ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Tiistai 01.07.2014
Kuumana käyvät Kyrössä keskustelun mainingit tyhjenevästä Kyröskoskesta. Tällä menolla asukasmäärältään kunnan suurimmassa taajamassa löytyy asukkaille hetken päästä kaksi kebabbia ja lauantaisin tori. Nyt kuulutetaan kyläläisiä apuun, myöhään.
     Kostulan lopetetun koulun myötä minulta aikanaan katosi usko talkoisiin ja parin nyt lopetetun koulun myötä usko vaan vahvistuu. Kylän kauppiaista yksi toisensa jälkeen on nostanut reppunsa pykälään ja hakenut yritykselleen paikkaa, missä kauppa käy. Pitkään ei katsella kauppiaan toimesta kyynärpää lasinpenkillä, tuleeko asiakkaita vai ei. Jos taas palveluja käytetään, hätäkokouksia ei tarvita. Veikkaan, että seurakuntatalon jälkeen lähtee apteekki. Ainoa mistä kylässä ei pahemmin puutetta ole, ovat tyhjät liiketilat.
     Eikä tautiin tuo parannusta pelkät kyröskoskilaisten porinat, vaan kaikki kuntalaiset on saatava suunnitteluun mukaan. Ikävä kahtiajakautuminen on vain vahvistunut nyt istuvien kunnanvaltuuston ja kirkkovaltuuston aikana. Odotan tekoja niiltä, jotka näissä elimissä istuu. Siksi kuntalaiset on teidät sinne valinnut; teillä on valtaa kunnassa ja seurakunnassa päättää. Eikä liene aivan aiheetonta peräänkuuluttaa myös yhteen puhaltamisen henkeä. Tora- ja kokkapuheet eivät kuulu nykyaikaisen kuntapolitiikon valikoimiin. Kyykyttämisen aika on mennyt !

Lauantai 05.07.2014
Onko tämä nyt laitaa. Kaikki kulkee ties missä ja minä päivystän Osaran mäellä. Miksiköhän aina herää menemisen vietti, kun kaverit lähtee ? Huruistakin tällä hetkellä senaattori Venäjällä, laskentaneuvos Tallinnassa. Laskentaneuvos Tallinnan laulujuhlilla, esiintyy siellä Laululavalla Maijoineen Valkeakosken vahvistetun sekstetin kera. Kovasti ovat talven mittaan harjoitelleet "koskilaisia" hippalauluja. Jos menestystä tulee, tai kun, niin ensi suvena kiinnitys Kaustisille.
    Enemmän jännitän senaattorin Venäjän vierailua. Asko on sen verran tulinen sielu, että jos vaikka Putiinin sattuis tapaamaan, Vladimirin Karjalan datsalla, pieniä perkeleitä voi Vallulle Ukrainan tilanteesta kuulua. Onnesta matkalla on vetäjänä kyröläinen kenraali Lehtimäen Pentti, joka varmaan kykenee asiat parhainpäin selostamaan. Toisaalta senaattorin tuntien ei sekään mahdollisuus kaukana liene, että panssareiden saattamana matkaseurue rajalle saapuu.
    No eihän sitä täälläkään ihan paikallansa ole oltu. Eeron kanssa käväistiin eilen Kaupissa huutamassa Räpsälle pari pistettä. Enempääkin tarjottiin, mutta ihmeellinen kipsi meidän kaunottariin ensimmäisen jakson lopulla iski. Mutta hyvin ovat likat pallotellet, maan pääsarjassa tällä haavaa neljäs sija. Amandan joukkueen Valtakunnanleiri päätyi Räpsän osalta sijoitukseen seitsemän 28 joukkueen joukosta. Hiljaisia oltiin kotio tullessa. Mieli kiehui ja niin pitääkin. Vielä Iso-D tulee ! Ainakin taata uskoo.
    Ja Iä:n kanssa on käyty Kylpylässä polskimassa ja vesivenyttelyssä. Paikat täytyy pitää vetreinä, kun kohta alkaa Vanha-Yrjölän pellolla heinät mukkaan. Talkooporukan ilmottautumisia hartaasti odotellessa!

Maanantai 07.07.2014
Kyllä on Yrjölästä viime päivinä kopse kuulunut. Nämä mainiot naiset; miniä Ellu, Jantsu ja Iä ovat purreet hampaansa yhteen ja siivonneet navetanparven, mainion heinien säilytyspaikan. Oikeen imurilla menty ja kluutattu. Taitaa olla toistakymmentä vuotta, kun paikka on vastaavan jynssäyksen kokenut. Siivouksen seurauksena meillä on rannassa toinen kokko, poltettavaksi jonakin elokuun kuulakkaana ehtoona, eikä siinä kaikki. Vanha-Yrjölän pihassa on muutaman päivän Osaranmäen vanhojen ajoneuvojen näyttely. Tutustua voi Juhan rantakirppuun ja ennen muuta Saku-vaarin Hilmanniin, jotka parvisuojastaan on saatettu ulos nauttimaan Osaran suloisesta suvesta. Rantakirpusta laitettiin kuva nettiin ja se myytiin alle puolessa tunnissa, Juhan toimesta. Hilmannin kanssa mietitään yhtä jos toistakin kommervenkkiä. Liittyyhän appiukon autoon paljon muistoja. Aikomuksenani oli laittaa ajopeli kuosiinsa Iä:n kuuskymppisiin. Saas nährä, vaikka vanha reklaami sanoikin: parempi ilman kuin Hilman.
    Konstan kanssa pöyhötettiin heiniä puolipäivää. Yhreksän vuotiasta ei paljon hommassa neuvoa tarvitse. Isä-Jani varoittikin eilen, että Konsta on sanonut, että jos heinänkorjuu siirtyy ensi viikolle, häneltä jäi sitten pesäpalloleiri väliin, ja mies on sentään Mansen toinen ammattilainen. Liittimet ristiin Tampereella, jotta heinäpoudat säilyy.
    Ikaalisisssa saatiin päätökseen Sata-Häme soi. Väkeä hyvin, mutta vähemmän kuin viime suvena. TV 2 ei ole lämminnyt juhlien uudelleen lämmittämiseen kanavallaan ja Aamulehdenkin armoitettu hanuritoimittaja on kirjoituksissaan taantunut. Enää ei revitä etusivun kokoisia otsikoita. Itse olen poikennut kekkereissä viimeksi toistakymmentä vuotta sitten. Kaikesta ei voi tykätä, eikä kaikkea harrastaa. Minulle haitarimusiikki on samanlaista kuin prohvessoori Kari Suomalainen aikanaan sanoi: "harmonikka ei ole taidesoitin. Ei se minun syyni ole vaan harmonikan." Ei silti, kyllä kurttukin on jossain paikallaan; rillumarei hommissa ja esimerkiksi kappaleessa "Kekkerit Mäkelän kanatarhassa."

Torstai 10.07.2014
Eipä ne sitten heinäpoudat voisi paremmat olla. Kyllä ensi talvena kelpaa hevosten korsia rouskia. Sato ei ole nähnyt millin vertaa kosteutta. Mutta tappava oli keli keskiviikkona pellolla. Ei tuuli henkinyt ja mittari hätyytteli 30 astetta. Kuntoa kysyi heinäväeltä, mutta sitähän löytyy. Porukkaa talkoisiin kertyi mukavasti, kaikkinensa 29. Taulu täytyi pystyttää Osarantien viereen; heinäporukka täynnä, palataan ensi vuonna asiaan. Tierä moniko joutui takaisin kääntymään ? Onnesta Eveliina, Jantsu ja juniorit rakensivat tien viereen hurtin heinäukon, jotta jotain hauskaa oli palaamaan joutuneillakin. Sinänsä ukon habitus viitta siihen, että äijä on siemaissut muutaman litran sahtia jo ennen talkoita ja päivä mennyt pahasti hihaan.
    25 tonnia on heinää varastossa ja nuoriso meinaa, jotta huomisin vielä lisää kerätään. Erinomasta vireyttä. Talkooväen koko asettaa myös vaatimuksia naisväen suurkeittiölle. Tottakai talkoot kruunaa kunnon ape kylmän juomisen kanssa. Pitäisiköhän ensi vuodeksi kehitellä talkoisiin jotain oheisohjelmaa. Suulitanssit ja karaoke riihellä. Ainakin osaralaisilta tanssi- ja laulutaidoissa löytyy.
    Pesistäkin on pelettu hieman. Amandan Iso-D sai eilen palsamia valtakunnanleirin haavoihin, kun vieraileva Pesäkarhut poistui Kyröstä roima tappion mukanaan. Olihan vastustaja juuri se, joka ikävällä menettelyllään leiripelissä aiheutti räpsäläisille viikon murheen. Mutta nyt kulkee. Taisi olla sinaukseksi sittenkin leiri; sarjoista on vielä puolet pelaamatta.

Sunnuntai 13.07.2014
Lionel Messi, Manuel Neuer, Jerome Boateng, Philipp Lahm, Bastian Schweinsteiger, Toni Kroos, Mario Götse, Thomas Muller ja Miroslav Klose, kas siinä MM-loppuottelujoukkueiden veijarit, jotka taata on nähnyt muutaman vuoden sisällä kotikentillään livenä. Joten mielenkiintoa päivälle riitti. Sunnuntaina 29.06 paljastin teille blogissani tämän vuoden mestarin, joten pyydän anteeksi, jos vein joiltakin kisajännityksen. Sellainen siemen jäi kuukaudesta itämään, että ensi kaudeksi tarvitsee hankkia kanavakortit, mistä voi seurata Bayernin ja Barcelonan sarja-ottelut. Kiitos Ylen, kotirauha säilynyt koko kisojen ajan, kun Iä:llä on ollut mahdollisuus seurata omia tv-sarjojansa koko kisakuukauden ajan paremmasta töllöstä. Hyvä Saksa !
    Pesäpallon valtakunnalliset suurseurat Vimpeli ja Rauma kävivät tyttöjunioreillaan tutustumassa kyröläiseen pesikseen. Tuloksina tylyt kotiinviemiset; ei pisteenkuutinaa. Voitot tulivat vieläpä kyröläislukemin, Amanda joukkueelle kolmenkymmenen lyödyn juoksun erolla ja Auroralle kahdenkymmenen. Ei ihme, että Vimpelin pelinjohtaja totesikin pelin aikana tytöilleen, notta huomisin olisi Vimpelissä miesten peli ja sinne pitäisi ehtiä.
    Eilen pistettiin loput heinät latoon. Huolimatta kovasta torstaista talkooporukka intoutui vielä useamman tunnin rupeamaan. Kova on sakki, siitä talon puolesta kiittäen.
    Huomisin kulttuuria, tänään käväisimme Iä:n kanssa paikallisessa Myllykolussa.

Maanantai 14.07.2014
Muistojen tie kohti Myllykolua vie. Heti vahvaa proosaa noin malliksi, sillä tulihan näissä maisemissa vietettyä aikanaan seitsemän suvea. Mutta Iä:n kanssa tutustuimme eilen paikalliseen teatteritarjontaan. Näytelmänä Jussi Kylätaskun kirjoittama "Mies joka ei osannut sanoa ei". Aika vaativa komedia mille porukalle tahansa, sillä monella meistä on muistot erinomaisesta Risto Jarvan elokuvasta. Eikä ne näyttelijätkään hassumpia olleet, etunenässä Antti Litja ja Kirsti Wallasvaara. Kirsti vei taatalta muutama vuosi sitten Kuhmon torimyyjänä Suomen näteimmän torikauppiaan tittelin.
    Mutta asiaan. Erinomaisen toteutuksen Hämeenkyrön Näytelmäseuralaiset olivat esityksestä luoneet. Heikkoa lenkkiä ei porukasta löydy ja jos muutama komeljanttari esiin nostetaan, niin eniten viehättivät Ari Lemetti, oivana pienieleisenä komedian tulkkina ja minulle uusi nimi Teemu Mäkelä irstaana porvarina. Vanha konna Taisto Nurkkala osuva maalarimestarina, jonka ohenteiden tuoksuisa päivä jatkuu lääkinnällä kotipuolessa, pyöräily tinnerissä maalikannut pyörän sarvissa akropatiaa parhaimmillaan. - Vahvuutta löytyy myös naispuolelta. Hanna Rajakoski-Tammisen kaksoisrooli ei ketään kylmäksi jätä. Liekö Myllykolussa nähty koskaan niin seksiä tihkuvaa naisosaa, kuin Hanna naispoliisiinsa lataa. Ja tätä kaikkea mainiosti komppaavat Niemisen Pipsa ja Vernu, Sari Ahola ja Aleksi Tala, sekä tyylikkäästi osansa vienyt, minulle uusi nimi näyttämöllä, Arja-Riitta Majamäki. Ystäväni Markku Väre, joka paikkakunnalla ja laajemmaltikin on tunnettu hurmurin rooleista, kuskaa perille asiantuntevasti hoppelin Timpan roolin. Ja näytelmän bändi; tuuba ja rummut, on juuri niin kökkö kuin pitääkin. Roope Mäensivun musiikki ok.
    Harvoinpa on taatalta tullut niin useita naurunpurskahduksia spontaanisti kuin sunnuntaina Myllykolun iltapäivässä. Eikä Kirjurin kesäteatterissa koettua vaivaannuttavaa esiintyjien ylinäyttelemisestä ollut merkkiäkään. Lämpimästi suosittelen kesäisenä piristävänä kokemuksena liittymistä Myllykolun katsojakuntaan. Ja poistuessa tuntui, että poutapilvellä esitystä seuranneet "tohtorilaiset" Manu, Timo ja Osku olisivat myöskin pyrskähdelleet ja napsaisseet aina silloin tällöin yhden tähden töllinmäkeläisestä ohuet siivut.

Keskiviikko 16.07.2014
Kyllä meitä Eeron kanssa harmitti Hämeenkyrön pesäpallostadionilla. Oikeen kiroiltiin. Tilanne iski päälle siitä, että Räpsä sai vieraakseen kotikentälle sarjakakkosen Jyväskylän Kirittäret ja kun ensimmäisen jakson tasoittavalla Kirittäret asettuivat lyömään, taululla koreili numerot 5-1 Räpsälle. Pelissä usein kopparin virhe näkyy tulostaululla useampana juoksuna ja niin kävi nytkin. Luultavasti Kirittärien monessa liemessä uitettu pelinjohtaja Nalle Viljanen näki, että Räpsän kakkoskoppari seilaa liian irti rajasta, paukku sinne ja taululla jakson päätteeksi numerot 5-5.
    Kyllä olisi seniorien sydäntä lämmittänyt piste Kirittäriltä, vaan ei kun ei. Muuten ensimmäinen jakso oli kesän parasta Räpsää. Mutta suurin kiitos pelistä kuuluu katsojille. Stadionilla hehkutteli kesäillassa ennätyskatsomo 519. Tuntuipa hyvältä. Pelin otteluisäntä toimitusjohtaja Uusi-Erkkilä paiskasi niin hienon avausheiton, että Mansen miesjoukkueen edustajat saapuvat huomisin sopimuspapereineen Kyröskoskelle. Ja Lappeenrannastakin kuuluu erinomaisia uutisia. Auroran joukkue on voittanut alkusarjansa kaikki neljä peliä. Vastustajina Vaasan Maila, Pesäkarhut, SiiPe ja Ysit; notta kyllä kyröläisten kanssa Vaasankin veri vapisee.
    Kuten olen maininnut, Kyrössä toimii kaksikin kesäteatteria. "Kaksi Niiloa" on vielä näkemättä. Tänään eräs tuttavapariskunta kertoi olleensa Niiloja vahtaamassa. Olivat poistuneet esityksestä puoliajalla; syy vuoden kirosanakiintiö oli tullut täyteen. Tarkastetaanpa asia !

Lauantai 19.07.2014
Mieluisan yllätyksen järjesti Pyynikin kesäteatteri tänään. Sinnepä reissattiin Maamies-seuralaisten kanssa oikein Aren bussilla, mukana matkassa nelisenkymmentä intomielistä osaralaista. Näytöksenä oli viime aikojen suosikki tv:stä; "Pirunpelto". Iä oli sarjaa seurannut intensiivisesti, mutta taata koki tapahtuman neitseellisesti puhtaalta pöydältä, yhtäkään sarjaa en ollut katsonut. Pieni epäilys hiipi mieleen, mutta pois se minusta.
    Kyllä ammattiteatterikin osaa tarjota viihdyttävää kesäteatteria. Pyynikin pyörivä antaa mahdollisuudet moneen eri tapahtumapaikkaan ja olosuhteita oli ammennettu mukaan voimallisesti. Katsomo viimeistä paikkaa myöten täynnä ja sääprofeettojen ennustuksista huolimatta ei sadepisaraakaan. Näytelmässä porhaltaa kaivuri, kaksi kuorma-autoa ja viisi henkilöautoa jatkuvasti ja vauhdilla, mutta koneiden ääni ei häiritse puhuttua tekstiä. Ruusut ojennan ohjaajalle, lavastajalle ja äänimiehille..
    Tekstihän on sopivasti kaksimielistä, eikä kiroomisen pärräämiseltäkään vältytä, mutta niin "Pirunpellossa" kuuluu ollakin. Ei ainakaan osaralaiset nenäänsä nyrpistelleet, vaikka vakavamielistä kansanosaa ovatkin. Ja herranjesta sitä näyttelijän työtä, mitä saimme kokea jokaisessa osassa. Taata tietysti mieltyi eniten Elina Rintalaan, näyttelijättäreen, jolle Luoja on suonut kropallisia avuja runsain mitoin. Ja niitähän hyödynnettiin kiimaisen päätoimittajan osassa. Muuten seksihullu pankinjohtajakin sai tarpeeksi seitsemästä varvista päivässä. Toivottavasti sarjaa uusitaan tv:ssä. Taata ainakin tiiraa kaikki osat ihan Elinan tähden. Muista naisosista mainittakoon söpö Anu Raipia, remakka Sanna Majanlahti ja tomera Sanna Saarijärvi.
    Parhainta antia miesten puolella Teijo Eloranta pankinjohtajana, yleisön suursuosikki Sutki, Pekka Huotari ja tietysti sankariroolissa Matti Ristinen Tommi Jussilana. Kyllä kannattaa käydä Pyynikillä pyörimässä. Musiikissakin hiekkamontuille sopiva tunnelma; mieleen tulvahti Sergio Leonin huikea italowestern "Huuliharppukostaja" ja Charles Bronson huuliharppuineen. Kotiin tältä retkeltä palasi tyytyväisyyttään hyrisevä osaralaisten sakki.
    Ja ettei totuus unohtuisi, Auroran joukkue palasi valtakunnanleiriltään Lappeenrannasta. Tuomisina kahdeksasta pelistä oli kahdeksan voittoa. Köniinsä saivat Suomen huippuseurat, vaan missä oli Kyrössä punainen matto ja Kyröskosken VPK:n töttöröö ? Kuuleman mukaan talon tontteja on lupailtu plikoille Vesajärveltä. Eikä muuten Konstan Mansekaan hullummin pelannut !

Maanantai 21.07.2014
Osaran liike-elämässä tapahtui eilen merkittävä liikahdus; Holman tila avautui yleisölle. Kaikki osaralaiset tuntee paikan paremmin Kaasalaisena, minäkin, sillä onhan talon vanhaisäntä Kari meikäläisen kansakoulu-ja luokkakaveri Kostulan koulusta. Avajaispäivä aukesi tosi helteisenä, mutta sitäkin uhmaten Iä, Marleena kaverinsa Ainon kanssa ja Amanda sekä taata ahtautuivat paikalle. Paljosta olisimme ilman jääneet, jos poissa olisimme olleet.
    Uutta yritystä hallinnoi nykyinen isäntäpari Helena ja Toni. Kari toimii hallituksen puheenjohtajana. Yritys on värkätty lammaspohjalle. Nähtävänä on satapäinen lammaskatras, kalkkunoita, hanhia, poneja, hevosia, kaneja ja silkkikanoja, muutamia mainitakseni ja pakasteesta löytyy vierailijalle ostettavaksi ainakin kymmentä sorttia lampaanlihatuotetta. Ja löytyy muutakin ostettavaa sekä kahvila ja maukasta lammassoppaa. Keittoa tarjottiin avajaispäivänä kaikille kävijöille ja saipa siinä emäntä usein juoksahtaa kattilan täytöllä. Hyvää oli ! Sitä todisti oopperalaulaja Anssin ja kartanon väen ilmeet soppaa lusikoidessaan. Notta kun ei kunnassa muut mitään aikaan saa, niin täytyy eres osaralaisten näyttää mallia. Eilen illan teatteriväkikin todisti, että ei mikään ole parempaa krapulaiseen olotilaan kuin Holman lammassoppa. Lääke on löytynyt , kost jumal ! Iltapäivän ohjelmatuokiossa, kylän kuuluisat laulumiehet Anssi ja Simo olivat esittäneet isäntäväelle suomalaisen kansanlaulun "Tuku, tuku lampaitani" Simolle tutummalla John Fogertyn poljennolla. Aina jää jostain paitsi !
    Tänään alkoi Frantsilan kersojen golf-koulu, kun taata sulloi C-maxin perään Lotan, Marleenan ja Konstan ja matkustettiin Lakesiden golfparatiisiin. Alku vaikutti siltä, että hyvässä lykyssä kahdeksan vuoden päästä Frantsilan sukua alkaa löytyä Major turnauksen nimilistoilta. Hyvä että Tiger ja Illroy pelaavat silloin seniorisarjoissa ja tekee tilaa meirän golfareille.

Keskiviikko 23.07.2014
Eipä uskoisi, että Osarallakin on kriisi päällänsä. Meillä on omat seperatistit; naakat. Kartanon vehnäpellosta on pian puolet tähkistä tyhjennetty ja pieniltä mansikkamailta on plokattu kaikki marjat. Kypsyvä viinimarjasato lienee seuraava kohde. Kaikki kelpaa.
    Huolestuneena katselee iltapäivän lopulla, kun mahtavan kokoinen rosvolaivue kohoaa siivilleen kartanon kuusikosta ja saapuu meidän ja Heinäsuon ilmatilaan. Ja naakka on rauhoitettu lintu, kiitos viherpiipertäjien. Tuliaseiden käyttö on kielletty taistelussa siivekkäitä vastaan, joskin olen kuullut, että hakemuksella voi luvan muutaman eliminoimiseen saada, jos naakka aiheuttaa suunnatonta vahinkoa. Tiukassa ovat kuulemma luvat. Ei pieni järki käsitä, miksi näillä terroristeilla on suojaus. Sopivasti voi näitäkin lintuja olla, mutta liika on liikaa. Ymmärrän täysin vallitsevan naakkavihan, niiltä, joiden viljat ja marjat katoavat lintujen suihin. Mutta osaralainen on lainkuuliainen, vaikka kaikki vietäisiin. Mitä nyt jossain taloissa kiivaammat isännät ovat ilmakiväärien piippuja rassailleet.
    Helteinen golf-kurssi saatiin päätökseen. Täydet pojot Lotalle, Marleenalle ja Konstalle. Into säilyi päätösvihellykseen saakka. Tänään kolmituntisen kurssin päälle, Lotalla ja Marleenalla vielä ensimmäinen pesäpallo-ottelu Ruovedellä. Räpsän rautainen etukenttä; Lotta lukkarina ja Marleena ykkösvahtina piti ruovetiset herran nuhteessa. Tuomisina voitto jaksoin 2-0. Ja helteet vain jatkuu, hyvä näin !

Perjantai 25.07.2014
Takana taas yksi kesän tapahtuma; käynti Porissa ystäviemme Murujen kanssa. Joten ei muuta, ku Pirde ja Muru C-maxiin ja rannikolle helteisenä kesäpäivänä. Tavan mukaan ensimmäinen pysähdys Porin torille, missä nyt ei vedetty ketään pärekorilla. Vaan kovin oli hiljainen. Kysyessäni syytä moiseen, vastasi myyjätär; ei mar vanhemmat ihmiset tämmösel helteel liiku. Torin mittari näytti 28. Mutta me ikinuoret nautittiin makoisat kahvit känttyineen ja piipahdettiin hallissa. Pirde ja Iä juoksivat heti tiettyyn kauppaan ja kas vain; jaloissaan molemmilla uudet sandaalit. Ja aivan samanlaiset. Vaikeuksia oli Martilla ja taatalla erottaa frouvat toisistaan. Flikat väittivät, että saivat puoleen hintaan; Iä vieläkin edullisemmin, koska taata maksoi.
    Martti on Mäntyluodon poikia, joten seuraavaksi sinne rantakallioille. Muut nautti leppeässä merituulessa skumppaa, minä vissyä. Kuskina on kiva olla, " ei huolet paina ja rasitu polla", vai kuinka se Hassisen kone muinoin lauloikaan. Horjuvin askelin, pitkällisen auringossa olon jälkeen, ryhmä siirtyi lounaalle Reposaaren Merimestaan. Merimesta ei petä koskaan kalan ystävää. Mukava oli ahtaa merenrannalla ulkoilmassa Mestan erinomaisen seisovan pöydän antimia. Kalathan ja salaatit ovat kevyttä ruokaa, joten kolmesta lautasellista alkuruokaa selviää helposti ja päälle paistettua lohta ja jälkkäriksi kaffeet tytinän kera niin vot !
    Kyllä merenranta tekee poikaa. Yhteisenä päätöksenä, jos huomisin lotterissa voitetaan, on se, että ostamme Reposaaresta Grönin Eikan mökin. Asunto on siitä erikoinen, siellä "Seinilläkin korvat on". Jättäessämme Reposaaren lämpötila oli 27, mutta jo Kullaalla 31.
    Huomioon reissulta: Mäntyluodon kallioilla Pirde ja Iä huomasivat kallionkolossa, vedessä porilaisen siittiön. Tarkemmissa tutkimuksissa Martin ja minun toimesta, kyseessä oli rantakäärmeen poikanen. Ei sunkaa sitä porilaisillakaan miehillä ihan mitä tahansa mahrottomia ole !

Sunnuntai 27.07,2014
Kuinkas on käynyt Kyrössä ? Räpsän pesäpalloilijat ovat jääneet ilman kunnan seura-avustusta. Syykin löytyy, seurasta ei ole anottu ko rahaa. Tuiki tarpeellisia euroja voimakasta juniorityötä tekevälle seuralle. Syyllinen on ykskantaan hän, jonka on pitänyt avustuksen rustata. Hämppärissä on kuulemma ollut kirjoitus, missä liikuntalautakuntaa, vai mikä hän on, on vaadittu korjaamaan virhe. Mikä virhe ? Ei ole suinkaan kunnan syy, jos hakematon avustus jää maksamatta.
    Mutta lankeaa asiasta jotain kuntaankin päin. Henkilö, jolle hakemukset ositetaan, voisi tietysti pari päivää ennen hakemusten viimeistä jättöpäivää ottaa yhteyttä vakihakijoihin, joilta hakemus ei ole tullut. Ystävällinen kysymys; oletteko mahdollisesti unohtaneet hakemuksen, virkamiehen taholta olisi moraalisesti oikeaa asioiden hoitoa. Nykyisin vallitseva käytäntö tuntuu bresneviläiseltä menettelyltä. Asiasta kärsivät harrastavat lapset. Näin on, perkele ! Seuran toimihenkilöt, valmentajat ja vanhemmat tekevät fantastista talkootyötä nuorisomme hyväksi, tätä luulisi myös kuntamme tukevan tulemalla vastaan. Luulen, että aikaa kyllä riittää toimihenkilöillä kunnan liikuntapuolella. Mahdollisen avustuksen lienee mahdollista ottaa vastaan myöhemmin jaettavissa kohdeavustuksissa. Siis vielä kerran; kunnan sivistyslautakunta ei ole tehnyt asiassa minkäänlaista virhettä, eikä voi jälkeenpäin hakematonta seura-avustusta maksaa.
    Runsaasti oli kerääntynyt Kauppiin pesäpalloväkeä katsomaan, kun Räpsä rökittää Pesäkarhut. Niin myös Eero ja minä, sekä sankka joukko kyröläisiä. Toisin kävi. Kuonoon tuli ja mikä ikävintä Pesäkarhut veivät pisteet huonolla pelillä. Molempien jaksojen ensimmäiset vuoroparit oli Räpsän totaalista mählimistä ja kun kotiutustehot puuttuvat Pori meni menojaan. Loppusarjapaikka lienee selvyys, mutta voi taivahan taatto, jos vastaan tulee Lapua. Se on sitten moron ! Porin matalat voimalyönnit puhkoivat aina tarpeen tullen Räpsän kenttää. Olisikohan otettava kotijoukkueenkin malli Pesäkarhuista; koppilyönnit ovat kyllä Räpsällä hallussa. Totuus pesäpallossa on edelleen, että tyhjältä kentältä ei juoksuja tuoda !
    Meiränkin sakki kunnostautui ottelussa. Konsta vikkelänä pallopoikana ja Marika ja Jani kiireisinä kioskimyyjinä, sekä tietysti taata, joka perinteisen pelikyrsän sijasta tyytyi Eeron tarjoamaan jäätelöön.

Tiistai 29.07.2014
Ei mikään ole sitten kivempaa kuin pieni puuhastelu hellepäivänä. Kahtia jakautuivat talkoot; Iä maalasi talon terassin ja taata täytti saunapuilla mökin puuliiterin. Työt oli jaettu vaikeusasteen mukaan, Iä:n homma vaati enemmän. Kovasti varoin pitkään maanneessa puupinossa mahdollisia ampiaispesiä. Onnesta se löytyi miniän pinosta; tuloksena piikki miniän perspeiliin. Vaan täyteen ahdettiin liiteri, eikä aivan kaikki mahtunutkaan. Yhtenä Iä:n kanssa tehtiin jälkisiivo. Tankata muistin talkoissa usein, vissyvedellä ei kaljalla. Muuten olisi mennyt päivä hihaan alkumetreillä. No hieman kävi vanhan selän päälle, mutta täytyy muistaa ikänsä. Muutenkin alkaa oleen käsissä kymmenet, milloin syrän ei kestä lemmensuruja, eikä selkä lemmenleikkejä.
    Vaan on ollut komea suvi. Lämpösistä ei tee mieli valittaa alkuunkaan. Jotkut narisevat, jottei saa yöllä nukuttua. Meidän makuukammarissa nukkuu hyvin. Sopiva viileys johtuu kolmesta syystä; avion ikkuna, täysillä pörräävä tuuletin ja pitkään kestänyt avioliitto.