ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Lauantai 01.07.2017
   Ei parhaat kelit kirjotella, eikä riitä aina aikakaan. Tulihan suvi kumminkin ja meillä on ravannut aina odotetut natiaiset, jopa yökylässä. Tiivistä yhdessäoloa.
    Meillä on pidetty näet pestuumarkkinoita, sillä ainakin osa natiaisista haluaa taskurahaa ja hyvä niin; työsuoritusta vastaan. Lotta, jolla on silmää lomakesuunnitteluun, muuhunkin piirtämiseen, suunnitteli porukalle kesäksi 2017 työtuntilistan. Upea on lopputulos, sillä lista on jonkinlaisella ohjelmistolla tehty. Heti kättelyssä lista sai täytettä Amandan, Lotan ja Konstan tehdyistä tunneista.
    Tietysti herää kysymys, kuinka Iä ja taata eläkeläisinä voi pitää palkassa näin ravakkaa työkuntaa, mutta edelliset merkit viittaavat siihen, että kohtuullisena rahanmeno pysyy. Kun kaikki harrasteet ja leirit vievät osansa, niin liiallista tunkua ei työmarkkinoille ole. Ja täytyyhän pitää lomaakin tiukan opiskelun jälkeen. Tehdyt tunnit on pääosin suoritettu pihatöinä.
    Konstan kanssa kävimme tänään läpi ruohonleikkuun saloja. Konemiestä homma kiinnostaa. Vaikka niin kiinnosti aikanaan meidänkin veljeksiä, kun taloon ostettiin ensimmäinen päältäajettava, meinaan kuukauden ja sen jälkeen leikkuri jäi taatan käyttöön. Ajovuoroista suoranaisesti tapeltiin. Onneksi Iä ja plikat pysyivät taistoista kaukana. Mutta Konsta selviytyi kurssista hienosti ja kisällin näytteenä takapihan nurmikko on kuin saksilla klipattu. Valvonta on aina paikalla, kun konetta käytetään.
    Kyllä mä niin ihmettelin, kun Amandan joukkue kohtasi B-tyttöjen SM-sarjassa ensimmäiseksi Hyvinkään ja lättyyn tuli jaksoin 0–2. Parisen vuotta vanhemmat hyvinkääläiset olivat fyysisesti paljon vahvempia, eikä meidän joukkueen ketteryys auttanut tippaakaan. En ole täällä vieraillessa joukkueissa niin vahvoja pelaajia kuin Hyvinkään lyöjäjokeri Pauliina Harinen ja lukkari Lotta Vahvelainen. Näistä plikoista pian kuuluu tai Pauliinasta jo tänään, sillä B-tyttöjen Itä—Lännessä Pauliina moukaroi Lännen kolme juoksua! Mutta perässä tullaan, eikä porukka häviöstä huolimatta pelihousujaan repinyt.
    Iloisempi urheilu-uutinen; Pyöräniemen Pamaus voitti Osaran rantalentismestaruuden. Kantavina voimina meirän veljekset ja vävyt.

Torstai 06.07.2017
Iloita siitä pitää, mikä iloa tuo. Pesishän se meidän perheen harrastuksissa on. Tänään on Jussin ja Aman B-tytöt ottaneet SM-sarjassa toisen voiton Raumasta, edellinen Jyväskylästä, ja Auroran ja Janin porukka hakannut Kankaanpään viimmeistä päälle Hämeenkyrössä. Jatkukoon tämä taivaallinen voittoputki!
    Voiko kesä säältään kamalampi olla. Ei kaukaa pitänyt, ettei Vanhan-Yrjölän leivinuuni saanut pesäänsä lämpöä antavaa halkosatsia. Ei tämä ole hauskaa ja varrotkaa, kun koulut alkavat, niin jopa on paahdetta luvassa. Koulukkaat raahautuvat koulumatkalleen 20 asteen helteessä. Tarkastetaan tilanne, kun elokuun 10. on lavassa.
    Tässä muutamana aamuna aamumme ruokavieras kolli Tero katsoi aamiaisen jälkeen keinustoolissa ykkösen aamu-tv:tä. Hirveitä uutisia on julkaistu heitteille jätetyistä kissoista. Käräjille raahattakoon tällaisesta piittaamattomuudesta. Terokin pelästyi niin, että mankui oitis toisen satsin Coshiban vasikanlihakastiketta. Ja sitten toista mieltäpahoittavaa uutista: riistanvalvoja on ampunut minipossun villisikana. Poliisit ovat ehdottaneet omistajalle, että juttua ei tapauksesta lehdistöön tehtäisi. Väärin !! Jos riistanvalvoja erehtyy parin metrin päästä villisian ja minipossun näöstä asia on persuksillaan. Haluan, että riistanvalvojasta julkaistaan kuva, jotta saadaan nähdä, kuinka paljon hän eroaa näöltään siasta.
    Tapahtumaa pyörii Kyrönkin kesässä vaikka millä mitalla. Ja tukea löytyy naapurikunnista. Aika aikaansa; nyt ei kiehdo paikalliset amatööri kesäteatterit. Nykyisin kesäteattereista on tullut karaoken vastine. Helmiäkin hakemalla löytyy, mutta pääosa on vertaansa vailla olevaa puppua. Enkä halua ollenkaan väheksyä näitä satoja aikaansa uhraavia harrastajia, joiden aikaa käytetään röyhkeästi hyväksi tuomaan kesäteattereiden ohjaajien pussiin muutamien tonnien helppoa tuloa, kun harrastaja ei saa muuta, kuin karonkassa pari lasillista halpaa valkkaria tai punkkua. Mutta jokainen on varmasti onnellinen valitsemallaan tiellä.
    Mukavaa on taatallakin ollut aikanaan kesäteatterissa. Varsinainen flow, kuten nykyaikana sanotaan, oli "Töllimäen tohtori". Olettaisin, että tämän vuotisen Sillanpää-oopperankin jälkeen yleisörikkain kesäteatteri Myllykolussa. Mutta silloin panivatkin persoonat ittensä peliin ! Tervehdys tohtorilaiset sekä tuonpuoleisilla että kyröläisillä tanhuvilla!!!

Tiistai 11.07.2017
Sukumme valtaa uusia alueita Pirkanmaalla. Hämeenkyrössä asuu valtaosa, mutta Lempäälä on tullut hyvänä kakkosena. Nyt uutena alueena tulee Vesilahti, mihin muuttoliike on suuntautunut Lempäälästä. Iä:n kanssa ajeltiin katsomaan ostettua omakotitaloa. Kovin oli kaunis hirsinen rakennus, mukavasti piilossa metsän sopukassa. Manttaalia ympäriltä löytyi, sillä tontti on avara ja tullee riivaamaan omistajaväkeä raivuuhommilla. Mettää on kuin parhaimmassa kartanossa.
    Vaikka kovin on moderni, puuhella ja leivinuuni sisältyvät talon varustukseen. No mihinkäs sitä paremmin käyttäisi oman metsän puuvarantoja. Ja takat olivat niin komeat, että vanhuksia kateeksi kävi. Puiden kulunki tuleekin olemaan ankara, kun tuskin isäntä malttaa olla useamman kerran viikossa leipomatta. Hyvän miehen on miniä saanu, niinku Iä:kin. Ja karja kasvaa, tällä haavaa koira Eppu, kaksi marsua, hevonen, ei vielä kotitallissa ja tulossa kaksi kattia. Ei ihme, että olohuoneen sohvalla oli luvussa kirja Suomen luonto, Lasse Laineen tekemänä.
    Tehtiin oikein kesäinen rengasmatka, sillä palasimme kotiin Rämsöön, Narvan ja Nokian kautta. Matkan varrelle jäi myöskin Laukon kartano; paikka, missä tapaamme pian.
    Pienimmät pesistelijämme, Lotta ja Marleena, ovat leirillä Sotkamossa. Kaksikko ypöyksin kaukana maailmalla. Viikon verran tullaan toimeen joukkuekavereiden kanssa, sillä vanhemmilla on omat kiireensä. Ainakin tässä vaiheessa on nautittu voitoista, joskin tappioitakin on kärsitty. Kyröläisten voiman ovat kokeneet Puijo, Ylihärmä ja Tyrnävä. Hienoa ! Eilen tullut video esitti joukkuehengen luomista vehreessä puistikossa; laulu raikui ja taisteluhuudot kiirivät Sotkamon taivaalle. Ja kappas vaan, itse Toni Kohonenkin kävi tyttöjä moikkaamassa. Kovasti varrotaan paluuta. Iä ja taatakin ovat ihan toistaitoisia.
    Aamulehti kärsii uutispulasta, koska iso osa etusivusta oli varattu Ikaalisten sonnionnettomuudelle. Ei olisi tarvinnut, kuin palstan sisäsivulla. Asiaa tuntevana sanon, että onpa pöljää mennä aidatulle laitumelle, missä sonni käyskentelee lehmien kanssa. Eikä lauma tarvitsisi edes sitä sonniakaan. Lehmissäkin saattaa esiintyä arvaamatonta käytöstä vieraita ihmisiä kohtaan. Yhtä paljon kuin aita on merkkinä karjalle, että tästä ei edemmäksi, se on merkki myös vieraille ihmisille.
    Karjatila sijaitsee uintireissumme välittömässä läheisyydessä ja jos en pahoin väärin muista, maatalossa on järjestetty joskus keväisin tapahtumapäivä, kun karja on laskettu ensimmäistä kertaa ulos.
    Osaran mies istui pipo päässä kylmässä seurakuntasalissa lusikoiden perunasoppaa. Pastori kulki ohitse ja kysäisi Osaran mieheltä moittivasti; paleleeko pää? Mihin Osaran mies: ei palele, kun on pipo päässä.

Torstai 13.07.2017
Seniorit tarkistivat kesäaikaisen tilanteensa ja käväisivät Vesilahdella. Väkeä oli reissulla melkein Aren bussillinen ja päiväkulta oli ohjelmoitu aamun yhdeksästä aina ilta viiteen. Alkumatka vietettiin suomalaisessa normaalissa kesäsäässä; sadetta vihmoi tummalta taivaalta, mutta annas kattoo, kun hypättiin bussista Vesilahden kirkolla, niin aurinko alkoi paistaa. Hyvät ovat suhteet yläkertaan senioreilla !
    Ensimmäinen Vesilahden tunti kului ehkä Suomen kauneimman miespuolisen kirkkoherran Harri Henttosen kanssa. Harri oli monelle meistä tuttu mies; vaikuttihan hän pienen ajan Hämeenkyrönkin seurakunnassa. Perusteellinen ja kepeähkön esitelmän Vesilahden seurakunnasta ja kirkosta tarjoiltiin seniorien porukalle. Takarivistä tilaisuutta seuratessa näytti, että Harri nautti suosiota erityisesti naisten parissa. Aamumeikki oli onnistunut.
    Matkan varsinainen kohde oli Laukon kartano. Ja kun kartanossa oli tiedossa, että Hämeenkyrön seniorien edustava ryhmä saapui vierailulle, niin kartanon omistaja Liisa Lagerstam otti itse ryhmän huostaansa. Kuultavaksi saatiin erinomainen, valokuvien tukema esittely Laukosta. Ja sitten syötiin . Talon ravintola tarjosi maittavan lounaan. Lounaspöydän salaattipöytä oli runsas ja raikas, sekä maalaiskana herkullisinta, mitä siipikarjasta olen saanut. Kannattaa poiketa joskus muulloinkin Vesilahdella päin liikkuessa.
    Rakkaudella olivat nykyiset omistajat restauroineet kartanoaan ja Liisa Lagerstam tuntui pulppuavan uusia ideoita Laukon tulevaisuudenkin ohjelmaksi. Päivän päätteeksi seniorit osallistuivat puistokonserttiin, missä kokoonpano Masa Orpana Honk antoi jalalle vipaa Rhytm and bluesin merkeissä. Erinomainen compo koostui mainiosta kitaristista, taitavasta fonistista ja tyylikkäästä kahden miehen, basistin ja rumpalin, rytmiryhmästä. Ihan kaikille senioreille ei bluusi kolahtanut eli joukkomme Matti ja Teppo osastolle.
    Kiitokset mainiolle oppaallemme vesilahtelaiselle Satu Karviselle, joka huolehti ryhmästämme vierailun ajan. Juttu soljui niin selvänä esityksenä, että homekorvaisimmatkin seniorit pysyivät rattailla koko päivän. Oivasti juttua höystettiin paikallisilla tarinoilla ja henkilökuvilla.
    Sotkamon pesisleiri päättyy huomenissa. Tänään tullut kuva kertoo, että Lotta on käynyt niiaamassa komean pokaalin. Jantsu alkoi oitis värkkään seinälle pistettävää palkintokaappia.
    Iä:llä ja taatalla alkoi uinnista tauko. 1500 Harrikkaa valtasi kylpylän jokaisen sopen kolmeksi päiväksi. Tummia, partaisia ja liehuva lettisiä motoristeja on virrannut aamusta alkaen Kylpylään upeilla Harrikoilla. Ovat motoristitkin huomanneet erinomaisen paikan.
    Lasketaanko sekin tuloiksi, sanoi Osaran mies, kun veroilmoituslomakkeessa puhelimen numeroa kysyttiin.

Lauantai 15.07.2017
Voortti alle ja suunta Viroon. Kyllä kerran kesässä matkailu Viroon avartaa ja yleensä sitä paikataan vielä toisella reissulla vuoden varrella. Tänään jää Rääveli läpikulku paikaksi ja suunta on Tarttoon. Meille se on löytö Viron kaupungeista, mikä johtuu paljolti siitä, että Iä:n kanssa olemme niin nuorekkaita ja Tarttohan on opiskelijoiden ja nuorten kaupunki.
    Kyllä veli virolainen on lyönyt euroiksi ostaessaan taannoin Siljan. Tänäänkin, lauantain aamuna matkaan lähtee viimeistä paikkaa myöten myyty Megastar. Ei uskoisi moista häslinkiä Suomenlahden yli. Ja tilanne jatkuu, kun ruoka ja viina ovat suomalaisille kohtuu halpaa ja onhan täällä kulttuurillisiakin elämyksiä vaikka millä mitalla.
    Reipas parituntisen Voortti haukkaa erinomaista tietä Räävelistä ja kohta kolistelemme Tarton portteja. On tämä rauhallinen paikka. Poissa ovat ainakin toistaiseksi turistilaumojen pöhinä, joskin muitakin suomalaisia kulkijoita tien päällä näkee.
    Tässä iässä on hyvä Tarttoon matkustaa, sillä matkan varrella nähdään aina runsain määrin haikaroita. Mitä sattuisikaan, jos oltaisiin nuorempia ja Iä vielä villiintyisi. Pois se meistä.
    Elomme Tartossa tapahtuu hotelli London tulenjohtopaikkana. Hotellimme on niin erinomainen, että olemme Londonissa kolmatta kertaa peräkkäin. Paikka on keskeinen Raatihuoneen aukion vieressä ja palvelut ruokapuolta myöten erinomaisia. Vaikka hotellin ravintolaa ylistetään ruokapaikkana, niiden nautinnot suuntautuvat joko uusiin tai vanhoihin hyväksi koettuihin paikkoihin. Tänään nautimme iltapäivällä valkosipulileivät ja oluset Pierressä, Kievin kanalla herkuttelemme Cafe Armastuksessa, alkuillan aperitiivin, huolella tehdyt ginitonicit, Vein ja Vinessä sekä iltamyssyn Blood Maryn, mainiona leivospaikkana tunnetussa Werner Cafessa. Onpa täydellistä. Tyytyväinen mieli ja täysi vatsa veisaavat ylistysveisuja ! Ja huomenna kulttuuria olan takaa.
    Eilen saimme harvinaisia vieraita Hauholta. Emännän sisaret laskeutuivat Kyröskosken viljamakasiinille puolisoittensa kera. Miksi paikaksi oli valittu makasiini ? Varmaa tietoa ei ole, mutta arvaukseni perustuu siihen, että makasiinin tanhuvilla sisaret ovat viettäneet suuren osan villistä nuoruudestaan. Ja niitä muistoja ja mielikuvia ruokittiin vierailun aikana, nauttien samalla lounasta makasiinilla. Lienee ollut aikanaan melkomoista kuhinaa näillä paikoilla salskeitten kyröläisten nuortenmiesten kanssa, mutta keskustelu ei mennyt missään vaiheessa kovinkaan intiimiksi. Ainoa ihon alle pujahtanut debatti koski kuulokojeita.
    Näin tällä kertaa. Eiköhän päivät näin kulkenut! Arvelen, sano Ketola kun valehteli.

Maanantai 17.07.2017
Tere Tartus ! Kun jo vihjailin, niin eilisestä tuli kulttuuripäivä. Mojovan osan siitä vei Viron Kansallismuseo, missä nähtävää riittää useampaankin käyntiin. Olimmehan jo viime vierailulla seniorien kanssa komeaan museoon tutustuttu oppaan kera. Mutta porukassa ehdittiin vain pintaa raapaista.
    Viime kerrasta tarttolaiset olivat toimineet ripeästi ja niin kierroksen alussa meille annettiin kortti, millä kaikki tekstit avautuivat suomeksi. Näin saatoimme keskittyä vain meitä kiinnostaviin asioihin. Neuvoksi annan, että tulkkikortti kannatta pyytää molemmille, sillä ainakin meillä oli hieman erilaiset kiinnostuksen kohteet. Osaran Tatseria kiinnosti Viron politiikka ja taataa Osaran Sykkönä laaja kansallispukujen erikoisnäyttely. Somaa olisi ollut, kun paikalliset Sirjet ja Valvet olisivat esiintyneet pukujen kantajina. Mutta hyvä näin.
    Toinen kulttuurikohde sijaitsi nelisenkymmentä kilometriä Tarton ulkopuolella: Alatskiven linna. Iä näitä paikkoja löytää netistä ja esitteistä. Alatskivi ei ole siis mikään iso kartano, vaan todellinen linna, mikä odottaa rahamiehiä hoitamaan upean linnan loppusilauksen. Mutta toimintaa on linnassa nytkin, meidän poiketessa seurakoirien näyttely. Aikamoista touhua, luulen, että monessa perheessä vanhukset saavat huonompaa hoitoa. Osanottajia oli useasta maasta.
    Pitkin päivää napostelimme kaikenlaisia pikkuherkkuja, sillä Lontoon aamiainen piti nälän kurissa pitkään iltapäivään. Lauantaiset maittavat valkosipulileivät saivat meidät illalla turvautumaan Pierren palveluksiin, eikä petytty nytkään. Muuten mielenkiintoisia ruokapaikkoja Tartossa löytyy ainakin kymmeneen vierailuun.
    Matkan pari miinusta tulevat liikenteestä. Joku helvetin pöllö virolainen rekka-auto järjesti ohituksellaan vähältäpiti tilanteen. Vetoauton nokka oli meidän kohdallamme, kun tollo heitti vastaantulijan vuoksi vilkun päälle ja yritti survaista meidät penkalle. Ja toinen Helsingistä Tampereelle tullessa kaksi nuorta naista körötteli moottoritiellä vanhalla matolaatikolla, mutta annas, kun päästiin rinnalle, plikat päättivät, että vaari ei voortilla ohita. Ei ollut kilpailuhenkeä, joten annettiin plikkojen polkea ylinopeutta ohitse. Siunattua kesän jatkoa!
    Palattiin Starilla ja jälleen paatti täynnä matkustajista ja autoista ja elettiin maanantain iltapäivää. Kotomiehet olivat pitäneet talosta hyvää huolta. Kiitokset, lähremme pian uudestaan. Tietysti, jos venytämme seuraavan matkan kestoa parilla päivällä, ehtisivät vaikka suursiivon järjestää. Tuliaisetkin ovat ruhtinaalliset: hymyilevät Iä ja taata.

Sunnuntai 23.07.2017
Kovin on riallista ollut heinänteko Osaralla tänä vuonna. Taivas antaa vettä tämän tästä, joten pari lyhyen poudan jaksoa on käytetty tiiviisti hyväksi. Ollaanpa onneksi tilanteessa, että omia rehunrouskuttajia ei navetassa ole, mutta vuosien varrella asiakkaiksi tulleille hevostiloille ei näillä näkymin pitkälle myytävää riitä. Kumossa on useampi hehtaari ja kolmen sääaseman tietoja tutkaillaan useamman kerran päivässä ja taivaanrantaa vahdataan poudan toiveessa.
    Heinätyöt alkoivat noileesti viime tiistaina, kun heinämiehemme Konsta päätti Turussa sisarensa Auroran pesisleirillä, että nyt pallottelu riitti, sillä taatan heinät kaipaa korjuumiestä. Sinne jäivät sisko, äiskä ja iskä ja Konsta muutti Osaralle neljäksi päiväksi. Olihan se vauhtia, vielä olemme Iä:n kanssa henkihieverissä ja muukin heinäväki. Kerronpa vaan, että kun Konsta punkkasi Iä:n ja taatan leveässä parisängyssä meidän välissä, niin keskiviikkoaamuna, kun silmäni avasin kuudelta, oli Konsta tutkimassa kännykästään päivä säätä. Ja siitä sitten lährettiin päivän viettoon ja vauhtia piisaasi aina ilta yhdeksään. Mutta kyllä valmistakin tuli.
    Lauantainen huono korjuusää päästi Konstan muun perheen kera sukulaiskalaaseihin, mutta sunnuntaina taas heinämies korjuussa mukana. Tyytyväisenä olemme Iä:n kanssa todenneet kauaskantoiseksi hommaksi, että nuorempana olemme olleet virkkuja ja heinäväen muodostaa nykyisin oma kaarti. Tänäänkin aloitettiin talkoot viemällä Osaran tielle plakaatin, että tänään Vanha-Yrjölän heinätalkoot, mutta talkoopaikat myyty loppuun. Mielihyvin tarjoaisi vieraillekin talkooväelle hyvin onnistunutta heinäsahtia, mutta näillä näppäimillä paneesta nautitaan omassa piirissä.
    Pahoillani olen tv:n meteorologien vuoksi, sillä lienevät mm heinäntekijöiden piirissä olleet kirotuinta kansanosaa ainaisella sateen venkutuksilla. Ohjelman aktiivisena seuraajana täytyy sanoa, että Paasosen Seija on menettämässä suosikin viittaa. Siihen kiedon Kotakorven Kertun ja perustelutkin ovat vahvat. Kertulla on muun hyvän ohella taatan silmää viehättäviä kesämekkoja. Jos puolivuotta myöhemmin olisin syntynyt, pyytäisin Kertun lähtemään kanssani rantalavalle tansseihin. Pari pistoa ja sambaa Kertun kanssa saisi viileenkin kesän jengoilleen.
    Suru on soitoista tehty, sanoi Osaran mies, kun puhelinlaskua pankissa maksoi.

Lauantai 29.07.2017
Heinät ovat ladossa, jo torstai ehtoona. Kaikki saatiin, mikä oli tarkoituskin ja ylimääräiset nauttii naapurin kyyttökarja. Mutta tuskin korjuu olisi onnistunut, ellei heinämies Konsta olisi pitänyt työtahtia yllä. Vuoden kiireisin työrupeama takana ja nyt varrotaan joulua. No ei vaiskaan.
    Kiitos onnistuneesta työstä kuuluu runsaalle talkooväelle, sillä torstain iltapäivällä, kun heinätyömarkkinat avattiin kansalle, niin ehtoolla heinien kanssa touhusi kaksikymmentä talkoolaista. Väkeä oli niin vilakasti, että koneet eivät edellä pärjänneet. Väen paljous säästi talkoolaisten hartiaa, muuten Iä ja taata viihtyy paremmin huoltopuolella, joskin Iä täytyy joskus väkisin kantaa pellolta pirttiin. Mieli halaa edelleen hangonvarteen.
    Maamiesseuran väki lähti eilen Komediateatteriin. Talvella ostettu näytös tuli vihdoin vastaan. Erinomainen oli "Kaasua Komisario Palmu". Ei päätöntä farssia, vaan soljuvaa komediaa, mistä ei jännityskään puuttunut. Olin tosi iloinen, että en katsellut etukäteen keväällä nauhoitettua elokuvaa. Olisi latistanut eilisen nautinnon. Parhaat näyttelijät olivat Esko Roine, tietenkin, Aimo Räsänen ja Lari Halme. Ystäväni Aku Sajakorpi mieluinen yllätys. Naisroolit hieman värittömiä ja minulle illan heikoin lenkki Natalia Lintala osassaan tanssijattarena. Syy; minua ärsyttää halvatusti, jos en saa vuorosanoista selvää. Ohjaajan täytyisi karsia ajoissa puolet kirkumisesta pois.
    Mutta osaralaiset ylipäätään tykkäsivät verrattomasti. Tyytyväisyyden puki sanoiksi paluumatkalla kyläkunnan pääkriitikko Huikun Jussi. Muuten matkakuviot oli viime vuodesta muuttuneet. Yhtään pulloa ei kiertänyt paluumatkalla ainakaan etupenkkiin asti, vaikka ei virsiäkään laulettu. Meillä on niin visu matkanjohtaja - Iä.
    Hienoa on, että Kyröskosken kesän festivaali Hämyt on edelleen voimissaan. Kyröläisille, jopa naapureillekin, tarjotaan pari ehtoota suomalaisten keski-ikäisten suosikkeja. Eput, Voutilainen, Sillanpää, Tuure Kilpeläinen sum muuta. Lapsille löytyy omaa ohjelmistoa päiväkonsertissa. Nostan hattua järjestäjille, jotka vuosittain ottavat taloudellista riskiä kantaakseen. Olettaen, että avustuksia ei tule, vaan hillot on kehnättävä pääsylipuista ja mainostajilta.
    Meiltä keski-ikäisten karnevaaleille osallistui runsaslukuinen porukka. Tyytyväisiä olivat. Esitettiinhän lavalta heidän aikansa musiikkia. Suurinta osaa esiintyjistä taatakin huutamatta kuuntelee. Nykyisin meikäläisen makuun ei käy pätkääkään ns sotaajan musiikki. Varmistin paukahtaa pois, kun "äänisen aallot" alkavat posetiivista kuuluun.
    Mainio edesmennyt pasunisti Karin Acre oli tanssikeikalla, kun vanha mummu tuli lavan eteen ja pyysi maestron soittamaan yhtyeineen "Elämää suomalaismetsissä". Siihen Acre; luuleksä muija, että tää on joku halkoliike !

Sunnuntai 30.07.2017
Joskus kannattaa maalaispaikkakunnallakin panna isosti ja ottaa riskiä. Toimia, vaikka kuntalaiset heristäisivät varoittavasti sormea ja odottavat laivan rasahtamista karille. Näin on käynyt Kyrössä ja tuhkasta on noussut komea Sillanpäästä kertova ooppera. Ooppera on ylilyömätön tapahtuma Pirkanmaalla, ehkä koko valtakunnassa. Mittapuuksi otan kuuluisan Ilmajoen oopperan, mikä jää jokaisessa suhteessa hopealle verrattuna Myllykolun oopperaan.
    Menestyjiä Myllykolussa ovat kaikki, mutta esille nostan ensin esityksen ohjaajan Marco Bjurströmin, joka on sisäistänyt Myllykolun hengen ja loihtinut näyttämökuvista kuoroineen huikean kavalkadin Sillanpääläisessä maisemassa. Toimivampaa esitystä en ole nähnyt.
    Ohjaajan rakennuksen perustan muuraavat säveltäjä Seppo Pohjolan vaikuttava musiikki Ja Panun oopperaa kuljettava libretto. Vaikka kertomus on dramaattinen, jopa vakava, koen Panun tekstit lukeneena taustalla hetkittäin lempeää hauskuutta ja ilkikurisuuttakin. Osmo Rauhalan lavastus on kehystänyt tekstiin, musiikkiin ja maisemaan sopivasti näyttämön.
    Varsinaiset esiintyjät ovat laulajia vertaansa vailla; Sauli Tiilikainen, Helena Juntunen, Waltteri Torikka, Päivi Nisula ja Petri Bäckström. Jokainen rooliinsa luotu ja laulu kumpuaa miehiltä mahtavana ja Helena Juntunen äänellisesti tunteiden loistava tulkki. Joukkoon kuuluu olennaisena osana oopperan kuoro; esityksessä onnistuu laulu ja liikunta suurten oopperoiden tavoin.
    Hienoa Myllykolu !
    Toivoa sopii, että jatkoakin seuraa joko Sillanpää oopperan tai vastaavan myötä. Taloudesta vastaaville lienee ollut helppoa laatia budjetti pitäväksi, kun suurimmat menot on tiedetty sopimuksia tehdessä oopperaan osallistujien kanssa ja tulopuoli on selvinnyt jo vuoden alusta, kun viimeinenkin lippu uutisoitiin myydyksi. En odota sellaista pettymystä, kun taannoin Koskilinnassa pidetty hieno kirjallisuusmatinea koki samalla kertaa kaksi esitystä; ensimmäisen ja viimeisen. On aika takoa, kun rauta hohtaa !