ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Keskiviikko 01.03.2017
Kyllä pisti vipaa tossuihin laskiaistiistai. Jälleen se päivä, milloin taata keittää hernekeiton. On muuten soppanansa ehdoton ykkönen. Herneiden kavereiksi olen hankkinut Palviportin mainiota possun savupotkaa. Potka antaa papusopalle potkua.
     Ennen olin kovin uskollinen sopalle siten, että toimitin hyvissä ajoin Palviporttiin tilauksen siansorkista, mutta parina viime vuotena olen tyytynyt savupotkaan. Jaa a, ehkä sorkat ovat maultansa intensiivisempiä, joten ensi laskiaisena takaisin sorkkiin. Kahden hengen ruuaksi on kahdeksan sorkkaa sopiva määrä. Etenkin, kun Iä ei yleensä sorkkiin sorru. Mutta nyt on potkan vuoro.
     Keiton pistän porisemaan aamu viideltä, sillä aamuinen ohjelmamme uintiretki Kylpylään auttaa ajan kulussa. Kylpylästä tullessa lusikka eksyy jo muutaman kerran viitisen tuntia porisseeseen keittoon. Maustajamestari Iä on jälleen löytänyt sopivat mausteet.
     Siinä päivä kuluu soppaa lapatessa. Nyt pidättäydyn ruisleivästä, nottei ensi yönä brumpsuttelu kaikaa kammarissa.
     Hurut kokoontuvat jälleen kyläravintola Sarvessa. Paikalle saapuu hyvissä ajoin markkinointineuvos, senaattori ja taata. Ajoissa oleminen johtuu siitä, että haluamme vahdata MM-kisoja Lahdesta. Niinpä jututkin sujuvat urheilun merkeissä. Tasatyönnöin tuuppaamme suihimme talon tarjoamia antimia. Pannuista löytyy spagettia ja jauhelihakastiketta, merimiespihvejä ja kun todettiin, että Elorannan daltonit eivät enää tuo ravintolaan sekasortoa, niin keittäjä rahtaa esiin maukkaita porsaanleikkeitä. Kovasti siunaamme Kekkosen kohtaloa, sillä hän jää ilman makoista pannacottaa ja mehukeittoa.
     Merimiespihveillä on aivan harhaanjohtava nimi, sillä ruoka ei ole pihviä nähnytkään, vaan on pataruoka. Mutta ei tämä Sarven viaksi kaadu, vaan näin homma ruokalistoilla missä tahansa kulkee.
     Mitaleita tulee kisoista, toivottavasti pysyvät. Jos suksi ei kulje laskiämpäri kumotaan suksihuollon päähän. Edelleenkin olen sitä mielipuolta, että enemmän ratkaisee se mitä on suksen päällä kuin sivakan alla.

Sunnuntai 05.03.2017
Yksi ei petä koskaan; ilta filharmonian kanssa. Odotettavissa ei ollut ainakaan liian helppoa sulateltavaa, sillä edellisen kapellimestarimme Hannu Linnun kanssa työn alla oli orkesterimme kotisäveltäjän Jouni Kaipaisen Commedia, Sinfonia nro 4. Teos soitettiin ilman väliaikaa, joten nautinto kesti puolitoista tuntia.
     Hannu Linnulla on taattu kosketus tuttuun orkesteriin. Ja sen kuuli. Lisänä sadan soittajan lisäksi illassa oli solisteina sopraano Pauliina Linnosaari ja baritoni Jaakko Kortekangas sekä huikea Polyteknikkojen seitsemänkymmenen laulajan kuoro. Mikäli kuoro näille maille eksyy, niin olemme varmasti kuuntelemassa. Ainoa miinusillasta vedettiin baritonille, sillä Kortekankaan ääni hukkui useamman kerran orkesterin alle.
     Ilta oli teoksen ensiesitys ja kuulin konsertin jälkeen kuorolaisen isältä, että kappaletta työstettiin kuorossa viisi vuotta. Kannatti! Helsinkiläinen isä kehui Tampereen orkesterin ja konsertin yleisön. Jälkimmäinen asia on minulle itsestään selvä. Meillä on kova usko, että teoksesta tulee vielä suosittu, esimerkiksi pääsiäisajan musiikkina.
     Hokkarit aloittivat karsintapelit ja periskooppiin meni, ainakin avaus. Kaksi tuntisen kesti kyröläinen kärsimysnäytelmä. Lämmittelyssä tuntui, että Nastolasta oli matkassa jonkinlainen puulaakiporukka, mutta kyllä kotijoukkue siitä hyvän teki. Takkiin tuli reippaasti ja montaa vastustajan kaappia seurattiin jäähyaitiosta. Koville tappio otti, kaksi hokkarilaista ajettiin ulos. Ei nämä päivän tuomarit mitään huipputuomareita ollut, sillä hieman tarkemmin nähtiin kotijoukkueen rikkeet. Suosta on noustava. Viisi peliä jäljellä ja niistä olisi parempi saada täydet pojot.
     Lahti hiljentynyt. Ei niinkään yllätyksenä Heikkisen Matti nappasi vielä pronssin. Nyt alkaa kusipurkkien ravistelu. Toivottavasti seuraavat kisat pääsevät alkamaan ilman useamman suomalaisen suorittamaa norjalaisten naisten mälläystä. Jos norskien repuista löytyy puhtaat eväät, niin takamatkalla Suomessa vieläkin tullaan. Nyt kannattaa harjoitella Suomessa vielä visummin ja jättää puhetalkoot muille.
     Mielipiteeni näistä kisoista tukee ruotsalaista lehtimiestä; Lahden surullisten kisojen hemohessukat Virpi Kuitunen ja Jari Isometsä eivät olisi kuulunut näiden kisojen kommentoijiksi.
     Osaran mies keskeytti Pirkan Hiihdon lentokentälle ja tuli hiihdellen kotiin. Mutisi kotona itseksensä, että mitähän minä nyt haluaisin? Ai niin syödä. Vaimo laittoi ruokaa ja syötyään Osaran mies taas mutisi, että mitähän vielä haluan. Ai niin naida. No näin tehtiin. Mutta edelleen Osaran mies vieläkin mutisi, että jotain minä vielä varmaan haluaisin. No nyt muistankin; ottaa sukset pois jaloista.

Keskiviikko 08.03.2017
Vinkeä oli meininki tänään senioriemme tapaamisessa. Samassa tilaisuudessa juhlistimme yhdistyksemme yhdeksättä syntymäpäivää. Varsinainen syntymäpäivä oli 03.03. Firma tarjosi päivän kunniaksi muhkeitten muffinssien kera parit konvehtit nokkaa päälle.
     Puheita ei pidetty, mutta taata puhemiehenä tenttasi naisten ja miesten välisenä arvauskisailuna muutamia yhdistyksen asioita. Keski-ikämme on 74,22, vanhimmat jäsenet täyttävät tänä vuonna 87, ensimmäisen toimintavuoden lopussa meitä oli 42; nyt 94 ja yhdistyksessämme naissenioreita on 59; miehiä 35. Kisassa tuli tasapeli. Hyvä näin, naistenpäivänä.
     Huolimatta naistenpäivän säästä, viima puhkui ja lunta riepoi, paikalle oli saapunut nelisenkymmentä senioria. Hyvä me. Ja sen päivän vinkeyden aiheutti iltapäivämme luennoitsija fysioterapeuttimme Auran Anita.
     Anita oli luvannut potkia porukkaamme persuksiin omasta voinnistamme ja liikunnasta. Siinä hän onnistui. Miespuoleisiltakin senioreilta kysymyksiä sateli siinä määrin, että ellei hommaa olisi katkaistu, istuisimme Isopappilassa vieläkin. Anitalla on sana hallussa ja vastaus aina valmiina. Jopa huumorimiehemmekin jäivät keskustelun mainingeissa hopealle. Mutta sanoma tuntui uppoavan perille jopa seniorien köriläillekin.
     Edellisenä päivänä istuin seniorien piirihallituksessa. Asiana yli kaiken muiden oli tuleva liiton kokous Rovaniemellä. Lappalaiset innostavat mukaan seniorikansaa ympäri maan. Valitettavasti meille kyröläisille liian kaukana ja osallistumiskulut liian kalliit. Pienen yhdistyksen on huolehdittava rahurin syrämmen terveydestä. Mikäli näissä kokouksissa edes suoritettaisiin henkilövalintoja, mutta seniorien kuvioissakin väännöt valinnoista käydään pienissä porukoissa. Liiton hallintoelimet, myös piirienkään, ei vieläkään tiedä, kuinka vähän suurta jäsenistöä kiinnostaa liiton ja piirien asiat sekä muutamien kähminnät.
     Tärkein on oman yhdistyksen jäsenet ja toiminta heidän kanssaan. Mielenkiinnolla seuraan ensi kesän kokousta siltä kanttilta, nostetaanko liiton jäsenmaksua. Jos näin on saattaa nosto johtaa joukkopaolle ainakin liiton jäsenyydestä.

Sunnuntai 12.03.2017
Kivaa kohinaa kiekossa; Auroran ja Konstan porukka jatkosarjansa voittajina, vaikka viimeisessä pelissä kävi miten tahansa. Viikonloppuna Parkano kaatui 6-0 ja hämeenlinnalainen Syke 14-1. Meirän kaksikko napsi mukavasti pisteitä ja Otavantien Selänne pistetaulukossa viidentenä. Hallilla hattuiltiin, että pelit tulevat taatalle kalliiksi, mutta ei meillä vielä palkkioita makseta.
     Hokkarien edustus järjestää kannattajilleen sykäreitä. Lauantaina pienellä porukalla Keuruulla voitto maalilla ja tänään jatkoaika voitto teknillisen korkeakoulun insinöörin plantuista. Toimitsija aitioissa viriteltiin jo voittolauluja, kun peliä jäljellä puoli minuuttia ja Hokkareilla maalin johto. Aikaisin nuolaistiin; kaksi sekuntia ennen loppua tilanne tasan. Kolmella pelattu jatkoaika oli sitten Lohtanderin Karille ja Viitalan Teemulle sopiva kattaus. Voitto kotiin, mutta mitään muuta ei päivä ratkaissut. Taisto jatkuu ja ensi sunnuntain viimeiseen kotipeliin odotetaan runsasta kotikatsomoa.
     Kyllä taata on iloinen, kun ikuinen suosikkini; Hokkarien jälkeen, Ilves pääsi jatkopeleihin. Suurempi oli voitto Lukosta ilvesläisille, kuin tapparalaisille mahdollinen mestaruus. Toivotaan, että räsyiset kaudet ovat takana. Hyvä Gary Stone.
     Taatan mieltä liikutti eilen hallilla vastaan tullut kolmen vuoden ikäinen lätkämies keltamusta pipo päässä, missä luki Boston Bruins. Pakko oli kysäistä, miksi tuollainen pipo. Vastaus oli, että siellä pelaa Ilveksen Tuukka Rask. Miehellä oli lätkätietämys erinomainen.
     Olen seurannut pääministerimme edesottamuksia, sillä mieleen tulee, että mies voisi olla median taholta kaltoin kohdeltu. Eipä ole, samanlainen politiikan plotohousu on kuin monet muutkin. Kuppi tuli täyteen Sipilän Harkimon nimityksestä Veikkauksen hallitukseen. Harkimo, joka Jokereineen nauttii Veikkauksen avustuksista. Sipilä, röyhkeys Suomessa on edelleen huipussa! Usko poliitikkoihin on mennyt. Turhaa on näytellä kristillisyyttä näillä päätöksillä.
     Tampere-talossakin käväistiin perjantaina. Kepeässä konsertissa tarjottiin ranskalaista ja tsekkiläistä musiikkia; harvinaisempaa Dvorakkia. Illan hahmo oli solistimme, pianisti Javier Perianes. Espanjalaisella eloisuudella talon uusi flyygeli sai hurjaa kyytiä. Tampereen Filharmonia on siinä iskussa, että orkesteri houkuttelee konsertteihin erinomaisia kapellimestareita ja solisteja. Ja kansa nauttii.

Keskiviikko 15.03.2017
Siunaantui jälleen keskiviikko ja hurujen lounas. Kyläravintola Sarveen kokoontui jopa viisi hurua ja kolme murua. Hurukunnasta paikalle saapuivat markkinointineuvos Jussi , senaattori Asko, laskentaneuvos Lasse, sekä pitkästä aikaa myös UPM neuvos Ismo ja peräsintä piti tietysti taata.
     Sopivan taustan kokoontuneelle kimpalle loi parahultaiseksi paistetut broilerin koivet, lohipiirakka ja nakkikastike. Ateria ajettiin yhden lautasen taktiikalla, paitsi senaattori, sillä Järvenkylässä raivosi hirveä nälkä. Jälkiruuasta en viitsi mainita, sillä Kekkonen kuitenkin pahoittaisi mielensä. Kekkonen kuulemma joutui perumaan tulonsa, koska moottorisaha oli vihdoinkin pärähtänyt käyntiin. Ja koska emme ole ammattimaisia metsureita, ei käyntiin lähtenyttä sahaa kannata sammuttaa.
     Kovasti keskusteltiin kuntavaaleista ja ehdokkaista, jotka useassa puolueessa ovat huruille tuiki outoja. Parempi on vaalikopissa pistää lottohomma käyntiin ja katsoa, kenen numero tauluun tulee. Yhteisenä kommunikeana voi sanoa, että kaksi huruista olisi parhaat Valkeakosken valtuustoon ja kolme muuta Kyröön. Melkein kyynel pirautettiin, että senaattori perkele ei enää lähtenyt kisaan mukaan. Mutta katsotaan, kun seuraavat kuntavaalit tulee.
     Lämmintä kevättä varrotaan kiivaasti. Karkun golfkaupasta käväisin ostamassa uuden golflaukun, kun halvalla sai. Ja vanha on sisäverhouksista rikki, eikä pelimies kentillä voi risaisessa repussa esiintyä. Vaan on meidän golfkaupassa luonteva yrittäjäpari; Manta ja Peppi. Ja aina paranee, kun ystäväni Teemu iskee kimppaan. Asiantuntevampaa ja ystävällisempää palvelu ei saa mistään. Sivusilmällä katsoin kentälle, missä väyliä soritettiin ja avitetaan varhaisempaa kautta. Ensi suvi golfataan ja ongitaan.
     Osaran mies käveli Osaran lahden rannalla ja huomasi rantavedessä vanhan pullon. Otti käteensä ja avasi korkin, milloin pullon henki ponkaisi ulos. - Kiitos, että vapautit minut ja vastapalvelukseksi saat esittää minulle kolme toivomusta.. No ensiksi halusi Osaran mies miljoona euroa, ja katsoa tuli leimahti ja kädessä oli pankkikirja. Toisena toiveena oli uusi Ferrari ja taas leimahti ja Ferrari oli Osaran miehen edessä. Kolmanneksi Osaran mies halusi olla niin vastustamaton, ettei yksikään nainen voi häntä vastustaa. Ja taas tuli leimahti ja Osaran miehestä tuli konvehtirasia.

Sunnuntai 19.03.2017
Sähkeuutiset Osaran kanttilta: Viikonlopussa vietettiin kulttuurin runsautta ja jääkiekon kiimaa. Aloitetaan kulttuurista. Taata on aina tuntenut vetoa aasialaiseen naiskauneuteen, eikä mieli perjantaina muuttunut. Tampere-talon valloitti pirteä kapellimestari Mei-Ann Chen ja mahtavan taitava ja suloinen viulisti Jennifer Koh. Ei tullut hiukkaakaan Santtu-Matiasta ikävä, kun nämä taitajat yhdessä erinomaisessa timmissä soittaneen Filharmonian kanssa ottivat illan yleisön.
     Ohjelmisto koottu taitavasti; alkuun Fanny Mendelssohnin alkusoitto ja seuraavaksi jännityksellä odottamani Kaija Saariahon Great theatres, mikä kasvoi taivaisiin Jennifer Kohin esittämänä. Viulusta otettiin hieman enempikin kuin voisi odottaa. Jousen jouhia katkeili tämän tästä, mutta luullakseni Jenniferin viulun jouhet olivat suomalaisen hevosen hännästä, koska kestivät loppuun asti. Konsertin päätöksenä komea Rahmaninovin ensimmäinen sinfonia, missä kapellimestari intoutui Filharmonian kanssa parhaimpaansa. Jokaisesta soittajasta näkyi innostunut antautuminen Mei-Ann Chenin johdatukseen. Voi että tätä musiikin riemua ja aina olen vieroksunut Saariahoa, hui hai. Huomio yleisöstä; sossujen Jukka Gustafssonillekin alkaa ennen kuntavaaleja partituurit avautuun.
     Lauantaina köröteltiin Komediateatteriin seniorien kanssa katsomaan Vekkuliveljiä. Vekkuleita olivat Esko Roine ja Heikki Nousiainen ja napakka sanailu kirvoitti makeat naurut. Mutta ei tämäkään Neil Simonin komedia jaksanut huvittaa täyttä kahta jaksoa. Ensimmäinen puoli pitkään hakemista, mutta jälkimmäinen osa taattua ilotulitusta. Esko Roine, ehkä osastaankin johtuen, ykkönen, mutta yllätys olivat pienissä rooleissaan mainiot Inga Sulin ja Nelli Sinisalo. Tosi herkku oli seksikkään hoiturin Sinisalon ja tohtori Roineen kohtaus toisen alussa. Kyllähän näitä klassikoita katselee mielikseen. Suu tuppaa muuten olemaan mutrussa ison aikaa.
     Konsta ja Auroran jääkiekon jatkosarjavoitto sai viimeisen niitin Sastamalassa. Odotettavissa ovat hurjat play-off pelit neljän huipun välillä. Konsta oli sarjan kuudenneksi paras pisterohmu vuoden vanhempien sarjassa. Aurora mainio pakki, jonka käsittelyssä isommatkin jätkät rutisee. Koko jengi jautaa !
     Hattu ilmaan: Ilves pyyhki porilaisilla Isomäen hallin jään ! Seuraavat uroteot odottaa puolivälierissä Tuppuraisen kanssa. Hurujen paras kevät vuosikausiin. Ja Kahilan Pentin; Pentti kiertää Raipalan lenkkiä luistimet jalassa ja Ilves pusakka päällä.
     Vaan kiekkoilullinen murheen alho; Hokkarit. Pudotaan kolmoseen, eihän tässä näin pitänyt käydä. Syksy tuntui lupaavan mitä tahansa. Jokin meni kaudessa pieleen. Puolustuspeli tänään tosi laiskaa. Ei kassarit voi kaikkia pakkien virheitä korjata. Ihmetystä on herättänyt myös päävalmentajan puuttuminen karsintaotteluista. Pelipaitojen helmat ruskeita kaudelta; olisi pyykin aika. Nyt ei kannata tärvätä kyröläistä nousevaa kiekkobuumia. Ensi vuonna Hokkarit täyttää 40. Tavoite takaisin kakkoseen.

Tiistai 21.03.2017
Pieni lainaus kiekkotoimittajalta Vesa Rantaselta tämän illan kunniaksi:
     "Ilves on aina ollut Tampereen ykkösseura. Vaikka Tappara on tehnyt kaiken urheilusta seurajohtamiseen kymmenen kertaa paremmin kuin Ilves koko 2000-luvun ajan, ei Ilves ole menettänyt asemaansa kaupungissa. Osa kannattajista vain odotti, että Manngardista päästään eroon. Ei tarvittu kuin pieni sysäys, niin mustakeltainen kansainvaellus oli valmis. Nyt kun joukkue on vielä voittanut muutaman pelin, on kuin padot olisivat auenneet"
     Hiljentykäämme näiden lauseiden kanssa tänä iltana. Sillä katso; Ipan illan voitto suuresta Tapparasta, on meille tällä kaudella jo suurin palkinto. Olemme puristaneet kivesmiehet vielä neljään peliin, mutta älkäämme pahoittako mieltämme, vaikka lisääkin olisi tulossa.
     Näin on näppylät, sanoo 68 vuotta Ilvesläisenä ollut taata Osaralta.

Perjantai 24.03.2017
Käytiin meiltäkin play-offeissa. Matkassa mukana Amanda ja kyröläiset pesäpallovelhot Koskela ja Frantsilan vanhin, sekä taata. Näinkin pieneen joukkoon oli eksynyt yksi tapparalainen, joka matkan eli kyllä suu soukemmalla, sillä ikävä on pelin jälkeen Tampereelta lähteä Kyröön linjurilla. Matkassa oltiin siis taatan foortilla ja porukalle kannustamis-säännöt laati Jussi. Ei pelistä paljon; se ratkesi tuomarivirheeseen ja tuppuran räkämaaliin.
     Mutta kyllä Tampere ansaitsee uuden areenansa ja pian. Kun katsomo oli täynnä, 7300 katsojaa, niin palvelut tikkusivat pahasti. Ikävin oli pitkät jonot esimerkiksi miesten vessaan. Nykyisen tavan mukaan kaljaa kiskotaan ottelussa viimeisen päälle ja tyhjennykselle pitäisi päästä nopsaan. Toiset jonot kulkevat myyntitiskeille, vaikka niitä viljalti löytyy.
     Aitioita ja istumapaikkoja on lisätty siihen malliin, että Tampereen kokoiselle paikkakunnalle halliin mahtuva porukka on huippuotteluissa todella surkea. Nyt pelattavissa otteluissa ainakin Ilves keräisi halliin ainakin 12.000 katsojaa, tuppurainenkin ehkä 9000. Voi voi kun eurot menevät sivu suun.
     Kyrö oli ottelussa edustettuna hyvin. Tottakai paikalta löytyi mm muinainen Jumesniemen ykkösketju; sentteri Hirvelä ja laiturit Kärkimaa brothers. Kaikki ovat pelanneet aikoinaan myös Hokkareissa, ehkä Kärkimaat vieläkin senioreissa. Hirvelän tappavin ase pelivuosina oli hirveä onetaimeri. Muistaakseni miestä kutsuttiinkin kassarien kauhuksi. Paljosta ovat jumesniemeläiset luopuneet, kun NHL:ään matkaavat Kärkimaan Oskarin ja Elmerin on Tappara ostanut Ilvekseltä. Kun tieto aikanaan tuli Jumesniemeen kylän kirkossa Kärkimaan Heikki ja Järvensivun Matti soittivat saattokelloja pari päivää.
     Muuten Hakametsän järjestelyistä sanottakoon, että autosta peritään parkkimaksu ja hallille tullessa järjestysmiesten armeija ohjaa kulkuneuvot sentilleen paikalle. Kysymys kuuluu; missä järkkärit ovat , kun hallilta lähdetään. Silloin parkkipaikalla vallitsee suloinen sekamelska.
     Mutta yhteenvetona ilta tarjosi taatalle nostalgiaa. Pitkästä aikaa päästiin niihin tunnelmiin, mikä vallitsi kymmeniä vuosia sitten, kun kelloseppä Mison ja lääkintäneuvos Sippelin kanssa käytiin melkein jokaisessa Ilveksen pelissä hällissä. Oli ne aikoja. Ehkä veljille tuolla yläkerrassa on järjestetty kausikortit Pietarni Oilersien kamppailuihin. Uskossa ja toivossa eläen.

Sunnuntai 26.03.2017
Kiekkokiva jatkuu. Auroran ja Konstan D väänsi eilen ja tänään ensimmäiset play-offit. Oriveden Fortunan piti pistää Hokkareille kapuloita rattaisiin tiellä kulta- ja hopeaotteluun, vaan ei pystynyt. Eilen Orivedellä parin maalin voitto, mutta tänään ahristi enemmän; lukemat Hokkareille kuitenkin 2-1. Konsta oli syöttäjänä molemmissa Hokkarien maaleissa.
     Ja suku kansoitti katsomoa. Olin nähtävästi antanut Iä:lle ihan väärää informaatiota, sillä Iä lähti jo kannustaan natiaisia mestaruusottelu mielessä. Huikea oli taistelu ja luultavasti ottelun tuoksinassa Iä olisi pyörtynyt, ellei olisi saanut Hokkarien kikkarilta väliajalla jättikyrsää sinapilla. On muuten mahtavat makkarat tarjolla, kannattaa poiketa viikonloppuisin, vaikka kiekosta ei käsitä tuon taivaallista. Ottelun lopussa, kun vastustaja heitti kehiin kuudennen kenttäpelaajan, Iä istui jäähallin vessassa ja taata raportoi tilanteesta jäällä Iä:lle kännykällä.
     Luulin menettäneeni näköni, kun teksti-tv:stä katselin liigan play-offien pelaajien pistetilastoa. Parikymmenen sakista en saanut silmääni yhtään tehotapparalaista. Mutta pienen Ilveksen pelureita oli listalla peräti seitsemän. Mutta sitten muistu mieleeni, notta eihän ne viime pelissäkään tehnyt kaappiakaan. Ei kai semmoisia tehotilastoissa näy ! Yltäkylläisesti tupsukorvat ovat kannustajansa kaudella palkinneet.
     Sillanpää ooppera on jo ajat sitten loppuunmyyty. Komea on saavutus uudelta oopperapaikkakunnalta. Mutta ei kannata vielä kovasti paukuttaa henskeleitä, sillä nyt on vastuu järjestäjillä tarjota kansalle täysipainoinen esitys. Raivattavana on liuta esteitä; uusi ympäristö, uusi katsomo yleisön palvelu jne. Yksi tärkein on äänentoisto, eteenkin, kun esitetään oopperaa. Monessa esityksessä olen mukana ollut, missä surkea äänentoisto on kampittanut koko esityksen. Mutta uskotaan asiantuntevaan järjestäjäporukkaan. Näistä menoista ei kannata pihdata.

Keskiviikko 29.03.2017
Ei ole taatan keväässä mitään vikaa, kun Ilves hakkaa Tapparaa, kuin vierasta sikaa. Ja vielä suurempi ilo mulla, kun Sarven ruokapöydästä löytyi lihapulla. Ei tarvitse kuminauhaa venyttää suupielestä korvan taakse, vaan hymy sukeutuu luontaisesti.
     Hurujen lounaalla perussakki; markkinointineuvos, senaattori, Kekkonen ja taata. Ja ah niitä lihapullia ! Hullu kun otin muutaman siipaleen broileria turhaan täyttämään vatsan pientä sopukkaa, koska lihapullilla olisin halunnut senkin kolon vuorata. Tilaisuus oli jatsin juhlaa. Vain Kekkonen laisti lihapullista, mutta aprikoosipuuro sai Kekkoseltakin kyytiä.
     Ette varmaan arvanneet, että kiekosta puhuttiin ja jännitettiin tietenkin vielä pelaamatta olevan iltaottelun tulosta. Ainoastaan senaattori on uskossaan vahva; Ilves on vuoden mestari. Veroneuvos Kahilakaan ei ollut sonnustautunut lounaalle Ilveksen takissa. Pentti on ujo. Varmaan ainoa kannuste-elementti oli Ilveksen pinssi lippalakin sisäpuolella. No ei tässä vielä hihkuta, mutta onhan näytetty Tapparalle (Tampereen pallo ja raha) Ilveksen duunariosaston työmoraali.
     Vaalit puhuttivat toisen puoliskon ajasta. Kekkonen oli käynyt jo äänestämässä. Oli ollut ainoa kansalaisvelvollisuuttaan tekevä kuntalainen kunnantalon äänestyspaikalla. Ei kavereille kilauttanut, kelle viivansa oli vetäissyt. Me muut emme tiedä vielä puoluettakaan saati sitten henkilöä. Odotamme korruptiota. Ainakin vaalikahveet tarvitsevat kaverikseen topakan tömäyksen konjakista ennen äänen saantia.
     Veroäyri on tältä valtuustokaudelta Kyrössä maan huippuja, eikä tulevaisuudessakaan tule laskemaan päinvastoin. Toinen veikkaus koskee Kokoomusta. Upseerin junttaus jatkuu ja luottamuspaikkojen jakoon tuodaan jälleen "takuumiehet" äänestämään hallitus ja luottamusmiespaikoista. Muut ehdokkaat saavat varautua niihin murenoihin, mitä upseerin pöydältä varisee. Ihanaa tämä sotilaallinen temokratia!
     Rosvot palaavat paikoilleen muuallakin valtakunnassa. Päähemohessu ja valehtelija Vähäsöyrinki aloittaa neiti Niskasen valmentamisen. Tie Pekalle on auki suomalaisiin ja kansainvälisiinkin hiihtopiireihin. Vituttaa vieläkin Söyringin selostusääni Lahden kärykisoista "Kiito Harri, kiitos Jari"
     Osaralla pirettiin turpakäräjät Maamiesseuran aloitteesta. Tiistain ehtoona piti pakista vanhoista asioista; asukkaista, taloista paikoista. Osaralaisella perusteellisuudella päästiin ensimmäisenä ehtoona rauta-aikaan. Sinänsä mielenkiintoista, Osaran tienoilta oli löytynyt rautakauden ja vanhempiakin muinaislöytöjä. Kartanon Simokin oli vienyt tutkittavaksi Räystöltä löytyneen maatuneen hanskan. Ei ollut rautakaudelta, vaan kartanon entisen työmiehen näppylähanska. Mutta elävää kiinnostusta tutkimukseen täältä löytyy. Syksyllä päästään keskiaikaan. Silloin Osaralla vallitsi melkoinen ruljanssi, jopa sitä ennenkin. Ruotsin ja Venäjän armeijat pitivät Osaraa läpikulkupaikkana. Niin, Maamiesseura tarjosi erinomaiset kahveet maittavien jättisämpylöiden kera. Kiitos !