ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Lauantai 01.08.2015
Lintujen ystävänä minua raastaa sanoa seuraavaa. Loppukesän aikana Osaralle on pesiytynyt sellainen naakkojen yhdyskunta, että. Huolimatta luonnonsuojelutoimista kohta alkaa kylässämme yleinen liikekannallepano naakkoja vastaan. Hyvä, jos se tapahtuu luvalla, mutta ellei, sota alkaa luvatta.
     Parvessa on varmaan 500 yksilöä ja sen pahanteko on jatkuvaa ja tuntuvaa. Kun rantalaitumellamme majailee kesän Maaseutuoppilaitoksen lampaat, ja niille tuodaan päivittäin ruuhiin irtorehua, niin annas olla, kun ruokkijat ovat poistuneet, taivaanranta mustuu naakkojen parvesta ja lampaiden lisärehu löytää paikkansa naakkojen nokasta. Valtavan rosvojoukon edessä lampaiden on väistettävä.
     Toisena naakkaparven hyökkäyskohteena ovat mansikkamaat. Kaikki marjat, joiden kylki edes vähän punertaa kelpaavat ja viime vuonnahan kartanon ohrapelto syötiin tähkistä melkein kokonaan. Notta näin jatkuessa vähän päästä alkaa naakkojen rumihia maata Osaran tantereilla soivet kohti taivasta. Osarasta ei mitään Naakkavaaraa tehrä ! Näin on, perkele !
     Jonkinlaista järkeä toivon näihin tilanteisiin luontoihmisiltä. Samaan lintusakkiin kuuluvat hurjasti levinneet merimetsot saaristossa. Ei kovasti mieltä ylennä, kun katsoo merimetsojen jäljiltä muumioituneita saaria.
     Pahuksen vaikeeta on pesispeliä voittaa, mikäli joukkue ei tekaise yhtään juoksua. Näin kävi tänään Kyrössä. Kirittäret tarjoili Räpsälle pisteitä koko ottelun ajan, mutta sakista ei löydy kotiuttajaa. Vanhojen partojen katsomo on veisannut koko suven, jotta pitäkää ne lyönnit maassa. Ei mene perille ja tässä seuraus. Onnesta loppusarjapaikka on melkoisen lähellä ja vastaan juossee Kirittäret tai Lapua. Notta näin näreet !
     Vähäisesti oli eilen yleisöäkin, hyvä että 200 rikottiin ja vastassa oli sentään yksi maan parhaista naispesisseuroista. Syyksi katson ennen ottelua vallinneen sateen ja koleen ilman. Iä, Ellu ja Marleena olivat kioskivuorossa ja olivat valmistautuneet paljon suurempaan liikevaihtoon. Iä:kin joutui syömään useamman kyrsän talouden tasapainottamiseksi. Poissa oli myös Eero. On se niin ihmeellistä, että ihmiset laittaa 90-vuotispäiviään pesäpallopäiviksi. Siinäkin saattoi olla osa syy tappioon; ei jaksettu senaattorin ja Heinon kanssa tarpeeksi huutaa.
     Osaran mies meni kyläravintola Sarveen ruokailemaan parin kylän vielä vanhemman miehen kanssa. Listalta Osaran mies tilasi pippuripihvin, jolloin tarjoilija kysyi: entäs vihannekset ? Ne ottaa saman, vastasi Osaran mies.

Sunnuntai 02.08.2015
Kyllä nyt kulttuurilla mässäillään. Kolmas teatteri Iä:n kanssa kuluvalle reilulle viikolle. Tänään vuorossa "Glendora" ja Heiska. Siinä ja siinä se oli että kerittiin. Vaan naapurin Floran esiintyminen laittoi potkua persuksiin, jotta nähtävä oli.
    Hupsassaa nähtäville ja kuultaville tarjottiin suven parasta harrastelijateatteria. Radioaikainen ystäväni Beni oli keittänyt maittavan keitoksen ryhmineen. Tehtiin tasan tarkkaan se mihin taidot riittivät ja lauluvoittoinen esitys vietiin perille hyvillä laulajilla ja erinomaisella musiikilla. Näin sitä pitää ! Lauluosuudet olivat tosi vahvat ja hersyvää huumoria iskelmään toi naisten taustalaulukööri; oikein stemmoissa.
    Ja ystävämme Flora; tyttö sinä olet tähti. Iloista näyttelemistä ja laulantaa. Flora on Amandan kaveri ja vielä vuosi sitten pesäpallo oli plikkojen yhteinen harrastus. Sitten musiikki vei mennessään Floran ja valinta on varmaan aivan oikea. Ruusu oli paikallaan näytännön päätteeksi.
    Vielä muuta sana näytöksestä. Näyttämöllä homma hoitui Mäensivun Raimon vakaissa käsissä ja Raimon elävä kvartetti antoi tukevan nojan laulajille. Teatterin täyteinen yleisö antoi mahtavat aplodit jokaisen kappaleen jälkeen. Näytelmän tyyppikokoelma oli prikulleen paikallaan ja olihan se Tappi Suojanenkin vihdoin paikalla tosin vain katsomossa.
    Pakko on todeta, että Heiskan iskelmäkaruselli hakkasi tänä suvena Myllykolun panoraaman.

Keskiviikko 05.08.2015
Tarttis lähteä jonnekin; me valitsimme Iä:n kanssa Viron. Emmekä suinkaan tyytyneet Rääveliin vaan matkasimme suoraan Tarttoon. Tartto on aivan ihana yliopistokaupunki, poissa ovat Tallinnan turistimassat ja huiske. Tänne tullaan uudestaan, ja katsellaan matkalla Viron maalaismaisemia.
    Säät suosivat vihdoinkin. Kun kahden Tartossa vietetyn yön jälkeen palasimme Tallinnaan, lämpömittari oli kivunnut lukemiin 30. Ja Tartossakin vietettiin kolme päivää 23 asteen kieppeillä. Oi tätä suven suloa !
    Tartossa majamme oli hotelli Lontoo, suosittelen. Huoneet siistit. Henkilökunta oli ystävällistä ja aamiainen erinomainen tarjoilutiloineen kaikkineen. Ja sijainti aivan kaupungin sydämessä. Tietysti Fordilla ilmainen parkkipaikka.
    Tiukasti tutustuimme Tarttoon. Kirkot katsottiin, lähinnä Iä, ravintolat luokiteltiin, taata, ja seurattiin keskustan katuelämää. Meneillään olivat Tarton filmifestivaaliviikot. Joka ilta Raatihuoneen torille kokoontui useampi tuhat ihmistä katsomaan illan elokuvaa jättiskriiniltä. Olipa kansanjuhla kerrakseen. Taatallekin mieleen pälkähti hankkia tosi osaralainen leffa festivaaleille ensi suvena. Käsikirjoitus on jo koneessa. Filmin nimenä " Vain muutaman kyyttön tähren " pääosissa Heinäsuon Jukka ja Immosen Simo, Osaran länkkärit.
    Matkamme varsinainen tarkoitus Iä:n kanssa oli hankkia tosi halpaa punamultaa aittamme ja riihemme maalaukseen. Ei onnannu, kotimaisuus voitti. Mutta taata osti ohenteita oikein isän kärestä. Ohenteita tarvitaan aina, vaikka Iä muuta väittää.
    Tartossa etsimme hyviä ruokaravintoloita sortumatta Ruutikellariin. Ja niitähän löytyi. Ykkössijan vei Yliopiston ravintola. Voi että mikä ruoka ja tarjoilu 10 +. Kalakeitto meriantimineen aivan jumalaista. Ravintolassa toimi myös Jazz-klubi. Kun kysyimme asiasta, kaunis vaaleaverikkö tarjoilijamme ehdotti, että kävisimme paikan tsekkaamassa. Oli hyvä, että Iä Iähti mukaan. Kellarissa olisin saattanut avata esittelijämme viehättävän palmikon ilman Iä:n läsnäoloa.
    Ja rav intolan ruokalistassakin oli huomioitu kyröläisiä jazz- messengereitä. En tiedä, onko ystäväni Hessu poikennut ravintolassa, mutta listalla komeili kala-annos höpöheikki sitruunamehulla. Voi että tätä suven auvoa.
    Mikäli terveys piisaa tulen matkustamaan Virossa Tarttoon toistekin. Ehkä vielä joskus tulemme kirjautumaan Tarton ikäihmisten yliopistoon Iä:n kanssa. Voisimme opiskella vaikka virolaisia lavatansseja, Kyrössä, kun kansalaisopiston kurssit ovat jo täynnä.

Lauantai 08.08.2015
Kyllä maallisista riemuista saa hintansa maksaa. Kun Tartossa tuli kumottua useampikin kulho merenelävistä keitettyjä soppia, niin annas kattoo, kun saapui eilinen, niin kihti iski. Ja varjele kuinka koville tämä kuninkaiden tauti taatan pani. Ei toivoakaan liikkumisesta. Kun normaalisti askelmittariin kilahtaa noin 5000 askeletta päivässä, niin nyt tuskin viittä sataa.
    Mieli olisi halannut golf kentille, mutta lähre sinne nyt tällä jalalla. Toissapäivänä jalka oli vielä terve, joten pääsimme osallistumaan ritarikuntamme syyskauden avaukseen. Siitä ei voisi pois jäädä; vaikka ambulanssilla vaakatasossa tilaisuuteen. Olipa taasen mukava tilaisuus Ritan Joukon taidegalleriassa. Isäntä on pistänyt tilaisuuden ehdoksi, että virallisia ei puhuta pätkääkään, eikä kukaan pönötä. Epävirallisia saa puhua sitten senkin edestä. Tarjoiluineen ja tauluineen ilta ansaitsee täydet pisteet.
    Pesäpallokentille on klenkattu hampaat irvissä. Eilen Amandan porukka pisti Suomen mestari Rauman maan rakoon 2-0 ja varmistivat kotiedun ensimmäiseen finaalipeliin. Minihurmaajat sijoittuivat runkosarjassa toiseksi samalla pistemäärällä kuin ensimmäinen Porin Pesäkarhut, mutta huonommalla juoksusuhteella. Sen siitä saa, kun matkan varrella tuntee sääliä heikompia kohtaan, eikä riepota niitä kuin porilaiset. Silakka lisää sisua.
    Tänään matkasimme Amanda ja taata Eeron kanssa Kauppiin katsomaan Räpsän edustuksen viimeistä kotipeliä. Vastassa oli Kempele ja Räpsä kivasti niskan päällä koko pelin. Mutta, mutta; ne juoksut ovat kiven alla. Ensimmäisen jakson reiluhko ero johtui siitä, että kempeleläinen meni hipaisemaan räpsällään Sussun laittomaksi menevää palloa ja taululle kolme juoksua. Vaikka ei siinä mitään, kaikki lasketaan. Yleensäkin virheistähän juoksut syntyvät. Tämän päivän jälkeen on saletti, että vastaan saadaan pleijareissa Lapua tai Jyväskylä, toivottavasti jälkimmäinen.
    Pleijareihin lähdettäessä ulkopeli kuosissa, mutta sisäpeli kaipaa rohkeutta. Ei koppien lyömiseen, vaan viuhuvia vetoja maihin. Kyllä Eeron kanssa ollaan liittimet ristissä, kun loppupelit alkavat ja toivotaan meirän likkojen menestystä !
    Terkkarissa Nokson vastaanotolle tuli 95-vuotias kyröläisvaari ja kertoi, että emäntä on raskaana. Aikansa mietittyään Nokso sanoi, että minäpä kerron teille jutun. Katsokaapas, kun olin Afrikassa, eräs laitoksemme hajamielinen lääkäri lähti leijonia metsästämään ja otti erehdyksessä mukaansa kiväärin sijasta sateenvarjon. No kuinka ollakaan jahdin jatkuttua tunnin ajan viidakosta syöksyi leijona lääkäriä kohti. Mies tähtäsi leijonaa sateenvarjolla ja leijona kaatui kuolleena maahan. Mahrotonta, hihkaisi vaari, joku varmaan täräytti sivusta, mihin Nokso: niinpä niin.

Sunnuntai 09.08.2015
Uutismedian intomielisenä seuraajana olen oppinut määrättyjä asioita. On lähteenä mikä tai kuka tahansa, aina kannattaa rauhassa istahtaa paikallensa, fundeerata vuorokausi ja vasta sitten muodostaa omia kantojansa.
    Viime aikoina media on ollut erinomaisen innokas puuttumaan persujen kansanedustajien toimintaan, kuten viimeksi tämän Olli Immosen. Immonen on käsitellyt maahanmuuttajia tavalla, mitä osa kansalaisista ei ole hyväksynyt. Eikä pidäkään hyväksyä, mikäli jotain kansanryhmää aletaan sorsia. Siitä on lähdettävä, että ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti pitäen kuitenkin tiukasti huolta siitä, että suomalainen saa ainakin tasan saman kohtelun kuin maahanmuuttajakin.
    Meillä Suomessa on tarjota tosi paljon työtä kaikille tänne tuleville. Ja sehän on minimivaatimus, että kaikki tänne tulevat osallistuvat tietysti iloiten suomalaisen yhteiskunnan kohentamiseen. Ei ole esteenä huono kielitaito työskentelylle; kesäkaudella löytyy marjastusta ja sienestystä ja myöhemmin talvella mm energiapuun hankintaa. Työstä maksetaan tietysti asianmukainen palkka ja palkasta lain määräämät verot. Joten perheen ei välttämättä tarvitse töihin osallistua. Ja pikkuhiljaa kielitaidon ja muidenkin taitojen kohentuessa, vain taivas on rajana maahanmuuttajalle edistyä suomalaisessa yhteiskunnassa.
    Näissä mietteissä puuttuisin myös Välimeren ylittäneiden pakolaisten vastaanottotapaan. Mielekästä ei ole raijata meren poikki tulleita pakolaisia tänne, jotka ovat maksaneet karheet korvaukset purjehduksesta roistoille, vaan lennättää suoraan pakolaismaista kiintiön määrämä porukka Suomeen. Mikäli pakolaiset tuodaan esim. Italiaan saapuneista, siinähän tuetaan ihmisvälittäjien matkatoimistoa, mikä näin saisi varman jatkoyhteyden matkalaisilleen ja pakolaismäärät vain lisääntyisivät.
    Ja työnteko koskee kaikkia, myös saapuvia kerjäläisiä. Näillä tahdeilla vaan humppaa tanssitaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos joku muuta luulee, on parempi pysyä kotimaassa tai matkata muualle. Ja töitä löytyy meiltä muutakin kuin mainitsemiani, jopa helpompia. Semmoisia mietteitä Osaralta !
    Osaran mies meni Lappeenrannan torille. Kotvan kierreltyään pysähtyi marjanmyyjän kojulle ja pyysi viittä litraa mustikoita, jolloin myyjä tiedusteli, virolaisia vai venäläisiä. Siihen Osaran mies; pane kumpia tahansa, en minä niitten kanssa matkalla seurustele.

Keskiviikko 12.08.2015
Kaikki onnistuu, kun vai pistää ne pahat karvat päähänsä. Sattuu näet niin, että meitä oli tiivis neljän kopla Kyrössä kouluaikana. Ja tänä vuonna tulee 45 vuotta täyteen, kun on viimeksi nokakkain istuttu. Oli siis aika kasaantua vielä kun tallukas liikkuu ja henki pihisee. Joten sana kiertämään ja yhteinen päivä Osaralla järjestyi tänään.
    Joukko koostui hammastohtori Paavosta, vuori-insinööri Pekasta ja henkilääkäristäni Seposta. Ja voi että turinaa riitti. Ihan alkajaisiksi todettiin, että porukka ei ole juurikaan muuttunut, mitä nyt muutama hullu kilo on tullut vyön kannatettavaksi, mutta pääasia, pilke silmässä on säilynyt.
    Onnesta Seppo oli teettänyt tyttärellään Leenalla upeat valokuva-albumit runojen kera ja kun taataltakin otoksia löytyi vietetyistä hetkistä 60-luvulla, niin siitähän parranpärinät alkoi. Oi niitä aikoja !
    Ennen muuta muisteltiin jokakesäisiä retkiä ensin kuplavolkkarilla ja sitten Amazon Volvolla. Kauas piti päästä ympäri Suomea ja yhtenä kesänä Ruotsiin, kun svenskeissä vallitsi vielä vasemmanpuoleinen liikennöinti. Kotona ei muuta retkistä tiedetty, kuin se, että olimme lomallamme Jyväskylässä leirintäalueella. Vakuudeksi lähetettiin kaikki postikortti kotiin Jyväskylästä, eikä siellä sitten muuten viivyttykään. Ouluun oli kuplaväen mieli.
    Mukavia muisteluksia löytyi myös tanssireissusta vapunaattona Helsinkiin. Natsa oli päämäärä ja lauteilla Jim ja Beatmakers. Paluumatkalla tietenkin poikettiin Messuhallin kekkereihin. Sattuipa niin somasti, että Sääksmäen silta oli aivan juuri avattu ja siellä ikuistettiin porukkaa kiipeämässä sillankaiteilla.
    No vanhoista sussuista ei vielä tässä palaverissa päästy kuin pintaa raapaisemaan. Täytyisköhän pyytää malliksi pari seuraavaan sitsiin mukaan ? Nimittäin yksimielisenä kommunikeana ilmoitettiin, että kopla kokoontuu tulevaisuudessa tämän tästä, sillä ei tätä aikaa tuhlattavaksi ole. Erityinen kiitos Iä:n hyvin tilaisuutta komppaavalle tarjoilulle, ja palveluskunta osasi pitää itsensä erinomaisen näkymättömänä.
    Kun noita vanhoja fotograafeja selattiin, niin ei lainkaan ihmetelty, ettäkö paikallisissa ja kauempanakin sijaitsevissa tanssipaikoissa riitti kivaa kuhinaa nelikon ympärillä silloin 60-luvulla. Auton ovet kun tanssien jälkeen parkkipaikalla avasi riitti kaikenlaista kottaraista kyytiin pyrkijäksi. Ja Kupla oli juuri passelinkokoinen kahreksan hengen porukalle, vaikka poliisit eivät aina samaa mieltä olleetkaan. Mutta me tierettiin, että mitä useampi saaraan kulkeen samalla kyytillä, sitä pienemmän hiilijalanjäljen astumme. Ja vallankin siellä peräpenkillä oli ilo korkeimmillaan.

Lauantai 15.08.2015
Mitalikannassa ollaan pesiksessä tänäkin vuonna. Kiitos Amandan minihurmaajien, jotka sijoitusottelussa kaatoivat viime kauden Suomen mestari Feran Raumalta 2-1. Harvoin linee Hämeenkyrön pesisstadionilla ollaan ltu niin tukka pystyssä, kuin C-tyttöjen huippukireässä taistossa. Lukemat Räpsälle 1-0, 2-4 ja superi 2-1.
    Katsomon olivat valloittaneet eturiviltä sukulaiset ja seniorikatsojat. Hurjaa oli katsella, kun Laviksen Jorma- taata puristi ottelun aikana suht koht kuivasta kesälakista ainakin puolisen litraa vettä ja Raija kikkarilla oli varautunut purkillisella nitroja, joita kahvin kera kävi tuputtamassa katsomossa Heinolle, Eerolle ja taatalle.
    Eli mitali tulossa, mikä on väri, kulta vai hopea, sen tiedämme loppuottelun jälkeen, missä vastaan asettuu Pori tai Kankaanpää. Kyllä Amandan vitriini alkaa taas pieneksi käymään. Jussi pelinjohtajana tuntee tusinansa, niin hervottomia oli loppuratkaisut. Rauman flikkojen lyöntipelistä otti puhdin pois lukkarimme Nea, raumalaisten lyönnit olivat kuin silahkan hännällä huitaisuja. Mutta joka ikinen minihurmaaja täytti paikkansa; joukkueena voitetaan ja joukkueena hävitään.
    Viinimarjoja olen poiminut aivan simona. Meirän huushollissa poiminta on taatan kontolla, mehunvääntö ja pakastaminen Iä:n. Kumpi pääsee helpommalla ? Uintireissun jälkeen ajeltiin tänä aamuna aurinkoiselle torille, lähinnä tuttuja tapaamaan. Mitään ei pitänyt ostaa. Mutta minkäs mahrat, se sulosilmäinen kalamyyjä kerkesi taatalta kysymään, jotta mitä sais olla ? Kalaan päädyin. Paistettua lohikalaa ja graavia siikaa sekä erinomaisen kaunis hymy. Iä peesasi katseella takaa.
    Kovin oli tapahtumaa Kyrö täynnä. Me katsoimme parhaaksi viettää päivän mökillä. Autuaat oli rantasaunan löylyt ja saunasta tultua ui mökkirantaa komea armada. Ä:ite ja isä joutsen, sekä kuusi tasakokoista poikasta. Upea luonnon tervehdys.
    Miksiköhän täällä Kyrössä tarjotaan asukkaille saman sorttisia tapahtumia oikein kimpussa. Myllykolussa esiintyivät iltapäivällä Ryhänen ja Hovi; tilaisuus oli jo pitkään tiedossa, niin annas olla Heiskalla esiintyi eilen illalla konsertissa Alatalon Mikko. jotensakin tuntuu, että opetusneuvoksen klaani on Heiskalla kovasti peesaamassa muiden tahojen toimintaa. Kyllä tänne tapahtumaa mahtuu ja kuntalaisetkin ovat ottaneet tapahtumat omikseen, mutta olisi toivonut, että Alatalo olisi esiintynyt ainakin viikon Ryhästä ennen tai jälkeen.
    Näin menetellen odotan, että Heiskalla on ensi joulupäivänä joulukirkko samaan aikaan seurakunnan kanssa. Ehtoollisella huuhdotaan kyröläinen rukiinen pompannappi alas parilla desillä kyröläistä sahtia.

Torstai 20.08.2015
Kyllä niin syvältä raappaa, kun tietokone kaatuu. Näin pääsi käymään; tohtori määritteli taudin, emolevy hajalle. Ei muuta kuin uutta hankkimaan ja uusi ystäväni tohtorille, joka luojan kiitos sai pelastettua vanhalla olevat tiedot. Ja nyt on kone valmiina hommiin. On tämä tärkeä kapistus. Melkein yhtä tärkeä kaveri taatalle kuin Iä. Vaikka on niillä erojakin, tietsikka ei valita, jos sitä näpelöi.
    Vinhasti on päivät touhuttu; alkuviikosta kaksi golfkierrosta, ensin Pekan kanssa seniorien rundilla Karkussa ja seuraavana päivänä Meri Teijoon ja kierros Maijan ja laskentaneuvoksen kanssa. Laskentaneuvos ei pelaa, mutta toimi ansiokkaana tuloslaskimena ja autokuskina. Hyvä näin. Saimme Maijan kanssa keskittyä täysillä pitkiin swingeihin. Edellisenä iltana tehtiin pelisuunnitelmat raikkaassa meri-ilmassa mister Ballantainin ja mademoiselle Pinot Noirin kanssa, hillitysti tietysti.
    Murut ja hurut lounastivat kyläravintolassa. Markkinointineuvoksen kanssa jouduimme katselemaan harventuneita rivejämme. Dementia vaivaa, vai onko konsaan kuultu, jotta esimerkiksi sanaattori unohtaisi vuoden tärkeimmät päivät. Annetaan anteeksi ja saimmehan Jussin kanssa nauttia reilusti enemmän uunilihaa ja makaroonilooraa. On se maku kohrallansa Sarven antimissa.
    Tänään ensimmäinen käynti fysioterapeutilla. Kyllä jännitti, että mihinkä asentoihin taata oikein väännetään. Selkä on krempannut ja selkäspesialisti määräsi terapeutille. Helponta hommassa oli henkilötietojen anto ja selän lepuuttaminen. Muut kommervenkit pistikin sitten tosissaan äheltämään. Saas nährä millainen jonglööri taatasta syksyä kohti sukeentuu. Jouluna jalat taipuu niskan taakse ja otsa osuu suorilta jaloilta lattiaan.
    Eeron, Jussin ja Iiron kanssa ajeltiin illalla Kauppiin. Räpsän viimeinen ? kotipeli. Voihan perkele. Tilanne oli ensimmäisen jakson viimeisessä vuoroparissa Räpsälle 4-0 ja Kirittäret lyömässä kahdella palolla, niin annas olla, parit läpilyönnit ja jakso Kirittärille 4-5. Ei voi olla totta. Kuinka voidaan katsoa niin päin peetä tilannetta, että ei rauhoitettu peliä aikalisällä ja tukittu kentän kakkospuoli. Hyvin tiedettiin, että mailan varteen asettuivat Jyskälän tykit; Nieminen ja Tolonen. Ja ainoa mahdollisuus jakson voittoon oli ottaa juoksut läpilyönnillä. Loppu olikin sitten Kirittärien näytöstä. Onneksi suosikkini Camilla pelasi 100 %: sen pelin.
    Se siitä ! Mutta onhan meillä vielä minihurmaajat kehissä, joukkue, joka voi suolata Eeron ja taatan kauden vaikka millä hyvällä.

Sunnuntai 23.08.2015
Kyllä ovat kiinalaiset meitä siunanneet, kun lähettävät kisalähetyksiä kisoista öisin ja iltapäivällä. Päiväkullasta jää paljon varstoon, esimerkiksi paikallisen urheilun seuraamiseen. Ja sitä on tehty koko Frantsilan sukua myöten.
    Tärkeimpänä viikonlopun urheilutapahtumana oli Auroran pesisjoukkueen selviytyminen mitalipeleihin. Mitalia ei ole vielä varmistettu, mutta paikka neljän parhaan pudotuspeleihin. Iä:kin mukana kannustamassa ja auttoihan se. Taatalle tilaisuus maksoi kolme kyrsää Penan grillistä.
    Ei olisi kuunaan uskonut, että vielä kerran Räpsättäret vetäisi pelivärmeet päälleen Kirittäriä vastaan. Mutta niin vain kävi; voitto ja vielä Jyväskylässä. Mutta arvakkaas millaisen kalabaliikin tilanne pisti päällensä Kyrössä. Oli vajaa vuorokausi aikaa valmistua ottelun järjestelyihin ja kauden varsinaiset ravintolapäälliköt Raija ja Pena lomalla. Vaan Räpsässä vallitsee niin kova talkoohenki, että kun tuo vajaa vuorokausi oli julkaistu tietoa pirtistä pirttiin, niin sunnuntaina iltapäivällä ravintola henkilökuntineen oli täydessä iskussa.
    Siteeratakseni Sillanpäätä: "siis te lapset ja vanhukset ja te äidit ja morsiamet, kun on vaaralle alttiina syntymämaa kotiaskareet jäädä saa ", tai sinnepäin. Lopulta väkeä oli niin runsaasti, että Iä porukan vanhempiin kuuluvana pelkäsi tulevansa sotketuksi ja lähti kotio. Taisi olla kesän yleisöennätys 440 katsojaa ja kunta lahjoitti pesäpallot peliin. Keskimmäinen Elorannan daltoneista paiskasi kunnanhallituksen puolesta avausheiton ja vahti kovalla silmällä etteivät lahjoitetut pallot katoa. Meille senioreille oli niitattu katollisen katsomon etupenkille oikein nimelliset paikkalaput. Kyllä oltiin tyytyväisiä, Eero, Heino, Asko ja minä. Joten kaikesta kaudella esiintyneestä kiukuttelusta huolimatta annetaan plikoille arvosana 8 +. On ne niin nättejäkin seniorien katsella. Niin peli kyllä hävittiin, mutta Jyskälän uroteon jälkeen taisi olla pelipaita tyhjä. Tsemppiä ensi kauteen !

Keskiviikko 26.08.2015
Näin meitä viedään; Marttia ja taataa. Vietetään yhtä vuoden suurinta urheilupäivää, kun Antti ja Tero tallustavat Pekingin stadionille säkki valmiina kultaisille ja hopeisille mitaleille ja tv:n ääreen hiljentyy koko Suomen miljoonapäinen urheiluhullujen joukko. Mutta Pirkko ja Iä vievät meitä Verkarantaan lounaalle, onko laitaa ? Perherauhan vuoksi me tyydymme osaamme.
    Verkaranta Cafe on aika viehko paikka, sijaiten aivan kosken partaalla. Mikäli ei olisi sataa suhjuttanut, olisimme istuneet terassilla, mutta hieman kosteissa oloissa valitsimme paikkamme Cafen sisältä. Kovin suurta sakkia lounastajia ei kerralla paikalle mahdu, mutta nyt on tietysti tilaa, kun kansan kiinnostus on MM-kisoissa. Päivän lounaslista tyrkyttää vaihtoehtoina Nizzan salaattia, fenkolikeittoa tai uuniperunaa täytteillä. Laulajan ruokaa sanoisi kyröläinen raavaampi mies, mutta kyllä seniori näilläkin päivää eteenpäin potkii. Otamme Martin kanssa keittoa, venkoolin maku on kohrallansa, tamperelaisen rievän vielä enemmän.
    Niin vilkkaasti annoimme lusikan lapata soppaa lautaselta suuhun, että vaikka plikat käväisevät lounaan päälle lasinäyttelyssä on hintelät mahkut keriitä kotiin keihään toiselle kierrokselle. Hirmuinen on kisa, missä afrikkalaiset näyttävät suomalaisille heiton mallia. Näin se menee; suomalainen valmentaja on saanut tummat pojat iskuun. Puhutaan mitä puhutaan, niin pettymys on pronssi. Viimeiset puolivuotta on mietitty sitä, kumpi Antti vai Tero tuo kullan ja kummalle jää hopea.
    En vieläkään käsitä Ylen selostajien meininkiä kisoissa. Varsinainen selostajakolmikko erinomainen, mutta Laura Arffmannin kielillä brassailevat kilpailijoiden haastattelut ottavat kupoliin. Niistä puuttuu sisältö ja epäonnistuneiden urheilijoiden suuhun tunkeminen hävytöntä. Ja vielä vähemmän käsitän Tapio"Nukka" Suomisen roolia. Kokenut toimittaja tekee valmentajahaastatteluja mikrofoni kiinni. Ylen pitää kiristää kisabudjettiaan ja vetää tyhjät pois
    Summa summarum, oltiin Martin kanssa kyllä tyytyväisiä päivään. Kyllä miehistä mieltä nosti, että Pirkko ja Iä katseli mieluimmin meitä kuin keihäsmiehiä. Oltiinhan mekin aikanaan kovahkoja urheilumiehiä. Muisteltiin vaan, notta kun me keihästeltiin, niin väline löysi aina oikealle radalle eikä perä laahannut. Yhtäkaikki, pitkän ja sitkeän harjoituksen tulos !

Lauantai 29.08.2015
Johan leivottiin viikolla syksyn hommia käyntiin. Porukoissa on hyvä pysyä, ainakin näin seniorin, jotta kontaktit ulkomaailmaan säilyvät. Eikä näitä väkisten tehrä. Viihdytään näissä yhdistyksissä, siksi kai olen ne aikoinaan valinnut. Eikä pelkästään taata vaan myös Iä.
    Hommat aloitettiin puoliviikossa, kun järjestimme seniorien hallituksen myllytyksen viikkoa ennen hallituksen varsinaista kokousta. Tarkoitus oli panna paperille toiveita ja mietteitä syyskaudesta, mitkä demokratiassa tietenkin varsinainen kuukausitapaamisemme vahvistaa. Kiirettä pitää syksyllä, jos kaikki kalenteriimme kirjautuu. Hyvä jos ehtii kapsäkkinsä reissujen välissä kotona purkamaan. On taatalla niin säteilevä hallitus jotta !!
    Seuraavaksi mietittiin iltasella Mannanmäen näkötornilla leijonien kautta. Presidenttimme Harri oli houkutellut porukkaa mukaan karjalan piirakoilla ja nisulla. Lieneekö piirakoitten syytä, jotta kovasti saimme leijonatoimintaammekin, jopa uusia uria aukovaa toimintaa kaudeksi. Voi pyhät sylvit, yhteistä toimintaa takana 45 vuotta. Ei montaa yhdistystä rinnoille hypi !
    Ja tänään leivottiin Hyvinkään Rantasipissä myös ritaritoiminta käyntiin. Onpa komeeta; jäsenistö kasvanut yli sadan. Mukana kekkereissä oli myös kansainvälistä johtoamme. Rantasipi tarjosi oivat kokoustilat ja mahtavan illallisen poronpaisteineen. Hyvää oli ja riittävästi; mukana 80 juhlijaa. Ainakin matkaseuramme Leenan ja Pekan kanssa nautimme illasta mahrottomasti. Muutenkin matkaporukkamme oli hyvin esillä päivässä; Pekka nousi ritarikuntamme arvoasteikossa ja taata palkittiin ritarikuntamme ristillä numero 4 yhdessä Raipian Eskon ja Pälvirannan Thomaksen kera. Kuinka olikaan ritarikuntamme erinomaisesti onnistunut palkittavia valitessaan !
    Kummia kuului Hyvinkään Rantasipistä. Hyvässä kunnossa oleva hotelli suljetaan vuoden viimeisenä päivänä. Miksi ?? Luulin aluksi huuleksi, että paikka tullaan käyttämääm pakolaisten vastaanottokeskukseksi ! Mutta totta se tällä hetkellä on. Onpa reppavat tilat pakolaisilla tanssahdella Rantasipin parketeilla. Ei helvetissä, jonkinlainen suhteellisuuden taju pitäisi löytyä suomalaisiltakin.