ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Keskiviikko 01.10.
Ei tämä ihmisen elämä ole kohden koskaan. Nyt kun on uusi tietokone ja teknisellä puolella ei pidä ongelmaa oleman, niin eikäs ranteeseen iske jännetuppitulehdus. Hurujen lounaan jälkeen sain taudista ensimmäiset merkit. Liekä markkinointineuvoksen tiukka kädenpuristus syynä vaivaan. Tuskinpa, mutta halvatun kipeä on oikean käden ranne. Jopa tietsikan näpyttely ottaa koville.
     No hurujen lounas maistui taas hyvässä seurassa taivaalliselta, vaikka lihapullista ja silakoista ei näkynyt jälkeäkään. Nuorison suosikkiruoka, lihamakaronilaatikko, häystettynä possun fileillä teki kovasti kauppansa. Päälle vielä vadillinen rahkaa ja erinomaiset jutut, niin siinäpä se. Hurujen murut lähtivät lounaalle hillopieksujen, Ikaalinen, kuntaan ja ylen tuntuivat hekin tyytyväiseltä Armaan antimiin. Jotta tasapaino kuntien välillä säilyisi, ikaalihlaiset olivat lähettäneet Äijän Matin Sarveen lounaalle. Ikaalihlaiset laskevat, että kaupungin hallituksen puheenjohtaja vastaisi kolmea kyräläistä murua, tuskinpa.
     Huruja lykästi siinä mielessä, että lounaalle saapui myäs kirkkoväärttiehdokas Pentti. Pentti puhkui vaali-intoa ja lounaamme aluksi piti meille vaalisaarnan otsikolla keskiviikon päivän sana. Vahvasti oli ehdokkaalla tassut maassa, sillä puhe kosketteli meille kaikille vakavaa aihetta; Ilveksen huonon menestyksen siunailua. Vielä kun olisi tarjonnut kahveen kanssa konjakit, olisi lähimain harkittu kolmen viivan vetoa seurakuntavaaleissa. Mutta aikaahan on vielä runsaasti, jotta tämänkin lipsahduksen korjaaminen onnistuu.
     Mäkkiä laitettiin talvireilaan. Kovin oltiin asian kanssa varhain liikkeellä. Suven aikana silmänsä pessyt mäkki koki varmaan ennätyskesänsä käyntien muodossa. Vaan yksi jäi puuttumaan; meinattiin Iä:n kanssa kurvahtaa yksi kesäyä uudistuneella vintillä, vaan tekemättä jäi. Siispä uutta suvea vartoillen hyräillen rallia" eikä siellä vintillä vitkasteltu, sielä oli repäsevä meininki ".

Lauantai 04.10.2014
Leijonat vuosikokousti toissapäivänä Koskilinnassa, eli tavallaan olimme palanneet juurillemme ja kierros on sulkeutunut. Paljon on porukka muuttunut siitä, kun ensimmäisen kerran kokoonnuimme Koskilinnassa 45 vuotta sitten. Muutos näkyy ainakin uusina jäseninä ja vanhempien jalopeurojen naamasta. Mutta tänäänkin istui vielä näitä kaikkein sitkeimpiä sissejä Linnassa viisi kappaletta. Määrällisesti meitä on jengissä keikkumassa yhdeksän kappaletta, mutta erilaiset krempat ja päällekkäisyydet estivät muutamien läsnäolon. Historian havinaa paikka tarjoilee meille "vanhoille", ei ole nuoremmista ollut vielä vanhojen partojen kaatamiseksi. Yleensä kokousiltaisin lähdettiin palaverin päätteeksi vähän Tampereelle hummaileen ja torstai-illasta huolimatta perjantai hoidettiin täissä tyylikkäästi. Vuosikokouksen iloksi myäs ladyt osallistuivat yhteiselle vuosikokousaterialle. On nekin vähän muuttuneet, parempi olla sanomatta mihin suuntaan.
    Konstan kanssa oltiin tänään lätkässä. Kuuma paikallisottelu Parkanon ja Hokkarien välillä päättyi Hokkareille 10-3. Peli jouduttiin lopettamaan kolmisen minuuttia ennen täyttä aikaa, jään lohjettua. Eipä ole moista tapahtunut. Tuskin parkanolaiset lohduttautuvat sillä, että jää lopetti reippaan takaa-ajon. Jos totuuden sanon, niin jonkinlainen peli olisi syntynyt, mikäli kotijoukkue olisi istuttanut vilttiin Viitalan Tepon, Lohtanderin Karin ja Ketolan Kristianin. Tylyä jälkeä tekivät herrat parkanolaisten joukossa, maalipaikkoja olisi ollut toiseen mokomaan. Ylivoimaisuudesta johtuen paikalliskamppailun hehkua ei saatu nouseen edes Rystybaarissa, vaikka väkeä oli runsaanlaisesti. Muuten taata pääsi osalliseksi kunniatehtävästä. Ottelun aluksi ojensimme nykyisen puhemiehen Korkolan Kimmon kanssa rullakiekon tämän vuoden maailmanmestarille Lohtanderin Karille pienet muistamiset. Karin tulo Hokkareihin on ollut yksi seuran historian hienoimpia asioita. Kyllä Konstakin hyrisi kotimatkalla tyytyväisenä !
    Leijonakokouksen takia jäi viikon filharmonia väliin. Filharmonia soitteli tällä viikolla Aleksanterin kirkossa. Ei se lippu silti hukkaan mennyt. Lempikälyni nautti varmaan tilaisuudesta täysin rinnoin. Tietysti päätäs oli vaikea; ollako Iä:n kanssa Linnassa vai kälyn kanssa kirkossa.
    Osaran ikäneito oli saapumassa kolmostieltä linja-autopysäkiltä kotio. Iltahämyssä kartanon kuusiaidasta hyppäsi mies eteen ja sanoi: rahat tänne. No neiti hätääntyneenä sano, jotta ei hyvä mies minulla ole rahaa mukana. Mies ei uskonut, vaan kopeloi kumminkin ikäneitoa, jos vaikka rahaa läytyisi. Kun rahaa ei läytynyt, mies lopetti. Silloin ikäneito: kopeloikaa ny vielä vähän, niin minä kirjotan shekin.

Keskiviikko 08.10.2014
"Taas taata on merille lähtenyt pikku kaarnapurjeessaan", näin on. Seniorit risteilee välillä Turku-Tukholma Balttian Prinssessalla. Matkalla purjehtii mukana senioreita Satakunnasta, Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta. Yllättävä edustus; kaikkiaan 530 senioria ahtautuu laivaan, meitä kyräläisiäkin kymmenkunta. Alkujaan piti läytymän varattuja paikkoja 350, mutta näin se porukka turpoo. Ja erinomainen on risteilyn järjestely. Tallink pitää porukkaa paremmin kuin piispaa pappilassa ja järjestävä Varsinais-Suomi on laatinut maittavan, tarpeeksi läysän seminaarin ohjelmiston.
    Aivan mahrottoman hyvien antimien lisäksi senioreita hellitään mm. yäkerhon ohjelmalla. Paikalla kolme entistä tankokuningasta; Nevala, Lämsä ja Hallikainen. Taatakin uskaltautuu menoon mukaan. 17-vuotinen pakkosyättä radioaseman kuulokkeista antanee vihdoinkin periksi, ainakin yhden ehtoon verran. Tanssilattialla pyärähtelevät innokkaat seniorit kintut kipeinä. Taatankin olisi tehnyt mieli Sirkan kanssa survaista jenkka "Sorsanmetsästys", mutta kuten Repen laulun sanat sanoo, mistää sen tietää, onko Iä:llä bertaani matkassa, etenkin kun en ole liiemmälti muutenkaan tanssitaidetta harrastanut.
    Päivän seminaarin kohokohdan järjestää ravintobloggari Christer Sundqvist. Hauskempaa, silti tiedottavaa esitelmää, saanee hakea. Eikä Sitran Tuomas Melinkään paljon jälkeen jääne. Muut ovatkin sitten raaka mainosta kohdistuen seniorien kuihtuviin lompakkoihin. Kun vielä Ahvenan meri tarjosi kunnon lellunnat, oli merimatka täydellinen. Kun itse osallistuin edellisten Pirkanmaa tapahtuman järjestelyihin, totean, että ensi vuonna Pirkanmaan saa miettiä melkoisia keinoja meritapahtuman voittamiseksi. Kilpailuhan vallitsee aina ja niin pitääkin. Iä:n kanssa selvisimme edukkaasta matkasta vielä halvemmalla; Iä:n arpavoitto tarjoaa vielä kotvan kuluttua yän Naantalin Kylpylässä ruokailuineen. Nam !
    Päälle päätteeksi ravintomies Sundqvistin ohje käyttämistämme rasvoista " VOITA tai häviät "

Torstai 09.10.2014
Ja taas senioreita viedään. Kolmisenkymmentä innokasta kuulijaa kokoontui Isopappilaan komisario Kauko Heikkilän treffeille. Aiheena on "seniori ja liikenne", kaikkia koskettava aihe. Kauko on esiintyjä Luojan armosta ja tiukkaa asiaa kuljetetaan hurtin huumorin häystämänä. Kauko valaa uskoa senioreihin; me olemme vielä pitkään erinomaisia autokuskeja. Tyystin pitäisi pysyä ajaessa erossa kaikenlaisista lisäpuuhista; kännykän käytästä, tekstiviestien kirjoittelusta ja radion kanssa replaamisesta. Huomio liikenteeseen !
    Kalja ja kaara eivät kuulu lainkaan yhteen. Hauskana esimerkkinä, joskin vakavasta tilanteesta, Kauko kertoo nuoresta miehestä, jota kuulusteltiin poliisin toimesta sairaalassa, miehen ajettua 3,6 promillen humalassa kolarin. Kysymykseen, miksi mies ajoi tuollaisessa huppelissa, kuultiin vastaus :"olin menossa hakemaan selvää kuskia". Mikäli tieliikennelaissa tapahtuu tulevaisuudessa muutoksia, Kauko lupasi tulla uudelleen niistä meille kertomaan.
     Vaan paras oli päivälle vielä jäljellä; Tampere-talo ja filharmonikot. Kapellimestarina israelilainen Eliahu Inbal, lähes 80-kymppinen herrasmies, joka on maailmalla kuulu Brucknerin ja Mahlerin tulkkina. Illan jälkeen olemme yhtämieltä väittämästä. Avauksena soi kaunis ja hillitty Richard Wagnerin "Siegfried-idylli". Toisen puolen täytti sitten odotettu Anton Brucknerin "Neljäs sinfonia". Mahtava teos, mikä antaa koko orkesterille mahdollisuuden tarjota parhaimpansa ja Eliahun johdolla filharmonikot sen tekivät. Aivan huippuna puhaltimet, mutta ei jousisto siitä jälkeen jäänyt. Suosikkiryhmäni kontrabasistit sahasivat kukkoina lauteilla.
     Mutta parhainta illassa oli se, että sain istua vierekkäin ihanan kälyni Anjan kanssa. Joskin, kun Anja sai vaihdettua paikkansa viereeni, meinasi taatan partituurit mennä sekaisin. Mutta hyvin taata kiusaukset kesti. Mainittakoon, että Anja on suuri Brucknerin ystävä, joten hetki tarjosi mahdollisuuden kuulla asiantuntevia mielipiteitä illan konsertista. Näitä tapahtumia lisää ! Lopuksi komisarion kertomaa: Turun Sanomissa oli uutinen, missä otsikkona oli: Tampereella tapetaan ihmisiä suojatiellä. Kotvan kuluttua vastasi Aamulehti: Turussa niin ei voi tehdä, koska siellä ei koskaan ketään näy suojateillä.

Maanantai 13.10.2014
Onpa jäänyt tv:n elokuvien tiiraaminen vähälle. Ei ole yksinkertaisesti aika riittänyt tai väsy on laskeutunut Osaralle varhain illalla. Mutta eilen tuli tehtyä poikkeus. MTV:n elokuvaosasto tarjosi vanhat kunnon Clintit. Olipa hyvä "Rautainen Googan" , vaikka täysin ennalta arvattavissa oleva tapahtumien kulku. Hommahan kulkee siten, että Clintti pannaan tutkimaan poliisijuttua, missä Clint joutuu itsepäisyyttään taistelemaan sekä takaa-ajamaansa kanisteria, että poliisin päällystöä vastaan, päällystön yrittäessä hyllyttää kovaotteisen pollarin. Ensinnä tietysti Clintti saa kuonoonsa ja lopussa pidätetty kanisteri. Siinä sivussa kaadetaan sankarin toimesta vielä pari kurvikasta kottaraista. Mutta tällä reseptillä homma pelaa ja katsomisen jälkeen tulee Clintin ystävälle niin hyvät fibat jotta ! Eikä rassaa katsojan ajatusmaailmaa. Näitä lisää !
    Vannoutunut englantilaisten sarjojen ystävä Iä:kin pyysi nauhoituksen säilytystä. Meillä on tietyt yhteiset suosikit valkokankaalla; Eastwood, Bronson ja Connery. Pikkuisen jyhkeitä jätkiä kaikki kolme. Täytyypä tutkia telkun filmitarjontaa ja vetäistä pimeiksi talvi-illoiksi suosikkejamme narulle.
    Vanhusneuvosto kokoontui viidennen kerran tälle vuodelle. Yleensä voin todeta, että neuvoston ehdotuksiin kunnalle ei juuri edistystä tapahdu. Mutta kun nuorison kysymyksistä kirjoitettiin taannoin Hämppärissä, korosti senaattori Autio nuorison edustajille, jotta sitkee täytyy olla pyyntöjen kanssa, niin ollaan sitten me senioritkin. Pöytäkirjautin jälleen vaatimukseni kunnan urheilupaikkojen ja Koskilinnan sopeutumisesta liikuntarajoitteiselle yleisölle. Vähäisillä euroilla saataisiin ihmeitä aikaan, paitsi Koskilinnassa.
    Olen kyllä epävirallisesti anomuksiini vastauksen saanut. Eräs kuntalainen sanoi, että kun vaatimani asiat kunnostetaan, pyydetään varmaan seuraavaksi psykologin tai psykiatrin apua liikuntarajoitteisille, kun urheilevia ihmisiä seuratessa tulee pahamieli ja masentuu omaan saamattomuuteensa. Tarkoitan muuten liikuntarajoitteisilla laajempaakin porukkaa eli ihmisiä, joilla ei vaan iän puolesta enää töppönen hyvin nouse.
    Kuntamme vormyntäri Alenius on ilmaissut halunsa täyttää tuleva Ylöjärven kunnanjohtajan paikka eli tehdä häkämiehet. Niinhän se on, että eteenpäin elävän mieli. Toivottavasti pontimena ei ole mahdolliset isot myötäjäiset; Hämeenkyrön kunnan vienti naapuriin.
    Osaran emäntä oli Noksolla lääkärissä. Hyvät puheenlahjat kun omasi tuli toimitelluksi kaikkien lastensa ja naapuriensakin vaivat. Kun henkee piti välillä vetäistä, pääsi Noksokin väliin: Jokos olisi minunkin vuoro jotain sanoa, mihin emäntä: mutta eikös se ole lääkärillä vaitiolovelvollisuus.

Keskiviikko 15.10.2014
Eipä ollut Sarven lounaspöytä ympäröity pelkillä huruilla, vaan somisteeksi joukossa oli myös muutama muru. Näin herttaista yhdessäoloa viileenä syyspäivänä. Ei tarvittu pöydän koristeeksi edes syksyisiä pihlajanoksia marjoineen, kun Imppa ja Iä istuutuivat seuraamme. Lounastilaisuutta täydensi myös kunnanjohtajamme, kylläkin eri pöydässä ja kirkkoväärtti ehdokkaamme Pentti, joka intensiivisesti kärkkyi tilaisuutta tarjotaksemme meille vaalikonjakit. Kieltäydyimme kohteliaasti, mutta palaamme asiaan vielä ennen vaaleja vaikka useammankin tuutingin muodossa.
    Viehättävä emäntämme oli jälleen varautunut hurujen tuloon; pöydästä löytyi mahtavia possunpihvejä valkokastikkeella sekä perunoiden kera broilerikastiketta. Markkinointineuvos Jussin kanssa tuhosimme jopa pari lautasellista. Kylläpä oli tuhti olo. Senaattori ei santsannut, mutta ahmi sitä enemmän silmillään sipsakkaa tarjoilijaamme.
    Muruista johtuen keskusteluissa sordiino päällä, mutta kovasti keskusteltiin muinaisista ja kilvan kehuttiin terkkariamme ja laitoksen päällysmiestä Noksoa. Kokemustemme mukaan ahristuksistaan pääsee kertomaan sutjakkaasti, jopa samana päivänä. Ja niitä kokemuksiahan meillä piisaa !
    Jotain ihmeellistä tapahtuu Vanhan-Yrjölän pihamaalla. Iä ja Pena noutivat Paastolta Bronton ja harjoittelevat kuulemma maamies-seuran pikkujouluun trapetsinumeroa. Kattojen rajassa keikkuen suorittavat mitä erilaisempia venytyksiä sekä näyttävät hassunkurisia ilmeitä. Ehrottomasti tekeillä tiukan kilpaileva ohjelmanumero suositulle karaokelle. Muitakin ylläreitä luvassa !
    Tiiviisti ollaan reenattu Kylpylän vesijumpassa Iä:n kanssa. Eipä näitä syysloman iloja muuten jaksaisikaan. Eilen lomalaiset Amanda; Aurora, Lotta, Konsta ja Marleena viihtyivät kokonaisen lomapäivän seurassamme. Iä:n kyökki lujilla; aktiiviset pihaleikit aiheuttivat erinomaisen ravintovajeen. Tuskin oli edellisen suuruksen lautaset saatu tiskikoneeseen, kun jo seuraavaa alettiin loihtiin.
    Osaran mies oli mennyt iltapäivällä Sarveen olusille. Kun Osaran mies vielä iltasella istui pöydässä, saapui tarjoilija kysymään, oliko jotain hassusti, kun hän saman olutlasin ääressä oli istunut jo kuusi tuntia, mihin Osaran mies: ei ollenkaan, mutta kun muija käski tulla heti valomerkin jälkeen kotio.

Lauantai 18.10.2014
Että sitä on ihminen tyytyväinen, kun saa nauttia huomaavaisesta palvelusta. Näin kävi Iä:lle ja minulle, kun poikkesimme Tampere-taloon noutamaan senioriemme lippuja. Lippujen myynnistä vahtimestareihin ja pöytävarauksiin kanssakäyminen kävi kuin tanssi. Joka luukulla ja paikassa neuvottiin, palveltiin, esitettiin vaihtoehtoja. On ilo asioida upeassa Talossamme. Talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas on ohjastanut henkilökuntansa todelliseen asiakaspalvelun draiviin. Olemme aina pitäneet paikasta ja joka hetki kanssakäymisessä tunne vain vahvistuu. Kun olimme saaneet asiamme ajettua, kuinkas kävikään ! Nopea käyntimme kompastui siihen, että Iä:n täytyi saada teet ja pullan. Eipä ollut taatakaan pekkaa pahempi, vaan nautti pikku suolaiset kahvin kanssa. Ei meillä ollut kiiruun kierää näin mukavasta paikasta pois.
    Kun kerran Osaralta Tampereelle lähtee, niin täytyyhän siinä tarkastaa jokin muukin paikka. Reissu suuntautui uudistuneelle Stockmannille. Komeet olivat paikat ja kun tiedetään arviot Stockmannin heikosta taloudellisesta tilanteesta, niin ei se ainakaan Tampereella näy. Tilaa tullut lisää vaikka millä mitalla, hyvä että Iä:n kanssa löysimme takaisin parkkitaloon. Myyjien määrä ei ainakaan liialliselta näytä, pikimmiten päinvastoin. Vain yksi miinus; laajennetulla ruokaosastolla osa hyllyistä paistoi tyhjyyttään.
    Tavarataloon rantauduttuamme taata jäi "hoitoon" kirjaosastolle. Yksi taatan mieliosastoista musiikkipuolen kanssa silloin, kun täytyy tappaa aikaa. Syksyn kirjasato on puhjennut kukkaan. Mielenkiintoista teosta löytyi notkuvin pöydin. Tekemässäni nollatutkimuksessa, kirjan sivumäärä/hinta totesin, että Pitko pudottelee kalleimmat sanat verrattuna mm Rajalan Panuun ja Erkki Tuomiojaan tai Iiro Viinaseen. Mutta hauskuudestahan kansa on valmis maksaan. Panun "Paavilainen" oli miellyttävin käteen, vaikkakin Panulta kaikki lukeneena sanon, että minulle tuiki tuntematon Paavilainen paksuna tiiliskivenä ei kiinnosta pätkääkään. Mielenkiintoisimmistakin, tutummista henkilöistä löytyy elämäkertaa ym. useiksi vuosiksi luettavaksi. Aivan käsittämätöntä on, että Paavolainen saa itsestään syksyyn kaksi samanaikaisesti ilmestyvää teosta. Mutta eipä mekään tyhjin käsin osastolta palata. Iä ostaa ensi vuoden kalenterin !

Keskiviikko 22.10.2014
Neljättäkymmentä teatterin nälkäistä senioria vietti illan Tampereen Teatterissa. Pelattavana kappaleena oli Kari Hotakaiseen kirjaan pohjautuva "Ihmisen osa". Totean heti, että illassa osat tosiaan loksahtivat kohdalleen. Pitkästä aikaa teatteria, mikä varmaan mietityttää vielä viikkoja jälkeenpäin. Tapahtumat näytelmässä johdatti katsojan tunteet ääripäästä toiseen. Olen lukenut Hotakaisen tuotannon, osan jopa kahteen kertaan, ja olen kovasti tykästynyt kirjailijaan. Iloa tuotti myös "Ihmisen osa", osa kiitoksesta ohjaajalle Marika Vapaavuorelle ja ennen kaikkea näyttelijöille.
    Anja Pohjola osoittaa, että ikä ei ole vika. Ikämittarin osoittimet näyttävät yli 80:nen, mutta tahtia se ei haittaa. Anjalla on rautainen, vuosikymmenten kokemus näyttelijänä ja se välittyy katsomoon. Erinomaisen lämmin oli tulkinta. Muusta mainiosta joukosta mainittakoon Arttu Ratinen ja Heikki Kinnunen. Näin Ratisen ensi kerran TT:n "Pikku Pietarin pihassa" vuosia sitten ja olin varma, että Artusta kehittyy näyttelijänä monipuolinen lahjakkuus ja näin on käynyt. Kinnusella ei näytelmässä juuri tekstiä ole, mutta vähemmilläkin repliikeillä Heikki ottaa omansa. Ja vielä kiitokset lavastussuunnittelun Marjatta Kuivastolle; näyttämökuva elää ja toimii.
    Kyllä nyt tuli senioreitten tehtyä hyvä valinta. Kun tähän vielä ynnätään matka lämpimällä Aren bussilla ja näytelmän väliajalla ryystetyt sumpit ja suolaset, niin vot !
    Kerrottakoon vielä viikonlopusta, että pyhänä taatan tuli vietettyä jäähallilla puoli päivää. Auroran ja Konstan joukkue nöyryytti nokialaisia kahdessa ottelussa. Merkillepantavaa oli, että Konsta pääsi pelaamaan vanhemmassa ikäluokassa. Ei haitannut. Aurora pakkina ja Konsta hyökkääjänä pelasivat mainiot pelit. Tehopisteitäkin tuli ja Konstan upea onetimeri luiskahti vain parisen senttiä nokialaisten maalin ohi. Vain yksi oli hallilta poissa; Iä. Nitrot olivat niin vähissä, että tapahtumasta oli poissa pysyminen.

Torstai 23.10.2014
Hässäkkää Kyrösjärvellä. Viime pyhänä, aamulla, tekivät Mannanmäen näkötornilla vierailleet matkailijat yllättävän havainnon. Kauhtuassa, aivan avantouimarien saunan läheisyydessä oli havaittu järvellä luultavasti sukellusveneen periskooppi. Ripeät turistit suorittivat hälytyksen aluekeskukseen ja jo iltapäivällä keskus oli nimittänyt operaation päälliköksi salapoliisi Toiviaisen ja Isonsaaren tykistö oli ajettu asemiin alkuillasta tykistökenraali Rikalan toimesta. Järvellä valvontaa hoiti Järvensivun höyrylaiva Kiiski, mikä varustettiin Kyrön Pyörästä ostetulla kaikuluotaimella.
    Aktiivinen etsintä Kauhtuassa jatkui aina keskiviikkoon saakka. Keskiviikon iltapäivällä pidettiin tiedotustilaisuus avantouimarien saunalla, missä operaatiopäällikkö selvitteli etsintöjä ja niiden tuloksia. Etsinnät oli päätetty keskeyttää, sillä keskiviikon aamuna tutkintatoimistoon oli saapunut postin mukana valokuva, mistä voitiin todentaa, että kyseisenä aikana sunnuntaina, joku miespuolinen avantouimari oli uinut selkäuintia Kauhtuassa ja uikkareista noussut kohouma muistutti erehdyttävästi periskooppia. Uimarin henkilöllisyyttä ei ole kyetty vielä selvittämään, mutta tutkinta jatkuu tältä osin. Paikallinen marttayhdistys on jo kantanut kortensa kekoon ja luvannut selvitykseen johtavasta tiedosta tuntuvan palkkion; neljät villasukat ja kaksi purkkia omenahilloa.
    Että eletään sitä täällä Kyrössäkin suuren maailman sykkeissä !

Lauantai 25.10.2014
Aika sutinat, kun laskeuduttiin viikonloppuun. Päällimmäisenä seremoniamestarina toimiminen ystävämme Juhan 60:sillä. Suunnittelua, laitteiden testaamista , ja sankarille puheen laatimista, sekä palaveria Päivin ja Juhan kanssa. Kylläpä poika yllätti kutsumalla Koskilinnaan kekkereihinsä lauantai-illaksi toista sataa sukulaista ja ystävää. Juhlat olivat sankarin näköiset ja vieraat viihtyivät. Tarjottavat maistuivat ja kaiken kruununa illan musiikkiohjelma.
    Tango del Norte oli illan nimi. Illan sankari on syvästi ihastunut originaaliin argentiinalaiseen tangoon ja sitä tarjottiin tunnin verran juhlayleisölle. Ja millä tavalla ! Lauteille asteli kolme nuorta miestä : Heikki Hämäläinen, sello, Sami Pirttilahti, bandoneon ja Ville Westergård piano. Vaikka en ole pätkääkään ollut tangomusiikin ystävä, niin voi yksi ilta muuttaa kaiken. Aivan huima esitys. Sain aikani vinkin Juhan tangotaudin vakavuudesta, kun hän toi Iä:lle kolme levyllistä äänitettynä; yli 150 kappaletta, sitä itseään argentiinalaista tangoa.
    Perjantainen Tampere-talon antikin oli taattua tavaraa. Kapellimestarina rehevä engelsmanni Andrew Litton, solistina teknisesti upea sellisti Leonard Elschenbroich ja ohjelmistossa ainakin minun odottamani Sostakovitsin sinfonia nro 15. Yllättäen konsertin parasta antia tarjosi aloituskappaleena kuultu Glinkan " Ruslan ja Ludmilan alkusoitto". Kappaleeseen latasivat filharmoonikot ja kapellimestari huiman draivin. Eikä Sostakovitskaan pettänyt tunnelmasta toiseen kiiruhtavalla monipuolisella sinfoniallaan. Puhallinosaston trumpetit, lyömäsoitin sektetti ja kontrabassot maininnan arvoisia.
    Liekö pimeä syksy syynä, mutta toiminnan aloitus tuntuu joskus vaikealta ; saa oikein ottaa itseään niskavilloista kiinni. Niin teimme Iä:n kanssa ja matkustimme Karkkuun tapaamaan siellä vanhainkodissa asuvia pitkäaikaisia ystäviämme Liisaa ja Keijoa. Kyllä käynti virkisti, uskoakseni myös Liisaa ja Keijoa, sillä asiaa riitti melkein pariksi tunniksi. Pariskunta, joka koht´'sillään kolkuttelee 90 rajapyykkiä, olivat erinomaisesti kartalla. Kotikulmien asioita seurataan tarkasti, myös laajempaakin uutisointia. Entisen Hoikan henkilöstöä ja palveluja kehuivat kilvan. Vierailuja varmaan odotellaan.
    Taatakin sai eloonsa buustia. Yksi mummeleista, kuulemma entinen kätilö, iski kahvilassa silmänsä taataan. Kyllä hierottiin hartioita ja siliteltiin tukkaa ja kun vielä mummeli rupesi ääneen miettimään Iä:n aikana, mihin hän oikein voisi taatan piilottaa, niin Iä:kin alkoi kalpeneen. Eipä sitä koskaan salskea seniori tiedä, millä oksalla lintu istuu.

Maanantai 27.10.2014
Seniorit matkasivat Ikaalisten kylpylään. Oikeen kutsu saatiin ja meitä varten sorvattu ohjelma. Pettymys niille, jotka heti ajattelee, että maanantaina vierailu kohdistuisi maan kuuluihin naistentansseihin. Pois se meistä. Olemmehan tunnetusti vakavamielistä porukkaa, jotta kaikenlainen himphamppuilu on ainakin suuremmaksi osaksi taakse jäänyttä elämää. Mitä nyt joskus repäistään.
    Mutta meillä oli liikunnallinen päivä. Osa porukasta pulahti Iä:n johdolla altaaseen ja vesijumppaan, osa meikäläisen kanssa keilaamaan. Se meirän porukka omaa niin paljon kapitalistisen luonteen, että jos vaan urheilusuorituksesta on jonkinlaisia pisteitä mahrollisuus kerätä niin sinne. Enpä muistanut, että keilapallo on niin halvatun raskas. Vieläkin on ranne turtana, vaikka kyllä sitä viskottiinkin rapiat puolitoista tuntia. Joukossa oli ammattilaisia, ainakin Maija, mutta löytyi myöskin rööliroopeja, joiden pallo useimmiten kiersi puolelta tai toiselta kourua pitkin keilaparven ohitse. Ei viitsi nimeltä mainita, mutta totuushan oli se, että osa meistä oli ensi kertaa lajin kanssa tekemisissä. Jäljiltämme jäi kuitenkin keilahallin peräseinä pystyyn. Kiittivät varmaan luojaansa Kylpylässä. Täytyy omasta osuudesta kertoa, että runsaaseen kolmeenkymmeneen heittoon mahtui yksi täyskaato ja taata, kun on itteensä pitänyt aina hyvänä kaatajana.
    Ja lopuksi mentiin lounaalle Kylpylän restauranttiin ja siellä onnistuivat kaikki. Erinomaisen raikkaat ja maukkaat olivat sapuskat. Ei voi kun ihmetellä, että kyllä vanhoihin ihmisiin mahtuu, kun ajan kanssa nautitaan. Likeltä piti, ettei jouruttu pyytää tarjoilevaa henkilökuntaa kantaan ähkyviä ruokailijoita Kylpylän toiseen kerrokseen. Mutta kaiken kaikkiaan; hyvä oli päivän meininki

Keskiviikko 29.10.2014
Ensinnäkin kiitokset niille lukuisille rakkaille naisystävilleni, jotka olivat merkillepanneet, että taatan vuosikello hypähti jälleen pitemmän rattaallisen eteenpäin. Oli mukava seuloa pitkä päivä tekstareita, meilejä ja kortteja ja muistella niitä ihania hetkiä yhdessä. Taata on astunut elinkaarensa viriilimpään ikään; sixti nain ! Samaan syssyyn täytti blogini kuusi vuotta. Murut ja hurut lounaalla ja samassa paikassa, ihan totta, Kyläravintola Sarvessa. Eri pöydissä kyllä istuttiin, eikä pahemmin silmäpeliäkään pelailtu. Mukana oli mässäilemässä perusporukka kokonaisuudessaan, aina laskentaneuvosta myöten. Myös murut lounastivat paikalla täysilukuisina.
    Ja kyllä oli Sarvi parastaan pannut. Lounaspöydän täyttivät kalkkunapihvit, makaroonilaatikko ja tietysti jauhelihapihvit. Kyllä. Ihan omalla osastollaan vartosivat lämpimässä pannussa hurujen nälkäisiä suita. Pannunpäälle oli oikein kirjoitettu: "JAUHELIPIHVEJÄ". Ja tietysti soosseja ja perunoita, salaatteja, leipää ja voita. Pahanpäiväisesti pelästyin, kun Elorannan veljekset, nämä Kyrön daltonit, mainitsivat virne naamalla pihveistä. Olin tasan varma, että Simo ja Jari olisivat piruuttaan syöneet osaston tyhjäksi. Kyllä ne siihen pystyy, jos sille päälle sattuu.
    Päivän ensimmäinen sana meni tietysti Ilvekselle. Nimetön porukka näyttää jälleen virkistyvän. Pikkusen risoo, että Jussilla on sellaiset kanavat töllössä käytössä, että voi valita aina Ipan pelin. Taatalla on karvalakkiversio ja sitä on katsominen, mitä nelosen pro määrää. Mutta jos veikkauksessa voitan, ostan meillekin semmoiset rensselit, että saa itte valita mitä katsoo ja Jussin kiusaksi vielä KHL:n ja NHL:n. Notta johan on lätkää päivän ympäri. Saakohan niitä sellaisia, hieman halvemmalla, missä Tapparan pelit puuttuu. Niitä, kun ei ole niin nuukaa nährä. Sillälailla sano Tarva !
    Päivän toinen sana oli kirkollisvaalit. Hurut esittää asiantuntevan ja valistuneen veikkauksensa vaalien suhteen; seuraavassa kirkkovaltuustossa on 60 % kyröskoskilaisia. Ja sitten nostetaan seurakuntatalo uudelleen pöydälle ja korjataan, jos korjaamista on, se homeinen ?? Kyröskosken talo.
    Hämppärin mainoksissa esiintyi toinen toistaan hymyilevämpää naamaa, ja eräässä yleisönosaston kirjoitelmassa lupasi ehdokas äänestäjilleen niin paljon maallista mannaa, että jos kaikki toteutuu eletään seuraavat neljä vuotta Kyrössä kuin taivaan esikartanossa. Näidenkin kirkkovaalien jälkeen voi olla, että korkeimmat arvot löytyvät edelleen kolesterolitesteissä !

Perjantai 31.10.2014
Jo on viikolla vaellettu. Eilen lährettiin ystäviemme Ipun ja Heikin kanssa Poriin. Luvassa oli Pori Sinfoniettan konsertti Promenadisalissa. Niin ne ajat muuttuu. Melkein 50-vuotisen ystävyystaipaleemme alussa Heikki oli kova jazzmies, Porin Jazzin perustajia ja taata rautalanka ja rock fanaatikko. Ja nyt matkataan kuuntelemaan Beethovenia ja Mendelssohnia. Illan järjestelyt on hoitanut Ipun ja Hessun tytär Harmaalan Leena. On muuten valtakunnan upein intendentti.
    Orkesterin kapellimestarina ja solistina pianistivirtuoosi Olli Mustonen ja ohjelmistossa Beethovenin "Egmont-alkusoitto" ja "Pianokonsertto nro 1" sekä Mendelssohnin "Sinfonia nro 3". Tiedossa siis parasta klassista ja Olli Mustonen hoitaa osuutensa häikäisevästi saaden Sinfoniettan soimaan tiiviisti klassikoissa. Yleisö nauttii illasta.
    Konserttikansaa Promenadisali täynnä, eikä taida rajoittua kyröläisten lisäksi vain porilaisiin. Tarkka korvani on kuulevinaan myös Ämpärporin ja Pröttikarvian murretta. Ja Leenan ollessa kysymyksessä järjestettynä on jälleen matkalaisille yllätys; pääsemme vip-vieraina haastattelemaan Olli Mustosta konsertin jälkeen. Olli kehuu orkesteria ja kertoo valmistautumisesta illan konserttiin. Jännittävää sisäpiirin tietoa !
    Tänään tutustumme Tampereen Tornihotelliin. On tullut aika viettää Seppälän sisarusten lounashetkeä. Tornin huipulla sijaitsevassa Morossa sisarukset sipaisevat päivään alkurinksut ja sen jälkeen "Grill it" ravintolaan lounaalle. Päivän lounaspöytä erinomainen, vaikka pääsemmekin paikkaan verraten myöhään. Tapaaminen päättyy Marja-Liisan tarjoamiin samppuksiin ja torttukahveisiin.
    Mainiota sisarusnelikkoa voisi verrata, tietääkseni Kotkasta myös lähtöisin oleviin Valtosen sisaruksiin. Valloittavia ovat nämäkin. Nimittäisin Seppälän kvartettia "Harmoni-siskoiksi", muistanette vanhaa kansakoulua käyneet soittimen luokan nurkassa, jolla säestettiin virret, sillä niin eloisasti soivat sisarusten äänet. Tapaaminen on muutenkin kuin yhtä konserttia; solisteina sisarukset ja me kolme vävyä komppaamme. Varjele, jos komppiosasto soi liian kovaa.
    Keskustelunaiheet ovat vuosien varrella muuttuneet, enää ei vatsa vaivaa, eikä kyynärpää kolota, vaan nyt puhutaan homoista, lesboista ja politiikasta painavin äänenpainoin. Keskustelun liekit työntävät ikkunanraoista Puutarhakadulle savua. Ja vävyt viheltelevät ja tutkivat katseillaan kattolistoja.
    Mutta vielä on päivässä ohjelmaa. Iä:n kanssa Tampere-talolle, missä Santtu-Matias filharmonikkoineen tutustuttaa meidät huimaan Verdin "Requiemiin ". Täpötäysi Sali elää mukan joka solullaan. Emme ole moista esitystä Verdistä koskaan kuulleet. Joka osanen toimii; Santtu-Matias, solistit Soile Isokoski, Marina Prudenskaja. Christian Juslin ja Tuomas Pursio sekä upea Tampereen Filharmoninen kuoro ja tietysti filharmonikot. Täydellinen päivä ! On aika asettua Pyhäinpäivien rauhaan.