ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Torstai 01.12.2016
Kyllä mä taas mieleni pahotin, kun keskiviikon hurulounas jäi nauttimatta. Kylmään kaupunkiin piti hankkiutua kotoisen Sarven lämpöisestä sylistä ja vieraaseen sakkiin. Eikä ollut jumalattomasti edes hurraamista tamperelaisessa annissa; riisiä ja kanaa. Ei tullut pikkujoulupukki hauskaa ja herkkuja kontissaan.
     Kun ajelin kohti kotia saatoin iltapäiväisellä kolmostiellä autossa istuessani kuulla, kuinka hurut särpivät täytettyä lihamureketta ja valelivat päälle paksua pekonikastiketta. Ja kun markkinointi-neuvos ja senaattori tyhjensivät kolmatta lautasta oli Kekkosella edessään jo toinen satsi moussea kermavaahdolla päällystettynä. Voi että tätä maailman ihanuutta ja taatan kurjuutta.
     Kaikkein kylmintä kyyti oli kuitenkin siinä, kun tarjolla oli pitkästä aikaa jauhelihaa, vaikkakin murekkeen muodossa. Taatan toiveita ei ole paljon toteuteltu, mutta annas olla, kun senaattori ronkuaa silakoitten perään, niin niitä löytyy. Mistä moinen epätasa-arvo ? Paljon olen asiaa fundeerannut ja tullut siihen tulokseen, että senaattorilla on shemeikkan katse. Muistattehan Uhtuan miehen, joka pisti Juhan emännän Marjan pään pyörälle Topi Särkän Suomi Filmissä. Schemeikka oli semmonen vilkkusilmä, notta.
     Viimeistä kertaa tänä vuonna Filharmonikkojen luona illalla. Paikalla tietysti Santtu-Matias ja solistina kaunis japanitar, marimbisti, Eriko Daimo. Ohjelmistossa Haydnin Sinfonia nro 103, Pius Cheungin marimbakonsertto sekä Rahmaninovin Sinfonia nro 2. Santtu-Matiaksen tyyliin ilta oli loistava huolimatta tapahtumista konsertin ulkopuolella.
     Ensinnäkin Rouvali johti konserttia sairaana, lääkityksen alaisena. Toiseksi väliajan lopulla eräs yleisöstä sai sairaskohtauksen ja väliaika venyi aina 50 minuuttiin orkesterin odotellessa lavalla. Kovin oli hidasta pelastuslaitoksen toiminta sairaustapauksen aikana. Puheet sairaankuljetuksen paikallaolosta Tampereella kolmessa minuutissa voi jättää sikseen.
     Kaikesta huolimatta Rouvali kokosi konsertin loistavasti. Vaikka moni kuuntelijoista vieroksui soittimena marinbaa ja myös sävellystä kuuluivat ne erottamattomasti siihen opetukseen, millä Santtu-Matias koulii meitä kuuntelijoita. Marimbakonserton jälkeen yleisö osoitti seisoen suosiota ja ylimääräisenä marimba soi kuusikätisesti Daimon, Rouvalin ja Cheungin soittamana. Mahtavaa !
     Koti-illan alku Iä:n kanssa pääsi alkamaan vasta lähempänä kello 23. Saattoi olla, että tonttuja hiippaili jo hiljakseen Vanhan-Yrjölän pirtin ympärillä.

Maanantai 05.12.2016
Ei siinä sitten kauan nokka tuhissut Osaralla, kun otettiin ja päätettiin Iä:n kanssa, että jatketaan nyt ainakin tänä vuonna joulutorien keräystä. Kovasti ovat matkamme suuntautuneet näissä merkeissä Saksaan, mutta nyt tuli suunnan muutos. Lehahdettiin Wizz Airin siivin Puolaan, Gdanskiin.
     Matkan onnistumiseen vaaditaan tietysti hyvät olosuhteet perillä ja nopea ja halpa matka kohteeseen. Talouspuolesta jos aletaan, niin kun Iä oli istunut netin vieressä pari tuntia, oli meille varattuna reissu 150 euroa halvemmalla per nenä kuin halvin pirkanmaalainen matkatoimisto. Hintaan sisältyy kaikki; auton parkkeeraus Turussa ja jopa polttoaineet. Ja kuinka kiireetön onkaan Turku lähtöpaikkana ja juuri remontoidun lentoaseman tilat siistit. Kymmenen pistettä. Eikä lähtöselvityksissä kiiruun kierää ! Nopeasti sujui hieman myöhässä lähtenyt lento. Lentoon kului aikaa tunti, kun heimokansamme Unkarin pilotit näyttivät taitonsa. No koneessa kuulutukset olivat ainakin yhtä epäselviä kuin Ryynäsellä. Mutta mitä näistä.
     Matkaan kuului taksimatka kentältä hotellille ja vaikka olimme lasketusta ajasta myöhässä, vartosi Andrzei kiltisti Skodansa kanssa osaralaisia. Matka kentältä hotellille otti parisenkymmentä minuuttia. Ja sitten majoituttiin Liberiumiin. Olipa tyylikäs pieni hotelli kaupungin sydämessä ja ikkunasta avautui näkymä matkamme kohteeseen joulutorille. Kyllä Iä on matkan johtaja. Aikaa jäi päivästä pitkään kävelykierrokseen, iltaruokailuun ja tutustumiseen joulutoriin. Tori siirtyy joulutoriemme kärkipaikoille. Tavaraa riittää, jouluista mieltä ja herkkuja jos jonkinlaisia. Ja kaikki huomattavasti edullisempaa kuin esimerkiksi Räävelissä. Kyllä tänne tullaan toistekin.
     Joulutorilla tuhoan ainakin yhden golonkan eli porsaanpotkan. Voi että kun mieltä kiehtoo iskeä haarukka kuumassa ravassa lilluvaan potkaan. Iä aikoo mennä siksi ajaksi torilla olevaan valtavaan maailmanpyörään. Toinen intohimoni kohde joulutorilla on puolisen metriä pitkä chaslikki. Toista tietää, kun nämä särpii. Lisäksi listaltani löytyy Flaci lehmän satakertakeitto. Liha on leikattu lehmän mahan eli paskapuntun laidasta. Markkinointineuvos varmaan muistaa Kyröskosken torilla vaikuttaneen Mäkelän Topin kaupan, missä lihamiehenä oli iäkäs Vanha Mäkinen. Mäkinen tuon puntun nimen meikäläiselle tarjoili.
     Ja jos paikalle sattuu, mainittakoon vielä sopista maukkaaksi mainittu barszcz czerwony eli jouluinen punajuurikeitto. Puolalaiset eivät ole konsonanttien käytössä nuukia. Puolalaisista konsonantti herroista mainittakoon esteiden olympiavoittaja Zdzislaw Krzyszkowiak, joka Rooman olympialaisissa näytti muille närhen munat.
     Auroran ja Konstan joukkue lätkässä on voittanut alkusarjansa kävi viimeisessä ottelussa miten tahansa. Hienoa !! Tästä taata tykkää. Jääurheiluun liittyy myös puolalainen potka-sana golonka. Pelasihan tsekkien maajoukkueessa aikanaan 134 lätkämaaottelua Jozef Golonka.
     Kun Iä on ottanut selville, missä sijaitsee linjuriasema ja tänään on vierailtu ahkerasti myös pyhätöissä, niin tietänee se sitä, että huomenna on vuorossa traditionaalinen linjurimatka helvetin kuuseen.

Keskiviikko 07.12.2016
Tukevasti Vanhan-Yrjölän pirtin pöydän ääressä. Hyvin on pidetty talo; jouluvaloja sytytelty, linnut ruokittu, ainakaan vielä ei ole näkynyt ainuttakaan hömötinttiä selällänsä ja lämmityspuut tuotu laatikoihin. Kyllä kelpaa, kun on hyvät kotomiehet. Ja kuuleman mukaan oli vielä Itsenäisyyspäivän vastaanotto.
     Erinomainen oli Gdansk joulutorin paikkana. Vaikka merenrannalla sijaitsevassa kaupungissa puhaltaa jatkuvasti viileä puhuri, niin siitäkin selvittiin asiallisella vaateparrella. Ja kyllä Iä:n kanssa kaupungilla kieputtiin, askelmittari näytti kolmessa päivässä 28.000 askelta. Linjureista pysyttiin poissa, mutta se traditionaalinen matka helkutin kuuseen tehtiin raitiotievaunulla. Iä vaati ehdottomasti nähdä solidaarisuuden telakan ja muistella sähköasentaja Lech Walesaa. Ei auttanut, vaikka taata lupasi kasvattaa tuuheammat viikset, vaan vapaustaistelijan jäljissä piti polkeman.
     Tietysti täytyi ensin selvittää puolalaisten mummujen kanssa raitsikkapysäkillä, millä vaunulla paikalle pääsee. Iä vanhana enklannintaitajana keskusteli mummujen kanssa, jotka puolestaan hakkasivat käsiä polviinsa, notta mitä se likka oikeen tahtoo. Onnesta paikalle tuli kaksi nuorta Janitaa, jotka oikein kädestä pitäen ohjasivat osaralaiset raitsikkaan. Valokuvia otettiin ja taata pääsi telakan portilla samaan kuvaan puolalaisen paavin Johannes Paavali II valokuvan kanssa. Tuli toteutetuksi tätä kirkollista ekumeniaa Hämeenkyrön seurakunnan ja katolisuuden kesken.
     Uskokaa tai älkää, Iä sai taatan jollakin keinoin joulutorin maailmanpyörään. Siellä sitä pyörittiin peräti viisi kierrosta. Tilannetta tasoitti matkalaisten kesken se, että Iä suostui jakamaan sen puolimetrisen saslikin kanssani. Luojan kiitos, että ruokailuni tapahtui maailmanpyörän jälkeen ! Pääsin nauttimaan myös rasvassa lilluvan sianpotkan, olipa erinomaista. Mutta lehmän satakertakeitto jäi saamatta, voi itku ! Oli kuulemma loppunut.
     Hieman juhlistettiin itsenäisyyttä; tuoppi puolalaista Tyskie olutta, jota on kuulemma keskeytymättä pantu Sleesiassa vuodesta 1469 sekä filharmoniaa muistellen Bloody Mary sekoitettuna Chopinin vodkaan. Olipa asiallisesti maustettu !
     Mutta reissusta, kyllä tänne toistekin tullaan, jos terveyttä piisaa ja innostamme muitakin lähtemään mukaan. Eikä taatan silmä jäänyt tippaakaan kaipaamaan pressanlinnan kaunottaria, Gdanskissa niitä vilisi jokaisessa paikassa. Onpas reissulta sulateltavaa.

Sunnuntai 11.12.2016
Kuluvan vuoden yhtä suurinta kulttuurijuhlaa vietettiin perjantaina; tietysti Osaralla, missä Osaran maaseutuopetusyksikkö täytti 130 vuotta. Osara on satsannut armottomasti vuosijuhliinsa. Kymmenen vuotta sitten vietetyt 120v. juhlat, olivat inansa isommat, mutta molemmissa ohjelmansuorittajat olivat kyröläisten kärjestä; nyt juhlapuhujana tohtori Rajala ja kymmenen vuotta sitten taata sai kunnian rakentaa juhliin kirjoittamansa kuvaelman, missä nykyistä menoa oppilaitoksella tutkaili koulun perustaja Arthur G. Hilden pilven päältä.
     Näytelmä sai suuren suosion teatterivaikuttajien joukossa ja esembleä pyydettiin perustamaan Osaralle oma teatteri. Mutta osaralaisilla on aina ollut järki päässä, joten ehdotuksille ei korvaa kallistettu ja näin mahtava spektaakkeli jäi ainutkertaiseksi esitykseksi. Emme missään nimessä halunneet vetäistä mattoa Sillanpää- ja Näytelmäseuran jalkojen alta. Mielenkiintoista aikaa oli pöyhiä koulun arkistoja rapian kuukauden ajan.
     Hieman jännitti, minkä aiheen tohtorimme Panu juhlapuheeseensa valitsee. Koulun historiaa myötäillen saimme kuulla maatalouskulttuurillisen katsauksen. Olen aina ollut otettuna Panun tyylistä pitää esitelmiä. Aiheen kuin aiheen hän osaa käsitellä todella kepeästi asiaakaan unohtamatta. Ja ne äänen painotukset. Tohtoria kuuntelisi vaikka useammankin tunnin peräjälkeen. En ihmettele lainkaan, että salit täyttyvät Panun kirjaesittelyissä ääriään myöten.
     En malttanut kahvipöytä keskustelussa olla kysymättä tulevan kesän Sillanpää oopperasta. Vaikka liput ovat melkein viety käsistä, ei minkäänlaista riehaantumista esiintynyt libreton kirjoittajassa. Jännitystä riittänee aina ensi-iltaan saakka. Myllykolussa ollaan tekemisissä monen uuden asian kanssa suven oopperassa; katettu katsomo, musiikki ja se ainainen sää, huolimatta katoksesta.
     Yksi huolenaihe Panulla tuntui olevan paikallisten voimien käyttämättömyys. Ja meiltähän löytyy naista ja miestä joka paikkaan. Oopperassa esiintynee myös meikäläisen Töllimäen Tohtorissa esittämä Laitilan maisteri; kirjaltaja Sillanpään ryyppy ym kaveri. Osa olisi kuin tehty Hirvosen Anssille. Rooli vaatii muhevan maalaisisännän, sillä jos osan saa joku riisitautinen, pillikinttuinen pojan jolppi, niin mettään mennään, että kolisee. Rooli vaatii asian harrastajan, miehen, joka sahtitupaan sisälle astuessaan kumauttaa litran mukin sahtia noin vain heittämällä, pyyhkii vaahdot kämmenselkään ja sanoo, että aletaas.
     Väliajalla pitää ehdottomasti esitellä kaukaakin tulleille vieraille Kyrön parhaita. Yrjölän Valtteri pistää taata Yrjölän kalotin päähänsä, pyörittää kuulaa kädessä, syljeskelee kouriinsa ja kiroilee sekä laulaa luikauttaa lopuksi Toivo Kuulan "Tuijotin tulehen kauan " .
     Ja ehdottomasti pitää muistaa tamma Suhinaa, joka Hämylän Antin käskyttämänä saavutti kolme ravikuningattaren arvoa. Esittely luonnistuisi siten, että pressanlinnassakin käynyt Mika Forss hevosineen rattailla Marjo Kivimaa karauttaisivat pariin kertaan näyttämön poikki.
     Koska esityksestä sanotaan, notta ei sovellu lapsille, voisivat paikalliset naiskuoron ja mieskuorojen jäsenet pyöriskellä Myllykolun rinteessä ja naiskuoron johtaja haitareineen säestäisi kuorojen yhteislauluna esittämää Sillanpään makkaranpaistolaulua, mihin kirjailijamestari on tehnyt sanoituksen ;" Kypsy kyrsä, kärsi perso, kyll on kyrsän kypsymistä, pahan person kärsimistä." Ja vielä siunatuksi lopuksi; Osaran Maamieskoulussa opiskeli jossain vaiheessa myös pesunkestävä helsinkiläinen Markus Hilden. Suoritettuaan ensimmäisen navettavuoronsa hän meni seuraavana päivänä agronomi Poussan puheille ja kysyi Aulikselta: jos sattuu niin, että lehmät tulee harjattua hyvissä ajoin, mutta tunti ei ole vielä täynnä, voiko lopun ajan harjata karjakkoa ?

Torstai 15.12.2016
Seniorit suolasivat vuoden 2016 perinteisellä joululounaalla. Perinteen mukaisesti saimme isännäksi seurakunnasta seurakuntapastori Erkki Jokisen. Oma väkemmekin oli saapunut paikalle ennätysmääräisesti, lähes 50. Erkki oli jo kerran valloittanut seniorit kertomuksellaan työkomennukselta Inkerissä. Kieltämättä tunsin erityistä mielihyvää Erkin tulosta, sillä Erkki asuu Kostula-Osaran alueella. Kaiken kaikkiaan, meillä on seurakunnassamme erinomaiset sanansaattajat. Siitä kiitokset.
    Eilisestä tilaisuudesta kiitokset kuuluu Erkille; pastorillemme, joka on innostunut jokaisen jäsenemme kertomuksesta, mutta erityiskiitokset ja kumarrukset lounaamme laittajille. Mikäli hyvät ystävät vierailette joskus Kyrössä ja ruokailun järjestäjinä toimivat Maa- ja kotitalousnaiset niin hyvissä käsissä olette.
    Ruokailun emäntinä toimivat em. yhdistyksen porukka; kahreksan emäntää ja kyllä meitä hyvin pidettiin. Monipuolisella lounaalla oli seniorien maisteltavina raikkaita paikallisia ja kotona loihdittuja makuja. Eikä siinä kaikki; vieraista pitivät huolta upeat emännät ja pöytien koristelu oli ammattilaisen käsialaa. Kyllä seniorit saatettiin joulun alustalle lämpimin käsin ja runsain ruuin.
    Tänään tapasin useampia eiliseen osallistuneita senioreita kaupoissa. Miehet lykkäsivät tyylikkäästi ostoskärryjä ja antoivat vatsalihasten rentoutua eilisen koettelemuksen jälkeen kärryjen sangoissa.
    Nuorin natiaisemme Marleena vietti 11-v. synttäreitään. Juhlaan osallistui tietenkin lähisuku ja huomenna on kaikkien luokkakavereitten vuoro. Jos tänään tahti oli rauhallinen, niin huomenna osa juhlijoista jää yövieraaksi, joten varjelkoon nuorison valvojia. Sankarin itseleipoma kinkkukierre oli tosi herkku.
    Vielä terveiset eilisen kokeille Vottosen veljesten siantappojenkan sanoin. Sikaahan oli paistettu Laitilan uunissa kymmenen tuntia.
    "Siantappo miestä oli suurta oli pientä, oli karvareita ja muita, jatkuvasti lappaa parikymmentä akkaa patojen alle puita "

Maanantai 19.12.2016
Joulua vastaan ja vauhdilla. Kaikki alkoi viime viikolla päivänä, jolloin Pusan Tainan Myrskylinnut pelmahtivat Vanhan-Yrjölän tanhuville pölynimureineeen, lastoineen sum muiden välineitten kanssa. Ei kerennyt taata parka pakoon ja mattoraippaa tanssitettiin taatankin takapuolella mattojen ohella telineellä. Niin katosi kaikki käryt taatankin molskihousuista. Ja sitten kylille pakoon.
    Pitkään kurkin Mannamäessä, ennen kuin Myrskylinnut lähtivät, mutta olipa talossa ihanan raikasta ja järjestys vallitsi. Pirtti ei muuta kaipaa kuin olkipahnojen levityksen jouluksi. Eikä siivous siihen päättynyt; seuraavaksi saapui Salomäen juniori letkuautollaan ja imaisi jäteröölit puhtaiksi. Kyllä Kyröstä löytyy apu joka tilanteeseen.
    Lauantaina olikin seuraavaan joululounaan vuoro. Ritarikuntamme oli valinnut juhlapaikakseen Villa Hakkarin Lempäälästä. Odotukset aterian suhteen olivat korkealla, sillä kuuluhan Hakkari kuulun kulinaristin Arto Rastaan valtapiiriin. Eikä toiveissa petytty. Sorttimenttejä runsaasti, maku kohdallansa ja ystävällinen palvelu.
    En voi olla vertaamatta Hakkaria omaan Isopappilaamme ja niin siinä käy, että Isopappila voittaa. Tilat molemmissa samantyyppiset, mutta Isopappilassa paljon tilavammat, joten logistiikka aterian noudossa pelaa kotona paremmin. Ja senkin sanon, että huolimatta Rastaasta, kyllä meidän Maatalousnaisten kottaraiset rinnalle ajaa ruokapuolessa, ehkä ohitsekin; ainakin rinnan mitalla.
    Eilen laskentaneuvoksen ja Maijan kanssa uimaan Kylpylään, ja iltapäivällä Pirkkalaan. On vuorossa perinteinen, meillä yhdeksäs kerta, Mieskuoro Laulajien joulukonsertti Pirkkalan kirkossa. Sitä ennen Murujen tarjoamaa iltapäiväpalaa heidän residenssissään, missä seuranamme ovat Tampere-talon konserttiystävämme Liisa ja Simo.
    Komea on konsertti sillä Mieskuoro Laulajat on huippuunsa hiottu kööri, minkä jouluinen ohjelmisto on koottu aina keskiajalta nykypäivään. Minua on henkilökohtaisesti aina säväyttänyt ohjelmistossa ikituttu Hoosianna, missä laulun voima ja tulkinta kohoaa taivaaseen asti. Vuodesta toiseen Paavo Hyökin johtama kuoro jaksaa hämmästyttää soinnin tasapainoisuudella ja ilmaisun sekä voimalla että pehmeydellä.
    Konsertissa tapaamme paikallisen kirkkoherran Olli-Pekka Siflverhuthin, jonka kanssa jutustamme hetken aikaa, sillä tulevana vuonna meillä on suunniteltuna yhteinen projekti. Monien muidenkin pirkkalalaisen kanssa vaihdamme joulutervehdykset.
    Tänään suoritettiin viimeinen hoito jouluun. Matkasimme Iä:n kanssa Sastamalaan ja jalkahoitajamme Tatjana viritti kinttumme joulukuntoon. Kepeä on kenkä, vaikka piiriä pyörähdellä Yrjölän pirtissä viikonlopulla. Ruokatalkoot vuorossa torstaina, sillä aaton seitsemäntoista hengen seurue vaatii jonkin verran murua rinnan alle.

Keskiviikko 21.12.2016
Tää oli viimeinen taisto ja rintamaamme oli yhtynyt hurujen joululounaalle seitsemän henkeä; neljä hurua ja kolme murua. Joulurauhan vallitessa aterioimme kaikki tyynni samassa pöydässä ja mitään isompia ylilyöntejä ei esiintynyt.
    Kyläravintolamme Sarvi oli täynnä kuin turusen pyssy, sillä ravintolan joululounas on jotakin spesiaalia, mistä kukaan tietoinen ei voi jäädä pois. Kun seisovan pöydän pariin kolmeen otteeseen lautasen kanssa kiertää, niin vatsa jää vartoamaan hyvillä mielillä joulua.
     Ja kyllä me kaikki pöydän kierrossa kunnostuttiin. Sääliksi kävi kuumetautista laskentaneuvosta, joka kärvisteli taudin kourissa kotonaan. Mutta Maija edusti ruokakuntaa komeasti. Erityisesti markkinointineuvoksen ja senaattorin kukkuraiset lautaselliset hirvittivät.
     Jouluherkuista löytyivät kaikki tarpeelliset ja erinomaisen makuisina. Taatan mieltä kiehtoi runsas lihapullakattaus, ruokalaji mihin sain ratkaisevan etumatkan Elorannan veljeksiin, kun heille ei löytynyt ensi hätään salista paikkaa. Piti tehdä veljeksille vanhanaikaiset, mutta stoppi tuli vastaan parinkymmenen jälkeen. Pienet lihaisat pullat olivat erittäin intensiivisen makuisia.
     Hurujen varsinaisen herkkupepun, Kekkosen, silmät kiiluivat luumukiisseliin ja rahkaan jo pääruuan puolivälissä. mutta muutkin rappasivat kiisselillä vielä muutaman vatsan raon umpeen. Kyllä oli olo taivaallinen, kun Fordin penkkiin persuksensa laski. Kolmas joululounas nautittu ja ilman sarvia vaan ei hampaita, että kokonaisuus ratkaisi lounaat Sarven eduksi. Kokonaisarviossa punnukset painoivat tähän suuntaan iloiset ruokailijat. Haarukallisten väliin huuli lensi ja hurujen ollessa kyseessä ilmassa oli aistittavissa tämän tästä jopa hienovireistä hittuiluakin.
     On nämä Sarven plikat meitä niin hyvänä tämänkin vuoden pitäneet. Halattu olisi kaikki läpitte moneen kertaan, mutta yleisessä ruokapaikassa hygieeniapassi ei moista riettailua siedä. Sulimmat kiitokset esitimme ja toivoimme, että tilanne jatkuisi ensi vuonnakin, emmekä tämänkään päivän johdosta porttikieltoa Sarveen saisi.

Torstai 22.12.2016
Piti vaikenemani blogipuuhista ennen joulua, mutta en malta. Syy moiseen on Kyröskosken ala-asteen joulujuhla, mihin Iä:n kanssa osallistuimme. Nämä juhlat ovat sellaiset, että niistä ei pidä pois mikään. Hirveä olisi ollut tilanne, mikäli olisimme vuoden kohokohdan missanneet.
     Kyröskosken ala-asteella on aina tajuttu esityksessä draaman kaari, mikä nytkin ylsi huikeisiin sfääreihin. Juhlat ovat myös laulun voimaa ja musiikissa rytmin riemua. Kiitos kuuluu erinomaisille opettajille, mutta myös innokkaille oppilaille. Lisäksi koulun rehtori on kotonaan suurien joukkojen liikuttamisessa. Syy lienee geeniperimässä, sillä toimihan velipoika Raimokin maavoimien komentajana.
     Jokaisen luokan ohjelmanumero kertoi tiiviistä harjoitusjaksosta, mutta huolimatta siitä jouluinen, tonttumaisen rento ote säilyi koko juhlan ajan. Myös katsomo nautti täysin rinnoin ja hurjia suosionosoituksia jaettiin säästämättä. Juhlaväen iloiset ilmeet juhlan päättyessä loivat uskoa uuden odotukseen.
     Muutama maininta; uusia uria aukoi neljänsien esitys "Uimarit". Runsaslukuinen ryhmä liikehti yhtäaikaisesti sinisien laineiden takana. Oman tehosteensa esitykseen toi mainio valoleikki. Pienimpien lauluryhmä ja orkesteri kävi pelottomasti kipaleensa kimppuun ja esityksen lauluissa muistettiin myös mahdollisia espanjan- ja englanninkielisiä katsojia. Muusikoista jäi erityisesti mieleen etulattialla istunut bongorumpujen soittaja.
     Kuudensien mittava joulunäytelmä esitettiin niin selvästi arktikuloiden, että Iä ja taatakin pysyivät reslassa perille saakka. Usein on pudottu jo ensimmäisessä mutkassa. Meirän Aurora kunnostautui tonttuluokan opettajana, kokemusta kotoa ja joulupukin esittäjän puheenrytmi ja selvyys hiveli vanhan radiomiehen korvia.
     Piparina pohjalla supermoderni, vitosten Peer Gynt, missä pääpari oli ilmeisesti saanut muutaman tanssitunnin Jorma Uotiselta. Mieltä hiveli tietysti Konsta Peerinä. Ei olisi uskonut, että kiekkomies olisi tuollainen tanssija, vaan niin ne opettajat kyvyt löytää. Kiekollisia vaikutteitakin tanssissa oli, sillä pariin otteeseen ranteet kääntyivät kuin laukauksessa ylämummoon.
     Ryhmä oli kokonaisuudessaan niin rautainen, että Kansallisbaletin pian eläkkeelle siirtyvän johtajan kannattaisi poikkasta Kyröskoskella sopimusvihko mukanaan. Ala-asteen Peer oli kyröskoskelaisille kuin aikanaan Kansallisteatteri Tuntematon Kristian Smedsin ohjaamana koko Suomelle. Niin kuin Vähäsöyringin Pekka huusi tv- selostuksessaan Lahden hemohessuissa; kiitos Kyröskosken ala-aste, kiitos mainiot oppilaat, kiitos mainiot opettajat !
     Täydellisen yltäkylläisyyden vallitessa on ilo toivottaa kaikille blogin lukijoille
     RIEMUKASTA JOULUA !

Lauantai 31.12.2016
Pyrähdettiin viikolla Räävelissä, ikään kuin joulun rääppiäisissä. Herran pieksut kun olivat laivat täynnä matkustavaisia, vaikka mekin luultiin, että huolimatta joululoman ajasta arkipäivät olisivat sentään väljempiä. Väärä päätös. Kyllä veli virolainen tekee rahaa Siljalla, sillä viikollahan kerrottiin, että 10 miljoonan matkustajan määrä rikottiin.
    Mukana reissussa olivat Pirkkalan Murut, Pirkko ja Martti. Martin kanssa päätettiin joskus syyspuolella, että Räävelissä poikettaisiin vuosiluvulla 2016 ja minkä miehet lupaa, niin sen myös pitää. Koville meinasi lähtö ottaa, sillä Martin käsi sai lähtöä edeltävänä päivänä kirurgilta puukkoa. Mutta parasta haavan hoitoa oli tietysti Buranan ohella katsella sukukansamme Sirjejä kopsuttavin koroin. Kyllä siinä pahemmatkin kolotukset lähtee.
    Paitsi laivoja niin täynnä olivat Tallinnan ravintolatkin. Neljään suosikkiimme illalla pyrimme, mutta kun ei etukäteen varattu, niin täyttä oli. Moderni pihviravintola onnistui kyllä täyttämään matkalaisten vatsat. Porukka on sen verran ronkelia, että ainoastaan taata antoi pippuripihvistään ravintolalle täydet tähdet.
    Joulutorillekin kerittiin, sillä Rääveli on pidentänyt torin aukioloa aina tammikuun puolelle. Ei oikein iskenyt tulta Gdanskin jälkeen, vaikka tunnelmallisen ja kauniin torin olivatkin rakentaneet. Virolaisilla on ollut aina silmää rakentaa viehättäviä toreja, ravintoloita, kauppoja ym.
    Jääkiekossa kulkee nuorten MM:issä niin karusti, ettei paljon mainita viitsi. Suoraselkäisyyttä osoitti liitto hyllyttämällä tosi hanuriin menneiden pelien jälkeen valmennuskolmikon Rautakorpi, Barkov senior ja Ojanen. Muistaakseni omaavat tapparalaisen taustan, joten hieman taka-askelia SM-liigan Tapparan hehkutukseen. Lopullinen niitti tuli, kun kisojen katastrofi ja karsintasarja on totista totta. Joukkueen lääkäri, kyröläistaustainen Marinin Tapsa, entinen koulukaveri sentään piti paikkansa. Kahden pelatun ottelun jälkeen piti Tapsalle postata, että lyö jonkinlaisen piikin Rautakorven hanuriin.
    Huomenna on jälleen aika vetäistä yhteen, mitä tänä vuonna on tehty. Ihan mukavia tapahtumia ainakin äkkiseltään muistellen on vuosi täynnä. Toivottavasti vauhti vain paranee
    HYVää VUOTTA 2017 !