ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Keskiviikko 02.03.2016
Mahtavassa säässä on kuu vaihtunut, sanovat kylänmiehet. Minusta tuntuu, että piruuttaan tämänkin on yläkerta järjestänyt; kopeloituun silmään kirkas hanki ja aurinko ei kaksiselta tunnu. Mutta on taatakin iloinen hiihtolomiansa viettävien kersojen puolesta. Jokainen ulkoilmassa: kaksi Lapissa, yksi Ellivuoressa ja yksi Lempäälässä. Vaan Amanda vanhimpana vain opiskelee; rippikoulussa. Pesäpalloilijoille ei suvi anna myöten Jaakobin kanssa painia ja asia hoidetaan alta pois hiihtolomalla.
     Kovasti on taata ollut murheissaan lintujensa talvioloista. Ruokaa on käynyt kaupaksi puolet viimevuotisesta ja välillä menee jopa useita päiviä, että ystävät eivät nokkaansa laudoilla kopauttele. Toiko hävikin kireä pakkaskausi vai joku muu olisi mukava tietää. Viime päivinä siivekkäiden määrä hieman runsastunut, mutta ei lähellekään edellisten vuosien määriä.
     Mutta seniorien hallitus viserteli alkuviikon kokouksessa siihen malliin, että ohjelmakalenteri alkaa olla täysi syksyä myöten. Vallankin matkojen puolella löytyi erinomaisia ideoita. Niistä myöhemmin lisää.
     Tänään lährettiin Iä:n kanssa Lempäälään, noutamaan kahta hiihtolomalaista Lottaa ja Hulia. Koska aikaa oli, päätettiin nopsasti käväistä Ikeassa. Eikä missään nimessä jäädä ostoksille syömisestä puhumattakaan. Toisin kävi; Ikean lattiassa olevia nuolia pitkin trampattiin löäpi tavaratalon, alakerta jopa kahdesti. Ja Kampraatin henki vaikutti osaralaisiin voimallisesti. Ostoskärryt puolillaan kaikkea pientä mutta välttämätöntä ? Ja annas olla, kierroksen jälkeen vastasi taata myöntävästi herkullisille ruottalaisten lihapullien kutsulle, eikä paremmin voi kyllä päiväkulta käyttää. Käymme muuten aivan liian harvoin Ikeassa. Tähän täytyy tulla parannus. Osaran muori saapui aamulla kahvipöytään, missä vaari jo tutkiskeli innokkaasti päivän sanomalehteä. Olen päättänyt, että minut sitten haudataan polttohautauksella, totesi muori. Vaari viikasi lehtensä, nousi seisomaan ja ilmoitti; pa sitte takki päälles, niin minä haen auton tallista.

Perjantai 04.03.2016
Pitkästä aikaa Tampere-taloon ja Filharmonian konserttiin. Voittopuolella oli se, että tahtipuikkoa heilutti Santtu-Matias, mutta hieman oli pelko pyllyssä mitä tuleman pitää, sillä pelimanneina olivat pelkästään Filharmonian vasket sekä lyömäsoittajat. Ei silti, nämä ryhmät ovat orkesterissa Rouvalille läheisemmät. Ja lisäksi ohjelmistossa Sibeliusta, Williamsia, Sostakovitsia ja Bourgeoista kotoisen Basmakovin ohella.
    Olen pitkän aikaa hehkuttanut orkesterimme vaskipuolta konserteissa. Homma toimii, kuten lyömäsoitinpuolellakin ja erinomaiseksi ilta muodostui. Täysi sali hullaantui konsertista ja orkesterin oli otettava kaksikin ylimääräistä. Meininki oli muutenkin rento kapellimestarin marssiessa yhdessä soittajien kanssa lavalle ja tiedotuspuolen Maija Leinon ja Santtu-Matiaksen juonnot täydensi hauskaa iltaa.
    Konserttiyleisön joukossa näkyi Pirkanmaan parhaita vaskimiehiä. Heitä edusti mm laskentaneuvoksemme Maijoineen. Kolmisen vuotta sitten saimme seurata tuubisti Lassen huikeaa esiintymistä Valkeakoski Big Bandin solistina. En voinut olla vertaamatta Filharmonian Harri Miettusta ja laskentaneuvosta. Siinä missä Harrin tuuba soi hitusen puhtaammin, niin laskentaneuvoksen jalkatyö marssiessa oli omaa luokkaansa.
    Illan parhaat taatalle; Sostakovitsin Juhla-alkusoitto ja komea Derek Bourgeoisin Concerto grosso. Sostakovitsin Juhla-alkusoitto siksi, että ollessamme laskentaneuvoksen kanssa 1980 Moskovan olympialaisissa, niin stadionille astuessamme satapäinen soittokunta aloitti tämän kisoja varten sävelletyn teoksen ja huomasin kuinka pääaitiossa Breznev kuiskasi Kirilenkolle ja Susloville: tovarits Ljasse ja Mjatti Finlande.
    Concerto grosso puhutteli taas taataa siinä, että huikea kappaleen tihuana jakso lämmitti kuuluisan Tenuana Rässin helistiä. Orkesterimmehan ammensi voimallisesti 70-luvun tihuana soundista.
    Eilen kokoontuivat leijonamme siinä mielessä poikkeukselliseen miitinkiin, että läsnä kokouksessamme oli kaksi viehättävää naista. He olivat paikan päällä siksi, että he toivat terveiset kyröläisiltä mamuilta, joille tammikuun kirkkopyhän tuotto oli lahjoitettu liikuntavälineiden muodossa. Saimme peripohjaista tietoa nuorten poikiemme päivittäisestä elämästä uudessa asuinympäristössä. Hyvin pärjättiin naisten kanssa, vaikka nuoriso-osastomme oli hiihtelemässä. No olihan nuorista paikalla PuSu miehemme Jaska, joka intoutui esityksestä niin, että tulevia toimenpiteitä varten pyysi vierailtamme puhelin-numeroita. Tulevat toimenpiteet tulevat olemaan ne, että perehdytämme mamut keväällä Kyrössä voimallisena esiintyvän pesäpallon saloihin.

Sunnuntai 06.03.2016
Osallistuimme Iä:n kanssa eilen Amandan rippileirille, tosin aivan lyhyesti, mutta kuitenkin. Haimme Amandan leiriltä kotiin ja osallistuimme samalla leirikoulun päättäjäisiin ja nautimme seurakunnan Särkijärven emäntien makoiset sokerimunkit ja erinomaiset kahveet.
    Päättäjäisissä vallitsi nuorten keskuudessa rento tunnelma; ei jännitetty vaan laulettiin reippaasti laulut ja osallistuttiin lähtöhartaukseen. Viikko oli siis takana. Reipasta ja välitöntä on nykyajan nuoriso.
    Leiri oli onnistunut kaikin puolin. Kuulin, että Amanda oli hieman varauksellisesti suhtautunut leirikouluun, ei ollut niin hyppyjalassa lähtemässä. Mutta nyt ilmoitti. että aika meni aivan liian nopeasti ja harkitsi pyrkivänsä isoseksi seuraaville leireille. Hyvä näin. Kiitokset kuuluvat seurakunnan väelle. Saattaahan mieli muuttuakin, kun pesäpallo pyörähtää täysillä käyntiin.
    Tänään osallistumme koko suvun voimin Pirkan hiihtäjien huoltoon Kurkelan lentokentällä. Kökkäporukka on kokoontunut tienaamaan harrastusrahoja sukumme laajalle pesäpalloilevalle kaartille ja heidän joukkueilleen. Ahkerasti hääräävät porukassa Aurora, Lotta ja Konsta huutaen lähestyville hiihtäjille mukit käsissään: suolakurkkuu, rusinoita, mustikkasoppaa, urheilujuomaa, vettä ja mehua. Ja välitarjoilu maistuu lylyn lykkijöille.
    Todellisuudessa tarjoavia käsiä lienee parhaimmillaan lähellä sataa. Näin viihtyy seuratyössä Iä ja taata muusta perheestä puhumattakaan. Palkkioksi talkoolaiset ammentavat lautasilleen herkullista, kenttäkeittiössä keitettyä lihasoppaa.
    Päivän suurimpana uutisena; Osara saa oman hiihtokuninkaan. Kaasalaisen Kari sivakoi Pirkan 50. kerran. Hirmuinen oli saavutus kylämme lammastilan hallituksen puheenjohtajalta. Kyllä nyt saa mummut kylän raittilla niiata kuninkaalle niin, että peppu maata viistää. Karin kanssa olimme Kostulan kansakoulussa luokkakavereita. Silloinkin harrastimme urheilua; pelattiin koulun jälkeen salaa sököä.
    Saas nährä miten maamiesseura ja kylä palkitsevat hiihtokuninkaamme. Maata ja mantua sekä oma talo jo eläkeläisellä on. Löytyisiköhän urheilupuolelta jotakin ? No mikäli hiihto- ja soutuharrasteet jatkuvat, voisi vanhemman leskimiehen aroille paikoille tehrä gutaa hyvä hieroja. Notta ei muuta, kun maamiesseuran miehet Karin kanssa matkaan Tallinnaan, mistä Räävelin hieroja-akatemiasta ammattitaitoisia varmaan löytyy.

Keskiviikko 09.03.2016
Hurut kokoontuivat kyläravintolaamme Sarveen lounaalle. Hieman kontaten on kohdaltani huruvuosi alkanut kaikenlaisten matkojen takia, joten nyt on syytä ryhdistäytyä. Murujakin toisessa pöydässä pari kappaletta ja huruista mukana markkinointineuvos Jussi, senaattori Asko, presitentin kaima Erkki ja taata.
    Herkällä korvalla olivat Sarven plikat hurujen tuloa varronnut, sillä tarjolla oli maittaavaa puna-ahventa ja riistakäristystä puolukkahillon ja perunamuusin kera. Voi sitä täyren mahan onnea, kun näiden herkkujen päälle oli sipaistu vielä kääretortut kahveen kanssa,
    Tiukkaa on talous huruillakin; ruokakaupoista jourutaan syynään tuiki tarkasti tyrkkyjä. Senaattori oli päässyt tosi apajille; viidellä eurolla seitsemän purkkia hernekeittoa. Siinä ne pieni ruokaselle miehelle viikon eväät, tykö vähän ruisleipää ja punssia, niin kyllä vatta pelaa. Muutenkin oli keväiset puheenaiheet. Päällekäypä kevät pistää hurujenkin hormoonit hyrräämään. Kohta ne saapuu Sarvenkin pihaan kottaraiset hörhelöissään. Siihen asti lepuutetaan silmää Sarven tähtisilmäisessä emännässä.
    Huruista kulki tie kiiruusti senioreihin. Isopappilaan kerääntyi isohko joukko kuuntelemaan pitäjämme mansikkaneuvosta Yrjölän Tommia, joka piti seurakunnalle avartavan luennon mansikkatilan vuoden kulusta. Apposen auki olivat senioreitten silmät, kun kuulimme, mitä tilalla puuhataan.
    Kasvatettavia kasvilajikkeita on toistakymmentä, kotieläimiä; lampaita , maatiaiskanoja ym ja perheviljelmällä työskentelee vuoden kiiruisimpaan aikaan seitsemisenkymmentä ihmistä. Kun tilan tapahtumat kuulimme kuukausittain, ei ihme, että kysyttiin, missä vaiheessa voitte olla lomalla. Sekin järjestyy, kun on toimiva logistiikka. Tommille syvä kumarrus pitäjämme nuorten työllistämisestä.
    Tilan hankaluuksiin Tommi nimeää pilkun päälle tarkan elintarvikevalvonnan ja EU:llakin lienee vahvasti sormensa pelissä. On se niin päin halvattua; kun Suomessa noudatetaan ohjeita viimmeisen päälle, niin eteläisessä Euroopassa ollaan ellun lellun. Manolito on hiukan kuumempi mies kuin pohjoismaalainen. Tarkastaja, joka tunkee nokkansa liiaksi Manoliton asioihin, voi löytää itsensä pää alaspäin riippumassa appelsiinipellon linnunpelättimenä.
    Kaisalla menee Norjassa surkeasti. Kuinka voi olla suosikkilikalla vuoden tärkeimmissä kisoissa pasmat näin sekaisin. Ei auttanut, vaikka senaattorikin jätti seniorit nalleiksi kalliolle ja lähti Kaisaa kannustamaan telkkarin viereen. Vain yksi kisa on jäljellä. Usko on edelleen vahva Kaisaan.
    Mutta onhan meillä tämä Petra. Ollin plikka tuli ja otti euroopan mestaruuden. Petra on suosikki Riossakin. Voi että millä tavalla riepotteli venakkoa ja muita itäisten naapurien painisiskoja. Niin olivat Petran kourissa kuin vanhat matrassit. Aina sitä syttyy Suomenkin taivaalla uusia tähtiä.
    Mitä muuta ? Seniorien piirihallituksessa käyty ja Komediateatterin näytäntökauden ennakossa. Hyvin on teatterissa kesä ja syksy petattu. Mukava tervehtiä teatterin tuttuja; Maijaa, Eskoa ja Panua, Mäen Seppoa ja Sajakorven Akua. Ja kaiken kruunasi Lorettan loihtima iltapala. Tietenkin hankimme myös lippuja tuleviin esityksiin, notta niitä varroten.

Perjantai 11.03.2016
Kun kaikki on kohrallansa, niin mitä siitä muuta on tuloksena kuin loistava ilta. Tampere-talossa tilanne oli prikulleen näin tänä iltana. Palaset, mitkä paukkuivat oivasti paikoilleen olivat; ohjelmistona Beethovenin Pianokonsertto no 1 ja Richard Straussin Alppisinfonia, mainio kapellimestari Rafael Payare, ja huippu solisti, pianisti Vikingur Olafsson sekä täyteen varattu talo kuuntelijoineen. Liikumme konserteissa tasolla, missä enää talon täyttämiseksi ei vaadita ainoastaan Santtu-Matiasta, huippuun trimmattu Filharmonia on jo asia sinänsä.
    Rafael Payaren johtamistyyli oli hyvinkin Rouvalin kaltainen, Santtu-Matias, joka istui konsertissa edessämme tuntui nauttivan Payaren tyylistä täysin rinnoin. Harvoin olemme saaneet nauttia venezuelalaisesta kapellimestarista; taisi olla ensimmäinen kerta Iä:lle ja taatalle. Tempperamenttia riitti ja orkesteri antautui maestron kuljetettavaksi. Alppisinfonia oli komeata kuultavaa, sillä muusikoita oli paikalla harvinaiset 120. Tilan vuoksi käyttöön oli otettu myös näyttämön yläpuolella olevat kaksi aitiota.
    Pianisti Vikingur Olafsson lukeutuu parhaisiin, mitä konserteissamme on kuultu. Islantilaisen upeasti tulkitsema Beethovenin ykkönen soi taivaallisen taitavasti. Pieni Islanti kasvattaa huippuja joka lajiin jalkapallo mukaan lukien. Vaikea oli Vikingurin päästä lavalta pois. Kiihkeä katsomo tyyntyi vasta, kun toinen ylimääräinen oli soitettu. Orkesterissa olivat puhaltimet hallitsevassa osassa Alppisinfoniassa, mutta homma hoidettiin jälleen hohdokkaasti.
    Suurenmoisia elämyksiä on Filharmonia tarjonnut jatkuvasti. Ei ihme, että konserttia täytyi juhlistaa Iä:n kanssa illallisella. Mahtavan kattauksen tarjosi Lieksun mäkkäri tuplajuustohampurilaisen kera.

Sunnuntai 13.03.2016
Kulttuurilla jatkui viikonloppumme. Eilen illalla pyrähdimme Maija ja laskentaneuvos matkassa Komediateatteriin Tampereelle. Jo pitkän aikaa olemme Iä:n kanssa mielineet katsastamaan Pukijan, missä isä Esko ja poika Panu tekevät samassa näytelmässä roolit. Historian siipien havinaa saattoi siis kuulua Komediateatterin lavalta.
    Pukijassa ei ole komediasta kysymys sitten pätkääkään. Vaikka pääosaa vievätkin koomisinakin veikkoina tunnetut Heikki Kinnunen ja Ola Tuominen, niin naurun tyrskähdyksiä ei esityksen aikana kuulu. Hyvät näyttelijäsuoritukset kantavat kyllä Pukijaa, mutta ylipäätään esitys ei meidän seuruetta mukaansa tempaissut. Ei vaikka taatan yksi suosikeista, timmissä kunnossa oleva Tuija Vuolle on naispääosassa. Kiva katsella, mutta siinäpä se. Eskolla ja Panulla pienet roolit esityksessä.
    Kiiruimmiten kannattaa palata komedian pariin. Olemme tottuneet, että Komediateatteri on huumorin ja naurun valtakunta. Ei silti, meidän seurueemme järjestää omat hauskansa. Kuinka ollakaan olemme varsin varhain liikenteessä klo 19 alkavaa näytelmää varten. Yllätys on suuri, kun saavumme teatterille, niin näytös onkin alkanut klo 18. No hiljaa kulkee tonttujoukkomme varpahillaan salin perälle vahtimestarin saattamana. Onnesta kaksi viimeistä penkkiriviä on tyhjiä. Ahterimme laskeutuvat tuoliin klo 18.18. Moisen mokan sattuessa ihminen saattaa pahastikin noitua ja potkiskella tuoleja, mutta meillä on päinvastoin hauskaa. Jälleen kiinnittyi yksi hauska helmi muistojen kaulanauhaan.
    Tänään olen seuraamassa Auroran ja Konstan kauden viimeisiä jääkiekkopelejä. Ei mahra mitään, vaikka natiaiset hyvin pelaavat. Pataan tulee HPK:lta maalilla ja Nokialta neljällä. Konsta tekee maalin ja pelimies on oppinut tekemään jalkakikan, millä Nokian pakki viedään komeasti kahveille. Hyvä taito ensi kautta varten. Konsta on joukkueen muita pelureita vuotta nuorempi.
    Kaisa hiihtää pronssia. Kaikki pettää vaan ei Kaisa. Ihana urheilija, toivottavasti jaksaa vielä ainakin kauden. Muutoin tulee noutaja entiselle maamme paraatilajille. Ikolan Heikkikin on harmaantunut viime vuosina. Muut suksijat ovat menestyksillään pahasti myöhässä. Kun norjalaiset himmaavat vauhtiaan muiden maailman valioiden kanssa tulee suomalaisten kuntopiikki. Ei lohduta ensi kautta ajatellen.
    Kyrössä esitetään Mahnalan maisemakouluun kolmisen miljoonan lisärahoitusta. Koulu tehdään viimeisen tiedon mukaan puusta. Samassa hötäkässä rakentamisen suorittaa ulkopuolinen, vaikka omastakin kunnasta rakentaja löytyy. Rahaa löytyy vai löytyykö ? Tingitään urakasta murto-osa ja ostetaan terveyskeskukseen kipupumppuja ja rakennetaan liikuntarajoitteisille esteetön kulku ainakin Koskilinnaan ja Jäähalliin. Vanhempaakin väestöä voisi huomioida. Hämeenkyrö - ihmiselon ihanuus, kaukana sen kurjuus ! Onko näin valtuutetut ?

Perjantai 18.03.2016
Olemme Iä:n kanssa tottuneet piipahtamaan rakkaassa naapurissamme Ruotsissa pari kertaa vuoden aikana. Silja tarjosi erinomaisen merimatkan heikkotuulisessa säässä ja kun matkan suorittaa Helsingistä kerkiää ihminen erinomaisesti rauhoittumaan kiireettömän matkan aikana. Väkeäkin oli laivalla tosi sopivasti; missään ei tarvinnut jonottaa. Ja palvelut pelaavat ystävällisen suomalaisen henkilökunnan toten.
    Helsingistä suoritettu matka suo mahdollisuuden käyttää pitkä päivä Tukholmassa. Useimmiten se kuluu kauppakierroksessa. Nyt haluaisimme tarkastaa ruottalaisten muusikoiden tason lounaskonsertissa, vaan ei onnistu. Lounaskonsertti on myyty loppuun. Seuraavalla kerralla teemme varauksen netissä etukäteen.
    Joten kauppakierrokselle ja sehän on paras aloittaa Hötorgetin kauppahallista. Hallin monet ruokalat ovat täpösen täynnä tukholmalaisista lounastajista. Erinomaista lounasta tarjotaan sopuisaan hintaan. Me katselemme myymälöiden herkkuja täynnä olevia myyntitiskejä. Niin se totuus on, että näissä merkeissä suomalaiset ovat pahasti jäljessä. Liha-, kala- ja kasvishyllyt tarjoavat kaikkea sitä mitä kuvitella saattaa.
     Hallista löytyy suomalaisten tuotteiden myymälä erinomaiselta paikalta. Voi, voi hieman on nukkavierussa kunnossa tiskit muihin verrattuna. Eipä silti, tiskin takana palvelee hallin komein myyjä. Parannettu painos Lola Odusogasta, silloin kun hän oli missi. Ehrottomasti olisin ostanut häneltä kauranryynejä pussin, mutta kierroksemme aikana myyjä on vaihtunut.
    Tukholmassa vallitsee keväinen sää; lämpötila on + 7 ja tuuleton. Kannattaa siis kävellä kaupungilla. Syynäämme keskustan rakennuksia, eikä läheskään kaikki näytä viehättäviltä. Muutamat muistuttavat jopa venäläistä rakennuskulttuuria. Ja ne muut miinukset; satamaan rakennetaan uutta terminaalia ja kävelymatka laivalta satamaan on runsas puoli kilometriä. Kulkurajoitteisille Silja on järjestänyt oman terminaalijunan. Mutta kiva oli käydä !
    Senioripiirin kevätkokous pidettiin Virroilla. Edustajiksi yhdistyksemme oli valinnut parhaat ? voimansa; taatan ja varapääministeri Lähteenmäen. Ei silti, tyylikkäästi edustimme. Virtolaiset olivat järjestäneet informatiivisen ja hauskan ohjelmiston, mutta parasta oli kokousväelle tarjottu maittava lounas. Taisi olla ensimmäinen piirin historiassa. Miettiä kannattaa, voisiko tilaisuutta ajallisesti supistaa. Viivähdämme paikkakunnalla 3 tuntia 45 minuuttia, mistä varsinainen kokous ottaa 40 minuuttia !
    Tänään seniorimme viettävät liikuntapäivää Kylpylässä. Suurin osa osallistuu vesijumppaan, mutta keilaajiakin löytyy. Mutta lounaalle osallistuvat kaikki. Erinomaiset ovat lounaspöydän antimet, joskin hintakin on lounaalle kallis. Lounaan aikana keskustelemme lounaan hinnasta tulevaisuutta varten. Mielipide on se, että jos pari kertaa kaudessa päivää vietetään, jatkamme täällä. Olisimme kylläkin odottaneet, että 25 euroon lautaset olisi pöydästä noudettu ja muutenkin palvelu ravintolassa ystävällisempää. Notta semmosta !

Keskiviikko 23.03.2016
Ihmeellisiä ovat herran tiet. Sattui nimittäin heti alkuviikosta, kun kuntamme valtuusto asettui nopealla käskyllä puimaan Mahnalan ympäristö vai maisemakoulun kustannusarvion ylitystä kolmella miljoonalla, että vain muutamassa päivässä viiden kunnanhallituksen jäsenen mielipiteet heittivät täydellisen voltin. Ainakin aviisi kirjoitti, että päätös määrärahan hylkäämisestä tehtiin yksimielisesti; mainio valaistuminen viidellä viisastuneella valtuutetullamme. Päätöksiä tehdään isoistakin asioista kyröläisittäin sanoen kovin köykösin perustein.
     Mielestäni koko koulun rakentaminen kuuluu sarjaan nunnan nännit. Kun kunnan keskustaan kohoaa komea uusi koulu, niin eiköhän ne mahnalalaiset mahtuisi muiden joukossa niihin suojiin. Vallankin, kun kuntamme vormyntäri saarnaa tulevista taloudellisesti kireistä ajoista. Kostulalaisetkin ovat mahtuneet hienosti Kyröskoskelle !
     Muuten viikko alkoi masentavissa merkeissä; puntari alkoi näyttään kummallisia lukuja ja hengityskone reistaili paristakin kohdasta. Vaaka parani patterien vaihdosta ja kiitos nopean Taysin sain pikaisesti noutaa uuden laitteen. Jälleen sain tosi ystävällistä palvelua henkilökunnalta. En ole laitosta turhaan kehunut. Tulomatkalla palkitsin itseni poikkeamalla Kauppahallissa Juustosopessa, mistä hankin suosikkiani sinihomejuusto Papillonia ja sveisiläistä lehmän raakamaidosta valmistettua Rote Hexeä. Nam, maistuis sinullekin.
    Huruilla ja muruilla lounas Sarvessa. Niin alkaa olla suosittu paikka, että hyvä, kun paikat löysimme. Hyvän ruuan kellot ovat kuuluneet kauas. Lounasvieraita oli aina Kyröspohjaa myöten ja Ikaalisten hillopieksujakin pöyrällinen. Talo tarjosi liha-makaroni laatikkoa ja hedelmäistä broileria, sekä jälkkäriksi rahkaa ja kiisseliä. Etenkin murea kiisseli on seniorille sopivaa ruokaa. Hiukan epäilin, että lihapulliakin saattaa pöytään ilmestyä, sillä paikalla olivat myös paikalliset daltonin veljekset, Elorannat. Mutta se nalli ei tänään paikalle napsahtanut.
    Markkinointineuvoksen kanssa olemme tulleet ruokailussa rohkeiksi kokeilijoiksi. Broilerin kastikkeella sävytetty laatikko oli erinomaista ja Jussi uskalsi laittaa vielä kiisselit ja rahkatkin sekaisin samaan kuppiin. Niin viihtyi porukkamme, että muruja oli pakko ruveta hoputtaan lähtöä varten. Vaikka iloinen emäntämme sanoi, että mihinkään ei ole kiirettä ennen ilta yhtätoista. Hurut pistää seuraavalla kerralla asian mietinnälle, etenkin jos Sarvi keksisi aloittaa iltapäivätanssit. Johan olisi emännällämme vientiä !

Sunnuntai 27.03.2016
Pääsiäinen kallistunut melkein paremmalle puolelleen. Tohinaa on riittänyt kovasti Iä:n ja taatan piinaviikolle. Mutta mukavaa on piina ollut.
    Tänään traditionaalisella Pääsiäislounaalla ennätysmäinen porukka; yhteensä kaksikymmentä aikuista ja natiaista. Kuinkas sattuikaan, kaikki paikalla, osa oikein yökylässä. No onhan Lempäälästä semmoinen huitaisu Osaralle, notta ei sitä samana päivänä takaisin ajella.
    Jo paria päivää ennen h-hetkeä Iä tempaisi niin sanotut jauhot kattoon. Riitti kauppareissuja, ruokien esivalmistelua ja muuta menoa, jotta hyvä ettei taata jalkoihin jäänyt. Lounaspöytä koostui kotimaisista herkuista, jopa paikallisista sellaisista. Lounaan perusta hankittiin osaralaiselta Holman lammastilalta, eikä niin muheeta karitsaa olisi kyllä löytynyt Tampereen hallistakaan. Tietysti lounaspöytä sisälsi erilaiset salaatit, pariakin lohikalaa, sillimössöä sekä Pääsiäisen suosikkia keitettyä pinaattia ja keitettyjä kananmunanpuolikkaita, wokattuja vihanneksia ja lammaspataa, osanottajien pyynnöstä, sekä totta kai natiaisille ja taatalle lihapullia. Siinä muutama maininta. Makean- nälkään lopuksi sitruuna-marenkipiirakkaa ja jäätelöä. Ja taas jaksoi jengi heilua.
    Kuten syyrakki sanoo; puhtaus on puoli ruokaa, niin olemme mekin Iä:n kanssa ohjetta noudattaneet. Jokainen päivä olemme kylpeneet innolla Kylpylässä Maijan ja laskentaneuvoksen kanssa ja uintireissun päätteeksi olemme pontevasti tukeneet ikaalihlaista yrittäjyyttä poikkeamalla aamukahveilla paikallisen yrittäjän huomassa. Myös toimitusneuvos Pitko on havaittu joka aamu kylpylän aaltojen hyväiltävänä.
    Torstain poikkesimme Maijan ja laskentaneuvoksen kanssa Filharmonian konsertissa. Olihan valoisa ja kepeä piinaviikon teokseksi Rossinin Stabat Mater. Erinomaiset esittäjät suurkuoroa myöten, mutta kyllä taatalle parasta nähtävää ja kuultavaa oli ehta kotimainen sopraano Marjukka Tepponen. Vahvasti vaikutti tämän kerran arvosteluun laulun ohella erinomaisen viehättävä ulkonäkö. Mukavaa oli viettää ehtoo Tampere-talolla suuren kirkollisen oopperamusiikin tuntijan laskentaneuvoksen keralla. Harrastus kirkkomusiikkiin on neuvoksella alkanut jo vuosikymmeniä taaksepäin, sillä muistan, että jo 1970-luvulla neuvoksen kehuttiin autoillessakin ajavan aina urku auki.
    Notta semmosta Osaran Pääsiäiseen, entäs teillä ?

Torstai 31.03.2016
Tairettiin hyvästellä tänään kevätkauden 2016 jääkiekkokausi. Ei silti, hyvissä merkeissä. Auroran ja Konstan joukkue tahkosi kotihallissa Kankaanpäätä vastaan tiukan koitoksen. Vieraat voittivat maalilla, mutta oli ilo seurata Hokkarien ajoin vauhdikasta peliä. Aurora on mainio tsemppari, joka laatikossa ollessaan taistelee jokaisen hetken. Ja yrittävälle sattuu, jäähyllä Aurora istui eniten kentällä olleista pelaajista. Konsta on varsinainen kikkamies ja jos vielä ei kaikki kahvittelut suju, niin varrotaanpa ensi vuotta. Liigasta totean, että kauden mestari on Jyppi.
    Olen pyöritellyt aikani kuluksi paljonkin tv:n kanavia ja täytyy sanoa, että paljon mahtuu paskaa joukkoon. Kovasti tykästyin Hirvaskankaan huutokauppakeisariin Aki Palsanmäkeen, mutta tämäkin rento ohjelma on taantunut ajan myötä. Ohjelmasta on julkkisvieraiden kera tullut käsikirjoitetun tuntuista ja spontaanisuus on kaikonnut. Miksi on formaattia muutettu, eikö ole luotettu alkuperäisen kolmikon ja tavallisen kansan vetovoimaan ?
    Katsomisen väärttiä ovat luonto-ohjelmat ja engeslmannien historialliset sarjat. Mutta riittäähän katsomista niissäkin. No eipä heitetä urheiluakaan pelukoppaan, vaikka useampien nykyisten urheilutoimittajien selostukset lievästi sanoen raastaa.
    Mutta onhan kirjat. Parhaillaankin lötjöttää yöpöydällä kymmenkunta opusta. Tottakai eri kirjaltajien; Antti Tuuri, Arto Paasilinna, Harri Nykänen, Tommy Tabermann, Karo Hämäläinen ja elämäkerta puolelta Jussi Jurkkaa, Sami Hyypiää, Juice Leskisen Risaista elämää ja Dave Lindholmia. Kevättä varten myös pari kalakirjaa, jotta osaisin päättää, mihin vonkaleisiin kesällä keskitytään.
    Hämeenkyrö saa valtiolta 2,8 miljoonan euron avustuksen raideliikenteen aloittamiseen kunnassa. Liikennöiminen hoidetaan Kyron tehtaan pässillä. Pässi on viettänyt eläkepäiviään Matti Järvenpään luona ja nyt vireä pässivanhus aloittaa uuden elämän. Rata rakennetaan kuntakeskuksiin ja haarakkeet vedetään Mahnalan maisemakoululle, Jumehniemeen, Vesajärvelle ja Osaralle.
    Tiedotustilaisuus asiasta järjestetään kuntalaisille tänään klo 18. kunnantalolla ja läsnä ovat mm liikenneministeriöstä A. Bersner, kunnanhallituksemme puheenjohtaja sekä lakosta palanneiden veturimiesten liitosta R. Resiina. Tilaisuudessa Simunalaisten kahvitarjoilu. Lopuksi ei tanssia.