ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Perjantai 01.04.2016
Hämeenkyröstä löytyy kuuliaisimmat miehet. Asia on eilen todistettu. Osallistuin Iä:n kanssa Satahämeen Zontien 20-vuotisjuhlaan Juhlatalo Nuuttilassa Hämeenkyrön kirkonkylässä. Paikalla oli runsaasti juhlivaa yhdistysväkeä (lue naisia ), mutta muutamat olivat noudattaneet myös avec kutsua ja saaneet ukotkin rekeen.
     Kyröläisten Zontien miehet olivat matkassa lähes 100 prosenttisesti, lähelle taisi päästä myös jämijärveläiset, mutta Ikaalihlaisten, parkanolaisten ja kihniöläisten riveissä esiintyi useakin miehen mentävä aukko. Eli otettiin komeasti kyröläisille miehille pojot kotiin. Kyllä kyröläisten siippojen kanssa naisten kelpaa !
     Tilaisuus sinänsä oli oikein viehättävä; kodikas tunnelma, hyvä ohjelma ja erinomainen ruoka. Taatanaitan Pitopassurit eivät petä koskaan. Totuuden nimissä on kylläkin sanottava, että naisvaltainen juhlijoiden joukko sai salissa aikaiseksi huomattavasti kovemman metakan kuin miehet konsanaan. Mutta mitäs siitä. Täytyyhän ääntä käyttää, kun sellainen on suotu.
     Perustajajäsen Britan luontevasti esittämä historiikki selvitti asiaan vihkiytymättömälle, mitä Zonta järjestö puuhaa. Puuhaavat aika paljon paikallisellakin tasolla, puhumattakaan kansainvälisestä ja kansallisesta toiminnasta. Päämääränä on kuulemani mukaan voimaannuttaa naiset toimimaan yhteiskunnassa tasa-arvoisina miesten kanssa.
     Muusta ohjelmasta vastasivat laulajatar Johanna Oksi ja pianotaiteilija Anttilan Janne. Oiva kaksikko; Johanna yllätti tulkintataidoillaan minut täysin ja Janne alkaa lähennellä kansainvälistä estraditasoa. Laaja-alaisena muusikkona Janne toimii yhtä luontevasti kevyemmän kuin klassisenkin musiikin parissa. Hauskat juonnot ja musiikillinen huumori viittaa edesmenneeseen huippupianistiin Viktor Borgeen, joka pianoineen hauskuutti joskus täyttä Tampere-taloakin kokonaisen konsertin ajan. Olimme Iä:n kanssa paikalla ja poistuimme salista vatsa kipeänä nauramisesta.
     Kun poistuin vuosijuhlasta eräs miehistä totesi minulle, että tämmöisenkin piti vielä vanhan nährä.

Maanantai 04.04.2015
Konsaan ei ole ollut niin kylmä rinki periskoopin ympärillä kuin tänään Kylpylässä uidessa. Kaikki mahdolliset tiedottimet toitottivat suuresta tietovuodosta veroparatiisien ympäriltä. Ja mekin hullut Iä:n kanssa olemme sijoittaneet Kylpylän vesiparatiisin uimalippuun jo useamman vuoden ajan, emmekä ole kertoneet eres verotusneuvos Kahilalle asiasta mitään.
    Nyt on sitten pää vetävän kädessä. Hyvässä uskossa olemme uineet ja jumpanneet Kylpylän lämpimissä aalloissa ja nyt on loppu lähellä. Tierä vaikka seuraavaan seniorien palaveriin Kahila marssisi konstaapelin kanssa ja Iä:lle ja minulle alkaisi raudoissa kotimatka. Kun sen verran vartoisivat, että keritään kuuleen rehtori Maurin esitelmä ja nauttimaan emäntien kahveet ja pullat. Varmasti ovat onkineet senkin selville, että kylpyläneuvos Heinisuo tarjosi kerran kymmenessä vuodessa aamusella minulle kupin mustaa kahveeta ihan ilmatteeksi ja viettämämme senioripäivän kunniaksi saimme ryhmälle uimaliput alennuksella. Ja varmaan muutakin raskauttavaa ilmaantuu.
    Toivottavasti päästään lusiin Sörkkaan. Olisi nimittäin mahrollisuus saara tähän suureen suruun ja vakavuuteen jotakin hauskaa; Kätilöopiston kätilöiltä ilokaasua.

Keskiviikko 06.04.2016
Pari päivää liikuttu ja vilkkaasti. Eilen kokousti seniorien piirihallitus Tampereella. Piiritasollakin reipasta kuhinaa; aktiviteetteja piisaa, ellei oman yhdistyksen tekemiset piisaa. Puheenjohtaja Sirkka piiskaa sopivasti hallitustaan. Ei mene miitinki sormien pyörittelyksi ja haukottelemiseksi.
    Tänään kokoontui oma seniorihallitus paikaten syksyn aktiviteettilistaa. Pitkien pärinöitten jälkeen päästiin sopuun syksyn täydentämisestä. Elokuun lopulla lähretään muutamaksi päiväksi Pärnuun. Ulkomaan matkailu avartaa senioriakin. Ajatella, viettää loppukesällä muutama päivä kuuluisassa kesäkaupungissa ja vielä tullessa täyttää Räävelin kaupasta yskänlääkekaappi syksyä varten. Hätäisimmät lähtivät kiiruusti kotio pakkaamaan.
     Kulttuuriretki tehdään Helsinkiin. Käydään Ateneumissa vahtaamassa komeata kotimaista taidetta ja piipahdetaan vielä Kansallisteatterissakin. Ja syksyn esitelmöijäksi on lupautunut varsinainen yllätys; teatterineuvos Tuija Vuolle. Jo on mahtavat programmit tiedossa.
     Hurujen lounaalla nautittiin senaattorin mieliruuasta; silakkapihveistä. Hurut napsutteli parit täydet lautaset perunamuusi kyytipoikana. Daltonit väittivät, että pöydässä olisi ollut lihapulliakin, mutta loppuivat. Valehtelivat nälissään. Murujakin paikalla kolme kappaletta ja huruista mukana markkinointineuvos, presitentin kaima, senaattori ja allekirjoittanut. Pöytäkeskustelussa kovasti pahoiteltiin, että Hokkarit oli myynyt itsensä Tapparalle. Hämppäri revitteli asiaa oikein kunnolla. Vaan eipä maininnut, että kuvassa oleva Niemisen Mika on pelannut liigapelinsä Ilveksen paidassa. Toivotaan, että muutoksella Ilveksestä Tapparaan on siunausta. Aika näyttää.
     Osaran mies soitti Lähivakuutukseen. Askarruttavana kysymyksenä oli, saako hän Opel Viagraansa seisontavakuutuksen.

Perjantai 08.04.2016
Tuulahdus menneestä henkäisee Ikaalisten Nesteellä. Pitkästä aikaa tapaan Kankaanpään veljekset Iso-Ahjon ja Halla-Vein. Meikäläisen aikana Ari ja Pekka olivat radion varsinaiset ilopillerit. Puhutaan tietysti muinaisista ja nykyhetken tilanteesta. Poijat jatkaa viihdetaiteilijan kuoppaisella tiellä.
    Kyllä on paikallisten radioiden tyyli muuttunut meirän ajoista persoonattomaksi; soitellaan pakattua musiikkia, höpötellään kellonaikoja ja reklaamit kiljuu. Yhtä helvetin mössöä kaikki tyynni. Mainitkaapa asemien toimittajat nimeltä !
    Kirjastooni saan poikien koko laajan tuotannon. Joukossa on jopa ensimmäinen helmi: Kootut Seokset. Kirjaa ei nykyisin enää löydy kuin sattumalta Haakelstammin huutokaupasta. Teos on keräilijöiden aarre. Nuoremmat , Kootut Päästöt, Kootut Pohjat ja Kootut Jämät ovat edelleen saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista. Päätalon tuotantoon käytin kaksi vuotta, nämä lukaisen varmaan vuodessa, mikäli naurulta saan luettua.
    Leijonat kokoontuivat eilen kuukausipalaveriin ladyjen kanssa. Syy moiseen paritapaamiseen oli, että Iä:n kanssa pidimme kuvallisen esityksen Sri Lankan matkasta. Olimme kuten 60-luvun tanskalainen duo Nina ja Frederik. Muistanette tv:stä parivaljakon; Nina vaalea kaunotar ja Frederik salskea partainen viikinki. Nina ja Frederik lauloivat, me emme. Vaikka tekninen osuus oli reenattu sataan kertaan, oli alku projektorin kanssa hankala.
    Tänään poikkesin silmälääkärillä kaihileikkauksen jälkitarkastuksessa. Erinomaisesti oli homma luonnistunut, sanoi lääkäri ja olen samaa mieltä. Kaukolasejakaan ei ole pakko näön vuoksi pitää, mutta omasta mielestäni ulkonäön kylläkin. Rillit tuovat taatalle arvokkuutta sanovat tyttöystävät. Ei Ikaalisten mylläri suotta sanonut, että naiset näyttää toimenpiteen jälkeen tosi kauniilta. Hyvä että kauppareissulta kotio pääsee ja vielä kevät tulossa.
    Lääkäristä Tampere-talolle. Tarjontaa löytyi Kaipaisesta Beethoveniin ja edelleen Sostakovitsiin. Tiukkana tahdinlyöjänä nuori taiwanilainen kapellimestari Tung-Chieh Chuang. Mainiota on yhteistyö filharmonikkojen kanssa. Solistina istui tänään pianon takana kuivakas tyyppinen suomalainen Juhani Lagerspetz, mutta Kaipainen saa osuvan tulkinnan. Illan parasta Sostakovitsin viides. Kyllä vanhat venäläiset osaavat ja Chuang ja filharmonikot tulkitsevat teoksen hurmiossa. Olipa jälleen ilta. Takan kiiruinen viikko uimisineen kaikkineen ja huipennus tapahtuu sunnuntaille.
    Pyhää odotellessa !

Sunnuntai 10.04.2016
Tulihan otettua aimo harppaus ihmisen elämässä. Ensimmäinen lapsenlapsemme Amanda pääsi ripille. Talvella oli leiritelty pesäpalloilijoitten rippikoululeiri ja nyt oli konfirmaation vuoro. Tottakai mukaan änkesi myös Iä ja taata. Vaatimattomasti sanoen, meistähän kaikki on lähtöisin. öhöm !
     Kotikirkko oli niin täynnä rippikansaa, että harvoin olen nähnyt. Oli äidit ja isät, isovanhemmat ja sisarukset, kummit ja muut lähemmät ystävät. Rippikoulun vahvuus oli 23, poikia laskujeni mukaan enemmistö. Olihan koko alttarillinen kauniita tyttöjä ja komeita poikia. Ja kirkossa vallitsi välitön tunnelma. Kiitos kuuluu luontevalle rippipapille Henna-Riikka Rinteelle. Harvoin olen kuullut niin nuorten läheistä ja hersyvää saarnaa ja muutakin palvelusta kuin tänään, silti asiassa pysyen.
     Amandan kotona oli valmistettu mahtavat pidot. Hyvä ettei koko taloa uusittu ennen juhlia. Viimeinen viikko kuunneltiin Iä:n kanssa Jussilasta joka ilta myöhään yöhön kaulinten kalinaa. Ja kyllä vaivannäkö kannatti. Juhlissa tarjottiin seitsemään kymmeneen kohoavalle juhlavierasporukalle tosi herkullinen pitopöytä. Olihan osaavat kokit asialla; äiti Ellun johtamaan orkesteriin kuuluivat Ellun sisarukset ja taisi Jantsulla ja Iä:lläkin olla sormet sopissa mukana.
     Taatalla oli muiden vieraiden ohella tilaisuus tavata pitkästä aikaa lempikälynsä Marja-Liisa ja Anja. Johan oli halauksissa lämpöä. Kiiruusti lisää tilaisuuksia, niin kauan kuin puristukset onnistuvat.
     Yksi päivän kohokohta Amandalle oli kekkerien alussa kutsu ulos. Ja kappas vaan, Frantsilan dynastiaan tuli uusi liikennöitsijä, sillä pihalla säteili valkoinen skootteri. Kovasti oli skootteri liikenteessä välittömästi vieraiden lähdön jälkeen. Ensimmäiset pari tuntia sarvissa oli isä Jussi, mutta tarpeeksensa sai sankaritarkin pyörittää kotibaanaa. Ja kun kelit lämpenee pistää taatakin vuoroanomuksensa sisään.

Keskiviikko 13.04.2016
Taas koitti aika seniorien tapaamisen. Kylläpä kuukausi tuntuu joskus pitkältä, mutta kaikki muuttuu, kun tapaa sirkeät seniorimme Isopappilassa. Kylillähän niitä juoksee vastaa päivittäin tämän tästä. Erinomaisen hyvin oli kutsu kuulunut, sillä osallistuva joukkomme kasvoi lähelle 40 henkeä.
     Ei silti hyvä oli täkykin. Lepolan Mauri, tämä joviaali kirkonkylän koulun rehtori, kertoi meille jännittävästä aiheesta; Soinila ja Nyströmin kulttuurisuku. Lepoloiden dynastia osti hiljattain erään Kyrön kiehtovimman talon Soinilan itselleen. Suojeltu rakennus pääsi varmasti hyvään huomaan, joskin sormenvoiteita riittää.
     Iä:llä ja taatalla on Lepoloiden kanssa yhteinen harrastus. Olemme istuneet toistakymmentä vuotta Tampere Filharmonian konserteissa; Lepolat enemmän. Minulle on tullut Maurista aina mieleen oopperalaulaja Matti Salminen ja kun meikäläinen muistuttaa Frimannin Raineria, piti meirän avata tilaisuus Maurin kanssa vetäisemällä Raikan teoksen, - Se on salaisuus -, mutta jätimme homman toiseen kertaan.
     Maurin esitelmä avasi senioreille Soinilan talon sekä ulko- että sisäpuolelta ja varmasti monelle meistä oli yllätys, kuinka paljon Nyströmien suku on vaikuttanut kulttuuriin Suomessa. Pintaa vain raapaistiin, sillä esitelmien aiheita riittäisi useaan esitelmään. Mutta hyvä näinkin. Maurin leppoisa kerronta piti koko ajan seniorit rattailla.
     Nyt kun keväin aukeaa Osarallakin voi kaikessa rauhassa katsastaa valtion kolmostiehen uhraamien rahojen aikaansaannosta Osaralla. Kyllä saamme kiitollisia olla; on alikulkuja, sivukulkuja, hirviaitoja, peura-aitoja ym. Elämme aidatuissa tiloissa kuin karhut ähtärissä. Tievalot loistavat aina Tampereelle asti ja mitä vielä on tulossa, kun innokas tien rempparyhmä lämpöisten tullen iskee. Meluaitaakin saatiin jo syksyn lopulla muutama metri. Vain yksi on joukosta poissa; vaarallinen Nuutin risti. Mutta käydään välillä rakentamassa Tampereelle raitiotiet ja palataan uudelleen asiaan.

Lauantai 16.04.2016
Sellaisiakin mielipiteitä kansan keskuudessa esiintyy, että suoltaa Tampereen Filharmonikot Tampere-talossa mitä tahansa, niin aina taata tykkää ja on taivaissa. Ei pirä kutiansa.
    Eilen vietettiin Iä:n ja filharmonikkojen kanssa suomalaista iltaa. Valloillaan oli Tampere Biennale, minkä ohjelmistoon myös eilinen konsertti sisältyi. Tampere-talossa on tullut tavaksi pakkosyöttää kausikorttilaisille yksi Biennalen konsertti, konsertti mikä vaatii kuulijalta jo korkeemman tason musiikin ymmärrystä. Vai vaatiiko ? Kaikki hyvin esitetty, mistä kuuntelija pitää on hyvää, mutta eilinen ohjelmisto ei taatan suosikkeihin kuulunut. Ei kuulunut monen muunkaan, salissa löytyi tyhjiä paikkoja paljon. Mikäli konsertti järjestettäisiin ilman kausikorttilaisia, tilaisuuden läpiviemiseen riittäisi hyvin talon pieni sali. Mutta saahan kotimaiset nuoret säveltäjät mukavan esillepanon teoksilleen ison salin yleisön ja yhdeksänkymmenen filharmonikon myötä.
    Ja aivan varmasti orkesterin soittotaito oli jälleen tapissa. Miellyttävä tuttavuus oli myös nuori suomalainen kapellimestari, Turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja, Ville Matvejeff. Maininnaksi eilisestä ohjelmistosta riittää Antti Auvisen sävellys Himmel Punk. Se oli tosi orkestraalista punkkia ja piiskasi lyömäsoitin porukan intomieliseen kiimaan. No näin meitä koulitaan !
    Eilen kävin aamukylpylän jälkeen Koskella ja normaalin toriostosten; tapola, silakat ja lohi, tein suurempiakin hankintoja. Ostin nimittäin kaksi yksiötä. Asuntojen myyjänä toimi Huoneistokeskus Lehden toimitusjohtaja Risto Lehti, seniorikavereita. Mukaani lähti kaksi pimpan päälle tehtyä linnunpönttöä, mitkä pönttöneuvos oli varustanut petivaatteilla. Vain Jenni voi innoittaa taatankin näin suuriin uhrauksiin !
    Avukseni pönttöjen ripustukseen hain Konstan, joka oli varustautunut toimenpiteeseen asiallisesti; jalkapallon ja nappisten kanssa. Kotona vartosi mustaa makkaraa ja ripustustilaisuutta Lotta, Marleena ja Iida. Ja kun tapola oli nautittu, niin pöntöt laittoivat puihin Janina, Jani ja taata. Nuoriso oli hävinnyt mökille.
    Hyvin on Jennin aloittama kampanja purrut. Rekisteröityjä pönttöjä löytyy melkein 626.000 sisältäen nyt myös taatan yksiöt. Tavoite siis miljoona. Mutta surullista on se, että ikaalilaiset ovat kyröläisten edellä. Kyrössä pönttöjä ripustettu 2550 ja Ikaalisissa 3039. Ei voi olla näin; nyt ajetaan asemiin kyröläiset !!
    Entinen presidenttimme Tarja Halonen on vieraillut Egyptissä naisten asialla. Haloska on esitelmöinyt tilaisuuksissa Egyptin miehille naisten tasa-arvoisuudesta. Tilaisuuksiin osallistujat Egyptissä tuskin ovat ihmetelleet, miksi suomalainen nainen saa kulkea häiriöittä.

Keskiviikko 20.04.2016
Eipä paljoa lämmitä keväinen sää. Aamusella Osaran tienoo sai nauttia lumisateesta, eikä lämpömittari kipua edes viiteen asteeseen. Täällä kärvistellään pitkissä alkkareissa ja seurataan pirtin ikkunasta, koska viikonlopulla laittamani yksiöt saavat asukkaita, Pari tinttiä käväisi eilen katsomassa, mutta ei tällä kelillä pönttöönkään munita. Iä:kin jo ilahtui nopeasta vierailusta ja haki valmiiksi vuokrasopimuksen esille. Siihen se jäi.
     Mutta kaiken koleen keskellä luovat lämpöä hurut, jotka jälleen tänään kokoontuivat kyläravintola Sarven patojen äärelle. Kokoonpanoon kuului tänään markkinointineuvos Jussi, senaattori Asko ja myöhään paikalle laskeutunut laskentaneuvos Lasse sekä taata. Murujakin mukana kolme. Ellen ole kertonut niin murut ja hurut istuvat eri pöydissä, paitsi joululounaalla. Tämä siitä syystä, että emme häiritsisi muiden murkinointia. Eihän se kovin mukavaa nähtävää olisi, jos sattuisi vaikka hellyyden puuska kesken lounasta ja siinä sitten ruveta halaamaan kesken syöminkien.
    Parastaan olivat kokit pöytään panneet. Porsaanleikkeet pistivät sylkirauhaset neloselle ja pastaa tilkkeeksi. Sitä varten, että nopeusominaisuudet säilyvät. Hurut muistaa vielä suuren pastanystävän, italiaano Pietro Mennean, joka Moskovan olympialaisissa sipaisi 200 metrillä kultaa laskentaneuvoksen ja taatan silmäin edessä. Voi että kun oltais oltu yhtä nopeita nuorempina. Johan olisi ollut likoilla sutinaa.
    Tänään keskusteltiin kiivaasti yhdessä käymistämme koulutuksista työaikanamme. Mukavaa oli ollut ahkerilla opiskelijoilla. Niukasta vapaa-ajastakin nautittiin täysillä ilman teknisiä vempaimia. Tekniikka otettiin irti itsestä. Jääkiekostakin puhuttiin eikä kukaan ollut saanut kunnon yöunia Tappuran rökäletappion tähren. Se siittä !
    Ja vielä mainitaan, että Elorannan veljekset tekivät tosi hienon eleen. Jos joskus onkin käynyt veljesten toten lihapullat vähiin, niin tänään lupasivat reippaasti meirän porukalle kiisseliosuutensa.
    Osaran kulmalla huolehditaan vanhuksista. Päivällä tuli Osaran perältä soitto, notta miltäs tuntuisi ruokapöydässä kala. Liikutukseltani sain lausuttua kiitokseni tarjouksesta ja varttin päästä meille toimitettiin kaksi komeaa haukea ja matikka. Viikoksi on vanhusten suurus hoidettu !

Sunnuntai 24.04.2016
Eilen Iä:n kanssa saattamassa kotikirkossa Ristilän Mattia viimeiselle matkalle. Yksi parhaista enioreistamme on poissa. Muistamme Mattia valoisana, iloisena ystävänä. Matti toi tullessaan joukkoon mihin tahansa hyvänmielen tullessaan. Harvoin tapaa niin ihmisläheistä persoonaa. Saattoväkeä on runsaasti, omaa perhettä, sukulaisia ja ystäviä. Kaikilla valoisia muistoja Matista.
    Perjantaiksi oli Hämeenkyrön vanhusneuvosto saanut kutsun Sastamalan vanhusneuvoston vieraaksi. Vierailut ja tutustumiset kannattavat. Tiiviissä miitingissä vertaillaan molempien toimintaa. Oppia on otettavissa puolin jos toisenkin. Ja kuntammekin pääsee retkestä halvalla; bussimaksulla, mutta kokouksen jälkeisen lounaan kustantaa kukin itse. Hintaan 6:50 nautimme lounaan Hopunkallion ravintolassa. Jos olisimme iskeneet törsäyksen päälle, olisimme ottaneet vielä hieman yli euron hintaisen jälkkärin, mutta kohtuus kaikessa. Miettiin pisti ainakin yksi asia; Sastamalan neuvoston jäsenet saavat kokouspalkkion ja matkakorvauksen, me emme. Kyröläiset ovat aina olleet vaatimattomia, ellei kyse ole esimerkiksi Mahnalan ympäristökoulusta.
    Sastamalasta Tampereelle kotokautta. Vuorossa oli Rouvali ja filharmonikot. Ja kun Santtu-Matias oli puikoissa, talo oli jälleen loppuunvarattu. Oli monipuolinen ohjelmisto; tihuana soundista Aaron Coplandia, uutta kotimaista Max Savikankaan teos sinfoniaorkesterille ja kontrabassolle sekä trumpetille. Lauteille nousivat orkesterin omat pojat trumpetisti Aki Välimäki ja kontrabasisti Petri Mäkiharju. Hyvin selvittivät molemmat osuutensa. Enemmänkin voisivat konsertit ammentaa omista taitoniekoista. Jälleen illan paras piileskeli konsertin lopussa; Stravinsky ja Petrushka. Rouvali on omimmillaan suurten nimien kanssa.
    Räpsä avasi kotikentän tälle keväälle perinteikkäällä pesis-sunnuntailla. Toivottavasti aikainen ajankohta ei ole kiveenhakattu, vaan jo ensi vuonna voitaisiin siirtyä pari viikkoa myöhäisempään ajankohtaan. Ei ole kovinkaan mukavaa värjötellä talvitamineissa pesisottelussa. Avauspäivän kökkään meiltä osallistui Iä:n ja taatan lisäksi, Jani, Janiina, Marika, Lotta, Aurora, Konsta ja Marleena sekä tietysti Amanda pelaajana. Taisi meirän porukasta olla viidesosa koko yleisömäärästä.
    C/B tytöt juhlivat kauden ensimmäistä alueleirimestaruutta, vikka hävisivätkin viimeisen kotona pelatun pelin Hämeenlinnaa vastaan. Kova nippu tulee tästä porukasta maan C-tyttöjen sarjaan. Ohessa pelaillaan myös sarjaa vanhempien B-tyttöjen superia. Kyllä pelejä piisaa ! Päivän toisessa ottelussa naisten superpesiksen joukkueet Manse ja Rauma ottivat mittaa toisistaan. Tänään kahdesta keskenkuntoisesta Manse omisti pitemmän mitan 1-0. Vaan hullusti olisi taatankin käynyt, ellei lämmikkeenä olisi ollut nättejä likkoja ja Piikki Penan kyrsää.

Keskiviikko 27.04.2016
Kaiken murheen jälkeen on taatan keväthuollon aika. Murheella tarkoita, että tuppuraiset voittivat lätkän mestaruuden. No ei paljon parempi vaihtoehto olisi ollut hifkikään. Mutta onpahan ohi, joskin jälkipuhetta riittänee vielä viikoksi. En lue Aamulehdestä muuta kuin sarjakuvat.
    Iä:kin kysäisi, jotta keille mestaruus olisi kuulunut; paremmuusjärjestyksessä Hokkarit, Ilves ja TPS. Näin on marjat vasussa Osaralla. Pikkuleijonien mestaruudesta olen erinomaisen otettu, mutta kyllä Ylen kohkaus asiasta meni överiksi. Kyseessä oli sentään juniorien maailmanmestaruus, mutta Yle loukutti asiaa uutistan ykkösenä koko päivän ja innosti kansaa vielä Helsinki-Vantaalle vastaanottamaan mestareita. Onneksi kansalla on järki päässä; vastaanottajia oli muutamia kymmeniä.
    Siitä keväthuollosta: ensin laitatin suuvärkin kuntoon. Meillä oli Potilan Virpin kanssa sovittuna treffit täksi päiväksi. Näin Valpurin alla kuulemma poistetaan hammaskivi mielellään vanhuksilta, joilla ei ole enää kiivaita pusutuokioita vappuheilojen kanssa. Eli niitä rauhallisia suuteloita voi harrastaa, vaikka turpavärkki olisi hieman kivuliaskin. Vaan ei ollut. Virpi antoi taatan purukalustolle erinomaisen hellän kohtelun, kuten ennenkin. Vaan muistanpa ajan, kun Virpillä oli sijainen. Pariin otteeseen putosin tuolista lattialle hoidon aikana, kun silmäin eteen tarjoiltiin sirppien kera koko pohjoinen tähtitaivas.
    Ja sitten pelko perseessä Järviskälle parturiin. Vaarallinen oli päivä, kun Järviskä, aivan mahroton Tapparan kannattaja, lupasi iskeä taatan päähän juhlan kunniaksi oranssia ja sinistä väriraitaa. Ei onnistunut. Hokkarien sinisen ja Ilveksen vihreän olisin hyväksynyt. Järviskä olisi ollut menossa huomenna keskustorille voittoa juhlimaan, mutta ei pääse, kun tulee sukulaisia kylään. Ihan oikeen. Järviskä oli kateudesta kalpee, kun sanoin, että juhlassa esiintyy Mustajärven Pate. Mutta toinen ohjelmanumero ei mennyt jakeluun: kerroin, että urkutaiteilija Hersta soittaa tuppuralaisille Paten esityksen jälkeen kolme virttä, yleisölle jaetaan sanat. Mutta pääasia oli hiuksien onnistunut lookki käsittelyn jälkeen. Peiliin kun katsoin, niin luulin sieltä tiiraavan vastaan Osaran Yve Montandin. Uskaltaako ennen Vappua kylille ollenkaan !
    Näissä merkeissä Valpuria vastaan, syrämmessä vanha osaralainen kansan viisaus: ken on varhain vaolla, niittä satoisan viljan.