ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Sunnuntai 02.04.2017
Täysipainoinen viikonloppu takana. Ensimmäisenä herkkukattauksesta mainittakoon, että Auroran ja Konstan D-junkkarit ovat alueen mestarit. Mestaruusottelun ensimmäinen osa vieraissa päättyi tasan 2-2, mutta tänään vietiin vastustajaa kyröläisnumeroin 9-3. Aurora ja Konsta lisäsivät tilastoaan seitsemällä tehopisteellä. Hattu ilmaan, Konsta on sarjan pistepörssin ykkönen.
     Komeat olivat jäällä mestaruusjuhlat; joukkue lakitettiin mestaruuslippiksillä, ja sitten kultamitalit kaulaan. Isompien kiekkoilijoiden mukaisesti luistelu porukalla ympäri kaukalon ja taputukset mainiolle yleisölle. Ja palkinnoksi, lähretähän turnaukseen Ruottin maalle. Turnaus on kansainvälinen ja siinähän kyröläiset haistelee vieraita tuulia.
     Filharmonia tarjosi oudon, mutta viehättävän illan. Oma kapellimestarimme Santtu-Matias askaroi komponsa kanssa jälleen loppuunmyydyn katsojakunnan edessä. Aloituksena kanadalaisen Whittallin luomusta oudoksuimme jonkin ja verran. Toteutus oli loistava, mutta kun ei mene jakeluun niin ei. Päinvastoin kävi toisen oudon Hans Rottin ensimmäisessä sinfoniassa. Kapellimestari johdattii orkesterin huimaan kiimaan.
     Rouvalin kaudella orkesterissa on annettu tilaa vaskipuhaltimille ja lyömäsoittimille. Jousiston sai hehkuunsa jo Hannu Lintu, mutta nyt tulee voimalla mainittu kaksikko. Ehkä varta vasten hakemallakin Santtu-Matias on ottanut ohjelmistoon juuri näille soitinryhmille tehtyjä teoksia ja helppoja ne eivät varmaan ole soittajille. Mutta Rouvali kouluttaa, myös yleisöä. Elämme Tampere-talossa varmasti unohtumattomia musiikillisia vuosia.
     Ja teatteriin. Tampereen Teatteri tarjosi Patriarkassaan pitkästä aikaa unohtumattoman teatterielämyksen. Tuore ohjaus ja mainiot näyttelijät loivat niin antoisan illan, että kotimatkalla Iä:n kanssa päätimme, että kappaleessa oli niin paljon, että se vaatinee toisenkin katsomiskerran.
     Heikki Kinnunen, Ritva Jalonen ja varsinkin Jukka Leisti olivat illan moottori. Eikä kauaksi jäänyt Mari Turunen, Risto Korhonen ja Arttu Ratinen. Näillä eväillä rakennettiin huimaava teatterin hetki. Juha Jokelan käsikirjoitus osoittaa kotimaisen tekstin voiman ja älykkyyden. Sopivin annoksin tarjotaan ajatteluun aktivoivaa asiaa ja hykerryttäviä hauskoja hetkiä. Näitä lisää !
     Eikä liigakiekkokaan pänni, vaikka katkera tappio tuli. Eilen illalla katsomossa istunut raportoija kertoi, että tulostaulun lukemista huolimatta, hän ei ottelun jälkeisistä tapahtumista ollut ihan varma, kumpi oli illan voittaja. Jos Ipan homma tästä kääntyy, olemme vuoden suurimmat kiekkoilulliset voittajat. Ja jatkuuhan ilvesläisten homma jalkapallossa.
     Aprillipilat eivät enää pure niin kuin ennen. Silloin kerrottiin tapahtumista, mihin koko perhe lastattiin autoon pilaa katsomaan ja perillä manattiin, kun oli vipuun menty. Niin aika muuttuu ja ehkä meidänkin pitäisi sen myötä.