ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Uusin

Lauantai 03.03.2018
Matkallaan kohtaa silloin tällöin aina paikkoja, mitkä säilyvät pitkään ihmisen mielessä. Tänään valikoitui sellaiseksi Rauma. Kysymys kuuluu, kannattaako huristella päiväksi Raumalle päivänä, mikä olisi verraton aurinkoinen kevätpäivä puuhata kotona mitä tahansa.
    Vastaus kuuluu; kyllä kannatti. Lähdinpä seuraamaan tyttöjen superpesiksen halli SM karsintoja, missä Räpsän enkelit yritti pyristellä tietään loppuotteluihin Poriin. Pahoja kampittajia oli karsintalohko täynnä: Pori, Rauma ja Seinäjoki. Mutta talkoot onnistuivat. Kaatui Pori, kaatui Rauma ja lopuksi merkityksettömässä ottelussa koitui tappio Seinäjokea vastaan.
    Hyvät hyssykät ! Pieni Hämeenkyrö on kahdeksan parhaan joukossa valtakunnan B-tytöissä, mitä joukkueita löytyy 36 ! Harvoin on pyyhitty kenttää Porilla ja Raumalla, eikä se eilenkään helpolla tullut. Turnauksen teki kinkkisemmäksi Räpsän osalta se, että molemmat lukkarit Nea ja Anni potivat pieniä kremppoja. Syystä ennen otteluja osa joukkueen johdosta teputteli paikallaan Rauman upeassa hallissa kuin vetelät pöksyissä.
    Mutta ryhmällä oli kova lataus. Käy parin viikon kuluttua Porissa miten tahansa hattu ilmaan mainiolle porukalle. Mainittakoon lopuksi parhaat; koko joukkue. Taatalla on henkselit kaarella.
    Viikon älämölö tulee paikallisesta gazetasta Oivasta. Lehden suunnistuksen erikoistoimittaja, Ilomäki juoksee metsään kartalta niin että oksisto rapisee. Jutussaan "Kyröskosken taistelut sisällissodassa" hän nimikoi yhden kuvista; "Oululaisia vapaaehtoisia soppajonossa Kyröskoskella taisteluiden aikana". Arvoisa toimittaja kuva on Osaralta Pyöräniemen Yrjölän pihasta. Olen jonkinlainen asiantuntija kuvan paikkaan, sillä olen kuvatulla tantereella asunut rapiat 70 vuotta ja asun vieläkin. Myös toimittajalle Osara lienee tuttu. Että Kyröskoskella, kaikkia sitä näkee! Kyllä voima isoihin ratkaisuihin haettiin Osaralta eikä suinkaan Kyröskoskelta.
    Yksi vedätys paikallisurheilusta. Miksi Hokkarien edustus peluuttaa maalissa naista Vartian Viiviä. Viivi olisi erinomainen kassari missä naisten sarjassa tahansa, mutta on fyysisesti ja kooltaan liian kevyt miesten sarjaan. Onko joukkue harkinnut onnettomuusriskejä? Kannattaisi käyttää pieni hetki ajatukseen. Vahinko on tarjolla jokaisessa pelissä. Muuten toivotaan menestystä Viiville ja Hokkareille.

Torstai 08.03.2018
Tiistaina käväisivät seniorit Tampereella nauramassa itsensä kipeäksi Jukka Puotilan kanssa. Pistämätön on veijari imitoijana ja mehevät ja tuoreet jutut. Silmät ymmyrkäisinä olen aina ihmetellyt Puotilan taitoa pitää katsojat otteessaan yksin parisen tuntia. Mutta meidät on Luoja siunannut erilaisilla lahjoilla, Jukalla yksi parhaimmista.
    Meidän halaa kovin mielemme Iä:n kanssa nähdä ja kuulla joskus kehuttu ja ylistetty Ismo Leikola. Taide on varmaan erilaista kuin Puotilalla, mutta pakko siinä jotain piillä. Toisaalta, hieman pelottaa tapaaminen, sillä ystävämme, jotka olivat nuorisonsa kanssa katsomassa joitakin stand up esiintyjiä kertoivat, että nuoriso nauroi kippurassa ja he eivät löytäneet esityksessä pienintäkään naurun aihetta. Puotilalla imitoidut tyypithän ovat meidän ikäisillemme erinomaisen tuttuja.
    Pirkka suksittiin sunnuntaina ja varmaan luistavassa kelissä. Lentokentällä juomapalvelua lylyn lykkijöille antoivat Räpsän joukot. Kauppansa olivat tehneet rusinat, suolakurkut, mehut ja muut tuotteet. Kurkelassa ollaan matkassa jo siinä vaiheessa, että sielua alkaa hiukoon ja janottaan.
    Koskaan ei ole mielessä käynyt, että lähtisin matkaan mukaan. Hurutohtori Sippel sanoi aina, että Pirkan maali pitäisi siirtää Lamminpäästä Pitkäniemeen. Mahtoi olla tohtoriltamme perusteltu mielipide.
    Mutta olen ollut mukana lentokentän palvelupisteessä ja Kyröskoskella kuuluttamassa. Kuuluttamisesta on jo useita vuosia ja hiihtäjien varusteet tai kunto eivät aina olleet koitokseen riittävät. Onnesta Kyröskoskella oli koulussa huoltopiste ja tarvitsevat saivat ainakin jonkinlaista ensiapua. Muistan erään ensiavun antajan, kutsutaan häntä vaikka kurreksi, joka oli erikoistunut naisten paleltumien hierontaan. Hoitohenkilöksi hänellä oli kokonaisvaltainen kuva paleltumista ja hänen mielestään jalkojen ohella piti hieroa reidet ja paremman näköisillä jopa pylly. Kiitos, että silloin ei vielä raivonnut metoo-meininki. Olisi ollut Aamulehdellä kertomista Pirkasta muutakin kuin lopputulokset.
    Hurut kokoontuivat Sarveen ja kahteen pekkaan särpivät maittavaa kalaa, uunimakkaraa ja possunpihviä. Kova oli kato joukoissa. Potilaina olivat markkinointi- ja laskentaneuvos ja Kekkonen joutui hoitamaan valtiovierailua. Mutta senaattorin kanssa pidettiin lippu korkealla. Syötiin niin, että mukana olleet murutkin, eri pöydässä, olivat kovin iloisia. Pojat pysyvät kylläisinä ainakin päivänokosten ajan.
    Seniorien hallitus täytti vuoden toiminta-allakan. Kävi meinaan noileesti, kuten hyvältä sakilta aina. Olemme juuri yhdistyksenä kymmenvuotiaita eli siinä pahimmassa killin iässä, notta ei se ihme, että veikeä meininki jatkuu.

Sunnuntai 11.03.2018
Päästiin vihdoinkin siunattuun alkuun Tampereen Filharmonian kanssa. Edellinen konsertti jäi meikäläisiltä Ceylonin alle. Ei sitä kaikkeen repeä, vaikka kuinka ketterä onkin. Mutta kyllä hyvää kannatti odottaa.
    Ohjaksissa vaikutti nuori kapellimestarin planttu Klaus Mäkelä. Ei meille aivan ensi tuttavuus, sillä olemme tavanneet Mäkelän jo ennestään Tampereen estradilla. Ja vietettiin venäläistä iltaa; Stravinskyä, Sostakovitsia ja Zinovjeviä. No viimeinen säveltäjä ei ollut ihka venakko, sillä etunimi oli Sauli ja muutenkin lahtelaissyntyinen. Saulin teoksella aloitettiin ja "Batteria orkesterille" ei oikeastaan taatalla ladannut. Ehkä viiden vuoden päästä, kun olen vähän kasvanut.
    Stravinskyn "Viulukonsertto" saattoi lavalle illan solistin, viulisti Sergey Malovin. Oli huippua taitoa ja tulkintaa. Suosionosoitukset vyöryivät valtaisina. Kiitos talolle, että huippuja tapaa konserteissa tämän tästä.
    Illan suosikkini oli Sostakovitsin "Sinfonia nro 5" ja siitä helmeksi noussut toinen osa Allegretto. Kapellimestarimme näyttää elävän musiikissa ja innosti Tampereen taitavat soittajat antamaan parastaan. Sostan vitonen on kauttaaltaan musiikin voimakasta ja vuolasta koskea. Hyvät eväät ovat kapellimestari Mäkelällä repussaan. Kasvaako hänessä seuraava Rouvali, sen aika näyttää !
    Perjantaina ja lauantaina Hämeenkyrön jäähallilla haahuili tamperelaisia ja kankaanpääläisiä nuoria kiekkoilijoita etsien tietä kotiin. Auroran ja Konstan kiekkotiimi leipoi perjantaina Tapparan lukemin 14-3 ja lauantaina ojennettiin Kankaanpään Jääkarhuja 16-1. Onko näissä numeroissa mieltä sopii kysyä sarjan tekijältä kiekkoliiton Hämeen alueelta. Mutta määrätyt pelit hoidetaan.
    Minua rasittaa ohitsemme kulkevan kolmostien kunto ja sen korjaaminen. Ei ole kauaakaan, kun hätäpaikkauksella täytettiin halvatun moisia aukkoja ja nyt ne ovat siellä jälleen. Jotain tarttee tehrä Anne Berner ennen kun Jäämeren tietä ja tunnelia Tallinnaan aletaan pykätä. Etenkin hävettää osaralaisten puolesta, sillä reilun kuukauden jälkeen alkaa vilkas liikenne Osaran huvilakaupunkiin.
    Sillanpää oopperan henkselit näyttää olevan ristissä. Kovin äkisti en menisi epäselvistä asioista keskustelemaan lehden palstoilla. Onneksi vain paikallisessa, mikä tuskin vaikuttaa ensi suven lippujen myyntiin. Kantaa ei pidä ottaa ennen kuin molempien mielipide on kuultu. Vai kuullaanko. Luulisi kyröläisen pitävän sovitusta sopimuksesta kiinni, olkoonkin sopimus vain suullinen.

Torstai 14.03.2018
On koettu vuoden teatterielämys; Hämeenkyrön kirkkovaltuuston kokouksessa. Aika ja tavat kulkevat eteenpäin. Ei silloin, kun taata istui nelivuotiskauden kyseessä elimessä tämmöistä ollut.
    Pääesiintyjäksi oli valikoitunut tyttötrio "Tuomion Kapitulit". Kaikki tuttuja kyröläisille kirkon harrastajille eli vt kirkkoherra, talouspäällikkö ja naapurimme emäntä . Esityksenä aivan uutta talviteatteria nimeltään "Kohta kappelin kellot Kyrössäkin kumahtaa" . Ryhmän pääesiintyjä rovasti Piispanen ei illan keikalle kerinnyt. Plikat pistettiin poimimaan varmat pähkinät.
    Draaman kaari kulki siten, että Hämeenkyrön seurakunta uitetaan kölin alitse vetämällä Ylöjärven seurakuntaan. Tai oikeastaan kyröläisten yli viiden miljoonan omaisuus, seurakuntalaisilla ei niin väliä.
    Ylöjärveläis - kyröläinen ryhmä on plagiaatti Venäjällä vaikuttavasta Pussy Riot ryhmästä. Kaikkihan muistavat tämän feministisen punk rock-yhtyeen. Yhtyeiden esiintymisasut poikkeavat siinä, että missä Pussyt esiintyvät kasvot naamioissa niin Kapituleilla on ketun hännät kainalossa. Tarkka huomio pulpahti eräältä valtuutetulta. Ohjelmisto kootaan siten, että Pussyt painoi Putinia; Kapitulit Hämeenkyrön seurakuntaa. Ei ensimmäistä positiivista sanaa. Kaikki perseellänsä, jos ei vielä, niin tulevaisuudessa.
    Ryhmän maallikkojäsen epäili kyröläisten (450) allekirjoittajan rehellisyyttä. Joukossa oli ihmeellisiä nimiä tikkukirjaimin kirjoitettuja, jopa lapsia. Seurakuntahan ei lapsosille kuulu !
    Seurakuntalaisena olen erittäin tyytyväinen, että seurakuntamme päätyi yksimieliseen !! ratkaisuun siitä, että Hämeenkyrö jatkaa itsenäisenä seurakuntana. Ymmärrän trioa, mikä esiintyi Tuomiokapitulin esityksen puolesta. Sen lauluja laulat jne. Hirvitti kuitenkin näissä ympyröissä esiintynyt kiristysmeininki. Siksi saatoin kuunnella illassa vt kirkkoherralta samalla kertaa kaksi saarnaa; ensimmäisen ja viimeisen.
    Seniorit kokoontuivat iltapäivällä tapaamiseen erinomaisen runsaan väen kanssa. Viitisenkymmentä nautti emäntien tarjoamista kahveista ja synttärikaakusta. Yhdistyksellä täyttyi kymmenen vuotta. Lähteenmäen Matti piti erinomaisen esitelmän vakavasta mutta ajankohtaisesta aiheesta. Olipa mukava iltapäivän puhde. Iä:n kanssa käväisimme Pirkkalan lennostossa. Päivän isäntä evl. Tuure Lehtorantavannoi, että Suomen ilmavoimat ovat iskussa, eikä heitä housut kintuissa yllätetä. Hienoa, tuli ehtoolla oikein rauhaisa uni.

Maanantai 19.03.2018
Ei kasvanut Räpsättärien menestyksen puu SM-mitalitaistoihin. Kolme tappiota tuloksena ja homma oli sillä siloteltu . Olihan silti taistelua Porin hallissa ; tappiot siis Pesäkarhuille, Tyrnävälle ja Kirittärille.
    Porin kanssa jaksot tasan ja Porille kotari, samoin Jyväskylän kanssa. Ihmeellinen oli Jyväskylän pelin kulku, ensi jakso hävittiin 5-2, toinen voitettiin 10-9, kun johdimme peliä jo 10-0. Mutta kokemusta tuli taistella kahdeksan suomalaisen parhaan kanssa ja myös tietoa; harjoitella pitää jaksaa edelleen.
    Urheilurintamalla selvisi, että Hokkarienkaan tie ei vie ensi kaudeksi perustettavaan Rautaliigaan. Vaikka pelit ovat vielä kesken, eivät pojot riitä, vaikka loput taistelut voitettaisiin. Intoa riittänee yrittää ensi kaudella uudestaan. Yleisö on ainakin ottanut kotijoukkueen suosikiksi
    Tampere-talon Isossa salissa tarjottiin perjantaina huikea elämys. Taiwanilainen kapellimestari Tung-Chieh Chuang yllytti Tampere Filharmonian musiikilliseen kiimaan tulkinnalla Tsaikovskin "Sinfonia nro 4:llä". Nyt yllettiin Rouvalin parhaisiin. Nuoruudessa on tulevaisuus konserttilavoillakin.
    Tulihan todistettua, että totta on, kun luomiskertomus kertoo porilaisten synnystä, että porilaiset ovat saaneet alkunsa siitä, kun aikojen alussa Porin kohdalla haaksirikkoutui laiva, ja henkiin jäi ainoastaan laivan kokki ja sika.

Torstai 22.03.2018
Rankan teatterielämyksen järjesti Tampereen teatteri Frenckell näyttämö Iä:lle ja taatalle. Pitkään on juostu Thalian penkeillä komedioitten ja farssien perässä, mutta nyt suunta vaihtui.
    Näytelmänä oli Maria Jotunin klassikko "Huojuva talo", minkä dramatisoija Antti Mikkola oli illan versiossa kääntänyt sukupuoliroolit alkuperäiseen verrattuna nurinpäin. Nyt nähtiin heikko mies Eero ja väkivaltainen narsistinen naistyranni Lea. Näytelmä oli ahdistavan rankka ja täydestä katsomosta ei kuullut esityksen aikana risahdustakaan. Vaikuttavaa teatteria !
    Arttu Ratisesta on kasvanut täysiverinen näyttelijä, jonka näyttelemistä on ilo seurata. Arttu on meidän molempien suosikki. Huojuvassa talossa Eeron rooli pitää hänet näyttämöllä koko ajan ja huolimatta raastavasta vauhdista rooli ei hajoa koko iltana. Arttu on roolissa loistava. Hyvän tuen antaa Leana Anna-Maija Tuokko.
    Näytelmän opetuksena päätin olla pitkään sanomatta Iä:lle poikkipuolinaista sanaa, jotta ei hänessäkään heräisi Lean kaltainen pirttihirmu. Löytyyköhän todellisessa elämässä naisista Lean kaltaista täydellistä hyväksikäyttäjää ? Ehkäpä. Mutta ilta osoitti, että kannattaa joskus piipahtaa teatterissa katsomassa vakavampaakin tekstiä.
    Hurutkin kokoontuivat luonaalle. Ryhmä oli pienentynyt, kuten se vanha pyy maailman lopulla. Kestityksestä nautimme kaksistaan senaattorin kanssa. Sarven kalaruoka ja juustolla kuorrutetut makkarat pitivät ilmapiirin tyytyväisinä. Ja oli mukana meidän murutkin; eri pöydässä. Yksi asia krouvissa harmittaa. Hankkikaa nyt hyvät emännät isommat lautaset. Siinä on jo tarpeeksi liikuntaa lounaalle, kun käy ruokapöydän vieressä pari kertaa varsinaisen ruuan ja jälkkärin vuoksi. Kolmas kierros santsilautasen kanssa käy vanhoille jaloille.

Maanantai 26.03.2018
Vieläkin hengästyttää viikonlopun riivatunmoinen meno, kun Ristijärvenlikan kanssa kierrettiin suksilla Siperiassa, Tjumenin kaupungissa, pyssy selässä MM-latua. Eilen täytyi jo heittää kourallinen rauhoittavia naamaan, kun viimeisen kisan viimeistä osuutta vietiin. Voi Kaisa Mäkäräinen, kun olet ihana ja mahtava urheilija. Viimeistä pisaraa myäten pyyhittiin olympialaisten pettymyksen kyyneleet silmäkulmista.
    Eikä epäonnistuminen Koreassa vaikuttanut yhtään kansansuosioosi. Mielipidemittauksen mukaan olet Suomen suosituin urheilija, vaikka huomioon otetaan formuloiden vauhtiveikot ja pisterohmut NHL-kiekkoilijat. Ja niin kuuluu ollakin. Liittimet laittaa taata kyynärpäitä myäten ristiin, että jatkaisit vielä seuraavat neljä vuotta. Olisi kisoista kaunista katseltavaa. Suomi on onnellinen maa kanssasi Kaisa.
    Joskus kannattaa suunsa avata sopivassa paikassa. Ilmaisin hetki sitten meidän senaattorille huoleni pirttimme seinäkellosta, mitä olin yritellyt herätellä käyntiin lähes viikon. Senaattorin käskystä vein kellon kassissa hänelle ja kappas vaan viikon tietämiin senaattori tuli trimmaamaan kellon paikalleen. Ja nyt vanha kaveri tikuttaa kuin paraskin Junghanssi. Kello on mitannut Vanha-Yrjälässä aikaa pian sata vuotta. Sääliksi olisi ollut erota pitkän yhteisen taipaleen jälkeen.
    Ja mikä parasta, nyt kuulin kellon ensimmäiset lyännit. ääni on niin lämmin ja seksikäs, että Iä:n kanssa useaan otteeseen päivän myätä istahdamme kellon vieressä olevalle sohvalle käsi kädessä ja kuuntelemme kellon sanomaa. Ah tätä kevään auvoa !