ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Keskiviikko 02.12.2015
Muutama halaus puuttuu vielä seitsemänkymppiseltä. Tänään hoitui yksi odotetuista; Pirkko Pirkkalasta. Tavan mukaan olemme vierailleet pari kertaa vuodessa Reposaaren Merimestan mainiossa kalapöydässä Murujen kanssa. Tänään oli sovittu päivä. Lämpimän halauksen kera taata sai nauttia Merimestan seisovasta kalapöydästä, maukkaimmat herkut; silli, tomaattisilakkarullat, etikkasilakkarullat ja savulohi kyytipoikina ,sieni- punajuuri ja vihersalaatti vain muutaman mainitakseni. Päälle päätteeksi nautimme pariloitua kuhaa. Huh, huh kalanystävän täytyi vyötä höllentää. Ja lopuksi kotiin tuomisiksi pullollinen luostariolutta ja lämmin halaus.
     Olimme suunnitelleet retkeä pitkään ja päämäärämme oli, että Reposaareen mennään, kun merellä vallitsee myrsky. Ei vallinnut tänään; aurinko paistoi ja tuulilukemat 1 m/s. Merimestan emäntä lupasi ilmoittaa, kun kunnon myteri on tulossa ja sakkimme on silloin pikahälytyksellä Reposaaressa. Pirkko ja Iä tunnelmoi muuten Reposaaressa. Olihan Jenni ja Sale saaneet toisensa Reposaaren norjalaistyylisessä tunturikirkossa. Taata puolestaan muisteli, kuinka oli lähtenyt seuraavana päivänä armeijaan, kun kyyditsi illalla saaren aboriginaalin Eino Grönin Vauhdin lavalle Kylpylästä. Notta nostalkiaa jos mitä.
     Eilisen iltalehdestä luin, kuinka paikkakunnallamme silloin tällöin vaikuttava tohtori "Räyhärajala" oli meinannut pistää Katri-Helenan Liimataisen ojennukseen Helsingissä kirkon aulassa. Panu oli ostanut liput Katrin konserttiin tunnelmoimaan vanhoista unelmista, mutta Liimatainen oli sisäänpääsyn estänyt tarjoten Panulle lippujen hintaa takaisin.
     Kun seurakunta uhkasi puuttua asiaan Liimatainen perääntyi välittömästi; Katri haluaa edelleen pitää kirkkokonsertteja. Mikäs somempaa näin joulun alla, kun Panun ja Liimataisen välille löytyi soma sopu. Onhan vastakkaiset tahot melkein kuin sukulaismiehiä. Täällä Kyrössä kutsumme suhdetta napalankoudeksi.

Torstai 03.12.2015
Nakki iski toistamiseen Pirkanmaan senioripiirin piirihallitukseen. Edellinen kausi päättyi neljä vuotta sitten. Mitään kovaa pyrkyä ei homma sisältänyt, päinvastoin. Kyröläiset vuorottelevat paikasta Ylöjärven ja Parkanon kanssa. Halukkuutta ei paikkaan yhdistyksestämme löytynyt, mutta täytyihän meille kuuluva edustus hyödyntää, joten taata remmiin.
    Kautta aloiteltiin vanhan ja uuden hallituksen yhteispalaverilla lounaan merkeissä. Monta oli tuttua senioria neljän vuoden takaa. Meissäkin on näitä kekkosia, jotka eivät raski paikastaan luopua ennen kuin pihalle kannetaan. Kuuntele siinä sitten juhlapuheita, miksi nuoremmat seniorit laistavat yhdistyksiin liittymistä, kun vanhat määrää mitä latuja hiihdellään.
    Mitään erityisiä kunnianhimoja piirihallituksessa ei taatalla ole, mutta Eläkeläispiiriyhdistysten neuvottelukuntaan (herran jestas, mikä nimi) osoitettiin paikka seuraavaksi pariksi vuodeksi. Kuitenkin taatan tähtenä toiminnassa on kyröläinen seniori ja oma yhdistys. Mutta mukavahan se on tutustua uusiin ihmisiin, kun eläkeläisympyröissä paikkaa tarjotaan. Niinhän se Kuuselan Tiltakin totesi "Töllinmäen tohtorissa", että mitä sitä köyhällä muuta ku luottamusta.
    Päättyyköhän tämä 70 juhlahumu koskaan. Ehtoolla leijonaveljet olivat rakentaneet mojovan yllätyksen; komea kävelykeppi annettiin, Rajalan Panun uusin kirja ja voimajuomaa litran pänikkä kuljettamaan taataa kohti 80 rajoitusta. Putelin kyljessä luki jotta Stroh 80 ja kun ehtoolla sipaisin siivun, nousi savu tukasta.
    Eikä tässä kaikki, kotona odotti säkillinen kyyttön lihaa naapurin onnittelujen myötä, siis Heinäsuon Jukan, jolla on se ameriikoista tuotu nätti emäntä Andrea ja upeat kersat. Ei pitäisi, mutta tulipahan mieleen, ettei kai vaan saanut taata syntymäpäivälahjan ohella pientä korruptiota. Maamiesseuran pikkujoulu karaokekisoineen on tulossa ja pahimmalta kisailijalta kartanon Simolta on Fogertyn ""Kulman kundit" kaikunut jo runsaan kuukauden Osaran mäellä.

Lauantai 05.12.2015
Olipa kulttuuripitoinen perjantai eilen. Aloitetaan tärkeimmästä; Kyröskosken ala-asteella vietetystä Itsenäisyysjuhlasta. Kuten olen aina todennut, Kyröskosken koulun oppilailla ja opettajilla on sormet tiukasti ajan valtimolla. Näin oli asianlaita nytkin.
     Iä:n kanssa kerittiin paikalle parahiksi ohjelman alkuun. Frantsilan natiaisista oli tänään esiintymässä laulajatyttö Marleena kuoron kera. Kovasti oli Iä:tä ja taataa varotettu olemaan ajoissa paikalla. Ohjelma oli kokonaisuudessaan fantastinen kavalkadi itsenäisen Suomen suurmiehistä, Väinämöisestä alkaen ottaessa lavan haltuunsa. Tutustuimme Lönnrotin Eliakseen, Kiven Aleksiin ja Sibeliuksen Janneen muutaman mainitakseni. Suurmiesten esiintymiset ryyditettiin sopivasti lauluin ja runoin.
     Oman peukalon jälkensä musiikkiin koulu painoi räpäten rennosti ohjelman loppupuolen musiikissa. Lisäksi mainittakoon, että nautittavan tarkkaa työtä tekivät lippueet komentajarehtori Jyväsjärven komennossa. Näissä juhlissa kannattaa poiketa.
     Melkein tämän tilaisuuden rinnalle ajoi illalla täyteen pakattu Tampere-talo, missä Santtu-Matias filharmonikkoineen järjesti kuuntelijoilleen sellaisen Sibelius illan höystettynä Saariaholla ja Holstilla jotta. Mahtavaa, taivaallista, ja kun konsertin varsinainen osuus päättyi taputettiin kapellimestarimme neljästi lavalle ja saimme ylimääräisenä Valse Tristen. Tuntui kuin kaikki olisi ollut niin täydellistä, että olisimme halunneet vajota juuri tässä tilanteessa sadan vuoden uneen. Santtu-Matias ja Tampere Filharmonia on aikamme ilmiö !
     Vietettyä tuli myös Kyrvään Kolffin vuosikokous. Pelattu oli muutaman jäsenen toimesta tosi ahkerasti, toiset olivat vähän peesailleet. Toimintasuunnitelmaa päivitetään nousevan kauden aikana. Kyrvään ulkojäsen Melarttiini oli lähettänyt kuvan kotikentältämme, missä hän tänään oli pelaamassa. Hulluja nuo pispalalaiset !
     Ruokailun oli järjestänyt Iä. Tarjolle tuotiin siikasevissejä, lady Barbara Bushin kanafileitä ja American mud cakea. Hyvältä maistui ja taatan kaapista löytyi sopivat kyytipojat.

Sunnuntai 06.12.2015
Suomi 98 vuotta ! Onnea ! Sää ei ole juhlatuulella, siksi juhlapäivä kuluu pirtillä. Edes Iä;n tarjous Hämeenkyrön kunnan Itsenäisyyspäivän juhlasta ei saa tossuun liikettä. Laiskottaa, ei pitäisi juhlapäivänä.
    Siispä varrotaan Salen juhlia ja tv-lähetyksen alkamista. Kuinkas käykään, sitä ennen uppoudun Kari Hotakaiseen ja kirja vie mennessään. Ei totaalisesti, päätän vilkaista juhlia siihen asti, kun Nykäsen Matti on osuutensa suorittanut, eikä sitä pitkään tarvitse varrota. Koreasti kumartaa mäkikotka illan isäntäparille. Minua nyppii, että Matin kutsusta on tavallaan tehty kyseenalaista huumoria lehdistössä. Paljon turhempia on linnan vieraina kuin Matti. Viisi olympiamitalia, 14 maailmanmestaruusmitalia ja neljä maailmancupin voittoa, vain tärkeimmät mainitakseni, antaa oikeutuksen edelleenkin maailman parhaan mäkimiehen juhlinnalle. Jos parempia parin tuhannen vieraan joukosta löytyy, ilmoittakaa minulle.
    Varsinaisena tosikkona urheilijoiden piirissä esiintyy keihäsmies Pitkämäen joukot. Kun kutsua ei tänä vuonna tule, lähetetään kysely presidentin kansliaan, onko postipoika laukkuineen jakomatkalla kaatunut, kun kutsu ei ole tullut perille.
    Ans kattoo, kun tulee moukarimiesten vuoro astua linnaan, pidän varmasti siitä huolen, että naapurini Jukka, ikämiesten maailmanmestari, tulee saamaan kutsun, ellei, ryhdyn seuraavissa pressan vaaleissa vanhan kunnon sahamiehen Hakkaraisen Teuvon vaaliveturiksi. Vitsi, vitsi.
    Suomen kansaa on ennätysmäärä tv:n ääressä. Kiitos edustavan presidenttiparin ja jämäkän Salen. Linnan ulkopuolella rähinöidään, sääli. En silti hyväksy, että poliisi käyttää uutta paineilma-asetta mielenosoittajia vastaan. Aavistin heti, kun aseesta kerrottiin, että poliisien joukossa on varmasti joku, jolle tulee ylivoimaiseksi olla kokeilematta uutta asetta. Toivottavasti ei sattunut kenellekään mitään korvaamatonta vahinkoa, silmästä kohistaan. Kyllä nokialainen on paras nuoriso-ohjaaja, sekin maltilla käytettynä.
    Vastaanoton alkaessa, linnaan oli astellut salskea pariskunta, jonka miespuolinen oli kysynyt ovivahdilta; onks Liimataista näkynyt ? Samoin vaatenaulakoilla; onks Liimataista näkynyt, ja sitten kiiruusti tervehtijöiden jonoon. Kukahan mahtoi olla tämä tohtorismies !

Keskiviikko 09.12.2015
Pimeimmänkin marraskuun päivän saattaa valottaa muutama osaava ihminen ja tuoda lämpönsä ja valonsa tilaisuuteen. Niin kävi tänään, kun seniorit nauttivat perinteistä joululounastaan Iso-Pappilassa. Kokoontumispaikkamme on todella viehättävä, kallis kylläkin, mutta kun tänään astuimme Pappilaan sisälle, odotti meitä senioreita huumaava jouluruuan tuoksu ja silmiähivelevä pöytien koristelu. Huh huh, kyllä joidenkin yhdistysten jäsenissä löytyy osaajia joka lähtöön. Kunnia niille joille kunnia kuuluu: Hämeenkyrön Maa- ja kotitalousnaiset.
    Varsinaiseen totuuteen päästiin herkullisessa lounaspöydässä. Muutamat seniorit, jotka ovet visusti päättäneet, että lautasellinen piisaa, raahautuivat toisenkin kerran lataan kukkupäisen lautasellisen eteensä. Oli ruuan juhlaa.
    Päivänpaiste vain syveni, kun seurakunnastamme lounaamme vakiovierailija Anu-pappi saapui iloksemme. Iso-Pappila tulvahti lämpöä ja valoa täyteen Anun joulupuheessa. Meitä oli jälleen paikalla viitisenkymmentä. On ihanaa, että iästämme huolimatta niin moni on jaksanut tämänkin toimintavuoden aikana saapua tilaisuuksiin.
    Yksi koitos on vielä jäljellä; joulutorimatka Tarttoon. Saas nährä mitä sieltä löytyy. Matkanjohtajina Iä ja minä olemme todenneet, että reissu on onnistunut, mikäli yhtä monta palaa, kuin reissulle lähtee !

Keskiviikko 16.12.2015
Nyt on Tartto käytynä seniorien kanssa. Hyvin meni; yhtä monta tuli takaisin kuin lähtikin. Ollaan me vaan Iä;n kanssa laskutaitoisia matkanjohtajia, mutta apuaan tarjosi myös osaltaan meidän mainio hovikuljettajamme Tuomiston Timo. Matkalaisia mukana höllästi kolmisenkymmentä, huima oli nousu edelliseen Viron vierailuun.
    Kun sunnuntaina aamusella Jantsu heitti meidät Osaran pysäkille, loimme ensimmäisen huolestuneen katseen edellisen illan Maamiesseuran pikkujoulupaikkaan. Mutta siellä se mäellään ylväänä seisoi pimeä Toukola. Tätä kirjoittaessa ei ole tieto kiirinyt, kuka on Osaran karaoken mestari vuosimallia 2015. Kohtuullisen rauhallisissa merkeissä asia lienee ratkottu, sillä yön aikana juhlapaikalle ei ajanut yksikään hälytysajoneuvo, huolimatta Viitalan vinkeästä sahdista.
    Tarttoon siis lähdettiin aamulla ani varhain. Kaikki oli herännyt, myös kyröspohjalaiset. Merimatka taittui Superstarilla. Tukeva meriaamiainen ei paljon kielenkantoja puheisiin hersytellyt, mutta ans kattoo, kun päästiin ensimmäiselle taukopaikalle, Adaveren tuulimyllylle, niin pullaan leivottu nakki olusen kera latasi sähköä ilmaan. Tartossa majoituimme Iä:lle ja minulle tuttuun hotelli Londoniin, aivan kaupungin syrämmeen. Sopuisasti tapahtui majoittuminen ja seuraava yhteistapaaminen oli sovittu Ruutikellariin.
    Ruutikellari on kaupungin must paikka ja tarjoaa kävijälleen kohtuullisen ruuan ohella erinomaisen juomavalikoiman. Huomattava on, että miesten annos ölleröistä on litra, naisten puolikas. No sehän ei vaikeuksia tuottanut. Sipsakka tarjoilijatyttö kiikutti Iä:lle ribsit ja taatalle jouluisen makkaralautasen, tietysti alkuun paiskattiin lautasellinen valkosipulileipiä smetanakastikkeella ja hapankurkkuja hunajaan upottaen. Jälkipeleihin kuului jäätelö jääkylmien mustikoiden kera. Johan oli olo kuin osaralaisella isännällä jouluaattona, sielu hönki täyttymystään.
    Toisen päivän ohjelma aloitettiin tiukalla opaskierroksella Tartossa. Ihmeesti käänteli Timo kookasta bussiaan oppaan toivomusten mukaan kapeilla kujilla. Opasrouva oli parhaasta päästä, tiukkaa tietoa huumorilla höystettynä. Kierroksen päätyttyä kahvila Werneriin, missä meidän lisäksemme suomalaisista kulttuurihenkilöistä Eino Leinokin oli aikanaan poikennut. Liekö koskaan ollut tarjolla hyllykaupalla toinen toistaan makeampia paakelsseja ja kakkuja. Kahvila sijaitsi aivan vierailukohteemme Tarton yliopiston vieressä ja siellä kohtasimme pöydässämme pari nuorta suomalaista eläinlääketieteen opiskelijaa. Kovin olivat viehättävän oloisia ja taatan piti esittää opiskelijoille ensimmäistä virkapaikkaa Osaralle. Iä:n mielestä taatan idea ei olisi ollut esittämisen väärtti. Harmi !
    Vähältä piti, että yksi matkan pääasioista olisi jäänyt käymättä. Maanantaisin tehdas on vierailijoilta suljettu. Onneksi taatalle tuttu mies istuu Iisalmessa Olvilla toimitusjohtajana ja vierailu onnistui ja erinomaisesti. Olvi omistaa A Le Coqin. Näimme kaiken mitä nähdä voi sekä maistella sai sitä, mitä itse kukin runsaasta tuotevalikoimasta halusi. Esittelijänä korkeatasoiselle valtuuskunnallemme toimi tehtaan tuotantojohtaja. Eikä siinä kaikki, lähtiessämme bussiimme pakattiin muutamia isoja laatikoita Jouluportteria. Kyllä niin päätettiin kaljotella loppuikämme Olvi konsernissa !
    Yliopiston ravintolaan sipaisemaan täytettyjä kanapihvejä, rapusalaatin ja Creme Bruleen kera ja kiiruusti Vanemuisen konserttihalliin. Meille oli varattu paikat" Frank Sinatra 100 vuotta" konserttiin. Kannatti poiketa. Frankie- boyna Steffen Triffit, engelsmanni, mistä sanotaan, että maailman Frank Sinatra number one. Eikä hassumpi ollutkaan, vielä viisi vuotta bourbonia lipittäen ja ääni alkaa tuntua jopa yhtä pehmeältä kuin Frankien. Steffen on aloittanut kierroksensa Las Vegasista, tullut Englannin kautta Baltiaan ja jatkaa edelleen ensi keväänä Englannissa.
    Taustalla Vanemuisen illassa svengasi virolainen Dream Jazz Band, missä piippasivat aitoon jenkkiläiseen tyyliin 12 puhaltajaa ja erinomaisen tiukka rytmiryhmä; piano basso, kitara ja rummut. Aivan mahtavasti svengasi Sinatra melodiat compolta. Herranjestas kun meni hiiriä selkärankaa pitkin, ainakin Kauppilan Eskolta ja taatalta. Vaan ken oli nimeltään tämä tarttolainen lady, joka poikkesi lauteilla pariin otteeseen. Uhkea laulajatar oli Sinatran sävelissä kuin kotonaan ja kuten seurueemme naispuoleisetkin mainitsivat kantoi muodokkaan kroppansa kunnialla. Miesten mielipiteitä en tähän kirjaa.
    Notta semmosta meillä Tartossa. Oli viiden tähden matka saföörimme Timon ja matkanjohtaja Iä:n n juhatuksell. Mitähän ensi vuonna ? Jos väkimäärä nousee prosentuaalisesti saman kuin viime reissulta, tarvitsemme matkaan kaksi bussia. Kiitokset reippaille matkailijoille ; kesäpappina taata voi taas todeta kiitollisena iltarukouksessaan: Herra tässä olen minä ja ne, jotka minulle annoit.

Sunnuntai 20.12.2015
Kyllä nyt on esijuhlittu tulevaa joulua. Joka halvatun vuosi pitää useamman kerran ahtaa ittensä herkkuja täyteen ennen varsinaista juhlaa.
    Kaikki alkoi torstaina, kun hurut kokoontuivat vuoden viimeiselle lounaalle kyläravintolaa Sarveen, siis meirän kantapaikkaan. Ennalta oli senaattori Asko varannut porukalle paikan, sillä luvassa oli ravintola Sarven vuoden kohokohta; joululounas. Lounaspäivänähän ruokailuun pyrkivien jono ulottuu Valtakadulta Vaivialle. Kaikki vakijäsenet olivat paikalla: senaattori, markkinointineuvos, laskentaneuvos ja presitentin kaima sekä allekirjoittanut ja murujakin paikalla kolme. Mahruttiin jopa samaan pöytään, hajurakoa tietenkin löytyi. Ja mahtavat joulun eväät tarjosivat emäntämme. Mitään ei jouluisesta pöydästä puuttunut, paitsi lipeäkala. Joskin lihapullia oli erinomaisen runsaasti, johtuen kai lähinnä siitä, että Elorannan daltonit eivät olleet läsnä. Kerrottiin Tarton muistoja ja siunattiin "talven" säitä. Markkinointineuvos kertoili muistoja Korkomäestä, kun Iä oli ollut Hirvelän huushollissa jokapäiväinen vieras. Huolimatta useamman lautasellisen tyhjentämisestä kaikki pääsivät lyllertämään omin jaloin autoille.
    Lauantaina nautittiin kersojen joulujuhlasta, missä Frantsilan natiaiset olivat lauteilla tosi runsaasti. Aurora soitteli pianolla joulumamboa, Lotta vauhditti pianokerhon yhtyeen soitantaa vauhdikkaalla pianosäestyksellä ja Marleena ja Konsta hersyvinä näyttelijöinä neljänsien joulukavalkadissa. Kyllä kelpaa katsella, kuinka Iä:n ja taatan taidot ovat vain jalostuneet kolmannessa polvessa. Vain luontainen vaatimattomuuteni estää kertomasta todistuksien numeroista.
    Koulun juhlien jälkeen Iä:n kanssa Viljakkalan perämettään, missä leijonaklubimme kokeili uutta joulukuusien myyntitapaa. Tarjolla oli kuusisafari, missä klubimme hoitamalta metsäalueelta sai käydä valitsemassa sopivan joulupuun. Mahdollisuus oli tehdä kuusen kaato itse tai turvautua leijonien apuun. Koreassa ja lämpimässä talvisäässä sai kuusenkaadon jälkeen paistaa kyrsää tai lettuja nuotiolla ja junnujen mehutarjoilun ohella vanhemmille oli mahdollisuus maittaviin nokipannukahveisiin. Uusi kuusiaktiviteetti koettiin huomattavasti mielekkäämmäksi kuin kuusien rahtaaminen Helsinkiin, missä olemme tehneet useamman vuoden yhteistyötä Helsingin klubien kanssa. Mutta sitten tulivat virolaiset ja sotkivat perkeles koko pisniksen.
    Ritarien joululounaalla Finlaysonilla tänään, ja sitä ennen jouluun laskeutuminen Finlaysonin kirkossa. Tukevat eväät löytyivät Palatsistakin erinomaisen ohjelman myötä. Tampereen Pelastuslaitos oli lähettänyt paikalle 13 tiernapoikaa vahvistettuna nätillä säestäjällä ja suosionosoitukset olivat compolle yhtä hurjat kuin Santtu-Matiakselle Tampere-talolla. Tiernapojat esiintyivät originaalilla Mansen murteella ja karskien brankkareiden esiintymisessä vilahti ainoastaan Putinin yhteydessä yksi v---u sana. Mutta sehän kuului kuvaan, kun katsastettiin itämään "tietäjiä".
    Eikä tässä kaikki. Sillä niinä päivinä oli kutsu käynyt Pirkkalaan Pirdeltä ja Mardelta haastaen osaralaiset ties monennenko kerran mieskuoro Laulajien joulukonserttiin Pirkkalan kirkkoon. On se vaan niin komeeta kuullella, kun ammattilaisten äänet soivat. Kyllä tämä on parasta joulun musiikkia kaikki Loirit ja Katrit unohtaen. Kiva oli toivotella jouluja runsaille tutuille Pirkkalassa.
    Notta semmosta on tullut häärätyksi näinä lämpinä joulukuun päivinä. Liekö ollut Alpo Norosella ennustajan lahjoja, kun aikanaan riimitteli lauluun "Arkihuolesi kaikki heitä" sanat "Kylmä voisko nyt olla kellä, talven säästä kun tuoksahtaa, lämmin leuto ja henkäys hellä "

Keskiviikko 23.12.2015
Aaton aatto herättää muiston jos toisenkin kaiken kiiruun keskellä. Radioajastani tulee tietysti mieleen suorajuontoiset toivekonsertit radio Satahämeessä. Pisin veto kesti 8,5 tuntia, Mutta kun ohjelmaa oli painanut päälle kymmenkunta vuotta, niin intoa lisäsi, että esimerkiksi Tayssin useammalla osastolla potilaiden kuulokkeisiin yhdistettiin Satahäme. Erinomaisesti olivat mukana kuuntelijat ja puhelimella linjoille soittajat, joskin puolenyön jälkeen tiettyä väsymystä alkoi esiintyä kinkunpaistajissa. Yksin suoritettu vääntö oli lajissaan sellainen, että muut eivät asiaan kyenneet. Paitsi olihan taatallakin muutaman kerran apujuontaja mukana - villakoira Santeri, mitä kestitsin studiossa joulupipareilla.
    Kummia kuuluu Jumesniemestä. Nämä kuulut NHL:ään lähtevät kiekkoilijat Kärkimaan veljekset Elmeri ja Oskari ovat vaihtaneet seuraa Ilveksestä Tapparaan. Voi, voi sentään.
    Nyt ymmärrän miksi taksi-Matti, Jumesniemen kiekkoilun sielu , on pitemmän aikaa kulkenut pää nulpullansa. Mies on viimeiset 50-vuotta istunut Ilveksen kausikortilla luuraamassa kaikki tupsukorvien pelit ja hartaana toiveena varmaan ollut, notta vielä kerran jumesniemiläiset saavat Ilveksen kautta omat kiekkoilijat Änäriin. Kova on kolaus.
    Eikä varmaan kauan kulu, kun vaari Heikkikin hermostuu, sillä tapparalaiset ovat pääsääntöisesti siirtyneet ammattilaisiksi KHL:ään. Kyllä menee puuro väärään kurkkuun Heikilläkin, jos tulee tieto, että Jumesniemen miehet siirtyvät Putiinin joukkoihin. Huh huh !
    Todella kiireinen päivä Iä;llä,ja taatalla. Aamusella Kylpylään uimaan, missä vaihdamme joulutervehdykset uimatuttumme Parkanon Paroonin kanssa. Sieltä Ikaalisten torille joulukalojen hankintaan. Olipa vähänlaisesti väkeä . Torilta Tampereelle, mistä muutamia hankintoja.
    Iltapäivällä alkaa lappaan pirttiin joulutervehdysten vaihtajia ja muutamat omat paketit toimitetaan ilta-ajeluna perille ystäville. Eikä Iä ja taatakaan ole kaavoihin kangistuneita; hautakynttilät sytytetään paikoilleen tänään. Eikä olla ainoita. Sanoisin, että 80 prosenttia kynttilöistä on toimitettu tänään. Upea on hautausmaa kynttilöiden loisteessa.
    Ja illalla jouluruokien valmistelua, taatakin mukana, uskokaa pois. Purkitan sinapit, poistan silakkafileistä nahat ja monta muuta avustavaa askaretta. Iä on ehtoisa emäntä keksimään puuhan jos toisenkin. Mutta näin se joulu tulee ! RAUHALLISTA JOULUA !

Sunnuntai 06.12.2015
Pyhät ovat paremmalla puolella. On syöty, juotu, pelattu, saunottu, luettu ja levätty. Väkimäärä Vanhan-Yrjölän pirtissä vaihteli aaton ja eilisen aikana 10 ja 16 välillä. Kyllä kysyy keittiöltä voimia, joskin pääkokki Iä:ltä hommat luontuu ja onhan nykyisin mukana avustavia käsiä vaikka millä mitalla. Miniätkin ovat sieltä taitavammasta päästä. Joulupöytään jokainen sai toivoa suosikkiruokansa, taatakin lipeäkalansa. Yllätyksiä toiveissa ei juuri tule, onhan nuorempien natiaistenkin kanssa jo kymmenen vuoden kokemus.
    Pukkikin vieraili kiltissä talossa, eikä ketään palkittu piiskoilla. Uudeksi tavaksi on tullut lämmittää rantasauna jouluna. Hattu ilmaan kylpijöille, sillä sateinen ja tuulinen joulusää ei ollut omiaan houkuttamaan kylpijöitä, mutta monta niitä joukostamme löytyi. Illat kuluivat nuorissolta pelien merkeissä, joihin Iä ja taatakin osallistuivat ensimmäiseen valomerkkiin saakka, mutta loppuilta sujui kirjojen merkeissä aina nukkumatin tuloon asti.
    Ainakin taatan tuli luettua reippaasti; Panun Intoilija, Vesa Sirenin Sibelius, Nyholmin Jarkko Ruutu, Nykäsen Likainen Harri ja Haavikon Paavo Haavikko isä. Kiirettä piti, joskin olin aloittanut jo Panun ja Sirenin ennen joulua. Luettavia ja mielenkiintoisia teoksia kaikki tyynni. Jarkko Ruutu ja Likainen Harri jakoivat kärkisijat, lähimmäksi näitä Sibelius. Kiekkoilija Rudista löytyi enemmän särmää kuin pyöräilijä Intoilijasta urheiluteosten sarjassa ja Nykäsellä oli kirjassaan eniten elämänmakua. Kysyn vaan, kun kirjoitetaan kirjaa valokuvaajasta, miksi teoksessa ei kuvia esiinny ?
    Joulukirkko jäi tältäkin vuodelta väliin. Onnesta osalle nuorisostamme siitä on tullut perinne. Ehkä Iä ja taatakin sitten, kun ovat valmiit viettämään joulunsa muualla kuin kotona. Näin ei ole tapahtunut vielä 47 vuoteen. Veikkaukseni on että viimeiset joulujuhlat vietetään tämän hallituksen toimesta Vanhassa-Yrjölässä vuonna 2033, joten siitä eteenpäin junioreilta kutsuja kehiin !