ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

UUSIN

Tiistai 02.09.2014
Tänään se sitten pelattiin; D-tyttöjen läntisen Suomen aluemestaruusottelu Hämeenkyrön Räpsä kontra Rauman Fera. Taatalla päivä ihan ketuille vaikkakin ajantappamiseksi valitsin Lakesiden ensimmäiset seniorikisani tälle suvelle. Ei mainittavaa menestystä, mutta perille sentään päästiin.
     Hyvin oli ottelu huomioitu; joukkueenjohtaja Jaska lähetteli sähköposteja ja Hämppärikin julkaisi kirjoituksen illan koitoksesta. Jaska toivoi 100 hengen katsomoa ja toive toteutui, väkeä oli paikalla runsaasti. Iä:n kanssa dopattiin itsemme syräntä vahvistavilla, eikä muuta kuin kentälle.
     Kalsea oli raumalaisten aloitus; ensimmäisen jakson lukemat 2-7 ja meidän plikat taisivat pelata kauden huonoimman lyöntipelinsä. Koppeja ja laittomia siunaantui vaikka millä mitalla. Kyllä Eeron ja Pekan kanssa pahoiteltiin, että emme tullessa noutaneet Järvensivun Kiiskestä laivapilliä. Ihan varmasti olisimme saaneet Feran pelin sekaisin. Aina pillin soidessa raumalaiset olisivat tullet katsomaan, joko silakkalaiva Merikarvialta saapui. Masentunein mielin syötiin Piikkilän kyrsät ja sanottiin, jotta kyllä se hopeakin saavutus on Pohjanmaan kullan lisänä.
     Vaan mitäs tapahtui ! Toinen jakso Räpsälle 2-1 ja jotta yleisö sai oikeen makiaa mahan täyreltä supervuoro kotiin samoin numeroin; KULTAA tuli. Voiton tuuletus oli hurjin Kyrössä näkemäni. Tytöt olivat sonnustautuneet peliin suuren maailman tyyliin. Jokaisen pelurin kasvoille oli maalattu seuran värit. Nyt voidaan sanoa, että meillä on Suomen paras D-tyttö joukkue. Onnittelut ja kiitokset kuuluvat joka ainoalle pelurille, sekä joukkueen laajalle toimihenkilöstölle. Saumatonta on ollut yhteistyö pitkän kauden aikana. Eikä tulevasta halaistua sanaa. Juuri tällä hetkellä on tosi muhee olo, niin Iä:llä kuin taatallakin. Sitä vaan mietin, että onkohan pelinjohtaja Jussilla sittenkin taatan geenejä !

Keskiviikko 03.09.2014
Patterit ladattu piikkiinsä Hurujen rennossa seurassa. Paikalla vakiokokoonpano, myös laskentaneuvos pitkästä aikaa, mikä tyytyväisinä merkille pantiin. Juttu kiersi pesiksestä Ukrainaan ja luottailtiin myös Suomen menestystä lentopallon ja koriksen MM-kisoissa, paikalla kun oli lajien vanhoja harrastajia. Suomi alkaa olla joukkuepelien maa. Mausteeksi myös politiikkaa. Vahvasti tuntuu siltä, että kokoomus pelaa vauhdilla kortteja käsistään kevään vaaleihin, kiitos Rädyn, Männistön ja Satosen. Kyllä meirän senaattoria tarvittaisiin näitä mukuloita kouluttaan, että mitä sanotaan ja varsinkin milloin.
     Iltapäivällä Fordin koslaan Iä, taata ja Oikku ja reissu Sastamalaan eläintohtori Valkamalle. Oikku muorin kunto vaati tarkastusta ja hyvä, että lähdettiin. Reilun tunnin muoria operoitiin poistamalla kasvannainen vatsan alta, pari otsasta, puhdistettiin korvakäytävät, hoidettiin orastava pissatauti ja leikattiin kynnet. Repullinen lääkkeitä mukaan ja kohti seuraavaa 12 vuotta. Vaan olipa mainio palvelu klinikalla. Asiantunteva, neuvova ja ystävällinen palvelu vallitsee Valkaman lasareetissa. Tuntui, että saavatkohan kaikki ihmisetkään terveyspisteissä vastaavaa huolenpitoa. Nyt Oikku kulkee koppa päässä runsaan viikon ajan ja saa Iä:ltä ja taatalta lääkintää kahdesti päivässä. Ja natiaisten hyvänäpito Oikulle saa oikeen syrämmen syrjällensä. Koskaan ei ole muori rähähtänyt välillä vallattomillekin kersoille.
     Omenoita on puissa jotta natisee ja talven mehutkin jo tallessa. Kukahan tarvitsisi, meiltä löytyy. Semmosta Osaralla. Muikku sano mummu lämpökameralle.

Perjantai 05.09.2014
Eilisestä lähtien olen UutisOivan ikitilaaja. Niin komeasti oli lehtemme huomioinut Ison-D:n loppuottelun. Olipa repäissyt koko etusivun koko kuvan. Se oli nuorille tytöillemme upea kiitos kaudesta. Ja sisäsivulla vielä selventävä juttu. Laudatur !
     Loputkin syksyn palikoista loksahtivat kohralleen Tampere-talossa. Konserttikauden avaus, puikoissa itse Santtu-Matias. Loppuunmyydylle salille anniskeltiin säästämättä musiikin herkkuja. Ohjelmistossa venäläinen ilta; Tsaikovski ja Prokofjev illan säveltäjät. Puhutaan nykyisestä Venäjästä mitä tahansa kansakunnasta löytyy ylittämättömiä musiikin mestareita. Aloitusnumerona komea Tsaikovskin "Alkusoitto" soi voimallisesti Rouvalin ja filharmonikoiden tulkitsemana. Prokofjevin tulkitsijana liettualainen huippuviulisti Julian Rachlin ja jos tähän mennessä yleisö oli myyty, niin vielä löytyi sokurit pohjalta; Tsaikovskin sinfonia nro 6.
     Kesän aikana Santtu-Matiaksen ja orkesterin yhteistyö on hioutunut entisestään. On kuin Rouvalilla lähtisi jokaisesta sormestaan kymmenen lankaa, yksi kuhunkin soittajaan. Niin se vaan soi ! Tänään orkesterin ehdottomat mestarit; puhallinpuoli, joille Tsaikovskin teokset antoivat tukevan pohjan. Kyllä me Iä:n kanssa taas päätöksemme siunattiin eli kausikortin hankintamme.
     Tänään klubimme golfarit kokoontuivat aamusella Pirunpellolle. Kisoista muodostui Kyrvään Golfin perustajien jäsentenväliset vahvistettuna parilla ladylla. Olipa kesäinen keli tarpoa kenttää. Tuloksistahan kukaan ei ole kiinnostunut vaan yhdessäolosta. Keskusteltiin suloisesta suvesta ja lämpimästä syksystä.
     Päivän päätös olikin sitten vuoden glow. Illalliskutsuani oli noudattanut 15 nuorta naista eli Räpsän Iso-D. Kun tilaisuudesta keskiviikkona vinkkasin huruille, huomasin, että ukkojen naamat olivat tapauksesta soikeita kuin laihialainen markka. Ja kyllä kateita sieti ollakin. Kyläravintola Sarven alasali täyttyi illallisvieraista. Ja mukavaa tuntui mestarittarille olleen Sarven maukkaan pitsan ja limun parissa. Syy kutsuuni oli, että olin koko suven aivan ilmatteeksi saanut seurata Suomen parasta tyttöpesistä, joten pääsypiletti oli nyt syytä maksaa. On muuten niin piikkarit maassa olevaa tyttöporukkaa, että ei ole jatkossakaan pelkoa leijumisesta. Kyröllä on nyt upeat edustajat maamme pesiskentillä.

Sunnuntai 07.09.2014
Kyll sitä ny on sit kaikiss oltu, ihan Turus häisä. Soili ja Lasse liitettiin yhteen, Iä:n veljen poika ja Osaralta osallistui tilaisuuteen rautainen ryhmä. Oltiin Iä ja mä, Ellu ja Jussi sekä Marika ja Jani. Ja kun Turkuseen asti lähretään oltiin tietysti oikeen yökylässä. Rauhallisen yöunen tähren nuoriso Cumuluksessa ja me Seurahuoneella. Pakko oli mennä, ties vaikka Matti ja Teppo olis ollu paikalla. No, ei ollu, mutta pärjättiin ilmankin.
     Vihikiminen suoritettiin Martinkirkossa. Mitään en toimituksesta kuullut, mutta kai se onnistui, kun toimituksen päätteeksi pari marssi onnellisen näköisenä käytävää pitkin avioliiton torellisuuteen. Riisiä heiteltiin kirkonportailla kilo tolkulla ja siirryttiin porukalla häähuoneeseen, mikä sijaitsi Panimoravintola Koulussa. Pöytien paikka-arpajaisissa kävi taatalla satumainen onni, sain koko ehtooksi parkkeerata lempikälyni viereen. Panimoravintolan trahteerinki oli ylenpalttista ja maistuvaa. Henkeä ahristi jo alkuruokapöyrän jälkeen, mutta niin vaan piti ahtaa vielä lämpöset ja jälkkärit päälle. Onnesta oli kyytipoikana maistuvaa punkkua.
     Illan ohjelmallisessa osuuressa, runsas sellainen, sulhanen ryöstettiin, morsian ryöstettiin, kuunneltiin hauskoja puheita ja pelattiin hääpinkoa. Viiden tunnin häähumun jälkeen alkoi vanhempien silmä jo lurpahteleen, kiitos runsaan aterian, mutta Iä:n suuremmoisella myötävaikutuksella sain litran verran tutustua Panimoravintolan itse panemaan kuusi volttiseen olueen. Pitkästä aikaa taatakin olisi ollut valmiina tanssilattialle, vaan muuten mainiot pelimannit eivät saaneet ilmoille taatan lempitansseja sambaa ja twistiä, joten tanssin suhteen jään orottamaan ensi kertaa.
     Tänään tutkittiin Marja-Liisan ja Karrin kera Turkua. Alkajaisiksi käytiin Antiikkimessuilla, vaikka, kun asiasta kerroin puhelimessa kotimiehellemme Juhalle, sanoi hän, että eikö se riitä kun ilman pääsymaksua saisitte katsella toisianne. Käväistiin myös Tuomiokirkossa ja satamassa. Ja herran pieksut, kun vallitsi Turuus kesänen sää. Aurajoen rannalla erottiin ja Fordin nokka kotia kohti. Eli niin kuin syyrakki sanoo: kotia kohti matka lyhenee, ylöspäin reisi levenee.
     Lempikäly ja lankomies olsivat tulleet Turus takasi sähköjunall, mutt ku lukivat Turun Sanomist seuraava uutise: Sähköjuna Turust Toijala lähtee klo 14. Tarkoitus on, et tulevaisuures pannaan sähköjuna jatkamaan Tampereel asti, mut toistaseks on Tampereen asema ilmottanu, ettei heill olt tarpeeks pitkä roikka, jo Viialan kohral irtoo töpseli.

Keskiviikko 10.09.2014
On maailma mallisansa, kun koneet remppaa. Vihdoinkin päädyttiin tilanteeseen, missä vanha tietokoneemme morjesteltiin ja nyt on edessä uusi. Kivan loven eläkeläisen pussiin tuottaa koneen vaihto, mutta toivottavasti ilmapiiri ruokkoontuu. Pitkään aikaan ei ole varaa lohivoileivän päälle tilliä silputa, mutta säästäen tästä selviytynee.
    Mutta asiaan. Seniorit kokoontuivat tänään niin ruskeina kesän jäljiltä jotta. Komeasta syysilmasta huolimatta Isopappila keräsi siipiensä suojaan nelisenkymmentä jäsentä. Kiitos mahtaa kuulua päivän vieraallemme mestaripelimanni Risto Ala-Ikkelälle, joka istutti seniorimme pelimannin penkille, kertoen omasta musiikkielämästään aina 40-luvun alusta tähän päivään. Olipa joviaalein esiintyjä, mikä tilaisuudessamme on konsaan vieraillut. Juttu soljui hauskojen sattumien myötä ja sopivasti musiikilla myötäillen. Jo musiikillinen avaus oli oikeen komia; vanha pohjaalaanen Häämarssi.
    Paljon on Risto maailmaa musiikin myötä kiertänyt, seurassaan ulkomaanmatkoilla tietysti Piirron Eero. Suosittu duo esiintyi jos minkälaisissa tilaisuuksissa. Ja kun Eerosta aika jätti Riston musiikillinen ura jatkuu eläkeläistanssien parissa ja lisänsä tuovat Kauhajoen soittokunta, mieskuoro ja sotaveteraanien kuoro. Olikohan siinä edes kaikki ! Samoissa soittoporukoissa löytyy myös Kauhajoen ja Pohjanmaan muut kuulut, kuten Panulan Jorma ja Riskun pelimannit. Notta näyttöö piisaa. Pois se meistä, että olisimme pappilassa hyppööt järjestäneet, vaikka Kahilan jalka sotkikin tiuhaan tahtia pöyrän alla. Koreesti vaan kuunneltiin.
    Riston kanssa tutustuttiin v 1992, milloin yhteinen taival aloitettiin Leijona hommissa, poiketen ensin niinkin kaukana kuin Hong Kongissa, Sanghaissa ja Pekingissä. Joten kiinalainen oli ystävyyssuhteen alku, mutta tähän asti silti kestänyt. Olemme niin sanottuja perheystäviä ja sanoisinko melko tiiviissä kontaktoinnissa.
    Notta pohjanmaalanen alotus senioreilla. Hyvvää yritetähän, mutta priimaa pakkaa tulemahan"

Lauantai 13.09.2014
Nuukuus iski eilen puutarhassa kävelyllä. Omenoita vaikka millä mitalla, joten ei muuta kuin mehustus käyntiin. Kovin olen odotellut senaattoria, Kyrön kuuluisaa viinintekijää käymään, mutta eipä ole kuulunut, joten omaa tuotantoa pystyyn. Avuksi sain Amandan, joka kohtuullista korvausta vastaan keräsi mehustamolle useamman ämpärillisen omenoita. Puute on tällä hetkellä lasipulloista. Kyllä nousevan vuonna on pidettävä huolta, jotta ei pullojen nuusaa joudu potemaan. Tallinnasta niitä löytyy, eikä tyhjentäminenkään voimille käy.
    Aamusella käväistiin Iä:n kanssa Kylpylässä ja sieltä torille. Sanomattakin on selvää, että kaunis-silmäinen kalanmyyjä sai taatan ostamaan pussillisen tuotteitaan ja Tapolan kioskilla naismyyjät suorastaan kilpailivat, kumpi saa täyttää taatan aamuiset toiveet. Kyllä aamuretki torille kannattaa. Tuntui taas niin poikamaiselta olo koko päivän.
    Omenoita sorvatessa on mukava miettiä viikon asioita. Herranjesta kun ottaa päähän kaksi suomalaista urheilutoimittajaa. Tarkoitan Kaj Kunnasta ja Mikko Hannulaa, eikä Mertarantakaan karjumisineen ja puujalkoineen kauaksi jää. Aivan älytöntä oli Hannulan lentopalloselostus Suomi Kuuba ottelussa. Sokkaa ja rokkaa solkutettiin joka väliin, niin että puolesta välistä väänsin äänen pois. Esimies Pokkinen, pistäpä veljekset Kunnas ja Hannula pariksi vuodeksi orrelle. Kyllä ikävä tulee vanhoja partoja Häyristä, Kukkosta ym, vaikka on siellä toimituksessa nykyään tolkun miehiäkin. Valistunut veikkaukseni on, että tanssiohjelmassa Kunnas tanssii ensimmäisellä pudotuskierroksella ensimmäisen ja viimeisen tanssinsa. Kyllä kansa muistaa !
    Joskus sattuu, että nuorisoperheet saavat yhtäaikaisia kyläkutsuja. Niin kävi tänään ja sehän merkkasi sitä, että Vanhaan Yrjölään ilmaantui Kyröskosken ja rannan pakolaisia; Aurora, Konsta ja Mannu. Jussilaa asutti Amanda kahden pesäpallokaverinsa Nean ja Floran kanssa, mutta se kolmikko ei kaitsemista kaivannut. Järjestivät vielä yllätyksenkin, Taco kekkerit nuoremmille. Ja ehtoon päätteeksi oli Iä:n ja taatan sänky täyteen lastattu. Mannu ja Konsta pitivät parempana kimppaunia. No mikäs siinä. Eipä enää pitkään mennä, kun tämäkin yhdessäolo on ollutta ja mennyttä

Tiistai 16.09.2014
Niin on urheiltu, että heikkopäistä hirvittää. Golf-pallo lentänyt parin päivän ajan tiiviisti Karkun maisemissa; eilen oma kierros ja tänään seniorikisat. Eikä siinä kaikki molempina aamuina päivä alkanut Kylpylän altaalla. Askelmittari nakuttanut reippaasti yli 10.000, mikä kuulemma on päivän minimi, jotta kunto kasvaa. Innostukseni on antanut pontta myös Iä:n kuntoiluun. Kävelykierroksia Iä kiertänyt Osaran maisemissa, silti kuulemma hävinnyt päivän askelissa taatalle. Niin me täällä urheilemme.
    Tänään Karkun kisoissa myös hyvä edustus senioriporukallamme, kisoissa takoi peräti kuusi meikäläistä polvet koukussa palloa loveen. Moni on kysellyt, miksi yhdistys ei lähde kisoihin. Meille ei ole kisa tärkein vaan liikunta ja yhdessäolo suhtaudumme liikuntaan tahkopihkalalaisesti !
    Ajellessani tänään kentältä kotiin päin, kerrottiin radiossa, kuinka kuntien on pakko säästää koulumenoissa. Oppikirjahankinnat, opettajien lomautukset, ryhmäkokojen suurentaminen ja oppituntien vähentäminen mainittiin keinoiksi. On se kyllä täysin väärin, että nuorison koulutuksessa säästetään. Heille pitää turvata maassa paras mahdollinen opetus opettajineen, välineineen ym. Mistä rahotettaisiin ? Rokotettavia kohteita löytyy vaikka millä mitalla. Esimerkiksi kehitysapuun taidetaan tuupata tänä vuonna lähes 1000 milj. euroa. Kaksikolmannesta pois ja selosteeksi, että sitä mukaa taas lisätään, kun alkaa pyörät pyöriä, mutta nyt käytämme varat maamme nuorison hyväksi. Kohteita löytyy vaikka millä mitalla. Eikä varmaan kansamme kaikkien senioreidenkaan asiat hyvällä tolalla makaa. Puolueiden, mitkä sorsii näitä kahta ryhmää, on turha odottaa taatalta ääntä minkään sortin vaaleissa.
    Mielenkiinnolla odotan seurakuntavaalien ehdokkaiden nimiä. Taataakaan ei ole tällä kertaa kukaan kysynyt, vaikka omasta mielestäni omaan hilpeän ristillisen mielenlaadun. Halvemmalla päästäisiin, jos seurakunta ilmoittaisi ykskantaan, että vanhat jatkaa. Niin se tapahtuu kuitenkin vaalienkin jälkeen.
    Osaran mies tuli Noksolta lääkäristä ja emäntä kysäisi, mitä se tohtori sano sun kolesterooliarvoistas ? Siihen Osaran mies: sano, jotta meikäläisen iässä on korkea aika lopettaa kovien rasvojen syönti, niin että paistappas jatkossa rasvoja vähän kauemmin, jotta ehtivät pehmetä kunnolla.

Keskiviikko 17.09.2014
Ja taas se tuli almanakasta vastaan; hurujen päivä. Kyläravintola Sarveen kokoontui nykyinen hurujen perusporukka: markkinointineuvos, senaattori, Erkki ja minä. Ajankohtainen lounas tarjoiltiin, Ukrainan tapahtumien kunniaksi venäläistä pataa ja makkarapihvejä. Hyvältä maistui, Sarvi ei petä koskaan. Hurut alkaa joka toinen keskiviikko olla erikoisen hyvä markkinointivaltti Sarvelle. Pöytämme ympärille oli ahtautunut useampi nais-seurue. Tieto "Kyrön komeemmista" on kiirinyt läpi kuntamme, aina naapureihinkin asti.
    Tänään keskusteltiin urheilusta. Markkinointineuvoksella ja taatalla on tv:ssä maksukanavia. Markkinointineuvoksella jopa sellaiset, mistä voi seurata SM-liigaa livenä. Jussin ehdottomat suosikit ovat Ilveksen voittopelit ja Tapparan tappiot. Senaattori ja minä peesaamme tiiviisti mukana. Tottakai keskusteltiin muistakin aiheista. Muinaispuolelta kerrottiin juttuja pitäjässämme vaikuttaneista hammaslääkäreistä. Yhteisenä julkilausumana päätettiin, että hoitotyö istuma asennossa on miellyttävintä isoryntäisen naislääkärin potilaana. Isompikaan remontti ei paljon puudutteita tarvitse.
    Missä luuraa kuntamme liikuntasihteeri ? Viranhaltijasta ei ole näkynyt häivähdystäkään pesiskentällä tai jäähallissa. Ei mahra kuulua toimenkuvaan. Kovin on asiaa pelien harrastajien piirissä ihmetelty. Nyt on seurojen aktivoiduttava ja lähetettävä liikuntasihteerille kutsut sarjapeleihin. Kovin huonosti on kuntamme huolehtinut vanhusten ja liikuntarajoitteisten katsomotiloista urheilupaikoilla; jäähalli ja pesiskenttä. Jäähalli vaatii luiskan tai hissin, pesiskenttä vähintään kaiteet. Viime kesänä Lapuan käydessä Hämeenkyrössä neljä lapualaiskatsojaa oli ohjattu luokseni valittamaan puutteista. Näiden ryhmien huomioonottamattomuus on kunnaltamme "Ikärasismia". Notta " holtti on pois niinku Huupposen munasta"

Torstai 18.09.2014
Sitä saatiin, mitä haettiin, nimittäin tänään Tampere-talon konsertissa. Illan putkeen pusersi, tietenkin Santtu-Matias filharmonikkoineen ja loistavana mausteena illan solisti Yulianna Avdeeva. Vietettiin iltaa venäläismusiikin seurassa; säveltäjinä Tsaikovski, Rahmaninov ja Prokofjev. Santtu-Matias on tehnyt erinomaisen valinnan syksyn aloituksen suhteen.
    Illan aloitus Tsaikovskin "Romeo ja Julia alkusoitto" sai ensi sävelistä kuulijat otteeseensa. Kappaleen päätyttyä kaikuivat myös illan ensimmäiset bravo-huudot, harvinaista Tampere-talossa. Kuten aiemmin olen maininnut yhteistyö kapellimestarin ja orkesterin välillä on syventynyt entisestään ja soittajat soittavat vapautuneen innostuneesti, jopa hymynkare suupielissä.
    Mielestämme illan paras oli Rahmaninovin kaunis "Rapsodia Paganinin teemasta op 43", minkä häikäisevällä tekniikalla tulkitsi solistimme, pianisti Yulianna Avdeeva. Yhteistyö kapellimestarin ja solistin välillä huippua, missä Santtu-Matias filharmonikkoineen maalasi laatuisan musiikillisen taustan venäläissyntyiselle taitajalle. Illan päätti Santtu-Matiaksen kokoamat osat Prokofjevin baletista "Romeo ja Julia". Kepeät lyhyet osat vaihtelivat välillä tummempienkin sävyjen kanssa. Esiintyjät jälleen elementissään, niin että Santtu-Matiakselta katkesi loppupulella tahtipuikkokin.
    Iä:n ja taatan lisäksi katsomossa istui, meidän edessämme, muitakin musiikin tuntijoita; Puntti Valtonen. Nykyisin mainio näyttelijä, mutta minulle paremmin tuttu Juicen Grand Slam yhtyeen kitaristina ja laulajana. Hyvin tuntui Punttikin klassisen menossa viihtyvän. Iä:lle sanoinkin, josko hän käväisisi Puntin luona ja pyytäisi klassisen osuuden jälkeen iki-ihanan suosikkikappaleeni "Hellurei ja Onni Gideon" Puntin esittämänä.

Perjantai 19.09.2014
Jos eilinen oli kulttuuri-ilta, niin tänään vietettiin poikien ehtoota. Ainekset soppaan heitti Juha, joka kutsui Konstan ja taatan Mestiksen jääkiekko-otteluun Lempäälään. Tottakai kutsua noudatettiin ja niin Konsta ja taata hurautti illalla Masku-areenalle. Matkalla riitti pohtimista kiekkoasioista aina kotipihasta areenalle asti ja päinvastoin. Konsta on kiekkomies.
    Illan ottelussa iskivät yhteen Lempäälän Kisa ja TuTo. Koska Juha kuuluu LeKi:n sponsoreihin, päätimme jo matkalla asettua Kisan puolelle. Vaikka ei se vaikeata ollut, kun Konstan suosikki Marjamäen Masi viiletti Kisan jengissä. Olosuhteet vieraille oli hulppeat; liput, kahveet, pussi hopea toffeeta ja pullo limua. Kyllä niillä katsomossa pärjäsi, vaikka viileä oli Lempäälän halli. Kesäteräiset joukkueet väänsi lähes päättömällä vauhdilla kaukalon päästä toiseen ja siinä sivussa TuTo värkkäsi voittoon tarvittavat pari kaappia. Niin se meni, vaikka ei sitä meirän porukassa pitkään surtu.
    Huippu illalle oli vielä jäljellä. Hieman ennen loppusummerin soittoa Juha pyysi Konstan mukaansa ja kotvan kuluttua taata huomasi miehet kaukalon toisella puolella toimitsija-aition vieressä. Ja sitten ottelun kuuluttaja sanoi:" tänä iltana joukkueiden parhaat palkitsevat AutoCenteristä Konsta Frantsila ja Juha Frantsila. Taata meinasi pudota persuksilleen katsomossa. Niinpä Konsta ja Juha tulivat jäälle ja palkinnot parhaiile jakoi Konsta kädenpuristuksen ja onnitteluiden kera. Ja palkitut olivat: maalivahti Kaapo Kähkönen TuTo:sta ja hyökkääjä Miikka Männikkö LeKi:stä. Tyylikkäämmin kuin Konsta tilannetta ei olisi hoitanut Kummolakaan. Jos oli Konstankin rinta kaarella, niin samaa vikaa poti taatakin. Ja paluumatkan alkaessa Konsta totesi, että kai tullaan vielä uudestaankin. No totta kai !

Maanantai 22.09.2014
Ehdinpä viikonloppuna syventyä perusteellisesti paikalliseen, mainioon aviisiimme UutisOivaan. Oiva vuodatti viimeisessä numerossaan tietoisuuteemme, ketä kyröläisillä on mahdollisuus uusiksi kirkkoväärteiksemme äänestää. Kirkkovaltuustopaikat kiinnostaa 51 seurakuntamme jäsentä, jotka hanakasti ovat antaneet nimensä eri ryhmittymien käyttöön. Poikkeukselliseksi homman tekee se, että pyrkijöissä on kaksi uutta ryhmää; Kyröskosken palvelujen turvaaminen-ryhnä ja Hämeenkyrön perussuomalaiset. Edellä mainittu ryhmä ei pelaa puolueiden pussiin, vaan aikoo todennäköisesti pitää seurakunnan toiminnan hengissä Kyröskoskellakin.
    Meikäläiselle ehdokkaissa löytyy paljon mielenkiintoisia henkilöitä, kenelle voisi viivansa vetää. Ensinnä tulee mieleen tietysti senioreidemme mainiot edustajat Kahilan Pentti ja Lähteenmäen Matti. Molemmat ovat tunnettuja ristillisestä mielenlaadustaan. Pentti on ulottanut kuulemma vaalityönsä jopa pitäjän ulkopuolelle, hän etsii "kadotettuja sieluja" uurnille Kylpylän naistentansseista. Ja niin juttu kertoo, että kun on Pentin kanssa pistot pistellyt, on ääni Pentille taattu. Osarankulmalaisia on listoilla peräti neljä kappaletta; Immosen dynastian äite ja poika, naapurin kyyttöcowboy Heinäsuon Jukka sekä kylämme legendaarinen luomumansikka Vanhantalon Jouko. Kun näihin vielä lisätään perussuomalaisten saksofonisti Rikalan Erkki, alkaa taatan valikoitujen joukko olla täynnä tuomiopasuunoiden soittajiin asti. Ei muuta kuin tiiviisti seuraamaan ehrokkaitteni vaalialus puuhia.
    Viikonloppuna Hokkarien edustus avasi sarjapelinsä ensimmäisellä kotiottelulla. Viihdyttävässä ottelussa kotijoukkue pieksi Pirkkalan 7-1. Parin ensimmäisen ottelun perusteella pullat näyttävät hyvin uunissa olevan. Parhain miehitys saataneen kentälle viimeistään jatkosarjassa, mikä toivottavasti poistaa tehottomuuden. Illan peli antoi puhtaat paperit erinomaiselle veskarille Arttu Haapaselle sekä tehomiehille Teppo Viitalalle ja Kari Lohtanderille. Veteraani Kaipila vertyy hitaasti mutta varmasti. Ja parasta kaikesta; äänekästä yleisöä hillui lehtereillä mukavasti.
    Eräässä seurakunnassa oli kanttori, joka oli kovasti innostunut pyöräilemisestä. Eräänä pyhäaamuna kanttori kulki kävellen tien vartta pitkin, kun kirkkoherra käveli ohitse ja kysäisi: missäs sun pyöräs nyt on kun kävelet ? Siihen kanttori, jotta pyörä on varastettu. Kirkkoherra lohdutti kanttoria, että hän saarnaa tänään käskyistä ja varastamisesta, joten kanttorin olisi syytä syynätä urkuparvelta, jos vaikka jonkun niska alkaa punoittaa ja näin saataisiin varas kiikkiin. Kirkonmenojen jälkeen kirkkoherra tuli kysymään kanttorilta punoittiko jonkun niska? Siihen kanttori, että juttu on selvinnyt; kun kirkkoherra luki käskyjä, niin muistin kuurennen käskyn kohralla, mihin olin pyöräni jättänyt.

Perjantai 26.09.2014
Eilen säntäsimme Iä:n kanssa matkalle Rääveliin. Tallinna on mukava paikka, missä voi poiketa aina silloin tällöin, etenkin, jos vielä on asian tynkää. Minulla oli; ajaessani nurmikoita sieppasin puusta omenan ja nälkäinen purenta aiheutti vaurion purukalustooni. Siksi matkasimme henkihammaslääkärilleni, joka kohtuullisin kustannuksin on aina saanut suun pelaamaan, niin nytkin.
    Matka aamulaivalla tietää varhaista lähtöä Osaralta. Neljältä on viimeistään vääntäydyttävä tielle, mutta luonnikkaasti matka sujui; Iä luki Aamulehteä ja ratkaisi sudokua, minulle hauskuutta tarjosi radio. Kuin matkamme aavistaen kanavalla alkoi kantritohtori Teppo Nättilän vastaanotto. Alkulatinkina Killerin "Boogie Woogie country man" ja heti perään Blastersien"High school confidential". Huisaa menoa jatkui kokonaisen tunnin verran. Kyllä radio Suomi osaa. Kanava, missä on särmää. Lähes samaan yltää kuuluvuusalueellamme vain Teräväisen Penan radio Musa.
    Tallink Star keikutteli vireässä syystuulessa runsaan matkustajajoukon kera kohti Tallinnaa. Me kokeilimme Iä:n kera jotain uutta. Aamiaisen jälkeen siirryimme täyttämään ensi kerran pre-orderia. Erinomainen valinta. Tänään Tallinnasta lähtiessä ajoimme Fordin Tallinkin myymälän viereen ja ystävällinen poika lykkäsi kärryillä tilaamamme tuotteet auton vierustalle, missä lastasimme tilaamamme tuotteet. Ja niitähän näin hammaslääkärireissulla kertyy erilaisten "suuvesien" muodossa. Lauloihan vanha kansakin jo aikoja sitten suuvesien nauttimisen terveydestä "ettei hampaat ravistuisi".
    Tallinnassa asuimme Tallinkin hotellissa ja eilen hambaravilla käynnin jälkeen taata kokeili purukaluston kestävyyttä panimoravintolan valkosipulileivillä ja juustopalleilla, kyytipojaksi erinomaista olutta. Hyvin kesti ! Tänään käytimme päivän tiukasti tutustuen meille outoon Tallinnaan eli ajelimme paikoissa, missä emme ole ennen käyneet. Tutustuimme Koblin seutuun ja toisenkin reissun arvoiseksi totesimme. Lennusadamin merenkulkumuseo tulee saamaan Iä:stä ja taatasta vielä vieraita. Tänään nuohosimme tosi aktiivisesti kauppakeskus Rocca al Maren. 170 liikkeen keskuksesta Iä teki loistavia heräteostoja, eikä taatakaan pekkaa pahemmaksi jäänyt, pussukasta löytyi kaksi uutta tarjouspipoa. Kyllä nyt talvella pipoo !
    Paluumatkalle uhkailtiin voimakkaalla puhurilla, mutta vielä rauhallisempi oli paluu kuin meno. Pirkanmaalle päästyämme alkoi vihmoa vettä ja Lempäälässä oli liikennekatkos. Kaksi henkilöautoa törmännyt toistensa perään. Kilometriä ennen tapahtumapaikkaa liikenne ohjautui yhdelle kaistalle, kunnes jotkut viirupäät huomasivat vapaan kaistan ja täyttivät sen autoillaan. Aikamoinen hässäkkä syntyi, kun hälytysajoneuvot puikkelehtivat kahden täyden kaistan välissä kohti onnettomuuspaikkaa. Poliisina olisin ottanut näiltä kaistan täyttäjiltä kortit kuukaudeksi kuivaan.
    Saas nährä, kuinka hampaat kestää, vai olisiko piankin luvassa uusi reissu Rääveliin !

Maanantai 29.09.2013
On the whole, se on enklantia ja merkitsee kaiken kaikkiaan på finska. Vauhtiin lähti opiskelu hyvällä vaartilla, kun saimme ikioman maisterimme Sirpan joukkoon mukaan. Ainakin miespuoliset opiskelijat, puolet kurssista, oli noteerannut tapahtuman täysin rinnoin. Hauskaa oli kuten viime vuonnakin. Sirpalla on erinomaisen innostavia tehtäviä koulukkaille. Taatankin on hyvä pistää itseään kartalle englannin englannissa, vaikka toinen kylämme, kaksi taloutta, valtakieli on ameriikan englanti. Viime vuotisista kurssilaisista on poistunut vain kolme ja joukkoon on tullut saman verran uusia lisää. Oh really !
    Pääministerimme, tämä polvihousupoika, teki niin väärän liikkeen kun olla ja voi nimittämällä hallitukseensa kaksi uutta ministeriä. Kun kerran maassa vallitsee ankeat ajat olisi jäljellä oleva hallituskausi toimeen tultu virkoja jakamalla. Ja kun edelleen ajattelee pääministerin oman puolueen ministerivalintoja voi vain todeta; hohhoijaa. Nyt istuu ministeriautoissa kaksi Aleksanterin "omaa mollamaijaa", Räty ja Grahn-Laasonen, joiden työrupeama ministerinä jäänee kovin vaatimattomaksi. Mutta pakko tuntuu olevan henkensä kaupalla herrastella. Niinistön Ville oli sentään ministeri tämän Sannin rinnalla.
    Mieleni kovasti pahoitan asiasta, jota olen pitemmän aikaa seuraillut eduskunnan kyselytuntien aikana tv:stä. Tapahtui jo Kataisen ja Urpilaisen aikana, mutta jatkuu edelleenkin ainakin pääministerin toten, nimittäin puhelimien ja paperien näperteleminen aikana, jolloin tavallinen kansanedustaja puhuu. Ylimielistä ja moukkamaista suhtautumista puhujaan. Eikö puhemiehen velvollisuus ole huomauttaa ministeriaitioon kuten ala-astelaisille kouluissa, notta kännykät pois tai viikoksi takavarikkoon.
    Viikonloppuna siivottiin piha puiden lehdistä. Luojan kiitos poppelit ovat päättäneet luovuttaa lehtensä ennen lumien tuloa. Yleensä viimeiset lehdet lehahtelevat ensilumille. Lannoitehommissa taata yllätettiin pahemman kerran, myöhässä ollaan kuin perälän hyvähuomen. Mutta lintujen ruokinta alkaa huomenna. Paasosen Seija lupaili yöpakkasia ja minä uskon Seijaan kuin vuoreen.