ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Perjantai 01.02.2019
Päivät jatkuvat Sri Lankassa. Olemme tavanneet kolmannenkin kummilapsemme Madusikan, joka sisarensa Lisan kanssa saapui Hikkaduwaan. Tapasimme kirpun ja hyttysen. Niin hentoja kaunottaria ovat molemmat. Ei ihme, että varsi on sorja, sillä Madusika aikoi valmistua tanssijaksi, mikä täällä on yliopistoaine ja erittäin arvostettu. Mutkia tuli matkaan, mutta välkyllä neidolla on niin hyvät paperit, että uusi paikka yliopistosta löytyy vain hakemalla.
    On kiva huomata Iä:n kanssa, että tytöille on erittäin tärkeätä tavata kummit henkilökohtaisesti. Dilukshille olemme äiti ja isä. Melkein samaa Amandin kanssa.
    Moni on kysynyt, että kuinka päivät täällä kuluu, joten annan päiväjärjestyksemme: Aamu alkaa viimeistään seitsemältä aamun lenkillä, minkä puolivälissä pulahdamme lähes tunniksi Intian valtamereen. Uimapaikka on merkitty, sillä rannalla on paljon tyrskyille alttiita kohtia ja niistä ei meidän uimataidolla selviä. Meressä tapaamme useita suomalaisia matkakumppaneita ja tietysti vuodesta toiseen täällä asuvia ulkomaalaisia, kuten mainitsemia italialaisia, mm Carlo Pontin.
    Uinnin jälkeen suihkuun ja aamiaiselle, mikä useimmin nautitaan Amitan Sun Setissä. Mannermainen tekee kauppansa: teetä, paahtoleipää, paistettu kanamuna, marmeladia, voita ja iso lasillinen mangomehua. Sillä pysyy osaralaiset aamupäivän tolpillansa. Yhteishinta noin 6 euroa.
    Iltapäivällä soppaa tai nuudeleita eri paikoissa ja illalliselle kerääntyy aina suomalaisporukka, joskus isompi joskus pienempi ja suosikkeina ovat ravut ja äyriäiset.
    Lasten toten on iltapäivällä pakkaustalkoita, milloin tehdään lasten juhliin satoja pusseja lapsille jaettavaksi. Pussi sisältää koulutarvikkeita ja hammasharjan ja -tahnaa.
    Lastenjuhlat vievät hyvän osan iltapäivästä, silloin kun niitä on. Valitettavasti silloin on päivän kuumin hetki. Kalpipaikat tekevät suomalaisten parissa kauppansa. Lasten ohjelma kestää reilun tunnin ja koulupaperien tarkistus vähintään toisen mokomaan. Pitää huomata, että paitsi Hikkaduwan lastenjuhla, niin muut juhlat vaativat matkustusta.
    Niin ne päivät kuluvat; väitellään liikennettä, ihmetellään mahrotonta laumaa huonosti käyttäytyviä venäläisiä ja seurataan paikallista eksoottista elämää.
    Kyllä nyt alkaa olla osaralaisia ikävä ja huruja ja senioreita.

Lauantai 09.02.2019
Olemme kotiutuneet, ajat sitten. Olo on ollut pöhröinen; kiitos pitkän matkan tiistai- keskiviikkona. Hikkaduwasta matka bussilla Columboon kesti 2,5 tuntia. Sitten varroskelua lennolle lähtöön kolmisen tiimaa ja lento Columbosta Dohaan viisi tuntia. Jälleen odottelua kolmisen tuntia ja lento Dohasta Helsinkiin otti vajat seitsemän tuntia. Vielä Jantsun noutamina Vantaalta Hämeenkyröön reipas parisen tuntia. Eli reissun päällä huonolla nukkumisella kaksikymmentä tuntia. Käy seniorin kunnon päälle.
    Mutta tyytyväisiä olemme. Nykyisin meillä on vankka ystäväpiiri suomalaisten kummien parissa ja Sri Lankalaisten Hikkaduwan yrittäjien parissa. Ja taas tiedämme tarkasti mitä kummitytöillemme kuuluu.
    Sujuvat reissut lentoteitse meille takasi Qatar Airways. Huomattavana Finnairin osakeomistajana vaadin jatkossa finskillekin pitkille lennoille nuoria lentoemäntiä. Heissä taatan silmä lepää. Ja voi sitä ystävällisyyttä ja palvelualttiutta. Siksi ehdotankin, että finski siirtää kaikki yli 45:set pohjoismaisille reiteille ja yli viisikymppiset Paunun pikavuoroihin. Tutustuessani lennolla audiokapulaan tulin kokeilleeksi kaikkia namiskoita. Ja tapahtui niin, että yksi painallus toi luokseni ihanan lentoemon tiedustelemaan, mitä tarvitsen. En voinut vastata rehellisesti, kun Iä istui vieressä.
    Kotona talonmiehet olivat raataneet ansiokkaasti halvatunmoisen lumimäärän kanssa pakkasia uhmaten. Lohdutin heitä kertomalla, että ei ollut helppoa Lankassakaan raahata itseään päivän helteessä olutravintolasta toiseen.
    Ensi vuonna mietimme tarkkaan reissua Lankaan. Ikä ottaa omansa, vaikka suora yhteys yhdellä välilaskulla teki tamän neljännen matkan helpommaksi. Näkemistä paikkakunnalla riittää useammaksikin vuodeksi. Kuitenkin on aina muistettava, että tämä ei ole Espanja tai vastaava valtakunta. Köyhyys tulee jatkumaan Sri Lankassa vielä vuositolkulla.
    Vielä kerran; poutaa ja hellettä riitti aina viimeistä edelliseen iltapäivään, milloin tihutti vettä ja viimeisenä päivänä lähtiessämme lentokentälle taivas avautui tosi reippaaseen sateeseen.
    Vuorossa on kotimaiset kujeet. Seniorien hallitus istui viikolla kokoukseen. Tavan mukaan kaikki oli paikalla Kehäkukassa ja kevään toiminta lyötiin lukkoon. Jarrut päällä pitää ajaa, hyvä niin. Puhemiehenä olen erinomaisen tyytyväinen, että kun pari poistui jäsenistöstä, ilmaantui kaksi uutta tilalle. Toimintakertomus vahvistaa, että toimintaa on tarjolla, etten sanoisi, että riittävästi.

Keskiviikko 13.02.2019
Vanhat kujeet jatkuvat: hurut kokoontuivat lounaalle ja seniorit kuukausitapaamiseen. Näin mukavasti kulki päivä.
    Kyläravintola Sarven trahteerinki käsittä broiskun jalkoja, pyttipannua ja mangomoussea. Vaan hintelä oli hurujen osanotto. Vain nälkäisimmät eli Kekkonen, senaattori ja allekirjoittanut olivat paikalla. Muuten Sarvi pullisteli väkeä, sillä talvista lounasta oli särpimässä kuuluisat seitsemän veljestä eli Heiskan rakentajat. Paikalla oli edustettuna myös muinaiset kunnan hammaslääkärit ja lieveilmiönä Daltonit. Joten olan takaa sai Sarven keittiö heittiöiden kanssa toimia, sillä maukas sapuska tekee mainiosti kauppansa.
    Vähäväkisyyttä poti myös seniorien sakki. No olihan meitä kolmekymmentä taiteilemassa lonkkiensa kanssa pappilan jäistä ja ropoliaista pihaa. Sitäpä olisi vielä tarvittu, että jatkokyytit olisivat lähteneet Coxaan. Päivän esitelmöitsijäksi saapui Hämeenkyrön Yrityspalvelut ry.n toimari Markus Pikka. Markus oli rento ja luonteva esiintyjä, kun vauhtiin pääsi. Ja asia oli niin kiehtova, että kysymyksistä ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Onkohan seniorimme saanut flunssapiikityksen gramahvoonineulalla.
    Suuri on ollut valtakunnassa suru, kun Nykäsen Matin ja Lindholmin elo päättyi. Hirvittävästi ovat iltapäivän lehdet kirjoittaneet Matista. Alkaa kohta mennä riekkumisen puolelle. Maltti kaikessa. Minulle onnettomin uutinen koski Toni Niemisen mainintaa Matista ja hänestä Kanadan mäkimiesten kouluttajina !?!, mistä asiasta Toni oli muka juuri soittamassa Nykäselle kuolinpäivän aamuna. Nykänen oli mies Niemisen rinnalla.
    Konsta Stamkos on viihtynyt kaukaloissa. Vuotta vanhemmissa pistetili karttui yhdellä maalilla ja syötöllä ja huippuottelussa oman ryhmän kärkiporukkaa vastaan yhdellä syötöllä. Molemmista mojovat voitot. Ja taatan pistepussi kilisee: 21 pelistä 34 pistettä. Keskiarvo erinomainen 1,62. Laineen Patulla 0,6.
    Ja tulin vielä kertomaan, että yksi asia riivaa: nämä pikavippien ärsyttävät kauppiaat. Kirjoitin Satosen Artolle, että jos koronkiskonta ei ole Suomessa valtiovallan suojeluksessa, niin välittää oikeusministeri Häkkäselle pyynnön, että ottaa yhteyttä maatalousministeriin ja säätävät saman lain pikavippaajille kuin Supi koirille. Tavattessa saa tappaa.

Maanantai 18.02.2019
Kyllä viikkoon kaikkea mahtuu, jopa viikonloppuunkin. Amanda elämänkello oli pyörähtänyt siihen vaiheeseen, että vuorossa olivat vanhojen tanssit. Iä ja taatakin ryntäsivät hyvissä ajoin Kyröskosken Sykkeelle, missä päivän toiset tanssit tanssittiin.
    Voi että, kun oli upea viisikko liikkeellä Amandan joukkueen tytöistä. Amanda, Johanna, Josefiina, Nea ja Vilja tanssiaisten sädehtivinä kaunottarina. Jos näistä olisi ollut Miss Suomi valittavana, niin olisi mennyt titteli jakoon viiden kesken. Ei edes missikeisari Makusen maku olisi riittänyt parhaan valitsemiseen. Ja liikunnalliset tytöt liihottelivat parketilla komeiden kavaljeerien vietävänä. älköön koulumaailma tällaisesta perinteestä konsaan luopuko. Ei taatan aikana tämmöisiä ollut. Jos hyvin sattui, niin Koskilinnassa käytiin painimassa Tappi Suojasen show orkesterin tahtiin parit pistot. Ei silti, huumansa siinäkin oli !
    Ei liene ihme, että taata on jaksanut kuulutella tyttöjen otteluita. Toden sanoakseni taidan olla valtakunnan vanhin ottelukuuluttaja. Ehkä uusi kausi tuo muutosta, mutta aina olen kentällä, kun tämä tiimi kiilaan juoksee.
    Uintikortti meni uusiksi, sillä emme edes keskustelleet Iä:n kanssa, ettei yhteinen harrastus vuodella jatku. Kuinkaa sitä päivänsä osaisi aloittaa, jos ei Kylpylän altaassa. Kotiaamuihin on tullut mukava, määrätty rutiini. Hyvä näin, sillä vietossaan oli myös hääpäivä. Uskoikohan rovasti Vesamaa aikoinaan, että yhteinen päähänpisto vain kestää ja kestää. Anopista ja appiukosta en tiedä. Mutta sisukkaita sissejä on oltu. Päivät kuluu mukavasti, kun olen uskonut päivien logistiikan Iä:n haltuun.
    Ja mahtuihan viikonloppuun lätkää. Konsta Stamkos oli hankkimassa joukkueilleen kahta voittoa. Ensiksi omassa sarjassa kaatui Vammalan PS ja seuraavana päivänä vuoden vanhemmissa Hokkareissa Ylöjärven Uplaakerit. Pistepussi täyttyi molemmissa peleissä kahdella syötöllä. Pisteitä 23 ottelusta 38.

Sunnuntai 24.02.2019
Kaksi kertaa vuodessa on kiva olla juhlakalu. Matin päivät ovat alkaneet aamulla ani varhain ja kestäneet aina iltaan asti. Sankarin iän huomioon ottaen juhlinta käy voimille. Lämmöllä ajattelen kaikkia niitä lukemattomia naisia, jotka ovat persoonaani uhranneet tänään monta lämmintä ajatusta.
    Eilinen kului pesäpallossa Porissa. Ensimmäinen peli alkoi klo 9.00 ja viimeinen päättyi 19.30. Kyseessä oli B-tyttöjen karsinnat sisähallin SM-turnaukseen. Mukana Räpsän lisäksi Seinäjoki, Rauma ja Pori. Taata voitti jo ennen turnauksen alkua, sillä matkassani oli B-tyttöjen sairaslistalla oleva Josefiina. Matkassa oli siis yksi näistä vanhojen tanssien kaunottarista. Mukavasti meni matka ilman Iä:täkin.
    Hurja on taso B-tytöissä. Mahrottomia lyöntitykkejä ja huippunopeita etenijöitä. Tappiot tulivat joka pelistä, mutta vaivasiko takatukassa oleva tieto, että loppusarjan paikka tulee joka tapauksessa, kun olemme turnauksen järjestäjät. Tieto antoi joukkueelle mahdollisuuden kokeiluihin. Eikä näillä näppäimillä pitäisi näyttää kaikkia osaamistaan. Mutta kunnia kuuluu kaikille porukoille. Porissa pelattiin viihdyttävä turnaus, mikä antaa odottaa erinomaista tasoa peleissä ensi suvena. Ja totta kai täytämme Pirkkahallin lopputurnauksessa maaliskuun lopussa.
    Minulta kysyttiin, koska alan kannustaa suomen hiihtäjiä. Onko Suomessa sellaisia ?? Mietin asiaa, kun ensimmäinen pesäpalloilijatar juoksee kolmoselta kotipesään kuola valuen. Hiihto ei ole kovinkaan eettistä. Tiedoksi Riselle, että hiihdon alkeisiin kuuluu pysyä pystyssä hiihdon aikana. Se ei ole syy menestymättömyyteen. Tuskin Kristastakaan leivotaan kisojen hiihtokuningatar. Alku on ollut suosikille surkea. Suosikkini Johaug on järjestänyt taatalle mukavat kisat. Toivottavasti imeskelyt huulirasvoista on mennyttä aikaa.
    Kisoja en aktiivisesti seuraa, mutta silloin, kun ei muuta tekemistä löydy niin ehkä silloin. Päävalmentaja Haavistolle toivon nousevalla viikolla rauhallisempia yöunia. Muuten tiedettiinkö jo etukäteen joukkueemme iskukyky. Presidenttiparimme ei ole vielä kisoissa näyttäytynyt valmiina kättelemäään menestyneitä !