ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Perjantai 03.11.2017
Juhlia vietetty perä perää. Viimeksi vuosia täytti blogini; yhdeksän vuotta: pienen miehen ikä. Lapsi on matkan varrella pyöristynyt, ehkä laiskistunutkin. Muutaman kerran taata on ollut lähellä viedä lapsen liiterin taa, mutta sääli on voittanut. Joten tässä mennään.
    Konserttirintamalla tapahtui tänään vuoden täyttymys: Leif Segerstam otti haltuunsa Filharmonikot ja Tampere-talon yleisön. Lefan siunauksellinen käsien levittäminen kappaleiden jälkeen kertoi meille, että profeetta oli laskeutunut estradille. Professorin käynti oli verkkaista, mutta mitä kiirettä meillä. Illan olimme pyhittäneet hänelle. Joukossa oli myös eräs Leifin opetuslapsista; Santtu-Matias Rouvali.
    Vietimme kotimaisen illan. Säveltäjinä vuorottelivat Sibelius, Englund ja Rautavaara. Ja totta vie Leif Segerstam. Häneltä kuultiin Sinfonia piccola nro 308 eli Suvereenejä suvireenejä. Teosta ei johdettu, vaan maestro istui pianon ääressä. Esitys sai yleisöltä innostuneen vastaanoton, vaikka Leifin vapaapulsatiivinen nuotinnus ei maallikolle helposti aukea. Havainto ohjelmalehtisestä; uusin sinfonia nro 319 on sävelletty Jenni Haukion ja Sauli Niinistön lapselle.
    Ajallisesti konsertin kesto oli pitkä, mutta ainakin Iä:n kanssa nautimme joka hetkestä. Mainittava on kotimainen solistimme pianisti Juha Pohjonen, joka antoi yleisölle uskoa siitä, että meillä löytyy paitsi kapellimestareissa myös soittajissa kansainvälisiä tähtiä. Muuten loppuvuosi eletään konserteissa Suomi 100 aikaa, sillä jokainen säveltäjä on suomalainen.
    Seniorien hallitus kokoontui tutkailemaan nousevan vuoden kuvioita. Homma on hanskassa, kiitos einomaisten ministeriemme. Heistä on moneksi. On helppo matkustaa komentosillalla näin pätevän päällystön kanssa. Mikäli liitolla olisi jaettavana timantti toimeliaille jäsenille, jokainen sen porukasta ansaitsisi. Ensi vuonna koetellaan aktiviteeteissa senioriemme rautaista seniorikuntoa.
    Aktiivisuudesta kerrottakoon, että parhaillaan jäsenemme laskentaneuvos on puoliskoineen etsimässä joulujuhliin välimerellistä tuulahdusta sävelten myötä. Ennakko kertoo, että tulemme kuulemaan neuvoksettarelta " Piccolissima serenatan", laskentaneuvokselta" Guaglionen", minkä neuvos on sanoittanut uudelleen:"Tilintarkastaja varjoisilta kujilta" sekä mahdollisena encorena"Tinttarella di luna". Säestävää pumppua etsii ja johtaa musiikkiministeri Kahila.

Keskiviikko 08.11.2017
Masu hymyilee joka poimullaan. Eikä syyttä ! Pakki on täyteen vuorattu kyläravintola Sarven riistapullilla ja perunamuusilla. Ei ihminen tämän parempaa einettä saakaan. Valitettavasti olimme nauttimassa vain senaattorin kanssa, omat murut mukana. Hyytävän hyvää !
    Asian oli taltioinut koko nukkuva Kyröskoski, sillä pöydät olivat täynnä viimeistä paikkaa myöten. Kun seuraavan kerran ruokalistalla nämä herkut esiintyvät alkaa kuulua nälkäisten askelten kumu kohti Sarvea. Vispipuuro jäi minulta väliin, mutta kylläpä senaattori ja Iä särpivät sitäkin meikäläisen edestä.
    Seniorien syyskokous keräsi tavan mukaa hieman hintelämmän osanoton, sillä kokouksessa tehtiin henkilövalintoja. Vaan sopuisasti asiat pöytään nuijittiin. Taata lähtee 11. puheenjohtajan kaudelle. Mitä sitä köyhällä muuta on kuin luottamusta. Kateita olisivat jäsenemme, kun tietäisivät, miten upea porukka on vedettävänä. Kokouksissa, matkoilla ja aktiviteeteissa huumori kukkii eikä nipoteta.
    Kolme jätti väkisin hallituksen ja uusista paikoista kilvoiteltiin viikkoja. Hallitus veti valinnoissa tiuhalla kammalla ja parhaat onnistuivat. Vaalityötä ehdokkaat olivat tehneet kaupan kassoilla, Alkon tiskeillä ja terveyskeskusten vastaanottotiloissa. Liian harvoille avautuu jopa neljän vuoden taivas yhdistyksemme hallituksessa.
    Influenssa ei pahemmin uhkaa. Iä:n kanssa käytiin heti rokotuksen aloituspäivänä piikillä terkkarissa. Etu täytyy nauttia, sillä rokotus on harvoja ilmaisia etuja eläkeläisille. Homma kävi kuin liukuhihnalla ja taas meiltä hyvä ajoitus; Kyröstä loppui rokote iltapäivällä. Nuukasti tilataan vanhuksille jopa rohtoja.
    Passini alkaa vetää viimeisiään voimassaolon päiviltään. Netistä saa kuulemma nopeasti ja halvalla, mutta taata ei koneiden kanssa pelleile, kun Ikaalisten poliisin lupapalvelussa palvelee viehättävä toimihenkilö. Kuusi päivää kuulemma menee, kun uusi passi pölähtää Kyröskosken ärrälle ja mukana myös henkilökortti. Ajokortilla ei tee henkilöllisyysasioissa tuon taivaallista.
    Auroran ja Konstan kiekkoporukka mätki Tapparaa numeroin 8-1. Pienellä tarkkuuden lisäyksellä numerot olisivat olleet kahdella kerrottuna. Vaan mikä mättää edustusta, ei tule lasta eikä sitä muutakaan. Ajoittain saadaan sellainen vaihde silmään, että vastustaja pyöritetään korkkiruuville, mutta puolustuspeli ontuu pahasti. Viimeisessäkin ottelussa tilanne vastustajalle oli alle kolmessa minuutissa 3-0. Tiesi jo siinä vaiheessa, että neljä täytyy tehdä, jos kaikki pisteet kotiin jää. Kakkosella viihdyttäviä pelejä; runsasmaalisia, mutta niistä kotikatsomo nauttii.
    Sarven tarjoilija: Miltä keitto maistuu ? Senaattori: Suola on hyvä, mutta keittoo vois olla vähän enemmän.

Lauantai 11.11.2017
Olemme Iä:n kanssa saattaneet Eeron taivasmatkalle. Tieto Eeron kuolemasta yllätti. Viimeisen puhelumme aikana Eero tuntui väsyneeltä, mutta Eeron sanoihin lopetimme; jos nuo kintut tuosta hieman kopiintuu, niin ensi kesänä menemme taas katsomaan pesäpalloa.
    Elimme Eeron kanssa viimeiset kuusi kesää tiiviisti mukana pesäpallossa. Yhteiset pelimatkat suuntautuivat Hämeenkyrön lisäksi Tampereelle, Poriin, Raumalle ja Seinäjoelle. Seurasimme naisten ja tyttöjen pelejä, vaikka kerran kesässä kävimme Kankaanpäässä katsomassa miesten Superia. Pesäpallo oli Eerolle henki ja elämä. Pitkään Eero pelasi itse aktiivina, mutta kun oma ura jäi, Eero perusti Hämeenkyrön oman pesisseuran Räpsän. Elettiin vuotta 1981. Kolmea vuotta ennen olin perustanut Hämeenkyrön Hokkarit ja pitkään mietittiin Eeron kanssa, olisiko paras laittaa molemmat lajit samaan seuraan. Ei pistetty, sillä seura-aktiiveilla olisi riittänyt vipinä ympäri vuoden.
    Viime vuodet olivat Eerolle mieleenpainuvaa aikaa pesäpallossa. Naiset kolkuttelivat Superin portteja ja siiten pamahti junioripuolella, kun pieni maalaisseura samana kesänä saavutti kaksi Suomen mestaruutta. Mestaruuksia jaksettiin maistella pelireissuilla ja Eeron tavoite järjestää kyröläisille tytöille mielekästä liikuntaa toteutui, sillä lisenssipelaajia on ollut 200 ja lisäksi pesiskoululaisia ja liikuntakerholaisia.
    Oli aina pientä juhlaa lähteä Eeron kanssa pelimatkoille. Autoradiosta ei kuunneltu muuta kuin Uutiset, sillä pesäpallosta riitti keskusteltavaa ainakin puolet reissusta. Mutta näillä reissuilla sain myös mahtavan annoksen tietoa vanhoista hämeenkyröläisistä ja Hämeenkyröstä, sillä Eero palveli Oy Kyro Ab:n metsäosastoa koko työajan ja kierteli metsämiehenä pitäjän joka sopessa ja taisi tuntea melkein kaikki kyröläiset talot ja niiden asukkaat.
    Eero oli joviaali jutustelija ja mies, joka ei kenestäkään puhunut pahaa. Asiat tuli kerrotuksi juuri niin kuin olivat, sillä en tunne ketään yhtä suorasukaista kaveria kuin Eero.
    Siunaustilaisuudessa Anu-pappimme piti erinomaisen, juuri Eeron näköisen siunauspuheen.
    Pelimatkamme ovat päättyneet, mutta uskon, että jatkossakin Eero on peleissä hengessä mukana tuolla ylhäällä. Eero, Sinua on ikävä !

Tiistai 14.11.2017
Oli Se niin hyvä, uusi Tuntematon. Olimme Iä:n kanssa haastetut vanhimman lapsenlapsemme Amandan toimesta leffailtaan. Kun sanon hyvä, niin en suostu tekemään vertailua Laineen vastaavaan. Molemmat ovat lajissaan erinomaisia. Uudessa versiossa näyttelijät ovat loistavia ja taistelukohtaukset säväyttäviä. Meillä on mahtavia näyttelijöitä edelleen ja erinomainen ohjaaja; Aki Louhimies. Olin ensimmäisenä arvostelemaan kolmatta yritystä. Sulin anteeksipyyntö !
    En tahtoisi nimeä näyttelijöistä ketään, mutta Ero Ahonen, Jussi Vatanen ja Aku Hirviniemi jäävät iäksi mieleen. Hannes Suomisella Vanhalana on vanhaloista hersyvin nauru. Kyröläislähtöinen Turkka Mastomäki vie pienen roolinsa kymmenellä pisteellä. Ilo seurata heitä. Louhimies tuo elokuvaan lisän naisten kuvaajana. Pieniä rakkauskohtauksia katsoo mielihyvin.
    Amanda piti parhaana Rokkaa. Hyvä Ama ! Uusi Tuntematon sai hyvät arvostelut meirän 16-vuotiaalta. Vanhuksista taatan lisäksi oli myös mukana Laviksen vaari. Meiltä vanhoilta kysyttiin ennen elokuvaa, mikä karkki kelpaisi seuraavaksi kolmeksi tunniksi, ilmoitimme, että pullo kolmen tähden jallua. Ei saatu !
    Piirin seniorit kokoontuivat viikolla syyskokoukseen. Nokialaiset olivat järjestäneet hyvän meetingin. äänentoisto ei brakannut, sillä juontajalla, nokialaisten puhemiehellä oli niin kuuluva ääni, että sitä saattoi seurata jopa Siurossa livenä.
    Kangasalan yhdistys oli jättänyt piirihallitukseen pitkästä aikaa aloitteen. Aloite koski kangasalalaisten vähävaraisten Seniorien jäsenmaksua. Ihmeellistä pyyntö on kaupunkiseurasta vuonna 2018. Kun kyse on viidestä eurosta, luulisi, että kaveria ei senioreissakaan jätetä vinskun tähden, vaan hoidellaan homma ensin yhteisvastuulla. Kovasti haisi siltä, että vähävaraisten kangasalalaisten aloite oli lähinnä suunnattu kampittamaan seniorien piirihallitusta. Hyi kun rumaa !!
    Jälleen toimi lahjapöytä Isän päivillä. Saatoimme Iä;n kanssa rauhassa uida ja sen jälkeen keskittyä aikaisiin onnitteluihin. Ymmärrän keksimisen vaikeuden, sillä juuri on vietetty taatan synttäreitä. Silti lahjoista nousi 20 euron arpajaisvoitto.
    Mutta parasta Iä:n lahja, mikä nautittiin eilen. En ollut koskaan käynyt sushi-ravintolassa. Nyt olen. Tamperelainen Itsudemo vei sushimatkalle. Hyvää oli ! Käydään toistekin. 13 euron hintaan tarjottiin maittava ja täyttävä annos seisovasta pöydästä. Lounas sisälsi alkuruuan, pääruuan ja jälkkärit sekä seuraksi Eppujen Juha Torvisen viereisessä pöydässä. Namiskukkelit !!

Perjantai 17.11.2017
Seniorien sakki matkasi Tampereelle hankkimaan jännitystä perjantain iltaan. Kohde oli Tampereen Teatteri ja näytöskappaleena Ilkka Remeksen kirjoittama jännäri Musta sydän. Monet senioreistamme ovat kertoneet teatterimieltymyksistään, että hauskaa pitää teatterissa olla, sillä elämässä on muutenkin murhetta ja vakavuutta, että ei siihen kannata elämästään kahta tuntia uhrata saati vielä maksaa.
    Näin olen useasti fundeerannut minäkin, mutta en juuri ole vakavimmissa valinnoissani pettynyt. Eilenkin moni seurasi alkuun silmät ymmyrkäisinä, mihin meitä tänään viedään. No teksti oli vahva, moderni lavastus toimi ja paljon käytetty tekniikka pelasi. Hyvä näin.
    Näyttelijöissä Tampereen Teatteri oli asettanut estradille ykkösketjunsa. Oli ihana Mari Turunen, mainio Tom Lindholm sekä suuret suosikkini Jukka Leisti, Risto Korhonen ja Arttu Ratinen. Nämä etunenässä, eikä mainitsematta voi jättää uhkeaa Elina Rintalaa, missä mieskatsojalle, seniorillekin, riittää silmänruokaa yllin kyllin. Kaikki olen nähnyt näistä huippu hauskoissa osissa komedioissa, mutta kyllä monipuoliset näyttelijät jännäristäkin kiitoksella selvisivät. Jos jostain marmattaa, niin digiajan tekniikan käytöstä. Mutta täytyyhän teatterinkin ajassa olla ja ryhmämme kehräsi tyytyväisyyttä mainioon iltaan.
    Ilolla olen ottanut vastaa tamperelaisen uusvanhan radioaseman 95,7. Hyvä meininki kanavalla, mikä pulpahti eetteriin kuun alusta. Nyt olen säätänyt vastaanottimiini Ylen kanavien lisäksi 95,7, Radio Nostalgian ja Radio Musan. Näillä pärjää ! Oma lukunsa aikanaan oli Satahäme; viime vuosituhannen lopulla.
    Onnittelut lähetän toimittajaystävälleni Mari Pekkaselle. Likka on valittu Ylen olympiatiimiin. Olin Marin valmistujaisissa vuosia sitten ja näin jo silloin, että Marissa on potkua vielä Ylen urheilutoimittajaksi. Monia vuosia Yleltä meni tehdä saman havainnon. Oli paukkujen tuhlausta käyttää Maria radion ja tv:n aluetoimituksissa.

Keskiviikko 22.11.2017
On se niin somaa, että taas on se toinen keskiviikko. Ja on edelleen somaa, että on hurujen porukka, joka taas kerääntyy pistämään asiat paikoilleen. Ryhmässä tänään on perusporukaksi muotoutunut; markkinointineuvos, senaattori, Kekkonen ja taata. Murujen puolellakin pientä kuhinaa, sillä heidän pöydässään parveilee kolme edustajaa. Ja on armottoman somaa, että on kyläravintola Sarvi.
    Parastaan ovat panneet Sarven kokit hurujen tähren. Possun uunifileet ovat niin maullaan, että fileiksi on hankittu varmaan iloisen possun lihaa. Possu on hoidettu lyhyehkön elämänsä aikana rakkaudella ja lähtöhetkellä korvan takaa on rapsuteltu, kunnes yhtäkkiä kirveen hamara on osunut onnesta röhöttävän potsin ottikkoon. Lisukkeeksi saamme lohiwokkia ja jälkkäriksi marjapiirakkaa vaniljakastikkeen kera. Piiraspalalle huitastaan lapiollinen vaniljakastiketta. Huh, huh ! Ja marjana kakussa ovat tietenkin ne kerrotut jutut aiheesta; silloin ennen vanhaan.
    Olenko pitkään aikaan kehunut ruuan ohella mainiota tarjoilijaamme. Sopivasti tarjoilijaksi hän omaa iloisen mielen ja kerkiävän kielen. Seuraavan päivän listasta ponnahtaa mieleen ajatus, että vielä, kun hurutkin ovat lyönnissä, niin voitaisiinko ehdottaa edeskäyvälle yhteistä reissua; syömään kukkoa Wienissä. Olisihan reissu kaikkien lääkedosettien kera.
    Pitkästä aikaa olemme istuneet kylää. Tarkoitan sellaisessa sakissa, missä isäntäväki ja yksi pari on tuttujamme, mutta muut ventovieraita. Ei haittaa, sillä lasillinen skumppaa kääntää kaikki samalle taajuudelle. Aika kuluu siivillä, sillä yhteiskunnassamme riittää ihmettelemistä. Huolimatta erinomaisen runsaasta ruuan ja juoman tarjoilusta ilta päättyy säädettyyn aikaan. Eikä johdu siitä, että taata on Foortin ohjaajana. Kiitokset Teijalle ja Martille.
    Tiukasti olen ollut sitä mieltä, että Pyöräniemessä joulusta puhutaan päivämäärän 01.12 jälkeen, mutta hiljalleen juhla alkaa meidänkin pirttiin hissutteleen ovien raoista. Osa porukoista on ilmoittanut joulun suunnitelmansa ja hyvä niin. Saammeko viettää joulun aaton porukalla Huli, Tero, Iä ja taata. Orastavaa toivetta on. Iä ottikin puheeksi, josko miettisimme pienemmällä porukalla viettää joulu muualla ja kuume oli kuitenkin normaali !

Sunnuntai 26.11 2017
Kallista on jouluinen aika. Mielenkiinnosta laskin Iä:n ja taatan kulungin, jos pistäisimme nokkamme jokaiseen pikkujouluun edustamissamme yhdistyksissä. Komea summa tulee ynnätyksi; 520 euroa. Liika on liikaa, eikä tällä summalla tulisi muuta kuin täytettyä vatsansa jouluruuilla kuutisen kertaa. Jotain roposia olisi säästettävä ruokapuolella myös omaan joulupöytään, joten pakko on tinkiä. Ja sen olemme tehneet. Joululahja hömpötys on jo taakse jäänyttä aikaa ja joulusta selvitään meidän välillämme parilla paketilla. Vaikka kyllä koko vuoden olemme yrittäneet kilttejä olla, ainakin minä.
    Tampere-talon filharmonikoita johdatteli vanha tuttu; John Storgårds. Jussi oli toinen kapellimestari sinä aikana, kun olemme kausikortin omistajina olleet. Ensimmäinen oli Eri Klas. Ohjelmisto oli oudompaa kotimaista; Storgårdsin isoisän Lauri Ikosen Sinfonia nro 5, Pentti Tiensuun teos Puro, Väinö Raition Kuutamo Jupiterissa ja Leevi Madetojan Sinfonia nro 3. Ilta ihan ok, mutta nyt alkaa pelkkä kotimainen minulle riittää. Tuntuupa riittää joillekin muille, sillä tyhjiä tuoleja oli salissa huomattavan paljon.
    Erikoisin sävellys oli Tiensuun Puro, jonka tulkitsi soittajana suosikkini klarinetisti Kari Kriikku. Tykästyin Kariin, kun joskus kuuntelin Karia ja Avantia. Veikeä pelimanni ja hallitsee soittimensa täydellisesti. Olisin mielelläni katsonut oliko kaikki piippaukset ja puuppaukset merkitty nuotistoon. Storgårdsin johtaminen oli jämtiä ja selvää ja tuntui, että Jussi oli entisen orkesterinsa taitotasoon erinomaisen tyytyväinen.
    Ihan kivaa lätkää katsomassa tänään jäähallissamme, kun Hokkarien kakkonen kukisti Ruoveden Seurakunnan Atleetit. Hämeen komeimpia seuranimiä on ruovesiläisillä. Peli oli vauhdikasta, eikä koiruuksia viljelty. Hokkarit avitti vastustajaa tekemällä omien kuuden maalin ohessa myös Ruoskan pari omaan veskaan. Kyröspohjassa on kasvamassa huippuveskari; 15- vuotias Aleksi Seppälä, mies taisteli maalin suulla kuin Pekka Rinne Nashvillessä. Varokaa värvääjiä. Ja toisestakin nuoresta pelurista Ville Koskirannasta on vanha perustajajäsen kovin iloinen. Tehoa ja taitoa Villeltä löytyy. Eilen saldona kaksi kaappia. Yleisö herätkää !
    Ja Aurora ja Konsta kävivät muiden pelimannien kansa hakemassa pojot Kangasalta. Sijoitus kolmen parhaan sakkiin sarjassa on varmistettu.
    Viimeisiä sanoja "Annas ku taata näyttää, miten kiekkoja torjutaan"

Torstai 30.11.2017
Kyröskosken ala-asteen juhlat ovat aina parasta Hämeenkyrössä, mitä juhliin tulee. Tunnemme Iä:n kanssa syvää surua siitä, että ensi keväänä meidän natiaiset saavat opiskelunsa Kyröskoskella loppuun ja niin ovat juhlat meiltäkin historiaa. Tänään ohjelman suorittajina meiltä olivat vielä Lotta, Marleena ja Konsta muiden kutosten kanssa. Ohjelmassa Suomen itsenäisyys käytiin tyhjentävästi läpi.
    Tarkastellaan illan ohjelmistoa. Tiukalla rehtorin komennuksella juhlat käynnistyivät prikulleen ajassa. Lippulaulun jälkeen kuulimme illan repäisevimmän laulun, eskarien ladatessa salin eetteriin laululeikin Minusta tulee isona. 1A:n myötä siirryttiin tanssilliseen ohjelmaosuuteen. Sitoisitko hiuksiin sinisen silkin vaati kansanmusiikin tuntemusta ryhmältä ja taidollisesti sijoittui porukka rovaniemeläisen Siepakkojen ja tamperelaisen Soroskan väliin.
    1B:n Suomi hiphop sai yleisön riehaantuneena läpsimään käsiään rytmissä yhteen ja esityksen päättyessä Sykkeen katto nousi viisi senttiä suosionosoitusten voimasta. Esityksessä oli säilytetty hiphopin alkuperäinen bronxilainen perinne. Jalsaa ! 2AB:n tulkinta Mun sydämeni tänne jää, toi esille klassisen baletin parhaita hetkiä. Nuoret miehet olivat ottaneet askellukseensa Nurejevin tyyliä ja tyttöjen esikuvana lienee Anna Pavlova.
    Kulttuurillisessa illassa siirryttiin näyttämötaiteen alalle ja kuudensien Toimittajat murrekierroksella kertoi ryhmän valmiudesta Suomen murteiden tulkkina. Vierailu Ahvenanmaalla osoitti, että Kyröskoskella ei ruottinkieltä poskelle lyödä. Anna-Maja Henriksson tycker mycket om Kyrofors bo. Mutta savot ja karjalat vääntyivät myös oikeitten immeisten lailla.
    4AB:n Kirje rintamalta toi juhlallisen kuvaelman sota-ajasta ja sen myötä siirryttiin 5AB.n vaativaan esitykseen Presidentit. Lavalle nousivat Suomen kaikki pressat, monet jopa enemmän näköisinä kuin alkuperäiset. Hersyttävimmät olivat Sauli mopseineen, Haloska laukkuineen ja Kekkonen mato-onkineen. Mutta kaikki olivat erinomaisia.
    Hups yksi jäi mainitsematta; 3AB:n Suomalaiset urheilutähdet. Lukuisa oli tähtien joukko ja jokainen esittäjä oli saanut kaivettua esiin oleellisen tähdestään. Kyröskoskella on kasvamassa hyvässä ohjauksessa upeita laulajia ja näyttelijöitä. Olisiko Suomen teatterikoulun alaosasto perustettava tänne ? Siinä on pureskeltavaa kunnan kulttuurilautakunnalle.
    Salin täyteinen yleisö palkittiin erinomaisen hauskalla ja jämptillä esityksellä. Näiden soisi jatkuvan !