ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Tiistai 02.02.2016
Että jaksaa ilmoja pidellä täällä Sri Lankassa. Etten sanoisi, että yksitoikkoista; aamulla lavassa 28, päivällä rapiat 30. Kyllä kelpaisi Osaralla uunia lämmitellä ja puuhailla viileässä. Vaan niin se on ihmisen osansa valittava. Toivottavasti eres lunta tulee mahrottomasti, että kotomiehet eivät kyllästy.
     Parit lastenjuhlat jälleen vietetty, ensimmäiset niistä asuinpaikkakunnallamme Hikkaduwassa, toiset, parhaat tähän mennessä Baddegamassa. Programmi menee yleensä samanlaisena kaikissa kekkereissä, mutta näissä viimeisissä oli erinomaiset jatkot. Muutenkin matka paikkakunnalle suoritettiin tilausbussilla kapeita teitä pitkin. Ja leijonakansa istui bussissa syrän syrjällänsä. Ei muuten, mutta ahtaaksi pistää, kun kapealla suomalaisella kangastien levyisellä ja kuoppaisella baanalla tulee toisia busseja vastaan.
     Juhlissa oli erinomainen äänentoisto, harvinaista ja korkeatasoisia lasten esittämiä tanssi- ja musiikkinumeroita. Mukana olleet piirikuvernöörimme huomioitiin lippujen noston ja kansallislaulujen jälkeen, siten että Iä ja taatakin esiteltiin yleisölle. Koululaisia ja heidän vanhempia oli paikalla runsaasti, taitaa olla vuoden tapaus paikkakunnalla. Ja kun kaikki lahjat ja huomionosoitukset oli lapsille jaettu sekä tarjottu lounas, pyysi isäntäklubi vieraiden jäämään jatkoille lasten poistuttua.
     Olipa katettu oiva lounaspöytä paikallisia herkkuja, eikä oheistarjoilukaan hullumpaa ollut. Kukin sai särpiä omantuntonsa ja kuntonsa mukaan paikallista arrakkia ja olutta. Sanoisinko, että paluumatkalla kaikkien velat olivat muuttuneet saataviksi. Juhlat järjestettiin Lions Club Baddegaman presidentin residensissä, isännän nimi Chanaka Dissanayake. Juhlissa vanhempien puheenvuoron käytti varmaan paikallinen pohjaalaanen Aryawathi Alawatta.
     Eipä silti, mekin saimme porukkaan lisäystä Pohjanmaalta, kun Pentti Alajärven Ankkureista ilmaantui ladynsa Tuijan kanssa joukkoomme. Notta niin on mukava pari jotta. Pelannut Ankkurien superpesisjoukkueessa Talbakan kanssa, ja vetänyt vuosia junioreita. Yhteistä asiointia riittää siis vaikka millä mitalla. Parina iltana oltu yhressä illallisella ja päätetty on, notta sitä syörään, mitä ei kotona saa, eilen mango kookos katkoja ja erellisenä päivänä grillattua haita. Yhteisenä kommunikeana Iä:n ja muittenkin kanssa sanomme, jotta näin hyvää ruokaa näin edullisesti ei saa mistään. Jämpti on näin !
     Myös vanha kyröläinen näytti todellisen karvansa. Jalustalle nousi poika kerralla; olemme molemmat olleet töissä Kyron sahalla. Samoja tikkuja kynsien alla. Näin se on pieni maailma, vuosikymmenten jälkeen pidämme sahamiesten palaverin Sri Lankassa !
     Liikenteestä selvitty Iä:n kanssa toistaiseksi hyvin. Hotellimme edessä kulkevalla valtakadulla on maalattuna suojatie, millä ei ole sitten minkään valtakunnan merkitystä turvallisuuden kanssa. Hirveetä faarttia porhaltavat linjurit alkavat tosin huudattaa torvea satametriä ennen suojatietä, mutta varjeles, jos hyppäät suojatielle niin kuin Suomessa. Koreana raitana olet asfaltissa.
     Kansalaiset ovat vaatimattomia ja mukavia. Kalleimmat henkilöautot ovat Suomessa keskihintaisia japseja. Yleisenä piirteenä on vallitseva köyhyys, mikä ei suinkaan näytä porukkaa masentavan. Kaikki käytetään nuukasti useampaan kertaan. Kaupasta tulevat paperipussit ovat tehtyjä mm lasten käytetyistä kouluvihoista. Iltapimeällä kaduilla voit liikkua turvallisesti.
     Lisäksi taataa kiinnostaa rantaelämä, mitä pääsee läheltä seuraamaan hotellimme parvekkeelta. Uhkeita edustajia eri kansalaisuuksista grillaa itseään rannalla. Eilen silmään sattui mm eräs tanskatar, mainio kopio Dolly Partonista. Kaikki kantrimiehet ainakin tietää laulajattaren, millä rintavarustuksessa on 30 omaa ja 70 vierasta. Kun Dolly osallistui amerikoissa naisten tasa-arvoliikkeen mielenilmaisuun ja poltti rintaliivinsä, joutuivat palomiehet niitä sammuttamaan kolmisen päivää.
     Huomenna toisen kummilapsen kotiin Tuk Tukilla. Pirä huivista kiinni Iä !

Perjantai 05.02.2016
Palataanpa ajassa taaksepäin. Viimeksi vietetyt lastenjuhlat jatkoineen olivat ylivoimaisesti parhaat, kuten kerroin. Mutta yksi jäi mainitsematta; tervetulo musiikiksi kaiuttivat vanhan radiolaisen mieleistä musiikkia sieltä muinaisilta ajoilta. Taipaleen Reska pääsi aluksi vauhtiin kappaleella "jaksaa vanhakin tanssia". Kovasti alkoi tanssijalkaa kyhnyttää ja ajattelin, että jos noin malliksi pistetään Iä:n kanssa pistot Lankkalaisille, mutta Iä ei ajatusta kovin hyvänä pitänyt. Täällähän on tanssi jopa tärkeänä kouluaineena ja olisivat pianaikaa kiinnittäneet taatan piston rohvessooriksi. Reskan jälkeen vielä Sillanpään Jari pisti "kaduilla tuuleen".
     Toissailta piti illastaa kyröläisin voimin ja syödä mustekalaa nelistään, mutta minkäs mahrat, että kyröläiset ovat niin joviaalia ja mukavaa porukkaa, että ruovetisiä ja kotkalaisia änkesi pöytään kimppaan. Meirän kyröläisten miesten kanssa on niin helppoa tulla toimeen, annetaan muillekin suunvuoro ja puhutaan silloin kun kysytään. No meni ilta siinäkin .
     Eilen Tuk Tukilla toisen kummitytön luokse kuskina mainio Daminda; Santun äidin Amitan veli. Ensin ruokakauppaan, mistä ostettiin kuskin opastuksella peruselintarvikkeita ja huushollitavaraa ja sitten etsimään tietä Madushikan luokse. Kovin vaikean tien takaa tämä kaunotar löytyi. Viidakkotiellä tien yli juoksi liskoja ja muita pienempiä olioita, mutta tyttö ja koti löytyi.
     Madushika on siis klubimme ladyjen kummityttö. Paikalla vieraita oli odottamassa laaja seurakunta; Madushika, nuorempi sisar, äiti ja isoäiti sekä pari tyttöjen ystävää. Madushikan koti oli todellansiisti, kiitos kuuluu varmaan perheen äidille . Isättömissä talouksissa näkyy naisten kädenjälki, niin siisteissä lapsissa kuin kodin hoidossa. Täällä jos missä olisi paikallaan Lauri Viidan runo äideistä.
     Kun sanotaan täällä sana koti, niin nimitys tuo suomalaiselle aivan väärän kuvan paikallisesta asunnosta. Se saattaa olla savimaja ilman huonekaluja tai sekasorron keskellä oleva jonkinlaisen katon, seinät ja lattian omaava huusholli. Täällä ei ökyillä, mutta oppimisen ja sivistyksen jano on nuorisossa valtava. Omalta pieneltä osalta olemme avittamassa kuvion onnistumista. Daminda oli tosi mahtava veikko, paitsi kyyditystä, hän toimi tulkkina tytön kotona. Asia kun on niin, että vaikka kirjeet tulee kirjoitettuna erittäin hyvällä englannilla, ilmaantuu suullisessa kommunikoinnissa vaikeuksia. Tarjoilu kodeissa, mitä suomalaiset välttävät pöpöjen vuoksi, sujui meiltä hyvin. Tarjoamisena oli purkkimehua, keksejä ja banaaneja. Lähtiessä Madushika sai ladyjemme lahjana opiskeluun tarkoitettua käteistä elintarvikkeiden lisäksi.
     Paluu matkalla puikkelehdittiin kahden taajaman lävitse missä kansaa oli visusti liikkeellä ,maan itsenäisyyspäivää juhlimassa, lähinnä rannoilla. Liikenteessä tiukkoja tilanteita ja hassunkurisia ilmeitä. Mikäli Suomen teillä käytettäisiin yhtä runsaasti tööttiä, kuin täällä, niin suomalaisten autoilijoiden keskisormi surkastuisi viikossa.
     Paluumatkalla Daminda poikkeutti meidät tsunamin muistomerkillä, puhutteleva mausoleumi 50.000 henkensä menettäneelle, joista tällä rannalla kuoli 1270 henkeä. Daminda oli ollut tsunamin iskiessä sisarensa ravintolassa töissä ja pelastui kuin ihmeen kaupalla. Aalto löii täällä 1 -1,5 kilometriin rannalta sisämaahan.
     Seuraavaksi meidät kuljetettiin kilpikonnakasvattamoon. Sitä piti mies, joka on uhrannut elämänsä näille mukaville luontokappaleille. Kasvattamossa haudotetaan sinne tuotuja kilpikonnan munia, mistä tuojille maksetaan korvaus, sekä hoidetaan vahingoittuneita kilppareita. Tälläkin hetkellä hoidossa oli kolme isoa konnaa; kalanpyydyksessä loukkaantunut, perämoottorin potkurista tällin saanut ja hain puraisema. Itse tirehtööri suoritti paikan esittelyn Iä:lle ja taatalle, ja sanoisin, että tiedämme tämän kierroksen jälkeen kilppareista paljon.
     Ja ehtoolla ihan kahrestaan muistelemaan päivää ja nauttimaan parhaasta saamastani grillatusta haista. Ja sitten tuutimalullaan hyräillen Juha Eirron tiikerihaita.
     Aamulla varhain kalasatamaan, missä sata laivaa purkaa laiturille päivän saalistaan. Jos on ukkoakin monenlaista, on myös kaloja. On haita, tonnikalaa, kalmaria, miekkavalasta, mustekalaa ym ym Ja varjele sitä meklarien melskaamista, kun laiturilla venekunnittain saadut kalat vaihtavat omistajaa. Kalasatamassa on tasan kolme naista, Iä niitten joukossa. Eikä suostu kantamaan hotelliin ja lentokoneeseen mielittelemääni miekkavasta, paloiteltuna, vaikka lupaan hoitaa Iä:n matkalaukut. Masentavaa.
     Satamassa käynnin päätteeksi nautimme satamakuppilassa Rotit. Erinomaisen täyttävä aamupala hintaa 0,75 euroa. Taikina heitellään ilmassa ohueksi, sitten liedelle ja päälle kanamössöä. Kääräistään kasaan ja eikun suukkiin. Nam.
     Kuinka kansainvälisiä ovatkin tuotemerkit. Vanhalla ryppyisellä kalanperkaaja ukolla oli sätkä suupielessä ja päässä pipo, missä liki Hellou Kiti.
     Ilalla osallistuimme vesillelaskutilaisuuteen, missä 40 kolmen päivän vanhaa kilpparia päästettiin mereen ja kyllä katkaravut grillattuina maistuivat laskutapahtuman jälkeen erinomaisilta " entisen kokin " ravintolassa.
     Huomenna hovikuski Damindan kanssa Tuk Tukilla parin tunnin kierrokselle. On syytä pitää edelleen huivi tiukassa tatjaana.

Sunnuntai 07.02.2016
Ei oikein tunnu Laskiaiselta. Vaikka voisihan sitä aamu-uinnilla Intian Valtamereen sukeltaessa huutaa pitkiä pellavia, kunhan ensin varmistuu, että muita suomentaitoisia ei ole kuuloetäisyydellä. Mutta asiaan;
     Aamupäivä meni eilen tappeluun pankkiautomaatin kanssa. Ei sitten mikään seinä sylkäissyt randeja Suomen kortilla. Ei nyt varsinaista hätää ollut, mutta kun käy kokeilemassa, eikä homma luonnaa, niin meikäläistä alkaa ottaa kupoliin. No niin siinä kävi, että vika oli sittenkin täällä päässä.
     Mutta iltapäivällä Damindan kyytiin valoisalla mielin ja Tuk Tuk kohti uusia seikkailuja. Kohteista ensimmäinen oli mausteyrtti- ja kukkatarha. Tosi hyvä opas, nuori mies, joka kertoi mihin remppaan mikäkin yrtti soveltui. Ihmeellisintä minulle oli se, että tämä kanssani reissussa oleva nainen, Iä, tunnisti melkein jokaisen yrtin hajusta. Esittelijä piti näet sellaista kilpailua. Taata kun ei ole oikein yrttimiehiä peesaili taaempana, kunnes erään yrtin kohdalla syttyi liikemiesvaisto. Sillä kysymyksessä oli tahna, että jos sillä naiset sipasi rintoja seitsemänä vuorokautena, niin johan alkoi puserossa pullottaan ilman mitään implantteja. Meikäläisen sukunimellä voisi harkita klinikan perustamista kotona Suomessa. Kahilan Pentin ottaisin vastaanottoapulaiseksi.
     Matka jatkui kuukivikaivokselle. Tämä on ainoa paikka, mistä saa sinistä kuukiveä. Tärkeän näköinen herra vei meidät kierrokselle, ja hieroi aina välistä käsiänsä siihen malliin, että jotain mukavaa oli vielä tulossa. Suomalaisen työsuojelulakien mukaan tämä kaivos ei olisi toiminut minuuttiakaan. Viisi miestä laskettiin hissillä, rispaantunut köysi ja lauta, 20 metriä alas kuiluun ja yhteydenpito mainareihin tapahtui huutamalla putkeen. Onkalosta santaa nostettiin ylös ämpärillä, minkä ylhäällä oleva mies kaatoi tiheään seulaan ja kävi vaskaamassa vedessä. Yksi sininen kuukivi oli tässäkin erässä. Jatkojalostuksen hoiti viisi miestä aataminaikuisilla vehkeillä.
     No sitten astuttiin kaivoksen myymälään; valokuvaus kiellettiin ja kaupungissamme ei ole ainuttakaan niin hienoa korukauppaa, vaikka putiikkeja kyllä löytyy. Korut. joita oli mahrottomasti, oli hinnoiteltu dollareissa ja mieli teki äkkiä pihalle. No ei tuputus ihan Turkin mallin mukaista ollut, mutta kuitenkin. Emme sortuneet pienen matkakassamme tuhoamiseen ja olihan taatalla jo kultaa mukana - Iä.
     Vielä piipahdimme upeassa Hikkaduwan Buddhan temppelissä, missä eräässä huoneessa makasi alttarilla kyljellään mahtavankokoinen Buddha. Temppeleitä oli alueella useita ja sisään mentäessä oli jalkineet poistettava. Sieltä vielä batisti kauppaan ja nyt Iä retkahti ensimmäisen kerran. No pitäähän sitä jotain paikallista laukusta löytymän.
     Tänään suunnistimme aamulla varhain sunnuntaisin auki olevalle torille. Jo oli aasialainen meininki: tavaraa aivan mahrottomasti ja väkeä samanlailla. Vaikka alue oli iso, niin tungoksessa pujoteltiin paikallisten kanssa. Hedelmiä, vaatteita, taloustavaroita, kananpoikasia, kuivattua kalaa ja vihanneksia oli myynnissä hehtaarikaupalla. Etenkin vihannespuolella myyjät huusivat tuotteitaan ja tarjouksiaan kurkku suorana. Erinomainen markkinointikeino Kyröskosken torillekin, jos samalla tuotteella on useampi myyjä. Vain yksi puuttui: mustamakkara. Kyllä Antsun ja Raijankin kannattaisi joskus lähteä tänne rekkakuorma mustaa mukana. Jos paikalliset Tapolasta innostuu, niin autokuorma menee tälle sakille että hurahtaa.
     Ruokapuolella taata on horjunut merenantimista, sillä olen sortunut pizzaan ja kanaan, maistuvia molemmat. Mutta tulihan iltapäivän välipalaksi nuudeleita ja katkarapuja. Näin tänään. Ystävämme Anneli ja Ossi sekä Alajärven Ankkurit saapuvat etelänkierrokselta tänään. Notta taas ehtoosella lyörähän kumuraa peräkenttään.

Perjantai 12.02.2016
No nyt alkaa matkan jetlaaki olla kärsittynä ja päästään normaaliin osaralaiseen päiväjärjestykseen. Pisin oli aika, minkä konsaan olemme kotoamme matkalla olleet, mutta olipa se sen väärtti. Mitä jäi käteen matkastamme Sri Lankaan ja millaisia huomioita reissumme aikana teimme:
     Ensinnäkin oli hauska tavata kummityttömme oma Dilukshi ja klubin Madushika ja todeta, että molempien kohdalta asiat olivat kunnossa. Yhteinen matka ainakin Dilukshin kanssa jatkuu. Toiseksi reissulla tuli paljon uusia ystäviä, joista muutamien kanssa yhteydenpito jatkunee vielä Suomessakin. Otaksuisin, että näihin ystäviin kuuluvat alajärviläiset, raumalaiset, turkulaiset, ruovesiläiset ja jyväskyläläiset. Tapaamme ainakin lions-kokouksissa ja Sri Lankan kummien kokoontumisissa.
     Eikä tietysti sovi unohtaa Hikkaduwasta Santun klaania; äiti Amitaa ja äidin veljeä, hovikuskiamme Amindaa ja muuta sukua. Vastaanotto on varmasti lämmin, mikäli joskus vielä sinne matkaisimme.
     Sri Lanka on köyhä maa, mutta siellä asuu iloinen kansa, jonka palvelualttius suomalaisille turisteille on maininnan arvoinen. Ravintoloiden ruokaan emme pettyneet kertaakaan ja ruokalistojen herkullisinta osaa edustivat kala- ja äyriäisannokset. Muutakin toki löytyi ja herkullisia olivat kanaruuat, nuudelit, pastat, pihvit ym. Ja 6-7 euron hintaan sai syödä kylläksensä listan parhaista annoksista ja kyytipojaksi leijona olutta 0,65 litran pullossa hintaan kolme euroa.
     Hotellien hinnat vaihtelivat 25 eurosta 100 euroon yöltä. Itse asuimme 40 euron pienessä hotellissa, tilavassa ja siistissä huoneessa, mistä avautui merelle parveke. Ilmastointi toimi hyvin, veden tulo ei niinkään. Eikä tv:tä, hiustenkuivaajaa tai muita teknisiä vempaimia löydy. Matkalaisen pitää asennoitua oikein. WiFi on hotellissa erittäin hidas ja toimii, jos haluaa.
     Suomalainen töpseli ei pistorasiaan käy, mutta nerokkaat suomalaiset ovat keksineet avukseen Ikean lyijykynän. Adapteria ei tarvita, vaan Ikean kynä pistorasian ylempään reikään ja johan suomalaisen töpseli kelpaa. Kiitokset ruottalaiselle Ingvar Kampraatille. Eikä kynä maksa maltaita
    Liikenne on suomalaiselle kaoottinen kokemus. Mutta ainuttakaan kolaria emme nähneet. Vasemman puoleisessa liikenteessä valtaa käyttävät bussit ja kuorma-autot ja pienet pujottelevat sitten sitä mukaa kuin tilaa löytyy. Jalankulkijan on pidettävä silmät ja korvat auki.
     Vatsavaivat olivat tuntematon käsite matkalaisille ja Iä:n kanssakin aloimme oleskelumme puolivälistä käyttään pieniä, vaatimattomia katukioskeja ja tutustumaan niiden tarjoamiin herkkuihin. Kaikki kuitenkin kuumana syötävää ja majoneesia ja kasviksia paikallisen veden lisäksi emme nauttineet. Katukioskista ostettu rotty, mikä siirsi nälkää monilla tunneilla ja maksoi euroissa 50-75 centtiä.
     Ja minulle Sri Lankan paras puoli liittyy Tuk Tuk ajopeliin. Saas nährä vieläkö mennään, ei mitään vastaansanomistakaan liene Iä:lläkään. Notta nyt vain lottoa sisään !

Maanantai 15.02.2016
Olen päättänyt matkan jälkeen hengähtää oikein kunnolla. Ei silti, uimassa on käyty Iä;n kanssa melkein jokainen aamu ja viikonlopulla viihdyin jäähallilla neljän ottelun verran. Kyllä lätkää jo kaipasikin ja mukava oli kiekkoseurakuntaan liittyä, sillä Hokkarien edustus on tavoitteensa kaudelle säilyttänyt. Pelit kakkosessa jatkuvat ensi kaudella, kävi lopuissa taistoissa miten tahansa.
    Onnittelut saavutuksesta. Eipä olisi syksyllä uskonut, että porukka on sarjataulukon puolivälissä loppukaudesta. Pojoja on kertynyt mukavasti 39. Yleisöä kotiotteluissa istunut katsomossa reippaasti yli 3000 ja vielä on ainakin pari peliä jäljellä. Kyllä seuran perustajan syräntä lämmittää.
    Sunnuntain otteluparit sujuivat 04 junnujen merkeissä eli Auroran ja Konstan joukkueen; taata hoiti ottelukuulutukset. Valkeakoskelta kuonoon, mutta Renko kaatui. Aurora hyvässä tikissä, mutta Konsta parka poti poskionteloita.
    Ellen olisi hiljattain matkustellut, olisi viikonloppuun mahtunut toinenkin ajastani kilpaileva tapahtuma. Amandan C-junnut kohtasivat Rauman Feran pesäpallossa Rauman hallissa. Mutta ei taata kahreksi jakaannu. Ja olihan C-tytöillä harjoituspeli. Bussilla Raumalle matkustanut kannustajajoukko viihtyi Raumalla koko päivän; katsoivat vielä Mansen naisten Sm- hallipelin.
    Kokoomus valitsi uuden puoluesihteerin. Viran otti haltuunsa Janne Pesonen. Tuttu mies, oli minulla töissä radiossa. Mies näytti jo silloin luontonsa, kovin oli eteenpäin pyrkivä. On siinä Tuppuraisella ja muullakin puoluejohdolla vielä ihmettelemistä, sillä Janne ei ole mikään joo joo mies. Omaa tahtoa, suoruutta ja sanavalmiutta löytyy. Onnittelut Jannelle !
    Osaran mies meni Tallinnaan peniksen pidennysleikkaukseen ja ilmoitti, että hän haluaa nilkkoihin ulottuvan kalun. Osaralle takaisin tullessaan hänellä oli 15 cm pitkät jalat.

Torstai 18.02.2016
Senioreissa on viihdytty oikein urakalla. Eilen kuukausitapaamisessa Isopappila täyttyi sanan kuulijoista. Sanailijana esiintyi Paukkusen Elina, joka innostavalla tavallaan kertoi porukallemme hyvinkin ajankohtaisesta asiasta - kyberturvallisuudesta henkilökohtaisella tasolla.
    Elina toimii Hämeenkyrön Maanpuolustusnaisten puheenjohtajana ja on tutustunut esitelmänsä aiheeseen perusteellisesti. Kyllä olivat seniorien tukat pystyssä, kun kuulimme, kuinka tarkoin voidaan huusholleissamme olevien tietokoneiden, kännyköiden sun muitten vehkeitten avulla elämäämme seurata, jos se jotakin kiinnostaa. Parempi olisi noutaa aittan sisäseinältä vanha seinään kiinnitetty Eriksonnin veivattava puhelinkone takaisin pirttiin ja soitella sillä, sekä heittää mäelle kaikki uudet vempaimet.
    Mutta kovasti asia senioreita kiinnosti. Isopappilan saliin kerääntyi nelisenkymmentä jäsentämme kuuntelemaan mielenkiintoista esitelmää ja nauttimaan emäntiemme Pirjo-Riittan ja Sirkan maittavista kahveista ja erinomaisista nisusista.
    Ohessa pidettiin myös yhdistyksemme kevätkokous. Kuultiin Iä:n laatima toimintakertomus vilkkaasta viime vuodesta sekä rahurimme Pentin tilinpäätös. Yleisön mielenkiintoa herätti tilikertomuksessa yllättävä tuloerä, sillä korkotuottoina olimme saaneet yhdistyksen kassaan peräti neljä senttiä. Varainhoitaja Pentille lupailtiinkin mahdollisuutta käyttää korkotuotto kokonaisuudessaan Talvivaaran osakkeen ostoon yhdistykselle. Tapahtunee Pentin seuraavan Saariselän matkan aikana. Olisihan se meriittiä poikamiehelle, jos Saariselän makuuhuoneessa yöpöydällä makaisi Talvivaaran osake. Kyllä siinä heinäkengätär miettisi, että aikas pohatta taitaa olla etelän mies.
    Tänään oltiin Iä:n kanssa seniorien puheenjohtajien ja sihteerien koulutuksessa Tampereella. Edustukset löytyivät lähes jokaisesta yhdistyksestä ja päivän anti oli lupaava. Päällimmäisenä taatan mieleen jäi kummiyhdistyksemme Pirkkalan naisedustajien lämpimät halaukset. Kiitos niiden, ensimmäinen tunti meni pilvissä leijuen.
    Hups, tärkein meinas melkein unohtua. Tänään olemme Iä;n kanssa oltu hynttyinemme yhdessä 48 vuotta. Siksi tullessamme aamulla Kylpylästä haastoin Iä;n kanssani Ikaalisissa Paulan konditoriaan kermamunkille ja teelle. Ja jotta muistot tästäkin hääpäivästä säilyisivät hieman pitempään, ostin mukaan uunituoreen ruisleivän. Ja kun ehtooseen päästiin, totesin, että on se aika vaan vierähtänyt nopeasti ja muutenkin. Iä:kin lähti entisöintipiiriin.

Maanantai 22.02.2016
Viikonloppu huipentui erääseen kevään suurista herkutteluhetkistä. Tiemme johti Leilan ja Sepon luokse blinijuhliin. Jos sinänsä harvoin nautitut blinit ovat suurta herkkuamme, niin Leilan keittiö pusertaa niihin pikantin lisänsä päälle. Aikaa ja vaivaa säästämättä emäntä ja isäntä tarjoavat ikimuistoisen blini-illan, missä kaikki on taattua oman köökin tuotetta. Ja kyllä vieraat niistä nauttivatkin. Tänä ehtoona ei kolesteroli pelottanut. Tottakai golfiakin pelattiin viitteellisesti muutama kierros tulevan kesän kentillä ja paikkakunnan asiat pistettiin viimeistä päälle järjestykseen. Hetkinen keskusteltiin myös Sri Lankasta.
    Hokkarien edustus järjesti juhlaottelun, mihin Iä ja taatakin osallistuivat kutsuvieraina. Hokkarien edustus on hyvissä käsissä, on niin suuren maailman tuntua jotta. Ennen ottelua tarjottiin kevyt iltapala ja kauden viimeinen sarjaottelu, millä ei joukkueen sijoitukseen juurikaan ollut merkitystä. No kunniasta tietysti, mutta juhlaotteluun sopi hyvin lopputulokseksi, että pisteet luovutettiin vastustajalle, naapuri Ylöjärvelle. Sarjasijoitus oli meillä neljäs ja playoffit aloitetaan ensi viikonloppuna Ruoveden seurakunnan Atleetteja vastaan. Jos väkeä tulee normaalisti paikalle päästäneen kauden katsojamäärässä lähes 4000 !
    Juhlaottelussa Hokkarit palkitsivat kotiyleisön, prikulleen oikein. Jääkiekko on löytänyt kotinsa Kyröstä kiitos hyvän joukkueen ja erinomaisen taustaporukan. Kun näitä touhuja on Kyrössä seurannut tiivisti pian 40-vuotta, nostaa taatakin hattureuhkaansa yhdelle taustahenkilölle. Suurenmoista työtä sekä edustuksen että kakkosjoukkueen parissa on tehnyt Koivulan Jaana. Etenkin kakkosjoukkueen nuoret miehet ovat saaneet jatkaa varsinaisten juniorivuosien jälkeen harrastustaan, kun joukkueen taustat ovat kunnossa.
    Ja voitto juhlailta oli taatallekin, kun sain jälleen höynäytettyä Iä:n katsomoon koko ottelun ajaksi. Vaan jo on vaativaksi Iä iän myötä tullut. Pyysi taatan kertomaan joukkueelle semmoiset terveiset, että kun hän seuraavan kerran katsomoon istahtaa, on voitto Hokkarien.
    Ottelun jälkeen poikkesimme Auroran synttäreille. Urheilija tyttömme oli pirtsakalla päällä ja kun vielä ahdoimme äiti Marikan kahvipöydästä kaikenmoisia makupaloja, voimme todeta, että ei minkään kanssa niin hyvin unta saa kuin täyden vattan.

Torstai 25.02.2016
Osaralainen kansanviisaus sanoo; ei millee nää niinku silmällä. Silmä on ollut minunkin kuohuvissa aatoksissa tätä päivää silmälläpitäen. On tullut päivä, milloin matkustan Tampereen kirkolle silmäleikkaukseen. Taysin tarkoituksena on kuoria kaihi oikeasta okulaaristani ja tämmätä taatan näkö jälleen paikalleen.
    Huolimatta kaikkien ystävieni lohdutteluista, jotka ovat leikkauksen kokeneet (ja niitä on viljalti), niin kyllä hieman jännittää tuleva tapahtuma. Viimeiset päivät on tavaroita siirrelty kotona paikasta toiseen, ja eiliset nimpparitkin menivät muin unessa. Kiitos runsaista onnitteluista !
    Iä lähti kyytinaiseksi ja lohduttajaksi, vaikka entistäkin vähemmän menomatkalle juttua piisasi. No reippaasti lasarettiin ilmoittautumaan toimenpiteeseen. Ja sillä hetkellä päivän ihanuus alkoi. Kylläpä oli ystävällisiä hoitajia osastolla. Jokainen tuleva kommervenkki selvitettiin perusteellisesti ja aina väliin viehättävää hymyä. Viimeinenkin pelkotila poistui, kun silmääni operoivan nuoren naislääkärin kuulin sanovan leikkaukseen valmistavassa haastattelussa; kipu ei kuulu leikkaukseen ja jos sellaisia tunteita tulee, niin ilmoitat heti.
    Odotushuoneeseen odottamaan ja sitten kutsu leikkaussaliin. Kolme nuorta naista osallistui taatan silmäoperaatioryhmään. Toimenpide kesti valmisteluineen päivineen 35 minuuttia ja olotila operaation ajan oli mainio. Ja aina välillä tiedusteltiin; onko kaikki hyvin. Paremmin ei voinut olla. Kyllä niin olis tehnyt mieli pikkuisen kitistä, jos olisi päässyt yöksi potilashotelliin hoitavan henkilökuntani kanssa. Mutta tieto siitä, että Iä ja Foortti odottivat ulkona, saivat ajatukset siirtymään Osaralle.
    On se kuulkaa ihmeellistä, että lääketiede pystyy suorittamaan tällaisia operaatioita ilman minkäänlaista kipua ja nopeasti. Nostan myös hattuani korkealle osaavalle hoitohenkilökunnalle. Ei missään voi saada näin ystävällistä palvelua. Olen ennenkin sanonut ja tiukasti olen sitä mieltä, että suomalainen hoitohenkilökunta on euronsa ansainnut, eikä lisäkään pahitteeksi olisi. Sillä onhan meissä potilaissa kaikenlaisia mörököllejäkin mukana, joten kyllä hoitohenkilökunnan kestävyyttä koetellaan.
    Nyt odotellaan keinomykiön selvenemistä, jotta pääsisi ensi viikolla nauttimaan niistä Ikaalisten myllärin mainitsemista kauniista naisista uuden kirkkaan näkökyvyn ansiosta.

Sunnuntai 28.02.2016
Kunnian ja omantunnon kautta; näitä ajatuksia tiukasti noudattaen olemme yrittäneet parhaamme mukaan pistää asiaa veroplanketeille laskentaneuvoksen kanssa. Eikä siinä mitään, sillä Iä;n kirjanpidon mukaan kaikki kulkee säntillisesti. Tietysti määrättyjä veroja viime vuodelta ihmettelee, mutta mitäs niistä, senkun maksat, niin kaikki pysyy tyytyväisenä verottajaa myöten.
    Joskus tuntuu, että tätä tavallista kansanosaa kuritetaan muita enemmän. Ei ole varaa palkata asiantuntijoita veronkiertoon, eikä oma järki riitä. Siinäpä se. Aktiivisesti olen seuraavaa plankettien täyttöä varten lukenut melkoisen tuntemattoman veroneuvoksen Kantti Pehilan opusta "Viisitoista vinkkiä veronkiertoon".
    Kyrössä on eletty jääkiekon pleijarihuumaa. Ensimmäisessä pleijarissaan Hokkarit kävi kaatamassa Ruoveden Seurakunnan Atleetit selvin numeroin ja toinen ratkaiseva ottelu pelattiin kotikentällä Hämeenkyrön hallissa. Väkeä oli paikalla niin, että rystypaarin eturivistä asiakkaat tippuivat. Vaan kurjasti kävi varsinaisella peliajalla. Koko kauden vaivannut tehottomuus vaivasi ja vajaalla pelaaminen aiheutti useamman maalin omaan päätyyn. Mitä opimme, ainakaan ensi kaudella ei jäähypenkillä kannata istua ja maalintekoharjoituksista on tultava joukkueen ykkösasia puolustamisen ohella.
    Mutta tosiasiassa Hokkarien edustus pelasi sarjanousijana komean kauden ja sai kiekkobuumin syttymään Kyrössä. Toivon, että näin voimme jatkaa. Sarjataso on sopiva Hokkareille ja takaa jatkossakin runsaat katsojaluvut hallin lehtereille. Kiitokset Hokkarit !!