ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Perjantai 02.11.2018
Kyllä on hyvä, kun rukoukset kuullaan. Rukous liittyi jääkiekkoon, sillä Konstamme matkasi isänsä kanssa Helsinkiin katsomaan paikan päälle idoliansa Laineen Patua. Huiman kallis oli lippu, mutta hyvä oli paikkakin Floridan maalin takana. No Patulla oli mennyt kiekkotouhut kuluvalla kaudella alle torihintojen ja olisi ollut Konstalle järkytys, kun tilanne olisi ollut samanlainen Patun kanssa Helsingissä. Vaan eipä ollut; Patu teki hattutempun. Hattutemppu tiesi sitä, että tiukemmin istuu Winnipegin lätsä Konstan päässä ja paita päällä.
    Vaan koville otti taatalle pistää pyyntö likoon tapparalaisen tähden, mutta mitä ei tekisi Konstan puolesta. Pelin katsoin tv:stä ja mielestäni Floridan illan molari oli säkäsimppo ja joukkueen puolustus löysä. Mutta mitäs näistä, vaikka auttoi tilanne Lainetta.
    Leijonien palaverissa vieraili Räpsän ykkösdivarin neljä pelaajatarta Siiri, Hanna, Anni ja Amanda. Kyllä oltiin otettuja, kun saimme vieraaksemme niin sujuvasanaisia nuoria naisia. Nelikko kertoi vuoron perään hieman 10 vuotta kestäneestä tyttöjen pelaajahistoriasta, treenamisen ja koulun yhteensovittamisesta sekä tulevaisuudesta. Yllätys ei ollut, että jokaisen tavoite oli pelata joskus naisten superissa.
    Sanotaan nuorista mitä tahansa, niin ei meikäläiset olisi pystyneet näin hyvään toiminnan esittelyyn vielä vanhempinakaan. Kuuluukohan mediaesiintyminen plikkojen ohjelmaan? Joukkue aikoo näillä esiintymisillä tehdä kyröläistä pesäpalloa tunnetuksi ja innostaa ensi suvena yleisöä katsomoon.
    Seniorit kipuilee vuoden isoimman aktiviteettina piirikokouksen parissa. Kokous vaatii tarkkaa suunnittelua, jotta kunnian kukko kyröläisille kiekaisisi. Saadaanhan yllättäen vieraaksi liiton toiminnanjohtaja, piirin päällystö ja Pirkanmaan 17 kuntaa lähettää omat edustajansa. Mutta reipas ruljanssi kehittää, uskoo puhemies.

Keskiviikko 07.11.2018<
Konstan pelit jatkuivat. Ja jälleen pisteitä ropisi yhden maalin muodossa. Vastassa oli kotikentällä se Jyskälän kuulu Jyppi. Maaleja ladottiin vuoron perään ja niin kävi, että tasuri saatiin aikaiseksi 4-4. Takana kymmenen ottelua ja saldo 9+4, yli piste peliä kohti. Taata hyrrää tyytyväisenä.
    Syksyinen traditioni flunssarokotukset alkoivat. Kymmenettä kertaa ainakin olen ojentamassa käsivarttani piikitettäväksi jo ensimmäisenä päivänä. Ilmaiset tilaisuudet käytetään nuukasti hyväksi. Terkkarissa väkeä rokotuksella kuin pipoa ja kuulemma kolmesataa oli jo suojapiikin saanut. Jos ei muuta niin sisar hennot valkoiset ovat niin viehättäviä, että mielellään päivästä heille minuutin uhraa, vaikka tunninkin.
    Heikosti menee hurujen lounastamisen kanssa. Vaikka vadeissa höyryää uunisilakat ja lihapullat osallistumiseni ei onnistu. Olemme lupautuneet Iä:n kanssa MTK:n kuntopäivään Kylpylään ja järjestäjät lupaavat parin kahvituksen ohella lounaan. Ei silti, lounas on maittava, mutta seurasta ei voi paljon pisteitä antaa. Sieluni silmillä näen koko ajan, kun markkinointineuvos Jussi ahmii lihapullia ja senaattori uunisilakoita. Ei kaukaa pidä, etten soita huruille ja pyydä ottamaan ehtoolliseksi minullekin dogbägiin lihapullia.
    Johtuen edellä kerrotusta päivä olisi ollut erittäin masentava, mutta onneksi johdatus vie Tampereelle ja pitkästä aikaa tapaan kaupassa lempikälyni Marja-Liisan. Tuntui miellyttävän lämpimältä lämmin halaus. Marraskuinen pyhryinen keli kirkastui hetkeksi. Valitettavan harvoin tavataan. Ei kai siihen ikä ole syynä, vaan ainainen kiirus.
    Kulttuurin puolelta luin Saska Saarikosken kirjan koripalloilija Lauri Markkasesta. Enpä suosittele, sillä nuoressa kuuluisuudessa eivät aiheet riitä kirjan täytteeksi. Valtaosa kuluu Saskalta jenkkien koripalloilun ja supertähtien esittelyyn. Suhtaudun varoen nykyiseen tapaan saada nuoristakin urheilijoista väkisin kirja aikaiseksi.
    95-vuotias seniori oli mennyt naimisiin kolmekymppisen naisen kanssa. Jonkin ajan kuluttua vaarin matka vei kunnanlääkäriin, jolle hän kertoi, että heille odotetaan jälkikasvua. Lääkäri halusi kertoa hänelle tarinan: eräs vanha hajamielinen seniori lähti metsälle ja otti aseen asemasta mukaan sateenvarjon. Annas olla, niin vastaan tuli susi. Seniori tähtäsi sutta sateenvarjolla ja laukaisi ja niin kävi, että susi kaatui kuolleena maahan. Mahdotonta sanoi potilaana oleva seniori. Joku varmaan täräytti sivusta. - Niinpä niin, sanoi lääkäri.

Sunnuntai 11.11.2018
Kyllä Konstaa lätkä koittelee. Viikonvaihteessa kaukalon vastapäätyyn luistelivat Kiekko-Ahmat ja nappasivat pisteet mukaansa tuloksella 3-4. Nyt vaivaa Nokiaa laineentauti. Jos kassarien torjunnat ovat Konstan porukalla 12 ja vastustajalla 32, niin tehossa ja tarkkuudessa on vika. Tämä on asia, mikä syä pelimiestä. Onneksi Konstan pisteputki säilyi joten 11 ottelusta tehot 9+5. Arvelen, että kiekko saa kyytiä tulevissa treeneissä.
    Seniorit pynttäytyivät teatterireissuun Tampereelle. Kohteena oli TT-Freckell ja näytelmä Juurihoito. Myätätunnosta poskihampaita veteli mukavasti matkalla. Komediaa tulimme katsomaan ja sitä saimme, kylläkin vähän uudenaikaisemmassa paketissa. Hyvän puolituntisen Juurihoitoa olisi voinut tiivistää, sillä mukaan mahtui parikin mitään sanomatonta suvantokohtaa.
    Näyttelijät olivat hyviä, jopa erinomaisia. Tottakai paras suosikkini Mari Turunen, josta on kehkeytynyt laaja-alainen tulkitsija sekä toisena mainitsen Esa Latva-äijän. Eikä mainitsematta voi olla ihanaa rellukkaa Ritva Jalosta. Hauska iltapäiväpuhde vietettiin mukavassa seurassa.
    Euroopan oikeisto kokousti Helsingissä valiten kärkiehdokasta. Murskaluvuin hävisi Stubb saksalaiselle, vaikka suomalaisten osanottajien mukaan Stubb selvisi erinomaisesti. Olisi odottanut Aleksanterilta räväkämpää esillepanoa. Nyt olisi voinut purra polvihousut (saksalaiset nahkaisiin rähmällänsä), propelli kaulassa ja mukana go-go ryhmä Sirpa Pietikäinen miss Piggyn asussa, Henna Virkkunen Iines Ankkana ja Jyrki Katainen Mikki Hiirenä. Lauluduuona Pirkko Mannola ja Gäran Stubb, jotka kumipalloina lavalla laulavat ja pomppivat. Lehdistä kertoi, että Euroopan konservatiivit maksoivat pääosin viulut ja kokoomukselta kankkulan kaivoon lurahti vain vajaa miljoona. Pienet ovat laulujen lunnaat.
    Isaäpäivä vietossaan. Iä on suosituksen mukaan oikein lipun hinannut salkoon. Kyllä tuntuu juhlalliselta: erikoisaamiainen ja kaikki. Tunteet tällä hetkellä niin pinnassa, notta loppuun ainoa muistamani syksyn runo: Syksy saa, minä en.

Torstai 15.11.2018
Kyllä sielu ravitaan, kun kuuntelee selväsanaista ja juohevaa esitelmöitsijää. Näin tapahtui seniorien kuukausitapaamisessa, mihin sattumoisin saimme pelastajan Pirkanmaan Pelastuslaitokselta. Nimeltään esitelmöitsijä oli Markku Suominen ja hän kertoi meille kuvin ja sanoin, kuinka katala isäntä on tuli.
    Silmät ymmyrkäisinä jököttivät seniorit tuoleillaan pääasiassa totisina, vaikka hyvään esitykseen vakavasta aiheesta huolimatta sisältyy aina annos huumoria. Tästä kaikesta nautimme. Esitys kesti tunnin ja osanottajien mielestä olisi voinut kestää toisenkin, naisten mielestä jopa ehtooseen saakka. Vakaasti uskon, että tämän iltapäivän jälkeen nelisenkymmentä Hämeenkyrön senioria on päivittänyt tietonsa siitä, kuinka menetellään tulen päästessä irti.
    Kokouksemme oli syyskokous, mikä suo mahdollisuuden valita seuraavan vuoden hallitukseen henkilöt. Tiukat olivat taistelut paikoista, koska kunnia suodaan vain kahdeksalle jäsenelle. Hurjin kamppailu on tietysti puhemiehen paikasta, mutta onnesta ryhmittymän "Vanha jatkaa" edustajana senaattorimme Asko ehti ensimmäiseksi. Senaattorin ehdotuksia ei repostella, sillä silloin kuuluisi pieniä perkeleitä. Kolme uutta jäsentä saimme: Liisan, Irmelin ja Ollin. Kaikki ovat puhemiehelle tuttuja kouluajoilta. Tuntuu, että homma on erinomaisesti jengoillaan.
    Laajan perheemme suosikiksi on syksyn varrella kohonnut labbiksemme Muru. Neiti on erinomaisen aktiivinen, mutta oppivainen. Ystävystytty on sekä Hulin että Huugon kanssa; kolli Tero ei sympatiaa tulokkaaseen tunne. Pieniä ylilyöntejä on matkalla tullut. Isoin moka, kun Muru pisteli pellillisen pullia. Pieni kärsimys vatsanpurujen muodossa varmaan antoi oppia.
    Pienellä rangaistuksella selvisi hiihtäjätär Pärmäkoski kilpailun keskeyttämisellä. Ohuelta tuntuu selitys, että sata metriä ennen maalia iskee väsymys. Aika veitikoita ovat hiihtäjät vuosien varrella olleet, ehkä nytkin joku tempusta hyötyi. Järjestyikö oman seuralaiselle hyvä sijoitus, kiitokset maaliviivalla seurakaverilta Pärmäkoski sai, vai järjestyikö mukavampia voittopotteja kavereille veikkauksessa? Hiihtäjä suosikkini Johaug sai aikanaan ankaran rangaistuksen. Samalla linjalla olisi ollut oikein Pärmäkoskelle kilpailukielto ja korvaukset hiihtäjältä häntä veikkauspeleissä veikanneille. Näissä veikanneissa on varmasti hiihdon ystäviä ja ne on petetty.
    Seniorien palaverissa kinkkisimmän kysymyksen Pelastuslaitokselle esitti rahurimme Pentti ja vastauksen sai. Kysymys kuului: kuinka voi sammuttaa rakkauden roihun?

Sunnuntai 18.11 2018
Urheilun aallot ovat ryskineet Osaralla. Seurattu on jälleen juniorien menestymistä sekä kotimaassa, että ulkomaillakin. Täällä pelattiin lätkää Auroran ja Konstan joukkueiden voimalla ja ulkomailla tyttöjen MM-kisoja jalkapallossa Uruguayssa asti. Siitä joukkueesta mielenkiinto kohdistui Vuorisen Ainoon, ystävämme Vuorisen Ossin pojan tyttäreen.
    Aloitetaan Aurorasta, jonka C-jengi uitti Hämeenlinnassa Sykkeen reiluin numeroin. Hienoa on, että Hokkarien C-porukassa pelaa kolme tyttöä. Monesti käy niin, että D-junnujen jälkeen tytöt porukasta irtaantuu, mutta eivät nämä. Plikat ovat montaa poikaa urheilullisesti edellä. Muistan, että ei Auroran äidilläkään urheilussa luonto pettänyt.
    Konstaa vastassa oli sarjajohtaja KooVee. Aika edellisestä ottelusta oli käytetty nuukasti eduksi ja tasainen taisto Kilpurien kanssa päättyi pistejakoon. Tilastonikkari taataa kirjai Konstalle mieluisat tehot 1+1. Nyt 12 ottelusta tehot 10+6.
    Mielenkiinnolla seurasin tyttöjen MM-kisojen otteluita, kun Yle ne meille katsottavaksi tarjosi. Vuorisen Aino esiintyi edukseen kärkkäänä hyökkääjänä, mutta vielä olivat Uusi-Seelanti ja Ghana parempia. Mutta toteutui nuorilla pelaajattarilla hieno tavoite; päästä MM-kisoihin. Takaisin tullaan reput oppia ja kokemuksia täynnä.
    Ainolla on varmaan vaarinsa Ossin geenejä, sillä vartiointipelin Kotkan Tullin päällikkö haltsasi jo parikymmentä vuotta sitten, kun kesälomallaan toim lehmäpaimenena Osaralla. Vaikea oli mullikan Ossia ohittaa. Kiinteät yhteydet säilyneet Anneliin ja Ossiin lähes 30 vuotta ja talvisin olemme viettäneet yhteistä aikaa Sri Lankan kummilapsien kanssa.
    Elämäkerrat kiinnostavat aktiivista lukijaa. Viimeinen luettu opus kantoi nimeä "Sylvi Salonen, viimeinen diiva". Ikäiselleni Sylvi avautui sekä näyttämöllä, että tv:ssä vanhojen akkojen osissa, mutta kirja kuorii Sylvistä verevän näyttelijättären. Sylvin ihailijoita oli laaja miespuolinen kaarti aina presidentti Kekkosesta lähtien. Mutta olihan Urholla makua, ainakin naisiin.
    Kirkollisvaalit on käytynä ja tulokset jo nyt luettavissa. Senioreista oli ehdokkaina kolme miestä, mistä kaksi lävitse ja kolmas ensimmäisellä varasijalla. Iä:n kanssa ehdittiin uunille viime hetkillä. Ei ollut tunkua. Edessä lienee vaikeita päätöksiä, kun ehdokkaitakaan ei viljalti ollut pyrkimässä. Eiköhän huruistakin saada edustusta seuraavissa vaaleissa. Silloin ollaan tarpeeksi vakavoitu, ehkä !

Keskiviikko 21.11.2018
Vuoden hurjin ponnistus senioreilla on takana; Pirkanmaan piirin syyskokous. Kokouspaikkana oli viihtyisä Heiska ja edustajia paikalla Pirkanmaan 16 kunnasta. Kyllä hieman kylmi mieltä edellisenä iltana ja yönä. Varsinkin, kun yöllisellä vessareissulla kävin katsomassa lämpömittaria, mikä näytti pakkasta kuutta astetta. Huoli pois aamulla, sillä juhlapaikassa lämpö riitti.
    Sehän olisi ollut katastrofi, jos Pirkanmaan seniorit olisivat kalisevin hampain värisseet vilusta tuoleilla. Kaiken kukkuraksi olimme saaneet vieraaksemme Senioriliiton toiminnanjohtajan Matti Niirasen. Mutta hyvin oli järjestelykoneistomme rasvattu, sillä ei minkäänlaista mokaa, vaikka tilaisuus kesti neljä tuntia. Kiitokset maistuvista tarjoiluista Hiltulle.
    Kun piireissä olen kieppunut yli kymmenen vuotta, on porukassa paljon tuttuja. Se taas johtaa miellyttävään tilanteeseen, että pääsee viehättävien naisseniorien halaamaksi. Puristeet olivat niin kiinteät, että nuttu oli rypyssä tilaisuuden jälkeen, mutta mieli virkeä.
    Tuskin osaa kylliksi kiittää oman yhdistyksemme järjestelyissä mukana olleita: kokous virkailijoina Lea ja Vuokko, tarjoiluvastaavina Anjaa, Paulaa, Sirkkaa ja Anjaa, yleispuuhanaisena Iä:tä, järjestelijää Ollia, juontaja Matti L:ää ja kokouksen jämptinä puheenjohtajana Harria. Kova combo suurempiinkin kekkereihin.
    Meni siinä puhemiehellä pipariksi kokousta edeltävä aamuyö ja juhlan jälkeinen yö. En koskaan ole päässyt eroon jännittämisestä, kun esiintyminen on tiedossa. Jännitys johtaa siihen, että elän päivän kahvilla ja sitten on vatsa sekaisin seuraavana yönä. Onni on se, että jännitys häipyy kuin puukolla leikaten heti, kun kuulen oman ääneni, tullakseen sitten jälleen esiintymisen jälkeen.
    Konsta oli illalla Jääkarhuja saalistamassa. KJK Kankaanpäästä haki Hokkarit kiekkovalssiin ja sitten mentiin. Konsta kaukalossa lähes Laineen Patun tehoilla 1+2. Konstan pistepussi taatalla sai täytettä. Nyt 13 pelistä tehot 11+8. Taatan täytynee lähteä ostamaan toinen pussukka.
    Talvi ja nälkä ajaa huruja patojen ääreen. Tänään olivat valkeakoskilaista toimari Ismoa myöten kaikki särpimässä aurajuustobroileria ja spagettia jauhelihakastike kostukkeena. Jälkiruuaksi mussutettiin mangomussua. Hyvää oli vaikka kahdesta lautasellisesta selvisi vain senaattori. Järvenkylän järven rannalla hyinen viima vaatii vahvempaa rasvakerrosta.

Sunnuntai 25.11.2018
Viikonlopun jälkeen uskon visusti johdatukseen. Kerronpa teille. Lauantain aamu alkoi normikuvioilla; tunti Kylpylän altaassa, kotiin nauttimaan kevyt aamiainen ja kaupoille kylälle. Lisäksi kuvioon sinä aamuna kuului myös kirjasto, mihin palautin lukemani opuksen "Putilandia". Usein poikkean myös torilla ostamassa kiekuran mustamakkaraa, mutta tänään tori ei kuulunut matkasuunnitelmiini.
    Käytyäni kirjastossa ja kaupassa alkoi ääni sisälläni vaatia kumminkin käymistä torilla. Kun ääni vain vahvistui, kurvasin puolityhjälle Kyröskosken torille ja siellä hän oli, kalakojulla seisomassa kaunissilmäisen myyjättäreni. Mahroton määrä oli Kyröskoskesta ohivirrannut jos yksi ja toinenkin vesikuutio, kun viimeksi tapasimme. Samassa mieleeni iski kiihkeä lohenhalu.
    Ja kun asiakkaita oli harvassa, minulla oli mahdollisuus pidentää ostotapahtumaa. Kyselin muina miehenä eri tuotteiden hintoja, kun huomasin, että ne olivatkin tekstattuina lappuun jokaiselle kalalajille. En raaskinut tällä kertaa ostaa kiloa silakoita ja pyytämään punnitsemaan ne yksitellen. Tee siinä sitten nopea valinta, kun päässä viulut soittavat maailman ihaninta kappaletta " your eyes oh my dear are so tankerous". Poistuin paikalta takaperin lohen, siian ja lohilaatikon kanssa hänen viimeisiä sanoja imeskellen " hauskaa viikonloppu sinulle". Ai hurjaa!!
    Tampere-talo tarjosi englantilaista kapellimestaria nimeltään Leo McFall ja solistina amerikkalaista pianistia Nicholas Angelichiä. Ohjelmistona Brahmsin ja Tsaikovskin peruskamaa, edelliseltä Pianokonsertto ja jälkimmäiseltä Sinfonia nro 5. Tsaikovskin olemme kuulleet ainakin kolme kertaa ja sinfonia on tosi jytky kappale. Teos alkaa pienenä purona ja kasvaa rajuksi ja vuolaaksi koskeksi. Siinä on kapellimestarin ja orkesterin koettelemus pysyä finaalissa reessä. Mutta hyvin meni.
    Solistimme jenkki muistutti minulle soittotyyliltään ystäväni markkinointineuvoksen Jussin tyylittelyä pianon ääressä. Joskus olen ilmiöön tutustunut, kun aikoja sitten iltaretkellä poikkesimme Kylpylässä ja valomerkin jälkeen orkesterin lähdettyä Jussi esitti paikalla olleelle vastaanottavaiselle väelle muutaman resitaalin.
    Laineen Patukka teki St Louisia vastaan peräti viisi kaappia. Pahaksi onneksi Konstaan iski kuumetauti ja viikonlopun kaksi peliä jäi väliin. Mikäli Konsta olisi kaukaloon päässyt, Patukan esimerkistä vastustajien rysät olisivat pullistelleet ainakin samat viisi kertaa. Varokaa seuraavat vastustajat, kun Konsta pääsee irti. Onneksi sisko Aurora piti toisessa ottelussa pisteputkea voimassa.
    Miksi Filharmonian basisti meni Japanin kiertueella tauolla ulos suu auki? Hän oli kuullut paikalliselta sääennustajalta, että lumisade on tänään sakea.

Torstai 29.11.2018
Loppusyksyn runtuviikot ovat alkaneet. Kekkerit seuraa toistansa ja vyötä täytyy venyttää, jotta kuosissa pysyy.
    Ensinnäkin kuulu vanha golfseura Kyrvään golf kokoontui syyssitseihin Leilan ja Sepon residentissä. Harvat ovat kauden yhteiset pelitapatumat, mutta pariin kertaan kokoonnutaan ainakin hyvän ruuan ja jutustelun merkeissä. Ainakin Leilan emännöimiä kalaasseja ei kannata väliin jättää. Jälleen poistuimme vatsat pömpöttäen pöydän antimista. Tämä on kuuden tähden gurmeeta. Pääasiassa tilaisuudessa väännetään maailmaa paikallensa, mutta tietysti osa istunnosta käytetään suosikkilajillemme.
    Hyväksi todettiin, että vielä tälläkin ikää maila hyvin kädessä pysyy ja pallo lentää hyvästä svingistä kaukaisuuteen. Muina liikuntaharrastuksina kyrvääläisillä on uinti, vesijumppa, pyöräily ja kävely. Toivottavasti edessä on vielä monia vuosia, että töppönen liikkuu.
    Päivä vietettiin seniorien koulutuksessa Tampereella nääs. Mukanani seurasi uuden hallituksemme tuoreimmat eli Liisa ja Olli. Kuuden tunnin sessiossa Liisan ja Ollin maailma valaistui senioritoiminnan saloilla. Taata taas päivitti vanhat tietonsa. Sielläkin syötiin raskaampi lounas, joten iltapäivä oli taistelua nuokkumista vastaan. Luennoitsija käy hommat niin perusteellisesti lävitse, että fiksumpi osanottaja jättää omassa toiminnassaan oitis puolet pois.
    Ja taas seuraavana päivänä syötiin jälleen, kun Iä haastoi sisarensa, meidän Josun ja Jantsun ja jopa minutkin Tampereelle myöhäiselle lounaalle. Kohteeksi oli valikoitu hulppeassa ympäristössä toimiva Stefans Steakhouse. Eikä ollut sitten hullumpi paikka, ympäristön lisäksi tarjottavat suunmukaisia. Taatan nautinto osui tartarleipään ja jättimäiseen hampurilaiseen. Sinänsä ihmeellinen valinta ruokaravintolassa hamppari, mutta oli se niin taivaallinen. Kun mausteeksi lisätään vielä rakkaat kälyni molemmilla puolilla, niin kelpasi nauttia.
    Seniorien hallitus kokoontui kaudelle viimeisen kerran. Mukana olivat uudet jäsenet Irmeli, Liisa ja Olli. Kyllä Kehäkukan peräkammari sädehti ajatuksien valosta. Tuota pikaa oli kevään alustava ohjelmaehdotus naulattu kiinni. Jäipä vielä ylikin syksyyn ja tietysti jäsenistö tekee omat ehdotuksensa. Kyllä onni potkii senioreita jälleen uusissa henkilövalinnoissa.
    Kun vielä on senioreissa nautittu joulupuurot, niin sitten odottamaan nousevaa vuotta ja uusia seikkailuja.