ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Lauantai 02.12.2017
Mukavan viimeisen illan Filharmonikot tarjosivat yleisölleen kauden päätöskonsertissa. Jatkoimme suomalaisen musiikin merkeissä kapellimestarimme Santtu-Matiaksen johdolla. Kuunneltavaksi tarjottiin parit Salliset ja yhdet Kokkoset. Hienoa kotimaista. Jälleen mainio solisti, suomalais-hollantilainen sellisti Jonathan Roozeman. Orkesteri oli Santtu-Matiaksen johtaessa täydessä iskussa.
    Illan pikkujouluinen yllätys tapahtui solistin tulkittua Sallisen Don Juanquijoten yölliset tanssit, mikä sisälsi paljon tangomaisia osioita. Niin annapas olla ylimääräistä varten lavalle saapui Rouvali marimboineen, solisti selloineen, orkesterin sellisti Lauri Kankkunen ja kontrabasistimme Petri Mäkiharju. Nelikko tarjosi yleisölle Monosen Unto Satumaan ja miten, vanhana Unskin musiikin ystävänä en ole koskaan kuullut kappaletta tulkittavan näin. Yleisö, salin täyteinen, hullaantui tappiin asti.
    Juhlittiin Santtu-Matiaksen sopimuksen jatkoa, 100-vuotiasta Suomea ja kaikkea siltä väliltä. Onnittelut Tampere Filharmonian päättäjille varhaisesta sopimuksen jatkosta; missä mahdammekaan majailla tamperelaisen konserttimusiikin kanssa tulevaisuudessa. Vapise Helsinki
    Kyrvään golfin vuositapaamista vietettiin Osaralla. Pelit jäivät hyisenä kesänä vähemmälle, mutta juttua piisasi illanvieton ratoksi vaikka millä mitalla. Iä oli ottanut tarjoamisten kanssa supi suomalaisen linjan ja pyöräytellyt perisuomalaisen lehmärodun kyytön lihasta mainioita lihapullia muiden sörsseleitten ohella. Kyyttö oli suomalaisuuden lisäksi osaralaisen kyyttökasvattajan Heinäsuon karjaa. Entisenä karjankasvattajana en ole naapurilta kysynyt, kumpaan rotuun Jukan kyytöt kuuluvat; joko harvinaisempaan nenoskarjaan vai yleisempää tossavaiskarjaan. Arvelen, sanoi Ketola, kun valehteli, jälkimmäiseen. Mutta mitä näistä, halvatun hyviä olivat pullat. Jopa minullekin, joka olen suuri asiantuntija, pyöryköitten lajitelmissa. Taatan baarista löytyivät sopivat juomat illan ratoksi.
    Nuukaksi tunnettu Osaran mies tuli yhtenä päivänä kotiin ja huomasi vaimon liukuvan alastomana kaidetta alas. - Mitäs olet tekemässä, kysyi Osaran mies. -Lämmitän päivällistä.

Sunnuntai 17.12.2017
Ei pitäisi pappojen lähteä laivatöihin. Kahden kuukauden projekti loppui eilen ja aika tyhjältä takki tuntuu. Lähdimme nimittäin värkkäämään ritarikunnallemme uusia sääntöjä, joiden uudistamisesta monilla jäsenillä oli omat tiukat mielipiteensä. Onneksi tiimiin kuului kolme avarakatseista jäsentä. Tehtävän perälauta makasi eilisessä ja kohtalon kellot kilkattivat eilen Komediateatterin salissa pitkän pöydän äärellä. Ja kuten usein käy unettomien öiden jälkeen; läpihän ne menivät mutinoitta. Ei vielä heitetä hattua ilmaan, sillä edessä on vielä rekisteriviranomaisen tarkastus.
    Notta se oli sitten viimeinen tällainen ponnistus. Metsään meni jännityksen vuoksi ritarikuntamme joulujuhlat perjantaina Tampere-talossa. Tampereen Ooppera vietti 70-v. juhlagaalaansa erinomaisten laulajien kanssa. Lavalla kävivät Johanna Rusanen-Kartano, Suvi Väyrynen, Tuija Knihtilä, Mika Pohjonen ja Jaakko Ryhänen. Kansalle tarjottiin oopperaa Joonas Kokkoselta, Verdiltä, Mozartilta, Puccinilta ja Wagnerilta, muutaman mainitakseni. Täydellinen oli kattaus oopperan alueelta. Komeasti laulettu ja taidolla soitettu.
    Vahinko, että taatalla oli jännitteitä ja totta puhuen minun korvaan käy paremmin konserttimusiikki kuin ooppera. Etenkin nämä suomalaiset ovat useimmiten niin halvatun synkkiä.
    Syymme Iä:n kanssa poissaoloon oli reissu Latviaan senioreitten kanssa, mutta siitä myöhempää.
    Muuten olen sitä mieltä, että kilpailu presidentin paikasta saisi loppua. Pian alkaa Saulikin hermostua, kun kaikenlaista pikkuvaltionaista ja miestä rimpuilee mukana

Tiistai 19.12.2017
Seniorit matkailivat Latviassa, missä kohteena oli pääkaupunki Riika. Erinomaisen paljon isompi oli kaupunki, kuin Virosta tutuksi tullut Rääveli. Matkaseurue koostui 22 seniorista ja matkan toteuttajana oli tunnettu paikallinen liikenneneuvos Timo Tuomisto. Matka sujui paikallisten joulutoreja kiertelemällä ja yhteisiä iltoja viettämällä.
    Mukavaa oli ja yksi päivä neljästä täytettiin matkaten Runladen palatsiin ja poikkeamalla takaisin tullessa Bauskasin olutpanimolla maistajaisissa. Senioreilla alkaa olla vissi kuva baltialaisesta oluen panemisesta. Runlade, mitä verrataan Versaillesiin, oli näkemisen arvoinen upeine huoneineen ja puistoineen. Kannattaa poiketa. Vertaus ei onnahtele ollenkaan.
    Palatsissa nautimme maistuvan lounaan, tarjoiltuna pöytiin. Kolmen ruokalajin tarjoilu tapahtui noileesti, vaikka tarjoilijoita oli vain yksi, tosin mies. Toinen iloinen yllätys oli Lido ravintola konsepteineen. Ravintolaan tullessa kahmaistiin tarjoilualunen ja taltrikki mukaan ja alettiin kierrellä kooten ruokatarjottimista, mistä itse halusi nauttia, sitten kassalle annoksen punnitukseen ja ei kun nauttimaan. Silmät vetivät enemmän kuin heikot sääret. Mutta oli hyvvää ja halpaa. Näitä Suomeen !
    Paluumatkalla poikkesimme Latvian puolella Super Alkossa. Ei muuten, mutta varauduttiin alkavaan flunssakauteen ja muutamat ostivat ruuanlaittoa silmälläpitäen pienen tilkan konjakkia. On kuulemma hyvää loimutettujen munien kanssa. Ja halpaa oli täälläkin !
    Nautittiin senioreissa myös oma joululounas Isopappilassa. Viidettäkymmentä senioria kokoontui vuoden viimeiseen tapaamiseen. Eikä ihme, ruokatarjoilusta vastasivat jälleen mahtavat Maa- ja kotitalousnaiset. Vieraanamme oli rovastimme Virtasen Sakke, luoden porukalle joulumieltä. Sakke on joviaali pappismies, eikä pidä pitkiä porinoita vaan asiaa. Juhlassa nimitettiin kolme hallitustyön jättävää kukkien kera puhemiehen enkeleiksi. Kunniamaininnan saivat Riitta.Liisa, Sirkka ja Pirjo-Riitta.
    Jouluvalmistelut on aloitettu. Iä harjoitteli omaan jouluun Jantsun kanssa rakentaen tänään AutoCenterin porukoille joululounaan. Lounastajia oli yli kolmekymmentä. Että kuinka jaksavatkaan ! Syynä lienee se, että henkilöstön muodosti noin kolmekymppiset miehet, joukossa vain neljä naista. Otettiin siinä niin maireena asentajien kiitokset vastaan. Taata toimi vain kuljetuspuolella.
    Eli näillä näppäimillä aatto Iä:n kanssa kahden, mutta seuraavana päivänä pirtti täyttyy parinkymmenen juhlijan porukasta. Kyllä hulinaa riittää !

Sunnuntai 24.12 2017
Meneehän joulun aatto supistetullakin porukalla. Paikalla Vanha-Yrjölän pirtissä ovat Iä, Jantsu ja taata, sekä aaton vieras Rottis Huuko rannasta. Huuko on tullut hoitoon, koska isäntäväki on lähtenyt aaton viettoon ja sukuloitteen. Huukolla on matkassa joulupukilta saatu uusi sänky ja pallo, mutta trahteerinki on uskottu taatan huoleksi. Huukon hajuaisti on herkistynyt keittiön monista viekoittelevista hajuista.
    Kynttilät käydään sytyttämässä joulupuuron jälkeen. Luoja on järjestänyt juhlijoille pirteän pakkasilman. Pirteäksi sään tekee kohtalainen puhuri. Väkeä on hautausmaalla niin paljon, että parkkipaikka autolle on kiven takana. Meitä onnistaa, kun juuri edestämme lähtee velvollisuutensa suorittaneet kävijät. Voi että meillä on komea uudistettu kappeli. Remontti maalausta myöten on suoritettu pieteetillä. Onnittelut seurakunnalle.
    Pitkästä aikaa lähdemme Iä:n kanssa aaton joulukirkkoon. Monesta mahdollisuudesta valitsemme Mäntyrinteen kappelin, missä tapaamme Marikan, Janin, Auroran ja Konstan. Tilaisuuteen osallistuu kaikkiaan lähes sata seurakuntalaista. Hartauden pitää kirkkoherramme Erkki. Mukavan leppoisa saarnamies luo jouluisen olon. Ajatuksiin hiipii hauska ajatus syksyltä, kun olin katsonut naamakirjasta Immosen Simon sinne uittamaa amerikkalaista filminpätkää, missä neljä miestä esitti kirkossa rytmikkään square-tanssin. Otin asiaan kantaa ja sanoin, että miksi ei näin Kyrössäkin; olisin Simon lisäksi valmis osallistumaan, niin annahan olla kotvan kuluttua ryhmään liittyi myös Erkki. Tätä odotellessa!
    Illalla nautitaan jouluherkkujen koemaistajaiset. Pötyä on vaikka minkälaista notkuvassa pöydässä, mikä odottaa huomisen ruokien tuholaisarmeijaa. Taatakin saa nauttia jouluisen herkkunsa lipeäkalansa rauhassa. Kukaan ei kysy, mitä toi harmaa pippurilla ja suolalla maustettu mössö on taatan lautasella.
    Mitä aatosta puuttui? Joulupukki ja yleinen häsä. Mutta saipa taata kuitenkin kurvahtaa joulumuorinsa viereen puolenyön tietämillä.

Perjantai 29.12.2017
Ahkerana oli viikatemies ystävieni joukossa kuluvana vuonna. Tänään olimme Ahokkaan Simo-Pekan siunaustilaisuudessa. Masentavaa, mutta näin se kohtalo menee. Olen elämän siinä vaiheessa, että käytetyin juhlavaate on tumma puku ja juhlana surujuhla.
    Lähemmin tutustuin Simppaan autokoulussa. Simo-Pekka oli vaativa opettaja ja erinomaisen innostunut liikenteestä ja autoista. Ymmärrän, että hermoja kysyi käydä Hämeenkyrön kaistapäitten kanssa ajattamassa Tampereella kaupunkiajoa. Ei silti, täydessä Simcassa hersyi matkoilla huumorikin. Pisteenä i:n päällä tölmäsin kerran autoni nokan Nuutin ristillä kouluauton perään; takapenkkiä myöten. Ja mitä Simppa, tuli autosta ulos tukka sekaisin ja sano kovaan ääneen Herran tähren.
    Simo-Pekka kutsuttiin LC Hämeenkyrö/Kyröskosken jäseneksi vuoden myöhempää meitä perustajajäseniä. Tapaus oli alku pitkälle läheiselle ystävyydelle, minkä ponnistuslautana toimi mainio lauluyhtyeemme Heikki Alpertti ja Tenuana Rässi. Tehtävät trion kanssa jakaantuivat siten, että Simppa oli palikansoittaja, porukan ainoa kuoromies, Joukion Heikki soitti pyykkilautaa ja toimi kapellimestarina ja taatan soitin sannalla täytetty helistin ja koska olin ainoa soittotaidoton, niin osakseni lankesi toimia yhtyeemme verbaalikkona. Neljän vuoden kuluttua yhtye täydennettiin hanuritaiteilija Jorma Mäntykorvella, naisten asuun pukeutuneena taiteilijanimeltään Heija Himola.
    Uskokaa taikka älkää keikkoja olisi riittänyt vaikka millä mitalla. Yhtyeen motto kuului; risaisessa repussa voi olla leuhkat eväät. Eteläisessä Suomessa kierreltiin Helsinkiä myöten ja yksi suurimpia yhtyeeseen ihastuneista managereista oli silloinen ravintola Rosendahlin ohjelmavastaava. Meille jäi parhaiten mieleen paikasta ilta, kun olimme esiintymässä professori Pystysen seurueelle. Meillä oli mukavaa, Pystysellä ei niinkään.
    23 vuotta yhdessäoloa vapaa-aikana hitsaa kyllä porukat yhteen. Viimeisen kerran kiipesimme lauteille 1996 ja ensimmäinen esiintyminen oli 1973 ravintola Sarvessa. Onnesta olimme kaikki kiinni töissämme ja liikenteeseen lähdettiin vain silloin, kun se hyvältä tuntui. Aloitus tapahtui tarpeesta, sillä toimin klubin juhlatoimikunnassa ja vuosijuhla tarvitsi ohjelmaa. Hauskoja sattumuksia sattui tämän tästä; olisihan niistä muutaman pakinan aiheeksi.
    Mainitaan vain yksi. Kerran päätimme lähteä ulkomaille Ruottiin. Tarkoituksena oli tavata ruotsinpuolella asuvia ammattiveljiä Slussenin siltojen alla sekä nauttia pieni pullo Skåne Akvaviittia tavaratalo Åhlensin toiletissa vessanpytyn ympärillä. Jälkimmäinen onnistui!
    Simo-Pekka oli kaikesta innostuva pohjanmaalaanen suorapuheinen mies. Kevyet mullat Sinulle Simo ja selvittele sen Pietarin kanssa olisko tulevaisuudessa Tenuanalle keikkoja. Aikapula ja kiirus ei tuskin siellä vaivaa.