ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Torstai 01.10.2015
Niin syyskuun loppu hurahti ihan ulkomailla. Käväistiin Jussin kanssa ihan Räävelissä asti hambaravilla. Lohduttava käynti; taatan fasaadi parantui jälleen esiintymiskelpoiseksi. Ei sitä uskoisi, kuinka ihminen kärsii, kun etuhammas puuttuu ja hymy on kaikkea muuta kuin sädehtivä. Äkkiä sitä oppii laittamaan puhuessa ja hymyillessä käden kuononsa eteen, pitempään kun jatkuisi, siitä tulisi varmaan tapa.
     Onneksi minulla on taitava tohtori Räävelissä, joka nopeasti tekee mahdottomasta mahdollisen. Puolitoista tuntia kun tohtorin kanssa yhdessä ähistiin, niin jälleen oli hymy kunnossa. Eikä sattunut tippaakaan, mikä taatalle on suuresta merkityksestä. Ainoa haittaava asia oli näin hiljaiselle miehelle, joka ei juuri leukojaan turhaan loksuttele, se kun suu oli reippaan tunnin apposen auki niin kituset puutu ihan tunnottomiksi. Jussi selvisi omasta hommastaan pelkällä tarkastuksella.
     Moni lukijoista on varmaan kysymysmerkkinä siitä, että mitä isä ja poika muuten tekivät Räävelissä, etenkin kun pyhä henki ( Iä ) ei ollut porukassa mukana. Koreesti oltiin ! Hammasremontin jälkeen päätin hotellille tullessa kokeilla uutta hymyä baarin Sirjeen ja palkita reippaan itseni paikallisella votkapaukulla, ihan noin puudutteeksi. Hyvin toimi hymy, sillä Sirje kuiskasi sädehtivästi hymyillen; saako olla tuplana. No sen verran täytyy olla aina valmiina paikkaamaan heimokansan kansantaloutta.
     Ruokapuoli hoidettiin ravintola Noassa; samassa missä seniorit olivat omalla matkallaan aterioineet. Jussi antoi seniorien valinnalle täydet pisteet. Miljöö, ruoka ja vallankin nätti ja nuori tarjoilijakunta olivat matkalaisten mieleen. Asiakkaat hoidettiin sisääntulosta lähtöön asti tyylikkäästi. Taatalle tuli ruokahetkestä mieleen Aistien valtakunta, Nagisa Oshiman aikoinaan ohjaama leffa. Ja mitä nautittiin; Pho, vietnamilainen keitto naudanlihalla ja riisinuudeleilla. Sus siunakkoon, kun kävi makunystyrän päälle. Noa on ykköspaikkoja Tallinnan ravintoloiden joukossa, eikä hintapuolikaan pussia tyhjennä.
     Pitkä päivä ja erinomainen ruoka johti siihen, että illalla puolikymmenen maissa molemmat matkalaiset alkoivat katsoa Barcelonan ja Leverkusenin matsia yötamineissa sängyissä peittojen alta. Joten kaikkinainen rällääminen Räävelin yöelämässä ei tullut vakaille Osaran pojille mieleenkään. Kyllä näillä asetuksilla Ellulta ja Iä:ltä kotona varmaan pisteitä tippuu aikas pussillinen.

Perjantai 02.10.2015
Tampere-talo täynnä viimeistä sijaa myöten Santtu-Matiaksen ja filharmonian ystäviä. Rajua on kapellimestarimme suosio. Odotan mielenkiinnolla ensi suvea, kun Santtu-Matias lyö Eppujen kanssa hynttyyt yhteen Ratinassa. Mielenkiintoni kohdistuu konsertin ohjelmistoon, sillä musiikin parissa kapellimestarillamme ideoita riittää.
    Konsertissa tarjottiin Straussia (Richard), Esa-Pekka Salosta ja Sibeliusta ja huikeasti soittelivat filharmonikot Rouvalin johdolla. Aina syrämmessä hiukan liikahtaa, kun ohjelmistossa on uutta kotimaista, mutta Salosen La Variations oli mielenkiintoinen kokonaisuus ja veikeästi esiinpantu. Pitkästä aikaa lyömäsoittimista pistettiin pölyt hiiteen perusteellisesti. Liekö Santtu-Matiaksen tähän valintaan vaikuttanut omakin ihastus ko soittimiin. Straussin Till Eulenspigel soi upeasti ja vuorossa oleva Sibben kolmas romanttisesti.
    Ja kyllä me kuulijat nautittiin, Iä ja taata joukossa mukana. Musiikkimatka Santun kanssa jatkuu viikon päästä, arvattavasti jälleen loppuunmyydylle salille.
    Leijona porukkamme vuosikokousti eilen. Aktiviteettien puolesta toimintakausi näyttää kevennetyltä, ei silti, joka kuulle pientä puuhaa piisaa. Hyvä näin, sillä vanhempi osa porukkaamme alkaa kolistella uhkaavasti 80 paalua. Sitkeitä sissejä jäsenistössämme riittää; mainiona esimerkkinä veljemme Elo, joka pyörätuoliin sidottuna saapuu jokaiseen kuukausikokoukseen invataksilla viimmestä päälle simpsetit kaulassa ja klubiasuun sonnustautuneena.
    Lääkärimme Nokso tuli kylällä Osaran vaaria vastaan kysyen kuinkas sitä jaksetaan. Siihen vaari, että voin kertoa, jos ei maksaa niin paljon kuin viime kerralla.

Maanantai 05.10.2015
Tapasin ensimmäisen kerran Hämeenkyröön tulleita mamuja kauppakäynnillä. Salskeita, tummia poikia kymmenisen kappaletta kulki kärryineen pitkin tuotehyllyjä. Kovin oli ainakin kauppias tyytyväinen; parit isot kärrylliset olivat kukkupäin täynnä ostoksia.
    Uteliaisuus voitti taatan, sillä survaisin kassalle poikien jälkeen kytätäkseni, mitä kärryt sisälsivät. No kaikenlaista, hedelmiä ynnä muuta, mutta silmiinpistävä oli vaalean leivän, ranskisten määrä. Vaikutti siltä, että pojat tekevät itse ruokansa, ainakin välipalat, mitä tietysti alle parikymppisiltä kuluu kyllä.
    Mutta fiksua oli porukka. Sattui nimittäin niin, että eräs pojista tönäisi pakittaessaan kärryjäni ja heti tuli anteeksipyyntö ystävällisen hymyn kera suomeksi. Muutoin kyröläisten suhtautuminen pakolaisiin valtaosalta kauppaväestä oli ehkä hieman varautunutta. Katseltiin sivusilmällä kuinka uudet asukkaamme käyttäytyvät. No, eiköhän suhteet aikanaan lämpene, sillä Kyröön muuttanut suomalainenkin saa tehrä visusti työtä ajan kanssa ennen kuin kelpaa meille sarvipäille. On tapauksia, että joku itseään täynnä oleva ei ole lunastanut paikkaa koskaan. Esimerkkejä löytyy, vaan sovinnollisuus estää luettelemasta.
    Urheilun kanssa kuviot ovat mukavasti. Hokkarit ja Räpsä lyönnissä. Niin Räpsäkin edelleen, sillä C-tytöt taistelevat vielä viikolla koululiikuntaliiton Suomen mestaruudesta. Pronssi löytyy jo varmasti, muina mitalien saalistajina Nurmo ja Kempele. Ja hyvin menee tupsokorvillakin. Tampereen rahattomat ovat näyttäneet pelaamisen mallia äveriäimmille. Eikä futiksessakaan Ilveksellä heikommin potki paitsi valmentaja Kekellä, jos tuon homman suttaa kuluu aikaa ennen kuin kuuntelen äijän kommentointia urheilukanavilta. Notta näin on marjat!
    Jännittää sano mumma ku kaffimerkkkiä vaihtoo !

Torstai 08.10.2015
On se niin hienoo, kun huomaa, että lapsenlapsille on periytynyt Iä:n ja taatan taitoja. Niin kuin meidän Amandalle, joka eilen sai kaulaansa Nurmossa Suomen Koululiikuntaliiton kultaisen mitalin pesäpallomestaruudesta. Isä Jussi pelinjohtajana ja loppupeleissä kaatuivat sekä Nurmo että Kempele. Tänään on koululla juhlittu mitalisteja: täytekaakkua ja kahveeta, teetä ja mehua opettajainhuoneessa ja tietysti armotonta suitsutusta opettajien puolelta sekä mestareille että joukkueen johdolle. Lienee ensimmäinen mestaruus lajissaan Kyröön.
    Vaatimattomuuteni ei estä mainitsemasta tässä yhteydessä vinkkaamiini Iä:n ja taatan saavutuksiin. Iä oli kouluaikana henkistenkilpailujen pianonsoitossa useampana vuonna hopeella. Osanottajia sarjassa kaksi ja taata oli pronssilla Maamiesseuran hiihtokisoissa, vaikka osallistujia sivakoi peräti kolme kappaletta. Lisäksi taata on voittanut golf-kisoista kravatin ja 30 euron rahapalkinnon. Kyllä kisaaminen jalostaa !
    Mainio seniorihallituksemme palaveroi Kehäkukassa. Hommat ovat syksyn osalta kohrallansa ja jotta aktiivisissa merkeissä ruljanssi jatkuisi, pohdittiin nousevaa kevättä tiiviisti. Ideoita jäsenillä piisaa jopa niin, että ylimääräiset ideat on pistettävä perustettuun ideapankkiin. Ei jatkuvasti voi seniorikaan olla menonpäällä; harrastushan tämä on eikä työ, vaikka joskus kyllä muulta tuntuu. Paljonko näitä aktiviteetteja syntyisikään, jos vielä poikamiesjäsenemme Pentti pystyisi keskittymään asiaan satarosenttisesti, mutta pitkät humppalomat Lapissa vievät oman aikansa. Löytäis nyt seslonkiinsa jonkun kolttalappalaisen, niin voisi vähän rauhoittua.
    Urheilun osalta siis asiat hienosti; pohjanmaalaiset kokivat, missä on maan pesäpallovaltikka ja Hokkarit on sarjakärkenä parin voiton jälkeen kakkosdivarissa ! Ah tätä auvoa !
    Son hartioosta kiinni jos sukset ei luista !

Lauantai 10.10.2015
Lappu luukulla: loppuunmyyty. Näissä merkeissä saavuttiin Tampere-taloon. Filharmonian kapellimestarina tietenkin Santtu-Matias ja aavistus sanoo, että olipa ohjelmisto mikä tahansa, niin Rouvalimme myy illasta toiseen talon viimeistä paikkaa myöten täyteen.
    No eihän Santtu-Matias esille pane muuta kuin korkeatasoista soitantaa; on kuulijasta kiinni viihdyttääkö vai ei. Itse suhtauduin varauksellisesti; Strauss okei. Verbeyn Fraktaali ehkä paras, mutta Siben neljäs, pidän sitä Jannen sinfonioista huonoimpana tai eniten masentavana. Ei sinänsä ihme, sillä sävellysaikaan kuului Jannen kurkkuleikkaus ja viftailuissa Kämpissäkin kului aikaa runsaasti. Vaan kyllä yleisö eli Santtu-Matiaksen hurmoksessa.
    Jotain sekoota tapahtui, sillä ennen Sibbeä kapellimestarin tahtipuikon toi lavalle tulleelle Santulle puikon. Lisäksi kapellimestarimme johti ilman kenkiä sukkasillaan, ainakin Sibeliuksen. Mutta rosoistahan ne parhaat fiilikset syntyvät.
    Tänään Kylpylän jälkeen pikakäynti Iä:n kanssa Kyröskosken lauantaisella torilla. Väkeä ei niin mahrottomasti, mutta esimerkiksi senioreistamme paikalla kymmenen. Käynti palkitaan, sillä kalatiskin takana seisoo taatan kaunis-silmäinen myyjätär. Onneksi Iä ei osallistu ostoskierrokseen ! Mutta taatan koppaan kalat tarttuvat. Mikäli ostavia ei olisi ollut jonoksi asti, olisin ehdottomasti pyytänyt ajan pitkittämiseksi punnitsemaan jokaisen ostamani silakan, sillä tasapainoisista silakoista tulee ehroton paistos.
    Huomenna Konstan kanssa lätkään; mukavaa syksyn viettoa !

Keskiviikko 14.10.2015
Kun tätä elämää vain elää jaksaa, niin on sillä housunsa perstaskussa kaikenmoisia yllätyksiä tarjottavanaan. Istuimme Iä:n kanssa Fortissa Tampereen Petsamossa ja uskokaa tai älkää, niin peräpenkillä hymyilee ja jutustelee valloittavasti Liisa Roine vuosikausien näyttelijätär ihanteeni. Eikä siinä kaikki, Liisan vieressä istuu toinen suosikkimme, komedian ja muunkin näyttämötaiteen mestari Seppo Mäki.
    Olemme aloittamassa matkaa Kyröön, missä Liisa ja Seppo ovat lupautuneet kertomaan urastaan senioreillemme. Koska kyläravintolamme Sarvi ei tähän hätään ehtinyt uusittuja paikkojaan avaamaan käväisemme tankkaamassa Ikaalisissa, missä ravintola Ryyti tarjoaa maukkaan lounaan. Matka Liisan ja Sepon kera sujuu nopeasti, juttua tulee kuin parhaimmasta puheradiosta, etenkin Sepolta ja Liisa korjailee. Saamme erinomaisen laajasti tietoa Tampereelta ja muualtakin näyttelijöistä ja muista teatterin vaikuttajista. Jutustelu paljastaa, että vaikka pariskunta on paljon kokenut teatterin estradilla, niin laajasti on paneuduttu aiheeseen myös kirjallisuuden kautta.
    Senioreita odottaa Isopappilassa nelisenkymmentä. Onhan kyseessä eräs syyskautemme suurtapaus. Paljon on etukäteen vieraista puhuttu kokoontumisissamme. Kaikenlaisia ehdotuksia vierailun suhteen on sadellut; yksi frouvista haluaisi stepata Sepon kanssa ja poikamiehemme Pentti haluaisi laulaa Liisan kanssa duettona "Ollaan niin kuin pääskyset, pesä laitetaan". Kumpikaan ei toteudu, mutta kesken tunnin esityksen Seppo vetäisee ilmoille "Moskovan valot" venäjäksi. Olipa mukavan rento ja ihmisläheinen esitys taiteilijoiltamme. Esitys kirvoittaa senioreilta useammankin kysymyksen aiheen johdosta. Näitä lisää !
    Paluumatkalla Tampereelle ajelemme pitkin maisematietä tutustuen upeaan Kyröön. Ja matkalla Kyrössä entinen tanssiyhtyeen laulusolisti Seppo näkee parikin tuttua tanssipaikkaa; Kyröskosken Koskilinnan ja Mahnalan lavan. Jotta semmonen keskiviikko.
    Moskovasta: mies seisoi kaksi tuntia leipäjonossa Moskovassa ja menetti hermonsa. Meni kotiin ja haki revolverin ilmoittaen, että nyt tämä poika lähtee ampumaan Putinin. Mies palaa hetken kuluttua ja sanoo: siellä oli vielä pitempi jono.

Sunnuntai 18.10.2015
Laatuaikaa on vietetty Konstan kanssa. Kaikkiaan seitsemän tuntia vierähtänyt viikonlopun aikana pelin parissa, ensin Kangasalla katsomassa Hokkarien edustuksen peliä ja loput kotihallissa, missä Konsta on ollut itse kaukalossa toimissa. Kun väliin sijoitetaan vielä yksi tv:stä katsottu peli, niin voidaan Konstaa ja taataa pitää totaalisina lätkämiehinä. Ja lisäksi Konsta osallistui Kangasalla liiketoimintaan myyden kivimies Ristolle mahrottomat paketin talous- ja wc paperia. Kyllä nyt pyyhkii Ristolla hyvin pitkän aikaa.
    Itse pelissä Kangasalla koimme Riston kanssa perustajajäseninä pelkkää tuskaa. Oli erinomaista söhellystä Hokkarien peli. Lopputulos 4-0 Kangasalle mairittelee Hokkareita. Jos lasketaan Hokkarien mahdolliset maalipaikat pelin aikana, niin neljä riittää. Kaikki laukaisut olivat pelkkiä lääpäisyjä maskittomana pelaavan Kisan molarin hanskaan. Vielä on sarjasijoitus kärkijoukossa, mutta näillä asetuksilla noutaja tulee.
    Konstan porukka otti ensin kuokkaan Pingviineiltä, mutta hassutteli muhean voiton Kangasalasta. Konsta kunnostautui tehomiehenä, mutta rangaistusaitiokin tuli tutuksi. Ei silti taata on aina sanonut, että lätkä on miesten peli, eikä näissä piireissä silittäen ja anteeksipyydellen pärjää.
    Kyllä taata on niin mielensä pahoittanut näistä kotimaan poliittisista kuvioista. Aluksi vetreältä tuntunut Sipiläkin alkaa tuntua päättömältä kanalta, eikä näille muillekaan ministereille paljon pojoja heru. Kun vaalit on saatu ohi eläkeläisporukkaa voi kyykyttää seuraavat kolme ja puolivuotta. Lakien mukaan on vaikea pidättää kansanedustajien (200) palkasta, mutta miljoonapäiseltä eläkeläisarmeijalta homma luonnistuu tuosta noin.
    Viikolla luin eduskunnan valiokuntamatkailusta. Isolla porukalla tehdään pitkiä matkoja Yhdysvaltoihin, Etelä- ja Väli-Amerikkaan. Nautitaan erinomaisista hotelleista, ruokailuista ja isoista päivärahoista. Eikä käy kipeeksi ollaanko eduskunnassa oppositiossa vai hallituksessa. Hävetkää helvetin tollot ! Kutsu kuuluu Arkadianmäeltä: kansalaiset, repikää kaikki edut ittellenne, mikä on suinkin mahdollista.
    Paras kärkihanke tässä vaiheessa, koskien harmaan talouden selvittämistä; kuinka on mahdollista maahanmuuttajan myydä pitsa kuudella eurolla. Siitähän harmaat hommat ratkeaa.

Keskiviikko 21.10.2015
Murut ja hurut survaisi Sarveen. Kyläravintolamme oli avannut uudistetut uksensa mennä perjantaina ja vihdoinkin saimme mahdollisuuden nauttia lounastamme meille niin rakkaassa kotisopessamme. Kyllä oli Sarvi kasvonsa pessyt; niin valoisan ja avaran tuntuinen. Vihdoin hurujen vanhat silmät näkivät valossa kylpevässä ravintolassamme, kuinka somia tyttöjä tarjoilijamme ovatkaan. Ah tätä auvoa !
    Paikalla oli tietysti vakituinen hurujoukkomme jopa kotiutunutta laskentaneuvosta myöten. Alkuverryttelyksi näin ensimmäisenä päivänä plikat olivat loihtineet meille uunimakkaraa ja broilerikastiketta; jälkiruuaksi kompottia ja mansikkakiisseliä. Kyllä kauppansa teki lihapullia ja silakkapihvejä odotellessa. Markkinointineuvos Jussikin, joka aina tuntee alakuloa uunimakkaroiden ääressä, pisti hätäisesti useamman kyrsän lautaselle ja heitti nopeasti salaattia päälle. Presitentin kaima Erkki, joka on viihtynyt makean ääressä, suositteli porukalle useampaakin lautasellista hänen mielestään todella mureaa kiisseliä.
    Pitkästä aikaa kun tavattiin juttua riitti useammastakin aiheesta; lähinnä urheilusta ja naisista. Historiallisessa osuudessa käsiteltiin, kiitos Mäen Sepon käynnin senioreissa, vanhoja paikallisia pelimanneja. Yksi oli päässyt unohtumaan ja senaattori kysyikin apua tarjoilijaltamme. Eli josko hän muistisi kuka soitti Pelimannipojissa haitaria 50-luvulla ? Kainosti punastuen hän vastasi, että ei tiedä, koska hänen äitensäkin on syntynyt 60-luvulla.
    Mutta kyllä kannatti kuukauden varrota, sillä niin riemullinen oli evakossa nälkiintyneiden hurujen tunnelma omaan kotiin tultaessa.
    Eduskunnassakin on menossa ryhtiliike. Naiskansanedustajien toivotaan peittävän paljaat olkapäänsä miesedustajien katseilta. Vain yksi poikkeus sallitaan; Pia Viitanen, joka saa keikistellä olkapäät paljaana, mutta Pian on peitettävä hunnulla suunsa.
    Kaksi osaralaista senioria istui pihassa kesäkeinussa. Toinen sanoi: kuulehan, 80 mennään ja tunnen itseni kolmikymppiseksi. Siihen toinen: minä taas tunnen itseni vastasyntyneeksi. Kuinka niin ? Ei ole tukkaa, eikä hampaita ja äsken päästin kuset housuihini.

Perjantai 23.10.2015
Kyllä nyt taatalla kulkee ketterästi. Iä:n kanssa lährettiin tapaamaan jalkahoitajaamme Tatjanaa Sastamalaan, ja kun rapiat pari tuntia oli Tatjana höösännyt kinttujemme kanssa, niin jopa oli kevytkenkäinen olo. Taatalla ja Tatjanalla on jo vuosia vanha suhde, ammatillinen, ja kun jalkahoidot alkoivat, ei kintuissa sen jälkeen ole ollut kivun kipua. On nuo kintut tuiki tärkeät vanhemmillekin ihmisille.
    Ehtoolla Tampere-taloon, missä filharmonia konsertoi tanskalais kapellimestarin Nikolai Znaiderin johdatuksella. Solistiksi oli saatu huippupianisti Saleem Ashkar. Huolimatta Santtu-Matiaksen poissaolosta, paikalle oli rientänyt runsaasti kuulijakuntaa. Kiitos kuuluu esiintyjien lisäksi tuttuakin tutummalle ohjelmistolle. Alkuun Tsaikovskin Pianokonsertto nro 1 ja Dvorakin Sinfonia nro 6.
    Saatoimme siis täysin keskittyä esitykseen, mistä filharmonia selvityi loistavasti. Notkea orkesterimme oli sinut kapellimestari Znaiderin kanssa ja solisti Ashkar tyylitteli Tsaikovskin sellaisella innolla, että ilman ylimääräistä yleisö ei Saleemia lavalta päästänyt. Ja olihan pelimannilla sitä meriittiä, esiintynyt mm Chicagon ja Lontoon sinfonikkojen kanssa.
    Dvorakin duurissa soinut Kutonen miellyttävä jatko Pianokonsertolle. Puhaltajille, erityisesti puuosastolle, kuuluu kiitosmaininta konsertista. Eikä yhtään iltaa haitannut, että filharmonia soitteli tavallista pienemmällä kokoonpanolla, seitsemisenkymmentä, ja ns ykkösketjun monelle soittajalle oli suotu vapaailta. Mutta meillä löytyy tasossa.
    Kyröön saapunut maahanmuuttajapoika oli saanut töitä mittarinlukijana Leppäkosken Sähköltä. Niinpä tumma poika saapui erään mummun luokse ja sanoi: Saadako minä sinun numero. - Vai että numero, tulistui mummu ja käski pojan häipyä, mihin poika: Jos minä ei saada numero, sinä saada käyttä koko loppuvuosi kynttilä.

Sunnuntai 25.10.2015
Kyllä Luoja eilen ilmalla avitti. Pihatöissä kiinni koko porukka. Ja vielä koneistettuna, kun vuokrattu lehtipuhallin pelmuutteli viimeiset koivunlehdet karhelle. Kyllä oli piha yhtä puhdas kuin pirtin lattia. Vaan ei sitä iloa sitten kauaa kestänyt; pihan reunamalla vanha hopeapajun hyväkäs keksi myöhästyneenä tiputtelemaan omia viimeisiä lehtiään. No jääköön kevättä vasten lannoitteeksi.
    Taata keittiöpuutarhurina kävi vanhojen mustaviinimarjapensaiden kimppuun. Ensi kerta leikkasin kullekin pensaalle siilitukan. Saas nährä, onko ensi suvena kerättäväksi marjan marjaa ? Vähemmällä pääsee taata noukkimisesta, jos näin kävisi.
    Muu viikonloppu vietettiin tiiviisti jäähallilla. Suuren maailman tyyliin vedettiin ensimmäiset Hokkarien paidat hallin kattoon. Ensimmäisenä pelaajana kunnian sai Kaipilan Aki, Hokkari nro 12. Tämän jälkeen seuran edustuskuvioissa numero 12 on jäädytetty, eikä niin muodoin löydy kenenkään paidasta. Kyllä Aki huomionosoituksen ansaitsikin; edustuksessa pelannut 247 ottelua, ampunut niissä 247 maalia ja antanut 180 syöttöä. Aki oli maalivahtien kauhu. Akin ja meirän veljesten kanssa tuli käytyä myös Kölnin MM-kisoissa aikanaa. Paluumatkalla poikettiin varhain aamusella Hampurin Reeperbahnilla, kiekkomuistoja sekin.
    Viikonlopun peleissä tarjottiin ylisölle voitto Riihimäen Nikkareista ja tappio Hyvinkään HKH:lle. Erinomaisen viihdyttäviä pelejä yleisölle. Ja olihan meitä paikallakin; lauantaina enemmän kuin Lempäälän Mestis-pelissä. Taatakin sai vielä kuulutella, nähtävästi vanhan ääni ei vielä liiaksi narise.

Torstai 30.10.2015
Ei sitä uskoisi, kuinka paljon yksi Helsingin reissu voi ihmistä vanhentaa. Niin kuin nyt tämä Iä:n ja taatan tekemä; matkaan reippaana 60-kymppisenä ja takaisin tullessa mittariin on vaihtunut 70. Herranjestas, eikä missään tunnu. Niin ovat killin aatokset edelleen pääkopassa. Kovin mieluusti olisin viettänyt juhlapäivää ystävien piirittämänä, mutta yhteinen päätöksemme lähteä Pakosalle syntyi, kun vasta muutama aika sitten saimme maksetuksi viimeiset viisikymppisillä rikotut kalusteet.
    Kulttuurimatka tästä muodostui, vai mitä olette mieltä ? Helsingissä asuttiin hotelli Cumulus Kaisaniemessä, kiitos keskeisen sijainnin ja eläkeläistarjouksen. Ei mikään viiden tähden sviitti, mutta kyllä sielläkin makeat unoset sai. Aamiainen yes ja palvelu asiallisen ystävällistä. Mutta sitten siihen kulttuuriin.
    Etukäteen Iä oli lahjonut meikäläisen keskiviikon iltaan varaamalla liput Kaupunginteatterin "Ministeriä viedään" näytökseen. Aivan hervoton farssi tähdittäjinä Asko Sarkola, Esko Roine, Santeri Kinnunen ja uhkeat Heidi Herala ja Sari Siikander. Toki muitakin oli, mutta tässä parhaat. Ja yllätys, yllätys ylivoimainen ykkönen Asko Sarkola. Enpä olisi uskonut. Ulkoiselta habitukselta mies sopisi paremmin "Seitsemän veljeksen" Simeoniksi, mutta kyllä farssi kulki. Yleisö, me mukana suorastaan huudettiin naurumme ääneen. Farssi on vaikea laji, eikä sovi siten alkuunkaan amatööreille. Mutta näille sopi, ajoituksen mestareita jokainen. Huh huh , kun tuli hilpeä mieli.
    Tiistaina kun kylään saavuimme, vunteerattiin, että mitäs tehtäisiin. Lähdimme kävelylle kohti Kansallisteatteria ja kappas vain, kaksi erinomaista paikkaa löytyi illan "Nummisuutareihin". Kovin uudenlaisen tulkinnan "Nummisuutarit " oli saanut Janne Reinikaisen ohjauksessa. Kiven tekstissä pysyttiin taustalla, mutta muuten oli meininki uusia uria aukovaa. Mutta Iä:n kanssa pidimme kyllä esityksestä, joskin sanon, että joka hakee perinteisiä "Nummisuutareita" on parempi pysyä poissa. Vaan nuoria koululaisia oli Kansallinen täynnä, me homenokat oltiin selvänä vähemmistönä. Liekö nuorten suosio johtunut Eskon osaa vievästä Aku Hirviniemestä.
    Vaikka emme Iä:n kanssa ole tutustuneet Akuun ennen, niin erinomainen näyttelijä, totta vie. Pari kohtausta jäi erityisesti mieleen; kiukun kehittely ja purkautuminen Kreetan ja puusuutarin häissä, sekä ensimmäinen känni Mikon tarjoamista ryypeistä. Huimaa osaamista !
    Eikä kulttuuri tähän jäänyt. Kun olimme poistumassa Kansallisen lippukassalta, huomasimme väihkettä alakerran Lavaklubilla, joten sekaan vaan porukkaan. Varttin odotuksen jälkeen, alkoi keskustelusarjan Aleksis Kivi- minä elän viimeinen tilaisuus. Intiimissä pienessä Lavaklubissa korokkeelle saapuivat Jorma Hynninen, säveltäjä Kimmo Hakola ja tietokirjailija Pekka Hako. Kuluipa parituntinen siivillä, kun Pekka Hakon asiantuntevassa johdatuksessa Hynninen ja Hakola keskustelivat Kiven teksteistä ja Hynninen esitti Hakolan säestyksellä useampia lauluja Kiven teksteihin.
    Viihteelläkin oltiin molempina iltoina, hotellimme vastapäätä sijaitsevassa oluthuone Kaislassa. Kyllä kelpaa helsinkiläisten kyypparien. Iso ravintola molempina iltoina täynnänsä kansaa. Ja homma sujui vauhdilla ja mutkattomasti.
    Onnitteluita saapui niin, että Sonera uhkasi pariin otteeseen katkaista linjat. Kyllä vanhaa muistetaan ja kotona Osaran posteljooni oli kantanut kylki vääränä säkillisen kortteja laatikkoon. Oikeastaan meitä oli kaksikin sankaria, sillä yhtenä taatan kanssa blogi täytti seitsemän vuotta.
    Kiitos onnitteluista ! Moni on kysynyt, miltä tuntuu ? Ei hassummalta. Kysykää Iä:ltä lisää. Eräskin Iä:n ystävä oli kysäissyt häneltä, taatasta, notta viekö se kuulee ja näkee.

Lauantai 31.10.2015
Siunauksensa sai sekin Helsingin reissu. Sänky kutsui kuumeista taataa jo aamusta alkaen. Onneksi olin eilen ehtinyt soittaa henkilääkärilleni Sepolle ja tropit tulevaa varten olivat jo käytössä. Erinomaisen hyvin olen selvinnyt näistä syksyn flunssista ottamalla viimeisinä viitenä vuonna rokotteen ja olisin niin tehnyt nytkin, vaan terkkari aloittaa rokotukset vasta 21.11. No, eipä tämä taida vielä varsinaiseksi flunssaksi äityä.
    Mukavampiin asioihin; Tampere-talon konserteissa vuoden varsinainen kohokohta: Leif Segerstam saapuu johtamaan konsertin. Huolimatta loistavasta Rouvalista on Leif minulle kapellimestarien ykkönen. Kas kun nuoreen Rouvaliin verrattuna Leifillä on pitkän elämisen tuomaa särmää. Leif on älykkö oman tiensä kulkija, jolle ilman agenttia on aina järjestynyt työpaikka, useampikin, jos edellisessä paikassa ovat sillat palaneet.
    Kulkeminen tällä veijarilla on heikkoa. Katsomo aina jännittää selviääkö Leif Tampere-talon pienistä korokkeista ja onnistuuko kapellimestarin pallille kipuaminen. Hyvinhän se meni tälläkin kertaa. Leifin ruumiinrakenne on kapellimestarin itse rakentama. Kukaan ei ole uskaltanut mainita Leifille ruuan määrästä, hän on suuri nautiskelija ja juhlija ja herkut huuhdotaan alas erinomaisilla viineillä ja kaikki muutkin juomat oluista viinoihin kuuluu juhlimisen repertuaariin. Eräs japanilainen toimittaja on joskus kysynyt Leifiltä mittoja, mihin Leif vastasi 170/160, siis sumo.
    Toinen innostus Leifillä on kauniit naiset, joita matkan varrelta löytyy kosolti. Kaikki nämä ominaisuudet huiman ammattitaidon ohella tekevät Leifistä minulle mielenkiintoisen ihmisen. Ennen eilistä konserttia luin Leifistä kirjoitetun elämäkerran kolmannen kerran.
    Eiliseen konserttiin. Tampere-talo viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty ja meille tarjottiin upea Johannes Brahmsin "Ein deutsches Requim". Solisteina häärivät verevä sopraano Camilla Nylund ja upeaääninen baritoni Arttu Kataja. Taustalla lauloi satapäinen Tampereen Filharmoninen kuoro. Jo perinteisesti istualtaan johtanut Segerstam piti illan alusta loppuun rautaisessa otteessa ja yleisölle tarjottiin suurenmoinen Pyhäinpäivä aaton kattaus. Kovan iltapuhteen koki kuoro, joka lauloi lähes koko konsertin ajan.
    Ilta oli jälleen voitto meidän maahiselle ja musikaaliselle mörököllille Leifille. Jäämme odottamaan seuraavaa tapaamista.