ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

02.11.2016
Viimeistä edellistä kuuta vuodesta viedään. Kyllä aika kulkee. Ihan päivittäin, tuskin olemme tulleet Iä;n kanssa uimasta ja syönyt aamupuuromme, niin jo saa alkaa varustautua yöpuulle. Tänään oli jälleen yksi niistä valoisista synkän syksyn päivistä, kun hurut kokoontuivat kyläravintola Sarven patojen ääreen; mukana myös kolme murua.
     Vuorossa se odotettu senaattorilounas, kun senaattorin tilauksen mukaan saimme nauttia silakkapihveistä. Ja kyllä kauppansa tekivät. Ihan hävetti, että Sarven silakanpaistaja joutui lataamaan useamman uurnallisen maittavia herkkuja. Eikä ihme, ensimmäisellä kierroksella taata jäi kokonaan ilman, kun senaattori sijoitti lautaselleen kaikki silloiset tarjolla olevat 17 silakkaa. Onnesta kokin ripeä toiminta toi santsauskierrokselle aika kasan uusia silakkaherkkuja. Paitsi senaattorille, myös markkinointineuvokselle ja Kekkoselle herkut maistuivat. Kyläravintolamme talousvastaava huokasikin hurujen lähdettyä, että näitä päiviä talous kestää vain kerran kuussa. Avittajina kun lisäksi olivat Elorannan veljekset, ei mitään nirsonissejä nekään sekä oma Kekkosemme jälkiruokapöydässä, jolle hedelmäsalaatit ja kiisselit ovat aina soittaneet päivän kohtalon tankot.
     Vanhoja muisteltiin ja taas päätyi keskustelu paikkakunnan lähinnä entisiin naispuoleisiin hammaslääkäreihin, joiden kiinteät puristukset potilaista ovat taanneet ilman puudutteita kivuttoman hoidon. Vuosien jälkeen potilaat muistavat kiittäen lekureitaan.
     Eilen oli vietossaan suomalaisten kansallinen kateuspäivä. Verotietoja tiputeltiin joka halvatun tuutista. Oma Oivamme ei jaolle ehtinyt, sillä ilmestymispäivä on vasta torstai. Odotan aviisilta uutta tuoretta otetta asiaan. Onhan toimitus saanut vahvistuksekseen nuoria rohkeita miehiä, kuten Ilomäen Sakarin. Siksi olettaisin, että torstain Oiva julkaisee viikon numerossa luettelon Hämeenkyrön sadasta vähiten tienanneesta tai vähiten veroja maksaneesta. Saataisiin jo marraskuun alkuun jouluinen olo, missä sääliä, ymmärrystä ja tukea riittäisi pahnan pohjimmaisille ainakin isotuloisilta. Hattua saisivat ilmaan heittää, kuinka pienellä ihminen toimeen tulee ja on jopa ylen tyytyväinen. Lehteä odotellen !

Perjantai 04.11.2016
Leijonaklubimme kokoontui eilen. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että hieman alkaa yhdistyselämä klenkkaan tälläkin saralla. Ei muuten, mutta hallitushommiin virkailijat alkavat olla kiven alla. Vanhat eivät jaksa ja nuoret eivät kerkiä. Ymmärrän molempia.
    Kun takana on meilläkin parhaimmillaan toimintaa pian 47 vuotta, niin on ylen vaikeaa joskus puhaltaa kipinää liekkeihin. Nuoret taas taistelevat työpaikkojen puolesta ja perheestä molempien ollessa leipää hankkimassa tarvitsee jälkikasvukin oman aikansa; harrasteita riittää ja hyvä niin.
    Eilinen kokous pidettiin perinteen mukaan siten, että ladytkin kutsuttiin paikalle ja ihan hyvänkokoinen ryhmä saatiin kasaan 27. Yhteisessä osuudessa kunnanedustaja oli valottamassa porukalle, mitä tulee ja tapahtuu tulevaisuudessa kolmostien kanssa. Rahaa poltetaan parin vuoden aikana lähes 10 miljoonaa ja saadaan ehkä suurin ongelma Nuutin risti kuntoon ja siinäpä se. Valtion touhuja piti jäsenemme Jaakko samanlaisina, kun hänelle oli luettu pienenä kirjaa, joka kertoi porukasta, joka kantoi valoa säkeillä sisälle.
    Muuten suunnitelmissa on avata tuleva vuosi komeasti Hämeenkyrön kolmen klubin järjestämällä kirkkopyhällä. Taatakin kuuluu järjestelytoimikuntaan ja yrittää tänä vuonna kaikin keinoin pysyä tekstin luvusta poissa. Monena vuonna olen kyseisessä tehtävässä laittanut Kyrön kirkkokansan synnintuntoon ja seurauksena on ollut, että seuraavalla viikolla olen joutunut selostamaan tekstiä, jos muutakin, useammalle naisihmiselle. Näin asiassa on joutunut myös Iä:n hermot koville, joten siirrän tehtävän mieluusti vaikka veli Kahilalle, jonka uskon saavan poikamiehenä näistä jälkikeskusteluista huomattavasti enemmän.
    Tämä päivä toi miellyttäviä muistoja kouluajoilta, kun tapasimme sekä koulukaverimme Markun aamupäivän kauppareissulla että Salmen illalla Tampere-talolla. Kuukausia joskus vierähtää, että ketään kavereista ei näy eikä kuulu. Ja heti molemmista palasi muistuma; Markusta, kun maalaismiehet panivat Helsingin yössä stadilaiset jätkät järjestykseen ja Salmen kanssa puolestaan kävimme näyttämässä twistin ylivoimaa Hiukkasten kesälavalla. Kliffaa hei !
    Tampere-talon ohjelmistolta ei paljon odotettu, mutta upea konsertti taas kerran. Nyt oli kaunottarien vuoro; kapellimestarina JoAnn Falletta Yhdysvalloista ja solistina sopraano Tuuli Takala, molemmat todellisia säihkysilmiä ja taustalla jyräsi 170 soittajaa ja laulajaa; Filharmonia ja Filharmoninen kuoro.
    Baxin ja Elgarin sävelrunot soivat mahtavasti ja eriomainen päätös Pyhäinpäivän aatolle: Francis Puolencin Gloria . Rauhoittavaa Pyhäinpäivää itse kullekin !

Keskiviikko 09.11.2016
Blogi tuppaa jäämään kesannolle jatkuvasti; uskokaa tai älkää, mutta eläkeläisellä on kiireitä. Eikä kiireet pahasta ole, mikäli ne ovat miellyttäviä. No kiireiden syyksi voi nimetä esimerkiksi sen, että emme ole pitkään aikaan tavanneet neljään päätyyn ystäviämme Muruja Pirkkalasta.
    Vahinko otettiin monin verroin takaisin eilen, kun otimme vastaan Pirkon lounaskutsun. Näissä pöydissä istuu mielellään. Oikein kolmen lajin lounas nautittiin; alkuun keittoa, jatkossa possua lisukkeineen ja päälle kahvit makean tortun kera. Lounaan jälkeen jämähdimme pitkäksi aikaa sulattelemaan nautittuja antimia. Ja tietenkin isäntä Martin kaapista löytyi kyytipoikaa lounaalle. Kovasti Iä lauleskeli paluumatkalla autossa. Ja asiat Pirkkalassa tuli pantua paikoilleen.
    On suurta juhlaa, kun saa kuunnella erinomaista esitelmää. Tämän huippuhetken senioreillemme järjesti ylilääkärimme Tuomas Parmanen. Ja väkeä oli pappilan pirtti pullollansa; viitisenkymmentä. Osa tuli tietysti paikalle kutsun voimalla; kutsu oli käynyt ylilääkärin vastaanotolle. Niinpä osalla oli näytteet muovipusseissa, osalla pino vanhentuneita reseptejä ja etenkin miehet käyneet aamusaunassa ja vaihtaneet alusvaatekerran.
    No eihän Tuomas ehtinyt tällä kertaa näihin perehtyyn, vaan kertoi Sotesta ja Hämeenkyröstä. Pariin vuoteen ensi kerran taatalle valistui, mikä on Sote. Kovin kaukaiselta asia tuntui senioreille Sote-sopassa. Eipä taideta näihin kekkereihin keritä. Siksi olemme ajatelleet kutsua seuraavalle luennolle ministeri Iiro Viinasen ja aiheena Eutanaasia.
    Syyskokous jatkoi pohjois- korealaisia perinteitä valiten kymmenennen kerran veturiksi vanhan puheenjohtajan. Ohessa hyväksyttiin vanha hallitus jatkamaan ja toimintasuunnitelma ei antanut aihetta kevään ohjelman lisäyksiin, sitä riittää !
    Trumppi on Ameriikan presitentti ja Tampere on saanut raitotien. Hyvin on pullat uunissa tamperelaisilla. Hämeenkyrökin kelpaa pian Tampereen talousalueeseen, vaikka Tampereeseen, mikäli tuo mukavat myötäjäiset tullessaan. Valtuutettujen kannattaa ostaa nopeasti Järvenpäältä pässi ja laittaa kyröläinen raitiotie pystyyn. Tehrään ylöjärveläisille kiusaa ja vedetään raiteet suoraan kirkolta Lielahteen Ylöjärven ohittaen.

Lauantai 12.11.2016
Eilen koin Tampere-talossa yhden parhaista hetkista Filharmonikoiden parissa. Työnimenä konsertilla oli Loputonta viimeistelyä ja romanttista sinfoniaa. Sitä saatiin mitä luvattiin kukkura kaupalla.
    Konsertin kohokohta oli Beethovenin Pianokonsertto nro 3. Voi ystävät rakkaat, kun kaikki natsaa; huippusolisti pianisti Stephen Hough, esitettävä teos, mainio kapellimestari ja liekeissä soittava Filharmonia, niin hurmos on valmis. Hough kuuluu ehdottomasti Tampere-talossa vierailleiden ykkösketjuun. Kysyn vaan voiko Beethovenin Pianokonserton täydellisemmin esittää. Haltioitunut yleisö vaati tietenkin ylimääräisen. Sekin kuin Iä:lle ja taatalle valittu Sghumanin Träumerai, kappale, minkä Iä soittaa joka ilta taatalle tuutulauluksi. Oli valitettavaa, että Stephen ei tiennyt katsomossa istuneesta osaralaisesta virtuoosista. Nelikätisenä ylimääräinen olisi ollut illan glow. Ja soittimena talon uusi Bösendorfer 280VC.
    Jätetään Filharmonikoiden ansaitut kehut vähemmälle ja nostetaan jalustalle illan kapellimestari virolainen Risto Joost. Temperamenttistä ja selväiskuista johtamista. Jorma Panulan opit ovat osuneet hedelmälliseen maahan; Panula on varmaan sanonut, notta perkele Risto puikko heiluun. Samalle aaltopituudelle olivat Risto ja Filharmonikot päässeet. Illan muut teokset Beethovenin Leonore-alkusoitto ja Schumannin Sinfonia nro 3 asian todistajina.
    Kiire oli aamulla, kun suoraan uima-altaasta piti joutua Kyröskosken ala-asteen myyjäisiin. Perinteisesti siellä ollaan oltu joka vuosi, siitä asti, kun Amanda aloitti opiskelut Kyröskoskella. Väkeä oli kuin kartanon ruistalkoissa, parkkipaikkaa joutui etsimään. Täällä koulukkaiden valmistavat tuotteet sujahtavat nopeassa tahdissa ostajien pussukoihin. On leivonnaista, joulukorttia, jätkänkynttilää, sukkaa ja huivia vain muutaman mainitakseni. Ja tulot tilitetään luokkien retkirahastoihin.
    Aika kantamukset mukanamme poistuttiin, sillä ostopakko oli tietysti Auroran, Lotan, Marleenan ja Konstan pöydiltä. Lopuksi nautittiin makoisat sumpit piirakan ja pullan kera oppilaiden kanttiinista. Säilyköön tämä Kyröskosken hieno perinne ikiaikoihin !
    Iltapäivä onkin mennyt taatalta Isänpäivän lahjapöydän jalkoja vahvistellessa. Taktisesti olen siirtänyt pöydän aivan eteisen lähistölle. Niin jännää, että tuskin ensi yönä uni silmään tulee. Jotta ei kukaan turhaa reissua tekisi, saavumme uimasta viimeistään 9.30

Keskiviikko 16.11.2016
Vihdoin viimein hurujen lounaspäivä. Tätä jo odoteltiin. Suuresti ihmettelen, kun senaattorimme unohti tapaamisen; ei sattuisi minulle. Jo kolme päivää ennen lounasta keskustelen ehtoisin vattani kanssa, mitä on seuraavana keskiviikkona tulossa. Juhlapäivänä vatta suorataan tärisee nälän ja herkkupöydän kiimasta.
    Tänään Sarvi tarjosi pojilleen broileria, vaikka ei mitään erityisiä siipiveikkoja ollakaan, no Kekkosesta ei ole varmuutta. Sopivan rapeaksi paistetut koivet saivat suun messingille, mutta päivä ehdoton herkku oli pyttipannu. Voi että kun maistui. Nähdäkseni pyttipannun ystävältä vaaditaan jonkinlainen ruottalainen tausta ja sitähän meillä kaikilla on, kun aikoinamme olemme palvelleet kaksi kielistä firmaa - Kyroa. Firmaa missä toinen kieli nuoli kirjekuoria ja toinen puhui ruottia.
    Jos markkinointineuvos ja taata lappoivat parhaiten lämpösen ruuan puolella, niin Kekkonen nokitti kääretortuilla ja kermavaahdolla. Siinä vasta poika makeiden perään. Muuten keskusteltiin muinaisista ja muutama uskalias kaskukin kuultiin. Ei julkaisukelpoisia, mutta maasta mitaten liikuttiin 100-150 sentin korkeudella.
    Isänpäivänä taataa muistettiin koko perikunnan puolesta. Taata on pannut merkille, että mitä lyhemmäksi aika lähtöön lähenee, sitä paremmaksi tulee juniorien muisti. Päivän kohokohdasta vastasi Konsta, joka kutsui taatan Auroran ja hänen kiekkopeliinsä. Hokkarit paketoi Kangasalan takatukat numeroin 5-1 ja Konsta teki maaleista kaksi. Aurora näytti puolustuksessa mallia vieraille, miten joukkueen tytöt pitävät poikia herran nuhteessa. Aurora taisi olla kentän paras fysiikaltaan. Kahden lajin läpivuotinen harjoittelu kehittää bodya.
    Masentava uutinen tulee Osaralta. Maamiesseuran pikkujoulut ja karaokekisat jäävät väliin tältä vuodelta. Syy on, että karaoke kisoihin ei saara ketään tuomariksi. Edellisvuosien tuomarit ovat joutuneet kylän raittilla pitkäaikaisen vihan kohteeksi ja kilpailijoiden kesken on ollut aistittavissa väkivallan vaaraa. Juorut kertovat, että viimevuotisten kisojen jälkeen Heinäsukka ja kartanon herra olisivat pistäneet painiksi Kartanon ristillä. Karaoke kisojen sijaan syötäneen ensi vuonna Ystävänpäivän lounas Maaseutuoppilaitoksella ilman järjestysmiehiä.

Maanantai 21.11.2016
Ei ole vanhaksi tulemista. Olen aina ollut erinomaisen hyvä kestään kuumetta, mutta nyt tauti otti koville. Vielä muutama vuosi sitten 38 asteen hohde ei paljon vaivannut, mutta ans kattoo, kun eilen mittari näytti yli 39. niin taata tärisi kuin horkassa. Ennakkoa taudista tiesi jo perjantain ja lauantain paikkojen kolotus. Pitkään joutui miettiin, että lämpöä saadakseen menisikö viltin alle pilkkihaalarit päällä. Kaikki muuten kohrallansa, muuta pahin taudin vaihe iski autoillessa Tampereelta Osaralle. Eipä silti, kuumeilu jatkuu edelleen, mutta tuntuu kuitenkin siltä, että elämä voittaisi.
    Nyt on käyty ajelemassa Tampereen tunnelissa. Ei mikään ainutkertainen paikka. Tulen edelleen valitsemaan maanpäällä kulkevat reitit, sillä jos kerran Osaralta lähtee kaupunkiin, niin on se niin mukava nähdä kaupungin elämää. Rakentamisellaan Tampere kadottaa luonnon viehätyksensä; Näsijärvi, Ratina ym. Valtuustosta menee kaikki heittämällä läpi, mitä vaan kukin keksii ehdottaa.
    Jos kuntavaalit ovat isokin kustannuserä kunnalle, niin ehdotan, että Kyrössä nykyinen valtuusto valittaisiin poikkeuslailla kahdelle seuraavalle vaalikaudelle. Silläkin uhalla, että veroprosentti olisi kahdeksan vuoden päästä 30, mutta pääsisivät päättäjät seuraamaan läheltä tekemiensä päätöksien vaikutusta.
    Kyllä mä niin mieleni pahotin, kun Hokkarien pistepörssin kärki , Petron Niko, siirtyi KOOVEEN miehistöön. Turha oli huoleni. Muut jätkät ottivat vastuuta ja pommittivat niin tehokkaasti kahdessa pelissä naapurin verkkoa, että vastustajien maalivahdit saivat poimia 14 mustaa muikkua nuotastaan. Ainakin Kangasalan peli oli jääjatsin juhlaa. Viitalan, Lohtanderin, Muikun, Sirkiän ja Matikan tehollista työskentelyä oli hieno seurata jopa toimitsijanakin ja tietenkin ykkösmaininnan tarvitsee pitkältä sairaslomalta kuntoutunut kassari Hujo. Mutta koko porukka taisteli mainiosti. Näillä esityksillä katsojaluvut nousevat 300.
    Ja muuhun kieakkoon. Ihmeellistä, että suomalaiset urheilutoimittajat ovat tosi puusilmäisiä. Ymmärrän hyvin Patrik Laineen julkisuusarvon, mutta pelaa siellä NHL:ssä muitakin suomalaisia. Eli, jos Laine ei tee ottelussa pistettäkään nakataan silti uutinen otsikolla; Laine jäi ilman pisteitä. Samanlainen oli aikoinaan Tiger Woods golfissa; jokainen peli mainittiin, meni sitten kuinka tahansa hanuriin.
    Osaralta mainittavaa lähinnä karjapuolelta. Heinäsuon kyytöt huutelivat muutaman päivän, kun porukasta osaa vietiin korkealaitaiseen. Jouluisena keinuna kinneri ei miellyttänyt lähtevää porukkaa. Niin ollaan täälläkin EU:laisia, että lampaat ovat edelleen laitumilla, vaikka eletään marraskuun loppupuolta. Suurena eläinten ystävänä joskus hieman pässiparat säälittää. Vaikka mikää taata on sanomaan nykyisistä eläinten kasvatuksen aatteista.

Torstai 24.11.2016
Lampaat poistettiin laitumelta. Kovasti jäimme kaipaamaan kesäisiä ystäviä. Kuinka suloista oli herätä kesäaamuna klo 5:den aikaan luonnon kutsuun. Luontokuoron ensimmäisinä ääninä lammaskatras, siihen liittyen kyyttöjen kuoro ja kaiken ylinnä kaikui naakkojen riekkuminen. Kyllä maalla on mukavaa.
    Elin vahvasti siinä mielentilassa, että lampaat viettävät kanssamme joulun. Siksi suunnitelmani olivat jo pitkällä osaralaisen joulukuvaelman teossa. Tallennan suunnitelmat visusti tuleviin vuosiin, ties vaikka saataisiin ajanoloon kolmas teatteri Kyröön; Osaran kansallisteatteri.
    Tänä vuonna olisi henkilöjako ollut seuraava: Joosefina olisi häärinyt Heinäsuon Mikko ja Mariana meirän Amanda. Lotta ja Marleena olisivat olleet enkeleitä ja paimenina Heinäsuon Jukka ja Immosen Simo. Itämaan viisaita olisivat esittäneet Huikun Jussi ja Yrjölän Pena. Kaikki muut halukkaat olisivat päässeet taivaallisiin sotajoukkoihin. Ja tapahtumapaikkana tietenkin meirän lammaslaidun, mihin Leppäkosken tolppa-apinat olisivat vetäneet valonheittäjät. Ainekset spektaakkeliin ovat olemassa.
    Jouluateria kutsuja on tippunut eri yhdistysten tilaisuuksiin niin, että, jos kaikkiin osallistuttaisiin 600 euroa olisi sorom noo. Entäs oma joulu ?? No siihen satsataan ja käydään harkiten muualla. Joskus, kun on hypätty useammassa tilaisuudessa olemme todenneet, että jo kolmannesta lähtien, jouluherkkuja saa sulloa väkisin naamaansa.

Maanantai 28.11.2016
Kyllä mä niin kauheesti pelkäsin, kun taas piti mennä flunssarokotukseen terkkariin. Tai eihän se pakko ollut, mutta kun viitenä viime vuonna olen selviytynyt melkoisen pienillä vaurioilla syksyisestä flunssasta, niin kaikki nämä kun räknää yhteen, mieli kallistuu rokotuksen puolelle. Vaan on meidän terkkarissa taitavat pistäjät; sopivan asennon kun ottaa ja kattoo syvälle silmiin, niin ei huomaakaan, kun piikki on jo nahan alla käynyt. Oikeastaan uutta käyntiä jo odottaa.
    Keskussairaala oli tuonut taas silmiin kurkistajan Kyröön. Omavaraisuus on poikaa glaukoomaa potevien kokonaismäärässä. Meitä on tiemmä lähes sata, joten sairaala on katsonut parhaaksi lähettää miehensä tänne, kuin kutsua koko tämä porukka Tampereelle täyttämään Keskussairaalan muutenkin täyttä parkkialuetta. Pääasia oli tietysti, että taatan silmä oli kohrallansa. Näkee kauniita naisia vielä nousevana suvenakin ja niitä kottaraisia piisaa.
    Jaa että mitäs sitte kun alkaa näkö tihkaan. Sitten siirrytään tunnustelulinjalle. Ne jotka ovat olleet pakotetut siirtymään tähän vaiheeseen kertovat, että mukavaa sekin on. Mukava on kuulla tulevaisuuden auvoisia näkymiä kaiken sairastelun keskellä. Yksi tarkastus on vielä tekemättä. Uniapneaan käytettävän hengittimen kanssa on poikettava Sastamalaan. Hyvin on toiminut, jos taatalta kysytään. Myös fysikaalinen kuuri alkaa lähestyä loppuaan. Notta terveyttä on vaalittu.
    Viime päivät olen puhellut vattalle mukavia tulevista joululounaista. Jos nahka hieman venähtää, niin ei sen niin nuukaa ole. Onpahan runtuviikoille tehtävää ! Vielä lähetän markkinointineuvokselle terveisiä. Ny näkyy Osarallaki seuraavat kolme kuukautta joka ikinen SM-liigan vääntö ja änäripelit sekä KHL. Enää ei tarvitse katsella hiihdon hemohessuja ja - hennoja.
    Osaran mies meni terkkariin Noksolle ja kysyi: - mitä teen, kun korvissani soi koko ajan ? Nokso kurkisti korvaan ja sanoi: Ota salainen puhelinnumero.