ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Sunnuntai 01.02.2015
Hyvää helmikuuta! Täällä sitä lumimyräkän keskellä pyöriskellään Osaran runsaissa hangissa. Meikäläiselle riittäisi parin sentin kerros maassa, ei olla hiihtohulluja, eikä liiemmin lumityötkään kiinnosta.
     Kiekkoilullinen viikonloppu jälleen. Viime kerralla kirjoitin, että Frantsilan lätkätaituri Konsta joutui olemaan peleistä poissa kuumeen vuoksi. Mutta nyt mies palasi taisteluun mukaan. Sattuipa niin, että Hokkarit kohtasivat Kiekko Reippaan sarjapelissä ja kuinkas kävi. Hokkarit parempi numeroin 2-0. Hokkarien molemmista maaleista vastasi nro 17, Konsta. Hurlumhei ja hattu ilmaan. Lisättäköön taatan onneen Auroran huippupeli pakkina. Likka luuti kuin maajoukkueen naiset konsanaan. Eikä maalikaan mahdottoman kauaksi jäänyt. Toisessa pelissä kaatui Kanavan Pallo Sysmästä 6-3.
     Hokkarien edustus kohtasi vieraissa porukalle ensimmäisen tappion juottaneen AHK:n. Turhaan ärsyttivät kyröläiset. Tulos Tampereella Hokkareille 11-1. Taisi olla kauden ensimmäinen ottelu, kun Hokkarien rosteri oli kokonaan koossa. Ja maalissa taatojen telaketjuosaston mukaisesti Maunu Hujo. Jokainen tuleva ottelu matkalla tavoitteeseen on tärkeä, joten nyt halli täyteen jäljellä olevissa taistoissa. Ei ole Kyrössä konsaan nähty näin tasokasta kiekkoporukkaa ja lajia on seurattu sydänverellä Hokkareissa sentään 35 vuotta. Ottelukuulutus vielä eiliselle illalle. Kakkosjoukkueemme kävi tuloksellisesti Senaattoreita vastaan NHL:n tähdistöottelulle ominaisen pelin. Loppulukemat 9-11.
     Onko epäesteettisempää lajia katsottavaksi kuin hiihto. Katselin naisten SM:ää Jämiltä. Kaunottaret saapuvat maaliin kuola suusta riippuen. Olisiko mahdollista ennen loppusuoraa palkata muutama toimihenkilö talouspaperirullan kanssa ladunvarteen. Ikävät olivat myös säänhaltijan loihtimat ilmat SM-hiihtoihin. Moni hiihdonystävä tyytyi telkkuun ja kotoiseen nojatuoliin.
     Taatakin hieman kyttäsi hiihtoja. Käväisin Kylpylässä pariinkin otteeseen viikonloppuna. Mistää sen tietää, vaikka tämä sirpakka Arffmannin Laura olisi pitänyt majaa Kylpylässä. Meinaan notta olisipa siinä ollut mukava vaihtaa mielipiteitä vesitykissä Lauran kaa. Laskentaneuvoskin olisi ollut vihree kateudesta !

Torstai 05.02.2015
Räävelissä hurahti kolme päivää. Reippaat seniorimme savati yhtäkkiä päähänsä nauttia annoksen Tallinnan kulttuuria ja ennen kaikkea erinomaista ruokaa ja rauhaa. Matkaan lährimme tunnuksin; jokainen saa tehrä juuri sitä mitä haluaa, vaikka istua kylpylän porealtaassa kolme päivää.
    No totta kai yhdessäkin vaellettiin. Ensimmäiset pisteet reissustamme menevät mainiolle saföörillemme, liikennöintineuvos Timolle. Hän piti senioreista huolta kuin lapsista ikään, antoi neuvoja ja vinkkejä ja kuljetus pelasi aina kohteen sisäänkäynnille saakka.
    Ensimmäistä kertaa majoituimme Kalev Spa:han. Moskovan olympialaisiin rakennettu uimahalli ja kuntokeskus palvelevat turistia edelleen, tietysti ehostettuna. Hotelli sisältää hulppeat uimapaikat, porealtaat sum muun välttämättömän. Huoneet olivat tilavat ja sijainti mainio Vanhan kaupungin kupeessa. Tarjoiltu aamiainen mukiin menevä, ei mitään erikoisuuksia, mutta perushommat löytyivät pekoneineen, leikkeleineen, vihanneksineen. Kyllä sillä seniori pitkälle päivää katseli.
    Vierailukohteina yhteisestä päätöksestä olivat Lentosatama ja Kumu. Kumussa monet olivat poikenneet, mutta nyt otimme opastetun kierroksen kohteena virolaista taidetta 1700-luvulta nykypäivään. Voi herranpieksut kun saimme mainion oppaan, Urmaksen. Urmas tiesi kaiken ja vähän enemmänkin. Aikaa Urmaksen opastusta kuunnellen olisi viettänyt vaikka kokonaisen päivän. Mutta jäipähän jotain tulevaisuudellekin. Kyllä opastus avaa kohteen aivan eri tavalla, tuumimme me taiteen asiantuntijat kuten senaattori, laskentaneuvos ja taata.
    Esittävää taidetta seurattiin Estoniassa. Siellä pelattiin Savoyn tanssiaisia, Paul Abrahamin säveltämää operettia. Hyviltä paikoilta oli istuimet senioreillemme varattu. Varsinkin taata nautti paikastaan suunnattomasti, sillä vieressäni istui kovin soma virotar, jonka eriomaisen kaunis hymy oli hyvin herkässä. Huh huh ! Meinasi Savoy jäärä toiseksi. Mainiot olivat esiintyjät, mutta verrattuna moneen muuhun operettiin Savoyn puutteena on aivan liian vähäiset laulu- ja tanssinumerot. Kolmen tunnin maratoniin niitä mahtuu todella nuukasti. Ja kun senioreistammekaan kukaan ei rääki viroa, tulee englanninkielinen nopeasti vaihtuva tekstitys melkoisen vaikeaksi seurata.
    Kiva oli kuitenkin seurata tallinnalaista operettiyleisöä. Yleisö oli nuoremman puoleista ja hyvin pukeutunutta. Joukossa välähteli nuorilla näyttävillä naisilla jopa pitkiä, mustia iltapukuja. Ja kyllä muutkin asut silmää viehätti. Kyllä virottaret osaa.
    Entäs sitten trahteerinki. Ravintola Lusikas atrjosi erinomaisen hyviä ravun pyrstöjä alkuruuaksi ja Niilin ahventa lämpimäksi. Senaattori kyllä totesi, että kuka sen selville ottaa, vaikka ahven olisi Suomenlahdesta. Mutta maistui se sen verran faaraolle, että varmasti oli Niilistä onkittu. Ehdoton paikka maukkaan ruuan ja nopean ystävällisen palvelun suhteen. Toisena päivänä uudessa ravintola Nooassa nautittiin Iä:n kanssa Hirvikebabbia, eikä ollut hirveetä vaan tosi herkullista. Ravintola on uusi, trendikäs, kuten jotkut sanovat ja henkilökunta tosi nuorta ja palvelevaa. Molemmille ravintoloille erinomaiset pisteet. Semmosta Räävelissä, uusittaneen !

Sunnuntai 08.02.2015
Ainutkertainen tapaus sattui laskentaneuvokselle ja taatalle Kylpylän aamu-uinnilla. Noustessamme portaat vastaanottoon täytti Kylpylän voimakas virrenveisuu. Maan ristilliset aloittelivat kokouspäiväänsä Maininki salissa. Vaan jos vesi puhdisti ruumiin, niin kyllä laskentaneuvoksen kanssa saimme veisuusta sielunkin puhdistusta. Sitä kovasti ihmettelimme, että ei näkynyt Räsäsen Päiviä eikä Essayahin Saria altaassa. Niin olimme avoimin mielin liikenteessä, että allaskäännytyksen tuloksena olisi hyvinkin saattanut ropsahtaa pari ääntä kevään eduskuntavaaleissa ristillisten pussiin. Mutta minkäs tälle. ei tiennyt Päivi eikä Sari, kuinka lähellä kyröläiset äänet pyhäaamuna olivat.
    Frantsilan pesueen helmikuinen syntymäpäivien rumba on aluillaan. Lastenlapsistahan ensimmäiset kolme ovat syntyneet päivämäärällä 10.02, joskin eri vuosina. Juhlat jaetaan tietenkin eri päiville ja tämän kauden juhlinnan aloitti Aurora. Huusholli täynnä onnittelijoita ja notkuvan pitopöydän antimet maistuivat. Sankaritar täytti 11 vuotta, notta kyllä aika rientää. Auroran viikot kuluvat tietenkin koulua käydessä, mutta vapaa-aika käytetään tiiviisti urheiluun, talvella lätkä ja kesällä pesis, sekä pianonsoiton opiskeluun. Soittotaito onkin kehittynyt Anttilan Jannen suojeluksessa niin, että olemme olleet Iä:n kanssa ällikällä lyötyjä Auroran loihtiessa soittimesta sävelmiä.
    Viikonloppuna Hokkarien edustus kotikehässä. Pelikellon näyttäessä kolmea pelattua minuuttia, oli lahtelaisten Panthersien veskari hakenut kiekon selkänsä takaa jo kolmasti. Hokkarien selkä suoristui huimaa voittoa varrotessa ja kuten usein näissä talkoissa toisen erän lopussa numerot taululla 4-4. Onnesta porukallamme on ammattimies valmentajana, joten rosterin tiivistys kolmanteen erään johti Hokkarit 7-4 voittoon. Karsintasarjaa kohti taistellaan. Yleisöäkin jälleen mukavasti paikalla, ehkä mahdollisessa karsintasarjassa 400:n niskat taittuu.

Keskiviikko 11.02.2015
Eilen vietetty Lotan synttärit. Voi Iä:n ja taatan maharaasuja, mihin näiden syötyjen herkkujen kanssa oikein joutuvat. Kyllä kuun puolestavälistä täytyy aloittaa paasto- ja kituviikot. Lotallakin talo tulvi täynnä vieraita. Pidättäydyttiin sukulaisten ja läheisimpien ystävien piirissä, mutta niitäkin riittää. Lotallakin harrasteita vaikka millä mitalla, mutta ennen kaikkea plikka on taitava piirtäjä. Muutama aika sitten oli Lotalla ja taatalla yhteinen projekti; opiskeltiin pihapiirin ja Pirkanmaan linnustoa, ja ohessa Lotta taiteili omat lintukortit melkein kolmestakymmenestä linnusta. Samalla luettiin tiiviisti lintukirjoja ja taata kertoi muistakin kuin kottaraisista mielenkiintoisia juttuja. Muutkin kädentaidot kiinnostavat ja tietenkin väliin liikuntaa pesäpallon ja laskettelun muodossa.
     Seniorit kerääntyivät kuukausitapaamiseen Isopappilaan. Mutta sitä ennen, meinasi unohtua, murut ja hurut kyläravintola Sarvessa. Kyllä oli taas apetta kerrakseen palapaistia ynnä muuta. Ja voi herttinen sentään, meidän ihana emäntämme, mihin kaikki hurut lienee hieman pihkassa, ihmetteli, miksi emme olleet paikalla vuorollamme viikko sitten. Tarjolle oli varattu lihapullia vaikka millä mitalla. Voi ei ! Ja emme olleet eres ilmoittaneet. Kekkosen Erkilläkin, vaikka on aika jyty jätkä, moisesta huolimattomuudesta ihan silmäkulmat kastuivat. Vaikka ei ne kuulemma hukkaan menneet, ne lihapullat. Elorannan daltonit olivat vieneet kassilla tuöpaikalle, mitä eivät olleet jaksaneet Sarvessa särpiä.
     Iloisissa anteeksiantamisen tunnelmissa emäntämme ilmoitti, ett juuri paistetut possunpihvit odottavat huruja ja lupasi senaattorin kysyessä ensi kerralla silakoita säävarauksella. Jos se ilmasta on kiinni, niin hurut ovat valmiit lähtemään emäntämme kanssa viikon päästä anivarhain Merikarvialle silakkaverkoille. Olispa se somaa ! Voitaisiin lähteä jo erellisenä ehtoona ja käväistä iltapistolla Porissa Vaakunan parketilla ja jatkaa sieltä sitten virkistävän yön jälkeen Krookan kalasatamaan.
     Mutta senioreihin, kolmisenkymmentä jäsentä osallistui talkoisiin. Olimme komennetut hajottaan Kyröskosken seurakuntataloa työnjohtajana kirkkovaltuustomme puheenjohtaja Jouko Hannu. No lähinnä tehtiin suunnitelmia Isopappilan salissa. Kovin on asian ollut kivenä kyröskoskilaisten tennareissa ja Jouko on pannut asioiden selvitykset käyntiin; tietysti vihreenä valtuutettuna. Tuntuu siltä, että talon hoidon suhteen on mählitty pahemman kerran. Jos bibliassa sanotaankin, notta älkää te huolta kantako, vaan olkaa kuin taivaan linnut, jotka ei kylvä eikä niitä, niin kai seurakunnassa pitää olla silti joku, joka vastaa kiinteistöistä ? Ei se Herrakaan joka paikkaan kerkiä.
     Kyllä niin mieleni pahotin, että ehrotan, että keväällä asioiden selvittyä pitää pääkirkon eteiseen hommata vaikka kolmen istuttava jalkapuu, mihin asetetaan muutama huoleton hessu kiinteistö vastaavista ottamaan vastaan seurakunnan yleistä halveksuntaa ennen kirkonmenoa.
     Eikä se päivä siinä ollut; illalla Iä ja taata ja kaikki lapsenlapset (5) TTT:hen katsomaan Hevosten keinua. Ei nyt mikään varsinainen lastennäytelmä ollut, mutta meirän natiaiset ovatkin niin pikkuvanhoja jotta. On se hyvä, että hankittiin seitsemän hengen pirssi ! Aika absurdi juttu, mutta mukaansatempaava. Jotain uutta ja tuoretta nähtiin jälleen teatterin lavalla. Suosittelen. Mutta eiköhän sitä tässä jo yhrelle päivälle.