ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Sunnuntai 01.03.2015
Nyt on mieli maassa. Liekö näin masentavaa maaliskuun alkua ollut. Muutamia päiviä sitten kerroin Oikku labbiksestamme, kuinka vanha mummu elää ja voi hyvin. Eilen sitten tapahtui ikäviä; Oikku sai iltapäivällä useita epilepsia kohtauksia ja niin kuultiin pieneläinpäivystyksessä Tampereella eläinlääkärin ikävät sanat: Oikku ei enää tästä kuntoudu ja niin tehtiin Oikun kohdalta raskas päätös. Oikku nukutettiin lopulliseen uneen. Kyllä oli ikävä viikonloppu, vaikka tiesimme kyllä, että jossain vaiheessa tämäkin päätös tulee tehtäväksi.
     Iloisia olemme siitä, että mitään pitkää kärsimystä ei Oikulle tullut. Mutta onhan se aikas iso aukko huushollissamme pitkän yhdessäolon jälkeen. Oikku oli tosi hieno labbis; vaikka natiaiset elivät pahimman vaiheensa Oikun kanssa, ei ainuttakaan rävähdystä tullut, vaikka usein olivat pienet sormet korvissa tai kiskaisemassa hännästä. Oikku hyväksyi ystävikseen myös muut perheeseemme tulleet koirat. Oikku eli itsenäisesti omaa eloonsa, mutta ruokakipostaan piti sitten viimeisen päälle huolen. Oikun ollessa yksin kotona ei mitään syötävää jätetty saataville tai takaisin tullessa se oli mennyttä. Jopa unohtunut roskapussi, mikä odotti roskikseen viemistä löytyi levitettynä keittiön lattialta takaisin tullessa. Monesti on muisteltu joulua, milloi Oikku ystävänsä rottis Lyytin kanssa ahmi aattona hautausmaallakäynnin aikana neljä isoa rasiaa konvehteja, eikä minkäänlaista pahoinvointia tullut.
     Toivottavasti kevät saa mielen valoisammaksi. Vaan on meillä kyllä sinua Oikku tavattoman ikävä