ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Sunnuntai 01.11.2015
Koska nämä ihanat muistamiset loppuvat ? Raahaudun tänään Hokkarien edustuksen peliin ja ans kattoo, siellähän taataa odottavat joukkue onnitteluineen ja kukkatervehdyksineen. Voiko mikään lämmittää vanhusta enemmän kuin tämä tapaaminen ja vielä mansikkana kakun päällä Jaanan ihanan lämmin halaus. Näillä eväillä tungetaan reteesti seuraavalle vuosikymmenelle.
     Vaikka Hokkarien kotipeli taipuu 3-4 häviöön valkeakoskilaisille, tapahtuu se erinomaisen peliesityksen jälkeen. Pienelläkin säkällä kotijoukkue olisi voittanut pelin kahdella maalilla, Valmentaja Jyrki on tehnyt hyvän työn porukan kanssa ja kun tehot kohdalleen natsaa olemme kakkosdivisioonan vakiokalustoa. Ei uskoisi, mutta näin se kulkee.
     Iä juhlii tällä välin Tampereella sisarusten lounaalla. Sieltäkin saapuu Iä:n myötä sisarusten aivan odottamaton synttärilahja; "Johnny Winter story" neljän cd:n albumina. Johan seuraavat viikot taatalla bluusi lutaa. Olen ollut kahdella herra Johnnyn live keikalla Suomessa. Jälkimmäisellä niistä Johnny oli Porissa huumeiden rasittamana, noin 40 kiloisena starana lavalla. Mutta kaikki kunnia legendalle, siinäkin kunnossa Johnnyn blues saavutti äärimmäisen kliimaksin mestarin kitaroidessa. Mistähän ajatus moiseen lahjaan taatalle, kun tiedän sisarusten musiikkimaun melko hyvin; Marja-Liisa "Luona vanhan veräjän", Anja "Hopeinen kuu luo merelle siltaa", Iä Carlos Cardel "Por una Cabeza", mutta Tuutta on kysymys. Ehkä sieltä lohkeaa blues.
     Kukkia haistellessa ja Winteriä kuunnellessa matkaan alkavaan viikkoon.

Keskiviikko 04.11.2015
Mistähän johtuu, että poski on niin polttava ? No siitähän se, että kahden päivän aikana nelisenkymmentä mitä viehättävintä ladya on halannut taataa. Huh huh !! Ilmoitin jo tänään seniorien syyskokouksessa, että seuraavat suuret juhlat juhlitaan ensi tammikuussa, milloin taata täyttää 70 v ja kolme kuukautta. Tämä on huisaa !!!
    Syyskokous antoi jälleen puoltonsa taatalle puheenjohtajana. Olen jo pitkään ihastellut samassa tilanteessa olevaa Valko Venäjän Lukasenkoa, että suurin osa kansasta jaksaa rakastaa johtajaansa vuodesta toiseen aina vaan. Niin on myös meillä. Ja vaaleihin osallistuu 100 rosenttia paikallaolijoista.
    Kyläravintola Sarvi huomioitsi hurut ja murut silakkapihveillä. Niitä kun muusin ja salaatin kera lautasellisen ahmi, niin olo tuntui tukevalta. Muutamat huruista nakkelivat päälle vielä broileria, mutta taatan koivet ei koettelemusta kestänyt, Jälkkäriksi tarjottu hedelmärahka täytti viimeisetkin vatsan sopukat. Kyllä plikat huruistansa huolen kantaa. Muuten oltiin vähän mustiksia, että pöytää ruokapaikkaamme oli vaikea löytää. Niin on väki lisääntynyt Sarvessa. Etenkin joka toinen keskiviikko naispuoliset lounastajat. Minkäs sitä hurut komeudellensa mahtavat ? Lahjaksi taata sai huruilta pullon ehtaa konjakkia, Kiitos !!
    Senioreissa paikalla oli väkeä neljäkymmentä. Luvassa oli taatan tarjoamat kahvit ja vastakuittina naispuolisten osallistujien halaus. Naisia paikalla 90 prosenttia. Alustajana vielä muutaman päivän virassa oleva kappalaisemme Erkki Jokinen ja aiheena "Venäjää etsimässä". Vaan olipa eräs esitelmäsarjamme viehättävin alustus. Erkki kertoi lämmöllä suhteestaan venäläisiin, missä hän oli vaikuttanut vuosia seurakunnan pappina lähellä Pietaria. Jännittävien käänteiden jälkeen, kielen opiskelut, Erkin perheen vastaanotto seurakunnassa ym sai salin mykkänä kuuntelemaan Erkin ihmisläheistä esitelmää. Laskuvarjojääkärimme myi itsensä kuuntelijakunnalle sataprosenttisesti. Mistä näitä löytyisi lisää ??
    Iä:n kanssa päätimme, että jos Erkki hoitaa vielä kirkossamme palveluksen istumme varmasti eturivissä. Kiitos jäsenemme Risto; useasti tulee haravoitua esitelmöitsijöitä kaukaa ja tarkalla sihdillä aarteita löytyy omasta piiristä.

Torstai 19.11.2015
No johan on ollut rintamalla hiljaista. Mutta asialle on pätevä selitys; virallisista valtiollisista tehtävistä pitää pitää nokka kiinni.
    Sattui näet sillä viisii, että presitenttimme Sale vieraili Turkissa muutama päivä ennen Turkin vaaleja. Siellä oli istuttu iltateellä rakia naukkaillen Sale ja Turkin pressa Ertokani ja olipa puheet sivunnut tulevien vaalien lainmukaisuutta. No Ertokani oli tiedustellut Salelta löytyisikö Suomesta tiukkoja valvojia nyt kun Kiljusen Kimmokin on kuulemma hommat lopettanut. Asiaan oli Sale ykskantaan todennut, että missä sie Ertokani pari hyvää miestä tarvitset, niin tässä mulla on sellaiset; laskentaneuvos Lasse ja mediamies taata. Ja niin tuli lähtö pikahälytyksellä Turkkiin, mitä nyt Maija ja Iä föliin otettiin.
    Tarkastuskierros kesti miltei viikon alkaen Istanbulista ja jatkuen Ankaran, Konyan, Kappadokian ja Taurusvuorten ylitse Antalyaan. Toinen viikko piti olla rantalomaa, mutta toisin kävi. Antalyassa pidettiin G 20 maiden kokousta ja jouduimme laskentaneuvoksen kanssa ulkopuolisella akreditoinnilla raportoimaan, mitä Obama, Putin, Merkel ja muut kuusitoista maailman mahtavaa palaverissaan käsittelivät. Erityisen joviaali veikko oli Saudien kuningas tämä Salman bin Abdul-Aziz Al Saud (meidän kesken Salmari), joka oli raijannut mukanaan tuhanteen nousevan henkilökunnan ja varannut Belekistä porukalleen loistohotellin. Vaimoja oli kelpuutettu mukaan vain sata, mitkä niukin naukin riittivät Salmarille neljän vuorokauden petipuuhiin.
    No muutama päivä jäi sentään rantalomaan, mistä taatalla tuhrautui yksi päivä paskalla istumiseen, kiitos ärhäkän ripulin. Mutta muuten meni matka hienosti ja hommat saatiin tehtyä. Erityismaininnan ansaitsevat asustamamme hotellit, missä työtehtävämme oli otettu kiitettävästi huomioon; toinen puhelin vessan pöntön vieressä. Niinpä kun ensimmäisenä aamuna soitin laskentaneuvokselle olin aistivinani neuvoksen ähinästä päätellen, että jo ensimmäisen päivän tarkastus oli tuonut esiin jotain ikävää. Luojan kiitos, ähinä johtui laskentaneuvoksen kovaksi heittäytyneestä vatsasta.
    Paljon olisi kerrottavaa, mutta tehtävämme luonne vaatii pitää tiedot ominamme. Muutamiin asioihin palaan vielä varmaan ajan kuluessa.

Lauantai 21.11.2015
Ilmassa vallitsee kotoinen tuntu. Hurut olivat matkamme kunniaksi siirtäneet lounashetkensä eiliselle ja kyllä Turkin pitkien herkkupöytien jälkeen tuntui Sarven pyttipannu ja broilerikastike taivaalliselta. Osansa oli tietysti erinomaisella seuralla. Ei kotomaata mikään voita !
    Pakistiin tietysti matkasta, mutta yksi päällimmäiseksi noussut aihe oli pesäpallo. Räpsällä ei ole enää superpesiksessä joukkuetta; Tampere otti omansa. Asiaa ehdin itse tykönäni surra puolituntia, mutta sitten tuli tyytyväisyys rintaan. Meillähän on mahtavat tyttöjuniorit ja huippuottelut jatkuvat tyttöjen toten edelleen Kyrössä. Kovasti ihmetellään, jos kyröläisten firmojen sponssituki valuu edelleen Tampereelle, tuetaan omia. Eihän Manse pp;n naisten muukalaislegioona omalta tunnu ja puheet seurojen välisestä yhteistyöstä saa jättää tämän hetken parran pärinäksi. Huruissa oli vahva mielipide, että vanhanliiton miehet eivät näillä asetuksilla Kaupissa paljon peleissä juokse. Aika näyttää, mihin Tampereen tie johtaa, jäljet pelottavat. Silti kaikkea hyvää toivotaan. Mikäli junioreistamme jossain vaiheessa jotkut kolkuttelevat superin portteja kasvattajamaksut tulee periä viimeistä senttiä myöten Räpsän hyväksi. Näin on pallot !
    Eilinen jatkui illalla Tampere-talossa, missä filharmonikot näyttivät Sibelius osaamistaan kapellimestari Eva Ollikaisen johdossa. Tiukan tuntuinen oli nainen, joka marssi lavalle kuin ehtoisa emäntä kyökkiinsä kapusta kädessä. Oppinsa Eva oli saanut Segerstamilta ja Panulalta, joten alkuopetus kunnossa. Sibeliuksen Lemminkäinen mainio, mutta Uljas Pulkkiksen säveltämä laulusarja Esko Valtaojan teksteihin kärsi Valtaojan runoudesta. Tiedemiehen olisi syytä pysyä lestissään. Uljaksessa on kylläkin kiinnostavaa nykymuusikoksi, ensitapaamisemme Ilmajoella sai mielenkiintoisen jatkon Tampereella. Rehevä solisti Tiina-Maija Koskela oli pulassa tekstien kanssa.
    Ja tänään pitkästä aikaa Iä:n kanssa Kylpylässä ja jotta kaikki hyvin olisi, torilla kaunissilmäinen kalamyyjäni latoi taatan pakettiin silakkafileitä ja savusilakoita. Ja Raijalta ostin kiekuran Tapolaa aamun hiukopalaksi. Ei Kyröä voita mikään !

Tiistai 24.11.2015
Ei ole seitsemänkymppiseksi tulemista. Erinäisiä kremppoja on ollut melkein kuukauden ajan; keuhkoputken tulehdus, kuratauti matkalla ja halvatunmoinen kuiva köhä. Mutta muuten on olo kuin kolkkapojalla, joten kun taudeista selvitään, niin eiköhän vahti taas parane.
    Tänään olin kutsuttuna Taysiin, missä silmäklinikalla tehtiin alustavat tutkimukset ensi vuonna tehtävää kaihileikkausta varten. Hyvin oli kuulemma taatan pullat uunissa. Vaan olipa mielenkiintoista vierailla pitkästä aikaa uudistuneessa ja edelleen uudistuvassa sairaalassa. Ei ollut taata pulassa, kun Iä saattajana jätti klinikan ulko-ovelle. Ensin neuvot tuli tekniikalta ja varsinaisella osastolla henkilökunnalta. Kyllä oli mahtavan hieno palvelu ja hoitajat niin ystävällisiä että. Kyllä taata ykskantaan toteaa, että sairaanhoitajat ovat palkkansa ansainneet, enkä vastaan ole vaikka tilipusseihin euroja lisättäisiin. Nyt vaan vartoamaan, koska kutsukirje päivämäärineen postiluukusta tipahtaa. Toivottavasti postilakosta huolimatta näin tärkeät tiedotteet kulkevat.
    Parin viikon loman aikana tullut postipino on selvitetty, ei mitään erikoista, vaikka en suinkaan ole lukenut tulleita lehtiä kannesta kanteen. Poikkeuksen tekivät paikallisaviisit, jotka olivat tarkan tutkinnan kohteina. Täytyyhän tietää, mitä Kyrössä on tapahtunut. Hyvin täällä mennään ja vielä paremmin, kun mekin Iä:n kanssa ollaan laskeuduttu Osaralle

Torstai 26.11.2015
Kyllä niin ottaa aivoon tämä suomalainen lyhytnäköisyys. Kun pakolaisia alkoi Suomeen valua oikein vauhdilla, liikkui maassamme sellainen henki, että kaikki suomalaisten arvostelu pakolaisten tulosta oli tuomittavaa. Oikein tikulla kynsittiin esimerkiksi persuja, mistä saatiin Yleä myöten negatiivista uutisointia pakolaisten toten, johtuen kulttuurieroista koskevaa uutisointia pakolaisten vastaanottoa vastustavia vastaan.
    Nykypäivät ovat näyttäneet, että ei pidä tutkimatta ottaa vastaan maan rajojen ulkopuolelta ketään, jonka papereita ei ennen maahan tulemista kyetä varmistamaan. Kun haetaan turvapaikkaa, niin ei silloin turvallisuuteen vedoten matkusteta Saksaan tai Suomeen paikkaa hakemaan, vaan pitää kelvata valtio, missä turvallisuus pakolaisille on taattu.
    Yhteentörmäyksiä tulee tapahtumaan valtaväestön ja tulijoiden kesken ja silloin noudatettakoon periaatetta; maassa maan tavalla.
    Ei tullut tohtori Panulle Finlandiaa. Tuskin sitä mies odottikaan, tulihan jo yksi palkinto Kierikkalaan. Panu on erinomainen henkilöhistorioitten tekijä, mutta Huovisesta ja Inhasta kirjoitetut kirjat eivät parhaimmistoon kuulu. Eikä TV 1:den epäilyt millään lailla asiaa torpanneet. Näin se vaan on !
    Räpsä on järjestänyt tänään iltasella palkintogaalan. Parhaat on kaudesta tunnustuksensa saaneet, joukossa myös naisjoukkueen vetäjiä. Hyvä näin, mutta nyt on aika pyyhkiä Räpsän tiedotteista Mansen nimi ja jatkaa omilla vahvuuksilla. Mansen tarina jatkuu edellisvuosia muistaen niinkauan kuin vetäjät saavat palkkansa. Entäs sitten, jos täytyy lähteä talkoopuolelle ! Siinäpä kysymys, juniorivalmentajat toimivat seurassa oman pussin päälle, onnistuneesti. Töitä tehdään innolla ja innostaen, ei rahallisilla vaateilla. Siinäpä asennetta !
    Ei silti, ensi kesän joukkueella Mansen naisten superi ei voi asettaa itselleen muuta tavoitetta kuin sijoittua alkusarjassa neljän parhaan joukkoon.

Maanantai 30.11.2015
Marraskuun viimeistä viedään ja ilma on juuri sellainen kuin olettaa sopii. Iä on reippaasti taistellut pimeyttä vastaan ja rakennellut muutaman valoisan asetelman pihalle pirtin ympärille. Vanhassa emännässä asuu osaralainen valaistusmestari.
    Taatan ensimmäinen adventti on mennyt ilossa, surussa ja terveyden hoidossa. Osallistuimme upeaan Santtu-Matiaksen ja filharmonikkojen Sibelius konserttiin. Jälleen loppuunmyyty Tampere-talon yleisö sai todistaa verrattoman kapellimestarimme sielun pohjia myllertäviä tulkintoja. Etenkin Sibeliuksen viides oli musiikin juhlaa, miksi ei kuudeskin, mutta minuun se ei kolahda sävellyksenä. Tuntuu kuin teos olisi sävelletty useassa osassa ja huippua ei tule lainkaan. No se on minun mielipiteeni. Ja jotta jotain vaikeammin purtavaakin iltaan löytyi, oli aloitusnumeroksi tilattu nuoremman suomalaisen säveltäjän, Sebastian Fagerlundin Stonework. Mielenkiintoinen sekin.
    Hokkarien edustuksen peleissä lauantaina ja sunnuntaina kotikaukalossa nähtiin erään tunnetun sarjakuvakirjan mukaan kotijoukkueelta "Jumaltenrannan nousu ja tuho" Lauantaina vieraaksi tullut Kangasala kaadettiin ainakin minun näkemistäni, kauden parhaalla pelillä. Mutta toista tiesi pyhä, kun vastustajaksi luisteli Mänttä. Hävittiin mänttäläisille pelin joka alueella ja mikä eniten riepoo, ei Mänttäkään hyvä ollut. Ei onnistunut Hokkareille, ei mikään; tulos 0-7.
    Mukavasti on kakkosessa silti pojoja kertynyt, mutta lisä ei olisi pahitteeksi. Yleisöä silti otteluissa viitisen sataa.
    Hammaskalustoa on valmisteltu pikkujouluja varten hammaskiven poistolla. Ei niitä kaikkein mukavampia toimenpiteitä, mutta olipa onneksi Virpi palannut pajalle. Virpi tuntee sentään inhimillisyyttä sillassa tuolilla makaavaa potilasta kohtaan. Flunssa piikkikin on käsivarteen isketty, ainakin taatalla on rokotuksesta vuosien hyvät kokemukset.
    Taatan känny teki eilen aakooteet ja ilman puhelinta ei taata pärjää, sen huomasin jo puolen vuorokauden puhelittomuudesta. Kyllä ihminen on tekniikasta kiinni. Uusi känny kurkistelee povitaskussa.
    Lohduttavan tiedon terveyteen liittyvistä toimenpiteistä sani tänään, kun tapasin ikaalislaisen myllärin. Väitti, että silmäoperaation jälkeen naiset näyttävät entistä nuoremmilta ja kauniimmilta. Siihen toivonsa pistää myös taata !