ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Uusin

Torstai 01.02.2018
Tytöt tavattu Gallessa. Linja-auto reissu Ceylonilla on edelleenkin tapahtuma. On vauhtia ja vaarallisia tilanteita solkenaan. Värivalot loiskivat, videot suoltaa paikallista jumpumusiikkia. Rahastajajussi on edelleen ilman pussia, joka setelitukku toisessa kädessä taiteilee hurjassa menossa asiakkaalta toiselle, ja on bussin kingi. Ei pidä hidastella autoon nousussa eikä pois jäädessä. Niskasta kiinni ja hurry, hurry. Paitsi vanhukset saavat arvoisansa kohtelun.
    Saföörille on jokainen linja kuten Monacon Grand Pri. Suojateitä lähestyttäessä ei vauhti kun paranee ja torvet soi, niin halvatusti. Harvoin jää joku alle. Ja bussi liikkuu. Jos muistatte, niin Kyrössä oli aikanaan Nikkilän Lasse, joka sai Scanian vauhtiin. Jos näihin vertaa, niin Lasse sutisi vasta lähtöruudussa, kun nämä veitikat ottaisivat jo lähtösuoran kaarretta.
    Tytöt ovat vastassa linja-autojen asemalla. Hyvä näin, sillä Gallen keskusta on kuin Kyröskosken torille koottaisiin kaikki kyröläiset kerralla. Sievästi tekevät tyttäremme hankintoja vuodeksi, mutta vaatimattomia ovat. Kun pitäisi mennä ruokailemaan kauppareissun jälkeen, vievät Diluksi ja Chamoya meidät juicebaariin. Pitkien keskustelujen jälkeen saattavat tytöt meidät bussiasemalle. Diluksi ilmaisee jälleen halunsa saapua joskus Suomeen. Mikä ettei esimerkiksi valmiina lääkärinä. Pikkusisko olisi meidän mukuloille varmaan söpö haave ?
    Muutamme paikkaa etelämmäksi; määränpää Tangala, missä vietetään muutama yö. Karavaani kulkee neljällä pikkubussilla; pakasta revittyjä Toyotoita. Istun etupenkillä, missä takan on kuusi "mummua". Iä myös luvussa. Kuljettaja on kuin kuivan kesän orava, mutta kihnuttaa autonsa moottoritiellä 130 vauhtiin, rajoitus 110. Muuallakin vauhtia riittää. Mataran kaupungissa olemme ajaa vasikan päälle. Lehmiä matkalla tollistelee tämän tästä tiellä tai penkalla. Olemme vartin muita ennen perillä. Siitäkin selvitään.
    Tangala on rantakaupunki. Asuntomme pariinkymmeneen euroon yöltä ihan käypänen. Illalla lähdemme Iä:n kanssa iltalenkille. Matkan varrella tapahtuu. Pääsemme seuraan hääseremoniaa, missä on päästy tanssin vaiheeseen. Lattialla on yksitoista miestä, jotka vääntelehtivät tulisen kempoon tahdissa. Kempoo on tanssi, minkä sanotaan hallinneen vain yhden kyröläisen; liikenneneuvos Heikkisen Eeliksen. Kysykää, jos Jormalla on askelmerkit tallella. Naisia ei näissä kuvioissa näe. Aikanansa vielä Kyröstä, Virtasen ja Ahosen Pentit tanssivat paritanssina härkätanssia.
    Seuraavassa hotellissa on hautajaiset. Huomattavasti on hillitympi meno. Huomioimme, että miesten juhlapuvut ovat tosi hyvin istuvia, jopa tiukkoja. Naiset esiintyvät sarissa.
    Iltashown järjestää hotelimme isätä, joka juhlii Täydenkuun päivää ja on juovuksissa paremmin kuin käki. Hän on toteuttanut Rätyn Sepon neuvoa; jos lähdetään baariin, vedetään perseet. Yhtä varten mennään ehtoolliselle.
    Huomenna tervehtiin Tangalan klubin lapsia !

Sunnuntai 04.02.2018
Lähtöitkua vaille Tangalla. Hotellimme isäntä rakenteli, sitten niin korean kännin, että Turmiolan Tommi ilmestyi näkösälle vasta eilen. Ensimmäisenä tehtävänään oli anteeksipyyntö suomalaisille. No tultiinhan toimeen ja ymmärsimme, että kun peräjälkeen juhlittiin Täydenkuun päivää, Thanks giving dayta ja Itsenäisyyspäivää, niin vahvinkin luonne voi horjahtaa.
    Kaksi lastenjuhlaa juhlittuna. Tangallassa tapahtuu yllätys, kun kohtaamme laskentaneuvoksen kummipojan. Yllätys on molemminpuolinen. Laskentaneuvoksen kummipoika on 14-vuotias vakavahkon tuntuinen opiskelija niin kuin kumminsa, mutta äidiltä ja sisarelta riittää puheenlystiä. Kovasti ovat neuvoksesta kiinnostuneet, kun Iä:n kanssa kilvan kummia kehutaan. Lupaamme, että Lasse vielä voi Tangalalla käväistä ja sitten on riemu katossa.
    Poistuessamme kävellen kekkereistä meidät saarretaan. Helikopteri on hetki sitten laskeutunut lähistölle, poliisit sulkevat tiet ja loistohotellin pihaan kurvaa isoja limusiineja. Jäämme Iä:n kanssa hotellin portin vierustalle seuraamaan tapahtumaa. Poliisiautoja saapuu viisi kappaletta, ambulansseja kaksi hotellin ohi vievälle tielle. Hampaisiin aseistettua merijalkaväkeä kaksi kuljetusautollista, joista kaksi ottavat huostaansa portin työkaluinaan Kalashnikovit. Nyt on nauru kaukana. Kuulemme, että maan pääministeri on poistumassa hotellista.
    Iä, joka ei yleensä pelkää mitään, haluaisi siirtyä kauemmaksi pommin pelossa. Vastaan, että jos nyt haluat olla rohkeea, niin kieppaa parin metrin päässä olevalta konepistoolimieheltä baskeri ja heitä meneen. Ei heitä ! Kun herra pääministeri, Ranil Wickremesighe, tulee näkyviin hän kulkee parikymmenen turvamiehen keskellä eikä suinkaan asetu komeimpaan 600 sarjan Mersuun vaan letkassa kolmanteen maasturiin, Muuten autot täyttyy turvamiehistä ja karavaani lähtee. Valitettavasti taatalla ei ollut pääharjaa mukana, eikä kylttiä Osarasta pesee, jos kympinuutiset lähettää lähdöstä kuvaa.
    Paitsi ministeritasoa seuranamme on tusinan apinalauma, joka aamutuimaan ruokailee naapurin katolla. Mukavia vesseleitä, joiden hupi on härnätä paikallisia koiria ja lähieläimistöön kuuluvat myös vilkkaat, kovaääniset maaoravat. Tänään käymme katsomassa paikallisten kalastajien nuotan vetoa, mihin pyydetään meitäkin osallistumaan. Parin tunnin veto tuottaa kymmenisen kiloa kuorreen näköisiä kaloja, mutta kauppansa ne tekevät. Kannattiko; vetäjiä oli ainakin kaksikymmentä.
    Kolmasti käydään Tangallan kaupungissa. Elämää on kuin persialaisella torilla. Kauppareisulla on mukanamme Anneli ja Ossi. Täällä on "hienoja" liikkeitä, missä hinnat ovat kiinteitä paitsi Annelille, joka nipistää jokaisesta hinnasta prosentit.
    Mukavaa on ollut, mutta kyllä koti Hikkaduwa etelän voittaa !

Tiistai 13.02.2018
Nysse alkaa olla Ceylonin paketti sitomista vailla valmis. Erinomaisesti on viihdytty pitempikin tovi maassa. Kiitos siitä Intian Valtameren, mikä on päivittäin jopa pariinkin otteeseen ottanut matkalaiset lämpimään syleilyyn ja ystävälliselle kansalle. Oman kadun kauppiaat haluavat aina ohikulkiessa pysäyttää jutulle ja vieraammatkin aamusella tervehtivät hyvillä huomenilla. Olisiko kotimaassakin opiksi otettavaa? Ystävällinen sana ei paljon maksa.
    Olemme viettäneet kummilapsien kanssa seitsemän päivää. Useampaakin olisi ollut mahdollisuus, mutta helteinen sää puree parhaimman terän. Yleensä matkoineen ja juhlineen tilaisuudet haukkaavat päivästä vähintään kuusi tuntia. Mutta hyvä näin. Ne olemme treffanneet kenet pitikin.
    Toivottavasti kotona puntari ei pahoille lukemille nouse, sillä näiden herkkujen parissa viihtyy ja annokset ovat kooltaan mettämiehen suuruksen kokoisia. Ei silti, Iä:n kanssa on tullut oltua päivittäin liikekannalla noin 10.000 askeleen faarttia, joten kulutustakin löytyy.
    Kivan lisän matkaamme toi vierailu, kun klubimme metsäneuvos Seppo Anjansa kanssa piipahtivat Hikkaduwassa. Kaukomatkaajat olivat lomareissulla ja varmaan Seppo klubimme joulukuusivastaavana katsasteli löytyisikö Ceylonilta sopivia joulupuita laivattavaksi Suomeen. Eipä tainnut löytyä, sillä palmuun on vaikeaa kiinnittää tähteä latvaan. Valitettavasti kyröskoskilainen taitaja Koskisen Pauli on siirtynyt Pietarin pajalle. Paulilta homma olisi luonnistunut.
    Korjaus edelliseen kirjoitelmaan; kun olimme katsomassa Tangalla nuotanvetoa kirjoitin kymmenen kilon saaliista. Kyllä niitä oli verkossa parikin sataa kiloa. Hikkaduwan kalasatama on katsastettu aamusella joka vierailulla. Siellä kuluu mukavasti kolmisenkin tuntia katsellessa laivojen purkua ja äänekästä huutokaupan meininkiä saalista myydessä.
    Vierailun aikana maassa pidettiin kunnallisvaalit. Ystävämme maustekauppias varoitti äänestyspäivän iltaelämästä. Ei hätää, Hikkaduwa oli kuin Kyröskoski arki-iltaisin. En tiedä mikä taho voitti, mutta kun olimme kolmen yrittäjän kanssa jutussa, lupasivat kaikki äänestää kommunisteja.
    Eilen kävimme pienellä porukalla moottoriveneellä Laguuniretkellä. Retken aikana istuimme jalat kala-altaassa jalkahoidossa. Kivasti valtava parvi nypytteli kinttuja. Seuraavaksi vene vei Buddhan temppeliin, missä munkki siunasi matkalaiset. Ajelimme pariin otteeseen mangrove metsässä ja retki päättyi ?kanelitehtaalle?. Matkan ohjelmasta vastasi Iä, jättämällä santaalinsa kala-altaalle ja antaen tuulen riuhtaista hatun järvenselällä veteen. Molemmat saatiin takaisin.
    Olisikohan parasta lähtee kotio, ennenkuin isompaa tapahtuu !

Maanantai 19.02.2018
Kivaa oli lämmössä, mutta ei hassumpaa kotona, kylmässä. Seuraavaa reissua harkitaan tarkasti, vaikka matkalla tavattiin suomalaisia Vilpeestä, Mouhijärveltä, Pentinmaalta ja Ruovedeltä sekä jälleen hurujen toista polvea. Reissu on kiva, mutta matka vie voimia.
    Täällä on vietetty kisoja. Kisoja, mistä Ceylonilla ei kuultu halaistua sanaa. Nollatutkimus Hikkaduwassa kertoi, että suomalaisista Vuorisen Annelin tunsi kaikki, Iä:n puolet ja Mäkäräisen Kaisaa ei kukaan. Näin se menee. Ei me maailman napoja olla.
    Seurattuani muutaman päivän kisoja Suomen kiekkomiehillä on mahdollisuus tässä B-turnauksessa vaikka mestaruuteen. Kummola sanoo, että NHL: ei ole kukaan kaivannut. Höpö, höpö Kalle ! NHL olisi antanut turnaukselle Kanada-cupin jälkeen toiseksi parhaimman arvostuksen kiekkopiireissä.
    Mielenkiinnolla seurasin Suomen varminta mitalia; naisten maastohiihdon viestistä. Toivon, että nämä ovat viimeiset kisat Ainoo-Kaisa Saariselle ja Ritu Ropposelle. Nähty on mitä mummut hiihtää ja munasitte Kristan mitaliputken, hävetkää. Vaikka en näistä maastohiihtäjistä pahemmin piittaa, niinkauan kuin Suomen hiihtourheilun kelmit Pekka Vähäsöörinki, Virpi Kuitunen, Jari isometsä ja Harri Kirvesniemi ym. saavat luottamusta hiihtäjien valmennuksessa ja kilpailujen kommentoinnissa. Eikö tosiaan hiihtourheilulla ole varaa antaa mahdollisuutta puhtaille lajin ihmisille. Kun hiihtomme valmentajan kerrottiin luottavan varmoihin valintoihin, niin olisi ottanut Ainoo-Kaisan tai Ropposen tilalle äitee Rantasen !
    Viisikymmentä vuotta tuli elettyä yhteiselämää Iä:n kanssa. Hyvä saavutus, vaikka tiedämme, kuinka Iä on voittanut taatassa lottovoiton. Alkutaipalella lyötiin kovia veikkauksia, kauanko liitto kestää. Anopin pelimerkit oli sijoitettu viiden vuoden pisteeseen, eikä muidenkaan kovin kauemmaksi. Mutta sinnitelty on. Vietimme siis kultahäitä ! Kuka kertoisi junioreille, että sääntöjen mukaan lasten pitää kustantaa juhlat ? Aurinkorannikkoa odotellen.

Sunnuntai 25.02.2018
Kyllä taata on hyvin päässyt kiinni reissun jälkeen kotoiseen meininkiin. Kiitos tämän viikon, kun nautittiin pitkästä aikaa hurujen kanssa kyläravintola Sarven lounas. Uunimakkara ja kalapihvit vetivät hyvinkin vertoja neljän viikon merellisille antimille ja suuressa osassa nautinnossa on tietenkin hyvä seura. Olympialaiset pilasivat hieman tunnelmaa, sillä muutamat meistä olivat jääneet vahtaamaan kisoja.
    Lounaan jälkeen seniorit viettivät kuukausitapaamistaan. Pitkästä aikaa nähtynä voi todeta, että naiset olivat kaunistuneet ja miehet komistuneet. Olimme saaneet erinomaisen alustajan tilaisuuteen; ilmakuvauksen expertin Hannu Vallaksen, joka näytteli Isonpappilan salissa mahrottoman hienoja kuvia mukavalla jutustelulla höystettynä. Valitettavasti Luoja oli muistanut meitä upealla talvipäivällä ja häikäisevä aurinko vei osan kuvien näkyvyyttä.
    Ja matka jatkui. Seuraavana päivänä bussillinen senioreita matkasi Helssinkiin Satosen sumpeille ja ennen Eduskuntaa tutustuttiin mahtavaan Musiikkitaloon. Kyllä on pääkaupungissa isketty rahaa tähän kaupungin tienooseen. Mutta komiat on paikat. Opastaja oli kanteleen soittaja ja tunsi talon tarkkaan. Porukasta Esko mietti, että millä kanteleensoittaja nykymaailmassa tulee toimeen. Mutta jokaisella soittimella on oma genrensä. Muuten talossa nautittu lounas oli riittävä ja erinomaisen edullinen.
    Uusittu Eduskunta oli kovin siisti. Kelpaahan siellä kansanedustajien teatteriaan pelata. Saatiin mekin istunnosta nauttia; tiedä näkyikö kukaan meistä televisiossa. Kovasti kameramiehet meitä tähtäili. Vierailu päättyi Satosen kanssa sumpitteluun ja Arto valoi meihin tulevaisuuden uskoa. Lupaisi, että ei me kyröläiset yksin jäädä: Ylöjärvi vie seurakunnan ja muun kunnan Sastamala, jos hullusti käy.
    Tohtorimme Panu talutettiin teatterin naisopiskelijoiden toimesta roviolle. Vallaton meininki oli likkojen mielestä vallinnut Panun johtamassa laitoksessa. Panu ei muistanut tapauksesta muuta kuin sen, että oli kerran kehaissut yhden naisopiskelijan koreeta puseroa ja puolustautui muutenkin sillä, että aika oli ennen toinen. Tosi on. Muistan kuinka siihen aikaan raitilla rallateltiin jopa paljon Yleisradiossakin soittoaikaa saanutta Seitsemän Seinähullun kappaletta "mikä puserossa pullottaa". Eikä siitä kukaan mieltänsä pahoittanut.
    Mutta nyt on aika toinen. Kun nämä vainot alkoivat, päätin jättää omalta osaltani kaikkinaiset naisten ahristelut tyystin pois. En edes heitä naapurin emäntää enää lumipallolla. Paritanssia en ole harrastanut kymmeneen vuoteen. Ja sen sanon, että ystävääni Panua en ole milloinkaan pitänyt mekkojen perässä juoksijana.
    Tuli kisoista kulta ja hopea. Surkea oli sittenkin saalis, äijiltä vallankin. Lomalaisia oli matkassa kymmeniä. Naisten jääkiekko sentään onnistui, kiitos mukana olleiden ilvesläisten, mutta herroilla tökki, vaikka matkassa olivat Tapparan kempurat. Loppua kohti tilanne tosin parani. Viimeisen illan vietossa hakattiin naisjoukkue parilla tunnilla ravintolassa olossa, joten Marjamäki saattoi sanoa: olen ylpeä tästä joukkueesta. Voihan vinde !