ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Keskiviikko 03.10.2018
Pesäpalloliitto on tehnyt viikolla todella viisaita ratkaisuja. Viisi seuraa on nostettu Naisten Ykköspesikseen ja joukossa on Hämeenkyrön Räpsä. Siitä onnittelut koko Räpsän ryhmälle. Pitkä, ahkera työ on saanut palkkansa. Muut nostetut ovat Espoo, Kankaanpää, Vaasa ja Oulunsalo.
    Ykköspesis tarjoaa ensi kesänä laadukkaita mittelöitä Hämeenkyrön pesäpallostadionilla ja toivottavasti kuntalaisemme tilanteen huomioivat. Pienikin menestys tuonee 300 katsojan katsomoita. Toisaalta nousu antaa lisää pontta joukkueelle vielä laadukkaammalle harjoittelulle, sillä helpot pelit on nyt pelattu.
    Mahrottomia ei voi vaatia, sillä Räpsän joukkue on erinomaisen nuori tulevalle sarjatasolle. Mutta ei nuoruuskaan vika ole, sillä ajoittain saimme seurata upeita esityksiä jo viime suvena. Tyttöjuniorien joukkueet edustuksen takana tarjoavat hetken kuluttua täydennystä edustukseen, muistamme vain 2017 kesän D:n Suomen mestarit. Notta hyvin menee, mutta menköön.
    Politiikan kuvioista raastaa sielua tapaus Jani Toivola. Kun eduskunnan oppositio mittasi taannoin Soinin luottamusta, eiköhän samalla voisi mitata Toivolankin. Hieman lievensi oloa, kun kuulin, että Toivolaa odottaa rikossyyte, eikä kaveri selviä oman puolueen "vakavalla varotuksella". Osaralainen laintulkinta pistäisi tällaiset pellet maan edustuslaitoksesta pihalle. Tarkkaa saa miettiä seuraavissa vaaleissa, mille veijarille viivansa vetää.
    Vielä Sata Häme soi, mutta kireät ovat haitarin palkeet. Vain huippuammattilainen voi haitarikekkerit pelastaa. Juhlien supistaminen on ensi askel, vaan mistä väkeä kisoihin? Ilmettä ei voi muuttaa toisenlaisiin esiintyjiin, tai vanhat vetopelin vetäjät karkkautuvat Pohjanmaan karkeloihin. Juhlissa en ole vuosiin poikennut, sillä vain ne harrasteet säilyvät mistä pidän. Haitari eikä pelimannimeininki kuulu niihin. Totta turisivat ne juhlijat festarien aikana Kylpylän altaalla, jotka ihmettelivät juhlien vähäistä väkimäärää. Ei kaupunginkaan kaivo yhden kulttuurin takana voi pohjaton olla.
    Seniorien hallitus iski päivän kokouksessa kevään teesit pöytään. Helposti idearikkaalta porukalta tehtävä kävi. Odotettavissa on marraskuussa syyskokous, missä yhdistys henkilövalinnoissa punnitaan. Jokunen poistuu hallituksesta, mutta mistä uusia tilalle. Näihin päiviin saakka on löytynyt, eiköhän nytkin. Uskoo nykyinen puhemies.
    Kaksi haitaristia tapasi aamulla ja toinen kysyi: Oletko vielä saanut aamiaista? Siihen toinen: en sitten pisaraakaan.

Sunnuntai 7.10.2018
Pitkitin tahallani blogiani, syystä että odotin Aamulahden Harri Hautalan arvostelua perjantain Filharmoniasta. Syy pitkittämiseen oli, että olin varma, että nyt musiikkimakumme erosivat ja niin tekivät. Hautala antoi konsertille neljä tähteä ja vuolaasti kehuja. Minua kiehtoi konsertissa ainoastaan konsertin aloitus Berliozin Alkusoitto oopperasta Benvenuto Cellini. Aloituksen jälkeen konsertin ranskalais-espanjalainen ilta lässähti kasaan, kuin taatan pullat.
    Olihan ne muutkin hyvin soitettuja, mutta Iä:lle ja minulle homma ei myynyt. Tampereella ennenkin poikennut ranskalainen kapellimestari Marc Soustrot on johtajana varsinainen Gallian kukko. Ikävää on, jos esiintyjä itse on tietoinen, kuinka mainio hän on. Ei silti, kyllä filharmonia taipuu nykyisin kenelle tahansa puikottajalle.
    Kaunis oli illan solisti, sellisti Camille Thomas, joka löi kappaleeseen kaikki tunteensa tulkiten silmät kiinni Lalon sellokonserttoa. Sello on kaunisääninen soitin ja Camille tietysti huipputaitava. Mutta minulle ei myy pakahduttavat tunteet ja huojumiset. Elämäni varrella olen tavannut kotoisiakin musikantteja, jotka soittavat silmät kiinni, ainakin pienessä pöhnässä. Ensimmäinen niistä oli haitaristi Leppäsen Eppu, joka Ihalaisen Ollin häissä huolehti tanssimusiikista nukkuen penkillä, mutta siitä huolimatta hanuri soi. Ja kun hääväki halusi muuttaa kappaletta, niin se tapahtui astumalla Epun jalan päälle. Eppu oli Kyrolla Jonesin kuski. Myös ystäväni mestaripelimanni Ala-Ikkelä on kauan sitten eräillä jatkoilla musisoinut samassa autuaassa tilassa.
    Käväisin Konstan peliä katsomassa Ylöjärven halvatun kylmässä jäähallissa. Olisi pitänyt sonnustautua pilkkihaalareihin. Nokian pojat kohtasivat Vammalan ja hävisivät maalein 9-6. Nokia hallitsi kenttäpeliä ja vammalalaiset tekivät maalit. Porin ässistä Vammalaan tullut isokokoinen juniori tuotti Nokian pojille erinomaisia vaikeuksia pitää. Konsta on mennyt uudessa seurassaan eteenpäin. On vauhtia ja taitoa; eilisessä pelissä syntyi kaksi maalia. Laineen Pate voi saada kuuden vuoden päästä Winnibegiin kyröläistä seuraa.
    Valitettavasti muut kiiruut pitivät poissa Hokkarien edustuksen parista pelistä, missä peräkkäisin päivinä vastaan kotihallissa luisteli Ikurin Vire. Tosi huonosti kävi; perjantaina Ikuri mätti lukemat 14-2. mutta eilen puolustuspeli oli tiivistynyt, sillä lojoon tuli vain 13-0. Samalla siis hyökkäyspeli katosi. Ei maalin kuutinaa. Hätä ei ole vielä kauhea, jos Ikuri on sarjan ehdotonta kärkeä, mutta eilen yhdessä Konstan pelin kanssa pelasivat kakkosta Ylöjärvi ja Keski- Pirkanmaa ja valitettavasti on kerrottava, että kovalle Hokkareille ottaa näidenkin kaataminen. Mutta antaa ajan kulua.

Keskiviikko 10.10.2018
Mahtava tyttöpesäpalloilun näytös oli eilinen Räpsän päättäjäisjuhla. Pitkälti toista sataa junioria kokoontui palkintojen jakoon ja hörppäämään kauden päättäjäislimut ja kahvit erinomaisen täytekakun kera. Kauden tavoitteet oli saavutettu viimeistä' piirtoa myöten ja kappas vaan myös uudet nuoret poikajoukkueet toivat tyttökeskeiseen iltaan sopivan lisän.
    Oli palkinto- ja pokaalipöytä kukkurallaan palkintoja ja riittihän niistä meidänkin jälkipolville. Amanda ja Aurora noutivat pytyt ja myös isä Jussi. Tyytyväisenä hyristiin juhlijoiden joukossa mekin; Iä ja taata, vaikka emme viime kaudesta pyttyä saaneetkaan. Toivottavasti seura perustaa ensi kaudelle Käpytiimin, missä mekin saamme muiden seniorien ohella taitomme näyttää. Tilaisuutta taisi kunnioittaa läsnäolollaan lähes pari sataa juhlijaa, kun meidät iäkkäät ja perheet pienine natiaisineen ynnätään yhteen pelaajien kanssa. Ensi kautta odotellen!
    Päivällä käytiin tutusmassa seniorisurffiin, missä senioreille jaettiin neuvoja tietokoneiden ja digilaitteiden kanssa. Tiukka oli koulu: senioreistamme Seppo sai muikkarin, kun oli jättänyt älypuhelimensa kotiin. Homma jatkuu ainakin syyskaudella keskiviikkoisin.
    Hurut mursivat tänään leipää huruluonaalla. No jos totta puhutaan, niin enpä muista, koska huruille olisi leipä maistunut, mutta muu tarjonta sitä paremmin. Tänään Sarven plikat helli meitä tomaattisilakoilla ja broilerin kovilla. Koska ruoka oli näin kevyttä, söimme molempia täyden lautasellisen salaatin kera. Kekkonen mietti pitkään ennen kun otti pannacottaa, vaikka hyvää oli sekin ja Kekkonen pisteli vielä lautasellisen kiisseliä tueksi. Pannacotan nimi vei Kekkosen ajatukset harhaan. Muina osallisena päivän mässäilyssä oli markkinointineuvos ja senaattori.
    Uutisiakin kuulin aterioinnin yhteydessä. Pitkään olen etsinyt jääkiekkojoukkueiden pelilistoilta Jumesniemen hurjien Kärkimaan veljesten nimiä. No ei tietysti ole löytynyt, sillä Elmeri on Kiinassa. Treenaa siellä KHL:n Kunlunin joukkueen kanssa. Tapola on vienyt parhaat mukanansa Pekingiin. Pieni mutka matkalla NHL:ään. Koiramiesten uutistoimisto tiesi, että joulun jälkeen Kunlun saapuu Jumesniemeen pelaamaan ulkokaukalossa ottelun Jumesniemen yhdistelmää vastaa.
    Kakkosvitjassa saatamme nähdä legendat: Järvensivun Matin ja Kärkimaan Heikin. Hämeenkyrön kansalaisopisto on syksyllä perustanut Jumesniemeen Kiinan kielen ryhmän, missä opiskelijoita on ollut tupa täynnä. Tarkoitus on tulla toimeen small talkissa kiinaksi.
    Jumesniemeläinen ja kiinalainen menivät jumesniemeläisen saunaan. Heitettyään muutaman kerran löylyä kuului kiinalaisen luona pirinää ja hän nosti kämmenensä korvalleen ja alkoi puhua. Kiinalainen sanoi, että tämä on heidän uutta tekniikkaa känny kännyssä. No jumesniemeläinen mietti, että mitähän hän näyttäisi vastaavaa, niin meni pesuhuoneeseen, tuli takaisin ja kumartui ottamaan vettä ämpäristä kääntäen takapuolensa kiinalaista kohti. Silloin kiinalainen huomautti, että sulla on paperia pakaroiden välissä, mihin jumesniemeläinen: kas vaan mulle on tullut faxi.

Sunnuntai 14.10.2018
Konstan joukkue järjesti kannattajilleen mukavan iltapäiväpuhteen kotikentällään Nokian jäähallissa. Vastus oli kovemmasta päästä; kunnianarvoisa HPK Hämeenlinnasta. Kyllä hieman kylmi taataakin, kun loi katseensa vastustajien kokoonpanoon. Joukkueessa viiletti Viitaluoman kaksoset Viljami ja Valtteri. Geeninsä veljekset kiekkoon ovat saaneet isältään Villeltä, joka on pelannut yli 600 liigaottelua ja on kerännyt niistä tehopisteitä 367. Hohdokkaimmat teot Ville on tehnyt juuri HPK:ssa.
    Mutta kyllä Konstaltakin kiekkogeenejä löytyy aina taatasta asti, sillä 69 vuotta on kannatettu Ilvestä henkeen ja vereen ja 40 vuotta omaa seuraa Hokkareita. Ja niin siinä kävi, että osaralaiset geenit vahvemmiksi osoittautuivat. Lopputulos oli Konstan porukalle 4-2. Viitaluomista toinen teki yhden kaapin; Konsta kaksi. Toinen niistä oli kauden komein; veto punaviivan jälkeen Kerhon ylämummuun.
    Nyt on käynyt niin, että Konsta on tilastoissa parempi kuin idoli Laineen Patu Winnibegissä. Konstalla kuudesta pelistä tehot 5+1 ja Patulla neljästä 1+1. Vain avara sydämeni suo Konstalle mahdollisuuden pitää idolinaan tapparalaista. Huh, huh!
    Toisen yllätyksen järjesti perjantainen filharmonian konsertti. Varsinainen solisti sairastui ja äkkiseltään apuun hälytettiin venäläinen viulisti Nikita Boriso-Glebski. Yhtä hyvin kuin Nikita tulkitsi Sibeliuksen Viulukonserton, voi joku muukin sen tehdä, mutta ei piiruakaan paremmin. Yksi tunnetuimmista Sibeliuksen sävellyksistä on konserton viimeinen kolmas osa: Allegro, ma non tanto ja kun viimeinen sävel loppui koko salin yleisö hypähti pystyyn. Raivoisat olivat suosionosoitukset. Kovin miellytti illan kapellimestarikin Vasili Sinaiski. Sibelius ja lopuksi kuultu Rahmaninovin Sinfoniset tanssit olivat Sinaiskille varmaa kauraa. Rahmaninov tuuttasi vaskien ja lyömäsoittimien valtaisalla voimalla.
    Autokin tuli huollettua talven varalle. Käynti aina 20.000 ajokilometrin jälkeen ammattilaisilla on pitänyt pienetkin viat poissa. Saas nährä tulevatko aikanaan ne suuremmat viat siihen osaan, mikä sijaitsee etupenkin ja ratin välissä. Ja nurmikotkin saivat luultavasti syksyn viimeisen leikkauksen, ellei ensimmäisten pakkasien jälkeen vielä pudonneita lehtiä ajoleikkurilla silputa nurmikon ravinnoksi. Notta vanha sanonta on täytetty: akka pirttiin ja perunat kellariin.

Torstai 18.10.2018
Seniorit pistivät pitkän rupeaman jälkeen juhlaksi. Kuluvan vuonna on täytetty 10 vuotta. No tosiasiallisesti killin ikä, mutta kun kysymyksessä ovat seniorit, kannattaa istahtaa hetkeksi, muistella vähän menneitä, mutta ennen muuta syödä hyvin.
    Juhlalounas nautittiin meidän erinomaisessa kokouspaikassa Isopappilassa ja meidän emännät olivat hankkineet paikalle oikein pitopalvelun. Ei näin upea sakki sivuuta merkkivuotta vain perunasopalla, vaan kaikenlaista pötyä pöydässä pitää oleman. Kovin suunmukaiset eväät Hiltu oli meille loihtinut. Juhlijoitakin paikalla oli 56.
    Vieraaksi saimme Pirkanmaan piirin puheenjohtajan Sirkan ja piirin sihteerin Kaarinan sekä tietysti kummimme Pirkkalasta Pirkon ja Martin eli Murut. Viihteestä eli taustamusiikista vastasi meidän Aurora ja ihan pieniä puheita lounaan jälkeen pidettiin, mutta hyvin pieniä, sillä kahvihammasta jo jomi mukavasti.
    Täysin tietämättämme yhdistyksemme oli pistänyt hösseliksi ja Iä ja taata saivat vastaanottaa liiton kultaiset merkit. Myöntäjinä olivat oikein entinen ministeri Anneli Taina, nykyinen liittomme puheenjohtaja sekä liiton toiminnanjohtaja Matti Niiranen. Kylläpä meni päämme pyörälle. Komiat olivat lätkät, seuraava yö meni unetta merkkejä killittäessä. Toden sanoakseni näin mainiota yhdistystä on ollut hienoa johtaa. Kovasti olen pelännyt aina marraskuun valintakokousta, milloin henkilövalinnat tehdään. Mistää sen tietää, jos joku muukin äkkää pistää paperinsa puheenjohtajahakuun!
    Tänään matkustettiin leijoniemme kera naapuriin Ylöjärvelle. Reissun kohteena oli Avantin tehdas, mihin olimme saaneet ystävällisen kutsun firman myyntipäällikön Markku Kähärin toimesta. Johan oli tehdas, Avant on suomalainen menestystarina ja tarina kovasta yrittäjästä Risto Käkelästä. Kun miehellä on yritteliäisyyttä ja uusia visioita voi vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa saavuttaa määrätynkokoisissa kuormaajissa maailman johtavan aseman. Avantin koneita on kuudessakymmenessä maassa ja lisää maita Avantin käyttäjiksi tulee.
    Markku oli asiansa osaava, innokas opas ja niin kyröläiset saivat nähdä valtavassa tehtaassa, kuinka Avantin kuormaaja valmistui linjalla osa osalta. Huippua. Ei uskoisi, kun kolmostiellä ohittaa Avantin tyylikkään sisäänkäynnin, millainen laitos kokonaisuudessaan on. Hämmästyttävää oli, kun Markku kertoi, että koneita tällä hetkellä valmistuu vuosittain yli 4000 ja jokainen valmistuva kone on myyty. Näin asian pitää olla, kun tehdään menestystarinaa. Lykkyä Avantille !

Sunnuntai 21.10.2018
Suurenmoista oli seurata eilen kiivasta jääkiekkomatsia, missä Hokkarien C sai vastaansa Rengon/Hämeenlinnan yhdistelmän. Ei sanan kravetta, sillä Hokkarit olivat tyly isäntä vierailleen. Lopputulos 10-2 osoitti, missä kaappi seisoo näiden ottelijoiden matkassa.
    Ja nyt taatan on paljastettava syksyn kuumeisin kiekkouutinen: Konsta on edelleen Hokkarien mies, mutta pelaa lainassa Nokialla. Syy tähän on se, että Konstan ikäisillä ei Hokkareissa ole omaa remppaa, vaan täällä Konsta taistelee, kun ehtii, vuoden vanhemmissa sisarensa Auroran kanssa.
    Aurora luuti ansiokkaasti pakkina ja Konsta rohmusi pisteitä hyökkääjänä, vaikka luistinrikko piti miehen kotvan sivussa kentältä. Uudet putket meni hankintaan. Konstan saalis 2+1 ja hurja tempo peleissä jatkuu; pelattuna yhdeksän peliä ja saldo 8+4. Laineen Patu on Winnibegissä jäänyt faninsa kelkasta.
    Suurenmoista oli komediateatterin näytöskappaleen nimenä, minkä kulttuuri-iltanamme perjantaina käväisimme katsomassa, kun Filharmonia vietti vapaata. pikkunätti ja hauska kappale oli. Siitä minulta ensimmäinen kiitos Ilmari Saarelaiselle, joka oli saanut itselleen tosi sopivan osan. Lähinnä seurasin mielenkiinnolla ystäväni Aku Sajakorven otteita. Sujuvasti Aku liikkui komediallisena näyttelijänä. Vahvoja olivat myös naiset Leena Rousti ja Marjut Sariola. Kaksituntinen teatterissa antoi hykerryttävää oloa koko viikonlopulle.
    Suurenmoista oli olla kuuluttamassa Hokkarien edustuksen peliä. Ottelussa Hokkarit ylsivät kauden parhaimpaan, vaikka maalin häviö tuli Mäntälle. Aika kovalta tuntuu Kakkosen taso Pirkanmaalla. Hatunnosto sille, että ulkopuolisia vahvistuksia ei ole hankittu, vaan mennään omilla. Eikä kaukana ollut eilen avausvoittokaan.
    Kovin suurenmoista ei ole suomalaisen yhteiskunnan kipuilu lakoissa ym. Nyt pistetään hampaat naulaan ja julkinen ruokahuolto. Hämeenkyrössä laskiämpäri kumotaan koululaisten ja päiväkotilaisten päähän. Lisätäänkö lakoilla nuorten ja lasten ymmärrystä aikuisten tekoihin. Näkkäriä ja jogurttia sentään saadaan. Kasviksia tuskin kaivataankaan. Tulee mieleen taas se pohjanmaalaisen pelimannin sanat: mulla on jänisten kanssa sopimus, mä en syö niitten porkkanoita ja ne ei aja mun polkupyörällä.

Sunnuntai 28.10.2018
Siitä on tänään jämptisti 10 vuotta, kun ensimmäinen blogini ilmestyi. Onneksi olkoon! Herkkua kirjoittaminen on yleensä ollut, mutta esimerkiksi nyt kirjoittajaa vaivaa vaihdevuodet. Luoja on hyväksi nähnyt ja säätänyt vuorokauteen 24 tuntia, mutta hitaalle vanhukselle nuo tunnit eivät riitä. Yhdistystoiminta ja harrastukset purevat ajasta valtaosan. Varsinkin, kun kahdessa porukassa on vetovastuu. Mutta toista taatan vointiin saattaisi kuulua, jos päiväkullat vietettäisiin ellun lellun.
    Ja tulihan tänään omaan mittariinkin vuosien kohdalle numero lisää. Tavakseni olen ottanut, että kerran vuodessa taatallakin ikävuosien numero yhdellä kasvaa. Kiitos kaunis hurjasta onnitteluiden määrästä, kaukaisimmat tulivat Sri Lankasta. Jokaiseen pyrin vastaamaan, sillä on lähettämisissäkin vaivaa nähty ja yritin jokaisesta onnittelijasta muistaa ainakin yhden asiaan.
    Iä avitti juhlaa leipaisemalla sankarin toivekakun, mikä oli tietysti kinuskilla päällystetty. Juhlaväkenä olivat omat kersat natiaisineen. Taisivat syödä kakusta jopa pohjapaperitkin. Lahjapöytää en ehtinyt sisään kantamaan.
    Tampere Filharmonia on hellinyt syyspuolen yleisöään mahtavilla solisteilla. Ketju sai viime konsertissa loistavan lenkin venäläisen viulistin Vadim Gluzmannin. Beethovenin viulukonsertto sai sitten viimeisen päälle erinomaisen tulkinnan. Kovasti koitellaan Tampere-talon kattopalkkien kestävyyttä, kun illasta toiseen täysi katsoma räjähtää suosionosoituksiin. Hyvä niin!
    Tahtipuikko oli nuoren brassin Eduardo Strausserin käsissä ja hyvää kapellimestarin itseluottamusta kuvasti ohjelmistoon toiseksi valittu Brucknerin kolmas. Molemmat kappaleet olivat mitaltaan järkälemäisiä ja konsertti kesti kaksi ja puolituntia. Ehkä oli hitusen liikaa monelle kuuntelijalle.
    Millä Viro selviytyy, jos Helsinki ja Tallinna liitetään tunnelilla? Eipä taida asiaan vaikuttaa, sillä kyllä tunnelistakin ajaessa kohtuullinen korvaus peritään. Mutta viinan hinta huolettaa, sillä laivoillakin on määrätyissä tuotteissa minimaalinen hintaero Suomesta ostettaviin tuotteisiin. Viinaralli on ainakin eteläisestä Suomesta matkustaville vaihtunut ravintola ja tapahtuma käynteihin. Erinomaista ruokaa on tarjolla visusti ja vielä edulliseen hintaan. Maailman tähtien konsertit uusilla areenoilla, ja teatteriin , oopperaan ja konserttiin piletit ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa.
    Rohkeasti matkaajan kannattaa kokeilla uusia paikkoja. Suosittelen lämpimästi viime matkan hotellia "My city" keskellä Vanhaa kaupunkia. Ystävällinen palvelu alkaa siitä, kun matkaajan kapsäkki ulko-ovella vilahtaa. Henkilökuntana hyörii kauniita nuoria naisia ja kaikki on kohrallansa. Ja ruokapaikaksi "Von Krahli Aed" tuntui erinomaiselta. Ystävällinen palvelu on täälläkin valttina. Annokset ovat niin herkullisia, että paikkaan kannattaa päivällä varata pöytä.
    Ikävintä tässä jaksossa oli se, että hurut jäi väliin, enkä ole uskaltanut kysyä; oliko lihapullia tarjolla ja toinen asia Konstan putki päättyi Jämsässä. Siellä oli ollut kotijoukkue jäällä suksilla ja kymmenen sukunimi oli Huhtala. Ei kai vaan Väinön jälkeläisiä.