ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Tiistai 03.10.2017
Syksy saa ja taatakin. Märät kelit eivät masenna, mutta kaikki tämä muu elo. Parempi olisi viettää aikaansa kotona pirtissä, kuin resuta maailmalla. Syvää kiitollisuutta tunsin, kun saimme juniorimme takaisin Miamista. Ei ollut myrsky vienyt, eikä kaistapäät ammuskelleet. Kyllä taata ainakin kiertää isot festivaalit kaukaa, sillä kotoisessa Suomessa saattaa sattua mitä tahansa. Aika on sellainen.
    Mutta kun Osaralla viettää aikansa Vanha-Yrjölän pirtissä suurimmat mahdollisuudet joutua onnettomuuksiin on jäädä Iä:n pölynimurin alle tai suursiivouspäivänä mattonarulle piiskattavaksi. Kannattaa Maamiesseurankin tarkkaan harkita, tarvitaanko seuraavissa pikkujouluissa turvamiehiä. Ehdotan Heiskasta ja Huikua; kovakätisiä molemmat. Jos kättäpidempää tarvitaan kartanosta löytyy karhunkaataja Immonen ja hänen kahdesti laukeavansa ( pyssy).
    Silmät ymmyrkäisenä katson sitä raivoa, millä Tampere rakentaa joka puolella kaupunkia. Toivotaan, että siunaus kulkee mukana, ettei käy siten, kun ensimmäiset ratikat kulkevat Hämeenkadulla paikalta ei löydy enää ensimmäistäkään kauppaa. Tosi ikävä Tampere on nykyään vierailla, vain pakosta sinne lähdetään. Onneksi Tampere-talo vielä löytyy luovimalla Ratinan kautta.
    Uusia taloja rakennetaan tuhansia. Siis kerrostaloja, missä muutamien kymmenien neliön betonilaatikko maksaa maltaita. Osaran aukeella maalaistalossa viihdyn niin kauan kuin pystyn. Ei ole koskaan tullut kränää naapurin kanssa, jos on verannalla tuprutellut sikaria tai kuunnellessa rokettirollia nupit kaakossa. Jälkikasvulle on asumismuoto siirtynyt geeneissä, sillä jokaisella on oma talonsa.

Perjantai 06.10.2017
Aktiivinen on kuluvana vuonna ollut Pietari kutsuessaan ystäviämme yläkerran orkesteriin. Tänään saatoimme viimeiselle matkalle ystävämme Helenan, rapiat vuotta myöhemmin kuin puolisonsa Matin. Mieleenpainuva siunaustilaisuus saatteli mieleen monia muistoja ystävyytemme varrelta. Käytiin ulkomailla, istuttiin iloisia iltoja ja etenkin Matin kanssa käytiin ahkerasti yhteisissä harrastuksissa, joista mainittavin jääkiekko ja Ilves. Kuuluimme myös aktiivisina perustusjäseninä Leijoniin. Mutta sekin sakki harvenee. Runsas kynttilöiden määrä löytää tammikuussa tiensä poisnukkuneiden kummuille.
    Olen varma, että kun joskus vuoro tulee siirtyä pois tästä ajasta, Matti on toivottamassa taatan tervetulleeksi Ballantine lekan kanssa ja tervetulomokkerit ottavat kelloseppä ja Yrjölän isäntä jonkin väriset siivet selässään.
    Viikolla vietettiin Leijonien vuosikokousta yhdessä ladyjen kanssa Heiskalla. Hirveästi oli vuoden aikana tapahtunut, vaikka joskus on tuntunut, että toiminta on laantunut. Taata on kylläkin osallistunut laiskahkosti aktiviteetteihin, vaikka kansainväliset asiat olemme Iä:n kanssa hoitaneet säntillisesti; tarkoittaen yhteydenpitoa Sri Lankan kummilapsiin. Ehkä paikallinen liekkikin voimistuu, kun siihen sopivasti puhaltaa.
    Seniorien hallitus palaveerasi Kehäkukassa täysilukuisena. Kokouksen jälkeen ohjelma on lyöty lukkoon kevättä myöten ja resuamista piisaa, vaikka pieni vara on jätetty hyville uusille ehdotuksille. Puhemiehenä toivon, että hallitus saa ensi vuodeksi myös tuoreempaa porukkaa. Pitkäaikaisten jäsenten hiihtämä hyvä latu alkaa liiaksi urautua ja uskallusta umpihankeen hiihtämiseen tarvitaan. Puhemies ainakin alkaa 10 vuoden jälkeen olla yhtä freesi kuin tekokukka.
    Tampere-talossa viittoi tänään viimeistä päälle englantilainen gentlemanni Christopher Warren-Green. En ihmettele, vaikka Christopherin sanotaan olevan prinssi Charlesin suosikki. Niin hän oli sitä myös illan konserttiväen kanssa. Taattu oli ohjelmisto: Sibeliusta (paras), Stravinskyä ja Bartokia. Taivaallisesti soittivat filharmonistit Warren-Greenin johdolla. Voi että tätä soittamisen ja tulkinnan iloa. Sanon jälleen, tamparelaiset ovat huippua!
    Tulihan muuten suoritettua tänään Iä:n ja taatan viisiottelu. Aamulla 7.30 uimaan, klo 10 seniorien hallitus, klo 13 Helenan siunaus, 14.30 muistotilaisuus ja 19 Filharmonian konsertti. Kyllä suksi luistaa, kun ponnia muistaa.

Keskiviikko 11.10.2017
Laatuaikaa vietettiin Konstan kanssa viikonlopun. Konsta pisti reppunsa pykälään ja muutti Osaralle. Aikomus oli katsoa taatan kanssa kiekkoa oikein olan takaa ja siinä onnistuttiin. Lauantaina maisteltiin Ilveksen vierailua Vaasassa ja sehän tuntui makealta. Vieraissa voitto 2-0 ja kyllä me Konstan kanssa nautittiin. Hauska on taatan seurata peliä, sillä Konsta tietää jokaisen ilveksen numeroon katsomatta. Iä:n eväiden jälkeen jaksettiin vielä pari erää NHL:ää, mutta sitten otti uni omansa. Sillä
    Viideltä seuraavana aamuna Galgaryn ja Winnipegin pariin. Samalla Konstan ja taatan mielipiteet menivät hiukan sykkyrälle, sillä Laineen Patu on Konstalle numero ykkönen, taatalle ei niinkään. Mutta yhteisymmärrystä löytyy hyviltä kavereilta. Vallankin kun Galgary vei ja Winnipeg vikisi ja Laine joutui tyytymään yhteen tehopisteeseen. Konstan aamuisen Winnipegin tappion joutui kärsimään Iä, jonka Konsta riepotti Unossa. Johan oli pelillinen viikonloppu.
    Hurut kerääntyivät lounaalle. Miehitys oli runsas; markkinointineuvos, senaattori, laskentaneuvos, Kekkonen ja taata. Murujen taustakuorossa hyräili neljä jäsentä. Lihamureketta, broiler-aurajuustovuokaa ja päätteeksi kompottia. Juttu luisti, mutta kahteen lautaselliseen ei yltänyt kukaan. Onnesta emme ainakaan pode Tyrvään tautia; ruoka maistuu, työ ei niinkään. Eikä vika ole ruuassa, ehkä heikoissa säärissä. Mutta varrotaan kun säät kylmenee. Ja kun Sarvi heittää pöytään lihapullat ja silakat !
    Seniorien kuukausitapaamisen väkimäärä kolkutteli tapaamisten väkiennätystä. 45 ahtautui Isopappilan saliin tapaamaan toisiaan ja kuuntelemaan kunnan kaavoitusarkkitehdin Helena Ylisen esitelmää. Kovasti kaavoitettiin Hämeenkyröä joukolla. Iä innostui niin, että alkoi paaluttaan kotorantaa tonteiksi. Varansa on pidettävä näissä istunnoissa.
    Osaran mies lähti merille. Saavuttiin satamaan ja illalla tavan mukaan lähdettiin illan viettoon paikalliseen merimieshotellin ravintolaan. Loppuillasta iskettiin ravintolasta tyttö mukaan ja siirryttiin hotelliin. Aktin aikana Osaran mies kysyy partneriltaan
   - Onko sulla ollut koskaan ennen päällä näin suurta kansilastia ?
   - On kyllä, mutta ei ole ennen ollut näin vähän tavaraa ruumassa

Perjantai 13.10.2017
Jos sinfoniakonsertti voi olla hauska, niin tämänpäiväinen oli. Kiitos kapellimestarillemme Santtu-Matiakselle ja hänen loistavalle vieraalleen, lyömäsoitinakrobaatti Martin Grubingerille. Tampere-talon näyttämö oli ahdettu täyteen kakkia mahdollisia lyömäsoittimia ja niiden kanssa solistimme Martin taikoi kuulijoille fantastisen matkan John Coriglianon säveltämässä lyömäsoitinkonsertissa.
    Mutta ei tässä nautinnossa kaikki vaan ylimääräisessä vauhdikkaassa 20-luvun dixie kappaleessa, mihin Martin halusi mukaansa Santtu-Matiaksen ja Santtu-Matias orkesterimme mainion kontrabasistimme Petri Mäkiharjun ja lyömäsoittajamme Jyri Kurrin. Petrillä oli siis läskibasso ja Jyrillä pikkurumpu, sekä Santulla ja Martinilla valtavat ksylofonit. Ja kun parin minuutin vauhtipala päättyi, Tampere-talon katto nousi parikymmentä senttiä räjähtävistä aplodeista. Kyllä Santtu osaa yllättää. Täysipainoiseen iltaan sisältyi Sostakovitsin sinfoniaa "Vuosi 1917" ja Stravinskyn konsertti kamariorkesterille. Aloitusnumerona soinut Stravinsky oli tilanpuutteen tähden ajettu nurkkaan ja ehkä pienemmän kokoonpanon sointi hivenen kärsi paikasta.
    Mutta Sostakovitsin tulkinta oli Rouvalin ja Filharmonian loisteliasta yhteistyötä. Mielenkiinnolla jää odottamaan seuraavia konsertteja, kun kapellimestarin paikalle astuvat ensin Hannu Lintu ja suursuosikkini Leif Segerstam.
    Yleisön joukosta katseemme poimi demarien kansanedustajan Jukka Gustafssonin. Jukkaa ei n voi olla huomaamatta, sillä mittaa on hyvän koripalloilijan verran. Kansanedustajien mukaan Jukka asteli saliin juuri ennen konsertin alkua, joten kaikki havaitsivat jälleen Jukan kulttuurilliseksi persoonaksi. Tietysti syynä illan konsertin saapumiseen saattoi olla Grubingerin esittämän kappaleen yhden osan nimi; metalli. Jukka varmaan ajatteli, että kappale on tarkoitettu metallimiehille ja silloin perusdemarin pitää paikalta löytyä.
    Presidenttimme Sale on valanut uskoa seniorimiehiin, mihin vielä kyetään kun sopiva vastakappale löytyy. Kysymys kuuluu; kannattaako tulevia turhia kalliita vaaleja pitää ? Salella on kiinniottamaton etumatka, joten antaa järjen voittaa. Ja tulee demokratiakin täytettyä, sillä Salehan on koko kansan ehdokas. Joka vaalin luuta P. Väyrynen voi kirjoittaa tapahtumasta näytelmän omaan kesäteatteriinsa ja vetäistä taas itse pääosan.

Sunnuntai 15.10.2017
Jos ei kiekossa Ilveksellä kulje, niin Hokkareilla kyllä. Kyse on Hokkarien D-junioreista, siis Auroran ja Konstan joukkueesta, mikä ei syksyn sarjakaudella ole vielä tappion kalkkia niellyt; tasapelejä kylläkin.
    Suru tuli taatan flanellipaidan alle, kun D-jengi lähti tänään Valkeakoskelle sarjajohtaja Kiekko -Ahmoja vastaa. Suru puserteli siksi, että kulussa oli hieman reppana remmi; vajaat kaksi kentällistä. Loput pelurit yskivät sairastuvalla syysflunssaa. Vaan kaunis kukkanen pelistä kehkeytyi. Voitto kotiin numeroin 7-3. Taata seurasi peliä tiiviisti netistä ja kolmannessa erässä täytyi käväistä lavuaarilla vääntämässä hikipyyhe kuivemmaksi.
    Vaikka Konstan idolilla Laineen Patulla ei oikein kulje Winnipegissä, niin Konsta nappasi Valkeakoskella hatun; kolme tehtyä maalia. Silloin harvoin (?) kun voi oikein omia kehua, niin nyt se tapahtuu, sillä Hokkarien kuudessa osumassa oli Frantsila mukana. Huh huijaa, ja Aurora ehti napata vielä kaksi pariminuuttista rangaistusta. Siskolla on sanomaton sisu !
    Suurenmoinen päivä jatkui Tampere-talolla, sillä Iä:n kanssa osallistuimme Remun ja Hurriganesien "Last call" konserttiin. Jalsaa, sillä täpötäysi sali rokkasi ja jammasi Suomi rockin kuninkaan kanssa parisen tuntia. Ei se alultaan aivan putkeen mennyt, konsertin alku myöhästyi kymmenisen minuuttia, mutta antakaapas, kun vanhat pierut lämpenivät.
    Lauteilla oli kaksi rumpusatsia, missä toisen takana istui Remu ja toisen Rautajoen Arska. Kova on Remun kunto. Vaikka sankari talutettiin keppiinsä nojaten rumpujen taakse, rokki potki tanakasti ja homma kulki maestron johdossa.
    Parhaat mahdolliset vierailijat Remu oli saanut viimeiselle (! ) konserttikiertueelle. Hurriganesien ensimmäinen kitaristi Ile Kallio näytti kansalle, että ollaan edelleen maan parhaita puikottajia kitaran kanssa. Hurriganes klassikot kulkivat jopa paremmin kuin joskus silloin. Manse lähetti edustajakseen tyylikkään Costello Hautamäen. Rautaista kitarointia ja sieluun käypää laulua. Mutta paras kopan pohjalla; Hanoin Michael Monroe. Nimitys paras tulee siitä, että Michael otti loputkin yleisöstä konserttiin mukaan. Kansainvälinen stara tosiaan. Ja rock luisti vauhdikkaan lavamenon myötä.
    Kun rokkikukot yhdistivät konsertin päätteeksi voimansa Hurriganesien "Get on " kipaleen myötä, niin yleisö hyppäsi pystyyn ja edessäni olevat mammat jammasivat sydämensä kyllyydestä.
    Kannatti käydä, vaikka kotona sänky vielä aamu neljältä natisi Tallahassee Lassien myötä !

Perjantai 20.10.2017
Laskentaneuvoksen kanssa lasetettiin Rääveliin. Seurueestamme löytyivät myös kotivaltiattaret Maija ja Iä. Matkan tarkoitus oli laittaa purenta kuntoon alkavaa talvikautta varten eli jonkinlainen nastojen tarkastus. Hambaravimme Vuks on hoidellut huolella purukalustoamme ja mainion hammaslääkärimme palveluksia käyttivät hyväkseen Iä, Lasse ja taata.
    Tarkastus sujui juohevasti, sillä ajanvarauksemme olivat peräjälkeen. Pientä laitettavaa löytyi, joten ei ainakaan taata turhaan retkelle lähtenyt. Jäljellä oli vielä matkan miellyttävin osa; kokeilla käytännössä kuinka hampaat iskeytyvät paikalliseen ruokatarjontaan. Ennen sitä suut huuhdottiin paikallisilla hammasvesillä; Vana Tallinnalla ja Sakulla.
    Räävelissä löytyy ravintolaa lähtöön jos toiseenkin ja hillitön halumme on aina kokea jotain uutta. Nyt armon sai ravintola nimeltään Von Krahli Aed, hyvät hyssykät, mistä seurueemme naiset olivat tuollaisen nimihirviön keksineetkin. Krouvi lupasi maistuvaa virolaista ruokaa, joten ei muuta kuin ruokalistan kimppuun. Eikä pettymyksiä tullutkaan, sillä nautitut kana- ja ankkafileet maistuvat matkalaisille. Taata alusti omaa suurustaan sopalla nimeltään Uhhaa, mistä tuoteseloste kertoi: traditsiooniline kalasopp koha, forelli, heeringamarja ja vutimunaga. Namskis, etenkin kiitokset viimeisenä mainitulle keitetylle viiriäisen munalle, mikä antoi sopalle tosi intensiivisen maun.
    Emme laskentaneuvoksen kanssa voineet olla tälläkin reissulla siunaamatta virolaisia liikemiehiä, jotka vuolevat euroja laivamatkailulla jokainen päivä. Tallink on tehnyt Siljalta elämänsä kaupan. Matkan aikana vietettiin syyslomia etelässä, mikä osittain lisäsi matkailijoiden määrää, mutta kyllä Helsingin ja Tallinnan välillä purjehditaan hyvin täysin aluksin joka vuorolla.
    Matkalaisten yhteinen matkan jälkeen annettu kommunikea kertoo, että hampaat ovat kunnossa, vietetty piristävät vapaapäivät ja suuvettäkin ostettuna sellainen määrä, että suu ei kuivuutta loppusyksystäkään napsaa.

Torstai 26.10.2017
Lumi maassa ja Foortin alla kitkarenkaat. Luulisi hyvin lykkivän, kun otetaan huomioon, että kyläravintola Sarvi tarjosi eilen tosi maistuvan lounaan. Oli herkkua jokaiseen makuun; paistettua kalaa markkinointineuvokselle, senaattorille ja laskentaneuvokselle; kaalikääryleitä taatalle ja uuniomenoita vaniljakastikkeessa Kekkoselle. Mutta hieman ehtoolla närästi.
    Tilanne johtui siitä, että markkinointineuvos kertoi useita mojovia juttuja siitä, kun meidän Iä oli lapsena melkein asunut heillä. Paras oli kertomus siitä, kuinka markkinointineuvos oli äitensä kanssa huiputtanut Iä:tä , että sanoi laittavansa lehden yleisönosastolle ilmoituksen, että hakee vaimoa ja hänen äitensä oli sanonut, että laita vaan. No juttu vielä hieman jatkui, mutta kerroinpa tapauksen kotiin ajellessamme Iä:lle. Ja annas olla, hän sanoi olleensa niin ihastunut markkinointineuvokseen, että uskoi, että neuvos tulisi myöhemmin ottamaan hänet puolisokseen, mutta ei ollut jaksanut varrota !
    Olipa masentava tieto, sillä taata oli luullut, että Osaranmies vasta sai silmät sädehtiin. Eipä olisi ollut kylän poikiin luottaminen vakaan osaralaisen ohitse. Semmoisia ne ovat nuoret naiset olleet kyröskoskilaisten kikoloitten pyörityksessä.
    Toinen alakuloa lisäävä tieto oli, että emme Iä:n kanssa pääse Maamiesseuran pikkujouluihin ja karaokekisoihin. Luulen, että seura on piruuttaan siirtänyt kalaassit meille sopimattomalle paikalle. Meillä oli ollut harjoiteltuna ylivoimainen ohjelmisto kisoihin. Iä:n kanssa olisimme vetäisseet duettona Armi ja Danny klassikon vuodelta 1977 "Kaiken sulle antaisin", paitsi Vesajärven mettää sekä taatalla olisi single esityksessä ollut Lapinlahden Lintujen hedelmäinen sävellys "älä pure mun ananasta". Eikä kaikki teho olisi perustunut kumpaisessakaan esityksessä vain lauluun, sillä liikunta olisi ollut olennainen osa esitystä. Sitä varten tilasimme Jorma Uotisen seitsemän osaisen tanssikoulu videon. Harjoiteltu on hirveästi. Kakaratkin kotona käydessään ovat ihmetelleet, miksi meillä on matot aina mukkuralla. Mutta vapise seura, kun kisataan ensi vuoden mestaruudesta.
    Kiva on ollut kuulla tohtorimme Panun haastattelua Radio Puheesta pariinkin otteeseen lyhyessä ajassa. Ehkä viime sunnuntainen oli toiveuusinta kuuntelijoiden toimesta. Minä pääsin kärryille autoradiosta siinä vaiheessa kun Panu kertoi, että ei yleensä tykkää sivellä naisen intiimejä paikkoja hunajalla ennen suutelemista, vaan pitää enemmän toimenpiteestä a la natural. Reipas mielipide, vaan mitä asiaan sanovat Suomen Mehiläishoijan liiton jäsenet. Muutenkin tunnin haastattelussa pyörittiin tiiviisti Sen ympärillä.
    Mutta lopuksi. Kiitokset Pusan Askon porukalle nopeasta toiminnasta Foortin suhteen, mikä mahdollisti Iä;n ja taatan uintiretken tänäkin aamuna.

Sunnuntai 29.10.2017
On se vaan onni, että synttärit ovat vain kerran vuodessa. Hyvä että aamuun mennessä ehdin kaikki lukaisemaan, sillä jokainen herätti miellyttäviä muistoja. Että vanhustakin muistetaan oikein olan takaa.
    Kauimmainen tuli ihan Georgiasta asti. Ystäväni Johan touhuaa siellä, kun Naton helikopterit jäivät eläkeläiseltä taakse Tanskassa. Mutta kyllä näillä henkilöillä vientiä on. Euroopasta lähestyi Seija Berliinistä ja Titta ja Jatta Mansesterista, missä olivat seuraamassa Manun ja Tottenhamin peliä. Kuinka tulikin taata mieleen, kun yli 70.000 katsomo huusi suosikeilleen. Kovasti liikahti taatan sydän, kun iltapäivällä Hokkarien edustuksen pelissä kesken ottelun, kuuluttaja kertoi joukkueen onnittelut ikihokkarille. Ja kymmenet muut, jokainen säväytti tavallansa.
    Omaisille olin ilmoittanut, että jos poikkeavat kahvitteleen kiekko-ottelun aikana lahjapöytä löytyy heti eteisestä oikealle. Iä:n lahja nautitaan tulevaisuudessa; pääsen ensimmäistä kertaa syömään susia Tampereelle.
    Perjantain konsertissa kapellimestarina hääri Hannu Lintu, Tampereen Filharmonian kunnian kukkuloille nostanut johtaja. Erinomainen oli ilta, vaikka illan musiikki oli kotimaisilta säveltäjiltä. Magnus Lindbergin Feria outo lintu, mutta Melartinin Traumgesicht parasta, mitä olemme aikoihin kotimaisilta kuulleet. Lintu on kaivanut aarteen nostamalla unohdetun teoksen ohjelmistoon.
    Päätösnumerona Joonas Kokkosen Requien. Kokkosen sielunmessu kuuluu ulkomaalaisten vastaavien kanssa samaan sarjaan. Tampereen Filharmonian kuoro terässä ja joukosta tunnistin meiltä päin olevat Jussi Viitalan ja Juhani Malkamäen. Sopraanona aivan ihana Helena Juntunen, jonka ääneen olen ollut aina tykästynyt, eikä nuori baritoni Aarre Pelkonenkaan hullumpi. Orkesteri soi vanhan maestron viittilöimänä muhevasti.
    Mikä riivaa Hokkarien edustusta. Maalipaikkoja tuhlataan jumalattomasti ja puolustetaan vetelästi. Taidoiltansa jengi on sarjan kärkeä, mutta jokin ei natsaa. Eilenkin pelailtiin ikävän suuri tappio Ikurille. Palsamia synttärisankarille toi Auroran ja Konstan tiimi Hämeenlinnasta. Paikallinen Syke sai kyröläisiltä reippaan selkäsaunan; 21-3. Hokkari D:llä on sarjajohto ja pistepörssissä neljä kärkipaikkaa. Konsta löytyy sijalta neljä.