ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Lauantai 01.10.2016
Huh huh ! Taata on ihan onnesta mykkyrällä. Sain toimittaa perille puoleen vuoteen parhaan kuljetuksen Suomen kautta-aikain upein pesäpalloilijatar Paula siirretty Kyröstä Rautatieasemalle. Ja kun taksamittari näytti yhtä kiinteätä halausta, niin tippeinä sain niitä kaksi. Mitä olisikaan tapahtunut, ellei miniäni olisi ollut esiliinana. Naiset lähti pesisristeilylle, vaan mukaansa ei mua ottaneet ne maihin kaukaisiin, perkele !
     Filharmonia oli äkkisiltään joutunut vaihtamaan perjantai-illan ohjelmistoa. Kaikki olivat muutokseen tyytyväisiä; Santtu-Matias oli lennätetty korvaajaksi. Ja kas kummaa: Tampere-talo jälleen loppuun varattu. Ohjelmisto iltaan oli nähtävästi koottu nopeasti, mutta yleisöä tyydyttäen.
     Alkuun Musorgskin komea Näyttelykuvia; monipuolista ja monikerroksista musiikillista ilotulitusta. Jatkossa lavalle illan solisti, ihmelapsi Kit Armstrong ja Mozartin kaunis Pianokonsertto nro 23, Häikäisevää tulkintaa Rouvalin ja filharmonikoiden myötäillessä. Kitillä soittimena toissa viikolla Suomeen tuotu flyygeli, Bösendorfer 280 VC, flyygelien upouusi formula. Ja päätöksenä minulle paras, Dvorakin Sinfonia nro 8. Olihan Luojan johdatus, että Dvorak ei nuorena ruvennut teurastajaksi isänsä ammatin mukaan, vaan valitsi musiikin. Vaikka kieltämättä sian pilkkominenkin olisi onnistunut. Upea ilta, kiitos Rouvalin ja filharmonikoiden. Ei ihme, että vierailevat Lontoolaiset saivat arvostelussa neljä tähteä tamperelaisten nypätessä vähänväliä viisi.
     Lisää musiikkia. Järjestimme yhdessä Lions Club Kyröttärien kanssa monitoimikeskus Sillan avauskonsertin. Esiintyjinä Waltteri Torikka ja trio. Konsertin tuotto lahjoitetaan leijonien Punainen Sulka keräykseen nuorisolle. Erinomainen väenpaljous täytti upouuden salin. Paikalle tuli lähes viisisataa kuulijaa. Kaukaisimmat olivat tietääkseni Porista ja yleisöä alkoi kerääntyä paikalle jo yli puolitoista tuntia ennen konsertin alkua. Hulluja nuo suomalaiset naiset.
     Tätä ennen en ole Waltteria kuunnellut. Muutama huomio: konsertin ohjelmisto sisälsi liiaksi Rautavaaraa ( Tapio) ja viisuista osa oli vaikeasti sovitettuja. Waltterin ääni hukkui laulujen suvantokohdissa. Yleisö odotti kovasti paria perinteistä ooppera-aariaa, mutta niitä ei kuulunut.
    Orkesteri taustalla oli jokaiselta jäseneltään erinomainen, mutta solistin toimesta heidät esiteltiin vain lopuksi. Orkesteri oli niin hyvä, että yli puolet konsertin onnistumisesta kuului säestäjille. Nuoren solistimme juonnot kaipaavat vielä paljon esiintymisiä; nyt valtaosa kuitattiin omalla naureskelulla.
     Kysymys muutenkin kuuluu: mihin pyrit Waltteri ? Tällä haavaa suomalaiset ovat saamassa sinusta penttihietasen nro 2. Ooppera vaatii tähtiesiintyjältään intomielistä sitoutumista ja hurjaa harjoittelua ja opiskelua. Lukaisehan Martti Talvelasta, Jorma Hynnisestä ja Karita Mattilasta kirjoitettuja kirjoja. Ei silti, maailmassa on tilaa viihteellekin ja siitä saa ainakin aluksi hillonsa paljon helpommalla kuin oopperan lavalta. Itse en lähtisi kuuntelemaan penttihietasta, vaikka maksettaisiin. Pentillä olisi mainiot opettajat laulun poluille; omat perheen naiset.
     Mielenkiinnolla seuraan tulevia askeleitasi. Positiivista kuului suustasi ensi kesän Sillanpää oopperasta. 70 % lipuista on hoidettu, eli esitys on jo tässä vaiheessa taloudellisesti kotona. Nähtävästi esiintymiseesi kuului tulevan kesän mainostaminen konserttiyleisölle, ellei voinette suorittaa ensi kesän voitosta pienen summan kyröläisten nuorten hyväksi. Ihmeellistä sinänsä, että oopperan talousarviota ei ole julkaistu esimerkiksi paikallislehdessä Oivassa. Kyllä hyvät uutiset ovat aina kotikunnassa kertomisen väärtti.

Maanantai 03.10.2016
Kulttuurilla jatkettiin. Tänään tutustuimme Iä:n kanssa entisen Hämeenkyrön vallesmannin Väinö Nyströmin virkataloon Soinilaan. Olimme saaneet kutsun vierailuun Marjalta ja Maurilta, talon nykyisiltä omistajilta. Isäntäväen kanssa meillä on ainakin yksi yhteinen nimittäjä; Tampere Filharmonian kausikortti. Marja ja Mauri ovat toki käyneet konserteissa kauemmin.
     Mutta talo on tosi komea. Paljon vartijoiksi ovat alkaneet uudet omistajat. Talo tarjoaa tekemistä ja tarkasteltavaa paitsi Marjalle ja Maurille, myös seuraaville sukupolville. Soinila on ollut tavallaan suljettuna ulkopuolisilta edellisen omistajan aikana ja rajallinen määrä vieraita Soinilassa tullee tallustelemaan tulevaisuudessakin. Aika Soinilassa on ikään kuin pysähtynyt yli viisikymmentä vuotta sitten. . Paikoilleen on jäänyt vanhat huonekalut, taulut, lelut, valokuvat ja kirjat. Emme olisi uskoneet moista paikkaa Hämeenkyröstä löytyvän ja millä upealla paikalla. Kiitokset kutsusta Marja ja Mauri ! Erinomainen kahvipöytä kirvoitti kaiken oloista juttua tutustumiskierroksen jälkeen. Annetaan kaikki rauha isäntäväelle, mutta kiva on katsoa, missä vaikka viiden vuoden päästä Soinilassa mennään.
     Taata pisti pahat karvat päähänsä. Ny sitten loppu kyljestä kituminen; ensimmäinen fysioterapia tunti Kylpylässä väännettiin Hannan johdatuksella. Puolen tunnin pyörityksen jälkeen taatan paikat todettiin olevan niin jumissa, että kiiruumman kaupalla alettiin laittaa liikettä niveliin seuraavan kesän golfeja varten. Ja täytyy sanoa, että kyllä edistystä tapahtui jo ensi kerralla. Kylpyläneuvos Martin tapasin hoitorupeaman jälkeen ja hän kyseli tuntemuksia ensimmäisen hoitokerran ollessa takana. Lupasin laittaa toisen kinttuni niskan taakse, mutta Martti kieltäytyi esityksestä vielä tällä kertaa. Mutta jos näin jatkuu, niin kevään koittaessa taata on aikas jonglööri. Kiitos Hannalle potilasta kohtaan osoitetusta sitkeydestä.
     Jääkiekon kakkonen jatkui Hokkareilta kotiottelulla Hollolassa pelaavaa Giantsia vastaan. Kaksi ensimmäistä taistoa Hokkarit voitti, tästä kolmannesta vähemmän kerrottavaa jälkipolville. Lopputulos jättiläisille masentava 10-4. Kaksi erää pysyttiin jotenkuten pulkassa, sitten tuli noutaja. Ei onnistunut mikään. Vielä on varaa harjoitella.
     Giantseissa pelaa mm Marko Jantunen, joka aikoinaan pelasi kiekkoa SM-liigassa, Elitserienissä ja kolme ottelua NHL:n Galgaryssa. Juuri ilmestyneestä kirjasta saa tarkemman selvityksen. Marko ei ollut Hämeenkyrössä mukana. Mutta Anssi Anteron poika Mertaranta oli, tehden hollolalaisten maaleista kaksi alle minuutissa.
    - Mitä sano Osaran mies, kun näki puolalaisen missin Kylpylän uima-altaassa ?
    - Nyt tekisi mieli polskia.

Torstai 06.10.2016
Hurujen iloinen lounasseurue kokoontui nauttimaan kyläravintola Sarven antimista sekä maustamaan lounaansa veikeillä muistelmilla menneiltä ajoilta. Sarven kokki oli laittanut jälleen parastaan; tarjolla oli kukkoa viinissä. Monta kertaa olemme lounasaikoinamme herkkua makustelleet ja maullansa kukko oli tälläkin kertaa.
    Aikaisemmista kukkohetkistämme on monen hurun kotoa kuulunut jälkipuheita. Kukkolounaan jälkeen huru-ukot ovat kotiin saavuttuaan kuopaisseet useammankin kerran pirtin lattiaa, kiekaisseet muutamaan otteeseen ja esiintyneet muutoinkin pöyhkeinä. Tasoittavana tekijänä nyt lienee ollut ohessa tarjoiltu spagetti jauhelihakastikkeella ja uuniomenat vaniljakastikkeella. Vallankin Kekkonen on sellainen herkkuperse, että makeita jälkiruokia tuhoutuu useampikin lautasellinen. Markkinointineuvos, senaattori ja taata ovat enemmänkin raskaan ruuan ystäviä, joskin meillekin makea vielä maistuu.
    Paljon ei keretty palaa painaa, kun oli riennettävä monitoimikeskus Sillan esittelyyn. Paikalla oli nelisenkymmentä senoria ahnaasti kyyläämässä, kuinka oppia uusituissa tiloissa oppilasten päähän kaadetaan. Uksien avaajana ja esittelijänä toimi kirjastotoimenjohtaja Mäntylän Liisa.
    Jo on reppavat paikat. Kovasti mietittiin, kuinka paljon tämä elinkaarimallilla rakennettu laitos oikein meille maksaa. Siipiensä suojaan keskus on saanut ainakin ala-asteen, yläasteen, päiväkodin, kansalaisopiston ja kirjaston. Käyttäjien kokemuksia ei vielä näin alussa kannata kysellä, kun osa tavaroista näyttää makaavan pakattuina ja esimerkiksi piha on kuin Poussan harjun santakuoppa. Mutta annetaan ajan kulua. No muutama asia ihmetytti; luokissa ei ollut pulpetteja, vain tuoli- ja pöytäryhmiä. Nurkkiin, missä ennen mulkoilivat rasavillit oppilaat, oli nyt siirretty opettajat. Musiikkiluokassa oli täydet orkesterivehkeet rumpusatseineen ja puukäsityön luokassa kaikki nykyisen puusepänverstaan koneet. Mihinkähän tarvittiin konehöyliä, kun kaikki höylätty tavara tuli valmiina puutavaraliikkeiltä. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne kummastuttaa, hämmästyttää vanhempaakin kulkijaa.

Lauantai 08.10.016
Taatuissa merkeissä sujui Filharmonikoiden eilinen konsertti. Meidän oman ihmelapsemme johtaessa kuuntelimme musiikin vanhempia tenavatähtiä Schubertia ja Mozartia. Ja loppu koristeltiin komealla venäläisellä Rimski-Korsakovilla. Orkesterimme on kovassa iskussa, joten solisteiksi kelpaa hankkia maailmantähtiä, kuten tämän iltainen ihanainen fagotisti Emily Hultmark. Emily, Santtu ja filharmonikot muodostivat rautaisen kolmikon ja kyllä salin täysi yleisö tykkäsi. Silmiinpistävä yhdennäköisyys vallitsi Emilyn ja Sofia Oksasen välillä mikäli Sofia olisi paikalla ollut. Yleisön vaatima ylimääräinen oli tulkinnaltaan valoineen ja ääniefekteineen sellainen, mitä 15 vuoden aikana emme ole nähneet ja kuulleet.
    Jos Schubertin ja Mozartin teoksissa hempeiltiin, niin Rimski-Korsakov sai soittimet kuumiksi. Toki Seherazadekin sisälsi romanttisempiakin kohtia. Ja viimeksi kuultu venäläinen antoi tilaa myös omille taitoniekoillemme; mainittakoon kaksi, uusi konserttimestarimme Pekko Pulakka viulusooloineen ja fagotistimme Alexandru Cozma. Mutta muutoinkin koko kombo alkaa olla Japanin kiertueen vaatimassa tasossa.
    Mainiota tilaisuutta juhlistimme Iä:n kanssa kiinalaisella noutoaterialla, minkä paluumatkalla nousimme Lotus Gardenista. Aasialainen ateria maistui mainiolta hämyisellä Osaralla Vanhan-Yrjölän pirtin pöydän ääressä. Periksi annettiin osaralaisille ruokailutavoille niin, että puikkojen sijaan käytimme tukevaa kaffelia.
    Apropopos, pitkään vieressäni istunut konserttikaverini ei tiennyt tulevasta oopperastamme mitään. En minäkään tyhjentävästi. Kysyessään oopperan orkesterista arvelin, että supistettu Filharmonia hoitaa homman lähellä sijaitsevalta Pylsyn parvekkeelta. Hieman muuten nousevat niskavillat pystyyn, kun oopperan laulajiksi haetaan ammattilaisten joukkoon paikallisia amatöörejä. Toki tiedän meirän Maamiesseuran pikkujoulujen karaokesta, että erinomaisia laulajia löytyy, kun vain kappalevalinnat ovat sopivia; Ryysyranta ja Dirlan-daa. Ja oopperan sankarin tietäen liikuttaneen veisuissa linjalla "Hei vahtimestari, tule täytä lasini ja vie tyhjät pullot hemmettiin ".

Keskiviikko 12.10.2016
Miltä tuntuu, kun teatterineuvos halaa ? Minäpä tiedän, on kuin enkelikellot soisivat korvissa, ihanaa lämpöä, kuin iltatuulen vire Intian valtameren rannalla auringonlaskun aikaan ja syrän tilttaa siihen malliin, että ambulanssille olisi tarvetta.
    Nii i, semmosta se oli, kun oli ojentanut teatterineuvos Tuija Vuolteelle pussillisen Tättälän kaurahiutaleita kiitokseksi upeasta esitelmästä. Paitsi että kuulimme Tuijan pitkästä tiestä teatterinäyttämöillä, saimme tehdä mielenkiintoisen matkan teatterikappaleen valmistumiseen aivan sen alusta asti. Paljolti esimerkkinä toimi juuri ensi-iltaansa tullut Tyttö ja varis Tampereen teatterissa.
    Ei ollut ihme, että Isopappilan sali oli täyttynyt ääriään myöten tilaisuuden alkaessa, taisi muutama tipahtaa ikkunasta pihallekin. Se meirän senioreissa on niin ihanaa, että tilaisuuksissa käydään innokkaasti. Kiva on olla seniorien yhdistyslaivan ruorissa.
    Eipä silti, saimme Tuijalta myös erinomaisen vinkin; miesten kudontakerho. Mikäli Tuijan saisimme vaikka vain vuodeksi kerhon vetäjäksi uskon, että innokkaita virkkuuveikkoja kyllä löytyy. Kyröspohjasta jo kumu kuuluu, siellähän on toiminutkin jo miesten ompeluseura, että Potilan Kallekin on lyömässä hirvikivääriä naulaan ja etsiskelee nyt sopivia virkkuukoukkuja. Senaattori lupasikin etsiskellä vuoden loppuun mennessä huutokaupoista vähän ajettuja virkkuuneuloja ja miehiseen kouraan sopivia kutomapuikkoja.
    Ettei totuus unhtuisi, niin sanotaan nyt niistä halauksista, että kyllä meiränkin senioriitoilta lämpimiä halauksia saa. Ja ensi lauantaina sitten matkustetaan porukalla katsomaan Tuijaa ja Tyttöä ja varista Tampereelle.
    Osaran emäntä täytti veroilmoitustaan ja kysyi äijältään: Mitäs mä tohon kohtaan panen kun "aviosuhde "? - No pane, että kerran viikossa. - Eikse o liian vähä ? - No kyllä ne sie verotoimistosa aina ruukaa lisätä.

Lauantai 15.10.2016
Harvoin saa ihmisen kulttuurinälkä sellaista ruokintaa kuin tänä viikonloppuna. Aloitan näyttämöltä.
    Kolmisenkymmentä senioria astui tänään Aren bussiin määränpäänä Tampereen Teatteri ja Frenckell-näyttämö. Lavalla pelattiin Sirkku Peltolan Tyttö ja varis; näytelmä, mitä Tuija Vuolle oli käynyt esittelemässä senioreille mennä keskiviikkona. Aivan huisaa teatteria ! Sirkku Peltolan teksti eli, eikä turhaa sanaa löytynyt ja auta armias kvintettiä lavalla: Tuija Vuolle, Ritva Jalonen Jukka Leisti, Antti Tiensuu ja Lotta Jääskelä. Elettiin draamaa parhaimmillaan !! Jokainen viisikosta ansaitsee kehut, mutta tietysti taatalle on ykkönen Leisti, niin vittumaisessa roolissa kuin esiintyikin. Ajoituksen, tyypittelyn hallitseva maailmanmstari.
    Yllätykset tulevat nuorisosta; luontevat Antti ja Lotta. Antti näyttelijänä ja Lotta laulajana. Ritva ja Tuija ovat sitten sitä taattua tamperelaista. Ritvalle erityiset kiitokset. Tällä menolla, mikäli lompsa kestää on paras tarkistaa jokainen Tampereen teattereiden ensi-illoista.
    Toinen sykähdyttävä ilta oli eilinen Rouvalin ja Filharmonian seurassa. Jälleen lavalla mesoi venäläinen musiikki. Mutta mitäs näistä, upeaa oli. Ohjelmisto aloitettiin kahdella meille tuntemattoman säveltäjän Kabalevskin kappaleilla. Mielenkiintoisia olivat molemmat, etenkin sellokonsertti, minkä tulkitsi illan nerkonen solisti Harriet Krijgh. Hollantilainen nuori taitaja sai täydeltä Tampere-talon yleisöltä huimat suosionosoitukset. Eikä selvinnyt Harrietkaan ilman ylimääräistä. Harrietin soitin oli Paolo Maggini-sello vuodelta 1620 ! Siitä ei Harriet enää kykene paljon verotuksessa poistoja tekemään.
    Mutta illan huippu saavutettiin konsertin viimeisessä numerossa Prokofjevin Sinfoniassa nro 5. Olin antanut kertoa itselleni, että teos on yksi Rouvalin suosikeista ja sellaisen käsittelyn toveri Prokovjev sai. Ellemme Iä:n kanssa olisi pitänyt tiukasti tuolien kädensijoista kiinni, olisimme vähintään kaksi kertaa kappaleen aikana suistuneet permannolle. Samoja vaikeuksia tuntui olevan meitä pari riviä alempana istuneella Eppujen Martti Syrjällä. Olipa vinkeetä menoa ja musiikin juhlaa !
    Tampereen Kannelle tulee muutaman vuoden kuluttua kasino. Hämeenkyrön sivistyslautakunta on tarrannut aiheeseen hyvissä ajoin ja lautakunta ilmoittaa, että kyröläisille on neuvoteltu ensimmäiseksi vuodeksi 20 centin pajatso kasinon sisäänkäynnin ulko-oven viereen.

Sunnuntai 16.10.2016
Jippii, alkamassa on päivien päivä, Seppälän vävyjen jamboree Hämeenlinnassa. Kolkkapajat Karri, Leif ja taata olivat jo kyllästymiseen asti odottaneet syksyn sisartapaamista ja tänään se tapahtui neitseellisellä maaperällä Hämeenlinnassa. Tavallaan päivä on kuin suuri vävynäyttely, missä sisarukset kisaavat sillä, kellä on tottelevaisin äijä. Valitettavasti yksineläjä Anja ei voi kisaan osallistua, mutta vetoa löisin, että mikäli hamassa nuoruudessaan Anja olisi ukottunut, hänellä olisi heittää peliin todellinen muotovalio sekä käytökseltään, että ulkonäöltään.
    Vävyt on tilaisuutta varten erinomaisesti vuoden varrella valmennettuja. Kysymyksiin vastaamiseksi on käyty kurssit ja vastaukset omien puolisoiden kysymyksiin annetaan jo kysyttäessä. Tähän malliin; eikö niin Karri, kyllä niin. Eihän niin Leif, ei niin. Pahin moka, minkä vävyset voivat tilaisuuden aikana tehdä on peittelemätön haukotus sisarusten keskustellessa anopista, appiukosta ja vanhoista sukulaisistaan.
    Tilaisuus suoritetaan lounaan merkeissä ravintola Popinossa. Paikka on Anjan valinta ja laadukas sellainen. Mikäli nimi viittaisi italialaiseen ruokaan niin, talo vannoo, että mihinkään maahan ei olla erityisesti kallellaan. Olen vieraillut ravintolassa Anjan kanssa ennenkin, päivänä milloin HPK:lla on ollut ottelu ja paikassa on silloin viljalti seuran faneja ottamassa vauhtia liigapeliin.
    Karrille on annettu lupa ehdottaa, että seurue ottaisi rinksut paitsi taata, joka on kyytimiehenä. Rinksut tuodaan ja nyt taataa jännittää. Koska seurueeseen kuuluu vahvaan ryyppylauluperinteeseen nojaava ruottalainen, olisi aika juomalaulun, ensimmäinen seisaaltaan: helan går, sun sumfati rallan rallalei. - Vaan eipä kuulu, eivät uskalla. Paikalla mahdollisesti murkinoivat hpk:laiset luulisivat seuruetta hifkiläisiksi ja parempihan on nauttia hyvästä lounaasta ja seurustella hillitysti, kuin nauttia lounaasta ja saada lättyynsä.
    Pöytään kannetaan pari lautasellista Pielisen muikkuja muusin ja kurkkumajoneesin kera, pari annosta kuhaa Santorini voin tirinässä kypsytettyjen limeminttuperunoiden kanssa ja Anjalle Lehtipihvi cheddarjuustokastikkeella ja halvatunmoisella määrällä perunoita. Perunoista ei selviäisi metsurikaan, ei myös Anja ja perunat risteilevät ympäri pöytää halukkaiden popsittaviksi. Taata ottaa kolkkapojalle paremmin sopivan pitsan Bella Maria. Pitsasta löytyy tonnikalaa, salamia, sipulia, aurajuustoa, valkosipulia ja mustaa pippuria. Onhan maustamiseltaan jykevähkö annos, mutta hyvä. Nyt on vesi poikaa.
    Popinon hämeenlinnalaiset ovat siksi äänekästä porukkaa, että sisarusten seurustelu takkuaa ja päätämme viettää seuraavaksi kahvihetken Cafe Laurellin hiljaisemmassa ilmapiirissä, missä puolestaan sisarusten muistelot nousevat hurjaan laukkaan. Vävyjen alkaessa nuokkua päättävät sisarukset lopettaa sitsit tältä kerralta. Mutta uutta on tiedossa jo ensi vuonna. Kiitokset Anjalle loistavista tapaamisen puitteista !
    Jokohan ensi vuonna joku porukasta on siinä tilassa, että ei tunnista muuta seurapiiriä tai osaa meistä. Sitten vasta hupaa on. Mutta ihana päivä kaikenkaikkiaan. Sainhan istua lempikälyni vieressä ja toista vastapäätä koko lounaan ajan. Kotiin turvallisesti odottamaan seuraavaa kertaa.
    Kotiin ajaessa ei tarvinnut edes autoradiota kuunnella. Marja-Liisa ja Iä lauleskelivat takapenkillä sota-ajan iskelmiä pienessä pätkässä.

Keskiviikko 19.10.2016
Hurjasti olen tehnyt työtä saadakseni Iä:n rantaan äänisen aalloista. Jokainen aamu Kylpylästä tullessa, ellen varaani pidä, Iä:n sormi hakeutuu radion asemanvalitsijalle ja etsii Ylen ykkösen ja Muistojen Bulevardin, missä A. Aimo tai vastaava vetää oikein venyttäen sota-ajan iskelmiä. Vakaasti olen päättänyt, että on korkea aika nousta taisteluhaudoista ja siirtyä iloisempaan musiikkiin.
    Näissä aatoksissa matkattiin Iä:n kanssa Tampere-taloon, missä lauteille kapusi Albert Lee compoineen. Nautittavaan svengiin yltyi 73-v. kitarataituri. Eleetöntä, vaatimatonta esiintymistä, mutta soitto puhui. Ja salissa svengasi. Paikalla olivat varsinaiset asian harrastajat. joille r&b, rock & roll ja country on enemmän kuin elämä. Albert on pitkän soittouransa aikana esiintynyt Claptonin, Willie Nelsonin ja Emmylou Harrisin kanssa muutaman mainitakseni.
    Leen takana paukutteli jymäkkä trio; koskettimissa JT Thomas, bassossa Will MacGregor ja rummuissa Jason Smith. Musiikki vaihteli tanakasta rockista kauniisiin ballaadeihin. Kuntoa kysyi Albertilta, sillä jokainen kappale esitettiin laulettuna. No totta kai Leen punaiselle Fenderin Telecasterille annettiin tarvittava tila.
    Pientä edistymistä oli Iä:ssä havaittavissa, sillä konsertin päättänyt Johnny Burnett klassikko Tear it up sai Iä:n kävelykenkään liikettä. Eikä tämä ollut suinkaan käännyttämisen ensimmäinen kerta. Lavalle ovat konserteissa kiivenneet myös Junior Watson ja John Mayall. Viihdytty on jokaisen kanssa.
    Hurut kokoontuivat lounaalleen, kera parin murun. Mukana oli perusporukka; markkinointineuvos, senaattori ja taata. Hyvä oli, että istuimme peruskokoonpanolla, sillä senaattorilla oli niin hurja nälkä, että lisäjonottaminen ruokapöydän vieressä olisi saattanut hermostuttaa senaattorin ja siitä ei ole koskaan hyvää seurannut.
    Keittiö oli kattanut huruilleen laatuisat sapuskat. Pöydästä löytyi ahventa paistettuna ja jauheliha pataa sekä jälkkäriksi raparperikiisseliä. Lisänä tietysti normaalit kuviot muusit, salaatit ym. Tulipa täysinäinen olo.
    Päivän uutiset osioon kuului Johaugin douppaus ja Ilveksen menestymättömyys. Yleensä ottaen molempia pahoiteltiin. Taatalle Johaugin tuomio on vaikea pala; niin kaunis nainen ja vielä maanviljelijän tytär. Jos Therese ei hiihdä saa olla osaltani talven suksimiset katsottuna. Näin on marjat !

Perjantai 21.10.2016
Olipa siunaus, että Filharmonikot soivat tänään konsertista vapaan perjantain. Oikein täytyy syvälle henkeä vetää vieläkin, kun Iä:n kanssa selviydymme eilisestä. Periaatteeni on ollut, että yksi keikka päivälle on seniorille tarpeeksi, mutta eiliselle niitä sattui kolme.
    Päivä alkoi Pirkkalan valtuustosalissa klo 10. Tilaisuudessa naulattiin ja vihittiin Pirkanmaan kansallisen senioripiiri ry:n lippu. Nykyisenä piirihallituksen jäsenenä taata pääsi oikein pamauttaan viidennen naulan lippuun. Vanhalta timpermannilta homma kävi sujuvasti, onneksi naula oli jo valmiiksi pohjaan lyöty, eikä vasaranantaja Kaarina joutunut pitään naulasta kiinni. Ihan varmasti, jos olisin Kaarinaa silmiin katsonut, olisin paukauttanut vasaralla Kaarinan pienoiseen peukkuun. Kaikinpuolin juhlava tilaisuus kulki jämptisti nuottien mukaisesti.
    Valtuustosalista matka jatkui Pirkkalan kirkon seurakuntasaliin, missä 120 muun vieraan kanssa osallistuimme Pirkkalan kansallisten senioreitten ja Pirkanmaan kansallisen senioripiirin 40-v. juhlaan. Pirkkalahan on meirän senioriyhdistyksen kummi ja kyllä kelpasi kummiemme juhlissa olla paikalla. Niin pidettiin kuin piispaa Pirkkalassa, oikein pääpöydässä istuttiin. Muita silmäätekeviä, meirän lisäksemme, oli liiton puheenjohtaja Tapani Mörttinen rouvineen sekä piirin puheenjohtaja Sirkka Juva ja totta kai Pirkkalan kunniapuheenjohtaja ystävämme Martti, meidän kesken Muru. Vain muutamia mainitakseni.
    Iä:lle pöytäkaveriksi oli istutettu Pirkkalan seurakunnan kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth. Syynä luultavasti se, että taata tunnetaan näissä piireissä suht koht jumalattomana miehenä. Olli-Pekan isä Voitto vaikutti aikoinaan Kyrössä, taisi olla nuorisopappina. Jotain yhteistä aikanaan Voitolla ja taatalla muistini mukaan oli; vokottelimme samaa plikkaa. Heikosta kävi plikan, ei saanut meistä kumpaakaan. Olli-Pekallakin on yhteyksiä Kyröön; etsii Kyrös-Rastin kanssa rasteja metsistä.
    Kummiklubimme Pirkkala on hyvin omavarainen; esimerkiksi ohjelmapuolen suhteen. Naista ja miestä löytyy laulu- ja lausuntahommiin, joten vieraisiin ei tarvitse turvautua. Meilläkin on kuoro kehitteillä. Heti kun Kahilan Pentiltä loppuu yhdistyksen varainministerin hommat, niin Pentti kasaa seniorien mieskuoron. Monta ehtoota on jo mennyt omien kuorosovitusten parissa. Alkuun oli vaikeuksia saada laulajia, mutta kun selvisi, että kuoro lähtee viikoksi Tallinnan laulujuhlille, on kuoron jäsenmäärä tällä haavaa 38 !
    Vain yhtä mainintaa puuttuu. Lounaspöytä oli mahtava. Sääliksi kävi pitopalvelua, sillä maittavaa ruokaa särpi iso väkimäärä oikein urakalla. Mutta kaikki riitti ja kyllä pirkkalalaisten lounaasta vatsamme kiitosta veisaavat. Erinomaiset kekkerit palkitaan arvosanalla laudatur.
    Illalla vielä Iä:n kanssa ritarikuntamme palaveriin Tampereelle. Silläkin rintamalla on odotettavissa vilkas vuosi. Kyllä eläkeläisiä viedään !

Torstai 27.10.2016
Blogisivuillani minulla on kaksi teknistä avustajaa, joita ilman sivut eivät ilmesty. Toiselle näistä myönsin viikolla syysloman, sinänsä hyvin ansaitun. Uskon, että kun nyt on pörrännyt parit tanssit Siljalla, maistuu blogistaminen jälleen ihan eri tavalla.
    Kaksi kersoistamme osallistuu intomielisesti talvilajina lätkään; Aurora ja Konsta, vieläpä samassa joukkueessa pelaten. Kausi on lähtenyt alkuun mainiosti, sillä sarjassa kukkoillaan aivan kärjessä. Taatakin on ehtinyt vasta yhteen otteluun, nyt tilanne korjaantuu. Jääkiekkoliiton Hämeen piiri on pitänyt itsensä ajan hermolla ja kaikki sarjan tilastot on luettavissa heti seuraavana päivänä liiton sivuilta. Eikä hassumpaa lukemista ole ollutkaan; Konsta on tehopistetilastossa pelaajista kuudentena ja Aurora on samalla sijaluvulla jäähytilastossa. Aurora nähtävästi kerää erilaisia jäähyjä, sillä listalta löytyvät tähän mennessä; estäminen, väkivaltaisuus, huitominen, kampitus ja koukkaaminen.
    Isommassa kuvassa, kuten poliitikot sanovat, Aurora nähtävästi tulee äitiinsä, Konsta isäänsä. Näin ovat marjat natiaisten kiekkoharrastuksessa. Kiekon ulkopuolelta mainittakoon, että pesäpallon Suomenmestarit ovat aloittaneet harjoittelun tulevaa kautta silmällä pitäen, joten koko kolmaspolvi tiukasti kiinni urheiluharrastuksissa.
    Kiekosta vielä maininta, että kovasti keittää mieli mettä, kun viime viikonloppuna Hokkarien edustus väänsi Ruoveden seurakunnan Atleetit selälleen kotihallissa ja tehopisteiden keräämiseen osallistuivat omista nuorista Ylisen Jere, Kosken Teemu ja Jokisen Jesse. Lehterilläkin riekkui yli kaksisataa lätkäfania. Kauden tutkapari Petro ja Viitala myös elementissään.
    Jatketaan kiekosta; eilen olimme Lempäälässä katsomassa Mestistä: Konsta, Juha ja taata. Juhan firman sponsoroima Kisa hävisi reippaasti ottelun Heinolan Peliitoille. Ei auttanut edes Tapparan vahvistukset, joista mielenkiinnolla seurattiin Manu Honkasta. Manun taatahan oli kauppiaana Kyröskoskella torin vierustalla silloin joskus, eli Honkasen Eino. Eikka toimi myös lätkässä SM-liigan tuomarina iät ja ajat. Eikan poika Aki pelasi aikoinaan Hokkareissa ja elämäntyönä oli komea ura laivaston upseerina. Eilisessä katsomossa istuivat myös Eino ja Aki.
    Eikka oli aikoinaan, miksi ei vieläkin, ylväs maskuliinisuuden edustaja. Kun tietäisi, milloin Eikka on katsomossa, järjestäisin Hämeenkyrön seniorien naisjäsenille matkan otteluun.
    Masentavaa oli seurata Aamu-tv:n uutisia. Entinen presitenttimme harja talonen tapaa Putinin. Onko jälleen kysymys ravattien oikomisesta ? Ihmetystä herättää poliittisten ehdokkaiden pyrkiminen arvostettuihin (?) virkoihin. Setalainen, homo ym. Eikä jenkeissäkään löydy kuin kaksi ehdokasta; kourija Trump ja imuttaja Clintonin puoliso Hilary. Näin on aika kulkenut. Sodoma ja Gomorra eivät liene liian kaukana.
    Konstan juttu eiliseltä; Miksi Koivun Mikko kutsui Patrik Laineen kesämökilleen ensi kesänä ? Mikko halusi parhaan laiturin.

Perjantai 28.10.2016
Vietossaan on jälleen yksi vuoden parhaista päivistä. Onnitteluja sataa jokaisesta tuutista. On se mahtavaa, kun ihmisellä on ystäviä,
    Ruljanssi alkaa aamuvarhaisella ensimmäisellä sähköpostilla ja seitsemän jälkeen siirrymme Iä:n kanssa synttäriuinnille. Luvassa on myös yllätys, sillä Iä tarjoaa Kylpylässä upean aamiaisen, mihin antaudun suurella nautinnolla, Kerran vuoteen ainakin saa tattaripuuro nöyrtyä Kylpylän herkkujen edessä. Olipa mojova yllätys !
    Raija löytää päivän varsinaisen jujun onnitellessaan 17 täyttävää. Sellainen on taatan mieli edelleen, mutta Kylpylän peilit näyttävät korutonta kuvaa vuosirenkaista. Selaamme Iä:n kanssa aamuisin Kylpylässä Hesarin. Taatalle on tullut omalaatuinen huvi, sillä välittömästi sarjakuvien jälkeen siirryn kuolinilmoituksiin. Viikonlopun aviisit sisältävät runsasta tarjontaa näillä sivuilla, etenkin sunnuntai. Mikä kuolinilmoituksissa kiinnostaa? No tietysti se, löytyykö tuttuja, mutta vielä enemmän, montako nuorempaa on saanut lähtökutsun. Ja heitä löytyy; 50- ja 60-luvulla syntyneitä. Huonommat kortit ovat saaneet nämä reppanat kouraansa kuin taata. Muina luettavina osastoina selaan kulttuurin ja urheilun, siinä järjestyksessä.
    Päivä jatkuu; juniorit lahjovat taataa sporttisella talvitakilla. Laulutervehdyksen esittävät Josu, Jussi ja Otavantien kvartetti kapellimestari Janin johdolla. Kansainvälinen laulutervehdys tulee Saarenmaalta, mistä Salongin Marika laulaa lurauttaa tervehdyksen, tietysti viroksi. Ja facebookki suoltaa myös onnitteluja. Huisaa !
    Iltasella olisi parikin tilaisuutta: valitsemme Tampere-talon täpärästi. Filharmonikot eivät suostuneet siirtämään päivää Hokkarien edustuksen kotipelin vuoksi. Viehättävä iltapuhde sinänsä; kapellimestarina vanha tuttumme israelilainen Eliahu Inbal. 80-vuotias maestro on elementissään Brucknerin 5. sinfonian ja filharmonikoiden kanssa. Pidän Brucknerista, joka on musiikillisesti lähellä Richard Wagneria. Yksi teos riittää täyttämään illan ohjelmiston.
    Ihana konserttiyllätys; Tampere-talolle tullessa kaksi herttaista tyttöä tervehtii. Jussin pesäpalloenkeleistä Hanna ja Siiri ovat saapuneet nauttimaan Brucknerista, ilman pesäpallomailoja. Upeaa kyröläinen nuoriso !
    Päivän herkullisesta kakusta puuttui vain yksi kirsikka. Hokkarit hävisivät sarjan jumbolle maalilla. Mitähän uusi ikävuosi tuo tullessaan. Sitä odotellen.