ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Keskiviikko 01.02.2017
Vietetty päivää Callessa tavaratalossa. Mukana Dilukshi ja Aminda sekä perheen äiti. Uusia asuja kerääntyy kasiin huima määrä sovitun rahasumman arvosta. Sri Lankalainen neitonen ei poikkea vastaavasta suomalaisesta; aikaa vierähtää kaupassa tosi toimissa reilut puolitoista tuntia. Tarkkaa harkintaa tehdään mikä asu paras. Silti meidän plikat ajattelee kummien kukkaroa, mitään ylimääräistä ei pyydetä.
     Kaupparetki kuuluu Iä:n matkan ekstriimi osastoon. Iä pystyy kääntämään pääni paikalliseen linjuriin Tuk Tuk taksista. Huima kokemus. Kapealla kaksi kaistaisella valtatiellä kuski polkaisee tuhdin vauhdin pysäkeitten välillä. Intialaisen bussin puolitoista metrinen vaihde kronahtelee kuin viimeisiä vetävä. Parhaaseen aikaan ohitustilanteissa meitä on neljäkin ajoneuvoa rinnakkain.
     Mutta viihde pelaa; television ruudulla pyörii musiikkiohjelma, missä ryntävät ja muhkealanteiset naiset vatkaa itseensä musiikin tahdissa. Orkesterilla rytmi on tiukka ja kajarit välittää äänen niin, että Iä:n puheesta ei kuule mitään. Mutta perille päästää ja vielä takaisinkin. Matkan kokonaiskustannus euroissa kahdelta 2 €. Olikohan ohjelma intialaisen Bollywoodin tekemä.
     Vuoristossa Iä suorittaa muut lajit, toisessa taatakin mukana. Ajelemme vuoristosta alemmaksi junalla. Hengästyttävät ovat näköalat. Jos seernoilta pudotaan, kilometri on vapaata tilaa alaspäin. Junaletka kiertelee niin, että kaksi takimmaista vaunua näkyy kaarteissa. Ossi kertoo lähteissä rauhoittavaa tarinaa: jokin aika sitten maanvyörymä oli keskeyttänyt junan matkan pitkäksi aikaa, mutta siitäkin selvittiin ilman vainajia . Ja Iä on matkustaessa oikein täpinöissään.
     Samalla matkalla Iä suorittaa muutaman muun kanssa vuoristosolan ylittämisen naukuvaa kapusiltaa pitkin. Asiasta käydään ennen sillalle lähtöä tiukka keskustelu Iä:n ja taatan välillä. Vain siinä tapauksessa Iä pääsee retkelle, että paljastaa kotona piilossa olevan baarikaappinsa avaimen paikan. Silta on hieman hutera, mihin kulkijoita päästetään yksitellen pienellä välillä.
     Onkohan Iä ollut edellisessä elämässä sirkuksen trapetsitaiteilija ? Ja sitten on nainut taatan, jolla molemmat tassut pysyvät jalkapohjia myöten maankamaralla. Mitä vielä tulossa, sitä miettii taata Ceylonilla.

Perjantai 03.02.2017
Mielinpä kertoa viimeisistä lastenjuhlista, jotka vietettiin Baddegamassa. Emme Iä:n kanssa ole ensimmäistä kertaa pappia kyytissä, sillä viime vuonna myös osallistuimme kekkereihin. Juhlien programmin aloittavat koululaiset runsaalla ohjelmistolla, mutta kun muualla enemmän tanssitaan, niin täällä lauletaan, soitellaan ja lausutaan runoja. Juhla päättyy ohjelmanumeroon, mihin kaikki osallistuvat, sillä 70 oppilasta lehahtaa suomalaisten joukkoon ja vetävät mukanaan tanssilattialle jokaisen vieraan. Kolme kappaletta jammataan henkitoreissa nuorison kera 30 asteen hohkassa. Kysyy kuntoa ! Ikähaitari joukossa on 6 - 78.
     Kun oppilaat on kuulusteltu ja koulutavarat jaettu, alkaa vanhempien jatkotilaisuus, missä tarjotaan tosi sri lankalaista ruokaa, joista osa saa mausteisuudeltaan liekit sinkoavan suomalaisten suista. Palon sammuttamiseen on onneksi varattu kosteita tarjoamisia.
     Ja sitten alkaa yhteislaulu, jossa priimaksena on evankelisen seurakunnan kanttori; tosi törsti mies, joka kitarallaan antaa laulajille tukevan kompin. Ja laulut ovat Elviksen hittejä, sekä tuttua kamaa 50-60- luvulta, mitä meirän porukka hoilaa silmät kierussa. Tottakai kanttori on laulannassa mukana ja päivän ehdoton hitti on Boney M:n - By the rivers of Babylon.
     Yllättäjä iskee palmun takaa, sillä Alajärven Ankkurien vuosikymmenten takaa, lentävä kärki Pena, pyytää kanttorilta kitaran ja heittää pari kappaletta. Notta tietysti mukana pohjaalaisista uholauluista se, mihnä luvataan lyörä tervastampilla turvan päälle ja teräksellä pitkin selkää. Mutta singaleesien ja suomalaisten välillä vallitsee suloinen sopu.
     Koska kanttorimme haluaa heittää pari blues numeroa, Mutavesi ja Chigaco blues on poikaa, niin Penan kanssa sanoitamme pari säkeistöisen kappaleen, missä ensimmäisessä lauletaan - tää on Hikkaduwa blues - ja toisessa - tää on Baddegama blues ou jee - Hyvät sanoitukset uppoavat alkuperäisiinkin asujaimiin kuin haarukka lankalaiseen calamaariin. Semmoiset kekkerit Baddegamassa.
     Huomenna on Sri Lankan itsenäisyyspäivä. Valtio on yhtä nuori kuin Iä vuodelta 1948. Viime vuodesta muistamme, että päivänä ei alkoholia sitten valtakunnasta saa. Kannattaisi tapa siirtää Suomeenkin. Kansakunnan kerman suut napsais presidentin linnassa. Jotain pitää Iä:n kanssa päiväksi keksiä, taitaa ollakin aika moinen "pihvi" kypsymässä.
     Kiva on kuulla uutisia sieltä Suomesta asti. Hikkaduwan Päivälehti kertoo suomalaisesta Hämeenkyrön seurakunnasta, missä seurakunnan kirkkoherra on viime sunnuntaina ruokkinut kirkonmenoissa seurakunnan saamallaan kuhalla ja Moision rievällä.

Keskiviikko 08.02.2017
Hiukan myöhästyi kertomuksestani Iä:n ja taatan "pihvistä ". Syyt olivat kyllä forse majoorit; Hikkaduwasta meni sähköt ja päälle kävi lähtökiireet Lankasta. Mutta on korkea aika vetäistä pihvimme uunista. Nyt olemme Iä:n kanssa suorittaneet sri lankalaisen kansallisen matkailun ylemmän abropaatturin. Homma ratkesi siihen, että matkustimme Hikkaduwasta Calleen paikallisella junalla kolmannessa luokassa eli lankalaisella karvalakkipuolella, ihan kahrestaan.
     Matka oli kustannukseltaan huomionarvoinen meille köyhille matkailun opiskelijoille. Parit liput maksoivat yhteensä 25 centtiä euroissa ja sallivat opiskelijoiden nauttia virvokkeet kansankapakassa Callessa. Tarjoiluun törsättiin sitten jopa kaksi euroa. Junassa kanssamatkustajat seurasivat sivusilmällä suomalaisia reissaajia, olimme nähtävästi eksoottisen näköisiä.
     Veturin kuljettaja oli lokomotiivinsa kanssa kuin Mika Räikkönen. Vaunut huojahtelivat vaihteissa niin villisti, että yhdessä sivuliikkeessä nuori atleettinen saksalainen Hannaloore teki käytävällä puolispagaatin. mutta perille päästiin.
     Ohjelmaan kuului aamuinen kalatori, missä sadat kalastajat myyvät saaliinsa runsaalle maakrapujen porukalle, hotellien ja ravintoloiden isännille sekä mopoilla kiertäville vähittäismyyjille. Jäät eivät näihin kuvioihin kuulu, mutta tavara on tuoretta.
     Ja jatkossa löydettiin itsemme suuntain torilta, missä parhaat tyypit ovat hedelmien ja juureksien myyjät. Mitä kovempi kailotus, sitä paremmin kauppa käy.
     Eilen itkettiin lähtöitkut Hikkaduwalle. Saattosakki oli runsas, sisältäen hotellimme henkilökunnan ja suomalaiset ystävämme. Vieläkö tulemme, sitä ei kannata miettiä. Näillä vuosilla seuraavien lastenjuhlien alkaessa on saattanut tapahtua mitä tahansa. Tottakai Diluksin paljastus ensi vuoden ohjelmasta, missä Di on tanssijana, kiehtoo.
     Mutta pitkä matkakin ottaa veronsa. Kun tänään olemme Osaralla, olemme tehneet matkaa yhteen menoon 22 tuntia ja lisäksi kotimatkan Helsingistä.
     Mutta kyllä kyröläiset ovat olleet tälläkin reissulla esillä. Eilen illalla parkkeeraa Colombon lentokentän kahvilassa mies, joka muutaman lauseen jälkeen kertoo, että hän on Uimosen poika Miharin rannasta Kyröstä. Tuskin olisin kaveria ja vaimoonsa tavannut täällä, mutta Colombon kahvilassa kyllä.
     Vuosi Sri Lankassa sisälsi draamaa, mukavia koulujuhlia ja iloisia iltoja. Ehkä juuri tuo draama toikin porukan liitoksiltaan viime vuotista yhtenäisemmäksi. Opimme, että pieniä ja isompiakin kremppoja saattaa sattua.

Sunnuntai 12.02.2017
Hiljallensa on palauduttu matkasta. Muu meni mukavasti, paitsi paluumatkalla Iä:llä nielemisvaikeuksia, ei johtunut tällä kertaa taatasta, ja kuinkas kävikään taatan. Lentosukkien riisumisesta pari tuntia ja oikea polvi turposi ja olotila äityi aikamoiseksi säryksi.
     Kun kipua oli kestänyt pari vuorokautta, eikä polvikaan normaaliksi tointunut, otin hätäpuhelin henkilääkärille. Kun olin tehnyt puhelimessa tohtorin määräämät kommervenkit, sain helpottavan tiedon; tuskin tulppa. Iä:kin käväisi terkkarissa kurkkuansa näyttämässä ja viljely osoitti, että ei mitään vakavampaa. Siispä lepoa ja oma sänky on tuonut armahtavan tilan.
     Perjantaina oli Frantsilan kersojen triopäivät, milloin Amandalla, Auroralla ja Lotalla oli syntymäpäivä. Kun ainakaan taatan kunto ei kestä kolmea kekkeriä samalle päivälle juhlat ovat hajaannutettu. Amanda vietti torstaina, Aurora ensi lauantaina ja Lotta pistää homman rulaan ja lähteen muutaman kaverinsa kanssa risteilylle Turusta Tukholmaan. Risteilyllä on esiintymässä joku huippuartisti, kuulemma nimeltään Sanni. Ei sano taatalle mitään.
     Kun on eletty muutama päivä leväten on päässyt tutustumaan mielenkiintoiseen teokseen "Minä ja Mozart ", kirjoittajana Antti Vihinen. Mielenkiinto kirjaan säilyy koko 500 sivun ajan, teos tulee melkein ahmittua. Kepeästi oli käsitelty Mozartin elinkaari; aivan huippua lajissaan.
     Auroran ja Konstan kiekkopelit jatkuivat tänään. Vastassa oli jatkosarjan ottelussa Tappara. Koska Tapparalta oli pelureita maajoukkueen mukana Göteborgissa, niin lättyyn tuli Hokkareilta visusti; 13-3. Frantsilan pelureille tehopisteitä neljä kappaletta. Oli jälleen kivaa kannustaa Hokkareita tapparalaisten istuessa hieman hiljaisempina.
     Viikonlopun Aamulehti antoi lisää suitsutusta kyröläiselle kiekkoilulle. Jäähalli rankattiin ihan parhaimpien joukkoon. Luojalle kiitos, että hanurista kirjoittava Parkanon kylätoimittaja ei päässyt halleista juttua tekemään. Parkanon kylmäkaappi, mikä nyt sai musertavan arvostelun, olisi varmaan ollut paras.

Keskiviikko 15.02.2017
Nyt on mies ja mieli kotiutunut. Päästy vihdoin asiaan. Seniorit pitivät helmikuun kuukausipalaverinsa moneen kertaan vekslattuna päivänä, mutta kun Luoja soi paistetta ja päästiin pitkästä aikaa saman pöydän ääreen, niin väkeä kerääntyi lähes nelisenkymmentä.
     Kokouksen kuvaan sopi, että kokouksemme alustajana oli proviisori Sanna Peltomaa apteekista. Sanna totesikin aluksi, että paljon tuttuja naamoja on yleisökunnassa. Apteekissahan senioreita usein tapaa, melkein yhtä usein kuin Alkossa, mistä haetaan itsemäärämät rohdot. Hyvin perusteellisesti Sanna käsitteli apteekin nykykäytännöt ja uudet rohtojen korvausperusteet. Monelle seniorimiehelle on Sannan näkeminen tiskin takana jo määrätynlainen lääke. Sanotaanko sellainen, kun pienimpiin kremppoihin lapsena saatiin kamfärtillä kostutettu palasokeri. Paljon kyseltiin ja varmaan paljon jäi kysymättä. Näissä asioissa meirän ikäryhmä on ujon sorttinen.
     Tänään pääsin hurujen kanssa pitkästä aikaa Sarveemme. Paikasta olivat meidän saapuessa lähdössä ystävämme Elorannan daltonit, jotka olivat raijanneet paikalle tunnetun lihapullahaukan Virtasen. Onnesta Sarvi oli varautunut tilanteeseen mainiosti ja maittavaa makaronilaatikkoa ja broilerikastiketta, jopa broileria, riitti myös huruille.
     Kevätti vaivannee, sillä hurut ajoivat kierroksen yhden lautasellisen taktiikalla. Jopa Kekkosellekaan ei maistunut toinen lautasellinen mannapuuroa ja mehukeittoa. Onkohan lautasia senaattorin toivomuksesta suurennettu? Täytyy kysäistä.
     Matkakuulumiset kerroin ja loppuaika viihdyttiin paikallisissa urheilusankareissa. Pitkät porinat sai entinen huippu varttimaileri, sahan valttari J. Jokinen. Mies oli urheilijana erittäin laaja-alainen huippu, lajeista mainittakoon mm jääkiekko ja mäkihyppy monen yleisurheilulajin lisukkeeksi.
     Osaran mies oli pyörälenkillä Urjaisten tiellä, kun hän huomasi tien ojasta pilkottavan likaisen Jallupullon. Osaran mies kävi poimimassa pullon pois ja hieraistuaan pulloa puhtaammaksi tupsahti pullosta henki. Henki lupasi Osaran miehelle täyttää kolmen hänen toivomustaan.
     Ensinnä Osaran mies toivoi pääsevänsä Isosaareen. Naps, Osaran mies oli polkupyöränsä kanssa saaressa. Toiseksi Osaran mies toivoi maailman parasta maastopyörää vanhan masiinansa tilalle. Ja kas jalkovälissä seisoi Peugeotin tuhansien eurojen maastopyörä. Kun Osaran mies tykkäsi pyöräilystä, niin kolmanneksi hän toivoi siltaa Isosaaresta Osaran rantaan, mutta sen henki sanoi olevan hieman kallis, joten kysyi, oliko Osaran miehellä mahdollisesti joku muu toive. Osaran mies mietti ja sanoi: no semmonen, että voisitko auttaa minua ymmärtämään meidän emäntää, kun siinä on minulla aina vaikeuksia. Jolloin henki mietti hetken ja kysyi: Muuten haluatko sen sillan kaksi vai nelikaistaisena.

Lauantai 18.02.2017
Olimme todistamassa upeaa tilaisuutta; Vanhojen tanssit Kosken sykkeellä. Iä:stä en niinkään tiedä, mutta taatalle entisenä tanssin suurena harrastajana lukion vanhimman ikäluokan tanssahtelu vanhojen tanssien tahdissa Kyröskosken ala-asteella ravitsi vallankin silmää. Kutyymi oli viimeisen päälle ja tytöt kauniita ja pojat komeita.
     Juhlat olivat runsaan yleisön mieleen, sillä väkeä oli kerääntynyt paikalle mahroton määrä. Hyvä että kukaan ei tippunut parvekkeelta salin lattialle. Tietysti meidät oli houkutellut mukaan Aurora, joka kuului Kyröskosken juhlakaluihin, sillä viimeiselle tanssille lukiolaiset hakivat tanssikumppaneikseen Kyröskosken vanhimman luokkalaisia. Tottavie hekin olivat pukeutuneet juhla- asuihin. Kepeästi nousi Auroran jalka kikapoon tahdissa, harjoitus oli tehnyt mestarin. Hyvää odotettavissa, sillä ensi vuonna parketilla kiepahtelee peräti kolme kersaamme; Lotta, Marleena ja Konsta.
     Vanhana koulujen twistmestarina täytyy todeta, että tanssintaito oli Vanhoilla hallussa, joskin tytöt veivät niukasta voiton. Muutamilla pojilla liikunnalliset taidot viittasivat paremmin vapaapainiin. Hieno tilaisuus !
     Illalla kulttuurillinen meno jatkui, sillä muutaman pahiten teatterikärpäsen pureman seniorin kanssa matkasimme Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämölle katsomaan erinomaisia arvosteluja saanutta "Ulkomaalaista". Aika erikoinen homma oli sinänsä. Odotimme repäisevää komediaa, mutta hauskuuden lisäksi esityksessä löytyi myös traagista asiaa.
     Alkua ehdittiin pitkälle, ennenkuin alkoi tapahtua. Voisi sanoa, että lähellä käväistiin pitkästymistä, mutta toinen puolisko oli sitten ladattu paikoitellen jopa liiallakin hauskuudella, joten tasoittaen, kappale piti kuitenkin tiukasti näpeissään. Pidimme esityksestä. Ehdoton ykkönen näyttelijöistä Ville Majamaa Charlie Bakerina, jota koko ryhmä mainiosti komppaa. Kannattaa käydä katsomassa, sillä nauruhermoa venytellään mukavasti.
     Matkalla muistellaan tapahtumia omista näyttelijän hommista. Yksi pariskunta on esiintynyt Laitilassa "Vodkaturisteissa" ja taata tietysti Myllykolussa. Ei ihme, että "Töllimäen tohtorin" mainiot Virtasen Manu ja Osaran Timo tuppaavat uniin tuolta puolen ja Laitilan sillalla keskustelemme ja otamme Timon pullosta muutaman lämmittävän ryypin taskunlämpöistä, yhden tähden Jallua. Tekipä poikaa. Nam !

Torstai 23.02.2017
Viikko viipoteltu. Homma alkoi Komediateatterissa, missä esiteltiin uuden näytäntökauden ohjelmistoa. Raipian dynastia osaa tehdä tilaisuudesta kotoisen tamperelaisen. Panu kuljettaa iltaa juohevasti eteenpäin ja lavalle nousee runsas kattaus näyttelijöistä ja muista esiintyjistä. Komediateatteri satsaa runsaasti myös muusikoihin ja stand uppiin. Lapsiakaan ei unohdeta. Hyvä näin !
    Hatun nosto koko Raipioiden sakille, sillä yrittäminen on ollut verissä ja sitä tukee rohkeus jopa riskien ottoon. Teatterikaupunki on saanut upean kolmannen teatterin Tampereen ja Työväenteatterin rinnalle. Illan yllätys on Rajalan Panun nousu lavalle kertomaan näytelmästä "Päämäärä Tuntematon". Panu on kirjoittanut näytelmän Väinö Linnasta. Mielenkiintoinen esitys odotettavissa syksyllä. Vaihdamme Panun kanssa tilaisuuden kyröläisinä muutaman sanan. Panun myhäilevä olemus saattaa kertoa, että tulossa on Komedian vuoden tapaus.
    Tampereen kiltein mies Aku Sajakorpi saapuu jutulle. Aku tunnetaan yrittäjänä, mutta on viime aikoina tavattu usein näyttämöllä. Aku vannoo, että yrittäminen jatkuu, mutta esiintyminen tarjoaa päivätyölle sopivan henkireiän.
    Lähdemme laskentaneuvoksen kanssa Rääveliin hambaraville. Suloista on kaverien käsi kädessä aastua hammaslääkärin kiusattavaksi. Kyseessä on sovittu vuositarkastus. Saapuessamme aamun karmanteella Länsisatamaan, niin hieman ennen lippuluukkua laskentaneuvos, joka ei hirmuinen kiroilija ole, päästää koko manausvalikoimansa ilmoille. Numanauta, passi on kotona Maijan käsilaukussa. Jännitys kohoaa, joskus on riittänyt yhden passi, joskus vaaditaan passi kaikilta. Kiitos Luojan, tällä kertaa riittää yksi.
    Sattumoisin saamme tehdä matkan molempiin suuntiin uudella Megastarilla. Kyllä uusi komea on. Hyvältä näyttää uudelta haisevat avarat ja valoisat tilat matkalisille. Ravintolaa ja myymälää on riittävästi ja myymälöiden tarjonta kattavaa. Mutta tosi on, hinnat ovat nousseet reippaasti. Etenkin asia puraisee alkoholin hinnoissa. Pian astutaan sen rajan yli, että viinanhakureissut tulevat vähentymään, riippuu suomalaisten omasta hintapolitiikasta. No onhan se edelleenkin halvempaa, että hammaslääkäri reissulta kannattaa tuoda hillitysti suuvesiä, suun huuhteluun. Liian kuivana suu alkaa nopeasti napsaan.
    MM-kisat Lahdessa alkavat. Ei muuta päiväni järjestystä mitenkään. Edelleen kirpaisevat hemohessu kisat. Uskon lukemaani asiantuntijan lausuntoon, että kaikki menestyjät aineita käyttävät, mutta kyse on siitä, osaako lääkintäpuoli peittää jäljet. Parempi olisi, että jokainen saisi vetää mitä nappia tahansa, mitä luonto myöten antaa. Silloin ollaan kaikki samalla viivalla.
    Hokkarien edustus joutuu karsintoihin. Kriisipalaveri on varmaan pidetty. Sairaudet ovat kohdelleet joukkuetta kaltoin. Menestystä karsintoihin ja toivon, että kyröläiset jääkiekon ystävät kansoittavat katsomon ja asettavat kentälle näin kuudennen pelaajan.
    Viikonlopussa Räpsän B-tytöt aloittavat taistelun tyttöjen hallimestaruudesta Porin Karhuhallissa. Tasoitusta annetaan vielä tänä vuonna vuotta nuorempina ja suurimmalla osalla joukkueista on käytettävissään talvihalli. Mutta käydään haistelemassa huippujoukkueiden tuulia.

Lauantai 25.02.2017
Karhu-halli Porissa tarjosi upeat puitteet Räpsän B-tytöille karsintapeleihin, tavoittelemaan paikkaa B-tyttöjen Halli-SM-turnauksen loppuotteluihin. Seura oli kova, Suomen huippuja; Rauma, Pori ja Kankaanpää. Eeron kanssa tietysti oltiin kisoissa mukana ja hurjan jännittävä päivä meille tarjottiin, vaikka lopputurnaukseen ei päästy. Huomioitava on, että Rauma ja Pori pääsevät treenaan talvikauden omissa halleissaan.
    Raumalta otettiin toinen jakso ja ottelu ratkesi Raumalle vasta viidennessä kotiutuskisassa. Pori vei ja Räpsä vikisi molemmat jaksot, mutta Kankaanpää kaatui molemmissa jaksoissa. Erinomaista peliä Räpsältä tässä vaiheessa. Odotamme Eeron kanssa suvea. Kalenteriin nuijittiin oitis kesän pelipäivät.
    Aikaa on vietetty omantunnon kautta veropapereiden kanssa. Tarkkuuta puuha vaatii, sillä verohallinto on tarkkana. Ainakin verotettavien tulojen ilmoittamisen kanssa ei kannata pihistellä. Menopuolella ei taida niin tarkkoja ollakaan. Tuppaa täyttö jäädä joka vuosi lähelle rajapäivää. Iä:lle hattu kattoon, jolle hommasta lankeaa 95 rosenttia.
    Pitkästä aikaa ilta Filharmonian kanssa. Kapellimestarina talon isäntä Rouvali ja ohjelmistossa Straussia ja Schönbergiä. Muusikoista oli mukana vain jousisto; kuusikymmentä pelimannia siltikin. Pääasiallinen syy tilanteeseen oli puolittain käytössä oleva esiintymislava; takaosan valloitti peitetyt oopperan lavasteet.
    Muuten asetukset kohrallansa, sillä Rouvalin aura ei himmene. Sali oli jälleen loppuunmyyty. Vaan osoittipa tämä ilta, että Santtu-Matiaskaan ei pysty kuolleeseen henkeä puhaltamaan. Straussin Metamorfoosit 23 soolojouselle oli mitättömintä kuultavaa Rouvalin aikana. Ei minkäänlaista särmää, eikä kiinnekohtaa. Illan pelasti monipuolinen Schönberg, missä Rouvali ja filharmonikot löysivät tutun tasonsa.
    Hiihtomitaleista puhumme sitten, kun kusinäytteet ovat pajalta palanneet !