5.1.2007


> täällä me nyt rosan kanssa ollaan, sani kävi päivällä poikansa kanssa > tekemässä apuraha-anomusta kaupungille teatterin takia, se siis > perustettiin tai aiotaan perustaa.AMK:ista tuli lappu että ens viikolla > alkais koulutus kirjastoalalle, piti hakee kelasta tukia ja soittaa > huomenna sossuun, menee vähän kiireeks ku veli lupas maaleja tuoda ja > oli siellä pikkujouluissa ollu jonkun kanssa puhetta että oltais > muhoksella 27.1 esiintymässä vaikka on jo sovbittu että ollaan > pateniemessä yms. eli kyllä tää tästä taas lähtee rullaan.
> Olis kyllä kva nähdä se shakespeare, siis ihan silleen teatteria
> jota on > tehty vähän enemmän ku me.
> No tässä nää nyt, lämpösii terveisiä sinne
<!--[if !supportLineBreakNewLine]-->
<!--[endif]-->

6.1.2007

 

Siinä mä ravaan pitkin katua ja mietin mitä kaikkee pitikään tehdä, soittaa Sanille, käydä Kelassa kysymässä opintorahoista, täyttämässä anomus, ehkä ottaa yhteyttä jo Harriinkin sen Muhoksen keikan takia, ruokakaupassa miettimässä loppiaisen eväät, kelata sen tympääntyneen haastattelijan ilmeitä että mitä nekin tarkoitti, ei kai mitään.Jäinen räntäsade pyyhkii naamaa kuin karheella kinttaalla ja ihmisiä tunkee kyyryssä pitkin kävelykatua kuin suojaa hakien, piti ja piti ja maanantaina lisää.Väsytti mutta painoin menemään kuin selkäytimellä, tytär tuli perässä enkä oikein tiennyt mitä se siitä ajatteli, oli käyty kahvilla mutta mulla alko oleen päällä taas se väsymys että ei oikein tiennyt, apurahathakemukset oli pitänyt aamulla kirjottaa uusiksi kun kone ei ollut tallentanut ensimmäistäkään PDF:ää, kuka niistäkään tiesi, olisi pitänyt lukea joku opas, pitänyt ja pitänyt, koko elämä yhtä pitämistä ja sitten vielä saa kuullakseen viranomaisten aktivointipuheet.Teki mieli tunkee niitten puheet sinne ja syvälle avaruuden anu saukon mietittäväksi.Päätä jomoi kuin sumuinen särky ja jalkoja vihloi, ihottuma oli taas alkanut pahentua kuin Kondrad Sjerilla Fossumin romaaneissa.Mutta mentävä oli vaikka kättä särki jo se saatanan tapettien repiminen.Elämä oli sitä välillä.Pakko repiä vaikkei jaksaiskaan.

                      Päätä jomotti kun paineltiin pitkin Lidlin käytäviä, Anttilasta oli jo ostettu enimmät ruuat ja mä olin koettanut viimeisillä nuhaisen aivon rippeillä laskea rahojani ja mitä tytär tarttis evästä junaan mistä hyvästä se ei ollu kovin hyvällä tuulella, murkut osaa sitten olla ihania, kysy mitä vaan niin se on joo, ihan sama,otatko tota, ihan sama..siinä alko isukilla päreet lenteleen vähän seinille ku aivot suti jo tyhjää että piti sitä ja piti tätä ja aamusta jo juosta kirjottaan turhia apurahahakemuksia vaikkei sitä koskaan  tiä.Mutta saatiin ruuat ostettua ja kun oli jo Anttilan kassi mukana kävi mielessä miten helppoo olis ollu survoo Lidlissä siihen vaan tavaraa lisää, tuskin sitä kukaan olis huomannu paitti ne kamerat tietty joita siellä on, no en survonu mitään vaan koetin jo kotimatkalla vähän rauhottuu että on kai sitä elämässä muutakin kuin vaan sitä pitämistä ja pakkoo tehä jotain fiilistä,sitä joka taatusti aiheuttaa masennuksen ku tuntuu että on olemassa vaan toisia varten vaikka sekin on elämässä tärkeetä enkä nyt tarkota että siksi ku tytär on käymässä vaan muutenkin.

 

Mistä tulikin mieleeni että Tiina Taviksen, tämän sketsin päähenkilön juttua piti kehittämän eteenpäin kun se kuitenkin jollain omituisella solmulla on uupuneen ummetustautisen, yli-innokkaan partiolaisen keskelle kuumaa hellaa kärstäämisen tarina eli se miten Tiina kuitenkin menestyy kaiken tämän uupelon keskellä ja joutuu sitten tosi tv:n tai jonkin muun median haastattelemaksi tyyliin mitä te voisitte kertoa tavallisille ihmisille menestyksenne salaisuudesta ja mitähän siinä sitten kertoisi, mitä oikeastaan tapahtuu kun ihminen menestyy, kun ihminen unohtaa ihmissuhteensa ja pistää kaiken likoon vain menestyksen puolesta, haluaa vain menestyä ja sitten äkkiä huomaa olevansa kyllä menestynyt mutta yksin.

 

Se oli yksi niitä kaupungin ravintoloita, joista oli ajan mittaan monille ihmisille kantapaikka syystä tai toisesta, tässä tapauksessa osittain siksi että ravintola myi ennen seitsemää halpaa kaljaa ja tämä halpa kalja oli vetänyt paikalle omanlaisensa yhteisön, joukon ihmisiä jotka tuntuivat aina olevan selvillä toistensa tekemisistä ja vaikken minä tuntenutkaan niin tiiviisti kuuluvani tuohon yhteisöön olin käynyt baarissa jo pari vuotta melkein päivittäin.Se oli sopivassa paikassa keskustassa, rauhallinen, viihtyisä ja siellä sai juoda kahvinsa rauhassa tai olla seurassa miten milloinkin halusi.Ihmiset olivat jakaantuneet omiin pöytäkuntiin jonkin käsittämättömän luonnonlain voimasta.Pöytien istujat ja konstellaatiot vaihtelivat illan ja tarpeiden mukaan.Ja sitten oli aina se pöytä jossa lopuksi istuttiin tiiviisti ympyrän muodossa pyöreän pöydän ympärillä ikään kuin rinkinä joka sulkee kaiken muun ulkopuolelleen.Silloin tietää että pöydässä juodaan, juttu lentää kuin pallo kädestä käteen, se on kuin teatteriharjoitus jossa viskotaan sanoja suustaan toiseen, alkeellista tekohengitystä jolla jokainen imee voimaa toistensa mielikuvituksesta.Kielikuvat liikkuvat enimmäkseen navanalisessa maastossa, häpeän ja naurettavuuden mielikuvissa

 

13.1.2007

 

Niin minnehän se on oikeestaan tämän touhupeten romantiikka kadonnut tässä vuosien saatossa ja talmatian uhatessa, sellainen tähtiä hipova kauneuden kaipuu kun seisoo avaruuden äärellä tai huokuu naisen rintojen lipeillä sen tunnon vallassa että jos tästä ihanuudesta en kajahda kupoli kuutamolle räiskyen niin hyvä on tai rupean paistelemaan lättyjä intohimon viimeisillä tulilla kun muutakaan en keksi.Sellainen romance -tunne, on ollut paljon konflikteja viime aikoina ja väsymystäkin tietty mutta eniten mä Suomessa aina inhoon sellaista liiallista riitelemistä ja kukapa ei kaipais pehmeän ihon puuteria aina välillä mutta täytyy nyt enemmän pusertaa maalia seinään vaikka eilen katsoinkin elokuvaa pollockista ja muistin taas sen mitä oli kun tempaisi lastan käteensä ja alkoi sutia maalia kankaalle, kun järki nyrjähti intohimon liukkaalla polulla ja mieli musteni näkemään tähtiä ja sellaista intohimon ihanuutta, että järki jäi siinä kisassa jälkeen heti lähtökuopissa.

 

Ja kyllähän minä sitä ihon kosketusta olen tuntenut vaikka kaikki oikeastaan tuntuu parin vuoden yksinäisyyden jälkeen oudolta, on kuin ei tietäisi mitä on tekemässä ja takana on sentään parikymmentä vuotta parisuhteiden ristiaallokkoa.Silloin ajattelen monesti että tää on niin kovin samaa kuin avioliitossa – on kiireitä,tekemistä ja se tunnepuoli hukkuu sinne kiireen keskelle,korkeintaan joku riitin jäsen hokee harjoituksista toiseen että panettaa mutta sekin on vaan hupaisa juttu.Kuulostaa jonkun italialaisen sukunimeltä.Vito Panetta.Mafiapomo.Takana verinen mutta sitäkin sotkuisempi historia Sisilian mutkaisilla kujilla.

 

Jätetään ny noi eksät ja munapäät joita maailmassa on ihan tarpeeksi, eksä ei niihin kuulu vaan on fiksu ihminen vaikka joskus nälvinkin mutta sehän käy vaan harrastuksesta, tosin eräs lukija oli sitä mieltä että minut pitäisi panna johonkin suojelkaa morokolli morokollilta –ohjelmaan, etten tekisi itselleni liikaa vahinkoa kirjoittelemalla blogiini mitä sattuu.Kerroin nuoremmalle tyttärelleni että minä olen pari vuotta yksin asuttuani tullut höperöksi ja hän oli samaa mieltä, täällä sitä mennään nytkin maalipurkkien ja paperien ja pakkelien seassa ku opaskoiraa vailla.

                      Mutta seinät alkaa saada maalia päälleen ja vanha Kohon keppi on hyvä varsi telalle ku siihen teippaa kiinni ja illalla tuntuu saunan päälle älyttömän hyvältä kun on tehnyt ruumiillista työtä, väsyttää ihan oikeasti, ei tartte miettiä nukkumista.Puolitutulla Kalevan toimittajalla ois ollut tuparit mutta en jaksanut edes ajatella menemistä kun sunnuntaikin pitää maalata seinää.

 

                      Se että eksä reagoi siihen tekstiin niinkin voimakkaasti hämmästytti, alkoi taas sättiä raukaksi, en tiä miksi mutta mietin muuta – hän ei ole koskaan aiemmin lukenut niitä juttuja meidän avioliiton alkuajoilta, joten saattoi olla että muistot heräsivät, eivät ne mitä minä kuvasin vaan jotkin omat.Meillä kaikilla on omamme.Mielikuvat siitä mitä tapahtui.Olisi luullut että kahdenkymmenen vuoden jälkeen hän jo näkee miten vaikeaa minun oli alkaa isäksi kun oma isä oli ja on sitä mitä on, Oidipuksen kuningas Laios joka haluaa tappaa oman poikansa mustasukkaisuuttaan.Siitähän se tragedia kertoo – isän ja pojan vihasta joka lopulta tuhoaa kaiken, koko konkkaronkan eli perheen.Ostin sen joululomalla divarista.Karu tarina joka vaatii näyttelijöiltä paljon.Sitäkin mietin kun ajattelin että meillä on niin paljon tietoa oidipaalisuudesta yms jotta on vaikee päästä sen ryteikön läpi siihen varsinaiseen tunteeseen eli vihaan ja mustasukka päässä pankkia rosvoavaan kuningas oidiopukseen.Siitä juorusin ja juttelin yhden teatterin työntekijän kanssa joka tiesi taas vuorostaan juoruta että Juoksunhaudantie ei oikein Oulun kaupunginteatterilla suju mutta näitähän piisaa juoruja mutta pakko kai niitä on kirjata kun seiskaan oon menossa töihin…

 

                      Eron aikoihin mua vaivas pakkomielle siitä että puhkaisen oman silmäni, olin maalannut vuosia ja nähnyt paljon, se oli näkemistä todellakin ja tuo pakkomielle tuntui tutulta ikään kuin olisin tehnyt jotain pahaa, ehkä siellä kutkusi taustalla lapsuuteni lapselliset insestiset tunteet ja rakkaus äitiin, isän poissaolo, koko tämä repertuaari mutta tuska oli todellista, eron tuska, niin omani kuin se entinen, isän ja äidin ero eikä mun tarvinnut lukea oidipusta koska se oli siinä, musta oli tullu jumalan hullu suunnilleen ja tuon tuskaisen pakkomieleeteen saattelemana minä erosin.Kun tulin Ouluun eräs paikallinen Leinoa laulava muusikko kysyi kerran ennen keikkaansa tiedänkö minä mitä on tuska, sanoin että tiedän ja mietin että mahtoiko hän sitten tietää kun vastapäätä istuu mies joka oman eronsa ja isänsä hylkäämisen tuskassa on tukkimassa kaikkia mahdollisia sukkapuikkoja silmäänsä, ei jaksa enää nähdä, ei haluaisi nähdä totuutta, ei hyväksyä vaikka tietääkin että on pakko, että vain surun tie vie pois siitä kusesta jonka ero ja isättömyys ja kaikki se sotku aiheutti.Vain suremalla sen mikä surtava on pääsee eteenpäin.Masennus sanovat viisaat on kyvyttömyyttä surra.

 

                      Eli tätä maalia ja Oidipusta, kuningas Paksujalka, Stinkfood vaikka Zappan Stinkfood olikin haisujalka muistaakseni.No kämppä haisee maalille ja monta kertaa on tullut kirottua ku ylipäänsä suostuin tähän remppaan, hidasta on kun pitää kahteen kertaan vetää pohjustus, seinä on sen verran vanhaa sementtia että en ainakaan minä saa sitä ihan tasaiseksi vaan pohjustan paremmin maalilla niin että voi sitten maalata vielä kerran, kävin ostamassa tärpättiä ja suojamuovia joka ei kyllä ollut raposta.Kalevassaa kerrottiin EU-laista joka alkaa verottaa erilaisia yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja katsoo että niiden toiminta on liiketoimintaa.Palasi mieleen asukasyhdistyksen liiketoimintasuunnitelmat, joista itse asiassa puhunikin yhden jäsenen kanssa toissa päivänä tai oliko eilen kun kävin baarissa, johon entinen pelikaverini ammuttiin teloitustyylillä vuosi toista sitten.Olin kyllä luvannut itselleni että siihen baariin en mene mutta tulipa mentyä ja näin pöydänkin jonka ääreen tämä kaveri kuoli, kaksi lasta jäi ja leski.En oikein vieläkään osaa ajatella asiaa, se vain tuntuu niin oudolta vaikken häntä kyllä enää aikuisena niin hyvin tuntenut, joskus nähtiin ja oltiin kovikin nostalgisia entisiä pelimiehiä, keski-ikäisiä kyynelehtiviä äijänkäppänöitä.

 

                      Mutta jos ajatellaan nuorta naista niin kuin siinä kuvauksessa oli niin mitä tapahtui – toinen yrittää vokotella naista mutta tämä lähteekin toisen mukaan, ei ole kiinnostunut miehestä josta sitten tuleekin hän aviomiehensä vaan menee toisen kanssa, sitten epäluuloisena tutkii tilannetta ja paljastuu että tämä toinen johon hän on ihastunut onkin pettämässä omaa tyttökaveriaan.Onhan se aika noloa kun moisen asian sitten myöhemmin kertoo tälle jota ei aluksi huolinut ja pelkää ,että nyt se toinenkin sitten lähtee lätkimään, tällaista nuoruuden et sää mua rakasta juttua josta kaikki riitelee suhteensa aikana ainakin aluksi.Jostain sieltä se eksän nolostus tuli tai sitten hän kohtasi jotain omaa menneisyyttään.

 

                      Eli mitä asiaa siinä käsitellään – sitä että ei rakasta isää tarpeeksi, miestään, tai on halunnut jotain toista, häpeää sitä, omaa vihaansa, haluaisi piilottaa sen, se kai se teema on, se että hyvinkasvatetut tytöt eivät saa näyttää vihaansa tai pitää kertoa fantasioita siitä miten ei olekaan niiden vanhempien lapsi joiden luuli olevansa vaan on syntynyt jossakin hevon vitun Unkarissa kansannousun aikaan, luotisateessa rähjäisessä hotellissa missä kaksi neuvostoarmeijaa vastaan taistelevaa sankaria yhtyy juuri ennen kuolemaansa, mies saa surmansa mutta nainen onnistuu pakenemaan, synnyttämään lapsen joka sitten adoptoidaan Suomeen ja joutuu kasvatiksi perheeseen johon ei olisi edes halunnut syntyä.

 

                      Kaunis tarina.Saako sellaisen kertoa, kenen tarina se on, varmasti jokaisen joka on kokenut vihaa omia vanhempiaan kohtaan, arvellut syntyneensä ihan väärään perheeseen.Olisi varmasti komeampaa syntyä keskelle kansannousua, keskelle kiihkeää taistelua, sotaa, kuoleman ovimatolle kuin Jeesus-lapsi.

 

Kuvittelin yöllä munapäitä ja muita tympeitä tyyppejä jotka jaksaa aina saarnata miten asiat pitäis olla tai jotka jotenkin kuvittelee tietävänsä asioita paremmin, sitten palasin hetkeksi Peran tarinaan ja Peran mielikuvitusystävään, markukseen kun kirjoitin kokeeksi liuskan tyhjää paskaa siitä miten Pera/Markus vihaa kaikkia omahyväisiä ihmisiä niin kuin traumatisoitunut ihminen yleensä tekee, koska hän on joskus menettänyt jotakin, hajonnut, nähnyt hajoamisen, perheen hajoamisen yms ja sitten Markus takookin jo pesäpallomailalla yhtä tällaista kusipäätä aikansa kuluksi, katkoo siltä luita ja teloo polvet, huitaisee lopulta tyylikkäällä laakalyönnillä hengiltä mokoman paskiaisen.Siis tällaista kevyttä unihiekkaa silmille siinä ennen nukahtamista kaiken porvarillisuuden ja omahyväisyyden mietiskelyn ohessa kunnes jossain kohtaa sitä fantasiaa iski suru, kumma tunne siitä miten turhaa vihakin on, miten sillä ei saa takaisin sitä mitä on menttänyt, ei vaikka Pera/Markus kuinka nuijisi kuvitelmissaan muutaman porvarioppilaan 70-luvun vallankumouksellisuuden ja oma n vihansa hengessä hengiltä.Tuli vain sellainen tyhjä olo.Siinä se makasi silmien edessä tämä hakattu tyyppi, Markus heilui mailoineen kuin hullu että hänelle ei enää vittuilla, oikeen siis kunnon psykopaatti joka ei paljoa toisia poskia kääntelee vaan kääntelee enemmänkin toisten posket mustelmille jne..

 

Lapsiin vetoaminen on aina tehokasta.Isä kirjoittaa blogissaan ja julkisesti jotakin mitä lapset saavat pussi päässä hävetä koulussa ja pihoilla.Mitenkähän pitkälle sellaisenkin vallankäytön voi viedä, hallita ikään kuin lasten nimissä.Kun vanhemmat puhuvat lapsistaan niin kenestä he oikeastaan puhuvat.Se on niin helppoa, sain sen taas kuulla ja tottahan toki se panee miettimään kun vihainen naaras pauhaa tulemaan tekstiä luuriin niin että korva raikaa.Ajattele lapsia.Häpeä.Mitä lapsetkin ajattelevat kun niillä on noin kelvoton isä.Jotain tää jo naurattaa, tällainen juttu.Mutta pahempaa kuin lapsiin vetoaminen on sanoa että kirjoita jostakin muusta kuin esim.hänestä tai hänen vanhemmistaan.Siis – unohda oma menneisyytesi, 18 vuotta.Vaatimuksia voi esittää mutta entä jos ne koskevatkin sun omaa identiteettiä, sitä kuka sä olet.Pitääkö silloinkin vaieta.Sillonhan toinen osapuoli ilmoittaa omistavansa yhteisen menneisyyden, sulla ei oo siihen edes oikeutta.No ymmärrän kyllä että julkisuus on vähän eri asia.Toinen ehdotus eksällä oli että kirjoita fiktiota, sanoin kyllä että niihän mä teenkin vaikken osaakaan sepittää kovin hyvin.Mutta se teksti oli sepitettä, muistin varassa luotua todellisuutta, kuvitelmaa jonka takana oli asioita jotka olivat tapahtuneet tai sitten eivät.Missä vaiheessa todellisuus muuttuu sepitteeksi.Milloin havainto on enää muisto johon sekottuu niin paljon muutakin.Vai muistammeko me aina oikein.Poistettuani tekstin blogista aloin miettiä tällaisia asioita.Mikä kummitus minut pani kirjoittamaan niistä ajoista.Isäkö? Isän muisto.Trauma.

                      Mutta jos aikoo kirjoittaa on parempi unohtaa se mitä muut mahtavat ajatella asiasta.

 

ja mitä minä hänen silmissään olen: raukkamainen, säälittävä narsisti.Tässäkin nyt yksinäni maalaamiseni maalattuani peilaan itseäni tietokoneen ruutua vasten.Raukkamainen temppu.Mitä ihminen oikeasti pelkää.Sitä että ei voi hallita asioita.Oman äidin kohdalla ajattelin aina isästäni että vaikeinta äidille näytti olevan jokin tuntematon uhka tai pelko tuosta poissaolevasta miehestä, jokin jota hän ei hallinnut.Kuvittelen että juuri sitä isä varmaan halusikin poissaolollaan – hallita, kostaa.Mitähän minä haluan.Hallita omaa menneisyyttäni.

 

Uudenvuoden tienoilla

Siinä mä ravaan pitkin katua ja mietin mitä kaikkee pitikään tehdä, soittaa Sanille, käydä Kelassa kysymässä opintorahoista, täyttämässä anomus, ehkä ottaa yhteyttä jo Harriinkin sen Muhoksen keikan takia, ruokakaupassa miettimässä loppiaisen eväät, kelata sen tympääntyneen haastattelijan ilmeitä että mitä nekin tarkoitti, ei kai mitään.Jäinen räntäsade pyyhkii naamaa kuin karheella kinttaalla ja ihmisiä tunkee kyyryssä pitkin kävelykatua kuin suojaa hakien, piti ja piti ja maanantaina lisää.Väsytti mutta painoin menemään kuin selkäytimellä, tytär tuli perässä enkä oikein tiennyt mitä se siitä ajatteli, oli käyty kahvilla mutta mulla alko oleen päällä taas se väsymys että ei oikein tiennyt, apurahathakemukset oli pitänyt aamulla kirjottaa uusiksi kun kone ei ollut tallentanut ensimmäistäkään PDF:ää, kuka niistäkään tiesi, olisi pitänyt lukea joku opas, pitänyt ja pitänyt, koko elämä yhtä pitämistä ja sitten vielä saa kuullakseen viranomaisten aktivointipuheet.Teki mieli tunkee niitten puheet sinne ja syvälle avaruuden anu saukon mietittäväksi.Päätä jomoi kuin sumuinen särky ja jalkoja vihloi, ihottuma oli taas alkanut pahentua kuin Kondrad Sjerilla Fossumin romaaneissa.Mutta mentävä oli vaikka kättä särki jo se saatanan tapettien repiminen.Elämä oli sitä välillä.Pakko repiä vaikkei jaksaiskaan.

                      Päätä jomotti kun paineltiin pitkin Lidlin käytäviä, Anttilasta oli jo ostettu enimmät ruuat ja mä olin koettanut viimeisillä nuhaisen aivon rippeillä laskea rahojani ja mitä tytär tarttis evästä junaan mistä hyvästä se ei ollu kovin hyvällä tuulella, murkut osaa sitten olla ihania, kysy mitä vaan niin se on joo, ihan sama,otatko tota, ihan sama..siinä alko isukilla päreet lenteleen vähän seinille ku aivot suti jo tyhjää että piti sitä ja piti tätä ja aamusta jo juosta kirjottaan turhia apurahahakemuksia vaikkei sitä koskaan  tiä.Mutta saatiin ruuat ostettua ja kun oli jo Anttilan kassi mukana kävi mielessä miten helppoo olis ollu survoo Lidlissä siihen vaan tavaraa lisää, tuskin sitä kukaan olis huomannu paitti ne kamerat tietty joita siellä on, no en survonu mitään vaan koetin jo kotimatkalla vähän rauhottuu että on kai sitä elämässä muutakin kuin vaan sitä pitämistä ja pakkoo tehä jotain fiilistä,sitä joka taatusti aiheuttaa masennuksen ku tuntuu että on olemassa vaan toisia varten vaikka sekin on elämässä tärkeetä enkä nyt tarkota että siksi ku tytär on käymässä vaan muutenkin.

 

Mistä tulikin mieleeni että Tiina Taviksen, tämän sketsin päähenkilön juttua piti kehittämän eteenpäin kun se kuitenkin jollain omituisella solmulla on uupuneen ummetustautisen, yli-innokkaan partiolaisen keskelle kuumaa hellaa kärstäämisen tarina eli se miten Tiina kuitenkin menestyy kaiken tämän uupelon keskellä ja joutuu sitten tosi tv:n tai jonkin muun median haastattelemaksi tyyliin mitä te voisitte kertoa tavallisille ihmisille menestyksenne salaisuudesta ja mitähän siinä sitten kertoisi, mitä oikeastaan tapahtuu kun ihminen menestyy, kun ihminen unohtaa ihmissuhteensa ja pistää kaiken likoon vain menestyksen puolesta, haluaa vain menestyä ja sitten äkkiä huomaa olevansa kyllä menestynyt mutta yksin.

 

Se oli yksi niitä kaupungin ravintoloita, joista oli ajan mittaan monille ihmisille kantapaikka syystä tai toisesta, tässä tapauksessa osittain siksi että ravintola myi ennen seitsemää halpaa kaljaa ja tämä halpa kalja oli vetänyt paikalle omanlaisensa yhteisön, joukon ihmisiä jotka tuntuivat aina olevan selvillä toistensa tekemisistä ja vaikken minä tuntenutkaan niin tiiviisti kuuluvani tuohon yhteisöön olin käynyt baarissa jo pari vuotta melkein päivittäin.Se oli sopivassa paikassa keskustassa, rauhallinen, viihtyisä ja siellä sai juoda kahvinsa rauhassa tai olla seurassa miten milloinkin halusi.Ihmiset olivat jakaantuneet omiin pöytäkuntiin jonkin käsittämättömän luonnonlain voimasta.Pöytien istujat ja konstellaatiot vaihtelivat illan ja tarpeiden mukaan.Ja sitten oli aina se pöytä jossa lopuksi istuttiin tiiviisti ympyrän muodossa pyöreän pöydän ympärillä ikään kuin rinkinä joka sulkee kaiken muun ulkopuolelleen.Silloin tietää että pöydässä juodaan, juttu lentää kuin pallo kädestä käteen, se on kuin teatteriharjoitus jossa viskotaan sanoja suustaan toiseen, alkeellista tekohengitystä jolla jokainen imee voimaa toistensa mielikuvituksesta.Kielikuvat liikkuvat enimmäkseen navanalisessa maastossa, häpeän ja naurettavuuden mielikuvissa

 

Kosketuskammon kumoutuminen
Ihminen ei pelkää mitään niin paljon kuin tuntematonta kosketusta. Hän haluaa nähdä, mikä häneen kajoaa, hän haluaa tunnistaa tai ainakin luokitella sen. Kaikkialla ihminen välttää vieraiden kosketusta. Yöaikaan tai ylipäätään pimeässä saattaa äkillinen kosketus synnyttää pakokauhua. Edes vaatteet eivät suojaa kunnolla; ne on perin helppo repiä, ja uhrin alastomaan, sileään, suojattomaan lihaan on helppo ulottua.
      Kaikki välimatkat, joita ihmiset ovat ympärilleen luoneet, ovat tämän kosketuskammon sanelemia. Ihmiset sulkeutuvat taloihin, joihin kukaan ei saa astua, ja vain niissä he tuntevat olonsa mitenkuten turvalliseksi. Tunkeilijoita ei pelätä yksinomaan ryöstöaikeiden takia, vaan samalla pelätään äkillistä, yllättävää otetta, joka ojentuu pimeän keskeltä. Nyrkkiin puristettua kättä käytetään yhä uudestaan tuon pelon symbolina. Asiaintila johtuu osin sanan kajota kahtalaisesta merkityksestä. Siihen sisältyvät sekä harmiton kosketus että vaarallinen hyökkäys, ja jotakin jälkimmäisestä soi aina ensimmäisen rinnalla. Substantiivi kajoaminen on kuitenkin rajoittunut tarkoittamaan pelkästään sanan kielteistä merkitystä.
      Kosketusinho ei hellitä meistä silloinkaan kun liikumme ihmisten ilmoilla. Kammo määrää sen, miten käyttäydymme kaduilla, ihmisjoukoissa, ravintoloissa, junavaunuissa ja linja-autoissa. Silloinkin kun seisomme aivan lähellä toisia ihmisiä, kun meidän on tarkasteltava ja huomioitava heitä läheltä, silloinkin vältämme koskettamasta heitä, jos se suinkin onnistuu. Jos toimimme päinvastoin, silloin jokin miellyttää meitä ja lähestymme oma-aloitteisesti.
      Varomatonta kosketusta pyydetään joutuin anteeksi, anteeksipyyntöä odotetaan jännityksen vallassa, seuraa kiihkeä ja monesti kouriintuntuva reaktio, jos anteeksipyyntöä ei kuulu, »pahantekijä» herättää vastenmielisyyttä ja vihaa silloinkin kun hänestä ei voida olla varmoja - tämä ventovieraan kosketuksen aiheuttama sielullisten reaktioiden ryväs ja sen äärimmäinen ailahtelevuus ja kiihkeys osoittavat, että kysymys on jostakin hyvin arkaaisesta, alati valppaasta ja alati herkästä, joka ei konsanaan jätä ihmistä, kun hänen persoonallisuutensa rajat ovat vakiintuneet. Jopa uni häiriintyy aivan liian herkästi tästä pelosta, koska nukkuva ihminen on paljon turvattomampi.
      Vain joukon jatkona ihminen voi vapautua kosketuskammostaan. Se on ainut olotila, jossa tuo kammo kääntyy vastakohdakseen. Se edellyttää joukon tiiviyttä, kun ruumis painautuu ruumista vasten ja myös niiden mielentila on tiivis, nimittäin sellainen että ihminen ei kiinnitä huomiota siihen, kuka häneen »tunkeutuu». Heti kun ihminen kerran on antautunut joukon huomaan, sen kosketus ei enää kammota. Ihannetapauksessa kaikki ovat toistensa kaltaisia. Millään erolla ei ole merkitystä, ei edes sukupuolten erolla. Kuka hyvänsä tunkeileekin, se voisi yhtä hyvin olla hän itse. Silloin kaikki tapahtuu yhtäkkiä kuin yhden ruumiin sisällä. Ehkäpä tässä piilee yksi syy siihen, miksi joukko pyrkii kokoontumaan niin tiiviiksi: se haluaa päästä yksilöiden kosketuskammosta niin tyystin kuin suinkin. Mitä tiiviimmin ihmiset painautuvat toisiinsa, sitä varmemmin he voivat tuntea, ettei heidän tarvitse pelätä toisiaan. Tällainen kosketuskammon äkkikumoutuminen kuuluu joukon ominaisuuksiin. Huojennus, joka leviää joukossa ja josta tulee puhe vielä toisessa yhteydessä, saavuttaa huomattavat mittasuhteet kun tiiviys on suurin.

 

16.1.2007

 

Eilen tuli televisiosta vanhemman tyttären poikaystävän, Larin tekemä ohjelma Basaarissa.Lari on tehnyt siihen aiemminkin ohjelmia mutta eilen sitten katsoinkin sen.Ohjelma käsitteli pelkäämistä ja sen olivat tehneet itse asiassa helsinkiläisen koulun oppilaat itse, kuvanneet omia pelkojaan mikä näytti oikein mukavalta.Tietysti sitä on tällaisestakin asiasta ylpeä tavallaan, tyytyväinen vaikka Lari kannataakin ifkiä.Kun näin häntä toista vuotta sitten Helsingissä kysyin että miksi ifki on Suomen suosituin jääkiekkojoukkue pelaajien keskuudessa.Lari ei sitä tiennyt mutta valistin häntä kertomalla ,että sillä on Suomen parhaat palkat ja pisimmät lomat kaikista lätkäjoukkueista.Vitsi oli kyllä napattu suoraan eräästä iltapäivälehdestä mutta nauratti nuorta miestä että olipa paha.No olihan se, ohjelma oli kyllä ihan hyvä, omalla tavallaan autenttinen ja samantyylinen kuin ne aiemmatkin mitä hänen tekemiään olen nähnyt.Mun kannaltani tietysti on tärkeintä, että nuori pari on vielä jaksanut taapertaa yhdessäkin vaikeuksista huolimatta.

                      Mitä nuoret pelkää, yksinjäämistä, vielä pienemmät ötököitä ja kuka mitäkin.Paljonhan Basaarin Mundossa keskitytään nimenomaan pakolaisten ja maahanmuuttajanuorten asioitten kuvaamiseen, itsekin olen saanut postia tuolta Mundon-projektilta ja seuraillut tätä monikulttuurisuuden kasvatusprojektia joka täältä Oulun perspektiivistä näyttää kyllä joskus aika eksoottiselta, onhan Oulussakin maahanmuuttajia mutta joskus tuntuu että he osaavat naamioitua niin hyvin ettei niitä edes huomaa.Varsinaista kulttuurien kohtaamista täällä tapahtuu vähän – ainakin niissä piireissä missä minä nykyisin liikun.Miloussa käy aina joskus joukko somalinuoria katsomassa jalkapalloa screeniltä, siinäpä ne kohtaamiset sitten onkin.Maahanmuuttajien keskus muutti kyllä juuri tänne Heinäpäähän niin että saa nähdä alkaako se näkyä jollain lailla katukuvassa.Tosin ihmettelen miten asukasyhdistykselle sitten tarjotaan entistä maahanmuuttajien tilaa asukastuvaksi, kaupunki itse oli ollut tarjomassa vaikka aiemmin sitä mahdollisuutta ei ollut, itse kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tuija Pohjola laususkeli viime syksynä lehdessä ettei maahanmuuttajien keskus muuta siitä rakennuksesta mihinkään.Siksi ihmetyttikin että muutto tuli näinkin pian, johtuiko sitten rakennuksesta löytyneestä homeesta vai mistä, en ole tutkinut taustoja, itsellä on joskus käynyt mielessä että kaunkohan katsellaan maahanmuuttajia jotka pitävät keskustaan keskellä kaupunkia vanhassa arvokkaassa rakennuksessa.Mistä lie moinen ajatus pätkähtänyt päähän, ehkä siitä että tunnen oululaiset vanhastaan eikä oululaisia aina voi kehua kovinkaan edistyksellisiksi ihmisiksi mutta ei myöskään normaalia ennakkoluuloisemmiksi, tänäänkin kuuntelin sossussa käytyäni baarissa yhden porukan juttuja siitä, miten Oulussa raiskattiin keskellä kaupunkia nuori nainen ja miten nuoret tytöt kuulemma eivät uskalla liikkua kaupungilla yksinään.Tiedä moisista juoruista, ikävämpää oli että raiskaajat sattuivat edustamaan näitä vieraita kulttuureja.

                      Mutta mitenkähän tämä nyt lipsahti vähän eri teille siitä Basaarin tunnelmasta vaikka peloistahan rasismissa niin kuin ennakkoluuloissakin on, puolin ja toisin.Muistan yhden sossun kertoneen minulle miten aina kun hän eväsi joltakin pakolaiselta avustuksia hän sai kuullakseen olevansa rasisti.

                      Niin että…

 

23.1.2007

 

Kun kirjoitin eilen intohimosta ja siitä mitä se saattaa ihmisille teettää niin tässäpä keskustelu jota tänään koulupäivän päätteeksi kuuntelin.

                      Mies istuu ravintolassa ja on enemmän kuin kännissä ja on mies joka ei kuppiin ole syljeksinyt, soittaa naisystävälleen ja kysyy naiselta että mitä sä tarkotat sillä että mä oon hirviö..hetkisen tauko ja mies jatkaa kysymällä että meinaatko että mä tuun kirveen kanssa sun oven läpi…sitten mies ryhdistäytyy ilmeisesti sen takia että nainen sanoo jotakin ja mies kertoo naurahtaen että tämä kirvesjuttu oli vitsi, huumoria ja mies alkaa lällättää rakkaastani, armaastani..

                      Puhelu loppuu siihen.mutta koska mies on mies hän soittaa kohta uudestaan ja kysyy että miksi nainen pani puhelun poikki, aivan pokkana drinkki kourassaan.Ja kysyy että miksi sä panit puhelun kiinni…ja nainen ilmeisesti kertoo jotain koska mies äkkiä kiistää että en mä niin sanononu..tarkoittaako just sitä kirvesjuttua…luulisin..sitten mies saa otteen ja kysyy että niinkö, mietipä likka vähäsen mitä puhut…

                      Kommunikaatio on kiinnostavaa ja taas puhelu katkee ja kohta mies soitaa ja alkaa huutaa täyttä huutoa että saatana ku toiselta menee hermot …en mää sulle huua..koita tajuta että mää rakastan sua..

                      Kuka nainen haluaisi olla tällaisen puhelun kohteena? Tällaisen rakkauden kohteena?

 

26.1.2007

 

Salakuuntelu voi olla hauskaa vaikka sitä ei tekisikään, koska jokainen sana on jo tulkittu sana.Ajattelen nyt tuota edellistä kirjoitustani, mitä onkaan tapahtunut ennen tätä kohtausta elämän kiihkeässä draamassa, on riidelty, nainen on paiskannut miehen pihalle saatuaan tästä ja tämän uhkailuista tai jostain muusta tarpeekseen, mies on ryypännyt liikaa, pettänyt lupauksiaan, herra ties mitä ja päätynyt kapakkaan.Päättää kuitenkin soittaa naiselle, muutama olut tai drinkki on saanut miehen jostain syystä kuohahtaneen mielen lauhtumaan, sehän on niin kovin tuttua, lähdetään kuin pikkupoika kotoa ovet paukkuen että vittu mää sen ämmän luo mee ikinä ja sitten humalan kihotessa päähän alkavat taas lempeämmät mielikuvat raastaa mieltä, viinan pehmentämin aivosolukoin jopa se helvetinmoisena pirttihirmuna näyttäytynyt Puupään Justiina alkaa taas tuntua rakastamisen arvoiselta kapistukselta niin että ei ku veivaamaan puhelimen näppäimiä eli näpyttelemeään tätä nokailaisen ihmevempaimen näppäimistöä että mitä kuuluu armaani.Mutta eihän armas ole unohtanut sanaakaan niistä oviapaukuttelevista haista sinä huora vittu puheista tai mitä ikinä mieltä ylentävää siinä onkaan sanottu.

                      Mutta miehen mieli on pehmentynyt viinanhuurujen simsalabim – tempulla ja päätä saattaa vaivata eihän äiti ny vaan lemppaa mua kotoo fiiliskin kaiken muun morkkiksen seassa varsinkin kun tuli sanottua niin ikävästi siinä ovensuussa, ilmaistua itseään ehkä turhan huonosti, mikäs huora se rakas vaimokulta,tyttöystävä tai kuka ikinä tämän lemmen kohteena onkaan, voihan sitä ihminen riidellä vaikka kissansa kanssa jos ei muita löydy.Mutta kuten sanottua kun nainen ei ole unohtanut sanaakaan hän alkaa papattaa puhelimeen saman tien siitä mitä mies on sanonut, millaisena hirviönä hän miestä pitää ei vain tämän vaan monien muiden samankaltaisten kokemusten jälkeen ja riippuen siitä missä pisteessä tällaisen suhteen kehitys on mies  vastaa että sehän oli vain armaani huumoria, että millaisena hirviönä sä mua pidät.Nyt on miehen vuoro loukkaantua, hän kaivelee esiin taas kaikki ne lempeät muistikuvat naisen kauheudesta, siitä millainen riivinrauta ja kammottavuus se koko koppelo ihan oikeasti on ja siinä se vaan kehtaa vämnkätä että hän muka olisi joku hirviö, saatana, johan siinä alkaa lempeämmänkin miehen sisu kuohahtaa mutta koska mies on hyvällä päällä hän koettaa taittaa juttua siihen suuntaan, jotta rakkaani sehän oli vaan huumoria, luuletsä että mä oon kohta tulossa kirveen kans sun oven läpi.ja sehän tietysti vaan piristää naista entisestään jos kuvitellaan että nainen pelkää jo muutenkin aivan tarpeekseen niin silkka kirveen kuva sielun silmien edessä ei paljoa auta asiaa eikä miehen huumorintaju tunnu elävän ihan reaaliaikaa.

 

 

28.1.2007

 

Sairaalassa hoitaja tulee ovelle ja kysyy että missäs rouva Alapää on, ei vastausta.Sitten hoitaja sanoo vähän kovemmalla äänellä että missä rouva Aina Alapää on, olisi asiaa.Ei vastausta, kolmannella kerralla hoitajaa jo huutaa että missäs se rouva Aina Hellä Alapää on.Ja vihdoin vanha rouva nousta kömyää viimeiseltä vuoteelta keppeineen ylös.

 

No niin kun nyt tämä huumoriosasto on saatu hoideltua on aika siirtyä Aasiaan minkä onkin tälle aamua suunnilleen sopivin manner jonne sijoittua.Eilen oli esitys joka lienee mennyt hyvin, en ollut paikalla koska ei kuljetuskapasiteetti riittänyt ja muutenkin eilinen päivä kului näitten logististen ongelmien hoitamisessa.Olin yhden aikoihin kuntosalilla kun puhelin pärähti soimaan juuri kun olin panemaisillani ja kaikille niille jotka omaavat likaisen mielikuvituksen voin kertoa että olin panemaisillani siis kopin ovea kiinni.Velipoika soitteli ja kertoi että heidän bändinsä toinen kuski on niin lärveissään, että tarvitttaisiin kuski viemään pari soittajapoikaa Muhokselle illaksi, sillä itsellään oli kiire erään tuttavan hautajaisiin joten ja siinä mä sitten pähkäsin väsyneenä että jotta mitä kun ja mitä mulle kuuluu jonkun Pertsa All Starsien keikka joka nyt sattu oleen samassa paikassa ja samassa tilaisuudessa ku Riitinkin.Tiesin että Tarulla oli auto ja se oli menossa sillä Muhokselle joten sovittiin että soitan tai velipoika soittaa neljältä jahka olen päässyt salilta ja saanut vähän polettua ja soudeltua sinisorsaa pois mielestäni ja pahinta väsymystä aallokkoihin joita ei kyllä siellä salilla niin näy ellei sitten laske aalloiksi niitä kumpuilevia maisemia, joita kyllä näkyy kiitettävästi ja jotka on omiaan pitämään miehen mielen virkeänä tai sitten pohjattoman masettuneena.Eli Robert Crayn sanoin – too many women too little time…

 

                      Too many women too little time..

 

                      Salilla oli tutu soitonopettajaksi opiskeleva nuori nainen, juteltiin jumpasta ja muustakin siinä pyöräilyn ohessa vaikka vanhaa miestä vaivasikin naisen läheisyys, salilla on tottunut olemaan omissa oloissaan ja vaikka suhtaudunkin naisiin noin yleensä kohteliaasti ja sivistyneesti niin mies minussa saattaa myös suhtautua vähän eri tavalla varsinkin jos testosteronitaso elimistössä alkaa kohota mutta se nyt meni se ja salin jälkeen painelin Milouhun mietiskelemään näitä logistikkaongelmia, etsin tyhjän pöydän keskeltä backgammonkisaa, pamautin kalevan pöytään ja kelasin että tarvittiinko niitten kahden muusikon kuskaamisen yksi auto lisää ja mistä kuski, kelasin tuttujani enkä keksinyt mitään ajatusta.Sitten tekstasin yhdelle tutulle hätäpäissäni viestin että voisko se lähtee kuskaan, auto oils, sitten toisen viestin Harrille josko se vois lähtee viemään ja jäin taas kelaamaan asiaa, litkin kahvia ja aloin tuntea oloni lähinnä ärtyneeksi.Bändn jätkät veti vähän eri tason keikkapalkkiota kuin me mutta eivät saatanat saaneet edes järkättyä itseään paikalle.Antsku tuli pöytään ja selitin sillekin murheitani, mietin että kapu vois ajaa, sehän on kuskannu ennenkin ihmisiä, Antsu soitti sille mutta kapu oli jo viihteellä yläkerran kuppilassa joten se siitä.Soitin sitten Harrille ja selitin ongelman, olin keksinyt että jos Taru joka vielä kaiken hyvän päälle oli kipee eikä oikein varma voiko se edes esiintyä veis ne kaksi kuppasta muusikkoa sinne Muhoksella niin ne vois tulla vaikka jonkun vasurin kyydissä takas mikäli niitä siellä oli yöllä tulos takas Ouluun.Kysyin Harrilta että oliko näin että joku niistä politikoista tuli yöllä ouluun, ja olihan niitä tulossa, harri itekin menossa Muhokselle Kalliorinteen kanssa.Joten..Harri tosin sano että katotaan sitte otetaanko niitä kyytiin yöllä, sanoin että mulle on se ja sama vaikka jätätte sinne kavulle seisomaan.

 

                      No se asia tuli kuntoon ja huokasin helpotuksesta ja lähdin harjoituksiin joitten piti olla neljältä, tekstailin velipojalle että kyyti on hoidettu, soita ku pääset hautajaisista, ja maksa vähän rahaa tästä logistiikkaongelman ratkomisesta.Menin Narriin ja otin kaljat vaikka olin ajatellu olla ottamatta, huokasin hetken ennenku Leena pamahti sisään,aloin oleen vähän pahalla päällä ja tokaisin sille että nyt pidät päivänpaiste pääs kiinni tai vedän sua nokkaan..No, sain sitten selitettyä sille mitä ongelmia siinä olin koettanut ratkoa kun hermostutti ihan oikeesti että miten homma hoituu,eihän se mun vastuulla edes ollu, ehkä mua nyrsi se että velipoika oli tullu jo aiemmin kehuun keikkapalkkioillaan ja sitte mun tarttee alkaa setviin ku niitten kuski on liian lärveissä viemään porukkaa keikalle, vitutti siis, aloin kehitellä itselleni moraalisen martyyrin oireita kun olin harrilta saanu kuulla senkin, että harjoituspaikan toinen ovi oli mahdollisesti niin kiinni ja lukossa että sinne ei pääse treenaan mutta sitä asiaa en siinä leenalle alkanu selittään kun Tarukin tuli paikalle ja oli kipeen näkönen, nuhanen, selitteli että vointi ei oo vielä hyvä ja kun ei oo kolmeen viikkoon tupakkaankaan polttanu niin voi johtuu siitä.

<!--[if !supportLists]-->-         <!--[endif]-->Se mikä ei tapa vahvistaa, mä tokasin ja selitin että nyt mennään Nietschen opeilla jos ei muuten perkele, mua alkaa ottaa pannuun ku kaikki vastustaa.

<!--[if !supportLists]-->-         <!--[endif]--> 

                      Ehkä taru vähän hämmästy mutta yhden ehdokkaan kampanjapäällikkö oli kuitenkin ehdottanu meille kahta uutta keikka joten otettiin kalenterit esiin ja alettiin merkkaan uusia keikkoja tsekkaan vanhoja ja sitten sen päälle lähettiin harjotuksiin, sanikin oli ilmaantunu paikalle, Jarmo ja Merja odotti jo kadulla oven edessä ja mentiin sisään, kävin kokeilemassa oven saliin mutta en saanu sitä auki, en enää edes kironnu vaan painelin keittiöön ja kerroin porukalle tilanteen tai olin siis itse asiassa kertonu jo sen heti ku tultiin sisään, aloin soitella velipojalle ja siellähän se istu jo saatana Lentävässä vetämässä kaljaa, huusin sille että nyt perkele alat tulla aukoon meille kämppäs oven että me päästään edes jonnekin harjotteleen ku tässä on oltu harjottelematta ja esitys illalla, selitin sille vähemmän kauniisti senkin että mu noo tehtävä hoidella niitten autoja ja logistiikkaa, suoraan sanottuna karjuin raivona ja porukka katteli vähän ihmeissään, velipoika tulkutti että ne mitään maksa mun työstä, kysyin että eikö niistä 700 eurosta edes kymmentä liikenis, ei kuulemma, vituttekin että se vaan kaljaa litkii, alko oleen oikeen kunnon martyyriolo mutta velipoika lupas tulla aukoon ovia jahka saa kaljansa juotua, se asuu sopivasti siinä naapurissa isoa viiden huoneen ja keittiön kämppää yksin joten sieltä löytyy sen verran tilaa ja treenata oli pakko ku tarukin oli ollu poissa ja kipee.

 

                      No menin vielä raivoni raivottuani kokeileen salin oveen ja sehän perkele aukes, ehkä se pelko että se ei aukee oli saanu mua kokeileen ovea liian varovasti:no mä menin sanoon sitten porukoille että asia yes, harjotukset alkaa, sitten piti vielä selvitellä velipojan kanssa sitä logistiikkaa, se olis voinu tuoda meille kahvii kämpiltään mutta ei halunnu lähtee tuopin äärestä, sain uuden raivarin, vitutti koko touhu mutta parin tekstailun jälkeen saatiin asia sovittua siihen pisteeseen että kuski löytyy, velipoika jo ihmetteli että tähänkö tää meni, teki mieli sanoo että mihin muuhun ku kuskit istuu lärveissään eikä koko vitun kaupungista tunnu löytyvän selväpäistä ajajaa, ittelläni kyllä on kuorma-autokortti mutten ole ajanu vuosiin, sanoinkin sitten ulkona tupakalla Leenalle että olisin lähteny ite ajaan mutta ku meillä ei olla vielä niin kuuluisia niin en viitti tappaa porukkaa ihan vielä…

 

                      Harjotukset meni hyvin, porukalla oli energiaa, ehkä mun raivoominen tarttu, pistin vähän vanhaa kärppävauhtia päälle vaihteeksi, mikäs siinä, Taru sai sovittua kuskaamiset näille muusikoille, mua säälitti, se teki sitä kipeenä, sen näki ja kun tulin kotiin luin blogistani että se oli epäilly jaksaako se tulla..ja sitten vielä kuskata näitä muusikoita siinä sivussa..kukahan täällä ekana kehittää kunnon moraaliset marttyyrifiilikset..

 

                      Kotimatkan kehittelin näytelmää jonkun taiteilija ja politikon välisestä konfliktista jossa se poliitikko on vanhan ajan muurahainen, vastuullinen ihminen ja taiteilija sellanen mozart-veijari joka vetelee saliweriaan nokkaan millon ehtii, oikeen sellanen nerokas ylimielinen paskiainen oikeen viimesen päälle, sateli lunta ja Kansankadun uudet punatiiliset talot uinu pumpulisen valkoisessa pilvessä kuin kruuaan etsivät prinsessat…

 

5.2.2007

 

Kun tässä on joutunut jonkun verran kuuntelemaan juttuja tasa-arvosta, tuosta kaikkien tasaraha-arvien karkkipäivän kommellusjutusta ja siitä palauttaako loppurahat äitille vai ostaako talvikenkiin varatuilla kolikoilla pornolehtiä eli muistan miten eräs tuttavani selvitti mulle kapakassa kerran taannoin mitä se on.Hän oli tullut nuorella iällään isäksi ja kun vaimoparka siinä pää pökkyrässä ja itkevä mukula kainalossaan ja tasa.-arvoklausuulejaan esitellen setvi omaa sekavaa äitisuhdettaan sai mies kerran, sen hän mulle itki tuoppi kourassaan kuullakseen että ei suju enää tämä aviollinenkaan elämä ellei ne tasa-arvoasiat ala tulee kuntoon. Mieshän oli aivan sanoisinko äimän käkenä koska tuollainen veto oli vaimon puolelta kovinkin jos ei ovela niin ainakin hänen miehisyyttään murjova joten mies sanoi kaiken perherauhan nimissä muuttaneensa olohuoneen sohvalle nukkumaan, saipan vaimokulta levätä rauhassa eikä hänkään ollut siinä vonkumassa jotain ilta illan perään.No, mies sipaisi huuliaan ja nauraa pärskähti että arvaa meniko suunntelma putkeen.En osannut sanoa mitään ja niin mies valisti mua että viikon hän oli saanut siinä sohvalla makoilla aivan rauhassa kunnes yhtenä iltana vaimokulta oli passannut itsensä olohuoneen ovelle sangen nolon näköisenä ja alkanut mankumaan että on sulla kuule niitä aviollisia velvollisuuksiakin…Kysäisin että menitkö heti täyttään niitä velvollisuuksia mihin mies naurahti synkästi että en sinä yönä mutta seuraavana..pitihän sitä vähän taktikoidakin..

 07.03.2007 12:16 | 

Lentävien lepakkojen osastolla on viime aikoina pitänyt kiireitä.Eilen oli asukasyhdistyksen vuosikokous, muutamia ihmisiä sentään paikalla, minulla poskiontelotulehdus.Viikonlopun vietin Suomussalmella, käytiin Eevan kanssa katsomassa paikallisen Retikkateatterin Hiirenloukku, tämä agatha Christien kestosuosikki, jonka oli ohjannut Ulla Schroderus.Teatteri oli vanhan K-marketin tiloissa, iso ja viihtyisä, näyttämö hyvin lavastettu ja esitys ihan toimiva.

                      Tässä kun muutenkin on syyskuusta asti ollut teatterin kanssa tekemisissä.Eilen yksi hallituksen jäsen kysyikin kokouksessa, että onko hän kuullut oikein että olisin teatterissa hommissa, selitin asiaa vaikka tältä erää vaalikampanjointi onkin ohi.On tullut käteltyä kansanedustajia ja nähtyä vasureitten puheenjohtaja lähietäisyydeltä, toistakymmentä keikkaa ja rahaakin tuli jonkun verran.Pää on kohtuullisen tukossa, koulua pitää käydä, tenttejä tenttiä, setviä sekavia raha-asioita.

                      Asukasyhdistyksen kriisi vaatii monia hallituksen kokouksia, piti kuunnella ihmisiä jotka tuntuivat ajautuvan konflikteihin koska asetelma on outo – kaupunki, Oulu siis, toimii oman organisaationsa kautta, yhteistyöryhmän ja yhdistys toimii omana toimijanaan.Siinä on aina joku ristiriita, sitäkin on ollut mietittävä.Mutta asia kerrallaan.

                      Nyt kokeilen tätä blogia taas kun istun kotona potemassa ja syön antibiootteja on koulusta on hiihtoloma, ensi viikolla jo taas tenttejä.Ja teatterissa pitäisi alkaa suunnitella sanin lastennäytelmän markkinointia ja mahdollisuuksia viedä asiaa eteenpäin, kirjoittaa Tiina Taviksen juttua lisää.Köyhä olen silti mutta so what.Lentävien lepakkojen osastolla riittää puuhaa ja koetan nyt vain orientoitua tähän rauhallisempaan tahtiin.Vaalit tulee ja menee ja siitäkin on vielä jotain sanottavaa kun tuli nähtyä vähän sitä kampanjointia, kuultuakin jotakin mutta katsotaan sanoi tohtori.

                      Yhdistys on siitä absurdia touhua että samalla kun itse kiikutan anomuksia Oulun kaupungin työvoiman palvelukeskukseen niin sieltä lähdettyäni kävelen yhdistyksen hallituksen kokoukseen päättämään kuka palvelukeskuksen asiakkaista palkataan meille työllistettynä, tuntuu kuin olisi jossakin oudossa rumbassa mukana, rumbassa jota eivät ainakaan politikot enää osaa hahmottaa, sen verran olen niitten puheita kuunnellut.Jotain on tekeillä eikä sitä oikein osaa hahmottaa mutta täytyy pitää tätä kirjaa niin ehkä jotain selviää.

                      Muitakin suunnitelmia on, lehtijuttua kirjamessuista pähkättiin Sanin kanssa vaikka välillä Sani tuntuukin aivan liian innokkaalta kun oma pää alkaa tukkoilemaan liiankin kanssa.Ja jippiin palstoilla käy kiivas keskustelu Oulun raiskaustapauksista, ehkä liiankin kiivas, en ole kovin paljoa jaksanut enää jippiiseen päin katsella kun blogista katosi paljon tekstiä taivaan tuuliin.

                      Mutta näin mennään.Ja lepakot lentää.

 

tiukassa
07.03.2007 10:30 | 

- Tiukassa, tiukassa…

                      Päässä soi Tiina repliikki näytöksestä, siitä kohtauksesta jossa ulkoistettu Tiina-parka istua päkittää pytyllä ummetustaan potemassa,seikka joka kyllä on tuttu mulle jo kaukaa nuoruudesta ja varmasti kaikille niillekin jotka ovat viimeiseen asti koettaneet ponnistella ja pitää paskat sisuksissaan.Mutta tää repla tulee Merjan suusta kun itse suuri Ulkoistaja soittaa hänelle kesken täysistunnon ja kysyy kuuin niin monesti kysytään että onko paha paikka ja Tiina-parka vastailee kesken päkityksen että eipä oo, ei sit yhtään paha paikka.

                      No nyt ei ole tiukassa Tiina-paran kohti ikiomaa burnoutttiaan päkittävä suolisto vaan luuliiman ja ties minkä pässin luitten jämistä keitetyllä liimalla seinään liimattu tapetti.

                      Tiukassa, tosi tiukassa, onkohan tämä nyt jokin jumalten kosto liiasta huvituksista.Mutta minä nakkaan lisää vettä kehiin kuten Ansku Miloussa päivällä neuvoi, kun kävin kahvikupin ajan päivystämässä jotta lähtiskö elokuviin vai kotio rappaan seinää, päädyin kotio kun alkoi kehittyä intohimo tuon tapetin irtirepimiseen,jonkinlaista terapiaa se varmaan on.Ja Sani lupasi tulla huomenissa katsastamaan jatkoa kirjoittamiselle, perjantaina pitäis lähteä reissuun ja ens viikolla on esitys.Kiire, kiire, voi että’ sitä tuntee itensä tärkeäksi ihmiseksi, suorastaan korvaamattomaksi.Pitäiskö uhrata hetki itsenäisyyspäivälle ja kaikille niille jotka sodassa kuolivat.Korvaamattomia ihmisiä on hautausmaat täynnä.

                      Laitoin sentään tytöille hyvät itsenäisyyspäivän toivotukset.

                      Kalevassa oli Meritulli-Heinäpään asukasyhdistykselle kirjoittamani kannanotto katuvalojen puutteesta.

                      Kun menin Milouhun piti kapteenin heti aloittaa että sieltähän se itse pimeyden ruhtinas saapuukiin, valon herra vai mitä kaikkea sanoikaan mutta kun on kädet kipeenä tapetin repimisestä niin se on hymy tiukassa, tosi tiukassa välillä mutta onneksi iskelmäradio soittaa parhaita kotimaisia iskelmiä niin voin esityksen Vikun ja Vakun tahdissa lauleskella jotta mä joka päivä töitä teen joka ainoa päivä seitsemäksi meen…

                      Just niin.ja tapetit on tiukassa.

 

the end
08.03.2007 13:50 | 

Niin että tänne mä nyt päädyin pitämään tätä blogia, saa nähdä millä intentisiteetillä tätä jaksaa, ensi viikolla alkaa taas koulu ja tenttikausi ja uusi opintojakso, siellä painetaan aika vauhdilla eteenpäin.Sanin kanssa pitäis ruveta kirjottamaan näytelmän tekstiä ja miettimään lastennäytelmän edistämistä mutta ne on ens viikon asioita.Itse ajattelin eilen enemmänkin Estoniaa ja tätä runoa jonka kirjoitin jo aikaa sitten eron tunnelmissa.Mietin miten päästä eteenpäin tuosta kuvasta joka silloin 95 jäi Lopella päähän – laivasta joka nousee pystyyn, ihmisistä jotka tippuvat käytävissä kuin syvissä mustissa kuiluissa.

 

12.03.2007 11:19 | kovaniemi markku

I hate Mondays laulettiin aikoinaan jossakin biisissä joka oli erään opiskeluaikaisen tuttavani mielibiisejä – amerikkalaiseen tyyliin tämä vihaaja pisti konetuliaseensa laulamaan ja ilmaisi näin mielipahansa maanantaiaamujen paskamaisuudesta.No siihen minä en ihan pysty mutta tokkurainen aamu poskiontelotulehduksessa ja sitkeässä nuhassa pakotti jäämään pois koulusta, tentit puskevat päälle ja millään ei jaksaisi lukea.Pää on kuin tokkurainen kasa sementtiä jolla pitäisi älytä jotakin jostakin käyttöliittymästä.Mutta kun ei älyä mutta silti pitää yrittää.Yhdistyksen vuosikokouksen pöytäkirja on tekemättä ja paperikasat alkavat pinoutua pöydälle kuin uhaten haudata minut allensa. Uber alles kohta koko homma.

                      Mutta eiköhän tämä tästä kun alkaa parantua.Antibiootit eivät tunnu tepsivän, olenkohan kehittänyt jo resistanssin kanssa niille.En tiedä.Blogin pitäminen väsyttää, en oikein keksi mitään relevanttia sanottavaa ja päässä jyskyttää tenttikiire, yksi tentti tuli hylsynä takaisin kuten amkilaisten ammattitermi kuuluu koska olin niin väsynyt ,etten jaksanut muistaa mitään ,sepitin sitten omiani,tuskinpa se nyt säälistä mua läpi päästää.

                      Muuten kirjoittelin viikonloppuna jotain kehitelmää Tiina Taviksen juttuun, taidetoiminkunta näyttää järjestävän uuden näytelmäkirjoituskoulutuksen, sinne pitää päästä.Jumalan ulkoistamisesta tuli juttu jonka lähetin Jarmolle kun sitä tuon näytelmäprojektin eli sketsipäläyksen aikaan puhuttiin. Itse jumalakin joutuu työnhakuun ja reppufirman pitäjäksi, miksi sitä pitää töissä koko ajan kun ihmiset huutavat sitä apuun vaan hädässään.No näin se menee tää homma.

 

vaalihuumaa ja ATK:ta
15.03.2007 15:28 | kovaniemi markku

Eilinen tentti mennä ujelsi miten ujelsi, olin väsynyt ja viskelin aamulla kuuden aikaan naamariin kaikki pillerit mitä pöydältä löytyi – antibiiotin, antihistamiinin ja aspiriinin, harvemmin olen mennyt suorittamaan jotakin niin doupattuna, minähän alkaisin tällä menolla sopia jo hiihtourheilun mannekiiniksi kun istua ähellän kirjoittamassa pilleritokkurassa tietotekniikasta. ATK näyttää olevan vallankumouksellinen voima –se on uudistanu kaikki sanastot ja terminologian, kaiken tietoon liittyvän käsitteistön.Itse asiassa ATK näyttää tulleen tiedon synonyymiksi.Sitä siinä pähkäsin kun kirjoitin vastauksia jollakin selkäytimeen verrattavalla kapistuksella, jollakin ydinjatkoksella joka sentään vielä toimi. Saa nähdä pääsenkö läpi.

Yksi tentti meni jo läpi ja aika hyvinkin vielä mutta lisää tulee montakin ennen kuin minusta on tehnyt pätevyydeltäni kirjaston johtajan veroinen virkamies. Se on kuitenkin nyt tavoitteena vaikka tuossa kun kaupungissa heiluva äitini kävi kylässä hän muisti kertoa Kokoomuksen Kataisen arvostelleen vaalitentissä sitä miten kaikki Suomen työttömät istuvat koulutuksessa. Siellähän me.Tässä on jo nähnyt ettei tarjolla ole enää työtä jolla eläisi. Pitäisi tehdä montaa työtä, enkä minä enää tiedä mistä sitä työtä hakisi koska minut lempattiin työvoimatoimistosta ulos Työvoiman Palvelukeskukseen. Käsitin sen niin että olen jo poistumassa työmarkkinoilta – eilen mesosin baarissa paikallisen sosiaalidemokraatrien lehden päätoimittajan naapuripöydässä jotta Suomea uhkaa nyt tuplaluutaongelma – suuret ikäluokat jotka jäävät eläkkeelle ja minunkaltaiseni viisikymmpiset jotka jäävät eläkkeelle uupuneina työnhakuun.Se on aika metka asetelma eikä siitä vaaleissa niin puhuta.Äänestääkö vai ei. Se jää nähtäväksi, ehkä ihan sympatiasta saatan äänestä vaalien seksikkäintä ehdokasta tai sitten en. Eräs homoseksuaali näyttelijä äänesti myös tällä periaatteella – ja tuli äänestäneeksi vanhempaa uskovaista miestä. Sattuuhan näitä.

 

älkää vetäkö töpseliä seinästä - minä elän
16.03.2007 12:08 | kovaniemi markku

Minusta tuntuu, että me elämme jonkinlaista baabelin kielten sekaannuksen aikaa. Koulussa eli tässä ammattikorkeakoulussa meille opetettiin, että dokumentti on tietovälineen ja sen muodostaman sisällön muovaama kokonaisuus kuten esim. on totuttu ajattelemaan ,että Word-asiakirja on dokumentti, doc ja se doc siinä lopussa ei siis tarkoita lääketieteen tohtoria tai mitään muutakaan tällaista sekavan semanttista.Minulle dokumentti oli aikoinaan jotain muuta, televisiossa esitettiin dokumentteja, dokumentti oli asiakirja, dokumentilla dokumentoitiin jotakin.

                      Ja tässä vaiheessa mulla iskee aina päähän saarikoskimainen osaispa latinaa ja sanojen alkuperäisiä merkityksiä, sitä kulttuurin varhaisvaihetta mistä nämä sanat ovat syntyneet niin ehkä osaisi vähän paremmin hahmottaa ongelmaa.Erään opettajan mukaan dokumentti voi olla vaikka tussi jonka metalliputkeen on kirjoitettu jotakin – sehän on tietoväline ja siinä on sisältöä eli tussin tuotemerkki yms tietoja.Minusta kuulosti siltä että opettaja halusi lähinnä härnätä ja saivarrella asialla mutta hyvä niin ,sehän pitää opiskelija hereillä.

                      Mutta vaikuttaa siltä että dokumentti on enemmän informaatiotutkimuksen terminologiaa ja sitä tässä nyt väännetään vaikka posket on vieläkin kipeenä.Sani ja Anna on tulossa palaveeraamaan teatterista ja naisystävän kanssa tulee kommunikoitua lähinnä kuin talttais vasaralla seinää, olo on niin tukkonen.Koulussa kaikki opettajat olivat hiihtoloman jälkeen lähinnä kipeän näköisiä – ikään kuin ei uskallettaisi olla enää sairaana muulloin kuin lomalla jolloin se kiireisen stressaavan elämäntavan ote hellittää ja ihminen tipahtaa petin pohjalle.Kovaa on.Niinku nyt mullakin.Höyryä hengitetään ja nyt saan vihdoikin lopetettua tupakanpolttoa sisällä . ihminen ei ole kovin viisas, se tekee mitä sattuu vaikka siitä olis ittellekin vahinkoa.

                      Mutta näillä eväillä mennään.Vaaleista ei kannata välittää – kaikki politikot kuulostaa olevan nyt huolissaan eniten eläkeläisistä, ne ovat aktiivisinäänestäryhmä – mutta kuvitelkaa miltä tämä maa kohta näyttää kun nämä varhaisvirkeät brezneviläiset tippapulloon kytketyt hengityslaiteakrobaatit hallitsetvat maata ja lähettelevät sairaalan petistä toisilleen tekstareita että tämä oli nyt tässä…

                      Kohta vetäistään viimeinen imu letkusta ellei joku vedä töpseliä seinästä niin kuin Titon kuolemasta väitettiin.

 

kortistoja ja hirmuvaltaa
18.03.2007 11:13 | kovaniemi markku

Perjantaina palaveerattiin Sanin kanssa kolme tuntia näytelmän käsiksestä, kinattiin ja keskusteltiin Tiina tarinan jatkosta. Sanilla oli oma visionsa siitä miten hän jo tekemäänsä synopsista haluaisi kehittää ,minä olin rakennellut Tiinalle taustaa murtuneen sydämen idean pohjalta, tämän biisin jonka kuulin aikoinaan Kengän karaokessa. Jotta Tiinalla olisi tausta laman ajoissa, 90-luvun alkupuolella, koti jossakin Kemijärvellä mistä vanhemmat töiden loputtua olivat valuneet Ouluun, isä ryypännyt itsensä hengiltä ja äiti päätynyt laulamaan karaokea ja tekemään satunnaisia töitä, kouluttamaan itseään, tiina-paralle taas jäänyt päähän se pelko mikä laman uhreille varmaan jäi että pitää painaa hommia hullun lailla ettei menttäisi työpaikkaa..

                      Tästä sitten jauhettiin, jätkillä, siis sanilla ja jarmolla oli vahva visio Tosi-tvstä ja siitä miten koko homma pyörii studiossa ja studion ympärillä, on kisa missä Tiina hakee itselleen miestä.Jne..Minä jankkasin tarinaa, epäilin että sellainen poukkoilu – studio, takauma, studio tekee jutusta vaan pirstaleisen eikä sitä oikein jaksa seurata.Idea oli suunnilleen siinä että ensin juontaja puhuu ja luo illuusioitaan ja sitten seuraavassa kohtauksessa todistetaan että kaikki mitä juontaja sano on pelkkää paskaa, todellisuudessa asiat menee näin. Entwandlung niinku Canetti sanois, paljastetaan koko TV: maailman pintapuolisuus.Minusta se ei ole kovin kiehtova asetelema, räävimistä enemmän, tarvitaan stoori, tästä sitten jankkasin sanin kanssa tuntitolkulla vaikka poskia vihmo vieläkin, käytiin vielä palaverin päälle kaljoilla. KKengässä nuori kuvataideakatemia jäbä tuppasi samaan pöytään kun kuuli että tehdään teatteria.Kaverilla oli synopsis puolen tunnin leffaana ja se esitteli ideansa, nuoren sonninkasvattajan yksinäisyyttä oli ja naapuriin muuttava kaupunkilainen ornitologi joka koettaa saada sonnityypille naista hakemalla sille treffiseuraa, ei onnistu ja juttu päätty siihen. Kehittelin asiaa eteenpäin – jotta eikö se vois kuitenkin tavata naisen, mokata ja sitten lopussa vaikka halais sitä omaa sonniaan yksinäisyydessään ja sitten menis kikkaroimaan vastaostamillaan kiikareilla lintuja järvelle, tulis jutulle niinku loppu, jokin muutos..

                      Ei kelvannu, en kuulemma ymmärtänyt hänen ideaansa, no samapa tuo.

                      Mutta nyt luetaan tenttiin suomen ja koko maailman kirjastojen ja kirjan historiaa, sitä miten kirja Euroopassa oli uskonnon ja uskon levittämisen välikappale tai miten Ranskan vallankumouksessa takavarikoitiin kirkon kirjat ja piti kehittää tapa luokitella ja lajitella tätä valtavaa kirjamäärää, siitä kehittyivät kirjastokortit, nämä pahvilappuset johon saattoi identifioida aina yhden teoksen – samalla metodilla kyllä vallankumouksen aikaan identifioitiin sitten myös ihmiset, oli helppo löytää joku jos piti pistää linnaan tai tappaa.Jugoslaviassahan näitä kortistoja käytettiin etnisen puhdistuksen välineenä kun jokaisen ihmisen etninen identiteetti oli merkitty kortteihin,helppoa löytää muslimit jne…

                      Että sellaisen korttien plärääjiä ne kirjastotätit on.Käyvät vessassa kiilottamassa vampyyrinhampaitaan ja tulevat taas pläräämään korttejaan…

 

ulkoista itsesi unto
20.03.2007 15:30 | kovaniemi markku

Pääsin kuitenkin tentistä läpi, siitä toisestakin ja jaksoin valua kouluunkin aamulla kuulemaan tiedonhankinnan saloista, opettaja nilkutti luokkaan niin kun olisi hankkinut tietoa vähän liian jäisiltä teiltä.Mitä tietoa sitä en kysynyt mutta tämä automaattinen tietojenkäsittely, tietoliikenne, tietoverkot ja miksi kukin tätä nykyistä sähköistä julkaisualustaa kutsuukaan, tätä kaikkea avioliiton ulkopuolella syntynyttä au-tomatiikkaa joka näyttää valloittaneen maailman kokonaan.

                      Ainakin se on melkoinen riesa välillä kun pitää kiirettä eikä jaksaisi ajatella mitään tai sitten kun naputtaa tätä tekstiä ja päässä pyörii jo kaikenlaista kiireisen päivän jälkeen sekin miten Liisa Jaakonsaati moitti viestintää demareiden tappion syyksi ja minä mietin että mikä vitun viestintä kun en huomannut demareitten kampanjaa muualla kuin Tytti Tuppuraisen punaisen pakettiauton kyljessä.Politikot ovat sokeutuneet todellisuudelle jo kauan sitten, he elävät jo maailamssa jossa eletään ulkoistamisen uhan alla neljän vuoden välein kuten Unto Valpas lausui Haukiputaalla, missä olimme esiintymässä helmikuussa.Totta Mooses ulkoistetaan ja ulkoistetaan, en silloin vitsiä ihan tajunnut vaikka sketsimme nimi olikin Ulkoista itsesi – tiina. No nyt tajusin.

                      Tai ehkä kaiken takana on jokin uhkaavuus – Leena Luhtanen saa kimppuunsa iltapäivälehden ennen vaaleja, kirjoitusten sävy on moralisoiva ja uhkaileva omalla tavallaan, tivataan onko poliitikko tehnyt rikoksen maksamalla verottomasti. Suuret ihmisjoukot tivaavat sitä iltapäivälehden välityksellä, massat puhuvat ja poliitikko vastaa.Mitä vastaa.

                      Vatsaan se ei ainakaan satu ja nyt pitää ruveta lukemaan seuraavaan tenttiin. Eilen lääkärissä joka totesi minut terveeksi, lähetti keuhkokuviin ja kyseli tupakanpolttotavoistani, kerroin saaneeni valistusta jo entiseltä anopiltani joka aikanaan teki töitä sairaanhoitajana keuhkosyöpäpotilaiden kanssa.En ole humoristi. Nikotiini on orjuuttava aina ja odotan huvittuneena tupakkalain voimaantuloa kesäkuussa.Missä me sitten poltamme.Vai pitääkö minun liittyä Donnerin ja Anderssonin joukkoon ja lopettaa polttaminen itsekin.Tympeää se kyllä on monesti, orjuuttavaa.Mutta lopettaminen taas tuottaa toimintatarmoa joka pitäisi pystyä purkamaan johonkin.Jos rupeaisi hajottelemaan v´baarien kalustuksia aikansa kuluksi. Ei.Jotain järkevämpää pitäis olla.Mutta kuten sanottua tentit kutsuvat, savitaulut ja kirjan pitkä vaiheikas historia kaukaa Babyloniasta ja Mesopotamiasta viidentuhannen vuoden takaa tähän päivään.

                      Ja siellähän se Irakin taitaa olla.Outoa ajatella että joskus se oli kultuurin yksi kehto, alkukoti.

 

eroamisia ja kuolemaa
24.03.2007 11:57 | kovaniemi markku

Erosin eilen asukasyhdistyksen hallituksesta käytyäni asukastuvalla, en tiedä miksi mutta kun katselin lukittuja ovia ja yhteistyöryhmän puheenjohtajaa, joka availi ovia avaimillaan minulle palasi mieleen vankila, tuli vain tunne kuin olisi jossakin vankilassa josta haluaa päästä pois.Rupesin muistelemaan Karjalaisen Hanttea, juuri kuollutta oululaista muusikkoa josta tein vuosi sitten jutun asukasyhdistyksen lehteen. Yhteistyöryhmän puheenjohtaja oli kuitenkin sitä mieltä ,että juttu ei sovi lehteen joten se siirrettiin nettiin tai oikeastaan puheenjohtaja laittoi sen nettiin. Hantte oli heinäpään jätkiä niin kuin minäkin, naapuritalosta ja pitkän linjan muusikko joka taisteli jo silloin sairautensa kanssa lujasti mutta urhoollisesti. Minusta tuntui jotenkin oudolta että tämä pieni eläkkeelläoleva vanginvartija päätti sensuroida tuon jutun ja piti sitä sopimattomana lehteen.Kun kerroin asiasta Hantelle hän vain nauroi ja sanoi että onpa naurettavaa touhua.Niin minustakin.

http://www.katoppa.net/meriheina/news/kovaniemiM_2006.htm

http://www.katoppa.net/meriheina/news/kovaniemiM

 

                      Toisaalta yhdistys on ajautumassa tilanteeseen missä kaupungin yhteistyöryhmä päättää asioista ja yhdistyksen hallituksen jäsenet ovat vain kaupungin kumileimasimia joten koin moisen roolin tympäännnyttävänä ja turhauttavana, parempi lähteä tekemään omia hommia. Sanin sain sentään kiinni, hän viettää omaa masennustaan.Itsekin huomasin keskiviikkona kuntosalilla että olen masentunut ja ärtynyt, tenttipäivä missä kirjoitin toista tuntia kirjallisuuden historian vastauksia kunnes käsi kramppasi.Vastaan tuli myöhemmin myös kirja,länsimaisen kirjallisuuden historia jonka oli tehnyt entinen opiskeluaikojen saman seminaarin istuja.sekin pani miettimään jotakin, en tiedä mitä.Pitkä viikko ja taas luen tenttiin maanantaiksi.Mietin sitäkin miten kreikkalaiset kehittivät vuonna 700 eks aakkoset ja kirjoittivat sitä paimenrunojaan lampaannahasta tehdylle pergamentille – paradoksi sekin samoin kuin moni muu asia kirjan historiassa.Ehkä se on sitä samaa kuin kristinuskon outouskin, ihmisen osa.

                      Mutta ehkä ensi viikolla pääsee näytelmän kimppuu jahka Sani tokenee tekemään jotakin. Anna soitteli asiasta ja kyseli miten projekti etenee, sanoin että huonosti mutta katsotaan.Onhan tässä kaikenlaista. Eeva viesteili ja kyseli kuulumisia,sekin oli mukavaa vaikka välillä tuntuu että en osaa muuta kuin masentua, koko ajan pitäisi olla tekemässä jotakin, tuvallakin tuli vastaan se tunne että joku pieni paskainen paskiainen vaan juoksee vaatimassa tulosta lisää jonkun kaupnungin lähidemokratian nimissä ja sen takia että vanhustenhuoltoa ollaan siirtämässä kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnan piiriin entistä enemmän.No siinäpähän siirtelevät.

 

poukkoilua
29.03.2007 14:45 | kovaniemi markku
En ole oikein jaksanut päättää missä blogiani pidän, en kovin usein ehdi opinnoiltani edes kirjoittamaan.Eroamiseni yhdistyksestä peruin kun entinen puheenjohtaja soitteli ja kyseli olenko tosissani.Kerroin olevani lähinnä väsynyt ja masentunut niin kuin aina tähän aikaan vuodesta, töitä on tullut puskettua talvi ja nyt painavat opintokiireet päälle.On siinä kaikenlaista tekemistä, viime viikolla painoin tenttejä sumussa ja nuhassa ja Buranan voimin kuten puoli Suomea kuuluu tekevän.Mutta so what, tätä tokkurara se välillä on.Sitten kuntosalilla masennus alkoi purkaantua ärtymyksenä, kaikki vitutti, jokaikinen mulliturpa oli kuin turpiinvetoa vailla ja saunassa meinasin sanoa yhdelle ääliölle joka lapioi kauhakaupalla vettä kiukaalle jotta viskaa perkele koko ämpäri kerralla niin tarvi tässä kärvistellä koko iltaa nahkaansa polttelemassa. Ja sitä rataa masennus iski tulta ulos päästä kuin salamoita ukkoskuuron mukana.Mutta sitten alko vähän hellittää kun nukuin kunnolla ja tentit vähän helpotti, aloin päästä jyvälle mitä pitää osata ja mitä ei AMK:ssa joka on kuin instrumentaalinen tehokkaan työelämän kehittäsmislaboratorio - kiirettä piisaa ja asiat juostaan läpi kuin satasen spurtissa, kyllä siinä kunnollista tuottavan portaan työväkeä kasvaa kiivaasti ja kivasti vaikka välillä tuleekin ikävä yliopiston lorvivamampaa elämäntyyliä.

    Mutta mutta saan aloitettua kuitenkin raportin kirjoittamisen ja painelen Pintistä kotiin, siivoan parveketta ja sitten pamahtaakin Sanin kylään, istutaan toista tuntia puhumassa ja väsyttää, ehkäpä siitä projektista vielä jotain tulee, nyt ei jaksa ajatella, pitää käydä kävelyllä ja nauttia keväästä kun aurinko paistaa, elpyä raskaasta talvesta missä on ollut paljon opittavaa ja paljon oppinutkin, haikailen takaisin Peran tarinan pariin, kirjoittamaan proosaa tai runoja, se on mielekkäintä mikäli aikoo kirjoittajasta käydä.Blogia pitää kun pitää.

 

kiusallista
04.04.2007 07:06 | kovaniemi markku

Jollakin tavalla se on kiusallista, siinä se istuu ja selittää miten vaikeeta sillä on, kaikki asiat tuntuu olevan päin persettä, vuokrat maksamati ja maksamakkaraa vaille koko konkurssi päällä, en oikein tajua miten mutta koetan neuvoa että käy nyt hakemassa ainakin sieltä apua ja neuvoa, että ehkä ne osaa sanoo jotakin kun sossukin tuntuu toimivan miten toimii. Puhetta tulee ja koetan pysyä perässä miten mikin asia on oikein mennyt tai ollut menemäti ja puhutaan yhteisistäkin hommista miten pitäis ruveta tekemänä markkinointia ja muuta mutta en oikein jaksa ajatella koko asiaa, kun koulussa pitää paahtaa tentistä toiseen.AMK:n tahti on tiivis ja luja kuten Heilalan Katariina aikoinaan sanoi, en ollut silloin uskoa , nyt uskon.

                      Mutta sen selitykset alkaa väsyttää, markkinointia se on tekemässä vaikkei ole koskaan edes puheaikaa, millähän perkeleen ufopuhelimella se aikoo soitella mutta en saa sanotuksi mitään, se on sen verran energinen ja vakuuttava, suunnitelmia vähän vaikka mihin lähtöön niin että alkaa tulla olo kuin olisi tekemisissä jonkun maanisen tulivuorenpurkauksen kanssa ja saisi kilon tulikuumaa laavaa niskaansa. Hermostuneena se selvittää asioitaan kunnes saa kakaistua ulos että tarttis parikymmentä euroa lainaan, että onko mullla.Ja onhan mulla, lupaan lainata ja se lupaa maksaa seuraavalla viikolla takas, tarttee rahaa ruokaan, tajuunhan mä, pitää syödäkin, se onnistuu kuulostaan hyvin vakuuttavalta, nälkä on ja niin sitä sitten lähdetään automaatille, puhutaan siitä miten yhteisiä hommia jatketaan ja mitä tehdään ja miten hienosti asiat on menossa hyvää suuntaan ja kaikki on niin jotenkin vitun vakuuttavaa että kaivan seinästä sille parikymppiä, onhan se aina maksanut takaisin vaikka vähän pistääkin miettimään mutta mutta..

                      Sitten kysäisen että käytäskö tossa Kengässä heittään yhdet kaljat tai kahvit mutta ei sillä ole aikaa, pitää ehtiä viinakauppaan, on naisvieras tulossa kylään..Multa putoo haavi kadulle ja alaleuka, missäs se ruokaostoslista olikaan,en saa mitään sanotuksi, se lähtee vinttaan pyörällään, jään kattoon perään, en oikein tajua koko juttua, mitä vittua se siitä ruuasta puhu sitten ja mitä tää on.Jää vain kiusaantunut olo että miksi pitää tollaisia selittää, oisin mä viinipulloonkin voinut lainata jos niikseen tulee..Menen baariin ite, otan kaljan ja annan asian olla, en tiedä oikein mistä on kyse…

 

kuolema
15.04.2007 21:52 | kovaniemi markku

Tässä sitä ravataan kiireen, rahapulan ja tenttistressin kiihkeässä Bermudan kolmiossa ja käydään kuntosalilla vaikka kaikki luovuus tuntuu kadonneen huitsin Nevadaan, tänään olisi pitänyt mennä Kajaaniin näytelmäkirjoittamisseminaariin mutta en enää jaksanut.On tulossa kaunis päivä ja ajattelin vain tehdä vähän aikaa töitä, lähteä sitten kävelylle, nauttia vihdoinkin tästä keväästä jota se näyttää pukkaavaan ilmoille oikein kunnolla.

                      Eilen salilta tultuani sain Narrissa kuulla että eräs puolituttu nuori mies oli kuollut ja vieläpä tubiin mikä tänä päivänä on saavutus jo sinällään, hänen elämäntyylinsä oli kyllä välillä mikä oli.Pari vuotta asunnottomana ja sitten vetäytyneenä jonnekin yksinäisyyteen, en ollut nähnytkään aikoihin ja nyt sitten näin, jokin väsynyt olo vain päässä kun niin monta hankaluutta on pitänyt mennä läpi. Kuolemaa on niin vaikeaa käsittää kuitenkaan.

                      Lihis on kuollut, tuntuu kuin se olisi näännyttänyt itsensö nälkään, ei syönyt kovinkaan hyvin, tunnettu siitä, varsinainen nälkätaiteilija koko saatanan paskiainen.No nyt sen ei enää tartte syödä mitään, elämän kovuus en sen osalta ohi, levätköön rauhassa ja mikäli taivasta vain on edes pala niin siellä on sulle paikka.Uskon niin.

                      Totta kai sellainen kuolinsyy aiheuttaa heti paniikkia ja niitä asioita piti oikein tarkistaa – kyllä Suomessa edelleenkin sairastutaan tubiin, ei tosin paljon mutta KTL: n tilastojen mukaan kuitenkin jonkin verran.Silti se tuntuu oudolta, se on niitä Thomas Mannin Taikavuoren sairauksia joita ennen potivat runoilijat ja joka katsottiin päteväksi kuolinsyyksi vain runoilijoille jotka köhivät itsensä hengiltä kun eivät muutakaan tapaa poistua maailmasta keksineet.

                      Mutta näinkin vielä voi käydä.Silloinhan sitä itsekin on käytävä lääkärissä tarkistamassa tilanne, muutama puhelukin piti soittaa niille joita asiaa koskee että ehkä heidänkin on syytä käydä tarkistamassa tilanne varmuuden vuoksi vaikka tauti ei niin helpolla tartukaan.Mutta moinen tieto on aina omiaan vain lisäämään paniikkia ja hysteriaa.Kaikenmaailman idiootit

kulkevat levittelemässä tietoja jotka eivät ole tietoja vaan hysteerisiä pelkotiloja, nekin jotka muuten ovat olevinaan niin kovia jätkiä.

                      Vaikka onko niitä kovia jätkiä olemassakaan.

                      Vaikea sanoa.Ensin voittivat Kärpät ja sitten kuoli Lihis.Siinä kaksi päivää elämästä.

                      Muistan kun teimme edellisen kerran sketsejä Taimenen kanssa ja Lihiksen piti olla muusikkona, näin Jarmo halusi.No minähän sitä sitten etsiskelin että pääseekö se harjoituksiin, en löytänyt kovin helpolla mutta lopulta tuo laiha pitkätukkainen muusikko tulla tupsahti vastaan Krouvissa, erässä keskustan pubissa ja kun kysyin pääseekö hän seuraavalla viikolla harjoituksiin sain kuulla, että se oli painellut kolme päivää syömättä ja litkinyt kaljaa lähinnä sen ajan, kyllähän se sitten pääsi harjoituksiin jahka oli saanut kelattua oli se proggis sopiva hänen arvolleen. Siinä sitä sitten kelasi että mitä ja missä ja millainen ihminen hän oikein on ja nyt oli, vaikeaa sanoa.

                      Mutta toivon kuitenkin että sulla nyt on hyvä olla ja rauha jota varmaan elämässäsi paljon hait.

 

fasistinen suomi
20.04.2007 19:49 | kovaniemi markku

Jotenkin se pitäisi pystyä muotoilemaan, kävin tänään hammaslääkärissä ja kuvittelin, että voin varata itselleni ajan. Hoitaja sanoi katsovansa mutta palattuaan ovelle hän kertoi minulla olevan laskuja rästissä, sanoin että niitten pitäisi olla jo ulosotossa missä on enemmänkin maksamattomia maksuja miksi siis laskuja on vielä heidän koneillaan- Hoitaja lupasi tarkistaa asian ja soitti kaupungin laskutukseen, palattuaan hän kertoi että laskut oli palautettu ulosotosta kaupungille ja minä en saisi aikaa hammaslääkäriin ennen kuin olen maksanut laskuni jotka ikävä kyllä aikoinaan jätin maksamatta vaikka niihin rahaakin sain, koska kuvittelin että ulosottoon ne menee kuitenkin.No menivät ja tulivat takaisin ja kun soitin ulosottovirastoon sieltä kerrottiin että turha niitä täällä on pitää kun niitä ei saa perittyä. Aloin epäillä pahinta, muut laskut kuten elatusmaksut ja muut kyllä pysyvät ulosotossa mutta Oulun kaupungin laskut siis eivät.

                      Missä mennään.Saa nähdä miten tämän sotkun selvitän mutta ainakin nyt tiedän jo sen että hammashuolto on toistaiseksi osaltani pysyvästi ohi, en ole lukenut mitään poliittisia päätöksiä siitä että näin voitaisiin tehdä, ehkä tämä on poikkeustapaus tai sitten se tutkimustulos jonka luin kertoo karua kieltään – ihmiset eivät enää köyhyyttään mene lääkäriin vaan kuolevat pois tai lopettavat itsensä hoitamisen. Missä maailmassa me elämme, siinäkö sosiobiologi Tatu Vanhasen teknokraattipojan vain vahvimmat voivat selvitä maailmassa missä uljas voitokas valkoinen rotu ja sen eliitti tilaa ulkomailta siivoojansa ja työntekijänsä kuten natsit aikoinaan juutalaisensa ja muut alemman rodun edustajansa hoitamaan likaiset työnsä.Vai jossakin muussa. Minä en tiedä. Uskon kyllä itse pärjääväni mutta se mitä näen ihan omienkin kokemusteni kautta kertoo nyt että Suomi ei huomenna enää ole hauska yhteiskunta.Mitä mahtoi ajatella tuo hoitaja joka joutui epäämään asiakkaaltaan hoidon, vaatiiko hän itselleen lisää palkkaa tunteakseen edes niiltä osin olonsa turvalliseksi,hänhän joutuu kohtaamaana kuten aikoinaan edellisen laman aikaan ne hätääkärsivät ihmiset silmästä silmään toisin kuin Paavo Väyrynen, Matti Vanhanen ja muut jotka tuskin edes tietävät millainen on se maa jota he johtavat.

                      Tämä on surullista. Nähdä Suomen rappio, se pieni hiljainen prosessi missä kaikki 50-luvulta asti rakennettu hyvinvointi tuhotaan ja eliitti, tuo poliittinen paskasakki juhlii vain voittojaan, kirjoittaa hallitusohjelmiaan joissa luvataa vastuullisuuden ja välittämisen yhteiskuntaa,. voi hyvä jumala, miten pitkälle tämä ”fasistinen” prosessi oikein voi mennä, luulisin että loppuun asti.Mutta minkä minä sille teen. Koetan vain selvitä, siinä kaikki.

 

vielä fasismista
22.04.2007 18:27 | kovaniemi markku

Tuo fasistisesta yhteiskunnasta puhuminen on ehkä hitusen liioittelua mutta jos ajatellaan tämän päivän köyhiä, yksinhuoltajia, työttömiä ja muita niin heidät on kyllä Suomessa unohdettu. Eliitti on niin kuin eliitti aina puhumassa huippuosaajista, näistä yli-ihmisistä jotka tulevat pelastamaan Suomen kun ne sijoitetaan johonkin yhteen sumppuun Helsinkiin, yliopistoon missä nämä nerot kehittävät aatumaisen pelastussuunnitelman ja ratkovat tuotannollis-taloudelliset onglemat kuin tuosta vaan.

                      Onhan näitä yhtäläisyyksiä totta kai.

                      Kerran ajattelin että EU sinällään on kuin Adol Hitlerin unelma tuhatvuotisesta valtakunnasta Euroopassa, saman ideologian jatketta mutta rauhanomaisin keinoin – luojan kiitos. Ei sitäkään siis ihan itsekseen ole keksitty. No oli miten oli köyhyys on ja pysyy, se luo ongelmia pahempiakin kuin ne joita minä itse omalla käytökselläni aiheutan itselleni.

                      Mutta en minä jaksa siitä sen enempää vaahdota, joskus käy tuima tuiverrus väsyneessä päässä ja on pakko purkaa paineita, siinä kaikki.Kirjoittaminen ei aina suju vaikka nyt olenkin lyönyt kinttaat tiskiin tämän toisen, Riitti- projektin kanssa, yhteistyö ei sujunut ja toinen tekijä katosi omiin ongelmiinsa, en ole kuullut hänestä mitään. sen sijaan eräs toinen oululainen kirjoittaja otti yhteyttä ja ehdotteli näytelmän tekemistä ,siis hänen tekstiensä tekemistä ja lupasin neuvoa sen mitä olen oppinut. Sellainen tuntuu vaihteeksi ihan kivalta tämän kiivastempoisen kirjasto-alan opiskelun ohessa. Saa nähdä jaksaako hän puurtaa tekstiään, alku oli lupaava vaikka tuossa kun nähtiin hän vähän pelkäsi että kirjoitan asiasta blogiin.No niinpä kirjoitinkin vaikken nimellä.

                      Aloin taas tehdä Peran juttua, vuosi telakalla teki stoorille hyvää, nyt sitä jaksaa jo katsellakin että oliko siellä mitään vai paskaako paketoin. Saa nähdä.

                      Onneksi on sunnuntai ja aurinko paistaa vaikka kylmää tuulta muuten vihmoo naamalle.

.

ministerit ja todellisuus
07.05.2007 21:47 | kovaniemi markku

Luin eilen Kalevasta uutisen: ministeri Hyssälä oli tavannut ihmisen joka olisi halunnut käydä töissä mutta ei etuuksien leikkaantumisen pelossa voinut mennä töihin.Eli oli näitä asumistuet menee kaikki tuet menee ja persnettoo tulee koko työnteosta tyyppejä joita olen tavannut siitä saakka kun vuonna 98 Ouluun palasin. Missä Hyssälä on viettänyt nämä vuodet, se jäi jutussa arvoitukseksi ja miten hän on onnistunut välttelemään tätä laman jälkeistä todellisuutta näin kauan, että hän vasta nyt oli tavannut tällaisen ihmisen joita on tuolla kadut täynnä pilvin pimein, ihmisiä jotka eivät enää selviä omilla tuloillaan eivätkä voi käydä töissä koska kaikki etuudet katoavat saman tien eikä työ elätä vaan lisätuloja on ansiotulojen päälle haettava sosiaalista.

                      Sitä siinä ihmettelin kun olin ryystää kahvini väärään kurkkuun ja koetin miettiä että mahtoikohan tämä tällainen olla taas niitä toimittajat hassuttaa tyhmää ministeriä vitsejä joilla saadaan koko ministerin lausunto näyttämään lähinnä idiootin ilmaisuvaikeuksissaan råämpivän analfabeetin touhuilta.Turha tehdä parodiaa politikoista- ne tekee sen ihan ite.

Sitäkin sopii ihmetellä samoin kuin sitä että kepulaiset ovat jo ehtineet ilmoittaa että kaikki työllisyystavoitteet ovat liian kovia eli lapaset tiskiin jo ennen kuin hallitus on työtään aloittanut. tässä alkaa tulla jo demareita ikävä ennen kuin hallitus on edes päässyt alkuun.

Työministeri, tämä vihreä happosateen vaivaama uraohjus Pohjois-Karjalasta on haalimassa jo Suomeen lisää maahanmuuttajia töitä tekemään ja vaatii että työikää on nostettava, ihmisten on jaksettava kauemmin.

Kivaa sanoi se joka kertoi kepun aina pettävän.Tällä kertaa kepu ei petä vaan lupaa ettei lupaa mitään – millaista selustan varmistamista se oikeastaan on, en tiedä.

.Mutta tuo ministerin kohtaaminen työttömyysloukkuun jääneen ihmisen kanssa oli niin raadollista luettavaa että hävetti.Todellisuus ja ministeritason paskanjauhuu eivät kohtaa, ikävä kyllä.Pakko elää sen tosiasian kanssa.

Tässä on retkeilty maakunnassa missä surraan aluehälytyskeskuksen siirtymisestä Kajaanista Ouluun, itketään 50 miljoonan euron lovea maakuntaliiton budjetissa ja katsellaan Kainuun maisemia, niitä joissa Raatteen tien sankarit taistelivat herroista piittaamatta.

Eli…

.Kusessa ollaan vaikka hyvin menee. Asukastupa aukeaa uuteen paikkaan ja ihmiset ovat surullisen väsyneitä kaikki, ikään kuin meidät kaikki uuvutettaisiin jostain kumman syystä.Ne joilla on työtä uupuvat siihen liikaan työhönsä ja työttömät työttömyyteen ja sitten joku saatanan Hyssälä antaa lausunnon lehdistölle tyyliin repikää tästä nyt sitten huumoria kun minäkin käväisin todellisuudessa ja tapasin työttömän jolla ei ole enää varaa käydä töissä.

 Toivottavasti Liisa Hyssälä palaa sinne minne kuuluukin vaikken tiedä mikä se paikka sitten on – en osaa kuvitella moista persereikää.

 

jalkasilsamuhennos
08.05.2007 12:27 | kovaniemi markku

-Onks sulla korvasieniä?

- Ei mutta jalkasilsa olis, käykö

- Juu totta kai käy.

                      ja käyhän se kun aikoo tehdä jalkasilsamuhennosta eli otetaan nää haisevat sukat jalasta ensin pois ja nakataan roskikseen, tämä on käypä neuvo kaikille naisille ja Kekkosen Kimmolle joka jemmasi haisevat sukkansa Tarjan tyynyn alle vain ikään kuin nähdäkseen miten armas siippa suhtautuu tällaiseen esteettiseen elämykseen, no sehän otti perkele ja suuttu, pikkumaista minä sanoisin jos sanoisin mutta kun en sano niin en sano. Silsaan tarvitaan oliiviöljyä ripaus ja lavendeelia tuomaan tuoksua, sen jälkeen laitetaan silsaiset salsaiset varpaat kuumaan oliiviöljykylpyyn ja tuoksutetaan lavendeelilla, tommonen puoli vuorokautta miehen kestävyydestä riippuen riittää, sitten otetaan jalat jalkaset pois kylvystä ja haetaan saha, varpaat sahataan varovasti tyvestä poikki ja kapulaa pidetään tiukasti sahattavan suulla ettei enämpi huuto pääsee häiritteen naapureitten rauhaa, eihän sitä haluta kaikkia syömään ihanaa jalkasilsamuhennosta, eihän.No niin kun nämä varpaat on saatu sahattua irti ne paiskataan pannulle paistumana, sipulia ja oreganoa sekaan niin johan maistuu, puoli tuntia tunti kypsytetään riippuen lihan sitkeydestä, vanhempi mieshenkilö voi vaatia tunninkin kypsyttelyn mutta sehän on makukysymys noin kaiken kaikkiaan, siihen sitten uuniperunat hasselbackan tapaan kyytipojaksi ja lasi punaviiniä niin jopas on makoisa jalsasilsamuhennos valmiina. voila ja bon appetit vaan

 

jopen vipit
13.05.2007 22:08 | kovaniemi markku

Kuuntelin tuossa Jope Ruonansuun mainosta vippaa mulle rahaa piste fi firman nimissä ja äkkiä muistin jotain kovin ikävää.Asuin vuonna -89 samoilla nurkin kuin nyt eli Oulun heinäpäässä ja entinen mainostoimistoaikainen tuttuni oli tehnyt mainoksen jota tiputeltiin joka kotiin eli aluesäästöpankki lupasi 2000 markkaa maksuvaraa tilille.Velkaa siis 300 euroa ja risat.Totta kai hain sitä, sehän oli 9000 markan tulojen päälle vain kiva lisä poikamiehelle viikonlopun menoihin ja kun rahaa tuputtu tyypi joka oli tehnyt Huuskoselle ensimmäisen teknologiankyläoulu mainoksen eli esitteen kukapa ei olisi uskonut että juttu on totta.Että se ei kuse tai tule lama tai muutakaan outoa. No loppu on historiaa ja siksi tämä Jopen voi hyvenenaika ottekee lainooo ystävät kalliit paskanjauhanta herätti äkkiä pelottavia muistoja..kovin pelottavia…

 

mobiilia kauhua
13.05.2007 12:24 | kovaniemi markku

Kävin eilen katsomassa kaupunginteatterissa Mobile Horrorin josta olin kuullut paljoo hyvää sanotun ja sitähän se olikin, hauska, loistava esitys jossa sai nauraa yhdelle jos toisellekin asialle.Lauantai-ilta oli rauhallinen vaikka ennen esitystä pienen näyttämön lämpiössä tuntuikin kuin en oikein kuuluisi joukkoon, olin liikkeellä yksin ja muut kaikki tuntuivat kulkevan enemmän tai vähemmän isoissa porukoissa.Oli äitienpäiväjuhliin tulevaa vanhaa harmaatukkaista mummoa tyttärineen ja tyttärentyttärineen, oli miehiä ja naisia pyhävaatteissaan,mutta so what, siinä mä kuitenkin pällistelin ja esitys oli tosiaankin hauska,puhetta piisasi ja käsikirjoittaja oli saanut tekstin sulamaan näyttelijöiden suuhun.Sitä oli ilo katsoa vaikka jossain aivojen sopukoissa sitten tuntukin iskevän päälle vain oman turhuuden – muistin taas sen keskentekoisen käsiksen jonka aikoinaan Lopella sepustin mainosmaailmasta 80-luvulta, sen joka jäi lojumaan mappi öhön, nämä visioihinsa hukkuvat ideatykit jotka paahtavat menemään kuin hullut niin kuin näytelmän myyntitykkikin, perheellinen mies joka puhua pulputtaa suunnilleen kaiken mahdollisen sekaisin ja sikin ja sokin.

                      Mutta kyllähän siitäkin menee yli, ajattelee että jotain vielä voi tehdä kun kerran Suomessa on yksi näin hyvä näytelmäkirjailija joka osaa tehdä hauskaa tekstiä ja kuitenkin vakavaa jossain siellä muualla, kaiken gandheilun ja muun seassa, ottaa kantaa, mitä mekin tietysti syksyllä Riitissä – rauha sen ryhmän muistolle – koetimme tehdä.Saa nähdä jatkuuko se projekti missään muodossa, toinen käsikirjoittaja on juttunut oman elämänsä ongelmiin ja projektit telakalla, pitää opiskella kirjastoalaa ja kuunnella AMK;ssa nuoria jotka päivästä toiseen höpisevät projekteista ja liiketoimintasuunnitelmista, olla ajattelematta liikaa sitä että projekti tarkoittaa käytännössä pätkätyötä, nuoret kun kuulostaa olevan niin kovin innoissaan tuosta projektiajattelusta joka joskus 90-luvun alussa lanseerattiin Suomeen vähän isommassa mittakaavassa.

                      Mutta oli miten oli, teatteri on hauskaa, sen tuo näytelmä todisti, itse halusin vain katkaista tylsien lauantaiden kierteen ja tehdä jotain muuta,aloittelin taas novellien kirjoittamista, kaivoin Reijo Mäen romskun jonka sain Eevalta ja huomasin yllättäen Mäen kuvailevan Turun Ylioppilastaloa jossa hän kuulostaa asuneen samaan aikaan kuin minäkin, 70-luvun loppupuolella.Oli hupaisaa törmätä talon kuvaukseen illalla euroviisujen jälkeen. Suomen lätkävoitto lipsahti täysin ohi kun ennen teatteria kävin Kengässä kahvilla ja huomasin että peli on päällä. En oikein näin väsyneenä jaksa kuunnella kun Mertaranta kiljuu ja huutaa ja hehkuttaa,se ottaa korvaan, lätkä on upee peli mutta aina ei vain jaksa.

                      Mutta se mikä Mobile Horrorissa todella ilahdutti oli että tekstiinkin vielä näyttämöllä luotetaan, siis siihen että sen kautta pystyy myös kuvaamaan ihmisten tunteita ja ihmisten asioita, että kaikki ei ole pelkkää markkinapelleilyä ja kosmetiikkaa.

                      Se oli hyvä nähdä.

viime talven muistoja
22.05.2007 23:13 | kovaniemi markku

Kun ei vielä ole aikaa pitää tätä blogia käyn läpi menneitä talven lumia,Merikosken kuntoutustutkimuksia joitten seurauksena päädyin tuonne amkiin opiskelemaan, teatteria jota tehtiin ja joka jäi telakalle kun kaikki alkoivat tekemään jotain muuta, kiireitä joita oli ja kesää joka tulee.Tässä yksi muistikuva talvelta:

Ja sitten onkin sunnuntai,11.11, paljon oli meitä paviaaneja puissa kiipeilemässä, nuhaa pukkaa mutta enpä ole ainoa viesteistä päätellen joka marraskuun pakkasissa paukkuu kohti petin pohjaa, eiliset harjoitukset soi vielä korvissa – mukavaa nähdä että porukka jopa innostu asiaan, Merja Ja Leena alko vetään omaa bravuuriaan niin että tällanen hapannaamakin alko nauraan, Taru tuli mukaan kuin itsestään ja mä kattelin vaan miten ohjaaja ohjaa, sekin oli kiinnostavaa, oppimisen paikka.Mä suhtaudun tähän nyt näinkin nöyrästi koska en ole alan ihmisiä enkä teatterista tiedä muuta kuin sen mitä olen joskus opiskellut tai harrastanut pientä näyttelemistä jonkun vappulehden porukoissa.Sani on ollut mukava yllätys ja kaikenlaista voi miettiä etiäkipäin vaikka lauantaina pakkasta olikin – 22 astetta ja kerrospukeutuminen poikaa jäisillä Oulun kaduilla.

                      Merikosken viikko pyörii mielessä sekavana myttynä, päällimmäisenä on mielikuva psykologista joka haastatteli minua keskiviikkona – nainen oli selvästi väsynyt, tulosteli papereitani ja alkoi sitten kysellä elämäkertaani vaikka silmät näyttivät koko ajan lurpsahtavan kiinni.Siinä vaiheessa kun hän kysyi pystyisinkö keskittymään kahdeksan tuntia töihin minä aloin jo kiemmurrella vaivaantuneena, hän katsoi välillä, sitten kirjotti, ei tuntunut kuuntelevan kovinkaan tarkkaan sitä mitä sanoin vaan haeskeli puheestani joitain avainsanoja.Mitenkä lapsuus, millainen lapsuus minulla oli.Muutamalla sanalla se, kuka siihen pystyy.Aivan kuin minusta olisi tehty profiilia siitä millainen ihminen olen.Mitä mietin lukion lopetettuani – sitä että pääsen kotoa pois ja mahdollisimman kauas äidistäni.Mitä ajattelin opintojen aikaan, mille uralle tähtäsin, en millekään erityisesti, toimittajaksi ja kun entinen appi ehdotti mainosalaa lähdin sinne.Kaikki.Kovin sekavaa.Mutta puhuin ja puhuin, kolmelle ihmiselle tunnin, muuten viikko oli syömistä, kuntoilua ja lorvimista, useimmat tutkittavat alkoivat hermostua.

                      Ohjaajan työ toi mieleen omat taulun maalaamiseni – ensin epätarkka ,mielikuva, näyttelijä seisoo lavalla, on kohtaus missä Tiina tavis hakee Ulkoistajalta töitä, muutama repla, ohjaaja katselee kun tytöt lausuvat repliikit, alkaa kehitellä kohtausta, lisätä näyttelijöiden eleisiin toimintaa, kehitellä, heiluttaa pensseliään ja pikkuhiljaa kohtaus muuttuu groteskiksi, ohjaaja innostaa, kaivaa esiin lisää ilmeitä tiinalta joka on yli-innokas työnhakija psyykkaamassa itseään töihin minä osaan, minä pystyn, minä haluan puheillaan.Ne on sinällään tosia koska olen itsekin niitä käyttänyt, lavalla nähtynä ne muuttuu groteskeiksi, tuollainenko ihminen on kun se psyykkaa itseään töihin, yli-innokkaan, pirteän näköinen ja työnantajaa Jarmo tulkkasi pihiksi Roope Ankaksi joka suunnilleen purskahta itkuun kun on pakko palkata joku töihin, ei pärjää muuten.Kiehtovaa katselle sellaista metamorfoosia lavalla.

                      Ja sitä että siitä sittenkin jotain tulee vaikka vähän hirvittääkin miten yleisö reagoi koko juttuun.Mutta viikolla sitä sitten harjoitellaan lisää samalla kun ramppaan päivät Merikoskella,alkuviikolla on kaksi päivää vapaata.Tehdään psykologisia testejä, tutkaillaan verbalistiikkaa ja kuvien hahmottamiskykyä ja sosiaalityöntekijät ja psykologit ja oma ohjaaja ja lääkäri haastattelevat, kaikki kysyvät saman kysymyksen että onko sulla jotain lisättävää tähän, kaikilla on kiire ja kaikki näyttää väsähtäneiltä, kirjaavat puheitani nopeasti ylös ikään kuin rutiinilla enkä tunne missään vaiheessa tulevani kovin kuulluksi, senkun puhua pulputan menemään.

                      Tiistain harjoituksissa tulee äkillinen paikanvaihdos ja pitää touhuta asukastuvalta paikka, onneksi se onnistuu.Mietin runojen kirjoittamista mutta mistä energiaa tähän kaikkeen, rahat alkaa taas hupenemaan ja isänpäivään mennessä olen onnistunut taas kehittämään itseeni kitkerän olon kun muistelen miten eksän ja äidin riitely on kasvattanut ulosottovelkaa koko ajan.Kaltio lupaa maksaa jotakin ja lähettää ilmaiskappaleita heti kun saan lähetettyä Leikakselle raakoja faktoja eli sotuni ja pankkitilini numeron.Sossu tietty tulee tutkailemaan näitä tuloja myöhemmin ja toteaa ettei lapsen joululomakustannuksia tarvi sitten maksaakaan kun mulla on ollu tuloja jne..Tämmöstä se on, ihmisistä tehtiin köyhiä, en ihmettele yhtään jos suomalaiset rynnii 52 vuotiaina työkyvyttömyyseläkkeelle, tekee maailmanennätystä.Jokin tässä mättää.

                      Merikoskella on koko ajan olo kuin olisi tekemisissä robottien kanssa, kiireisten ammattilaisten jotka kysyy kysymyksiään mutta on jossakin muualla, psykologi kysyy minulta miten onnistuu kahdeksan tunnin työpäivä, pystynkö keskittymään, sen omat silmät on lurpsahtaa kiinni, en tiedä pitäiskö mun nauraa vai itkeä – kyllä mä sillä tyylillä pärjään itekin mutta raskasta se varmaan olis.

                      Ja torstaina harjoitellaan lisää, juttua mennään nyt kohtaus kerrallaan alun pilapaloista ulkoistamispalvelun puheluihin ja siihen miten Tiina tavos uupuu ja sekoaa puheluihin vaikka kuinka itteensä psyykkais positiiviseen asenteeseen, tässähän se juttu jippo alun perin olikin, siinä groteskissa vastakkainasettelussa että toisaalla on toi äärettömän positiivinen ajattelu ja toisaalla joku kemijärveläisten karu arki kun tehtaat viedään alta ja työ katoo Kiinaan, kuilu jonka yli ääni ei tahdo kantaa, siinä on varmaan paljon omaa henkilökohtaistakin taustalla, tämä oikullinen isäsuhde, groteski fiilis siitä miten ihminen haluaa tulla kuulluksi ja vastassa on parhaassa tapauksessa joku saatanan peikko päivänpaiste joka ei omalta innostuneelta kailotukseltaan onnistu kuulemaan ketään muita ihmisiä.Eka kerralla kun sitä juttua esitettiin ihmiset nauro ja mua vähän ihmetytti, esitys on aina sillai jännä tilanne että koskaan ei voi olla varma meneekö juttu perille, toimiiko se.Vähän ihmettelinkin sitä naurua mutta tajusin että osin se perustu juuri siihen, että näyttelijät tako replojaan nopeasti, vastaus edelliseen repliikkiin tuli heti, siinä oli se tempo joka sitten vie katsojan mukanaan, se vaatii sitten kyllä esittäjältä läsnäoloa kohtauksessa minkä myös harjoituksissa olen huomannut.Samoin kun sen viisauden jota mulle joku Mikkolan Jarkko ja muut teatterintekijät on sanoneet että repliikin pitää olla lyhyt ja parenteeseihin ei kannata kirjotella kovin tarkkoja toimintaohjeita, se vie näyttelijältä tilaa eläytyä, improta niinku ohjaajaltakin.Nyt kun ne pääsee aika löysiin repliikkeihin kiinni, kohtaukseen ne alkaa ite hahmottaan siitä groteskia inhimillistä tilannetta, muuttaa repliikkiä ja ohjaaja pääsee eläytyyn kohtauksen ihmisiin.

                      Leena on ihme otus, hyvä näyttelijä joka venyy ja vanuu moneen suuntaan, näin sen kyllä jo eräässä toisessa esityksessäkin ja nyt vielä uudestaan, hiomaton timantti mutta siinä välissä kun tuon rivin kirjotin ehätti menemään pari viikkoa harjoituksia ja kuntoutustutkimuksia, jotka loppuivat jo 10 päivä, pää kohtuullisen mylläkkänä kun olen tätä projektiakin pitänyt hengissä ja ollut mukana harjoituksissa, tuottaja sanoi Jarmo ja siinähän se tittelikin löytyi kun veivaa puhelimella Harrille ja sopii jostakin palkkioista ja miten ne maksettais ja minne.

                      Merjalla on iso rooli ja paljon muistamista minkä senkin siinä harjoituksia katsellessa tajusin ja sen että kuta lyhyempi repliikki sen parempi, sitä kun kirjoittaa itselleen ei tuu ajatelleeksi että jonkun pitäis muistaakin ne asiat näyttämöllä, hyvää oppia siis koko juttu.

                      Mutta kunnia koko hommasta kuuluu kyllä porukalle joka sitä tekee, harjoituksia on ollut kolme neljä kertaa viikossa ja olisi kai aika vähän summatta tätä hommaa mitä tähän mennessä on tehty, asunnossa pitää alottaa remppa, tapettia seinille ja listaa lattiaan.Maanantaina on Merikosken loppulausunnon aika, psykologi summaa heidän käsityksensä minusta, kävin persoonallisuustestinkin vielä lopuksi kun tuntui etteivät saa selvää luonteestani.Vastaan pamahti gradusta tuttua adornovaikutteista oletko psykopaatti- rakastatko vaaraa ja väkivaltaa kyselykaavake jonka täyttäminen kesti toista tuntia, haettiin jotain luonnehäriötä ja minä tietysti keltikankaat lukeneena kokeneena psykopaattina vastailin vähän sinnepäin ja hymyilin puukko takataskussa että tämän te perkele maksatte…No leikki leikkinä..

                      Täytyneen nyt vähän rauhoittua, ensi viikolla esitys pitäisi esittää kokousväelle, hermostuttaa, mitähän nekin tajuaa mariginaaliväen huumorista tai mutta pakkohan se on esittää kun tehty on ja lisääkin esityksiä sovittu, viimeksi kun istuttiin yhdessä suunniteltiin jo näytelmää, Merjalla oli ihan kiva idea naisesta joka luo itselleen kuvitteellisen ihannemiehen ja seurustelee sen kanssa.Kaikkea on.Pitäis vaan jaksaa.

                      Tiina Taviksen ja Ulkoistajan juttu – hm..paljon tuttua omasta elämästä, sitä psyykkaamista että mä osaan pystyn ja haluan, että saisin töitä, näitä oppaitakin on tullu luettua ikäänku en ennen olin asioita osannukaan, ei niistä haittaa ole mutta jotenkin sellainen pirstoo päätä välillä ikään ku alottas elämänsä kerran kuukaudessa uudestaan ja sitten jossain psykologi koettaa tutkia olenko mä psykopaatti, tuntuu että tää aika on jo aika psykopaattista, kylmää, hymyilevää ja laskelmoivaa, tulikohan siinä nyt kaikki psykopaatin olennaiset piirteet esiin.Ainakin näytelmän Tiina Tavis on psyko ku koettaa puhelinmyyjänä hymyillä ku Naantalin aurinko.

                      Soilia ei ole näkynyt kuin kerran, silloin sillä oli päällään jotain kiihkeän punaista puseroa, onkohan se jotenkin jossakin mielentilassa vai, en ehtinyt perehtyä kun piti palailla kuntosalilta kotio.Maisterikin tuli vastaan lauantaina 25. päivä ja valitteli että ei jaksa enää työpaikkaansa, huonoo palkkaansa ja mitä kaikkee ei jaksakaan, arvostuksen puutetta, sitoutumista, koetin kuunnella vaikka olekin huono kuuntelija kuten eksäni ja entinen kihlattuni ovat todenneet, minusta ei olisi kokoomuksen kampanjan mannekiiniksi ja mitä olen kuullut muitten puolueitten väki vetää jo tästä korva-jutusta oikein kivaa huumoria irti, mitä lie vincent van gogh huumoria sitten onkaan, jaskarin korvako se siinä repsottaa ku eeva on tempassu vähän lättyyn…

                      Lauantaina sitten saunassa pukkaa ideaan Merjan ideaan, miljoonaa ruusua ja muistikuvia oman eron ajoilta, pitää panna ylös, väsy viikko mutta saanut jo ulkoiltua niin jaksaa taas.Kirjoittelen sähköposteja,Kaltion rahat ja verokortti viipyy, missä lie, harri lupasi maksaa palkkioitaan mikä on hyvä näin persaukiselle.Keskityn rentoutumislevyihin ja vajoan nirvanaan,chattia ei jaksa ja mese vaikenee mutta so what.Merikoskelle pitää kirjoittaa kuntoutumissuunnitelma ja ylä-kainuuseen hakemus, siinähän näitä päällimmäisiä.Vettä sataa, taitaa tulla kesä keskelle talvee.Kännystä vaihtu numero ja puoli viikkoa piti etsiskellä simistä vanhoja, kivaa tää tekniikka, ei mee hermot sitte yhtään, ei yhtään, ei yhtään, ei yhtään…

                      Vähän sekavaa ny tää päivyri ku pari viikkoo ujeltanu kiireissä.Taru alotti oman bloginsa ja innostu, hyvä niin, fiksu likka se Taru.

                      Tää on sitte varmaan politiikkaa koska taru on myös yhden ehdokkaan tukiryhmäläinen mutta olkoon, vaalithan sieltä tuleekin.

                      Roopen onnenlantin metsästäjä katosi chattiin ja minä uneen, mitä oikein tapahtuikaan mikämikä – maassa kun peter meni hukkaan uutisvuotoon,en tiä, väsyttää, lepopäivä mut ajat kuluu ja saan varmaan ens viikolla taas vääntää ku lauantaina pitäis olla esitys ja tilat esittämiseen on karut mutta jarmo keinot jo keksi niin että hyvä, harria alko vähän hermostuttaan että uskaltaako se päästää meitä sinne puolueväen sekaan, tiedä mitä porukkaa sieltä pamahtaa paikalle, sekin hyvä, ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua ja uusia vinkeitä kehitellään koko ajan…

 

 

                     

 

Naiset, terveyskeskus, Haapaveden alueterveydenhuollon terveydenhoidfollinen palvelupiste ja hymy päälle, akat nauraa räkättivät kalvosulkeisiaan pitäviä johtavia hoitajia joitten maireat sanat olivat niin epäuskottavia että kiitoskin alkoi kuulostaa silkalta vittuilulta kun johtohenkilöt nuolivat lääkäreitä sen minkä ehtivät, pitivät kalvosulkeisiaan.Kuulosti hauskalta, vielä on ihmisillä tervettä henkeä keskellä tätä kaikkea tehokkuuspaskaa ja säästämisvimmaa.Hyvä.

 

Tora Enso, sanoi eräs Stora Ensolla töissä oleva ihminen, mitähän siellä oikein tapahtuu.

 

 

sekoilua
27.05.2007 23:39 | kovaniemi markku

joo antaa nyt olla kun en vielä tiedä mitä teen, edessä on muutto, kesätyöt ja monta asiaa,täytyy sitten katsoa mitä teen tälle blogille, nyt ei jaksa pidellä muuta kuin päätä harioiden välissä ja sitäkin huonosti

kritiikkiä ja kirjailijoita
08.09.2007 10:42 | kovaniemi markku

Kävin viikolla antoisan ja opettavaisen keskustelun paikallisen dekkarikirjailijan kanssa.Hän on julkaissut juuri neljännen romaaninsa ja pauhasi saamansa arvostelun huonoutta.Paikallislehdessä oli ollut lyhyt kritiikki uutuudesta.Kritiikin otsikko vihjasi siihen, että kirjailijan uusin teos ei yltäisi edellisten tasolle.Kirjailijan mielestä se oli vääristelevää ja epärehellistä, koska itse jutussa sanottiin sitten vain ,että kirja ei yltänyt edellisen romaanin tasolle.

                      Siinä sitä alettiin olla jo mafiamaisissa tiedän missä lapsesi käy tarhaa rakas kriitikkopaskiainen –tunnelmissa.

                      Jäin vähän hämmentyneenä miettimään mistä oikeastaan olikaan kysymys.Luovat ihmiset ovat aina raskaan työrupeaman jälkeen lievästi sanottuna herkällä prinsessatuulella.Tässä tapauksessa kirjailija itsekään ei ollut ollut kovin luottavainen oman teoksensa tasoon, ei ainakaan siinä vaiheessa kun hän sitä oli ollut kirjoittamassa loppuun.Ehkä siksikin tuon kritiikin epäilyn osui herkkään kohtaan – itse-epäilysten haavoittuvaan kantapäähän.

                      Sitten muistin itsekin lukeneeni tuon arvostelun.Ja muistan että osittain luin sen siksikin, että tuo ilmeisesti toimitussihteerin laatima otsikko vihajaili vahvaa enemmän siihen suuntaan, että kirja teilaittaisiin arvostelussa ainakin joiltakin osin.

                      Tartuin siis kaikessa rauhassa otsikon laatijan sensaatiota tihkuvaan syöttiin: haa nyt teilataan oikein urakalla paikallinen, paljon myönteistä julkisuutta saanut kirjailija, haa siitäpähän saa paskiainen..

                      No pettymys oli aikamoinen kun itse jutussa ei ollut mitään erikoisen negatiivista, arvostelu kuului sarjaan peruspositiiviset ja vähän ylimalkaiset kehuskelut.

                      Ymmärsin hyvin kirjailijan tuohtumuksen.Ilmeisesti lehden toimitusisihteereillä ja otsikoiden laatijoilla on kova lööppikramppi – jutuista pitää tehdä kiinnostavia ja luettavia vaikka hinnalla millä hyvänsä, otsikot pitää vetää överiksi, pitää keksiä vetäviä teemoja.

                      Tällaista selitystä siinä itsekseni haeskelin kun olin lähtenyt kirjailijan omistamasta baarista.Toisaalta saattoihan olla että toimitussihteeri oli vain kiireessä lukenut arvostelun kirjan tasoa koskevat lausunnot väärin ja otsikoinu jutun sitten sen pohjalta.

                      Mene ja tiedä.

Kun nyt tämä syksy menee vielä opiskellessa niin jaan kokemukseni nyt sitten täälläkin.Oppimispäiväkirja ja muuta materiaalia on myös luettavissa nettisivultani www.elisanet.fi/markku.kovaniemi

Oppimispäiväkirja, aloitettu 24.9.2007

 

Mä en opi mitään muuta kuin sen että jatkuvasti tuputetaan lisää matskua, tulostuskone laulaa lisää aanelossaastaa niin että mapit vaan pursuaa.Luennolle en aamulla ehtinyt kun en jaksanut nousta ylös, oli sen verran huono olo.Viikonlopun näpytin nettisivuja ja nyt ei pääse pelaan sulkista kun Ouluhallissa messutaan.Lastenkirjastotoiminta, siitä on aikaa kun olen kirjastossa käynyt, en käytä enää sen laitoksen palveluja sen jälkeen kun Oulun kaupunginkirjastoon jäi 100 euron sakot maksamati, olen pärjännyt ihan hyvin vaikka neljäkymmentä vuotta melkein kirjastoa käytinkin ja aloitin tosiaankin jo ihan pienenä Karjasillan sivukirjastosta lastenosastolta, vieläkin muistan nuo Tammen kultaiset kirjat ja Babar-ronsut joita luin ahkerasti, kirjasto oli mukava ja hiljainen paikka jossa tottui olemaan ja oli kivaa kuulla täällä Oulussa vuonna 99 että eräs vanhempi virkialija Karjasillan kirjastosta jopa muisti minut sieltä 60-luvulta ja kertoi miten oli tolkuttanut hänelle minun ja meidän opettajamme olleen Kaskekkeeni… neiti Castren siis…se huvitti ja ilahdutti, ilmeisresti olin käyttänyt silloin kirjastoa hyvin paljon, se oli jonkinlainen turvapaikka kun äidillä oli meneillään riitaa isäpuolen kanssa ja kotona oli hitusen sekavat tunnelmat.Kirjasto oli siis aina myönteinen asia minun elämässäni – ainakin siihen asti kun kuulin entisen Oulun kaupunginkirjaston johtajan, Puolakan mielipiteen siitä miten Kelan päivärahalainen voisi maksaa 100 euron sakot, säästämällä.Osamaksu tai mikään muu järjestely ei käynyt ja siihen se kirjaston käyttö sitten loppui.Opin olemaan ilman ja nyt kun joudun maksamaan netistäkin niin en tiedä milloin palaan enää käyttämään kirjastoa.Yhteiskunta eriarvoistuu, käyttävätkö ne 150 000 köyhyyteen suistunutta lasta enää kirjastoa? Onko asiaa tutkittu? Saako köyhyydestä puhua keskellä tätä todella hyvinvoivaa maata? Hyviä kysymyksiä.

Lueskelen illan Dyerin kirjaa "Pyrkimyksen voima" ja koetan päästä tästä negaatioiden kierteestä.Katja, vanhempi tyttäreni tekstailee Hesasta että sen poikaystävä, Seppälän Lari on illalla telkkarissa "Härkää sarvista" - ohjelmassa.Pakko katsoa.Ohjelma kertoo vapautuneen vangin pyrkimyksistä aloittaa uusi parempi elämä.Lari oli palkannut sen yhteen projetiinsa äänittäjäksi, tuottaja kun on.

25.9

Mitä sinä tänään koulussa opit poika pellavapäinen, no mä opin että perseen on kestettävä ku on perseeksi alkanu...kuus tuntia tietokoneen ääressä eikä riitä, kello on jo 17.00 ja aamulla tää alko,ei tässä paljoo triemusta kiljuta tän orjapöntön äärellä, vasaraa kaipaisin vähän mutta...ei ku kaikki lapset ulos, ei kirjastoon eikä mihkään istuun...mä alan niinku ajatteleen tässä alan vaihtoa...joku tässä nyt mättää tässä koneessa...ja ne paprut joita pitää lukee, kun ei tajua, mä oon varmaan burnout jo ihan siis pihalla ku entinen lumiukko heinäkuun helteissä ku pipo valu silimille ja silleen, mieti siitä sitten lastenkirjallisuutta tai muutakaan ku ei päässy sulkistakaan pelaan, no torstaina saa suolahoitoa mitä se sitten ikinä onkaan..Mitään mä en kyllä opi, kuhan vaan painan ja pitikö tän päiväkirjan käsitellä sitä lastenosastoa vai muutunko ite lapseksi ku tuossa muutenkin tota uskonnollista kirjallisuutta tonnilla tilasin...ovat Kirjapassa tohkeissaan.No joo..

27.9

Kokoelmatyö teettää töitä oikein urakalla vaikka luulin ,että olis pienempi.Kyselin sp:llä virtuaalikirjastosta Anitalta, jos tekee teatterista niin voisi tehdä yhteistyötä, saa nähdä.Mihinkään muuhun ei viikolla ole ehtinyt kuin tekemään kokoelmatyötä loppuun, hermot menee väliin kun pitää leikata ja liimata tietoa netistä ja selata tilastoja ja vielä tutkia joku iso kokoelma.No minähän hyllytin Oulussa eron jälkeen 98 kaupunginkirjastossa joten ainakin näin sen kokoelman joka oli sekaisin vanhaa ja uutta ja varastot pullisteli tavaraa jota sitten koetettiin poistaa sieltä vanhemmasta päästä.Mutta sitä lastenkirjallisuutta en ole ehtinyt edes miettiä paitsi että voishan sitä kirjottaa muistelamat omista kokemuksista - tällainen subjektiivinen ote lasten kirjoihin.Ja luinhan mä lapsilleni satuja iltaisin, varsinainen satusetä.Joku kertoi lukeneensa raporttini,otan osaa, pitkä rimpsu siitä tuli, viikko meni siihenkin kirjoittamiseen.Virtuaaliosasto ehdotteli blogeja kirjailijoille, tässä on yks blogi ja teettää töitä.Ajattelin rahaa, kuka maksaa kirjailijalle siitä että se pitää blogia, se on kuitenkin aika rankkaa työtä kirjotella liki päivittäin ellei ole istten niin julkisuuden kipee kuin minä joka en ole kovin kipee minäkään.Mutta nyt koululle ja sitten suolahoitoon,meni eilen pitkäksi toi kotiinpaluu ja lueskelin omaa runoutta, sekin on tässä syksyn mittaan työn alla, ihan kokoelma runoja jotka pitäisi saada kasaan kaikken muun ohessa.Ja Merjalta tuli viesti että haluaa tehdä sitä improkoulutusta Leenan kanssa, no se sopii.Eeva kaupitteli runojani ET-lehteen, siitä lehdestä taisi olla jo aikoinaan Suvilehdon Eeron kanssa puhetta, joku entinen KT:n toimittaja tai avustaja sinne teki juttuja, sellaisen ku löytäs, leipäpuun.Verkkolehti ei maksa kolumneista enkä ole kysynytkään mutta saapahan julkisuutta.

30.9

"Leo Allatius, paavin kirjastonhoitaja ja erittäin oppinut mies, on kirjoittanut että Saturnuksen renkaat saattavat olla Jeesuksen esinahka, joka ihmeellisellä tavalla on siirretty tähtitaivaalle...lue hänen tarkkanäköinen De Praeputio Domini Nostri Jesu Christi Diatriba.Se ratkaisee vanhan teologisen ongelman.Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän iässä kuten kaikki juutalaispojat.Hänen esinahkansa jäi siis maan päälle, kun hänet otettiin taivaaseen, samoin hänen pyhä napanuoransa ja häneltä leikatut kynnet ja hiukset.Nyt Allatius on selittänyt esinahan kohtalon, mutta miten lienee napanuoran laita?"

Erik Wahlström: Jumala

Tämä tapahtui Galileo Galilein aikaan kun syntyi ristiriita uskonnollisen ja maallisen tiedon välille.Mitä siitä oppii - ihmeellisiä ovat kirjastonhoitajien tiet....

Eli tätä teologista ongelmaa tässä olen pohdiskellut lastenkirjallisuuden oppimisjaksolla tai mietiskellyt sitä miten suomalaiskansallinen ja muuallakin tunnettu karhumyytti karhun lepyttelyineen muistuttaa Kristus-myyttiä, myyttejä kaikki.Tänään nuokuin aamun lastenkirjastotunnilla ja tutustuin erilaisiin lastenkirjoihin.Isi tynnyrissä asusustaa, sataa sataa ropisee..ikääkin ropisee mittaariin ja silleen mutta so what, pitäisi kai sitäkin ajatella vaikka mitä siinä on ajattelemista.Opiskelen nyt näin.Kirjoitan esseeen siitä miksi pojat ei käytä kirjastoja kun pallokentällä on kivempaa.Huomaa kyllä että naiset puhuu lastenkirjoista vähän niin että onneksi tarzanit sentään on olemassa tyyliin, en osaa sanoa vaikka itse aikanaan kahlasin Polvan Tiina-kirjatkin kun en tiennyt että se ei ehkä ole soveliasta..mutta Tiina oli aina niin reipas ja Juha ääliö mutta siedettävä, siis Tiinan mielestä,minä muistan sen kyllä hyvinkin kun Juha kokeili vetää rääkiö ja tuli vihreeksi..en tiedä tuleeko sitä vihreeksi jos polttaa eka kerran tai siis kun polttaa eka kerran.Mutta mutta…Silmissä vilisi tunnilla kuva Heinäpään entisestä sivukirjastosta ja hyllyistä – Aarteiden kirja, Joka Poika…josta en tiennyt että se on uskonnollinen lehti, nyt kuulin että Lasten keskus on suosittu kustantamo, se on uskonnollinen kirkon kustantamo, en tiedä miksi sitä piti mainostaa vai onko se sillai hyvä kustantamo…paljonko taustayhteisö vaikuttaa kirjallisuuden laatuun vai oliko luennoitsijalla

jotain omia intressejä, ei se siihen vastannut, vähän ihmettelin kun kesän luetteloinnin seurakunnassa tuon kustantamon pyhäkoulukirjoja ja muuta seurakunnille tuotettua materiaalia..

Tietysti mua närästi sekin kun luennoitsija sanoo että lapsille voi kirjoja lukea äidit ja isovanhemmat, isät tippu pois heti kättelyssä..se kuulosti lapsukselta tai joltain henkilökohtaselta kannanotolta, sitten tietty hän alkoi pohtia että mahtaakohan isovanhemmat tietää edes mitä lapset lukee kun ihmiset on niin vieraantunu toisistaan, no tuskin tietääkään..Mikki-hiirtä vaan lainailee..näin se päivä meni siinä…Syntymäpäivä itse asiassa.Eilen käytiin Maija-tädin luona ja täti alkoi kahvilla muistella miten äitini oli silloin 50-luvulla tullut niille enon ja tädin luokse viimeisillään lapsivesien jo tultua..siinä äkkiä aika lensi jonnekin toiseen ulottuvuuteen..syntymään..tuntui oudolta vaikka on omankin lapsen synnytyksessä ollut mukana…

 

 

oppimispäiväkirjaa
03.10.2007 17:52 | kovaniemi markku

3.10.07

Tänään opin lintsaamaan kun en jaksanut ruokailun päälle mennä tiedonhakutunnille, sen sijaan lähdin etsimään pakkauksen purkunohjelmaa jota en kolmeltakaan koneelta löytänyt, sitten uskaltauduin koputtamaan tietotekniikan opettajan oveen ja sain kuulla, että ATK-tuki oli poistanut Win Zipin koneilta tarpeettomana joten sain neuvon mennä ATK-tukeen, ja sinnehän minä menin.Nuorelle kaverille selitin että tässä nyt vähän tätä isukin roolia pitäis leikkiä kun lupasin vanhemmalle tyttärelle kommentoida sen koulutehtäviä, kaveri aukoi pakattuja tiedostoja jollain tavalla joka ei minulle selvinnyt mutta käsitin että tiedostojen nimistä piti leikata loppurimpsut pois, mitä ne olivat nämä jsseioned jutut ei harmainta aavistuskaan,sitten menin itse konelle ja koetin alkaa aukomaan tiedostoja mutta eihän se onnistunut, siis ihan heti. Siinä alkoi taas jokin jarruttaa kun tämän romun äärellä mietti että mitähän se tuen tyyppi oikein teki kun sai ne tiedostot auki, Windowsilla oli joku oma ohjelma jolla se jolla joka taitaakin olla varsinainen jolla avaa siis nää ti4edostot.No se löyty kun jakso painella nappeja ja miettiä ja sain kopsattua tiedostot tikulle kun tajusin että rompulla ne on vaan lukumuodossa jne..Teettää niin perkeleesti töitä tää ATK.Turha siinä on enää miettiä mitä kirjastoissa tulevaisuudessa tehdään, siellä värkätään koneiden kanssa et ne toimis.No, opin senkin että ilta sulkapallokentällä piristää oppimaan paremmin ja sain tolkkua myös virtuaalikirjastoista kun muistin entisen Tylkkärin avustajan Huhtamon joka siitä asiasta jauho jo toista vuosikymmentä sitten, näistä pönttö päässä virtuaalimaailmoja katsastavista ufoista jotka haahuilee kypärä päässä omissa virtuaalitodellisuuksissaan, no siellähän sitä ollaan kohta kaikki, hyperavaruuden painottomassa tilassa pulisemassa ku parvi puluja, yes..

Että opin paljonkin, Airaksisen kirjan tietokoneiden ja robottien sielunelämästä meinasin ostaa Alesta mutta en ostanut kun ajattelin että ehkä se ilmaantuu kirjastoon, siis siihen ainoaan jota käytän, muuten käyn ostaan sen..Lastenkirjallisuutta ajattelin tutkia poikien kirjastonkäytön näkökulmasta, se oli opettajan mielestä ihan yes –ajatus.Kaikki on nykyään yes.Tuntu oudolta selailla oman tyttären esityksiä samalla kun vieressä istui samanikäisiä amk-laisia tekemässä omaa esitystään.Vähän sellanen – oonko väärässä paikassa olo.Ranualainen kirjankustantaja haki kustannustoimittajaa, täytynee ainakin laittaa hakemus sisään.Pätevähän minä olisin hommaan mutta…

Leena ja Merja laitto impro-esityksen ehdot ja tarjouksen, tuli hintaa lisää, pitää tehdä sekin valmiiksi ja esitellä hallitukselle, eilen kävivät Raksilan tyypit kylässä mutta en jaksanut mennä vaan painelin Hessun ka pelaan, maila hajos ku tahkottiin niin lujaa, hauskaa hommaa, tunti turpaan meininkiä ja rättiväsy olo päälle, se opettaa enemmän ku istuminen pulpetissa..

Mitä mä itte luin 14 vuotiaana.Kirjottelin juttuja kunniaillisesta virkamiehestä nimeltään Uolevi Koppi joka kauhukseen huomaa yhtenä kauniina aamuna kuljeksivansa kadulla ja linja-autossa alushoususillaan vaikka luulee pukeutuneensa tyylikkäästi puvunhousuihinsa, heh..ja sitten piirtelin päiväkirjaan sydämenkuvia ja kirjottelin viereen tyttöjen nimiä ja seuraavalla sivulla oli lista suosituimmista bändeistä ja levyistä ja seuraavalla jääkiekon MM-kisojen ottelutaulukko, olihan siinä puuhaa. Ivanhoet, Viisikot, Tapani Löfvingit, Nk-kirjoja niin paljon ku keksi ja sitten kuusitoista vai olisko ollut viistoista, kuustoista kun sitä ennen ei aikuisten osastolle päässy runot tuli kuvaan mukaan, niitä kyllä hävetti lukee ku pelkäs että joku heinäpään kahjo kaveri näkyy ja kysyy että ookko nää hulluksi tullu…Oikeestaan se kaikki oli enon ja tädin vikaa koska ne ostivat mulle päiväkirjan joululahajaksi.Siitä se alko.

”Pera ei oikein tiennyt mitä sanoa.Jos hän kentällä peliaikoinaan olikin tuntenut itsensä itsevarmaksi ja pärjännyt aina SM-hopealle asti niin nyt tuosta itsevarmuudesta ja muusta ei ollut tietoakaan, tuntui kuin hän ei olisi saanut sanaa suustaan.Lehdenteosta hänellä ei ollut harmainta aavistakaan vaikka hän olikin lähetellyt runojaan Kalevaan nuorten palstalle, runoja joita hän sitten aina kirjekuoren lähetettyään tiiraili posket punaisina lauantain Kalevasta ikään kuin pelkkä runojen julkaiseminen lehdessä olisi tehnyt hänestä jonkinsortin ekshibitonistin tai ehkä hän oli pelännyt ,että pelikaverit saisivat tietää hänen tekevän sellaista ja tulisivat seuraavissa harkkareissa vinoilemaan että meinaakko nää niinku kirjottammaan ruveta ja ihan runoja että kerropa mulle että mitä nää tarkotit niillä patterikäyttösillä kalloilla ku meikäläinen on niin pölijä ettei älyä, jottain tämmösiä Airamin taskumalamppu päässään vimpuloivia muikkuja vai.Tai jotain muuta yhtä älykästä.Olihan pelkkä äidin lammasnahkaturkin ilmaantuminen pukukoppiin saanut Mörssärin nimeämään hänet hipiksi ja hipit mitä hän yhtään muisti Kajaaninkadun diskoajoilta ja ensimmäisten Creedenslevyjen soinnista olivat tyyppejä joita hänen Heinäpäässä tuntemansa kovanaamat halusivat lähinnä monottaa otsikkoon, koska pitivät näitä afgaaniturkeissaan heiluvia tyyppejä turhan leuhkoina maailmanomistajina ja sellaisen vieraan kulttuurin tuotteina, joihin oli syytä suhtautua äärimmäisen epäluuloisesti.Bad moon was rising, take care.”

 

satikutia ja torumista
04.10.2007 22:49 | kovaniemi markku

SATIKUTIA JA TORUMISIA

 

Media on aina täynnä mielenkiintoisia asioita. Ulkomaalainen mies pahoinpidellään Helsingin poliisiputkassa. Poliisin ylin johto ei saa asiasta tietoa ennen kuin vuoden päästä kun asia uutisoidaan näyttävästi Iltalehdessä.Miten asiaa kommentoi poliisin ylijohtaja – hän antaa asianomaisille satikutia. Seuraavaksi tämän kohtuullisen ankaran väkivallan teon kommentoijaksi ryhtyy sisäministeri joka toruu asianosaisia – hyi hyi, ei sitä nyt tuolla lailla saa ihmisiä hakata.

                      Ei liene syytä miettiä asiaa sen enempää.Satikutia tuli ja torumiset päälle, mahtaa nyt pahoinpitelijöitä harmittaa, voihan turkanen sentään..miten ihmeessä tämä kuulostaakin niin 50.luvun kotimaiselta elokuvalta.Mahtoi siinä väkivallan uhrin luottamus suomalaiseen oikeusjärjestelmään nousta oikein urakalla – sentään annettiin satikutia ja toruttiin.Eivätköhän opi oleen vähän varovaisempia sen pampun kanssa seuraavalla kerralla.

                      Ja Karjasillan sielunpaimenen seikkailut naismaailmassa jatkuvat yhtä ankaran vanhatestamentillisina kuin ennenkin.Nyt tosin hiippakunnan muut sielunpaimenet ovat pistäneet tässä mediamylläkässä kovat piippuun ja julkistaneet Pöyhtärin muitakin ansioita – hän ei suostu vihkimään eronneita pariskuntia tai jos suostuu niin vihkii vain sen omasta mielestään syyttömän osapuolen.Hupstuijaa mikäli tämä hiippakunnan arvovaltaisten pappien levittämä propagandapläjäys on totta.Millä perusteilla Pöyhtäri arvioi eronneiden syyllisyyden.Onko hän unohtanut Raamatun viisaudet tuomitsemisesta vai onko vain niin todellinen vanhan testamentin , vanhan liiton jäsen että on päättänyt ottaa kiven oman käteensä ja viskata sen syyllisen päähän, ottanut käyttöönsä tämän kunnon nigerialaisen oikeuskäytännön: kaivetaan syyllinen kuoppaan, peitetään pää pussilla ja kivitetään hengiltä.

                      Median antamien vihjailevien tietojen perusteella voisi kuvitella näinkin.

                      Ja Jyrki Kataisen Iltalehdelle antama lupaus on jo johtamassa sairaanhoitajien lakkoon.90-luvulla laman aikaan sanottiin, että Suomen eliitti pelasti valtion ja jätti kansalaiset, työttömät heitteille. Sama poliittinen linjaus tuntuu edelleenkin olevan voimissaan. Tieto kertoo että samaan aikaan kun valtio ja valtiovarainministeri, tämä varsinainen kanisteri ei halua lisätä panoksiaan terveydenhoitajien palkkaukseen maksaa kuitenkin valtion velkaa nopeutetussa tahdissa pois.Mielenkiintoista nähdä millaisia seurauksia nyt tulee tästä valtion pelastamisesta kun edellisenkin Viinasen aloittaman projektin seuraukset ovat vielä hoitamatta ja köyhyys ja syrjäytyneisyys vain kasvaa koko ajan.

                      Ja kun Mauri Pekkarisesta nyt tuli uuden superministeriön johtaja niin voimme vain arvailla millainen innovatiivinen siltarakennusmaa Suomi mahtaakaan kohta olla, pian meillä on joka niemen ja notkon notkelmassa zombien näköinen huippuosaava siltainsinööri rakentamassa siltaa ja tietä niin pitkälle kuin tässä maassa asvaltoitavaa riittää.

                      Oi Suomi almaani minnekähän oikein olet matkalla näin kyynisen eliitin johdolla.Torutaan kyllä kovasti ja nutturaa vedetään tiukalle kun satikutiakin pitää antaa, on se niin ankaraa, ankaraa.

 

 

 

Tämä päiväkirja alkaa siitä kun ammattikorkeakoulun koulutus on loppumassa vuonna 2008 ja ilmassa on vielä jonkinlaista toiveikkuutta työllistymisen suhteen, päiväkirja päättyy syksyyn 2009 ja lymfoomadiagnoosiin.

 

1.1 2008

 

Kirjoittaminen on työtä jota tehdään joka päivä, kivaa.Käydään salilla kuten tänään, vedetään kuntopiiri ja sitten tullaan kahvilan kautta kotio, kirjoitellaan muutama rivi muistivihkoon, käydään apteekista ostamassa tupakanpoltonlopettamislääkkeet ja toivotaan että onnistais, katsellaan telkkaria ja taas kirjoitetaan..vaikkapa vaan vähän tätä päiväkirjaa, ajatellaan sitä yhtä kurssikaveria joka meni työelämävalmennukseen oululaiseen kirjastoon, keskiluokkainen omakotitalon asukas ja alkoi heti ensi töikseen kysellä kirjaston johtajalta että tämähän on aika rauhatonta seutua tämä teidän kirjaston alue,tarkoitan siis että kun on paljon näitä vuokrataloja.No sitä voisi kutsua lievästi sanottuna understamentiksi vaikka johtaja olikin kiistänyt alueen rauhattomuuden, kukapa ei olisi ja kuka mitäkin nyt sitten rauhattomana pitää, toinen työntekijä taas oli kahvilla haukkunut alueen heti levottomaksi ja silleen juttua kuulee ihmisten suusta kun paljon puhutaan, jäi vähän epäselväksi että onko Kaijonharju rauhatonta aluetta vai ei ja miten se mahtais kirjastossa näkyä, liikaa humalaisia lämmittelemässä, johtajan mielestä he palvelevat kaikkia ihmisiä kuten pitääkin.

                      No.Siinäpä ne tänään asiat, kenellehän mä kirjoitan, en tiedä, itselleni kai.Televisio on auki mutten jaksa katsoa, kello käy puolta yötä,Anna lähetti kuvan Facebookiin.Kuvassa pikkupoika pissaa väijyssä olevan sotilaan kypärän päälle, vastusta sotaa – kuva, piti lähettää eteenpäin.Näin.Torilla lappalaiset juoksuttivat poroja kilpaa matkailumarkkinoinnin nimissä ja elukat oli yleisön takia aika levottomia, en jäänyt katselemaan, ehkä siellä loppuillasta joikattiin ja jahdattiin karkuunjuosseita poroja oululaisten iloksi.

                      Pyrytti.Luin kaiken mitä Kaisa Variksesta kirjoitettiin tänään mutta ei mitään uutta,Karalahti väitti olevansa tyystin tietämätön siitä mihin hänen maksamiaan viinavelkarahoja käytettiin.Näinköhän? Tekeekö se ihmisestä syyllisen jos on osallinen johonkin josta ei tiedä mutta ”tietää”.Kyllä siitä jonkinlaisen tuomion saattaa saada,avunanto rikokseen.Menee varmasti pykälänviilailun puolelle että miten katsotaan se osallisuus, maksoi vain velkojaan ja niillä rahoilla rahoitettiin sitten huumekauppaa.Onko ihminen silloin osallinen huumekauppaan – on ja ei koska ilman niitä rahoja sitä kauppaa ei olisi voinut tehdä eikä salakuljettaa neljää kiloa Suomeen jne..Tästä käydään sitten oikeudessa kauppaa että miten tulkitaan.Rehellinen ihminen olis kai jättänyt velkansa maksamati.Vai.Tai maksanut ja ajatellut että eihän se mulle kuulu mihin toinen rahansa käyttää.Mutta se kiire maksaa.Kyllä siinä saa oikeus pyöritellä pulloa pari kertaa ennen kuin tuomio on arvottu.Tai moraalinen tuomio niistä neljästä amfetamiinikilosta joita Karalahti välillisesti rahoitti.Hyviä kysymyksiä.

 2.1

 

Tänään aloitin sitten tupakastavierottamiskuurin Champmixilla.Jännää.Ensimmäinen ajatus kun otin sen pienen tapletin oli että miten minä nyt selviän masennuksesta jos  sellainen iskee.Siihenkö minä tuota nikotiinia olenkin tarvinnut, lääkinnyt sillä itseäni vuosikymmeniä.Tutkimusten mukaan tupakkaa polttavat ihmiset jotka ovat tunteneet että heidän mielipiteitään ja tunteitaan väheksytään.Tupakoitsijat ovat myös muita masentuneempia joten rööki on siihen sairauteen ollut ehkä myös lääke, alentaahan se ahdistusta yms oireilua.Maailmansodassa – oliko ensimmäinen – tupakkaa jaettiin juoksuhadoissa oleville sotilaille ilmaiseksi että olisivat jaksaneet odottaa turhaa kuolemaansa pirteämpinä.Niinpä.Nikotiini myös piristää, nopeuttaa aivojen synapsien välistä toimintaa.Käykää katsomassa niissä baareissa missä vielä saa polttaa miten yhden tupakan sytyttäminen pöydässä aiheuttaa ketjureaktion – seuraavakin sytyttää ja seuraava ja kohta koko pöytä on kuin punaisena hehkuva joulukuusi, täynnä palavia tupakoita ja savua ja hilpeää tunnelmaa.Tosin samaa tapahtuu myös nykyään paikoissa joissa ei saa polttaa mutta ehkä pelko on olemassa – että ilman röökiä on vaan tylsä ihminen, ei kovin suosittu, ei seksikäs, ei oikein mitään…

                      Kaikkee sitä tulee mieleen kun edes harkitsee tuon nautinta-aineen jättämistä, on kuin luopuisi jostakin hyvin rakkaasta, tärkeästä,siitä Colt-miehestä joka 70-luvulla hymyili pyyhe lanteillaan sanomalehtimainoksessa ja vakuutti että Colt on luotu nautinnollisiin hetkiin, nainen istui sängyllä takan edessä…ei jäänyt paljoa  arvailtavaksi mikä nautinollinen hetki oli ollut kyseessä.Ja siihen päälle Colt-savuke.Nautinnollisiin hetkiin.Siinä oli mainostoimiston panos tupakan myynninedistämiseen.70-luvulla nuo mainokset lojuivat isoina kyltteinä Saaristonkadun varrella, muistan kirjoittaneeni niistä, minusta tuntui että tuollainen Colt-mies musersi minut ylivoimaisuudellaan, sillä oli sitä sexappealia jota minulta niin kovin tuntui puuttuvan.

                      Että…

 3.1

 

Onhan tämä vähän outoa, siellä missä aivoissa on nikotiinireseptoreita nämä reseptorit ottavat vastaan nikotiinia tunteakseen mielihyvää eli ihminen tuntee mielihyvää polttaessaan samaan aikaan kun tupakka sinällään aiheuttaa savuineen lähinnä mielipahaa koska maistuu paskalta, lääke on antagonisti eli asettuu samoihin reseptoreihin ja korvaa nikotiinin eli nikotiinille ei enää löydy sijaa majatalosta.Äiti kyllä suositteli kanervia joita ukki oli käyttänyt poltettuaan pitkään, oli alkanut syömään kanervien oksia joita kakaratkin poimi pitkin mettiä, varmaan siksi että isukki tupakantuskissaan pakotti…no sanoin äidille että kaikki omilla keinoin…ehkä kanervassa on jotain samoja aineita ku tässä varenikliinissa joka asettuu reseptoreihin ja ehkäiseen nikotiinin vaikutuksen..

                      Eka oire on paha olo ku polttaa…eli siel on jo repseptoris muuta ainetta, nikotiini etsii paikkaansa mun päässäni eikä löydä.Amerikkalaisten tutkimusten mukaan sama aine voi vaikuttaa myös alkoholin tuottaman mielihyvän poistamiseen eli korvaamiseen eli…

                      Mutta ongelma on et sit pitää löytää muita mielihyvän lähteitä.Mutta katotaan.Ensimmäinen päivä ei vielä kerro mitään, tutkimuksissa tulee tuloksia että aika iso osa lopettaa mutta ei kaikki, ikävintähän tupakassa on että se kehittää näitä nikotiinireseptoreita jotka sitten kiljuu nikotiinia täytteekseen.Toinen päivä menossa ja poltan vielä, eräs tuttavani oli lopettanut näillä aineilla ja miksen siis minäkin, tuo eilinen ajatus masennuksesta huvittaakin vaikka muistankin että aloin polttamaan jossain Kärppien lomareissulla Ruotsin laivalla kun sieltä sai tupakkaa ja sitähän ostettiin, sitten laivan ulkovessaan, siis kannella olevaan vessaan savuille ja siitä se lähti..reipas urheilijanuorukainen joo..

                      Mutta päivä kerrassaan, jos tänään sitten sais jo kirjoitettuakin, eilinen ilta meni viihteelle mutta kapakoissa oli vähän tuttuja, joku iso mies mainosti paidassaan huligaaneja ja ajattelin että se on suunta yhteiskunnassa kun muutakaan enää ole, hulinointi.Aikoinaan luin erään toimittajan kirjan ”Among thugs” joka kuvaaa englantilaisten jalkapallohuligaanien elämää, rajua ryyppäämistä ja tappelemista pitkin Eurooppaa, täysin kahelia puuhaa,pelkkää hajottamista ja hakkaamista, ripaus oikeistolaisuutta sekaan ja muuta mukavaa ja siinä sitä ollaan.

                      Tuosta osoitteesta löytyy lisääkin tietoa kirjasta ja Elias Canettista ja muusta joukkopsykologiasta.

 

http://en.wikipedia.org/wiki/Among_the_Thugs

 

                      Ja mitä Suomessa, perustetaan säätiö jolla autetaan vähävaraisia, hienoa, kohta ollaan takaisin 30-luvulla ja köyhät pelkän rikkaiden almun varassa, säälin, tulee tunne että tällä halutaan viedä kaikki yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tulokset, palata tällaiseen sääli-yhteiskuntaan joka on pelkästään varakkaiden ihmisten armon varassa olemista – olkoonkin että ajatus säätiöstä on kaunis mutta samalla pelottava.Mihin katosi hyvinvointiyhteiskunta ja tasa-arvo?

 

 

4.1

 

Mitään erityisiä vaikutuksia en vielä lääkityksestä huomaa, ehkä sellaisen että tupakka ei enää aina maistu, tuntuu kuin sitä nikotiinia olisi jo tarpeeksi, en osaa sanoa ,ehkä se on näitä placebojuttuja.Laurilan pariskunta tuli Linjalla vastaan ja kuulin, että heidän verkkolehteensä tullaan mun sivujen kautta aika usein, no, siinäpähän tulevat.Sosiaalitoimen asioita sivuttiin ja Jeja Pekka Roosin tutkimuksia virkamiesten ja alamaisten oikeuskäytänteistä, joku oli luullut Roosia kommunistiksi ja sanoin että ei kaikki jotka esittää kritiikkiä ole kommunisteja vaikka niin moni luuleekin.

No näitähän sattuu, pinnistelen itse steppien kanssa ja pähkään pakkomiellettä, kirjotin siitä eilenkin että eron aikoihin tuntui kuin olisi saanut nenilleen oikein kunnolla, kai sitä kuvitteli osaavansa avioliiton kiemurat paremmin kuin moni muu ja kun sitten tipahti alas niin sitä tipahti alas kuvitelmiensa korkealta vuorelta, piti ikään kuin päivittää päänsä uusiksi.Sitähän se on.Seuraavaksi vuorossa sulkista, eilen oli baarit täynnä vihaisia riitaisia ihmisiä mikä oudoksutti, kai sitä oli älyä viruteltu ämpärissä oikein kunnolla ja tohtorin mielestä kaikki naiset on ahneita sikoja jotka vaan lihoo koska syö niin paljon.Tohtori Sykerökin oli pahalla päällä ja epäili taas kaikkia polliiseiksi niinku  se sanoo, sanoi jo silloin kun muutin Ouluun ja luulin tuota inkkarihattuista partakallea jonkin sortin kahjoksi mutta se olikin entinen kirurgi, eronnut mies mitä asiaa taas sivuttiin kun puhuttiin lapsista.

                      Nyt sitten pitäis ruveta töitäkin ettiin, kaupan alalla olisi paljon hommia, ilmoittaa nettitiedotus.Miksei.Kaikki käy.

                      Mutta jännityksellä odotan parin viikon päähän että miten se lopettaminen käy,Eeva neuvoi tuntemaan mielihyvää siitä ettei enää polta, minä tunnen lähinnä outoa oloa kuin jättäisi jäähyväisiä jollekin hyvälle tutulle…

                      Ja verkkolehteen pitäis jotain väkertää.Siinäpä sitä taas.

                      Hessun kanssa väännettiin kiivas tunti sulkista, se päättyi nyt 2-1 mutta tasaista on, Hessulla pamahti ensimmäisenä maitohapoille vaikka oli käynyt eilen hiihtämässä, sitten mulla alko tilttaileen, sulkis on sitä lajia raskas peli että väkisinkin alkaa pallo lenteleen minne sattuu kun väsymys painaa ja puolen tunnin jälkeen tuntu ,että ei jaksa enää pätkääkään.Mutta menihän se, lopulta hakkasin vaan iskulyöntejä takas ku en muutakaan jaksanu, Hessu huito syöttöjä yli ja naureskeli että ku menee minne sattuu, mulle siitä tuli vaan ilmasia pisteitä..Mutta kumpikin on kehittyny, paita oli yltä päältä hiestä märkä.

                      Tupakka aiheuttaa nyt stressiä.Miten ihmeessä sen voi lopettaa vaikka lääke jotenkin vaikuttaiskin, niin iso osa elämää, tuntuu vaan hurjalta..pelottavalta aivan kuin tuon aineen olisi kytketynyt niin moniin tunteisiin.Siinä se Colt-mies hymyilee kiihkeän seksuaalisen aktin jälkeen ja toteaa Coltin olevan oikea savuke nautinnollisiin hetkiin.Ehkä musta tulee impotentti kun lopetan polttamisen.Kauheeta.Vaikka järki sanookin että polttamalla musta nopeemmin impotentti tulee niin tunne kertoo toista, omituista.Mutta jo aikoinaan lääkäreiden tyttärien kanssa asiasta kinastellessani huomasin ettei tällä asialla ole kovinkaan paljoa järjen kanssa tekemistä.

 5.1

 

”Kom-teatteri ilmoitti 1970-luvun alun albuminsa nimessä, että Porvari nukkuu huonosti. Tieteellistä evidenssiä albumin nimelle ei löytynyt. Näinä päivinä tuntuu, että porvarin unet saattavat olla hyvinkin makoisat. Toisin kuin tupakoitsijalla. Ja tällä kertaa löytyy evidenssiäkin.

Tohtori Naresh Punjabin johtama yhdysvaltalainen tutkijaryhmä baltimorelaisesta yliopistosta kertoo todistaneensa, että tupakoisijat viettävät vähemmän aikaa syvässä unessa kuin savuttomat henkilöt.

Tupakoitsijat myös valittavat unen olleen huonoa huomattavasti useammin kuin ei-tupakoitsijat.

Tutkijoilla oli koekaniineinaan ryhmä keski-ikäisiä tupakoitsijoita ja yhtä suuri ryhmä samanikäisiä ihmisiä, joiden elämä on savutonta.

Suurimmat erot tupakoitsijoiden ja savuttomien välillä esiintyvät unen alkuvaiheessa. Tutkijat olettavat tämän johtuvan siitä, että hiljattain nautittu nikotiini jyllää tupakoitsijan kehossa erittäin voimakkaasti vielä siinä vaiheessa unta. Tällöin nukkuminen, ainakin hyvin nukkuminen, on hankalaa.

Ja kun tupakoitsijoiden öistä 23 prosenttia on huonon ja riittämättömästi lepoa antavan unen öitä, niin savuttomien vastaava prosenttiluku on vain viisi.

Naresh Punjabin ryhmän tutkimukseen tutustuneet asiantuntijat pitävät tuloksia erinomaisena lisänäyttönä sen puolesta, että tupakointi kannattaa lopettaa. Ja myös sen puolesta, ettei sauhuttelua kannatta koskaan aloittaakaan. ”

(Kalevan verkkolehti 5.1-08)

Eli kyllähän tässä nyt kertyy näitä tupakoinninvastaisia mielipiteitä.Tosin tuo porvarin omahyväisyyden ja yönunten puolustelu saa minut vakavasti harkitsemaan ketjupolttamisen lisäämistä, kuulostaa kovin typerältä mielipiteeltä jopa Kalevan toimittajan kirjoittamaksi – mutta siellähän niitä porvareita on, omakotitalojen lainanmaksajia jotka nukahtelevat Hästens-sänkyihinsä makoisille unille voidakseen taas seuraavana päivänä kirjoitella noinkin järkyttävän fiksuja lauseita kun porvareiden mielenrauhaa tuntuu nykyisin uhkaavan eniten tämä epäterveellistä elämää elävien luusereiden rauha, lieneekö ongelma se ettei oikein tiedetä miten niistä päästäisiin eroon.No eilinen dokumentti antoi vihiä että 1918 ne roistot lähinnä ammuttiin siihen paikkaan, 30 000 teloitusta ja vankileirikuolemaa, sitä voisi jo kutsua etniseksi puhdistukseksi.Mutta kutsukoon kukin miksi haluaa, siitä alkoi Suomen itsenäinen historia valtiona.

Tupakan polton lopettaminen ajatteluttaa – toisaalta helpotuksen tunne että voi lopettaa ehkä polttamisen, toisaalta jokin tyhjä olo että entäs sitten.Tai jos dopamiinin puute aivoissa aiheuttaakin seuraavaksi Parkinsonin taudin.Dopamiini oi dopamiini, psykootikoilla sitä on liikaa ja parkinsonin potilailla liian vähän – kertoi aikoinaan Parkinson-liiton aluesihteeri joka sattumoisin oli myös pelikavereita Kärpistä.Mihinkähän mä sitten asetun kun ei enää ole nikotiinia tuottamassa dopaa, onko asiaa tutkittu vai onko tää varenikliini rykästy markkinoille liian äkkiä.Kysyy nimimerkki huolestunut sielu.

                     

 6.1

 

Lyly Rajala ja muutamat muut ahdistelun takia syytteitä ja panettelua niskaansa saaneet kansanedustajat ovat aikeissa nostaa kanteen Hesaria vastaan.Muistuu tässä mieleen eräs juttu vuosien takaa kun olimme kouluttaneet itseämme käsikirjoittajiksi POEM:n kustannuksella ja istuimme Graalissa päättelemässä tätä toista vuotta kestänyttä projektia.Oli kevättalvi ja vallien aikaa.Kalevan toimittaja alkoi juoruta Rajalasta että tämä oli suututtanut erään toisen Kalevan naistoimittajan pahemmanpäiväisesti haukkumalla sen lehemäksi puhelimessa, ilmeisesti toimittajan uutisointi vaalien alla ei ollut miellyttänyt silloin kristillisdemokraattien ehdokkaana ollut tulevaa kansanedustajaa.Toimittaja, siis se joka istui pöydässä arveli että tästä Lyly vielä kuulisi jäljestäpäin koska tämä lehmäksi haukuttu nainen oli vetäissyt nokkaansa ainakin pussillisen Jalostajan pakasteherneitä moisen arvion itsestään kuultuaan.

                      Että mitenkähän se on tämän seksuaalisen häirinnän kanssa.Mahtoikohan tämä Kalevan naistoimittaja nyt muistaa ne kansanedustajan lehmäpuheet ihan tarkasti ja pitkällä viiveellä.Naisilla kun tuo muisti tunnetusti on pitkä ja valikoiva…

Muistuu mieleen Ahteenkin juttu, pohjoisen pojat kun on sillain suoraviivaisempia ja toisaalta nämä poliittisen korrektiuden nimissä miehiä terrorisoivat naiset taas osaavat ikäviä temppuja enemmän kuin laki sallii, siinä saa silloin kuljeksia kieli keskellä suuta ja kun valta kuitenkin nostattaa uroksessa sen testosteronin pintaan niin tiedä mitä sieltä suusta ulos tulee.

Siksi olisikin varmasti hyvä ,että asia selvitettäisiin ja saataisiin enemmän tietoa siitä millaisesta seksuaalisesta häirinnästä oikeastaan on ollut kyse, seksistähän kyllä puhutaan paljon, viimeksi kuulin erään naisen heittelevän siitä miten joku mies oli esitellyt kaluaan kertomalla ,että se on ohut ja lyhyt, nainen siinä sitten mietiskeli levät lotjamaiset patjat baarin pöytää hipoen jotta mitenkähän hän tämän oman pelivälineensä sitten samantyylisesti esittelisi että löysä ja iso…Ei paljoa tarvitse baareja etsiä kun joutuu koko illan kuuntelemaan tätä vätkytystä jota jotkut sosiologit kutsuvat vain parempien tunteiden piilotteluksi.Ehkä jotkut eduskunnassakin kaipaisivat vakavampaa poliittista otetta elämään ja käyttävät sitten argumenttinaan tätä seksuaalista häirintää.

Tai sitten tuon Kalevan poliittisen toimittajan pitkä muisti iski lopulta…

 

8.1

Mutta se mikä tässä Rajalan ja muiden kohtaamassa syytöksessä herättää huomiota on se että syytös kohdistuu tapoihin, etikettiin, siihen että nämä maakuntien munaviestiä tuovat moukat eivät osaa enää tuota ”eduskunnan” eli oikeastaan Ranskan hovia muistuttavan hovin hovietikettiä ja siitä hyvästä satelee sitten syytöksiä.On kuin eduskunta olisi enää pelkkä kumileimasin jolla ei ole kovinkaan paljoa sisällöllistä merkitystä ja kun sisältö katoaa niin tilalle tulee muoto, muodollinen korrektius ja hovietiketin vaatimat tavat, juonittelu, panettelu, selkäänpuukottaminen ja kaikki se ajankulu jota käsittääkseni ennenkin tylsistyneissä monarkian hoveissa harrastettiin kiihkeästi ja intohimoisesti.Lylynkin olisi varmaan syytä oppia se ettei kannata kovin paljoa raivota tuolle etiketille,sitä vaaditaan ja siitä pidetään kiinni koska muutakaan ei ole,siitä puhutaan ja siitä kirjoitetaan.Joku on rikkonut hovin etiketin ja ollut epäkorrekti, fy fan että on kauheaa, lausunut jotain sikkamaisia ala-arvoisia törkkeyksiä rouville…pitäisihän nyt sellaisen moukankin ymmärtä et ei hienoille rouville puhuta sillä tavalla…korrekt pitä puhu…Miten se kuulostaakin tältä.ja sitten joku hevonvitunperseestä maalta tullut moukka koittaa levvettä savoo vyäntää ja olla kovakin humoristi näiden etiketistään kiinni pitelevien virkanaisten edessä…Siinä on Matti ja Liisa nousseet nyt kyllä väärään junnaan etten sano…

                      Mitä se sitten kertoo poliittisesta eliitistä.Vanhanen istuu nyt oikeudessa Ruususen kanssa.Ennen eliitti tunnettiin siitä että sen koskemattomuuden alue oli suuri – vallan ympärillä oli ikään kuin iso piiri jossa hallitsija oli koskematon.Mikähän piiri tässä riittää?Voisi sanoa että tässä katsellaan nyt lähinnä demokratian rappiota läheltä.

                      Ei siinä sillon kannate savvuu vyäntää,kansanomaisuus ei ole enää in.Nyt täytyy osata etiketti ja kunnolla.

 9.1

 

Lääkefirmalla on omat sivustot lopettajille, liferewards.fi, siellä saa seurata omaa edistymistään.Avasin tänään eka sivut ja kas kas alko tekeen röökiä mieli kun koetin saada sivuilla olevaa PDF-päiväkirjaa toimimaan,rupesi naurattamaan että vittu tässä sitä koetetaan olla ilman tupakkaa ja ensimmäisen asia on taas tää pönttö tietokone jossa löytyy kaikenlaista ohjelmaa josta ei ymmärrä hevon paskaa ja sitten savulle ja vähän synapseja virkistään kun se tupakka sitä kuitenkin tekee kuten tänään baarissa porukka totesi.Pöydässä oli yksi joka oli näillä lääkkeillä lopettanut tupakoinnin ja kaksi saman firman työntekijää jotka härnäsivät lopettajaa että lähetkö savuille, tätä tavallista..

                      No pidän päiväkirjaa tässä.Milloin aloitin, se epämääräinen muistikuva on että oltiin matkalla Ruotsiin, oli kerätty mainoksia jakamalla ja muuten Kärppien futisjoukkueelle/lätkäporukalle rahaa ja Ruissalossa yövytyn yön ja Kupittaalla pelatun pelin jälkeen lähdettiin Siljan lautalla kohti Tukholmaa.Muistan pelin Tepsiä vastaan koska se pelattiin jonkun motocrossiradan vieressä, sain pelistä lusikan palkinnoksi ja päätä särki, mahtoiko olla se bensan katku joka tuon päänsäryn aiheutti, en muista…tämäkin muisto on muistettu jo joskus ennen, siis se että siellä laivalla sitten sai ostaa tupakkaa, ei siellä ikää kyselty joten joku porukasta sen Malppi-askin osti ja sitä sitten mentiin vessaan kannelle polttamaan,Pera ehkä oli ostaja, en muista enkä muista millasista vaatteista mä sillon pidin, musiikkimaku oli jotain mitä sillon olis ollu, 72 -71, nyt pätkii…

                      Beatles..en mä ainakaan teryleenihousuista pitäny, farkuista enemmänkin…no..Lista oli jotain se kai sillon jo tuli…ja Katri-helenan Puhelinlangat koska se soi aina Kärppien kotimatsissa Keskarilla..

                      Mutta jonkun verran tietty lääke auttaakin, ainakin muutama tupakka on jääny väliin ja tupakka ei maistu samalla lailla ku ennen, toki poltan edelleenkin mikä tuntuu oudolta mutta onhan tätä nyt oikeestaan aika jännääkin seurata, noi muistot on vähän sellaisia muistoja että olen muistanut ne jo ennen, ne on enemmän muistoesineitä, siis sellaisia muistoja joita ihminen kertoo muistavansa vaikkei juuri sillä hetkellä muista mitään…todellinen muistohan on se joka sitten iskee eka kerran kun tosissaan muistaa jonkun asian, siis tämä Madeleinekakku – efekti…Proust..siis se kirjailija eikä rallikuski vaikka sillon nuorena taisinkin olla kiinnostuneempi rallikuskeista,Timo Mäkinen ja Monte Carlon serpentiinimutkat, jäiset rinteet ja meikäläinen roikkumassa isäukon palleissa ku hullu kartanlukija Timo Mäkisen kyydissä..mitähän se on…muisto…

                      Entä jos ne muistot pukkaa läpi sieltä sitten kuitenkin…luultavasti..

                      Ja sitten yöllä kun jatkan tätä muisteluprojektia laskeutumalla alas mieleni hiljaiseen teatteriin.Sohvalla vilkuilen noita hetkiä, irrallisia pätkiä Ruissalosta, valmentajasta jonka poika pelasi samassa joukkueessa, laivasta, siitä että piti vaihtaa rahaa ja pelosta että riittikö  raha reissun ajaksi Tukholmaan..epämääräisiä muistikuvia ja sitten äkkiä vähän lähempää, baarista jossa olen töissä myymässä kaljaa ja tulee tällainen valtavan iso mies ostamaan humalassa, en suostu myymään ja hän alkaa uhkailemaan että ampuu…outo fantasia tunkee keskelle teatterin valkokangasta..mitähän tekemistä sillä on tupakan kanssa..humalainen jättiläinen uhkaa ampua mut ellen juota sitä lisää…poissaolevan isän vainoharhainen pelko…ruokkia tuota kaukaista suuruutta koko ajan jollakin kuin jatkuvasti uhraten…polttaa röökiä, todistella miehisyyttään…kiskoa laivan vessassa savut kun Möllit ja Perat nauraa ettet sää uskalla…pakko vetää…että olis mukana porukoissa…se tunne palasi mieleen…että kuuluu johonkin..kauheen tärkeetä…polttamalla sai hyväksynnän…siis…

                      Niin kuin monet muutkin muistot kun rupesin yhtä novellia kirjoittamaan ja ajattelin että millaista se on eronneen miehen elämä, uusioperheet ja kaikki se kiva jota sitten avioeron jälkeen saa kokea,siinä on varmasti aihepiiriä josta on kirjoitettu aivan liian vähän…

 

 

 

 

 

 

 

 

10.1

 

Launtaiaamuna kirjoittelen pari tuntia, otan lääkityksen, väsyttää ja tupakkaa menee ,tosin ei ihan samaa määrää kuin ennen.Käyn Raatissa polkemassa kuntopyörää ja kiskon pulssin 150 että tuntuu, revin ja revi kuin ylämäkeä niin että kipu kiristelee pohkeita ja reisiä, vieressä polkevat naiset saattavat olla ehkä vähän häiriintyneitä  ähkimisestäni mutta nyt on pakko saada jostain vastusta.Sitten venyttelyä ja huomaan että toinen hauis on sulkiksesta edelleenkin kipeä, venyttelen sitten sitä, kävelen matolla ja katselen telkkaria – näyttää

                      Mielessä käy kuntopyörällä että ehkä Hessu sittenkin häviää ne kiperät maitohappoiset taisto parista pisteestä siksi ,että olen huhkinut salilla kuitenkin kuntopiiriä jo vuosia, että joku maitohappokestävyys toimii niin kuin joskus ennen nuorena kun kiskotiin Pakkalan tartanilla vetoja.Ei ehkä ihan samaan malliin mutta sinne päin.

Raatiinkin hankitun digitv kun koko ajan ohjelma keskeytyy ja tauluun tulee ”no signal” -viesti.Alan ymmärtää niitä joita digiuudistus vituttaa.Kaapelissa on kaikki näkynyt ok koko ajan, nyt on sitten ostettava boksi.Salilta Lentävän ja kaupan kautta kotio.Lentävä Lautanen on tosiaan sisäpiirin pubi – yhteen pöytään oli tänään tupakkapuolelle änkeemässä noin 30 ihmistä, se oli jo niin sosiaalisen näköistä touhua että hirvitti kun itse istui yksin, joi kahvin ja limsan, vilkaisi lehdet ja lähti kotiin kaupan kautta.Sitten taas naputtelua ja mielessä ajatus että tämä henkilö voisi kyllä mennä pidemmällekin, siis tämä Rostila jota kuvaan, eronnut kyynikko jolla ei oikein suju…Mutta muuten väsyttää, johtuu varmaan lääkkeestäkin,aivot on väsyneet, ei jaksa ajatella, outo olo,pelottavakin…olenko mä rääkänny itteni kahvilla ja nikotiinilla melkeen hengiltä, no työvoimaviranomaisetkin nyt sitten näkee että jätkä on lopussa…kun eivät muuten usko…

  11.1

 

Maanantai.Ajattelen tupakkaa kun väsyttää, siitä saa piristystä kun kirjoittaminen ei suju, milloin se sitten olisi sujunut, tuntuu vaan että olen palannut opintojen jälkeen takaisin tähän köyhään yksinäisyyteen.Kirjoitin aamupäivän, muistelin menneitäkin, kävin kahvilla, ihmiset istu ja kittas kaljaa, juttu kulki, puolen Oulun työttömät siellä kokouksessaan Linjalla.Sinne palasin, vuosi tuli opiskeltua.

                      Tupakka.Kun pitää ponnistella, kun tulee vihaiseksi, kun hermostuttaa, kun..ikään kuin vain olisi rääkännyt itseään tekemään asioita aina.Ehken mä enää jaksa, vastailin naisellekin ikävästi kun puhuttiin tunteisa, ei mulla ole tunteita, mä olen kone, robotti, käyn salilla, olen yksin, väsynyt, rahapula alkaa taas tuntua, niin paljon kaikenlaista.

                      Tupakkalääkkeiden jatko-osa maksaa 57 euroa, mistähän sen summan keksis.Menee varmaan pari kartonkia kun miettii.Heh..

                      Nukkus vaan viikon, vajois koomaan.Ajattelin aikaa, siis sitä että 99 palasin Ouluun.Vuodet 99-2001 olin puoli vuotta kirjastolla töissä, sitten taas vuodesta 99 kevääseen 2000 työtön jolloin kävin 4 kk kurssin nimeltään Läpilyönti, hypittiin ruutua ja improttiin.Siitä vuoden eteenpäin hain yhdistelmätukipaikkaa, muistan niitä haastatteluja joissa tuntui ettei minulla enää ihmisenä ole mitään arvoa, tutkiva katse, välinpitämätön silmäys CV:hen, kerjäläisen olo..Vuonna 2001 syksyllä yli vuosi kurssin päättymisen jälkeen sain vihdoin töitä koska eräs viehättävä nainen työvoimatoimistosta pani asioihin vauhtia vaikka sen vuoden määrärahat olivat jo elokuussa työllistämisen osalta lopussa sanoin hän.Tällaista se on.Yksi vuosi yksi hevon vitun hailee, odotat ja odotat ja sitten tulee joku hörökorvainen työvoimatoimiston virkailija vittuilemaan että olet laiska, et sä mitään töitä haekaan…sanonko mitä..enpä sano..No seuraavan vuoden tein kiireistä markkinointityötä yhdistykselle joka ajan hengessä oli ostanut hotellin Hyrynsalmelta, kiireinen vuosi kaikenlaista.Kevättalvella 2002 työ loppui vaikka virallisesti olin töissä syyskuulle, yhdsytksne nuori tarmokas sihteeri ajoi käytännössä kaikki työllistetyt pihalle kun Johteenhovin virkistyskeskus valmistui, sellainen alta 30-kymppinen tehopakkaus.Se tuntui jotenkin alentavalta ikään kuin ihmisistä olisi tehty jo orjia joita tuollainenkin kahdesti eronnut pikkutyttö sai kohdella miten lystäsi, hän vaan ei enää jaksanut katsella ruokalassa sitä palkkatuettujen määrää joka sinne päivittäin kokoontui niinpä minullekin maksettiin palkka viisi kuukautta kotiin.Että silleen…Onkohan tämä ilmianto, vittuako sen on väliä.

                      2002 pääsin myös käsikirjoituskurssille ja seurustelin joten tuntui että asiat alkaa sujumaan, että töitäkin kaikesta huolimatta löytyy.Syksyllä 2002 olin kuukauden Gallup-haastattelijana, sitten taas työtön, tein muuta.Seuraavan kerran olin kursseilla syksyllä 2003 neljä kuukautta ja sitten taas työtön.Syksyllä 2004 menin toiselle yrittäjäkurssille ja olin siellä eli käytännössä työharjoittelussa koko talven maaliskuulle 2005.Sitten tein vähän aikaa teatteria ja syksyllä 2005 aloitin Kemi-Torniossa elokuva-alan käsikirjoittamisen erik-opinnot koska en muutakaan keksinyt.Kirjoitin syksyn romskun luonnosta ja opiskelin elokuvan kirjoittamista.Siinä meni talvi, sain netin.Tapahtui asioita joista vielä tänä keväänä kerron.Kevään 2006 opiskelin Kemi-Torniossa tai siis oikeastaan Oulussa, enhän minä siellä käynyt kuin pari kolme kertaa.Mutta töitä..ei..jo silloin huomasin että otsaani jomoi usein niin kuin mulla olis ollu pysyvä flunssa, päätä särki jatkuvasti, luulin että se johtuu silmistä mutta tutkimusten mukaan jatkuva kortisolimyrsky aivoissa aiheuttaa sekin muutoksia aivoissa,uuvuttaa..

                      Eli pönttö palaa loppuun.Ei sitä kukaan ole uskonut, ei Merikosken kuntoutuksessa eikä muuallakaan, paskanjauhajia koko porukka.Mutta sen tuntee sen että joka aamu pitää laskea riittääkö 5 euroa päivässä kaikkeen, entä jos se onkin vaan 4 euroa päivässä niinku kohta on, joka vitun päivä viiden vuoden ajan.Ja jos kaljoilla käyt et rentoudu koskaan koska seuraava aamu on yksi helvetti – paljonko rahaa meni, miten mä taas selviin, vittu…Joka kerta.Ja taas…

                      Tätä viisi vuotta.Älkää tulko puhumaan mulle paskaa uupumuksesta.Tai mistään.

                      Mä olen saanut tarpeekseni.Monesta asiasta.

                      Sitten syksyllä 2006 taas yksi kurssi, sitten Merikosken kuntoutustutkimuskeskus, sitten keväällä 2007 AMK:iin opiskelemaan.

                      Mikä tästä kaikesta on lopputulos.Sitä mä mietin.Melkein kymmenen vuotta kohta.Elämä.

 

Sunnuntai menee rauhallisesti.Lääketehtaan väelle tiedoksi että koettakaa nyt ihmeessä saada ne palvelusivut sellaisiksi ettei tartte askikaupalla polttaa kun yrittää saada jotain pdf-päiväkirjaa toimiin, mutta samapa tuo, kirjottelen tänne.Tupakkaa menee vieläkin, mutta sellainen outo tunne on tullut että väsyttää polttaa, ei jaksa kiskoo, niinku olis saanu tarpeekseen ja tämä kai sen reseptoreiden salpaamisen idea onkin.Toisaalta niin kuin aina ennenkin kun olen ollut lakossa yms. huomaan että rupean touhuamaan kaikenlaista, järjestelemään paikkoja, siivoamaan(hupstuijaa) ja muutenkin muuttumaan neuroottiseksi kuin Monk, kohta mua ei siedä pirukaan vaikka miten hangottelis, mä puleeraan kaikki paikat ja hermoilen joka vitun asiasta ja teen hulluksi joka ikisen joka lähistölle sattuu…ja kaikki vaan siksi etten mä enää polta ja rauhota hermojani nikotiinilla enkä muullakaan.

                      Toisaalta muisti pätkii, ruuat jää levylle paistuun ku meen kirjottaan koneelle, vasta käry havahduttaa että munakas taitaa olla aika kypsää kamaa syötäväksi.Ja sekin tietty siksi että on sillä nikotiinilla koettanut pitää synapseissa ylimäärästä liikettä ja nopeutta, nyt kai sitten on alettava vetää rajoja tekemiselleen että jaksaa, ehkä se on siinä se jättiläinen josta kerroin, se tunne että vaaditaan niin paljon – sehän on taas nuoruudessa ollu mallin puutetta kaiketi,siis roolinmallin vaikkei mun isäpuoleni eikä isänikään polta, ei kukaan polttanu paitsi kaverit, jätkät ja nehän oli tietty se nuoren malli, se mistä nää seksin aakkoset opeteltiin että a on sitä että sormella ja b että…no joo…

                      Novelli sujuu, kirjotan menemään enkä mieti, nautin mielummin, olenhan mä jo niin iäkäs henkilö että voin vaikka kirjottaa täyttä paskaa, samapa tuo, kuka sitä haudassa mulle tulee kertoon ja vaikka kertoskin niin en kuule, heh..

                      Katoavaista on mainen kunnia.Kuka muistaa Kaarlo Isotalon, hyvän prosaistin 70-luvulta.Niinpä.Ja sekin mies aiheutti 80-luvulla Turussa poissaolevanakin intohimon kuohahduksia kun eräs tuttavani NVL:stä väitti että eräs turkulainen naiskirjailija oli saanut kirjansa julki kustantajalta antamalla em. kirjailijalle persettä jne…Ainahan sitä puhutaan.Mutta kukapa tuon kirjailijan muistaa vielä.No minä ainakin.

                      Nettilaskun kun saa vielä maksettua niin hyvä, talouskin pysyy ainakin niin kuralla ku se on, huomaa että hinnat on nousseet, se tietää monille tosi pahaa paikkaa…ja eduskunta kähmii hovissaan kohta lähinnä omaa persettään…Ja sitten iltalehdet uutisoi kuin prinsessassta Karpelasta ,tästä entisestä rättimannekiinista että suuteli entistä sulhastaan julkisesti…mitähän satuja ne saatana oikein sepittää nää toimittajat…

                      Vai pitäisikö puhua korrektimmin alusvaate kun siitä oikeastaan ei saa puhua.

                      Kuten huomaatte nikotiinin puute aiheuttaa ärtymystä…

 

 

12.1.2008

 

Onhan tämä vähän outoa, nyt ovat opinnot ohi.Eilen sulkapalloa Linnanmaalla, uusi halli mutta pelit ei, tosin Leenalla meni selkä niin että siinä sitten läpysteltiin Leenan siskon kanssa palloa aikamme ja hiki tuli.Kotimatkalla pysähdyin Milouseen ja jäin suutani kiinni tutun opettajan kanssa, käytiin läpi maailmanpolitiikka ja urheilu ja hallinnon nykytila, hänen kolleegansa on entinen pelikaveri OPS:sta, siis tyyppi jonka kanssa pelasin joskus 60-luvun lopulla tai 70-luvun alussa samassa joukkueessa, valmentaja nykysin.No se siitä ja sitten kotiin telkkarin ääreen, tänään kolumnia HUF.lle, pitkä lenkki Oritkariin meren äärellä Lidl:stä ostettu ruokareppu selässä,kaunis tumma taivas, lentokone laskeutumassa Oulunsaloon, muistoissa se nainen jonka kanssa ramppasin siellä ja yksi idea näytelmäksi missä tollo eronnut mies joutuu keskellä uusioperheen ja eksien ja äksien kiistoja ja tapahtuu asioita joita ei pitäisi tapahtua, kehittelin ajatusta jo aikaa sitten..yksi niitä ideoita joita en ole sen pidemmälle tehnyt, ehkä olenkin sellainen idealisti etten valmista saa aikaiseksi..mutta katsotaan taas keväällä mitä tässä tulee tehtyä, tätä päiväkirjaa pidän nyt lähinnä itselleni, jos joku sitä lukee se on täysin hänen vastuullaan, oletan että kirjottaminen on aika yksinäistä puuhaa joten pientä kirjoittamista omiksi varoiksi tarvitaan..Mietin miten kirjoittaisin Kaltioon siitä teatterista josta siitäkin on jo vuosi aikaa,kokemus oli hupaisa…sitten en enää ehtinyt sitä miettimään kun alkoi koulutus vuosi sitten – onko siitä jo niin kauan – ja nyt olen tässä, valmis kirjastonalan ammattilainen, hienoa,ensi viikolla työvoimaviranomaisten puheille,ei oikein nyt ensin muuta kuin pitkää lenkkiä pitkin maisemia, sitten katsotaan mitä sitä isona tekee…

12.1

 

Tupakkaa menee vaan, nyt olisi varmaan korkein aika miettiä miten lopettaa koko polttaminen.

Kalevan nettisivuilta sattui silmiin otsikko: Vanhanen vinoilee oppositiolle Kemijärvi-välikysymyksestä.No,Vanhanen haastoi Ruususen oikeuteen omien oikeuksiensa polkemisesta a uusimpien uutisten mukaan pääministeri myös vaatii oikeudenkäynnin salaiseksi.Miten alkaa olla olo että siinäpä raukkis, juuri niitä koulunpihojen kiusaajia jotka reksin puhutteluissa sitten valehtelivat kaiken, näitä hyvienkotien aleksityymisia aivovauriopotilaita joille sadismi on kotikutoinen harrastus.Voinee vain kysyä millainen arrogantti Tatu ”sosiobiologia on rautaa” Vanhasen poika meillä on pääministerinä.Viihtynee varmaan hyvin yläilmoissa josta on aina tottunut muita ihmisiä katselemaan.Tullee aiheuttamaan kepulle katastrofin kunnallisvaaleissa.

Voineen kysyä mikä mulla on Vanhasta vastaan mutta ei mitään, hän on symboli vallalle jota mä tässä aikani kuluksi riepottelen yksinäisten kirjoituspäivien iloksi.Television keskustelutunnilla puhuu teknokraattivanhanen joka vetooaa Stora Enson taloudellisiin vaikeuksiin, asiallinen, jämpti mies.Sama ihminen.

Tuli tästä Vanhasesta mieleen ”Julia ja käsikirjoittaja” – romaani.Siinä saippuaoopperoita kirjoittava – elokuvaversion Columbo – kiihkomieli sijoitti joka ikiseen saippuaoopperan jakoon jonkun halventavan vitsin albanialaisista.Lopulta kirjan toinen päähenkilö, nuori toimittajan alku kysyi käsikirjoittajalta että mikä tällä on albanialaisia vastaan kun tämä tuntuu niitä niin kovasti vihaavan. – Ei mikään mutta täytyy vihata jotakin että pystyy kirjoittamaan, vastasi Columbo.

Niinpä.Mistäs sitä niitä intohimoja muuten pierasis…ku ei viitti enää koko muuta elämäänsä sotkee liialla tohkaamisella.Tullu sitäkin tehtyä ihan tarpeeksi.Ehkä musta on tullu vaan kuiva vanha käpy, semmonen kääkkä…

                      Tiistaiaamu, kirjoittaminen tuntuu tylsältä mutta sitten keksin katsella hetken terveysvaikutteisia kuvia jotka piristävät ja vilkastuttavat miehen verenkiertoa, löydän vanhan Musta Naamion ja alan rassata mielikustaata Musta naamiolla joka päästää osan mielikustaasta liikenteeseen ja saa tekstiin vähän eloa.Diana paljastuukin ruoskaansa heiluttelevaksi sadomasokistiseksi opettajaksi jonka nutturapään alla on muutakin kuin kasa tekopyhiä moralisaarnoja ja siitähän se lähtee, saa tekstiin vähän mehua.

                      Yhden aikaan on asukasyhdistyksen hallituksen kokous, käyn sitä ennen Linjalla kahvilla.

                      Tuo eilinen purkaus nolottaa mutta oli tarve äkkiä käydä läpi näitä vuosia Oulussa jo kirjoittamisenkin takia, hahmottaa nyt tuota kokonaisuutta jota tässä ei ole ehtinyt miettimään pariin vuoteen kovinkaan paljoa tai oikeastaan ei kertaakaan täällä asuessa.Nyt siis sen aika.Vähän pelotti kun lietsoi itseään vimmaan, alkoi tulla tunne että pikkaisen voisi jopa tajuta mitä se Auvinen oikein koki netissä, tää on petollinen paikka ilmaista itseään, onneksi asukasyhdistyksen kokous palautti maan pinnalle.Linjalla keskusteltiin runosta jossa runoilija pelkää ylittää nahistuneet kengät eteisessä.Millainen on nahistunut kenkä.No, ei selvinnyt.Mutta jos Nastalta Muumiolta kysytte niin hän vastaa että tässä runoilija ilmaisee omaa kuoleman- ja vanhenemisenpelkoaan kengän symbolilla koska kenkä on kuitenkin paikka jonne jalka pannaan ja kuten me kaikki vähänkin huonomman huumorintajun omaavat ymmärrämme jalka on myös monenlainen jalka, se keskimmäinenkin ja tästä kun vielä loikimme aasinsiltaa pitkin vastarannalle niin huomaamme runoilijan tavalla tai toisella käsittelevän omaa vanhenemisen pelkoaan johon yhdistyy juuri poismenneen isän läsnäolo, ollaanhan eteisessä, matkalla ulos, jonnekin…on kuin runoilija empisi tässä eteisessä seuraavaa askeltaan koska hän ei uskalla ylittää tuota nahistunutta kenkää joka muistuttaa enemmän nahistunutta perunaa ja perunahan kuten tiedämme piilotetaan multiin.Eli kuten tästä analyysistä huomaamme runoilija käsittelee hyvinkin arkisen banaalin kuvastonsa avulla isänsä kuolemaa.Mot.

                      Toinen aihe jota Laurilan pariskunnan kanssa sivuttiin olivat Stakesin nollatutkimukset,Sirpa penäsi jotta mitä arvoa on tutkimuksella joka todistelee että köyhät syö vähemmän kasviksia.Entisenä akateemikkona puolustin tutkijoita sanomalla että ilman tuotakin nollatutkimusta oltaisiin pelkästään omien olettamusten ja ns. arkijärjen varassa ja vaikka tutkimus kuulostaakin itsestäänselvyyksien latomiselta niin se on sitten tutkittu asia, on hankittu aineisto, kyselty ja tehty johtopäätöksiä.Koska muutenhan jokainen voisi nostaa omat ennakkoluulonsa totuuksiksi.Se oli sellaista akateemista saivartelua parhaimmillaan mutta toisaalta totta- ilman tuota tutkimuksen pyrkimystä objektiiviseen totuuteen me olisimme aika paljolti pelkkien subjektiivisten päähänpälkähdysten varassa.Siitä sopii sitten valita.Vaikka kyllä minäkin tiedän ettei kelan päivärahoilla mitään tomaatteja ostella, porkkanaa kyllä ehkä.Ennakkoluuloissa on aina se vaara että se tekee monet asiat mahdottomiksi jo etukäteen,rajoittaa ajattelua.Tieteessä mä kunnoitan tiettyä ajatuksen vapautta mikä on myös länsimaisen humanismin perusteita ja vaikkei sitäkääm humanismia nyt saavustustensa perusteella välttämättä voi kehua niin se on se mitä meillä on.Take it or leave it.

                      Lähemmin tähän runoon voi perehtyä Ajassanyt.net sivustoilla jossa runoilija esittelee tuotantoaan.

                      Asukasyhdistys,tämä kaupungin ikioma työllistämisbulvani keskusteli kokouksessaan tilinpäätöksestä, hienosti menee, liikevaihtokin alkaa pyöriä jo 200 000 euron kiepeillä mikä on hyvä saavutus yhdistykseltä joka viime tammikuussa oli mennä konkurssiin.Taseet selvitetään ja sitten jauhetaan yhden työntekijän ongelmaa joka on jatkunut viime sykystä, silmälasien korvausta, osamaksuja,väärin perittyjä pikkujoululaskuja yms mukavaa jota ei nyt oikein jaksaisi mutta kuunneltava on kun hallituksen herkkusieniosastolla istuu.Hallituksen kokouksen jälkeen vielä yhteistyöryhmän kokous missä käydään läpi tämän kaupungin lähidemokratian työrukkasen toimintasuunnitelmia, avoin päivähoito on kaupungin tilaaja-tuottaja-mallin takia lakkautusuhan alla, OTN:n entinen toiminnanjohtaja käy esittelemässä asiaa, en tiedä siitä mitään.Mikä on avoin päiväkoti, perhepaikka johon voi tuoda lapsia hetkeksi, en ole kuullutkaan.Kuusisto on tuohtunut siitä että tällainen toimiva malli lopetetaan ja koetetaan sitä tilaaja-tuottaja mallin nimissä siirtää esim. MLL:n hommiksi.Mietiskelen että tilaaja-tuottaja- malli johtuu varmaan osin EU:sta joka pakottaa kunnat kilpailuttamaan julkiset hankkeensa.En tiedä varmasti.Puheenjohtaja Lappalainen kertoo että joku tulee siitä ryhmälle puhumaan.Yksi kaupunginhallituksen jäsen, Moilanen kirjoitti aikanaan Forumissa jotta ainakin teknisellä puolella tämä malli on nostanut hintoja eikä laskenut.Sellainen vaikutelma jäi.

            14.1

 

Seurailla hinnannousuja.Kävin ostamassa apteekista Ratiopharmin aspiriinia joka ennen maksoi 1,86 ja nyt 2,60 eli kohta on euro tullut lisää vuodessa hintaa ja illalla uutisissa sitten ystävällisesti kerrottiin että inflaatiovauhti on yllättänyt tutkijatkin joten köyhyyteen ja rullaatirullaan on nyt sitten vain totuttava, mitään sellaista työllistävää pikaratkaisua ei ole näköpiirissä vaikka äitimuori tuossa eilen kävikin aamuisen sauvakävelylenkin piristämänä uhoamssa, että hän sitä olisi jo töissä jos sellaisen koulutuksen olisi saanut kuin minä viime vuonna.Perkele.Pitäisi olla laki jolla kieltää yli 70-vuotiailta sauvakävelyn, piristyvät vaan puhumaan paskaa.Sanoin äidille että kun kahdeksan vuotta on hakenut töitä ei siinä enää kiire ole minnekään.

                      Muutenkin äidillä oli taas tuo minä olen huono ihminen purkaus päällä.Kun hän näki että olin siirtänyt työpöydän keittiön alkoi heti papatus siitä että kuka huntalo sitä nyt keittiöön tuommosen romun siirtää.Paha siihen mitään oli sanoa,lattiat oli taas siivoamatta ja säleverhot kiinni ja äitiparka kun oli juuri uutisista kuullut, että pimeys lihottaa ja hänen poikansa se vaan kyhjöttää sisällä säleverhot kiinni, ei ihme että lihoo.Kuuntele siinä sitten nauramatta kaikki se ja päälle vielä vittuilut kaljan lihottavista vaikutuksista.Yritin siinä vielä selittää että naapurin Järkän takaseinän tuijottaminen ei erikoisemmin kiinnosta mutta sitähän se tuskin kuuli vaan jatkoi pimeän huonoista vaikutuksista mun sielunelämääni ikään kuin mä kyhjöttäisin täällä kämpässä häpeeämässä itteeni, tosiasia vaan on että maisema on niin ruma ettei viitti katella.Ja asunto niin iso että jos vetää säleverhot ylös niin olo on ku akvaariossa.Tulee vaan ikävä Heinäpään puistomaisia maisemia, ei muuta.

                      Mutta On se niin ihanaa kun ihmisellä on ihan oma äiti, tarvi vieraitten akkojen vittuilua kuunnella…

                      Lääkkeet väsyttävät kun vielä poltan, tiedä lopettamisesta, vähenee kuitenkin koko ajan.Ajatus takkuaa.Kirjoitan jäähyväisäkirjettä tupakalle sinä-muodossa, en ole päässyt alkua pidemmälle, sinä olet ollut elämäni keskipiste jo 35 vuotta, aamulla ensimmäisenä huulilla, illalla viimeisenä..se alkoi kuulostaa rakkauskirjeeltä jollekin…ihmisellä on savukkeeseen hyvin läheinen ja intohimoinen ja intiimi suhde…oraalinen…

                      Mutta kyllä mä sen kirjeen vielä kirjoitan.

                      Enemmän nää lääkkeet näyttää vievän kaljanhimon ku tupakan,dopamiinimielihyvää ei tee mieli ainakaan oluen muodossa.Outoa.Mutta sekin kuuluu kuulemma lääkkeen vaikutuksiin.Ja kun suomalaiset sitä tahtia alkoholisoituvat niin ehkä tämä kuuri pitäis pistää pakolliseksi koko kansalle.

Eilen siivoilin komeroa ja papereita joita on muutama pahvilaatikollinen, roskiin varmaan osa,sitä suurta kirjallista tuotantoa viimeisten vuosikymmenten ajalta.Muuten päivä menee kirjoitellessa, nukun tunnin kesken kaiken kun otsaa vihloo, mahtaakohan komerossa olla hometta, ainakin haju viittasi siihen.Kivaa.Teen muistiinpanoja ja suunnittelen novelleja, lääninkirjailija lähetti kirjeen missä kerrotaan draaman työpajasta, pitäisi lähettää tekstiä ehdolle.Jospa niitä sketsejä ja jotain proosaa.

                      Yhdistyksen työntekijöille järjestetään koulutustilaisuus – yhdistys työnantajana.Hyvä.Kaupunki tosin olisi voinut pitää sen tilaisuuden jo vuosi sitten kun yhdistys alkoi työnantajaksi, tässä sitä yksi työnantaja kiikuttaa hakemuksiaan sossuun ja lähtee antamaan töitä toisille köyhille, pitäisikö vielä kutsua Tuomioja paikalle viisastelemaan suurten ikäluokkien paskapuheita niin saatais kunnon visio tuleviin aikoihin..

                      Jos puolueella ei parempia tulevaisuuksia ole ku Tuomioja niin lakkauttakaa koko puolue.Please.Mutta se on nyt jokaisen puolueen ongelma – kun politiikkaa on tehty eliitin ehdoilla sieltä ei kovin helpolla enää kansan pariin palata, se on suunta enkä osaa kyllä ennustaa mihin kaikki lopulta kääntyy.

                      Ruuan hinnan nousu näkyy jo asukastuvalla – emäntä pyyteli nostamaan annoksen hinnan neljään euroon kun raaka-aineet on kallistunut.Vasta syksyllä nostettiin 3,50.Tahti on kova.Nyt se köyhyys alkaa pureen Suomessa oikein kunnolla niitä joita se koskee.Niin että se on se ja sama onko se Tuomioja, Heinäluoma, Vanhanen vai Mikki Hiiri joka siellä puhetta pitää.

                      Mutta mä ite olen rikas niin kauan ku mulla on muutama lantti kahviin ja tupakkaan..se riittää..paskaako tässä enää muusta..

                      Otsikko Kalevasta: yhä useampi suomalainen juo itsensä hengiltä.Hyvä näin koska sillähän saadaan työelämässsä olijoiden joukkoa harvennettua.Oulussa ravintolat tarjoilevat humalaissille, juotavaa tyrkytetään siinäkin tapauksessa että pyytää kahvia,alan entinen yrittäjäkin kauhistelee menoa, on pakko myydä ja nyt kun tupakkalaki niittää satoaan myyntiä koetetaan kaikilla keinoin lisätä,kapasiteettia on liikaa ja kilpailu kovaa, joissakin baareissa nauretaan kun vakio-asiakas jaksaa kontata tiskille ja tilata paukut.Ja paukuthan tulevat.Sitten eikun konttaamaan takaisin pöytään juomaan ne.Ja taksilla kotiin.Ja aamulla töihin.Mutta mitäpä se minulle kuuluu,näkyy kylläkin.

                     

 

         

 

 

14.1.08

 

- Mitä hullu huokaa, kyseli eräs Oluttuvan vakioasiakas launtaina kun pitkän Lidlistä ostettu ruokakassi selässä suoritetun kävelyretken jälkeen olin rantautunut pubiin ja kahvini juotuani seisoskelin pihalla lainkuuliaisena kansalaisena tupakoimassa.Sana särähti korvaani sen verran että vilkaisin tuota tummaa pientä naista jonka siltä seisomalta oletin Stora Enson työntekijäksi, koska hän näytti aina istuvan samassa pöydässä saman pöytäseurueen kanssa ja entisenä heinäpääläisenä tiesin ,että läheisen paperitehtaan työntekijät muodostivat paikan kanta-asiakaskunnan.

- Tarkotit kai mitä huono huokaa, kysäisin kun arvelin naisen erehtyneen, en alkanut siinä mitään luentoja pitelemään freudilaisista sanalipsahduksista vaikka mieli teki.

- Niin kai, nainen sanoi ja kerroin sille lyhyesti patikkaretkestä, sitten ovelle tuli entinen junnuaikainen lätkävalmentaja,moikkasin sen,hänkin paperitehtaan duunareita, sanoin naisellekin asiasta ikään kuin varmistaakseni että en ollut ihan niin hullu kuin hän ehkä kuvitteli.Olin kyllä istunut tuvalla pari vuotta mutta en samassa pöydässä tämän naisen kanssa joten ehkä hän paikallisena alkuasukkaana piti monesti yksikseen pöydässä istuvaa papereitaan tuijottavaa tyyppiä hulluna, se jäi mietityttämään vaikka olisikin voinut olettaa, että tuvalla jota sentään piti kirjailija Paulow olisi osattu suhtautua erilaisiin ihmisiin.Mutta ehkä paperitehdas kaikessa omahyväisyydessään on niin tiivis ja sulkeutunut yhteisö että se luo tuollaisia kuvitelmia vieraista,oma maailmansa jonka edustajat vapaa-aikanaankin muodostavat ihan oman erillisen yhteisönsä jonne ei ulkopuolisilla ole asiaa, omat ennakkoluulonsa joita sitten aina lakkojen aikana hiotaan tiivimpään muotoon tai tehtaiden lopettamisen aikoihin lietsotaan kapinanhenkeen, kuka sen tietää.Tai sitten olin kolmen Heinäpäässä asumani vuoden aikana ehättänyt saada jo hullun maineen mikä tietysti vain huvitti koska aikoinaan 70-luvulla kaupunginosasta lähtiessäni olin vain onnellinen ,että pääsin sieltä pois, pääsin pois kaikesta siitä roolipaineiden ja ahdistavuuden rajoittamasta maailmasta joka olisi pahimmillaan voinut tietä minunkaltaiselleni yksinhuoltajan pojalle tietää suuria vaikeuksia.Leimautumista, ennakkoluulojen musertavaa katsantoa.Se kaikki vain jotenkin palasi mieliin tuon naisen repliikistä.Mitä hullu huokaa?Vai johtuiko kaikki siitä että hän joutui juuri tuon tupakkalain takia seisomaan äkkiä yksin ulkona vieraan miehen lähellä ja tuli lipsauttaneeksi suustaan tuollaisen repliikin.

Tänään  tuli kiire, maanantaina vaikka kuvittelin et on ok päivä, lähden aamulla kävelylle ja käyn terveyskeskuksessa varaamassa ajan, Kelalla kattoon et mis asumistuki yms no terkkarissa oli aikaa mut kuukauden päähän ku käsi ei ollut kiireellinen tapays niinku ei ookaan, sit kävelyy ja kelaan jos tuli tuen kans ongelmii, en ollu syöny joten huusin niinku ärtyny nälkänen lapsi, se siitä.Sitten menin kahville Linjaan ja olin jo lähdössä kun HFU:n Laurilat tuli paikalle ja sit kuuntelin heitä aikani, poristiin vaikka enimmäkseen Sirpa oli äänessä ja kun se synttärijuttu ja kuusamolaisten skitsofrenia yms juttut oli selviä piti lähtee syömään AMK:iin enneku nöälkä ja verensokerit sai aikaan liiallisen vitutuksen.Kun olin syönyt menin nettiin ja kas – kaltion leikas oli ottanut yhteyttä ja kyseli onko ne jutut tulossa tai miten – en ensin muistanut et olin kysellyt kiinnostaako, sillon tuli kiire kun ajattelin et deadline on 22.päivä ja äkkiä kotio ottaan yheyttä eeroon joka on toisen jutun osapuoli,eero löyty,sovittiin tapaaminen kello kolme milouhun tai niin ainakin kuvittelin.Sit aloin metsästää Jarmoa, ohjaajaaa joka on jutun yks osapuoli mut siel oli puhelin tiltissä ja merjakaan ei vastaannu joten soitin leenalle joka lupas ettii merjan sp:osotetta ja sit koetin saada kiinni Hessua jonka kanssa oli sovbittu 16.15 sulkis mut siel oli puhelin kiinni ja mua alko vituttaan kiinnioelvat puhelimet ja kun kuvittelin ainakin sopineeni eeron kans kello kolme milou lähdin sit sinne.

                      ja hups hups eero tuli alakerrassa kadulla vastaan ja sanoi ei lukeneensa mun viestiä mut sille sopi lähtee tekeen juttua milouhun joten sinne mentiin bulgarialaisen kirjalijan sokrates-näytelmää setviin..ja saatiin jotain aikaan ja hessunkin sain kiinni , sen puhelin oli ollut kiinni koska se oli ollut päivänokosilla yms..ja se haki mut si autolla milosta ja vedettiin tunti tiukaa mis kummankin maitohapot veti pään sekasin ja taas milouhun lentävän kautta ja lopulta parin kaljan jäljeen sain leenalta merjan mesetiedot tai ainakin vihjeen mistä merja kiinni, sit kotiin vieteileen eerolle,leikakselle,merjalle ja jarmolle et jos tän jutun sais kasaan..eli tämmönen vittu en ikinä ala tuottajaksi päivä taas vaik oikeest vaan et ois kiva ku tää koulu loppus..

 

15.1.08

 

Jaa, taisi eilinen mennä vähän kiireen puolelle, tänään olikin jo sitten vähän rauhallisempaa, nukuin kymmeneen jolloin soitti Eero ja kertoi Tsanovin teoksen tekoajan, 1986 ja puhuttiin myös hänen tuttavastaan, kääntäjästä joka on tulossa Pekingistä Suomeen ja Ouluun, juttuako tehdä tyypistä oli kysymys.No siitä hitaalla kierteellä koululle syömään kun vielä voi ja kehtaa, hyvä ja halpa ruoka, poikamiehen ns. on pakko yrittää.Kirjoitin sitten juttua koulun konella, Anita tuli siihen viereen istua napottamaan ja teki rästejään, kertoi ei saaneensa sijaisuutta joka oli mennyt eräälle toiselle josta hänellä ei niin kovin mairittelevaa sanottavaa ollut.Tällaista mutta sain juttua tehtyä ja sitten puhuttiinkin eroista ja miehistä jotka menettävät täysin toimintakykynsä, ehdotin että naiset on niin vallanhaluisia ja määräileviä että mies tippuu kyydistä ja sitten naiset alkaa itkeen että kun mää saan tehdä kaiken.Nauratti se häntä niin että ainakin joskus lienee hänen suustaan moinen repliikki tippunut.Lause oli provokatiivinen ja muistelin omaa eroa, sitä ettei enää sitten lopussa ollut riitaakaan kun ei jaksanut ja kaikki oli jo selvää, kannoin Hannen tavaroita uuteen kotiin.Ja lähdin pois aikani haukkuja kuunneltuani.Se että mies ei saa mitään tehtyä on niin sotkuinen juttu, joskus tuntuu että jossain vaiheessa vaan pää menee lukkoon eikä mikään suju vaikka kuinka yrittäisi,sellainen kokemus itselläni oli eron aikoihin, aivot vaan oli jumissa, täynnä mustaa tervaa, siirappia, kuin ruuhkabussi josta kaikki yrittää ulos yhtä aikaa,liikaa miettimistä miesparalle yhteen putkeen, jotain tällaista..Anita kyllä sitten vähän vastaili mun provokaatioon kertomalla naisesta joka syyspimeillä otsalamppu hehkuen korjailee ulkovaraston kattoa ja mies istuksii sohvalla jalat oikosenaan,siinä paljoa vallanhaluja ollut ja kun jokunen kylän mies käveli tämän kattoa naulailevan naisen ohi ja näki ettei siellä mies olekaan katolla vaan akka jäivät näiltä miehiltä porinahalutkin.Kaikkea tapahtuu eikä eroissa mitään totuutta ole, ei yhden eikä toisenkaan, kummallakin on oma ja siksihän sitä erotaan että ei jaksa, katoavat halut yrittää.Olin jotenkin haluton miettimään asiaa tai sitten mulla palas mieleen oma huono omatunto siitä miten asioita jäi tekemättä, en ollut tarpeeksi mies eksäni mielestä vaikka mitä olisin tehnyt.Kun teki ruuat niin olisikin pitänyt ajaa autoa.Kun ajoi autoa olisi pitänyt olla tasa-arvoinen.Joskus tuntui vain että ainoa tunne eron hetkellä oli se että teki mitä tahansa niin päin vittua menee…Meni sellaiseksi arvailuksi, siihen väsyi, aivot jumittui kuin ruostunut ovi eikä siinä sitten enää oiken voinut puhua mistään normaalista kommunikaatioista, muistan kyllä kun eksäni huusi että muutanko minä perheen mukana vai mitä minä teen, en saanut sanaa suustani ulos, se oli se vitun fiilis vaikka yritin aukoa suutani sieltä ei tullut mitään ulos, pää jumissa…paha siinä on puhua tai tehdä mitään, aivot umpisolmussa…Vasta Oulussa eron jälkeen aloin nähdä unia, oli kuin joku valtava tukkisuma olisi lauennut päästä…Tällaista siinä sitten palasi mieliin kun oli näistä eroista poristu,ja tietty haikea olo kun koulu loppui ja ihmiset alkoi katoilla kuka minnekin ja tie taas auki uusiin asioihin..

                      Baarin kautta sitte kotio kirjoittamaan juttuja,Jarmoa metsästään, huomenna palaveri työvoima- sosiaaliviranomaisten kanssa si…

16.1

 

Nokia luopui tehtaastaan Saksassa ja lähti Romaniaan koska kustannukset Saksassa olivat liian suuret.Kohtalon ja historian ironiaa?Kyllä.Saksalaiset olisivat voineet kertoa Nokialle että I.G Farben pärjäsi Saksassa hyvin 1930-luvulla kun se hankki työntekijänsä keskitysleireiltä ja nyt Nokia suuntaa Euroopan köyhille ”keskitysleireille” – Romaniaan, tulevatko Nokian uudet työntekijät suoraan Romanian lastenkodeista? Kovaa on peli.Mutta  mehän emme Suomessa halua siitä kuulla kuten emme 30-luvullakaan halunneet, pääasia että Suomi pärjää, tämä opportunistinen pieni suuruudenhullu kansakunta vailla mitään vastuuta

16.1

 

Tänään piti lopettaa mutta ei se ihan onnistunut – vielä.Huomaan heikkoja kohtia – aamu kun pitää miettiä mitä tekis, kun ei ole herännyt ja on kuitenkin jotenkin hoputtamassa itseään tekemään jotain, tämä luterilainen etikkakurkkupurkki niskassa siinä äheltää ja sitten joku yrittäjien Lehti sanoo kuulemma Kauppalehdessä että lyhytkin työttömyys tekee työttömästä hyödyttömän…jeesus..kuten eräs tuttavani sanoi, ovatko nämä ihmiset hulluja vai mikä kollektiivinen kiinalaiset tulee ja syö paniikki niillä on kun eivät kuitenkaan niitä vaivaisia roposiaan saa sinne arkkuun haalattua mukanaan, tämä ei ole enää tervettä touhua että pitäis perkele kiirehtiä tuhoamaan tämä maapallo oikein nopeesti, muutama poissaolopäivä siitä prosessista ja olet hyödytön…Mutta kyllä sen arvas että yrittäjät sen narinan alottaa kun ensin kymmenen vuotta haukkuvat kaikkia työttömiä luusereiksi..paskahousut…

                      Toinen heikko kohta on väsymys – sillon polttaa että piristyis äkkiä…

                      Kun tulin salilta ja olin ollut viisi tuntia ilman tupakkaa haisi Lentävässä tunkkaiselta –siis siinä yhdessä baarissa missä vielä saa polttaa sisällä.Sen tunsi.Pistävä, tunkkainen haju…Ja kaikki poltti.Minäkin yhden, toinen teki tiukkaa, maistui pahalle..eikä kaljaa tehnyt ollenkaan mieli kuten normaalisti salin päälle.Outoa.

 

17.1

 

Taisi tuo eilinen mielipide tulla taas sieltä suuren ärtymyksen suosta jonne aina välillä uppoa, eilen kuitenkin haistattelin Jarmoa joka oli Merjan  kanssa käymässä kaupungissa, tutustumassa kaupunginteatteriin.Tsanovista ja Sokrateesta tuli jotain tolkkua vaikka väsyttikin, päivä meni vielä koululla, naisia oli ruokailemassa ja siinä kuulostelin niitten juttuja, yksi meinasi kaataa vesilasin niskaan, en tiedä miksi mutta pyyteli minua kirjastonjohtajaksi heidän kuntaansa, en osannut sanoa mitään.Osa oli lähdössä lentäen Lontooseen, se mua aina rassaa, jonain päivänä mun on pakko astua lentokoneeseen, siinä on asia jota en ole eläissäni tehnyt,vaivaa saatanasti…Ukkikin ehti lentää ennen kuolemaansa ja se oli sentään tämä äidinisä syntynyt jo 1800-luvulla, mutta sanoi että pakkohan se on kerran elläissään lentää öhöttääki ku semmonenki peli on keksitty ja niin se ukko lens Oulusta Kuusamoon…ei sen pidempiä matkoja mutta kaipa se ukki nyt taivaassaan sitten myhäilee että tulipahan tuoki värkki kokkeiltua saateri…oli se eri peli..ku puitten latvoja pitki mennä öhelsi ja korkiammallaki…

                      Että silleen..

Eilen aamulla oli palaveri viranomaisten kanssa, tunti yksinpuhelua ja suunnitelmia tuleville ajoille, työvoimavirkailija jaksaa aina jotenkin nälviä tyyliin kyllä tässä mielellään jo jäis eläkkeelle puheillaan kun itse puhuu väsymyksestään..vähän rassaa jo sellainen…totta kai kaikki jäis eläkkeelle vaikkei mua eläkkeelle huvita jäädä kun ei ole mistä jäädä..Jotenkin sellainen asenne että työttömät on lintsareita ja laiskimuksia, vituttaa kuunnella moista tällasen rääkin jälkeen, no ens kuussa sitten harjotellaan jossain työntekoa taas ikään kuin sitä ei koskaan olisi tullu tehtyä.Suomalaiset on tuon työnsä kanssa hulluja,kehuvat aina miten kovaa työihmistä sitä ollaan ja juoksevat sitten kilpaa eläkkeelle kun ei se työ oikein maistu ja silleen..

                      Tänään hoitelin vaan asioita, sossua ja Kelaa ja kirjoitin jutut Kaltioon, saa nähdä kelpaako,pankkikortti piti uusia, kaikenlaisia ihminen tekee arkensa kunniaksi ja kadut jäisiä luistinbaanoja, joku puhui eilen ilmastonmuutoksesta että se on totta…Mitäpä siihen sanois.Uidaan sitte jos ehditään.Huomenna lomille ja pois Oulusta, ihanaa sanoi hän ruotsalaisuutta ääneensä tavoitellen.

18.1

 

Lauantaina en enää kovin montaa tupakkaa polttanut.Perjantaina selvisin kuusi tuntia ilman kun kävin kuntosalilla mutta salin päälle alkoi tehdä karkkia mieli – tämä mielihyväautomaatti on ennenkin ilmaissut itseään näin.Kerran kokeilin masennuslääkkeitä ja heti piti mennä kauppaan ostamaan karkkia, tuli suorastaan himo hyvvään niinku ennen sanottiin.Nyt sama juttu.Suvilehdon Eero sanoi kerran että paheiden summa on vakio – kun lopetat yhden pitää aloittaa toinen.Et juo kaljaa, kiskot suklaata patukkakaupalla.Tämä ihmisen kemiallinen kokonaisuus on aika mystinen juttu vaikka sitä miten analysoisi.

                      Käytiin Eevan kanssa katsomassa Tummien perhosten koti, ei kovin dramaattinen pätkä mikä näyttää olevan näiden kirjafilmatisointien ongelma.Kirjassa pystyy käsittelemään monitasoisesti asioita, elokuvassa tuntuu kuin olisi liikaa teemoja  ja vähän draamaa niin kuin tässäkin joka oli nätti kuvaus koulukodista ja pojista.Ehkä ongelma oli siinä että se dramaattisin asia mikä siinä oli ja jonka käsikirjoittaja näytti sumplineen sinne väleihin oli tapahtunut jo ennen koulukotia eli Juhanin lapsuudessa ja mitä Johnstone sanoo niin se että kun tapahtuma viedään pois näyttämöltä, tässä tapauksessa elokuva nykyajasta  se vie kyllä sen dramatiikankin pois sinne jonnekin menneisyyteen.Sekö lie ollut ongelma sitten.Katsoja alkaa itse sepittää tarinaa kuten että Juhani oli mustasukkainen tälle johtajan vaimoa naineelle pojalle ja siksi haukkui johtajan tytärtä huoraksi, voihan sen niinkin tulkita vaikken itse moista piirrettä nähnyt koska tulkitsin asian niin että Juhani haukkuu johtajan tytärtä huoraksi koska hänen isänsä takaumassa haukkui hänen äitiään…tässä on se ongelma – se draama on jo tapahtunut tavallaan ,se ei ole päällä, Juhani ei vihaa juuri nyt vaan heijastelee jotain menneisyyden vihaa…

                      Tai että johtaja uhkaa tappaa vihjailleen vaimoaan naivan pojan mutta mitään ei sen jälkeen oikeastaan tapahdu vaikka näin iso uhkaus esitetään ja sitten näytetään että poika sen kun jatkaa johtajan vaimon paneskelua öisin – eikö johtaja käy kytiksellä, epäile, näe että vaimo pötkii öisin johonkin.Ollaan sentään saaressa.Vähän silleen uskottavuusongelmia oikeestaan koko juttu täynnä.

                      Mutta muuten käsikirjoitus kyllä meni, siis se että tää nuori kävi läpi menneisyyttään ja sai saaresta eväitä uuteen elämään..Mutta muisto kirjasta oli että olisiko elokuvasta puuttunut kirjan särmä, jotenkin vähän turhan ongelmaton pätkä…

                      Sunnuntaina illalla kun vieras on lähtenyt käyn lukemassa Lentävässä lehtiä, juon kahvit ja jaffan, vakipöydän vakiväki on paneutunut johonkin vakituiseen tiijäkköö nää mitä se sano semantiikkaansa ja selvästikin pureutuu viidettä tuntia ongelman ytimeen. Tupakatta oleminen lisää karkinhimoa, minkä tahansa himoa.Illalla yritän vielä kirjoitella jotakin ja poltan röökin mutta en jaksa enää miettiä mitään, olen aika väsynyt, huomaan, käytiin päivällä pitkä puolentoista tunnin lenkki Hietasaaressa, aurinko paistoi ja kevät maistui ilmassa.Turha kai se enää on yrittää tupakan avulla piristää itseään, koettaa keksiä ideoita tai muutakaan, koulutuksen aikana tuli revittyä liikaakin ja nyt kun ajattelee senkin opetuksen antia niin eipä se nyt niin kummonen ollut, jotain uusia asioita oppi mutta muuten siellä hankittiin sitä muodollista pätevyyttä lähinnä ja kuitenkin oli pakko puristaa tehtävien kanssa, nyt sitten kirjoitan mitä kirjoitan ihan omaan tahtiin ja kuulostelen ihmisten piteitämieli, joku sanoo että liittyisi SDP:hen jos saisi äänestää jäsenäänestyksessä Tuomiojaa.

                      Kun käyn Lentävässä mulla on oikeestaan ikävä Oluttupaa ja Heinäpäätä, ei olis pitäny muuttaa pois.

 19.1

 

Maantaina aamusta lääkäri, antibiootteja poskiontelotulehdukseen ja sirdaluksia lihaskipuun, siitä se lähtee, tupakka ei ole ihan kokonaan kadonnut kuvioista kun ei ole ollut ostaa lisää lääkkeitä mutta koko ajan mietin joka tupakkaa erikseen että mitä siinä poltan.Suhde on läheinen ja intiimi huulten ja tupakan välillä, kuin suudelma, mitähän se oikein on.Puolilta päivin nukun, en jaksa oikein tehdä mitään, sunnuntaina saatiin siivottua asuntoa, ensimmäinen kerta sitten muuton kun kunnolla alan laittaa tavaroita jonnekin ja katsella ympärilleni.Neljältä menen kuitenkin pelaamaan Hessun kanssa sulkista ja neljä erää väännetään vaikka väkisin vaikkei ehkä saisi, tulehdus ei kuitenkaan ole niin paha, typeräähän se on mutta joskus olen typerä.Näin.Sitten apteekin ja lentävän kautta kotio,pelikaveri valitteli krapulaansa lauantailta mutta pelit meni tasan.Peukalo pitää käydä kuvauttamassa että onko jotain häikkää.Kotona vaan lepään, katselen telkkua ja mietin mistä saisin digiboksin, pari viikkoa aikaa.Muuten mietin novellien sisältöä, niitä juttuja joita niissä on,sisäistä voimaa, rakennetta niin kuin sanotaan että onko niissä mitään ja mitä.Lähetän myös hakemuksen läänin näytelmähautomoon, saa nähdä.Kaipa minä tässä jotenkin vakavissani kirjoitan vaikka tänään maanantaina on niin väsähtänyt olo ettei jaksa erikoista, lapa on kiveä pelaamisen jälkeen, toivottavasti sirdaluksi auttaa.

                      Lentävässä taiteilija muistelee hurjaa nuoruuttaan kun tuli ulkomailla istahdettua Mefistossa väärään pöytään ja mafioso laittoi yhdeksänmillisen ohimolle.Kiehtovaa.Akatemia professori oli sammunut akatemia ovelle ja kussut housuihinsa, siitä tunnille tulevat oppilaat olivat hänet löytäneet.Juttu kulki.Mutta lähdin kotio, mikä salakuuntelija minä olen.Ilta lepoa.Tiistai-aamuna lihakset jo vähän paremmassa kunnossa, lapaluu ei ole enää pelkkää kiveä.Lueskelen muistiinpanoja ja mietin juttua missä nainen riitelee siskonsa kanssa isänsä hautajaisaattona, lähtee sitten pois ja pelkää matkalla jonkun lähteneen seuraamaan häntä, tällainen vainoharhajuttu kuoleman aattona että kun ei oteta tosissaan, samanlainen juttu on toinenkin missä yksinhuoltajaäiti alkaa pelätä että hänen miesystävänsä virnuilee hänen pojalleen.Tämä projisointikuvio että ei hyväksy omaa vihaansa ja sitten se alkaa vainota muuten vaan.Koetan ymmärtää kuvion jotta saisin sen toimimaan.

                      Aurinko paistaa, kevään tuntua.Lapsille pitäis soitella.Kun nyt on kotona kuuntelen radion Ylen ykköstä, sieltä tulee koko ajan hyvää asiallista puheohjelmaa, viimeksi keskiaikaisesta ruokakulttuurista ja tritonus-kolmisoinnusta.

 

20.1

 

Katselin tiistaina dokumenttia isästä viikonloppuisäksi ja pikkaisen alkoi veekäyrät väpättää, miehellä oli uusi perhe, kaksi lasta uuden vaimon kanssa ja varmaan myös ura jossakin, nämä uusiperhepuolet oli siivottu dokumentista veke ja jäljelle jätetty narina siitä miten surkeaa on olla viikonloppuisä, miten kovia paineita se tuo miehelle, no kerronpa tälle uhrille jotakin – sitä se on normaalissakin perheessä lasten kanssa, paineita ja paineita.Hitusen sellainen hö – olo koko dokumentista jäi.Luulisi viiden lapsen isällä olevan töiden ohessa ihan tarpeeksi tekemistä, ei oikein enää uskottava juttu tuollainen, enemmänkin meni sinne ego-osastolle että kun en ole saanut oikeutta eli jatkettiin tätä avioriitaa nyt tässä muodossa tällä kertaa.Huono dokumentti, kaukana todellisuudesta ja niistä ongelmista joita uusioperheillä on.

                      Tuntui kuin tätä miestä ei olisi kovinkaan kiinnostanut se että se entinen vaimokin saattoi haluta itselleen uuden elämän ja perheen,hänen vain olisi pitänyt saada tavata lapsia silloin kun se sopi, ainakin useammin.Tuli kysyttyä että entäs ne uuden perheen kaksi lasta, hoitiko mies niitä vai jättikö uuden vaimonsa hoidettavaksi kunnes sitten taas kun ero tuli  niin sitten alkaa vinkumaan niidenkin perään.Heh…

                      Nää on hankalia asioita ja dokumentti pettymys.Sitä paitsi tänä päivänä tuntuu siltä että lapset ovat aikuisille tärkeitä mutta lapsille aikuiset ei niinkään, itsellä kun on kokemusta sekä isyydestä että isättä elämisestä niin näkee ne molemmat puolet.Toki lapset ikävöi isää mutta pärjää ne ilmankin, tässä tämä isä vouhkasi että lapset ei ikään kuin pärjäis ilman häntä vaikka tosi asia oli että isä ei pärjää ilman lapsiaan…ja se on jo asetelmana väärä…ei lapset ole täyttämässä aikuisten tunneaukkoja vaan aikuinen on olemassa lapsia varten jos lapsi aikuista tarttee..Näin.

                      Ja kuka normaali perheellinen yleensäkään ehtii viikolla paljoa olla lasten kanssa.Tällä dokumentin miehellä oli nyt palikat kovasti sekaisin ja isyys tosi hukassa, epärealistinen,syyllisyyden sävyttämä.

                      Totta kai lasten tapaaminen harvoin on hankalaa ja ero on aina totaalinen ratkaisu mutta lapsille on tärkeintä että ne tietää tulleensa hyväksytyiksi ja rakastetuiksi, se riittää, ainakin mun mielestäni.Toki mun on pakko niin sanoakin kun niin harvoin lapsia tapaan.

                      No illalla tuli vähän tuhdimpi isyyskuvaus Saddamista, kunnon auktoriteetti joka ei lapsiltaan kysellyt missä mennään, järkyttävää oli nähdä tyttären kiintymyksen määrä, se miten usko isään vähitellen romahti tai ei edes romahtanut vaan tuli tällainen epäusko että ei isä voi noin käyttäytyä…Vaikuttava dokumentti…isä, heimopäällikkö…olisikohan tuo viikonloppuisäkin ollut tyytyväinen jos sillä olis ollu Saddamin valta eksäänsä ja lapsiinsa…ei siinä eksä olis paljoa alkanu tapaamisista rutisemaan…

                      Muuten kirjotin päivän, tekstiä tulee, en ajattele sen enempää, kirjoitan kun kirjoittamaan olen alkanut.Tupakka ei ole vielä kokonaan jäänyt mutta joka rööki on harkinnassa, pitäis saada vielä niitä lääkkeitä lisää muttei nyt ole vara ostaa.Kirjoittaminen on se kiikkisin kohta, silloin aina tekee mieli tupakkaa, siihen itsensä on ehdollistanut…pitäis vaan olla…mutta täytyy nyt opetella sitä..

 21.1

Jos haluatte vähän tietoa siitä miten ”the stuff works” tämän linkin kautta löytyy selvitys siitä mitä nikotiini aivoissa ja synapseissa tekee:

 

http://health.howstuffworks.com/nicotine4.htm

 

Eli kaikki ne havainnot joita olen tässä tehnyt liittyvät nikotiiniin – väsymyksen tunne, haluttomuus, muistamisen vaikeus yms joita on tottunut hallitsemaan tupakalla, nikotiinilla.Kun istuu baarissa eikä polta tulee hidas ja väsynyt olo, ei oikein jaksa piristyä puhumaan koska istuminen ylipäänsäkään ei ole kauhean piristävä harrastus, tekee mieli lähteä ulos, tuntuu että on aika tylsä tyyppi, ei jaksa laskea leikkiä, kertoa vitsejä joita tavallisesti tällainenkin tylsimys jonkun kertoo joskus…Sitäkö se mulle aina on ollut – että on olevinaan sellainen rela jätkä joka hanskaa tilanteen ja nikotiini on tässä ollut iso apu ja tietysti jo nuorena myös mallioppimisen kautta opittu käyttäytymisskaava kun moni sellainen nokkela kaveri jolla sana oli hallussa poltti.Tuli tunne että kun polttaa niin itsekin on sellainen nokkela kaveri.Colt-mies tai Humprey Bogart ja ellen väärin muista niin televiossa 70-luvulla Jatkoajassa joku Donner poltti – tämä pitäis kyllä tarkistaa että oliko ihan noinkin hyvät mallit käytössä…nythän Donner lopetti kun keuhkoista löytyi syöpäkasvaimen alku…se meni hänellä kertalaakista pois kuten myös Anderssonilla jolla taas tuli sokeritauti, diabetes…onhan näitä mietittäviä…vanhoja nuoruuden idoleita joiden polttaminen tuli tiensä päähän.

                      Mutta se että tuo pirteyttä, energiaa ja jaksamista tuova aine on niin liimautunut minäkuvaan ja se joka ei ole polttanut ei kyllä tiedä miten vahva aine nikotiini on…sitä ei sitten taas itse huomaa…pitäisikö tätä tupakkalakia kiitellä…en tiedä…ihmiset kyllä ramppaa aika paljon sitten ulkona röökillä…ei se monien tahtia hidasta, vähentää kylläkin polttamista…ja asiasta puhutaan paljon nykyisin että silleen laki on vaikuttanut…

                      Muuten vietän nostalgiailtaa ja muistelen Turun aikoja: Sanowat, Vartiovuoren valtaus, Kirjakahvila johon voi tutustua täältä

 

http://www.kirjakahvila.org/artikkeli_ts_04112001.php

 

ja Vartiovuoren valtauksesta löytyy täältä:

 

http://www.utu.fi/tiedostot/aurora/pdf/4-2004/art_1.html

                      Nyt olen jo vanha, silloin eksäni odotti ensimmäistä lastamme joka nyt on jo 25 v.Paljon oli meitä paviaaneja silloin puissa kiipeilemässä, tekemässä lehtiä ja perustamassa kasvisravintoloita ja kirjakahviloita, minäkin…sieltä se lähti ja tässä nyt ollaan, Oulussa joka puuhastelee itsestään kulttuurikaupunkia, voi vain toivottaa onnea ja kysyä miksei kukaan Oulussa älähtänyt kun vanha Merijalin karkkitehdas pantiin matalaksi, hyvä kulttuuritila…no kysyä aina voi…

                      Keskiviikon kirjoittaminen taisi tuoda pintaan raskaita tuntoja kun näin painajaisia kuohuvista koskista ja kaloista joita yritin tappaa.Torstaina kävin röntgenissä kuvauttamassa peukalon ja koululla syömässä kun vielä saa, muuten ihan plösö olo koko päivän niin kuin tuo kuvaamani raivo olisi tartuttunut minuunkin, pitäisköhän siirtyä dekkareihin kuvaamaan raivopäisiä naisia jotka ei osaa hillitä aggressioitaan, kaikenlaista, koulukaveri,Loukkolan Satu näyttää tekevän Litmasesta tosi isoa patsasta,patsaassa Litmasen mono heilahtaa näytti kuva Iltiksessä ja Ruusuvuori tunteili uskonnosta Rauhan Tervehdyksessä, vanha natsipappi, en tiennytkään että se oli ennen Ouluun tuloaan istunut seurakuntanuorienkin tilaisuksissa kemissä, no, ei sellaisilla asioilla 70-luvulla kehuskeltu, nyt voi sitäkin jo miettiä, pappeja pilkattiin ja nuoren miehen tuskaa peilattiin…House jäi tauolle, mitä mä nyt teen torstaina kun en saa kiduttaa itteeni tuolla ikävällä lääkärillä, tosin olen tavanut vieläkin pahempia aleksityymikkoja, sellaisia jotka ei edes tajua olevansa ikäviä vaan latelee tuleen ihan mitä sattuu niin että lähipiiri lähinnä repii pelihousujaan raivosta…House on niinku kevyempi versio tätä tieteen mystiikkaa, koominen – ja ennen kaikkea House kommunikoi mitä kaikki faktapohjalta heiluvat aleksttyymikot ei tee…ja aleksitymia on kyvyttömyyttä ilmaista omia tunteitaan sanoilla jos kysytte.

                      Tupakka vielä heiluu kuvioissa, pitäis saada lisää lääkettä, mulla on niin maaninen tapa polttaa – kun tulen ovesta ulos sytytän röökin, kun olen menossa jonnekin poltan ennen sitä menoa sisään…jne…aivan käsittämättömiä tapoja…mutta pahinta on kun miettii ja istuu, pitäis vaan kävellä ja liikkua, se tuo sitä normaalia liikettä aivoihinkin, sitähän Housekin tekee kun miettii, räpsii kumipalloaan että saa ajatukset liikkeelle…ei siihen tupakkaa tarvi…mutta kerro sen mun aivoille jotka on tottunu toiseen…joo

                      Vanha tuttava vai miten sen sanoisi otti yhteyttä Facebookissa, ilahduin vaikken osaakaan käyttää koko bookia joka voisi kyllä sopia elämäntehtäväksi mutten nyt ehdi, siivoilen papereitani ja katselen kirjoittamisen määrää mitä elämässä on tullut tehtyä, ehkä mun pitäisi nyt sitten jo lähettää niitä kirjeitäkin tälle ihmiselle kun aikanaan lupasin, mappi on tuossa vieressä, ei kun paketti postiin…

23.1

 

Viha, siinäpä kiehtova tunne..varasin eilen ajan hammaslääkärille kun kahden vuoden jälkeen tuli ilmoitus, että jonotuksenne on loppu.Kun soitin hoitolaan alkoi hoitaja heti kysellä että jaha teillä on täällä maksamattomia laskuja siis tarkoitten että minulla ei ole vieläkään pääsyä hoitoon…sitten kone joka tuon maksamattoman laskun ilmoitti ilmoitti myös että se on maksettu..niin kuin onkin  ja sain ajan lääkärille.Mutta yöllä sitten kelasin tätä asiaa pitkään ja hartaasti, kävin läpi tämän hoitajan saamat palkankorotukset, kärsimäni vääryydet, ulosottoviraston joka palauttaa Oulun kaupungin maksamattomat hammaslaskut takaisin kaupungille koska ”turha niitä täällä on pitää” kuten Myllyojan Sirpa ystävällisesti minulle sanoi kun viimeksi soitin ja ihmettelin miten laskut palautuvat ulosotostakin pois.Lienee joku hänen oma tulkintansa koska kaikki laskut eivät lähden ulosotosta pois.No näitä vatvoin, olipa kivaa, voisi sanoa että ego piti hetken omia bileitään ja valvotti.Se on outoa.Piinata itseään, ei osaa antaa anteeksi.Kuka siitä hyötyy, kärsii.Minä.Kunnes ymmärtää antaa periksi.Paljonko sellaista vihaa on, mitä sanoisi Liisa Hyssälä joka on niin kovin huolissaan niistä yli 4000 masennuksen takia ennenaikaiselle eläkkeelle jäävästä alle 50-vuotiaasta koulutetusta naisesta.Määrä kuulemma vain kasvaa.Viha masennuksen takana on aina, tunne että on voimaton.Mikään ei ole sen rasittavampaa kuin tunne ettei voi asioille mitään.Tulee joku tuiki tuntematon hoitaja ja lukee tietokoneeltaan että lasku maksamatta, ei se niitä huoliaan kotiin vie ja jos vie niin tunne on varmaan vain jokin epämääräinen ahdistus ja pelko – että yhteiskunnassa on ihmisiä jotka eivät enää saa hoitoa ennen kuin maksavat laskunsa.Ja Oulun kaupunki on liikeslaitostamassa tätä hammashoitoaan, ei tarvitse olla raketti-insinööri tietääkseen mitä kaikkea kivaa siitä seuraa.

                      Eli…jokunen ministerikin – ei siis tämä aleksityymivanhanen eikä Kollajakepu – vaan Tuija Brax on huolissaan tästä kehityksestä jossa kaikki puolueet kuten eräs poliittinen toimija viime vaalien alla sanoi rynnivät kohti keskiluokkaa saadakseen ääniä niin kuin SDP nyt kannattajiensa kautta ilmoitti – tahtoo keskustaan koska siellä on ne harvat äänestäjät.Siinäpä kriisiä kerrakseen.Muut saavat rutistella voimattoman vihan kourissa hampaitaan…Mutta puolueilla kun on tämä kassakaappisopimus – siis neljällä suurella – miten äänet ja osuudet vaaleissa jaetaan ettei kukaan liikaa kampanjoi toisen reviirillä..Kirjoitti ainakin aikanaan viime talvena Hesarin Unto Hämäläinen.

”Ministeri on huolissaan äänestysvilkkauden laskusta jo kahden vuosikymmenen ajan. Lisäksi nuorten usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa on heikkoa. Hänen mukaansa Suomessa ollaan sokeita sille, että esimerkiksi joka viides nuori on vaarassa elää osattoman elämän.

- Kriisitilanne tämä on. Yleinen harhaluulo on, että näinhän on kaikissa länsimaissa. Tällaista äänestysaktiivisuuden laskua ei löydy muista Pohjoismaista, Brax sanoo.

Brax pitää demokratian alennustilan yhtenä todennäköisenä syynä lamaa, joka koetteli Suomea rankemmin kuin muita pohjoismaita.

Ministeri ehdottaa tilanteen korjaamiseksi muun muassa kansalaisaloitetta, jolla jo muutama tuhat ihmistä saisi lakialoitteensa käsittelyyn. Lisäksi nettiin tuleva asiallinen palaute olisi pakko ottaa huomioon eduskunnan valiokunnissa lakia säädettäessä.”

Niinpä.Kun käy Oulun kaupungin sosiaalitoimistossa niin ihmettelee ensimmäiseksi että mihin nuorisokeskukseen on tullut, koko aula täynnä nuoria ihmisiä odottamassa vuoroaan sossulle, kymmeniä nuoria…

 

  25.1

 

Korjaus tuohon oikeusministeri Braxin väitteeseen siitä ,että lama olisi koetellut Suomea kovemmin kuin muita pohjoismaita.Yhden taloustieteilijän mukaan Suomessa poliittinen eliitti valitsi laman aikana strategian missä pelastettiin valtio, siis valtion talous, ihmisistä viis…tämä linja on se syy miksi Suomen valtio ja sen valtiovarainministeri voivat hyvin ja voivat koko ylimielisellä asenteellaan – kuten Katainen viikonloppuna – haukkua Korhosta, kepun puoluesihteeriä öykkäriksi.Huomatkaa sananvalinta.Öykkäri, siis henkilö joka ei osaa tapoja.Näin siis Suomessa poliittinen eliitti suhtautuu kansan hätään tai siitä puhuviin.Öykkäreitä.

                      Juhana Vartiaisen näkemys löytyy ainakin täältä:

http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/03/ruotsi-nujersi-suurtyttmyyden-miksei.html

 

                     

Tätä Brax ei sano, se oli poliittinen valinta joka johti köyhyyteen, kansan jakautumiseen ja kaikkeen siihen muuhun kivaan josta monet ihmiset ovat joutuneet kärsimään ja joka on nuorison osalta aiheuttanut aivan oikeat johtopäätökset – ei kannata ottaa kantaa koska vastassa on nuori Katainen jonka mielestä kaikki kannanotot ovat öykkäröintiä.Ja katsokaa miten Ruusunen suorastaan kerjää anteeksi Vanhaselta oikeudessa, hävettää…

                      Laman seuraukset olivat seurausta tuosta valtion pelastamisen tarpeesta, näin sanoi kansantaloustieteilijä, muualla pohjoismaissa koetettiin myös helpottaa työttömyyttä ja muita yhteiskunnallisia ongelmia mutta ei Suomessa.Eikä Esko Aho edelleenkään ole huolissaan muusta kuin puukauppojen sujumisesta.

                      Niinpä..

                      Mutta minä poden nuhaa ja siivoan, setvin vanhoja papereitani, löysin kuvan josta kirjoitimme tarinaa POEM:in koulutuksen aikan kun Windgate opasti meitä draaman saloihin.Nainen sadeviitassaan punaamassa huuliaan keskellä katua ja kaksi nuorta ylimielisen näköistä kusipäätä jätkää tulossa perässä kuin minimafiosot..mitä ne naiselta veisivät, laukun…sitten pakoon…

                      Mutta jos innostutte liikaa populismista niin muistakaa, että Timo Soini, tuo Veikko ”kyllä kansa tietää” Vennamon perillinen on kaiken suomalaisuutta puolustavan uhonsa ohessa harras katolilainen eli mitähän kaikkea hän siinä uskossa kannattaa – abortinvastaisuuttako? Olisikohan samanlainen populisti kuin nämä puolalaiset veljekset?Kysyy nimimerkki mitä kaikkea mahtaakaan piillä kiivaan kielenkäytön ja olen kuullut kansan viestit demagogiikan takana.

                      Kyllä kansa kaikkivaltias tietää.Joukoissa meillä on tyhmyyden tiivistämää energiaa valmiina räjähtämään…

                      Ja varokaa Facebookia – sieltä alkaa tulemaan epämääräisiä oikean lähettäjän nimellä varustettuja englanninkielisiä viestejä, yksi tuli jo ja epäilin että se on roskaa ja soitin Leenalle joka sanoi ei lähettäneensä sellaista viestiä joten…voihan paska…ne on nyt löytäneet sen väylän viruksille ja muulle paskalle…

                      Ja Linjalla Laurilan Kari kertoi tehneensä tarkempaakin referaattia Braxin Aamulehteen antamasta haastattelusta verkkolehteensä.

 28.1

 

Eilen pelattiin sulkista Linnanmaalla, tiukat pelit taas kerran, Hessu on oppinut läväyttämään iskulyöntinsä kunnolla joten hävisin 2-1 vaikka sitten vielä väsyneenä pelattiinkin tasoittava mutta muuten tiukkaa taistoa, tasaista jo senkin takia että kun vetää suoraan kolme erää niin siinä aina toinen tipahtaa maitohapoille ja alkaa töpeksiä ja peli tasottuu…

                      Kävin asukastuvallakin.Yhteistyöryhmän puheenjohtaja puhui projekteista joita työvoimatoimisto kaipaa, varmasti.Forumissa oli uutinen Oulun kohentuneesta työllisyystilanteesta, vuodentakaiseen olisi tultu pari prosenttia alas mutta viime kesästä taas 1000 ihmistä lisää, kertoi kalevan uutinen viime viikolla joten voi vaan kysyä mihin suuntaan se tilanne oikein meneekään.Uutinen ku uutinen.Kun muualla Suomessa virallinen luku on jotain 6 prosenttia niin Oulussa 12 ja sitten se että minäkään en vuosiin enää ole virallisesti ollut työtön joten mitä nämä tilastot kertovat, enpä tiedä.Kannattaisi ehkä Forumin toimittajan tutkia asiaa ennen kuin uutisoi työkkärin puffeja.Onhan se positiivista.Yes.

                      Jonnekin Vampulaan haen töihin, kirjastosihteerin paikka.Ei kai se sentään ole jonnekin, en ole vielä katsonut missä kunta sijaitsee, yhden ihmisen kirjasto, kuulosti lupaavalta vuoden sijaisuudelta.Mutta saa nähdä, ens viikolla tulee Kaltio ja HFU:n juttu pitäis kirjottaa ja yksi novellintapainen loppuun.

                      Olenhan mä itse asiassa siellä päin vuoden ollutkin töissä Euran terveyskeskuksessa aikoinaan siviilipalvelusta suorittaessani, silloin kun kirjoittelin novelleja illat ja elin tosi nuhteettomasti vastasyntyneen lapsen isukkina, hiljaista kyliä keskellä ei mitään, siellä sitten kävelin iltalenkit sokerijuurikaspeltojen kupella ja katselin Kauttuan suodatinpaperitehtaan siluettia jos katselin,omakotitaloja keskellä peltoja ja lähetin sitten novellit Erkon kisaan ja sain palkintoni jota en edes odottanut saavani.Kauan kauan sitten…Monella tapaa hyvä ja rauhallinen vuosi, viikonloput kotona pesemässä vaippoja siihen kun saatiin pesukone,ihmettelemässä sitä pientä nyyttiä joka kotiin oli kiikutettu Heidekenilta.

                      Asukasyhdistyksen hallituksessa luovuin koska en olisi saanut enää ollakaan siinä kun muutin alueelta pois keskustaan, siitä tuli kokouksessa tiistaina puhetta.Olin hitusen nolona kun en ollut tullut ajatelleeksi asiaa, entinen yrittäjä sanoi että minä en ota stressiä mistään.Jaa siltäkö mä näytän, tyyppi joka stressaantuu kaikesta.Muuten käytiin läpi talousarviota tulevalle kaudelle, kuusi ihmistä on työllistetty, toimintaa löytyy mutta yhdistys ei toimi koska siihen ei ole kukaan ehtinyt paneutua kovinkaan paljon ja Kärkkäinen jäi pois koko toiminnasta vaikka aikoinaan yhdistystä ideoi paljon.Jotkut lähtivät pois kun ottivat hernettä nokkaan konkurssivaiheen aikana, nyt tässä vaiheessa missä liikevaihto on yli 130 000 euroa vuodessa.Onhan siinä kuten rahastonhoitaja sanoi nähnyt paljon vuoden aikana, hallituksen porukkaa on lähtenyt ovet paukkuen kävelemään ja aluetyöntekijöitä kadonnut sairaslomilleen, nyt uuteen aluetyöntekijän paikkaan haki yli 40 ihmistä.Saapa nähdä.Organisaatiokuvio on hankala – yhteistyöryhmä ja yhdistys ovat ikään kuin rinnakkaisia ja päällekkäsiä toimijoita ja koko yhdistys vähän kuin pimennossa että mitä se tekee,siinä riittää tuleville tekijöille töitä jos aikovat keksiä yhdistykselle jonkin roolin tuohon työllistämiskuvioon vaikka Alikoski tässä taannoin Forumissa kauniisti kuvaskin me- hengen terveyttä edistäviä vaikutuksia, joita joku Turun yliopiston neurologi oli tutkinut.

Vaikka Oulussa on kova työttömyys niin tupa kärsii työvoimapulasta heti kun keittäjä jää saikulle, ei ole sijaista ja 60 ruokailijaa päivässä.Kaupungin mielestä tupa ei saisi olla mikään ruokapaikka, Oulun suhtautumista on vaikeaa ymmärtää, aina on joku virkamies joka sitten keksii mitä vaan.Minkäs sille tekee jos ihmiset haluaa käydä tuvalla syömässä, ei sitä oltu sillai edes suunniteltu että niin kävisi, niitä vain alkoi tulla, vanhuksia, työssäkäyviä ihmisiä.

Siitä sitten keskusteltiin paljonko sijaiselle maksetaan palkkaa, oli erimielisyyksiä mutta lopulta saatiin sopu aikaan kun ei oikein ollut vaihtoehtojakaan.

Mannerheimin homouskeskustelu toi mieleen toisen lapsena tyttönä pidetyn kiharatukkaisen sotasankarin, Kurt Martti Walleniuksen, Miishkan kuten häntä oli nimitetty, no niin siinä käy että ku liikaa poikaa tyttönä pidetään niin jääkärihän siitä tulee ja se laittaa rutisevat nahkasaappaat jalkaan ja lähtee sotimaan luettuaan sitä ennen muutaman vuoden estetiikkaa.Hyvä kirjailija, miehekäs mies jonka kirjat ovat luettavia klassikoita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 28.1.08

 

Nyt ollaan sitten takaisin oululaisissa maisemissa,maaseudulla oli lunta enemmän kuin täällä, harmitti ettei ollut suksia matkassa mutta loma tuli pidettyä ja jutut lähetettyä Kaltioon,tosin raha-asiat olivat mennä mutkille kun sossu peri jo etukäteen takaisin asumistuet ja huomasin torstaina olevani rahaton, no asia selvisi lainailemalla.Eilen käväisin kaljoilla, mutta eipä innostanut, kaupunki vain velvoitti katsastamaan paikat, joku kaupunginteatterin uusi nuori näyttelijä piti ääntä Lentsikassa ja pauhasi Kaisa Korhosesta, Elektrasta että tulee kova näytelmä kun on jo kaksi TV-ryhmääkin käynyt haastattelemassa ohjaajaa joka jostain syystä höykyttää tätä nuorta miestä kovasti.En tuntenut näyttelijää eikä sen väliä, mietin tarinan rakenteita ja sisäisiä voimia,sitä mitä Hotakainen sanoi pakkomielteen seuraamiseksi mm. tai Goldberg.Onhan näitä.Että on joku pakkomielle ja se edustaa sitä sisäistä voimaa joka ohjaa päähenkilöä teoissaan.Totta onkin että se on se suuntaa johon nyt kannattaa mennä, tässä on koulut käyty, torstaina tulee todistus ja sitten se on loppu, tänään sulkista, vähän hermostuttaa taas tämä tyhjiö jota pitää alkaa täyttää jollakin.Että ihmisellä on pakkomielle joka tuntuu pelottavalta mutta on toisaalta välttämätön, viittaa johonkin joka on pakko ottaa huomioon, sellaisia tulee joskus, kiusallisia mutta välttämättömiä..

                      Että ihminen äkkiä keskellä eron tuskaa ja sekalaisia ihmissuhteita huomaakin saaneensa jonkun pakkomielteen joka velvoittaa ottaamaan asiat vakavasti, se panee näkemään silloin entisetkin ystävät eri tavalla, aukaisee ikään kuin uuden ikkunan josta katsella todellisuutta ja huomata että jonkun toisen käytös on neuroottista itsensä toistamista tai muuta vastaavaa tai että ihmiset tuppaa syytteleen muita omista ongelmistaan, pakkomielle on kuin pelastusrengas johon tarttua silloin..Tätä mietin..

 30.1

 

No, siirtelin työpöydän keittiöön ja aloin raivata papereita, pinosin novellikansion pöydälle ja ajattelin, että jostakin tämä paska nyt on aloitettava, siis kirjoittaminen, ei auta muu vaikka hermostuttaa että kannataako tämä enää mutta siitähän se lähtee, asia kerrallaan meiningillä.Yhdistyksen pöytäkirjat sain etsittyä myös vaikka en olekaan päälleeni saanut vielä puettua vaikka kello on jo kohta kaksi iltapäivällä, sama kai se on hillua kotonaan vaikka kalsareissa kun ei jaksa muutakaan – tämä vaan tiedoksi sille työkkärin virkailijalle joka toissa syksynä soitti yhden aikaan iltapäivällä ja kyseli että herätinkö…tosi humoristi, sen jaksaa aina muistaa, onhan se jos oikein olisi loukkaantuvaista sorttia aika ikävästi sanottu kun on kuitenkin tässä vuosien aikana kokenut erot , työttömyydet(joka Oulussa on taas lähtenyt nousuun, 12 prosenttia on jo nurkan takana ja kun nyt rakennusala hiipuu tänä vuonna niin sehän paukahtaa Oulussa taas kivasti 20 prosenttiin alta aikayksikön eli ollaan siinä mistä laman jälkeen lähdettiin liikkeelle), luottotietojen menetykset, ositusoikeudenkäynnit ja kaiken kivan ja siihen kivan päälle on ihan mukavaa kuunnella viranomaisia jotka lähinnä vittuilee mutta mä otan sen huumorina,sillai se tuntuu mukavalta enkä mä sitä naista sen erityisemmin inhoo tai vihaa, oikeesti ihan mukava ihminen mutta lienee polttanut päreensä koko hommassa jo aikaa sitten, minkäs mä sille voin.Nyt odottelen Kaltion rahoja ja sossun, ens kuussa katsastellaan töitä, kirjastoalan paikkojakin on auki aikamoisesti kunhan jaksais kirjotella hakemuksia.Että eihän tää nyt hassumpaa kuitenkaan.Novellei vaan siksi että tekee mieli kirjotella omiaan jos ei muuta,maalaamista mietin, se vois olla taas kivaa pitkästä aikaa, nuorempi tytär mietti kuvataidelukioon menemistä ,kannustin totta kai ja huomenna koulun päättäjäiset, siinä se oli vuosi, meni äkkiä kun koko ajan on ollut työn touhussa kiinni.

31.1

 

Tänään sitten istuttiin päättäjäisissä, kakkukahvit ja lohileipää, ruusut ja kiitokset, osa on jo töissä, haastatteluissa, työelämävalmennuksessa, osa etsii sijaansa majatalosta, itse aloin eilen naputella ja kirjoitella yhtä novellia siistimpään muotoon, valvoin liikaa ja olin aamusta äreä kun piti herätä seitsemältä naapurin rakennustyömaan uutteraan vasarankilkutteluun.Kiikutin todistuksen työvoiman palvelukeskukseen, kävin kahvilla ja palasin kotio kirjoittamaan, Kenosta oli tullut 50 senttiä, se riitti Iltikseen että sai herkutella Karalahden ja Variksen tragedioilla, on siinäkin harrastus ja Variksen vedätys on jo lähinnä noloa mutta kun on menossa talo ja autot ja rahat ja ulkomaanmatkailumahdollisuus niin kukas ei loppuun asti yrittäis…Ja missäs se Kyrö luuraa kuin Avun entinen Jallu…

Mutta novellissa on tällainenkin kohtaus:

 

 

Hän nolostui Lissun sanoista, oli kuin se olisi pitänyt häntä kallisarvoisena lapsenaan, jota se puolusti tuon typerän pallonpotkijan vielä typerämmiltä mielipiteiltä.Rostilalle olisi juuri sillä hetkellä välttänyt vähempikin kirjallisuuden apologetiikka.Hän säikähti että karvakäsi saattaisi kuvitella hänen olevan samaa mieltä Lissun kanssa.Todellisuudessa hän ei  yleensä pyyhe lanteillaan ja liki munasillaan ollut koskaan juuri mitään mieltä eikä varsinkaan silloin jos naisen poikaystävä sattui pamahtamaan paikalle ihailemaan hänen vähäkarvaista rintaansa ja mahdollisesti omassa hatarassa mielessään ehkä pähkäsi mahtoiko tämä pyyhelinaa viittailla siihen, että Rostila olisi juuri äsken ollut kiihkeää intohimoisemmassa sukupuoliyhdynnässä sen naisystävän kanssa.Hetken hänestä tuntui että  olisi sitten ollut parempi roiskaista yöllä sieltä ranskalaiselta parvekkeelta alas, olisipahan säästynyt siltäkin kiusalliselta kotikutoisen  freudilaisen dramatiikan alkeiskurssilta jota Lissu näytti pyörittävän kuin joku kansanopiston näytelmäpiirin vetäjä keuhkot innosta puhkuen.Tai  siltä kirjallisuustuokiolta jossa Lissu selvästikin otti voimakkaasti kantaa kotimaisen kaunokirjallisuuden puolesta kaikenmaailman urheiluhulluutta vastaan, hyvä ettei vielä ruvennut tekemään valtion veikkausvarojen  uusjakoa saman tien.

                      Rostila yritti epätoivoisesti viestittää silmillään ja kaikilla mahdollisilla kasvojensa lihaksilla Lissulle, että tämä olisi antanut kirjallisuuden olla, mitäpä tuosta,sanojahan ne vain olivat.Mutta Lissu näytti lietsoneen itsensä jonkinlaiseen kotiyleisön kiimaan ja fanaattiseen raivoon joka ei muutamista silmänräpsyttelyistä piitannut, nyt olivat selvästikin suuremmat arvot pelissä ja Lissun oman päänsisäisen draaman kaari taittumassa kohti seuraavaa käännekohtaa, joka todennäköisesti piti sisällään yhdet Fiskarsin sakset  ja parit fileerausveitset ja melojan raivon joka sai sen tunkemaan nuo aivan muihin asioihin tarkoitetut kotitalousvälineet hänet mahalaukkuunsa ikään kuin tutkiakseen mitä paskaa moinen nero söi kun sai Lissulta noin voimakkaan kannustuksen.

                      Onneksi meloja näytti hallitsevan hermonsa tai sitten  se oli jo ehättänyt Lissun terapiassa menettää ne kokonaan, Rostila ei käynyt arvailemaan kummin päin oli käynyt, hän koetti istua sohvalla niin kuin ei siinä istuisikaan, temppu joka juuri sillä hetkellä vaati hänen kaiken energiansa.

- Et ymmärräkään, Lissu mulkaisi melojan tuoliin kiinni ja naulasi sanoillaan sen otsaan  ääliötarran – meloja oli selvästikin ihminen joka ei kirjallisuutta tajunnut ja siksi sen oli syytä valita sanansa tarkkaan koska se  istui huoneessa jossa istui liki munasillaan mies joka ihan hetkellä millä hyvänsä saattaisi kohota kotimaisen kirjallisuuden terävään kärkeen.Ja melojan oli myös syytä muistaa että Lissun isä, rakennusalan yrittäjä oli aikoinaan 50-luvulla Lissun lapsuudessa ollut itsensä Haanpään ryyppykaveri joten melojan oli nyt syytä ymmärtää asemansa tässä kirjallisessa hierarkiassa pelkkänä vesikannun kanniskelijana ja olla hiljaa kun suuret sielut keskittyivät pohtimaan syvällisyyksiään.Tuo munasillaan istuva kaljamahainen mies oli kuitenkin mies joka pystyi tuottamaan pelkillä sanoillaan Lissulle aivo-orgasmeja, saavutus josta meloja ei pystynyt edes näkemään unta.

 

1.3

 

Kirjoitin eilen kolumnin verkkolehteen ja siteerasin siinä Merikosken psykologia joka kirjoitti näin: ”kuntoutuja tulee ajoissa paikalle ja on yhteistyökykyinen…”

                      Siitä on jo yli vuosi mutta kun luin tuon lauseen hätkähdin – millaisena ihmisenä tuo laitos pitää asiakkaitaan, työttömiä, uupuneita, masentuneita ihmisiä…joinain kouluhärikkköinä jotka eivät osaa herätä ajoissa, eivät ole yhteistyökykyisiä…Minusta tuollainen lausunto on hävytön, on hyvä että Kemijärvellä pannaan hanttiin oltiinpa asiasta muuten mitä mieltä tahansa.Ja Filatov on pyrkimässä sossujen johtoon.Kuka on vastuussa siitä että tuollainen asenne kuin tuolla psykologilla on niin yleinen Suomessa.Tulee ajoissa paikalle, on yhteistyökykyinen.Kammottavaa – miten joku alle 30-vuotias nulkki kirjoittaa tuollaista aikuisista ihmisistä, tuollaisen lausunnon takana oleva olettamus on järkyttävä, ihmisen häpäisemistä ja sitä tekee Helin alainen laitos joka nykyisin kehtaa kutsua itseään Luoviksi.

                      Mutta antaapa tuon järkytyksen olla.Digiboksin sain ostettua, vielä pitäisi asentaa se.Väänästä ja Pokkaa haastateltiin radiossa Kemijärven yöjunan tultua Kemijärvelle…haastattelussa yksi ihminen sanoi että ihmisten täytyy itse tehdä ne asiat jotka kuuluvat politikoille koska politikot ei enää tee mitään.Muistanpa senkin vasurin joka naureskeli Paltamon täystyöllisyyshanketta että höhhöh…näkis vaan…Kai siihen kyynisyyteen täytyy vaan tottua tai panna vastaan, jollei muuten niin itsensä takia, sen takia että edes tuntisi elävänsä…

                      Vanhaselle ja Aholle tuli kiire metsäteollisuusasioissa kun puunmyyntiasiat pitää saada kuntoon – heh…

                      Mutta tämä kuntoutuja alkaa nyt asentaa boksia ja kirjoittaa, olen nyt ottanut nautintoa vanhan Tiina-jutun dramatisoinnista, enempää en kerro vaikka siitä eilen Raatissa Suvilehdon Eerolle puhuinkin…Jotenkin hauskaa kirjoittamista kun etenee rakenteen mukaan eikä liikoja mieti…vähän outo fiilis kun ennen teki eri tavalla…

                      Mutta ylen ykköstä suosittelen tv:n tilalle, sieltä tulee siis ykköseltä hyvää puheohjelmaa, eilen Vierikko ja Jukka Kemppainen puhuivat näyttelemisestä yms…

 2.3

 

Boksi tuli ostettua, nyt pitäis vielä asentaa se.Meni eilen pikkaisen turnajaisten puolelle kun pelikaveri istuskeli Lentävässä filosofoimassa, nyt sitten kadutaan rahamenoa.Ja vastauksena niille kaikille viranomaisille jotka näiden vuosien aikana täällä Oulussa ovat minulta udelleet ,että onko minulla alkoholiongelma voin kertoa että on.

                      Ja paha.Kun yksi tuoppi maksaa tänä päivänä kiitos kaikkien palkankorotusten ja kohonneen elintason jo likemmäs neljä euroa minulla on todella paha ongelma koska ei ole eikä olisi varaa enää edes siihen yhteen tuoppiin.Ja samaan aikaan katselen kun nämä palkankorotuksena kuitanneet työssäkäyvät ihmiset lärväävät entistä enemmän kaljaa ja kaikkea muuta alkoholipitoista nestettä kurkustaan alas mennäkseen sitten työpaikalleen moralisoimaan työttömien ja muiden syrjäytyneiden juomista.Siinä minulla on tosi paha ongelma – katsella kun Suomen kansa vetää itseään entistä kovempaan tokkuraan kestääkseen työelämän koventuvia paineita.Eikä itsellä enää ole varaa sellaiseen huvitukseen, ei niin että erikoisemmin kaipaisinkaan sitä mutta en minä kaipaa niitä kyselyjäkään joita Merikoskessakin tutkimusten yhteydessä sateli koko ajan.Mutta vastaan nyt tässä kaikille yhtä aikaa – kyllä minulla on alkoholiongelma – minulla ei nimittäin ole varaa enää juoda.Sellainen ongelma joka nyt vain pahenee kun ministeriö päätti korottaa alkoholiveroa.

                      Mutta enemmän mietin eilen sitä näytelmää kun tuli vastaan ihmisiä jotka haluavat myös kirjoittaa näytelmiä.Kehittelin mielessäni sitä isointa kohtaa koko jutussa, hupaisaa, jonkinlainen luusereiden hyökkäys koko keskiluokkaista maailmaa vastaan, kysymys joka minua on kiehtonut – miten tämä suomalainen eriarvoisuus tulee päättymään, miten nämä omiin hienoihin omakotitaloihinsa linnottatuneet luusereiden haukkujat oikein aikovat selvitä yhteiskunnan jakautumisesta. Suomihan ei ole kovin iso maa vaikka poliitikkojen puheita kuunnellessa tuleekin mieleen että mistä ne tuon grandioosin kaikkivoipaisen vimmansa oikein imevät.Ikään kuin Suomi olisi jokin suurvalta jolla on vara elättää pieni vaurastuva eliitti ja köyhdyttää kansaa joka makselee Fortumin uusia aluevaltauksia ikään kuin aikansa kuluksi.

                      Mutta ainahan kaikki hauska joskus päättyy..luuserit tulevat kumpujen yöstä, iskevät noihin omakotitaloihin, esittävät kysymyksensä…Tulee konflikti…Nuoret kyselevät vanhempiensa perään, avioerolapset tivaavat erojen syitä…milloin mitäkin…Kaivataan vastauksia…

                      Mutta palatakseni vielä tuohon Merikosken lausuntoon ajoissa paikalle saapumisesta ja yhteistyökykyisyydestä olen näiden vuosien aikana joutunut tuon kontrollin kohteeksi jo niin monta kertaa että lähinnä ihmettelen mitä näiden virkamiesten, - naisten päissä oikein liikkuu kun he leimaavat ihmisen milloin narsistiksi, milloin alkavat naureskella ihmisen huolelle aikuisiän diabeteksesta kuten viimeksi tapahtui kun työvoimavirkailija huvittui huolestani ja sanoi naureskellen ,että heidänhän pitää sitten hankkia toimistoon vaaka jotta voin aina käydessäni punnita itseni.Eipä siinä voinut kuin katsella ihmeissään moista ihmistä.Mikä heitä vaivaa, sitä minä monesti itseltäni kysyn.Olen kohtuullisen kyyninen ihminen, joskus vuosia sitten uskoin että muutaman kurssin jälkeen löytäisin töitä, nyt vuosien ja vuosien jälkeen en usko enää mihinkään.Olen vain havainnut että suomalainen yhteiskunta muuttui jossakin välissä hyvin tympeäksi paikaksi eikä tulevaisuus niiltä osin edes naurata.Siinä että on kyennyt edes jotenkin säilyttämään itsetuntonsa on ollut työtä kylliksi.Mutta sen myös tiedän että näillä jotka tätä kontrollia pitävät yllä on jatkossa vaikeaa miettiä mitä seuraavaksi tehtäisiin kun ihmiset on häpäisty, nöyryytetty ja pilkattu loppuun asti – mikä on seuraava aste, mitä sitten.Siinä on hyvä kysymys.Mitä ajattelee tämä neuropsykologi omassa omakotitalossaan näistä ajoissa paikalle tulevista asiakkaistaan joista hän ei käytännössä tiedä mitään.Mihin hän turvaa, mihin uskoo? Se on hyvä kysymys.

                      Ja vielä uusi hieno termi kirkollisista piireistä – rikkonainen työhistoria ja jos ikää on 50 tämä ”rikkonainen työhistoria” katsotaan haitaksi, ei mielellään palkata.Puhu näille ihmisille lamasta tai mistään, sentään uskovaisia ihmisiä.Ei voi muuta kuin ristiä kätensä ja sanoa että voi Jeesuksen perse koko hommaa…tulis ja kaatais näiden fariseusten pöydät taas vaihteeksi…

 4.3

 

Musta Naamio huomasi että tuon miehen kanssa kannatti olla varovainen, se vastasi hänen ei oikein tiedä sellaisista työelämävalmennuspaikoista joissa ei oo mitään tekemistä ja alkaa vaan vituttaa kommentin takaisin ovelalla rystylyönnillä kuin sulkapallon takaisin verkon yli ja tokaisi että joo eihän sellaiseen paikkaan kannata mennä jos vaan vituttaa.Tuollaisen pelimiehen kanssa kannatti olla vähän varovaisempi ja hänen oli peräydyttävä seuravassa lyönnissä koska pallo tuli niin helvetin hankalasti takakentällä ettei sitä saanut kuin korkealle ilmaan ja siitä tiesi jo että se on helppo palauttaa, hänen ei auta kuin ravata etukentälle ja toivoa että se huitaisee vaikka hutin mitä se ei tehnyt vaan palautti pallon suoraan iskulla kenttään.Paha juttu, paska juttu, hänen olisi oltava varovaisempi sanoissaan.Kaikki oli niin tympeää, sanoi mitä tahansa ja niin hän huomasi sanovansa lähinnä sen että sama kai se tietysti oli missä sitä turhautui vaikka sitten vain työelämävalmennuksessa tai kuntouttavassa työkokeilussa, hän oli kokeillut niin monenlaista ja kaikki nuo kahdeksan vuotta olivat menneet aika äkkiä ja hän huomasi vain lässyttävänsä siinä tyhjää kirjastolaitoksesta ja eläköitymisestä ja rakenteellisista muutoksista jotka tuo laitos joutui kokemaan, oikeastaan koko keskustelu oli pelkkää laiskaa lässyttämistä lukuun ottamatta noita ovelia palautuksia joilla se syötti hänen omia sanojaan takaisin, hän ei jaksanut enää analysoida eikä miettiä mikä siinä keskustelussa oli niin huvittavaa.Hän vain oli, odotti että tilaisuus olisi ohi ja pääsisi kahville Linjalle ja kotiin, mikään ei tuntunut tuottavan iloa eikä hyvää mieltä, hän lässytti omasta elämästään suunnilleen sen mitä hän kuvitteli noiden haluavan kuulla.Hän oli aktiivinen, hallitus sai nukkua yönsä rauhassa, hän ei ajatellut vielä vaatia viidakon lain noudattamista mutta hän mietti, hän lupasi kokeilla kuntouttavaa työtoimintaa vaikka ihmettelikin mielessään, että mitähän helvettiä se sitten on, kävellä jonnekin työpaikkaan leima otsassaan, hänhän oli ollut palkkaamassa nuoria siihen työhön tuvalla.Kaikki oli niin helvetin sekavaa, koko touhu, siinä ei ollut enää järjen hiventäkään, sen aisti ja hän oli varma että myös pöydän toisella puolen mentiin samoissa tunnelmissa.Mutta so what.Ehkä hän kokeili työelämävalmennusta kyseli tämä tiukkailmeinenn sänkitukka ja hän vastasi että ehkä hän jaksaisi normaalin työviikon viisi päivää, ehkä ei.Hänelle oli ihan samantekevää mitä hän vastasi, enää vuosiin hän ei ollut edes odottanut että tuolla pöydän toisella puolen istuisi joku joka kuuntelisi häntä, he pelasivat jotain peliä ja pallo viuhui ilmassa, hän huitaisi kevyen takakentälle ja katseli kun ne ravasivat palauttamaan sitä.Ehkä hän voisi kokeille sitä kuntouttavaa työtoimintaa kerran viikossa yksi työpäivä neljä tuntia…Kaikki oli pelkkää tsoukkia.Totaalinen vitsi.Hän mietti millaisen naurunrähäkän hänen hakemuksensa oli aiheuttanut siinä yhdessä kunnassa, se piti kuitenkin perua, hän ei jaksanut ajatellakaan nyt sellaisia asioita, hänen osaltaan ne olivat ohi sellaiset ajatukset, viidakko kutsui jonnekin ja hän menisi sinne minne kutsu vei, mitä hän välitti tästä pelleilystä joka vain uuvutti ja sai pahalle tuulelle,ei mitään.Se oli koko ajan ollut aivan turhaa.Jos hän halusi paeta omiin fantasioihinsa niin miksei, ehkä sieltä löytyisi jokin tie joka tuntui nautinnolliselta kulkea, hyvältä, pehmeältä viidakkopolulta jonka päällä jalka lepäsi kuin sametilla, ehkä…

                     

 

 

 

 

 

.

 

 

5.3

 

Kaltiota ei vielä näkynyt.Laurilan Sirpa oli ilahtunut Merikoski-kolumnin sarkastisuudesta.

                      Mutta Vanhanen ei ole ainoa eronnut mies joka purkaa kaunojaan ihan väärässä paikassa.Surkeaa.Niitä on miehiä jotka ovat pahoinpidelleet vaimojaan ja lapsiaan mutta messuavat sitten sossulle vain siitä miten eksä pilaa lasten elämän.Muistanpa omatkin kokemukseni kaukaa kaukaa, ei niissä tunteissa ollut järjen hiventäkään.Ja Matti tietysti lausuu julkisuudessa niitä tekopyhiä maitopojan meidän ero meni hienosti kommenttejaan samalla kun purkaa Ruusus-parkaan kaiken raivonsa ja eronneen miehen veekäyränsä, sääli.Ja sitten Suomen kansan puolisko luulee että Ruusunen halusi vain tienata rahaa kirjalla, sitä ihmettelee millä tolalla on sellaisten ihmisten oma rakkauselämä siellä kultakellon ja hopealusikoitten keskellä…

                      Kun ainoa ajatus on että ihmiset ovat lähinnä laskelmoivia, rahanahneita kusipäitä jotka iskevät pääministerinkin vain päästäkseen rahastamaan kostonhimossaan kaiken jälkeenpäin.Sellaisten ihmisten kannattaisi kyllä mennä tutkituttamaan päänsä ja Kalevan juttutuvan antaa porttikielto moisille idiooteille.

                      Mutta toivoisi että joku edes kepussa pysäyttäisi nyt tuon aleksityymisen eronneen idioottipääministerin jonka olisi jo aika myöntää että ero ottaa aina koville, turha sitä on viattomien niskaan syytää.Ja tuskinpa Matin eksvaimokaan pahakseen panee jos tuota Matin nettilutkaa vähän oikeudessa pöllytetään, pilaa ”perheen” maineen.Eli – menkää nyt hyvät vanhaset setvimään se eronne loppuun jonnekin muualle..eihän tota ilkee kohta enää kattoo sikakaan varsinkin kun taustalla kuitenkin on sananvapauden tärkeä asia, jonka Matti-parka nyt sotkee totaalisesti loukatun egonsa häärintään.Matille on naureskeltu, nyt  Matti on kovin kovin vihainen,Matti haluaa hoviin katsomaan että kuka tässä nyt perkele on oikeassa ja ketä on loukattu…kenen yksityisyyttä hämmennetty…

                      Että mullehan ei vittu naureskella.

                      Miehinen ego on erotilanteessa vaarallinen kapistus, olipa se sitten pääministerin tai minkä tahansa kolisevan kanisterin käsissä.Koska sulla Matti oli se yksityisyys silloin kun sulla oli koti ja perhe, sitten sä menetit ne ja sitä turvaa ei enää ole, rupee nyt jo vähitellen orientoitumaan tilanteeseen äläkä tee itsestäsi enää isompaa pelleä kuin jo olet.Eli – tervetuloo vaan Matti tänne eronneitten ja karanneitten miesten sankkaan joukkoon, kyllä täällä onki itketty niitten kadonneitten yksityisyyden suojien perään joka ikisellä sossun luukulla ja millon missäkin…

Mutta täytyy vielä lisätä eräs asia jonka luin tänään Iltalehdestä - Mattia oli loukannut kirjassa mm. se Ruususen väite "että Matilla on kaksi koiraa ja kissa".Se on siis yksityisyydenloukkaus?No voi kysyä miten sekaisin meidän pääministerimme oikeastaan on jossakin syvällä tunnetasolla ja minusta tuntuu että näin kunnallisvaalien tullessa sitä kannattaa kysellä kepun tupailloissakin hyvin tarkkaan.Ei tule ihan heti mieleen että onpas siinä järjissään oleva eronnut mies alleviivamssa kynällään loukkaavia lauseita.Kaksi koiraa ja kissa vai oliko toisin päin!Voin kuvitella kun Matti on kynä kädessään tuhertanut alleviisauksia raivon savu korvista nousten että muahan ei kata pilikkanaan piä...Miehinen mies...

 

Jatkaakseni vielä tätä vanhasvääntöä voidaan kysyä aivan hypoteettipankin lainausosaston luvalla että entäpä jos Vanhasen tilalla tuota loukatun miehen narsistista raivoa olisi esittämässä edesmennyt Hussein Saddam – millaista jälkeä siitä olisi tullut.Kaikki korea tyylikästä perhettä esittelevä julkisuus kelpaa kyllä mutta vähäinenkin poikkeama ja…Tätä varmasti tarkoittaa demokratia ja sananvapaus.Että kyllä pääministeriltä odottaa jotain muuta kuin sitä mitä tavallinen talloja kuupa himmeenä savuaa kapakoissa eronsa jälkeen, sitä mun akka on täys paska niinku naiset yleensäkin monologiaan jota jatkuu aina siihen asti kun joku järjenvalo alkaa päässä loistaa ja ero todella tulee todeksi ja ihminen osaa sitä surrakin eikä vain – kuten monet ikävä kyllä tekevät – ravata juristilta toiselle vaatimassa ”tyrmistyneenä” itselleen ”yksityisyyttä” ja ”oikeutta”.

 

7.3

 

Jatkaakseni nyt tuota Matti-asiaa voisin vaikka analysoida sen huomion jonka hän itse oli tehnyt kirjan julkaisemisen – siis tämän prisenssa Ruusus-kirjan – jälkeen; Matti oli kokenut että ihmiset katsovat häntä halveksien joukkotilaisuuksissa.Halveksien? Ja tietysti Matti nokkelana poikana ja projisoinnin mestarina koki että tämä halveksunta johtuu tuosta kirjasta, ei niinkään niistä eronneen miehen omista itsesyytöksistä joissa kunniallinen perheellinen mies evp. kokee omat nettiseikkailunsa ja naisteniskentänsä halveksuttavana.Näin hän siis onnistui projisoimaan koko sotkun tuon kirjan niskoille.Ja nyt kun jopa suurten ikäluokkien ikioma muumimamma Tarja miksi pääni on niin punainen Halonen on alkanut sympatiseeraamaan Mattia tässä Matti ja Liisa junamatkalla oudoissa maisemissa tarinassa niin on syytä mainita, että tuollaiset projisoinnit ovat hyvin vahvoja.Ihminen ikään kuin uskoo vakaasti että tuon halveksunnan syynä on se saatanan kirja.Siksi ihmiset tuijottavat minua halveksuen.Ei käy mielessäkään että itse saattaisi halveksia itseään ja omaa surkeaa naisteniskentäänsä, ei missään nimessä, kaikki paha on sylkäistävä suusta pois kuin ikävänmakuinen mämmi.Näin se käy.Ja sitten mennään raastupaan hakemaan oikeutta, koska tuo kirja paljastuksineen on aiheuttanut sen että minua, mattiparkaa jopa halveksitaan.Tämän moraalisen itsesyytöksen siirtäminen juridiikan välimerkkierotiikkaosastolle on todellakin komea ja taitava semanttinen temppu jolla media saa herkutella vielä pitkään.

                      Mutta miten olisi jos Matti-parka vain halveksii itseään, suomii ja ruoskii eroaan, kärsii siitä mistä kaikki eronneet miehet kärsivät, lilluu tuossa itsesyytösten ja itsehalveksunnan surkeassa suossa aikansa ja kun sitä ei kestä niin sitten syydetään kaikki paska jonkun viattoman piruparan niskaan, haetaan oikeutta ja haetaan kuten kaikki eronneet oikeutta myös niihin kiistoihin jotka tuohon eroon johtivat – totta kai, siellä ne pistelevät tuskallisina kysymyksinä, itsesyytöksinä, itsehalveksuntana yms..että tässä se isukki jo mennä viilettää Munakunta Oy:n munaviestiä eteenpäin vaikka lapset perässä itkevät…heh

                      Kyllä miehen elämä on rankkaa – vai mitä matti.

                      Koko soppa alkaa muistuttaa kyllä sakeaa marjakiisseliä jota ei kohta suustaan saa alas, tunnekylläistä kokkarekeitosta missä yksi oikeustieteen tohtori, nainen, katsoo Ruususen itkun vaikuttaneen lautamiesten päätökseen kun taas Matti on sitä mieltä että vain oikeuden tuomari ymmärsi sen mistä koko jutussa on kysymys, eivät nämä lautamiehet, maallikkojäsenet, varsinaiset demokratian irvikuvat…

Mutta niinhän kaikki eronneet itkevät että kun kukkaan ei ymmärrä mua, ei kukkaan…Kyllä tässä alkaa tippa lähteä silmästä kun näitä juttuja lukee ja siihen soppaan kun vielä lykästää Keskisuomalaisen päätoimittajan käsityksen jonka itsekin eilen jo kirjoitin –että kepun tupailloissa on nyt syytä miettiä millainen johtaja heillä on, missä mielentilassa – enkä sano tätä pahalla mutta avioerosotkujen oikea hoitolaitos ei ole raastupa – heidän johtajansa oikein pyörii viivaillessaan poikamiesiltojensa iloksi – ihan yksityisessä rauhassa – alle lauseita koirien ja kissojen yksityisyydestä.

Muuten tuo yksityisyyden kaipuu on kuvattu monessakin kirjassa, tuo eronjälkeinen kaipuu omaan rauhaan missä saa palautua ja käydä läpi omia tunteitaan.ja sitähän masa taitaa kaivata kun paineita on niin kovasti.Ikävää että hän lähti hakemaan ratkaisua oikeudesta, ehkä se auttaakin purkamaan tunteita ja jos niin niin hyvä mutta kun on näitä maitopoikia nähnyt niin toivoisi ,että tässä tilanteessa Matti ottaisi sen perussuomalaisen ratkaisun käyttöönsä ja vetäisi lärvit ja nollaisi sillä tilanteen, häipäisisi itsensä muutaman kerran oikein urakalla niin johan lähtisi pahimmat höyryt päästä.

                      Mutta pitänee palata miettimänä sitä tupakkalakkoa joka jäi kesken vaikka netistä nyt löytyykin jo uutisia Champixin aihuettamista itsemurhista Yhdysvalloissa, varmaan se masennusriksi on aina olemassa kun lopettaa mutta lopettaa mä aion.Äitikin tuossa kävi taas jankuttamassa miten isäni oli lopettanut joskus 50-luvulla kun tupakasta oli aina tullut kaamea nuha.Niinpä.

                      Mutta me suomalaiset olemme rehellistä kansaa kuten asukasyhdistyksessä olen huomannut, kolmen päivän aikana olen kuullut entisen tupatoimikunnan puheenjohtajan juoruilevan entisestä puheenjohtajasta, nykyisen puheenjohtajan entisestä aluetyöntekijästä, entisen puheenjohtajan nykyisestä yhteistyöryhmän puheenjohtajasta ja aluetyöntekijän jostakin muusta, on kuin jokin sirkuksen härdelli pyörisi tuossa vailla ohjausta olevassa organisaatiossa sinne tänne.Juorua juorun perään ja kun ajattelee että siinä pyöritetään ilmaistyövoimalla kaupungin vanhustyötä niin eipä voi kuin kuunnella huvittuneena, työnjaon sekavuus ja muu saa ihmiset puheliaiksi ja väsyneiksi, sille ei tunnu voivan mitään.Itse lopetin hallituksessa kun oli pakko, en asu alueella mutta enpä kyllä halua asuakaan.Se improkurssi jota ehdotin olisi ollut poikaa tuolle porukalle, ei olisi niin paljon sälää korvien välissä mutta se jäi enkä enää jaksa, mielummin istun kotona ja kirjoitan.Tuli vain mieleen kun luin lehdestä ettei Suomessa ole saatu työpaikkakiusaamista kuriin…heh..

                      Ja nyt mä sitten katoan viikoksi lomille..palataan kuten nämä aina niin asialliset oululaiset sanovat…

16.3

 

No niin, lomaa on pidetty ja paluu Ouluun tapahtui mahdollisimman kivasti, vastassa oli kirje Vampulasta, ei mitään mahdollisuuksia, hakijoita toistakymmentä tälle vanhempainlomalle mutta enpä odottanutkaan mitään.Ja sosiaalitoimi muistutti ystävällisesti että mikäli haluaa korvauksen reseptilääkkeistä pitää toimittaa sekä resepti että kuitti yhtä aikaa – tämä kanslisti näki jo kuitin mutta palautti sen koska ei ollut reseptiä.Toimitin reseptin seuraavan hakemuksen liitteeksi mutta hän palautti sen ja ilmoitti että pitää olla kuittikin vaikka reseptissä on myös maininta summasta ja siitä että se on maksettu.No kiusa se on pienikin kiusa.Mutta tällaista on elämä sossun armoilla silloin kun toimitellaan kuitteja kirjekuoressa jollekin Maija Liisalle.... jota ei koskaan ole edes nähnyt.Tunnollinen, kunnollinen virkanainen joka vain noudattaa ohjeita täsmälleen ja tiukasti.Ei siinä enää jaksa vitsailla Kanervasta tai Vanhasesta jotka noudattavat ihan omia sääntöjään.Mutta kyllä sille viikon jaksoi nauraa.Ne tekevät sen itse kuten aikoinaan Turussa jo 80-luvun alussa vitsailtiin, ei tartte satiiria kirjotella, ne tekee sen itse.

                      Tällaista se köyhän arki on.Päivittäin.Mutta silti eletään ja nautitaan niistä vähistä asioista jotka on.Suomussalmella sain kirjoitettua paljon novelleja eteenpäin ja luin Nummisen tuhatsivuisen dekkaritrilogian läpi, hyvää ammattitaitoista kuvausta ja ihmisetkin uskottavia, jopa ne ministerit jotka keikkuivat munasillaan jonkun baarin takahuoneessa bilettämässä…Kukahan mahtoi olla esikuva, ei se kiinnosta oikeestaan, ei nauru asialle kun muistaa millaista örveltämistä oli viime jouluna vasureiden pikkujoulussa kun vanhat äijät innostu teatteriseurueen nuorista naisista, no, miehet on miehiä ja pikkujoulu on pikkujoulu puolueesta riippumatta ja Mattiraasu vain kokee että tämä kaikki on kansan sairasta uteliaisuutta ja tirskistelynhalua..heh

                      Muistanpa erään toisen ylevän akateemisentason henkilön joka sanoi miten hän aina kaupan jonossa katselee ihmisiä jotka selavaat himokkaasti iltapäivälehtiä…itse ei moiseen sorru mutta se ihmisten himo tarrata tuollaisiin lehtiin…sairasta…no hyvä tietää että tämä Kekkosen kasvatti Vanhanen edustaa siis näinkin elitististä näkemystä mutta miksei edustaisi kun on akateemisen perheen kasvatti sieltä sosiobiologian osastolta.

 



18.3

 

Tänään kuuntelin Paavo Lipposen keskustelua journalistien kanssa ja joku päätoimittajista sanoi että tänä päivänä nuoret toimittajat harrastavat ns. blogijournalismia eli aloittavat juttunsa aina minä- sanalla kuten minäkin teen.Mitä minä olen tänään tehnyt kun en ole miettinyt demokratian kriisiä tai harrastanut perinteisempää journalismia, se on tietysti hyvä kysymys kun tässä muutenkin olen lueskellut taas pitkästä aikaa.Joel Lehtosen elämäkertaromaania jonka on kirjoittanut Markku Turunen.Lehtonen kiinnostaa koska itsekin olen ollut tuon Walleniuksen suvun kanssa tekemisissä ja Amanda kasvatti huutolaispoika Joelin.Sitten tietysti luin myös Peltolan ”Suomen hevosen” – käsiksen kun kävin viime syksynä sen katsomassa, ihmetystä herätti lähinnä se että Peltola herätti äiteeen henkiin uuteen näytelmäänsä.Mutta sehän on fiktiossa sallittua.

                      Sitten lueskelen myös kirjaa taideterapiasta jossa puhutaan flowsta ja siitä miten me kaikki tarvitsemme näitä itsensä unohtamisen hetkiä.Liiallinen minuus tai omaan itseen paneutuminen on aika raskasta ja masentavaa, ehkä se on yksi syy tämän ajan epidemiana leviävään masennukseen, se ettei ole enää mitään yhteisön tukea mihinkään.

                      Toisaalta paneudun myös Pauli Saapungin kirjaan kadonneesta isästään eli siitä miten tämä entinen kansanedustaja tapasi 30-vuotinaana saksalaisen isänsä.Kiehtova tarina isättä kasvamisesta ja isän ”löytämisestä”.

                      Tässä on tätä minä.-journalismia.Mitä minä tein.Ehkä se on yksinäisyyden syytä, vähän kelata sitä mitä on tehnyt, käynyt yhteistyöryhmän kokouksessa suunnittelemassa muun porukan mukana tuvan uutta lehteä.Tehnyt näitä asioita.Aamulla kävi äiti ja oli levoton, alkoi heti vinoilla siitä etten puhu tarpeeksi kovalla äänellä, että istun pimeessä säleverhot kiinni ja kaikkee tätä nyt varsinkin kun isäpuoli on löytänyt uuden naisen ja äiti jäänyt enemmän yksin vaikka isäpuolesta onkin aikaa sitten eronnut, se on sellainen sekava liitto.Näitä yksityisiä asioita, henkilökohtaisia niin kuin jo 80-luvun alussa pohdittiin että journalismi menee kohti subjektiivisempaa otetta ja jättää hemanuslaisen objektiivisuuden taakseen.Maailma pirstoutuu.Minästä tulee ainoa kiintopiste josta pitää kiinni.Minä soitan sossuun ja kyselen rahojen perään, minä saan kuulla että hakemukset menevät minne sattuu eikä ole oikein selvää minne ne pitäisi lähettää ja kenelle.Minä koen että se on sekavaa ja haittaa minun elämääni.Minä, tämä henkilö joka istuu tässä ja naputtaa näitä sanoja koneen näytölle.Minä.

                      Yleensä tällaista minä-kulttuuria seuraa kollektiivinen kulttuuri, ihmiset kuitenkin elävät siitä että voi unohtaa itsensä, kukapa tätä paskaa jaksaisikaan omaa nimeään toistelemalla.

                      Ja tänään ajattelin sitä rotweileriakin kun itse jouduin 7-vuotiaana schäferin hyökkäyksen kohteeksi Heinäpäässä.Olkapäästä pala pois, kaiketi sain käden eteen ettei osunut kurkkuun.En muistanut tapahtumaa ennen kuin piirsin siitä kuvaa – silloin äkkiä näin nuo koiran hampaat silmieni edessä samalla lailla kun ne silloin pikkupoikana näin.Sen jälkeen olen aina katosnut tarkkaan koiran taluttajaa, en koiraa koska koiran vaarallisuuden näkee siitä hihnan toisessa päässä kulkevasta ääliöstä eli ihmisestä.

                      Mutta mitä me sitten ajattelemme, tunnemme, luemme iltapäivälehtiä ja koemme tunne-elämyksiä Ilkka Kanervan seksiviestien äärellä, kuvittelemme miten Katainen sitoo Kanervan kädet köydellä kiinni ettei Ile enää pääsisi tekstailemaan, Ile siinä kerjää että jos vielä yhen sais lähettää, ihan vaan yhen, ei mitään rivoo, yhen vaan Jyrki, yhen…heh

                      Koemme yhteisiä tunteita tuon uutisen äärellä, jaamme sen kokemuksen koska se on inhimillisesti kaikkia lähellä, kukapa ei olisi joskus pöljäillyt.Samalla kuitenkin menevät ohi nopean toiminnan joukot ja muutamat muut uutiset ikään kuin niitä ei enää voisi käsitellä mitenkään, ei ole poliittista kontekstia missä puhua asiasta.Saa siinä Lipponenkin viisastella ihan aikansa kuluksi perinteisestä journalismista.Mutta se on totta että Ilta-sanomat on aivan ala-arvoinen maajussin morsiamineen, taso laskee eikä luettavaa löydy…

 20.3

 

Löysin vanhojen juttujen joukosta kuvauksen 90-luvun taitteesta missä istumme juuri maahantulleen somalin kanssa pubissa, tuttu opettaja esittelee tämän miinaanastuneen Ahmedin, ei siinä mitään erikoista tapahdu mutta kun juttu noin kuvauksena oli hyvä, kirjotin sitä aamun ja kuuntelin samalla radiotakin toisella korvalla.Pääsiäinen tulee, rahat on aika vähissä eikä sossusta kuulu mitään, lääkekorvaukset lojuu jossakin jonossa eikä kukaan osaa sanoa missä.Kun ei ole tuota puheaikaakaan niin ei voi soitella ja kysyäkään, no pärjään pääsiäisen jotenkin mutta kyllähän tällainen repii aina, ei motivoi mitenkään eikä vaikka miten natokiimassaan heiluva kanerva pyöriskelisi kanervaalitunnelmissaaan…tai istuisi Karjala-takaisin liikkeen kokouksissa pitämässä esitelmiään joita ei julkisesti referoida…kannattaisi olla sen poitsun osalta jo huolissaan muusta kuin kiimaisista tekstareista, taitaa se natokiima olla vähän rajumpaa menoa,vähän samaa kuin eilisessä dokumentissa jenkkien asefanaattisuudesta ja Irakin sodasta…Spooky…

                      Kirjoittamista ja kirjoittamista on tää nyt, muistivihkoja lojuu pitkin kämppää, otin sen tavan pari vuotta sitten, eihän sitä opi kirjoittamaan muuten kuin kirjoittamalla.Siinä se.Nyt salille kuntoilemaan kun aamulla verensokerit oli 6,9, viime viikolla 5,4 mutta epäilen sen johtuvan iltaisesta syönnistä, vähän liikaa ruokaa iltapalaksi.Sain äidiltä lainaan digitaalisen mittarin,minullehan lääkäri ei syksyllä muuta kuin sanoi että se on nyt sun omassa hoidossa koko homma.Ja varmaan monella muullakin.

                      Kun tuota yhdeksänkymmentä luvun taitteen juttua kirjoittaa muistaa miten silloin ei oikein siinäkään lamaa tajunnut tulevaksi, ei siitä kirjoitettu, ei tiedotettu mitenkään…vuosi oli 91 ja nyt kun samat merkit on ilmassa niin voipa voi…Kirjailija Kaari Utrio mainitsi silloin Iltiksessä että työttömyydestä voi kirjoittaa kunnon romaanin vasta 20 vuoden päästä eli 2010 joten onhan tässä vielä aikaa kuvailla lamaa,saapa nähdä tuleeko sieltä se suuri lamakuvaus sitten…

 21.3

 

Mihinkähän Kanerva nyt luottaa.Iltiksen mukaan Kanervan kohtalo on nyt Hymyn Esko Tuluston käsissä, eli julkaiseeko Hymy kohutut viestit vai ei.Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ei usko Iltiksen toimittajaa joka sanoo tietävänsä viestien sisältävän alapään asioita.Olen itsekin nähnyt jo julkisuudessa näitä ”on kova kiima” – viestejä, ne vilahtivat silloin aivan draaman alussa ja sitten katosivat.

Kanerva taas vakuuttaa ettei sellaisia alapään viestejä ole.Valehtelee siis.Näinkö on?Tää on aika sikajuttu oikeestaan ihan siksi etten käsitä miksi Kanerva jatkaa valeitaan.Paitsi että häpeä on tietty aika vahva tunne.Luulisin että Ilelle tuli noutaja…Ei kokoomuskaan enää voi paljoa muuta paitsi tietysti laskien sen varaan ettei Hymy viestejä julkaise ja kohu laantuu kuin omia aikojaan.Ja voivathan he maksaa Tukiaiselle että pitää päänsä kiinni, estää julkaisun, sekin vaihtoehto on.Tää on draamaa silkkaa.

                      Muuten aamun korkeat verensokerit tuntuu vetelänä, väsähtäneenä olona, suoltakin piti tyhjennellä moneen kertaan mikä kaikille alapään asioista kiinnostuneille kerrottakoon kun en kuitenkaan ole ulkoministeri.Sellanen kuiviinväännetyn tiskirätin olo kuin Alangon biisissä mutta senhän kyllä tajuu kun illalla vääntää lautasellisen makarooneja iltapaloiksi ja sitten yön koko elimistö koettaa pilkkoa tuota ruokaa eteenpäin, työstä se käy ja aamulla on ku nuijittu kyljys, hyvä tietää tuokin kun nyt sattuu toi mittari oleen käsillä.Edellisviikon arvot oli ihan ok kun en iltaisin syönyt mitään suuria.Ja viime syksyn väsy nosti kyllä arvot korkeelle, lääkäri käski pitään ite huolen asioista ja työvoimatoimiston nainen vain naureskeli että pitänee hankkia tänne vaaka…

                      Siinäpä se kakkostyypin diabeteksen ennaltaehkäisevä hoito näin pitkäaikaistyöttömän näkökulmasta mutta lohtua tuo ajatus siitä että nämä kaikki naureskelijat kuitenkin joutuvat osallistumaan sitten tämän epidemian hoidon kustannuksiin, tavalla tai toisella…

                      Elleivät sitten Esko Ahon innoittamana keksi lakia jossa sairaus todetaan tietyn painorajan ylittäneillä itseaiheutetuksi…

                      Kalevasta pisti silmään kaunis uutinen latvialaisesta koulunkäynytiavustajasta joka tekee töitä Oulussa siis.Muistan kun pari vuotta sitten ollessani Kansan Tahdossa harjoittelemassa töiden tekoa soitin Oulun koulunkäyntiavustajatoimistoon ja sain vastaani sellaisen tylyn ei kiinnostaa oululaisten työttömien palkkaaminen tänne asenteen heti kättelyssä, onneksi sain puhuttua pidempäänkin vaikken sitten hakenutkaan enkä käynyt paikalla.Mutta se asenne oli tyly, nyt sitten kehutaan miten avustajia – tosin Latviassa tämä nainen ollut 16 vuotta opettajana – ulkomailta.Hienoa varsinkin kun tämän avustajan mies on Oulussa dippainssinä.Täytyyhän sitä vaimollekin hommia…Näinpä..Kohta täällä oo ku rasisteja jäljellä kortistossa..

                      No se siitä.Moneen törmää ku liikkuu.Pulaa on kuulemma miesopettajista – en ole kuullutkaan – ja monen muunkin alan tekijöistä.En ole kuullut niistäkään mitään.Kukahan tietäis.Mutta toisaalta väsyin viime syksynä niin ettei tuo enää kiinnostakaan, kiirettä ei ole.Toivottavasti sieltä Latviasta tulee lisääkin työintoisia tänne Ouluun…sellaisia korkeastikoulutettuja, pitkän työuran omaavia, hyvintoimeentulevia ja mielellään verojamaksavia koska täältä Oulusta te löydätte n.10 000 työtöntä oululaista jotka mielellään ottavat verorahanne vastaan…kiitos.Ja eläkeläisiä pilvin pimein.Ja maakunnasta ryntääviä nuoria.Työttömiä nuoria jotka voivat tulla kolkuttelemana tiilitalonne ovea pimeänä syssyisenä yönä…täältä Oulusta löytyy kaikkea kivaa…kasvaa huumeongelmaa, väkivaltaongelmaa, nuoriso-ongelmaa…

                      Ja siinäpä ne eiliset kitkeryydet olikin, varmaan pitäis panna verensokerien piikkiin koko ärinä ja miettiä Jeesuksen draamaa pääsiäisen kunniaksi, ei siinä auta vaikka olis Jumalan poika, ystävät pettää ,kansanjoukko viheltää matalaksi ja haluaa tappaa…siinä kai on selityksiä sen draaman kestävyydelle, ihmisen omat kaikkivoipaisuuskuvitelmat oikein julmasti torpattuna…

                      Että elä se sinäkään jätkä ittestäs ihan kaikkee luule, ei mopolla mahottomia…

22.3

 

Verensokerit olivat taas kohollaan.Perjantaiaamuna pukkasi stressiä kun tajusin että kelan rahat eivät ole tilillä ennen kuin 27  päivä eli torstaina.Jos olisin ilmoittanut jo keskiviikkona niin ehkä olisin saanut aikaisemmin mutta en huomannut kelan tehneen nettisivuilleen pääsiäisen takia sellaisia muutoksia.Tai huomasin mutta liian myöhään.Se surkeus selvisi mutta en saanut syötyä ennen kuin iltapäivällä, litkin kahvia ja poltin tupakkaa vaikka olin jo ollut lopettavinani, lääkkeisiin vain ei enää ollut varaa kun sossukaan ei palauttanut edellisen satsin rahoja, kohta kuukausi käsitelty sitä paperia jossakin, en tiedä missä, koetin soittaa mutta käsittelijällä ei ole numeroa tai ei haluta antaa, en osaa sanoa. Se onkin sen laitoksen tyypillisin piirre, ei tule tietoa, epävarmuuttaa pitää sietää.

                      Aina välillä näytän siis palaavan nuoruuteni hyviin tapoihin.En ole mikään aamupuuron syöjä, äiti lähti yleensä töihin jo ennen kahdeksaa, kiikutti velipuolen siinä mennessään tarhaan, minä kouluun myöhemmin, söin mitä oli kaapissa, näkkäriä, maitoa.Illalla yleensä harjoitusten päälle ahmin päivän ensimmäisen lämpimän aterian yhdeksän kahdeksan aikaan, siinä sitä olikin ravinto-oppia oikein viimeisen päälle.Koulussa ei päivällä lämmintä ruokaa saanut koska äidillä ei asuntovelkojensa takia ollut varaa lippuihin.Kahvia oppi litkimään, sillä sai nälän tunnetta pois.Se tapa on vieläkin.

                      Illallakin verensokerit on ylhäällä koska syön vähän liikaa.Tätä nyt sitten seuraan ja koetan opetella oleen vähemmällä röökillä.Radiosta tulee lauantai-aamuna Ruusuvuoren lastenkuunnelma.Merikosken kuntoutustutkimuksen lääkäri olisi varmaan diagnosoinut Jussin sepitykset paoksi fantasiaan kuten diagnosoi minut, tasan ei käy onnen lahjat mutta mitäpä siitä, kuunnelma oli kiva.

Romaani Lehtosesta oli hyvä ja loppu traaginen itsemurhineen kaikkineen, en tiennytkään ihan tarpeeksi Lehtosen elämästä vaikka Lopella kirjoitin paikallisen kesäteatterin esitykseen Putkinotkosta ja raivostutin ohjaajan joka ei pitänyt siitä,että Tarkkaa siteeraten kutsuin Lehtosen äitiä ”mielisairaan kirjoissa kulkeneeksi loisnaiseksi”.Sain kuulla yhtä sun toista tältä naiselta kirjeessä.Mutta romaani oli hyvä, Lehtosta kuvattiin naisten näkökulmasta.Toinen romaani jota nyt uudestaan luen on Karin Fossumin ”Hullujenhuone”, kiehtova kuvaus naisesta(?) joka joutuu mielisairaalaan hypättyään tuskissaan näyteikkunan läpi.Outoa että hulluudesta voi kirjoittaa niin hauskasti myös, jollain lailla ilmavasti.

                      Novellia varten selaan vanhaa portfoliota – koulukodin esitettä, messulehtiä, hengitysyhdistyksen lehtiä, kaikkia muita juttuja joita olen tehnyt, niitä on jonkun verran, aika paljonkin mutta ne ovat tuolta 80-luvulta ja 90-luvun taitteesta kun vielä töitä oli ja niitä tein, sitten tuli lama ja kun halusin omiani kirjoitella kirjoitin, se ei kaduta mutta se että sitten vuodesta 98 olen etsinyt töitä on enää vain ihmetyksen aihe – mihin katosi se Suomi jossa noita läpysköitä ja muita juttuja tein.Mutta samapa tuo, ikää on jo sen verran ettei sen enää väliä.

                      Sääty-yhteiskunnassa – joksi tätä eräs kirjailija kutsuu – palkataan herrasväelle piiat ulkomailta kuten ennen Venäjällä Ranskasta opettajat, sinnepäin on Suomikin menossa,sääty-yhteiskuntaan, ei tää Oulun latvialainen ole kuin alkusoittoa sille mitä nämä paremmat väet itselleen haluavat ja omille rakkaille kullanmurusilleen, eihän niin hienoille lapsosille ihan kuka vaan lökäpöksy enää kelpaakaan…näin se homma etenee..

                      On maailmassa monta ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa…lauletaan radiossa.

                      Näin on.Monta on asiaa kummaa.Kuten sekin miksi demarit alkaa tuhoamaan itseään tunkemalla pelaamaan jo tukkoiselle keskikentälle?

 23.3

 

Päivän lööpit: Tarja ”mikä sen sukunimi nyt juuri tällä hetkellä olikaan” on lopettanut syömisen, odotamme innolla hautajaisia..Lopultakin.Siitä päästään eroon.

                      Suurin osa eli 70% Ilta-sanomien nettilukijoista ei hyväksy Ilkka Kanervaa Tuomas messun ristinkantajaksi.Vaikka kirjoittaisin mitä ulkoministerin toimista niin minulle uskonto on kuitenkin kykyä antaa anteeksi, kirkko paikka joka kuuluu kaikille, Jumala kaikessa viisaudessaan armelias syntisille…Että minua ällöttää tämä tunkkainen keskiluokan maa, tämä kaikkien puolueiden mielenkiinnon kohteena oleva tiilitalokansa joka kuppaa Suomi-neitoa kuin pahin raiskaaja ja ilmaisee sitten vielä oma omahyväisen tunkkaista moraaliaan niin että yrjöllä pitää käydä välillä kun lukee uutisia..

                      Ja kun kaikki puolueet oikein tunkevat keräämään ääniä tältä porukalta, keskiluokalta, siinäpä sitä on visiota Suomelle vaikka mun mielipiteeni Kanervasta vähän vaihteleekin johtuen juuri tuosta moraalisesta raivosta, joka nyt äkkiä nostaa päätään.Joukkojen raivo, mistä se nyt kumpuaa, siitäkö että Kallasvuo tuplasi palkkansa melkein 4 miljoonaan euroon pantuaan yhden tehtaan kiinni, piittaamattomuudesta, pelosta, epävarmuudesta joka sitten kiteytyy johonkin Ilen moraallittomaan käytökseen ja valehtelemiseen.

                      Ristiriitaisia tunteita juuri nyt.Sunnuntaiaamu, radiomessu tulee Oulusta ja Oulun piispa ilmaisee kirkon kannanoton kemijärveläisten puolesta, puhuu nälästä…henkisestä ja konkreettisesta..no henkistä nälkää varmasti on mutta Enson miesten muusta nälästä en tiedä, Rauhan Tärsky kirjoitti jo aiemmin tästä.Kirkko näyttää haluavan mukaan joukkotunteisiin, pikkaisen sellainen jhaaa maku jutussa…Kun kirkko on kuitenkin köyhyyden ja muun osalta ollut hiljaa vuosia niin nyt sellutehtaan kallispalkkaiset duunarit herättää sympatiat varmaan siksi että liike on niin voimakas, eihän kirkkokaan sentään ihan jokaisen rupusakin sympatiseeraaja ole eikä kuten aiemmin kirjoita palkkaa ”rikkinäisen työuran” omaavia omiin leipiin.Sitä pitää jumalan miehellä ja naisellakin olla papua että jaksaa…

                      Mutta ei nyt enempää kiviä kun tässä itekään ihan puhdas pulmunen ole.

                      Ja kivittäminen oli silloin aikoinaan ihan konkreettinen rangaistus.Kun ihmetellään miksi usko aina välillä oikeuttaa tappamisen niin pitää muistaa että kyllä siellä kirjassa siitä puhutaan, se vain sitten äkkiä tämä symboliikkaa muuttuukin konkreettiseksi, tulee psykoottiseksi niin sanoakseni, ihmiset sekoaa kerralla porukalla ja alkaa viskoo niitä kiviä ihan oikeesti eikä vaan symbolisesti…Sitähän sietää miettiä.

                      Muuten pääsiäinen on mennyt rauhallisesti kirjoitellessa, ensin yhtä novellia joka ei kylläkään kovin rapoiselta tunnu, vanha juttu jota vähän koettelin, sitten palasin tutkailemaan Peran tarinaa ja kaivoin mapin esiin, mietin mitä tehdä silläkin kasalla, kyllä se vielä kulkee, kun olis vaan aikaa, aikaakin on mutta en tiedä…Peran pahantuulisuus on oikeestaan hauskaa, ne jotka tätä seuraili Jippiissä tietää mistä puhun ja muut voi sitten arvailla.Romaania joskus hahmottelin nuoruudestani, entisen lätkäpojan tarinaa.Mutta eihän sitä koskaan tiedä.Kirjoittaminen on kirjoittamista.Ei muuta.

24.3

 

Peran tarinan vanhojen liuskojen lueskelu yllätti, se pysyi sittenkin koossa ja tuo juttu jota toissa talvena 2006-  2007  käsikirjoitusopintojen ohessa kirjoitin houkuttaa tekemään sen loppuun, ei nyt varsinaisesti mitään mestarillista proosaa mutta asia pysyy kasassa ja teksti etenee.Niitä nyt mietiskelen pääsiäisen kunniaksi, laskin että kun ensi syksyyn jaksais painaa niin alkais oleen selvillä sen jutun kanssa ja sitten vois haeskella muuta hommaa.Se on tää projektielämä tätä, ei mulla kirjastoon kiire ole eikä kirjastoilla varmaan mitään hinkua tänikäsiä palkatakaan.Ouluun tosin haen koska olen jo saanut johtajalta palautetta kommenteistani, pakkohan se on hakee ihan huvikseenkin.

                      Eilen kävelin Heinäpäähän ja istuskelin Kärkkäisen ja muiden kanssa Kengässä pitkästä aikaa.Tosi on että tunnelma keskustan ulkopuolella olevissa pubeissa on toisenlainen, ainakin kengässä.Keskustassa juodaan isommin ja on kovempi melu.Vähän kateellinen olen Kärkkäiselle että se lopetti polttamisen ja ite vielä jatkan vaikka aloitin niin lupaavasti mutta kyllä mä lopetan, ei oo sillai hinkua polttaa mutta kirjoittaessa vaan menee röökii, se on paha juttu.

                      Eli siinä olisi sitten tiedossa tuollainen viiden kuukauden putki kirjoittamista kun muitakin juttuja on.Ajattelen vain että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla ja kun sille tielle on lähtenyt niin ei kai se auta kuin mennä loppuun asti.Huhtikuussa on palaveri työvoimaviranomaisten kanssa työharjoittelusta – jos on.Kaiketi on.Mutta sillä nyt niin oo väliä.Minähän aloin aikoinaan kirjoittaa laman aikana sen takia että ne työt joita olin tehnyt olivat tuntuneet turhauttavilta, ei oikein ollut päässyt tekemään mitään ja kun halusi tehdä jotain niin rupesi tekemään sitten omiaan.Niin että kyllä mä sen työelämän jo olen nähnyt.Ja kun eilen luki taas Hesarista uutisia siitä miten masennuksesta on nyt tulossa uusi epidemia Suomeen niin eipä paljoo naurattanu…diabetes, masennus…näitä alkaa oleen…

                      Sanoinkin Kärkkäiselle että viime syksynä aloin oleen niin väsynyt että muisti pätki, litkin olutta että olisin jaksanut päntätä kaiken päähän mitä piti, tehdä tehtävät, muutakaan voinut kun oli siinä toista vuotta putkeen äheltänyt ja ilman eläketurvan karttumista, ilman lisäansiota, palkankorotuksia, ilma nmitään niitä bonuksia joita normaalit ihmiset saa…

                      Kirkko kyllä tarvitsee aktivoitumista mutta toi eilinen mielipide oli ehkä vähän kiree vaikka palautettakin tuli että näin on, viime kesänä kuitenkin seurakunnalla näin että kirkko on omaa osuuttaan laman jälkeen paljonkin tehnyt diakoniatyössään ihmisiä auttaakseen, niitä jotka tippuvat jo sosiaalitoimen suojaverkkojenkin läpi niin kuin täällä Oulussa missä sosiaalitoimen omaperäinen laintulkinta siihen monesti johtaa.

                      Ehkä kirkolla on vain tarve näinä epävarmuuden aikoina ryhtyä kohentamaan naispappeuskiistan ja muun ryvettämää ulkoista imagoaan.

                     

 25.3.08

 

Päivällä yhteistyöryhmän lehtipalaveri Katoppa-lehdestä, muuten lueskelen Peran liuskoja, niitä on liikaa, ei jumalauta mä perun kaikki puheeni sen kirjan kirjottamisesta vaikka sitten muistankin että niinhän se aina on kun alottaa että tuntuu ettei tästä mitään tuu…Että ei ikinä tätä saa valmiiksi, sitten ei auta ku jakaa osiin tuota työtä, muutama liuska päivässä alkaa olla jo siedettävää työtä kun on ison osan kertaalleen kirjottanu, nyt voi sitten lähinnä irrotella, luonnoksia kyllä on aika kivasti, tommoset 400 liuskaa..heh..

                      Yllä oleva kuva on turkulaisen Ylermi Ermalan käsitys runoilijasta, tehty jo 78, vaihtoehtolehti Kynttilään, Ermalan tietoja ei löydy googlesta joten en tiedä onko olemassa enää, muitakin siellä silloin Turussa oli taiteilijoita joista jotakin tuli kuten Ekströmin Saarasta, siitä punapäästä.

                      Äiti kävi hakemassa sananpuhumatta tavaroitaan, siinä sitä taas ollaan, isäpuoli on löytänyt Kuusamossa uuden naisen ja vanhat ihmiset menee lujaa, en tiedä äidin kondiksesta enkä ehtinyt kysyäkään, liekö ollut vihainen.Ne tavarat oli Kuusamoon menoa varten mutta kun nyt sattuneesta syystä isäpuolella on siellä toinen nainen niin ole äidillä asiaa sinne – luulisin.Vittu koko hommalle.Vaikka eihän se mulle kuulu, aikuisia ihmisiä ja eronneetkin kyllä mutta jotenkin muuten olleet tekemisissä.Sielläpähän sekoilevat, huono liitto se aina olikin.

                      Ellei äidille nyt käynyt sitten niin kuin monesti käy että se mies alkoi kiinnostaa nyt kun se otti toisen.Sillä tapaa paskamaista elämä monesti on, ensin haukut toista vuosikausia ja sitten se lähtee ja kas se onkin äkkiä kiinnostava ihminen.

                      Hessu sai varattua salinvuoron ja minä kopsasin sulkapalloliiton sivuilta videon, nyt opettelen kunnon tekniikan ja Hessu saa kyytiä.Toisessa videossa kirjailija Hotakainen kertoo intohimostaan sulkapalloon, täytyy kuunnella sekin vielä..Hotakainen kun on niitä entisiä Kups:n pallonpotkijoita ellen väärin muista, näitä”naatitaan naatitaan älä laakase vielä” –tyyppejä..

                      Illalla meinaan jumpata taas kun sain sillä verensokerit alas eilen, kunnon puolen tunnin sambakoulu Nurmion tahtiin mutta eksä soitti ja kyseli nuoremman leirikoulusta Ranskassa ja muista ajankohtaisista asioista kuten rahasta josta en enempää, ulosotossa on se mitä on mutta en minä siitä jaksa välittää.Katainen puolusteli eduskunnassa budjettiaan mutta saa vielä poika niellä sanansa kun kansa köyhtynyt äänestää…Mutta ketä.Ehkei ketään, jätinhän minäkin viimeksi väliin vaikka ennen jopa demareille kerran annoin ääneni, toista kertaa ei tipu, juoskaa nyt sinne keksiluokkaanne oikein kovaa…

26.3

Lentävässä olin kuulevinani että joku sanaili mun istuvan siinä korvat höröllään näitä päiväkirjamerkintöjä kalastaakseni.No, siitähän minä en tiedä enkä tiedä kuulinko edes oikein mutta samapa tuo, joskus tulee joku asia kirjattua ikään kuin muistiin itseä varten mutta muuten ihmisten puheiden kuunteleminen on aika rasittavaa, Lopella harrastin jopa kirjaamista ihan siksi että arvelin sieltä oppivani kirjoittamista, todellisuutta, sitä miten ihmiset puhuu ja mistä jne...Sittemmin lopetin harrastuksen koska ihmiset puhuu aika paljon sitä ja samaa, tylsää.Ja piirtäminen on aina tehokkaampi tapa löytää tie omiin tunteisiin.

 

 27.3

 

Täällä sitä nyt sitten sekoillaan liuskojen kanssa, niitä tuntuu olevan joka paikassa kun tulostintakin on laulattanut liikaa, liian helppoa.Oulun kaupunginkirjastolle lähetin kolme hakemusta mutta ihan turhaan, samapa tuo, eilinen Kaleva kertoi että Oulusta löytyy vielä niin paljon nuorta lihaa jotta tällainen 50-vuotias on turhaa kamaa työmarkkinoilla, Hesassa itketään jo työvoiman perään mutta sinne ei ole varaa lähteä kun asuntoakaan en saisi kiitos äitini ja eksäni riitelyn ulosottoon tuomien velkojen ja juristilaskujen…siis.

                      Mutta Peran juttua näytän kirjoittaneen aikamoisen pinon.En enää edes muistanut mitä kaikkea olen jo tehnyt mutta sehän on vaan hyvä.Matskua on siis.

                      Toi Ermalan Yrjänä onkin löydettävissä netistä, siis tämä graafikko ja soitinrakentaja.

                      Nyt täytyy valmistautua sulkismatsiin.Radiossa nuori lääkäri selvitti rasvasolujen mitokondrioiden tilaa, lihavilla ihmisillä ne toimii huonosti, yskii kuin Ladan moottori  kun taas terveillä on tämän naislääkärin mukaan Mersun moottori…Hieno vertaus..vaikken nyt tiedä oliko Ladassa mikään huono moottori sinällään, kuvastaa kyllä tään keskiluokan asenteita aika hyvin toi vertaus.Mutta muuten totta kun ajattelee istumatyötä jossa ei lihaksia enää käytetä niin kyllähän se sitten solutasolle asti menee se heikkoverisyys kuten ennen sanottiin tai laiskanpulskeus kai olis parempi vertaus.

                      Itekin sitä ihmettelin kun aamun sokeriarvot oli 8,2 yllättäen eilisen 5,4 jälkeen, söin illalla yhden rasvaisen makkaran joten…tätä nyt seurataan kun mittari on, toisaalta on otsakin kipee ja nuhaa jollain tapaa joten voi tulla sieltäkin noi arvot..

 

28.3

Nyt kun valtiovarainministeri Katainen maksattaa omia vaalilupauksiaan Tehyläisille köyhillä ja kipeillä voi miettiä että kenen oikeastaan pitäisi erota virastaan ensimmäisenä.Itse laskeskelen että 250 eurolla mennään tämä kuukausi, kyllähän sillä sinnittelee kun kovasti yrittää mutta laskuja – ainakin terveyskeskuslaskut jää maksamatta – onneksi sinne ei ihan vielä saa porttikieltoa eikä ulosottoviranomainenkaan palauta kaupungille niitä laskuja toisin kuin hammaslääkärilaskut.

                      Mutta sellainen irtopäidenlentelyfiilis tässä alkaa olemaan.Masennus – rakas iin idiootti Hyssälä – on tukahdutettua raivoa.Että ihan tiedoksi niille Masto – vai mikä vittu se olikaan – projektin vetäjille.Nyrkkeilysäkki ja pari Hyssälän kuvaa piristäis heti..

                      Saa siinä rasvasolut lillua aivottomina energiapakkauksina kun pitää ponnistella jo ettei rupeaisi aivan vittumaiseksi, ahtaa itteensä kaikkee rauhottavaa hiilihydraattia että jaksais ja muuhunhan ei ole varaakaan, kummallisinta on että sitä sanoo myös hyvätuloiset ihmiset, siis ne joiden keskiansiot on tuolla 2600 euron kieppeillä.Että ei pärjää ja siihen puoliso joka tienaa 3000 euroa ja rapiat.Ei tulla toimeen.Miten on Katainen, paljonko sun vaalilupaukses tulee maksaan ja aiotko istua koko kauden kun nyt sen Iltalehden lupauksen paat Suomen köyhät makseleen..????

                      Ja lieneekö nyt Hymyn taktiikkana julkaista vain osa Kanervan viesteistä, ei kaikkia että kohu menis ohi.Että voitaisiin sanoa että tässä se oli, ei sen kummempaa.Hassuinta varmaan tulee olemaan se että ei edes tämä Hymyn julkaisema viestipaketti enää poista epäilyjä, onpahan vain jotenkin viisas mediapoliittinen veto.

                      Ikään kuin kriisin loppu.

                      Ja tuo uusi kuva etusivulla on taiteilija Eeva-Liisa Isomaan näkemys minusta 70-luvun lopulta kun hän opiskeli Atskissa.

                      Hessun kanssa kovat pelit Linnanmaalla, kaikki erät 23-21 ja sinne päin niin että tuntui kuin henki lähtis sen rääkin jälkeen, ehkä ne sulkapalloliiton videot vaikutti.Sanoin Hessulle pelin jälkeen että mä otan pelaamisen oppimisen kannalta, en mieti voittamista sinällään vaan pelaan omaa peliäni niin hyvin kuin osaan, se voittaminenhan sinällään vaan kuuluu peliin, toisaalta Hessu alotti aina räväkästi joka erän ja johti jo 7-3 ja tämmöstä mutta sitten kirin kiinni ja pelattiin tasasta loppuun, naureskelin Hessulle pukukopissa että täytyhän sen nuoremman antaa ensin vetää löysät pois että pääsi vanaha ukko sitten näyttämään..heh mies ku on sillai lapsellinen otus kuitennii..

29.3

 

Missähän jännässä paikassa ulkoministeri seuraavaksi oleilee nyt harkintakykypuolue kokoomus joutuu asiaa harkitsemaan, viestejä tupruaa nyt monestakin mediasta ”asian saaman yhteiskunnallisen merkityksen” vuoksi.No onhan tässä jotain lukemista aamuksi kun tuli eilen seurailtua pubissa Kärppien matsia,Sanikin soitteli ja poristiin teatterista ja muustakin, ilahduttava nähdä että hän on saanut asiat oikein hyvin mallilleen viimekevään jäljiltä, kauppa käy ja rahaa tulee, hyvä niin.

                      Piti kuitenkin miettiä sitäkin asiaa joka taas tuli eteen että isot lehdet, Alma Media etunenässä käyttävät ilmaista työvoimaa maakuntalehtiensä kauppaamiseen ,tätä ns. työharjoittelun nimissä tapahtuvaa toimintaa vain tehdään enkä ymmärrä miksi, miten voidaan pakottaa ihminen myymään ison konsernin lehtiä ilman korvausta, kuka sen toiminnan on laillistanut, työvoimaviranomaisetko vai Alma Media, vastausta on vaikeaa saada mutta se näyttää olevan jo maan tapa – tämä että työttömilla voi teettää töitä ilmaiseksi.

                      Ja Oulussa asukastuvilla jo itketään ettei näitä ilmaisiakaan työntekijöitä saada vaikka mummut ja papat miten odottelis kotisiivoojaa.

                      Mitä siinä sitten ulkoministerin tekstiviesteistä, ei mitään, hupaisaa ja noloa, ei muuta.On se aika outoa että hallituksen tolkuin ministeri alkaa olemaan itse Paavo Väyrynen, mistähän se sitten kertoo…ei kai mistään, mä lueskelen minkä väsymykseltäni jaksan Peran liuskoja ja mietin että meniköhän ikuisuushommiksi koko juttu, taas kerran sellainen olo mutta eiköhän se siitä ala oikenemaan sekin sotku taas kerran kun jaksaa paneutua, ei tässä oikein muutakaan ajankulua nyt keksi, isää etsimässähän nuori mies on, keskellä vihan ja kaipuun sekamelskaa oman oudon seksuaalisuutensa äärellä niin kuin niin monissa muissakin tarinoissa, ei se sen oudompaa ole, äiti on vahva nainen, varsinainen dominantti joka sieppaa isäpuolen ”tilipussin” käyttöönsä ja siinä menee sitten mieheltä melkein muutkin pussit samaan kuumaan eli näillä kaikkivoipaisuuden kunnailla kellutaan että miten etiäpäin tämän tilipussijutun kanssa vai pitäiskö viheltää pussycat kehiin mukaan niin sais jotain jännitettä tarinaan ja tärinään…

30.3

 

Koko päivän lueskellut Peran liuskoja, aika surullinenkin olo kun käy läpi tuota nuoruuden tuskaa, psykiatrian polia, koulusta erottamisuhkaa ja muuta paskaa mitä silloin tuli koettua kiitos myös vanhempien riitojen, surullinen olo ja toisaalta vieläkin ottaa päästä polin lääkärin lausunto jonka mukaan asiakas suhtautuu ”pinnallisesti” ongelmiinsa.Mutta lääkärit on sellasia, en tiedä miten suhtauduin mutta tuskin kuitenkaan pinnallisesti.

                      HFU:n kolumni pitäis kirjottaa mutta ei saa aikaseksi, ilmasta työtä sekin, ei oikein motivoi vaikka niitä kai luetaan – ainakin googlen perusteella.Katon sitte illalla.

                      Huomenna on välityömarkkinat – seminaari Merikoskessa ja sinne menen.Kiinnostavaa mitä on välityömarkkinat – hm..

                      Kanervan juttu alkaa saada jo lynkkausmielialaa,Vanhanen sanoi radiossa ettei tiedä Kanervan uupumuksen syitä.Eipä kai mutta Vanhanen myös ollut huolissaan siitä että Suomessa uutisoidaan liikaa köyhyydestä kun maalla menee kuitenkin hyvin.No, ensin Ruusunen ja sitten jo vähän muutakin sananvapautta koetellaan.Näinpä.

                      Mutta itseä kiinnostaa nyt tarina, siinä on jokin jatkumo joka toimii vaikka liuskoja on liikaa.Rankka vuosi.

31.3

 

miten Anaksi käveli kuin Henry Kissinger pitkin Valkoisen talon käytävää ja katseli neekeriä, mustaa miestä jota se halveksi syvästi, eihän tuollainen mutakuono voinut osata lukea, korkeintaan Ankkaa tai television ohjelmatietoja…miten Anaksi veti syvään rintaansa pystyyn ja ylhäältä ylemmyyksistään tuota surkeaa vaivaista neekeriä jolle se ei voinut suoda maailmanpolitiikassa edes sivuroolia, sehän oli nyt itse Kissinger ja keskusteli Nixonin kanssa tärkeistä asioista, ei ihan mikä tahansa hamppi Heinäpään kulmilta rivaria vastapäätä ja Akseli ajatteli jotakin, hän ei oikein tiennyt mitä, voitonhurmaa, maalintekijän riemua kun oli ladannut kiekon Tapparan maalin Vaasan hallissa, päässyt yksin läpi ja mennyt siinä ratkaisevassa matsissa aivan paniikkiin, tiennyt ettei hän todennäköisesti ikinä saa peipattua kiekkoa molken selän taakse, se oli liian vaikeaa, ei koskaan helppoa, läväyttänyt silmät kiinni ja suunnilleen heti siniviivan ylitettyään vetäissyt lämärin sielunsa kylläisyydestä ja maaliin se oli mennyt, auttanut heitä voittamaan Tapparan ja hopeaa heti Ilveksen jälkeen ja sitten kotimatkalla seuran rämällä onnikalla Ouluun Kallen Kustaan muoria hoilaten…miksi sitä muistoa…

 

                      Akseli ei tajunnut kaikkea muttei hän välittänytkään tajuta,hän oli kyllä sen paskan natsikoulun jo nähnyt niiden seitsemän vuoden aikana aivan selvästi, sen kaiken päähänpänttäämisen ja typeryyden ja saanut siitä tarpeekseen niinpä hän tokaisi taas, että siinä natsikoulussa ei kyllä istunut pulpeteissaan muita kuin määkiviä lampaita jotka uskollisesti toistelivat kaiken sen mitä nuo natsiopettajat korokkeeltaan niille syytivät suustaan ulos.

 

                      näki itsensä ravaamassa pitkin luokkia, potkimassa pulpetteja nurin, vittu että hän oli aina vihannut koko paskaa koulua, vihannut sitä kaikkea tekopyhää paskaa mitä sieltä hänelle suollettiin opittavaksi, kaikkea sitä paskaa..ja pulpetit lentelivät nurin, nuo kusipäät saivat kyytiä kaikki, vittu hän olisi voinut vaikka ampua puolet siitä paskaporukasta niin pisteli vihaksi kaikki, kaikki nuo omahyväiset paskapäät jotka eivät muusta välittäneet kuin hyvistä numeroista ja kokeista ja siitä että varmasti pääsisivät sinne lääkikseensä tullakseen samanlaisiksi tohtoreiksi kuin niitten isätkin oli saatana..

 

31.3 – 1.4

 

Harvinaisen nuutunut päivä, viikonlopun kaljottelu tuntuu vieläkin, ei jaksa mitään.Äiti kiikuttaa aamulla lappuja kirjoitettavaksi, oikeutta pitäisi käydä, lupaan kirjoittaa tutkintapyynnön kun saan rahaakin siitä, äiti naureskelee isäpuolen naisjuttuja ja kertoo toisen koiransa olevan kuolemankielissä, luurangoksi laihtunut.En saa syötyä mitään, väsyttää, luen juttua ja totean että en saa sitä tehtyä ikinä, ei näillä voimilla.Yöllä kävi Jussi mielessä, sen ura ja tämä oma surkea räpellys, tuntui kuin olisin maailman säälittävin ihminen.Viikonloppuna lehteen lähetetty juttuidea hävetti, kaikki.Tosissaan pohjanoteerauspäivä.Töitäkin olis – asukaslehden ilmoitushankintaa, seminaari jäi väliin kun en saanut unta ennen kuin kolmelta yöllä eli kahdelta normaaliaikaan.Sekin vielä – kesäaika.Lopulta pääsin vähän jumpalle ja irti olosta vaikka mielessä kävi jo se toimittaja joka joi ittensä koomaan hoitamattoman sokeritaudin kanssa ja kuoli.Radiossa kerrottiin Grassin Peltirummusta ja se pani miettiin näitä isompia joukkotuntoja joista gradun aikoinaan tein, masse und macht, joukot ja valta.Kaikkee.Sitten aloin taas kirjoitella, sain syötyäkin ja tehtyä väkisin HFU:n kolumnin.Sitten lenkille.Ei ton verensokerin kans oo leikkimistä.Naisystävä tais pahottaa mielensä viikonlopun tekstarista jonka väsyneenä lähetin niin että kaipa tässä nyt käydään sit Ilen kanssa samaa tietä astumaan, heh..Kun taho toi känny pysyy meillä miehillä näpeissä..

                      Tiistaina sitten hammaslääkäriin Aapistielle, opiskelijat ovat huolellisia töissään, ihan mukavaa siinä istua vaikka vähän pelottaakin.

                      Ja heti aamusta Ike saa kenkää, jotenkin surullista, onkohan tämä nyt sitten sitä porvarillista tekopyhyyttä vaikka jo yöllä ajattelin ettei kokoomus tästä muulla eroon pääse, tästä häpeestä ja naurusta joka puolueen ympärillä kaikuu pitkin Suomen kapakoita ja katuja, raikuva nauru, voi hyvä Jumala mitä se Ike on siellä lentokoneen vessassa oikein puuhaillu tekstaillessaan, tämmöstä mielikuvaa ku ulkoministeristä päähän lykkää niin eihän siinä voi ku nauraa että jeesus sentään, toista se oli ku meidän hissan ope meni 70-luvulla, ei sillon tällaisia ajateltu..

                      Täytyy ottaa toi Pera-juttu ehkä pois..mutta sitä nyt teen.

                      Äidin juttu alko selviin ku oikein kuulustelin sitä että kuka on väärentänyt ja mitä papereita ja alko selviin että kenneltouhu on aika rajua huijaamista, en vielä nimiä sano mutta törkeetä on kun kaikki nimet vedellään omin päin ja vaaditaan sitte rahaa…Saan papruja tehtyä.

                      Ja mukavaa on että kurssikaveritkin ottaa yhteyttä, näytelmää tehdään ja hyvä niin.Sekin on nyt selvinnyt että Suomessa on ainakin yksi kulttuurikanava – Ylen ykkönen, mukavaa kuunnella ihan tavallista puhettaa kulttuurista, Donner lätisee nyt taustalla, sitä ennen esiteltiin ”Kuinka äkäpussi kesytetään”.Tyylikästä.Ei sitä jatkuvaa iskelmärallia.

 

 2.4

 

Suvilehdon Eero näyttää päätyneen hyvään seuraan,Karelinkin mukana, voi vaan kuvitella millasta möykkää nämä painijat saa runojensa julkistamistilaisuudessa aikaiseksi, toivottavasti sentään piereskely on kielletty…

”Kuusi mestaripainijaa on yhdistänyt kirjalliset voimansa ja tehnyt yhteisen runo- ja aforismikokoelman nimellä Raskaan sarjan runoja. Kirjan on toimittanut Erkki ”Aate” Alajärvi, entinen painija hänkin, joka on toiminut myös kuvittajana. Pohjoissuomalaisen Kustannus-Puntsin kustantama teos julkistetaan lauantaina 5. 4. klo 15.00 painin EM-kisojen yhteydessä Tampereella ravintola Arlandassa.

- Tämän kokoelman runoilijoiden aiempia ansioita ovat olympiavoitot, maail­man­mestaruudet, pohjoismaiden mestaruudet tai vähintäänkin suomenmestaruudet. Useimmiten raskaassa sarjassa, toimittaja kuvaa kirjoittajien valintakriteereitä.

Teoksen ulkomaiset ”vieraat” ovat Tomas Johansson ja Aleksander Karelin. Kotimaisina ovat Pertti Ukkola, Eero Suvilehto, Osmo Hekkala ja Erkki Alajärvi.

Painijaryhmä nimittää itseään ”riimipuhveleiksi”, mikä viittaa siihen, että kuuden runoilijan keskimääräinen paino on reilusti yli sata kiloa huippuunsa treenattua, patoutunutta voimaa uhkuvaa ihmislihasta. Tampereen tilaisuudessa ovat mukana kaikki runoilijat, sillä myös Aleksander Karelinin odotetaan saapuvan Tampereelle seuraamaan EM-kisoja.

Painin lisäksi yhteisenä tekijänä kirjoittajilla on pohjoisuus. Karelin on Siperiasta, Johansson Haaparannasta, Ukkola ja Alajärvi ovat Sodankylän miehiä, Hekkala ja Suvilehto Oulun seudulta. Kustantajan kotipaikka on Inari. Kustannus-Puntsin mukaan kirja edustaa parhaan tason ”pohjoista vääntöä”, jolle on ominaista ihmisen perustunnoista kumpuava luonnonvoima, ripaus hulluutta ja umpivakavaa huumoria. Kirjan toimittaja vertaa suurten painijoiden runoharrastusta pohjoismaisten viikinkikuninkaitten hovirunoilijoiden, skaldien, toimintaan. ”

Muuten kirjoittamista päivä, aamulla palautetta kurssikaverille lyhytelokuvasta ja äidin tutkintatapapereita, sitten tuvalle tulostamaan missä eläkeläisten ATK-kerho päivystää koneilla, muutama sana netttisivuista ja sitten tulotustusta, pohdintaa siitä miten helppoa nykyään on skannerilla ja tietokoneella väärentää nimikirjoituksia, millä ottaa selvää kopiosta onko allekirjoitus aito ja oikea vai koneella tehty, sitä mietittiin tupaisännän kanssa.Äiti tuli sitten kylään ja oli taas aivan raivona koko oikeusjutusta, mua alkaa hermostuttaa, sieltä tuli taas kaikkea mahdollista ja ovet teipataan ettei ulosottokirjeet  pääse perille kun maksaa pitää vaikka miten olis joku väärentäny dokumentteja…alkaa väsyttää, kirjeitä se oli repiny..tiedä miten suhtautua ja mihin asiaa menee, velipojasta oo apua, se istuu pakoilemassa kapakassa koko paskaa sotkua ja isäpuoli päivystää pillun päällä ja itkee ikäväänsä, vittu että mä joskus vihaan tätä uusioperhettä jolla oo ku se kuuluisa yhteinen jääkaappi ja sekin täynnä homehtunutta evästä..

Mutta kyllä tää tästä, äidin lähdettyä laitan ruuat ja alan jatkaa Peran stooria, ihan mukava olo muuten,Eija kiittää palautteesta ja yhdelle entiselle naisystävälle onnistun Facebookissa antamaan neuvoja murkkuikäisen kanssa elämisestä.Eilinen salitreeni tiputti verensokerit jo melkein  4 pintaan kun kunnolla puntteja kolistelin…

Kataista kiiteltiin onnistuneesta esiintymisestä Kanervan erottamisinfossa – joo,joo, jokainen isä ja äitihän tuntee tämän syyllistämistaktiikan, muutama kyynel, kattokaa nyt mitä te mulle(tuhmat lapset, tuhma suomen kansa) ootte tehneet, mun tarttee erottaa hyvä jätkä, mä en luota siihen enää…joo…ei päässyt Jyrki-boylla itku Kemijärvellä…ei pahoittanut Matti mieltään Kemijärven takia vaan lueskelipa aikansa kuluksi Stora Enson tiedotteita eduskunnan välikyselyssä…ja Sirkka Liisa”antakaa meidän käyttää valtaa rauhassa sikojemme kanssa” Anttila  puhuu ”tirkistelykulttuurista”, Tuomioja, tuo kaikkien ojankaivajien kauhu media ylilyönnnistä jne jne jne..entäpä jos tämä media möyhennys onkin osoitus siitä että kansan keskuudessa kytee kapinamieltä, väsymystä kaikkeen eliitin esiintuomaan paskaan, ylimielisyyteen.Tuli vaan mieleen kun katselin Turussa 80-luvun alussa tehtyä pilalehteä nimeltä Turun Sanowat ja kas kas kukas siellä kuvassa vallan kuliseissa supattikaan lehden keskisivulla – Ilehän se siellä.Muuten oltiin Ruusuvuoren kanssa aikoinaan 75 Mikkelissä Teiniliiton liittokokouksessa missä Ben Zyszys aloitteli uraansa, mahtoikohan Kanervakin olla jo siellä….kokous kului edustajien valtakirjojen tarkastamiseen, sitä kesti kaksi päivää…

3.4

 

Linjan vessassa kuultua: mitä yhteistä on rekkakuskilla ja koiralla.No, molemmat asuu kopissa, kusee autonrenkaisiin ja haukkuu isäntäänsä…

                      Perjantaina pidettiin Lentävässä kiivasta keskustelua yhden entisen taistolaisen kanssa nettipäiväkirjoista ja blogeista,  tämä bannerikauppias kaipaili nettiin vakavaa kirjoittamista ja kritisoi iltapäivälehtiä, sanoi tutustuneensa jopa tähän mun blogiini mistä en tiennyt mitään sanoa muuta kuin että hyvä niin.HFU:n kolumni näytti ilmestyneen ja vähän harmitti, en mä oikein pitänyt siitä mutta menköön nyt, mitä naureskelivat mulle sillon, jäi ihmetyttään asia.Bannerikauppias otti puhelinnumeron, saa nähdä, kirjoittaa vois mutta rahaa ei sois, sitähän tää on nyt kun lasketaan taas laulujen lunnaita lauantaiaamun kunniaksi.

Muistanut sitäkään että Lasse Lehtinen oli ollut teiniliiton puheenjohtaja vaikka niistä ajoista nyt kirjoitan  vaikka ympärillä vellookin sekava maailma, joku taiteilija yrittää ottaa itseltään henkeä, toinen setvii sekavaa viinanhuuruista elämäänsä ja säälii itseään kuni Marmeladov Rikoksessa ja rangaistuksessa, tiedättehän se tyyppi joka juo lastensa ja keuhkotautisen vaimonsa rahat ja surkuttelee itseään kapakoissa että kun elämä mua niin ruhjoo…Tämä kaikki ja lisät päälle, nykyaikaa vaikken minä siitä niin jaksa välittää, paskokoon housuihinsa ne jotka paskoo, ymmärrä että multa tullaan kyseleen viisautta kun olen niin viisas, epäillään että olen entinen alkkis kun olen niin rauhallinen.Sanon että enpä ole, olen vain muuten puulla päähän lyöty ja kyllästynyt siihen että ihmisillä menee viinaa sitä tahtia ja sitten ihmetellään että on ongelmia, onhan niitä.

Huomenna pääsee onneksi pelaan sulkista.

 

 

 

7.4

 

Nyt muistuu enemmänkin mieleen tuosta keskustelusta sen bannerikauppiaan kanssa, oli julkaissut nuorena neljä rosmkua, nuorten kirjoja kauppiatten kustannuksella, joka silloin 70-luvulla sellaisia kirjoja julkoi.Enpä tullut kysyneeksi miksei jatkanut kirjoittamistaan, enemmän puhuttiin mun tiimarista hankkimistani laseista ja hihnoista joita kehuin kolmen euron tiimarilookiksi vaikka ne hänestä saivat minut vaikuttamaan viisaalta professorilta, kiitos kaunis mutta Tiimaristakin saa professorilookin kun kovasti yrittää ja sitä rataa sitten poristiin, verkkopirkko – sivuilta ei kyllä löydy kuin linkkiluettelo jota ei jaksa selailla, siitä puuhasta sain viime syksynä koulussa tarpeekseni.Nyt naputan Peran juttua eteenpäin, tuota 70-luvun luokkataistelua, porvarit vastaan kommarit, kiihkeää oli mutta mikäpä ei nuorena olisi ja miksei olisi, siinä taistelussa kuitenkin asioita tulee myös todeksi, yhteiskunta, ihmisten erilaisuus, erilaiset arvomaailmat, erilaiset kohtalot, tragediat.

                      Kyllähän tuo pitkältä jutulta tuntuu mutta kun sen on aloittanut sitä ei nyt oikein malta lopettaakaan, kunhan tekee, aikaa on, välillä käväisen Linjalla kahvilla, porisen Eijan ja vanhan kouluaikaisen tutun kanssa, naapuripöydässä rekkakuskit raataa vakituiseen tapaansa ja yksi ihmekin on, oululainen maahockeyn pelaaja, enpä ole kuullutkaan että sellaisia täältä löytyy tai on löytynyt.Aina sitä viisastuu.

                      Ja sitten sulkista pelaamaan.

                      Oulun kaupungin sosiaalitoimen etuuskäsittelijöiden mielestä lääkärin reseptillä määräämää tupakanvierotuslääke ei ole toimeentuloon oikeuttava lääke, sosiaalityöntekijän mukaan on.Palaan asiaan.Mulle riitti nyt tää sossun linjanveto jossa etuuskäsittelyssä on päätöksiä tekemässä ihmisiä jotka kumoavat puolet vakituisten sosiaalityöntekijöiden,siis pätevien päätöksistä.Se ei enää mene lain mukaan mutta Oulussa ei tapaa mennäkään…

 8.4

 

Hessu selvitti eilen pelin päälle että hänelle tulee aina joskus tappiolla fiilis että antaa periksi, luovuttaa kun ei kuitenkaan voi voittaa sitä erää…Siinä kun kotimatkalla seurailin Kärppien matsia – joka kaikessa surkeudessaan pani miettimään että kuinka kovasti Kärpät yrittikään saada Bluesista voittajaa mutta kun ei niin ei vaikka miten kultalautasella tarjoiltais – tulin sitten miettineeksi tuota pelaamisen filosofiaakin.Itse en ajattele voittamista, en ainakaan niin että se olisi joku pakkomielle, enemmänkin keskityn pelaamaan ja tietysti tarkkailen vastustajaa sen mitä sillä maitohappotasolla pystyy.Ja totta kai ottaa aina vähän pollaan jos erä menee Hessulle mutta sellainen luopuminen ei oikein tule mieleen, pelaan pelin loppuun, eriähän tulee ja kummallekin toi sulkis on nyt tullut jonkinlaiseksi meditaatioksikin, taso on noussut pitkin talvea ja erät tasaantuneet niin kuin eilenkin – mistä tuli mieleen tämä Brucknerin imaisemaksi väitetty maali missä toimittajilta unohtuu herkästi se että B oli ollut maalilla jo 90 minuuttia, laihtunut varmaan viisi kiloa pelkkänä nestehukkana, maitohapoilla, pieni sadasosasekunnin viive polvilleen tippumisessa ja näps kiekko meni längistä, osui toppahousun sivuun ja lens maaliin…sen huomaa itse sulkiksessa että kun alkaa olla kroppa hapoilla sitä huitoo huteja ja enpä usko etteikö B:n refleksit alkaneet olla jo soosina sen pelaamisen jäljiltä…mutta kun kansa haluaa leipää ja sirkushuveja se niitä saa ja molke on imuri sitä Husqvarnan ruostumatonta lajia…johonkin se viha on purettava niin kuin B.hen tai Kanervaan tai johonkin.

                      Toisaalta mun oma suhtautumiseni voittamiseen on vähän outoa, sitä mietin lähinnä tuon tarinan lopun kannalta missä päähenkilö jatkaa pelaamistaan toisenlaisella kynällä, kirjoittamalla ja sekoaa koska pelaa ilman joukkuetta, yksin, yrittää tosiaan voittaa vaikkei enää mitään voitettavakaan ole, se kai on monen entisen urheilijan kohtalo kun sitä pelaamista sitten jatketaan vaikka pullon kanssa jos ei muuten…

                      Ehkä mulla sammahti jokin voittamisen mania sinne nuoruuteen kun tajusin ne voittamattoman maajoukkueen ja muiden kaikkivoipaisuuskuvitelmien osuuden omassa pelaamisessa.Voihan sitä hallissa tuulettaa Kärppien voittoa vaikkei sekään enää näytä Oulun baareja täyttävän, nuoret tytöt kuulostaa puhuvan eniten peleistä, se on aika eksoottista mulle joka eli 70-luvun tunnelmissa, ei siellä naisia näkyny Keskarilla..

                      Ja kas harkintakykypuolueessa muhii jo uusi skandaali – Matikainen saa niskaansa syytöksiä epon käytöstä 80-luvulla….ajojahti nousee puheeksi vai onko niin että tämä kansa on vain saanut tarpeekseen jostakin tehokkuudesta jota Matikainenkin on ollut huutamassa puolueessaan, hupaisaa, onko täällä joku kapina tekeillä, keskiluokka alkaa olla vittuuntunut, opettajat simahtamassa,kaikkea kivaa…

                      Ja Katainen-parka joutuu jo tekemään kokoomukselle oman inkvisitiohuoneen missä se tiristää vaikka väkisin Matikaiselta tunnustuksen tai totuuden ennen mediamylläkän alkua, kokoomuksella ei oikein enää ole varaa toisen urheiluliiton sallimaan kanervakierrokseen vaikka miten olis vedelty huteja tauluihin…

                      Mutta tuskin kannattaa vasemmallakaan enää naureskella, muistan miten DDR:n romahduksen aikoihin raivostuneet ihmiset kävivät kivittämässä näiden ennen niin kovin etuoikeutettujen urheilijoiden taloja…Tai kun oma äänestäjäkunta alkaa olla siinä kunnossa ettei enää dementialtaan muista mitä puoluetta piti äänestää...siinä on vasureilla ens syksynä kova paikka opastaa joukot uurnille...heh..nimenomaan opastaa

Mitähän tämä kaikki on.Siltanen kirjoitti aikoinaan että kun mikään muu ei ihmisessä voi mennä lakkoon niin elimistö voi …Oulun kaupungin palveluksessa olevat virkamiehet ovat tämän sitten jo tehneet ja alkaneet sairastella urakalla..

                     

PIERU SAHARAAN(juttu jota Asukaslehti Katoppa ei julkaissut)

 

Miten ihmistä ruvetaan nimittämään Pieruksi.Sellainenkin lempinimi löytyi eräältä sittenmmin myös jääkiekkoilijana kunnostautuneelta heinäpääläiseltä 70-luvulla,sillä vuosikymmenellä kun Ouluyhtiö oli vielä Ouluyhtiö ja poikain pallopeleissä Heinäpään pelloilla tuo mädältä kananmunalta tuoksahtava haju jota tehdä ympärilleen levitti oli vain rahan hajua.

                      Että heinäpääläiset jos ketkään tiesivät miltä raha haisee.Se haisee mädältä kananmunalta.

                      Ja tuolla mädän kananmunanhajun seassa sai eräs poika itselleen lempinimen Pieru kuten kaikki jonkin itseään rassaavan nimen saivat.En tiennyt tuon nimen alkuperää ennen kuin aikuisena kun kerran istuessani eräässä paikallisessa kapakassa. Oli nimittäin niin että pojat olivat olleet pelaamassa Keskarilla pesäpalloa ja yksi pojista oli omistanut mailan ja pallon.Hän oli pelissä mukana ja hänen mailallaan pelattiin.Ja tietysti niin kuin moni muukin Heinäpään Haukoista ja lepattavista kangashousuista pitkälle uralleen ponnistanut tämä poika oli kovasti voitontahtoinen yksilö.Hän ei kuten Heinäpäässä usein oikein ollut altis ottamaan turpiinsa saati sitten häviämään.Mutta koska hän siinä pelissä ainakin tuon jutun mukaan oli hävinnyt tai ottanut muuten vain nokkiinsa jostakin asiasta hän oli päättänyt, että koska nämä pelivälineet ovat minun ja koska minä en tämän pelin tyyliä oikein nyt hyväksy niin minäpä otan tästä nämä mailat ja pallot ja lähden litomaan – siinäpähän sitten pelaatte keskenänne vaikka taskubiljardia.

                      Ja näin kertoo legenda juuri tuosta hetkestä lähtien tämä yksilö sai kantaakseen muiden lemppareidensa ohessa myös nimeä Pieru.Häipyi kuin pieru Saharaan.Saatoin kuvitella miten muut pojat olivat pitkään ihmetelleet tuota äkillistä kimpaantumista ja sitten ikään kuin asiaa itselleen selittääkseen alkaneet naureskella että sehän häipyi kuin pieru Saharaan.

                      Siitä juttu sitten oli levinnyt eteenpäin Heinäpään katuja pyyhkivänä legendana – joo se on semmonen vähän leuhka tyyppi, vetäs hernettä nokkaan, otti mailat ja muut ja häipy ku pieru Saharaan…Ja pikkuhiljaa tuon legendan siivittämänä kaverista tuli Pieru.Joo, sehän on se Pieru joka sillon siellä Keskarilla otti ne kamat ja häipy ku pieru Saharaan..

                      Ja niin kaikui taas pikkujätkien naurunräkätys pitkin Heinäpään mädän kananmunanhajuisia katuja, sellutehtaan pitkä piippu mulkoili taivasta punaisine lamppuineen kuin mykkä jumala, seuraili naurua, ihmetteli ja tuprautti paksun savupilven sisuksistaan kuin huokaisten.

                      Että ihan Pieru…

9.4

 

Romaanin rakenne takkuaa, kirjoitin pitkää kuvausta penkkareista ja aloin kyllästyä siihen Pera sanoo tätä, katsoo, liikahtaa – tyyliin koska alun perin oli ajatellut jutun niin että tarinassa on kaksi tarinaa: toisessa kuvataa tosiasiallista vuotta 74-76, toisessa mennään junalla isän luokse mikä sekin tietyssä mielessä tapahtuu noiden vuosien aikana mutta juttu alkaa tuosta junamatkasta ja sitten kauempaa siitä mistä draama alkaa eli muutoksesta, unettomuudesta, pelaamisen lopettamisesta.Tätä sitten tänään pähkäsin.Ja ajattelin että onhan siinä se kolmaskin taso – nykyhetki eli vuosi 2008 jossa kirjoitan.Että oikeestaan niinku joku kirjailija sano – romaani on kaikkiruokanen sika, sille kelpaa mikä vaan kunhan se toimii.

                      Ja mietin tietty aikoinaan tekemääni gradua miten sen tein ja kuuntelin uutisia unettomuuden lisääntymisestä mikä ilahdutti minua, sehän jutun yksi iso aihe on, nuoren miehen unettomuus johon sitten popsitaan lääkkeitä.Tunnollisten ihmisten vaiva.Mutta se on Suomea se nykyään, unettomuutta, masennusta…ja pääministeri joka kilpailee urpo-luokan hinaajan tittelistä kaikilla aleksityymisillä kommenteillaan kuten että haluaa johtaa tätä maata vielä kolmannen kauden – herra meitä siltä varjelkoon.

                      Mutta maailmanvallankumousta silloin tehtiin kovasti ja marxismi-leninismin luentoja kuunneltiin se mitä kuunneltiin, en ollut kovin innoissani politiikasta, siis siitä joka oli jo silloin 75 aika dogmaattista ja kovikin dogmaattista, enemmän mentiin anarkismin hengessä eteenpäin Eero Lattulan viittoittamaa tietä vittua päin jos näin voisi sanoa, siinä oli sitä reipasta urheiluhenkeä joka toisaalta taittui nuoren miehen angstiin ja äidin kanssa riitelemiseen, tulee mieleen se Jere-sarjakuva pojasta joka haluaa olla rauhassa omassa huoneessaan, käydä vain välillä syömässä jääkaapin tyhjäksi, kinata rahaa ja olla taas rauhassa mitä vanhemmat eivät ymmärrä tietenkään jne…

                      Ilmoituksia asukastuvan ja yhdistyksen lehteen en jaksa ruveta hakemaan, alan olla samaa mieltä kuin eräs toinen – aika outoa että yhdistyksen nimissä julkaistaan lehteä missä sosiaalitoimen johtaja esittelee tilaaja-tuottaja – mallia ja toinen kaupungin virkamies, lähidemokratiakoordinaattori propagoi omaa työtään ja kolmannessa kaupungin johtaja esittelee imagoaan, ihan täys propagandapläjäys jolla oo mitään tekemistä yhdistyksen kanssa…taidanpa jättää väliin…mikä mä oon tekeen propagandaa tälle kaupungille jonka työntekijät voi pahoin, kaupungille missä olen hakenut kohta kymmenen vuotta töitä ja toimeentuloa…vitut sanon minä…

                      Kyllä sitä tyhmän maineen saa helpommallakin.

                      Suomen kieleen on tullut outo rakenne: ”ne pystyy oman kokemuksen tuoda siihen joukkueeseen…” Näin sanaili kommentaattori.Ulpu Iivari taas näin: ”luopua pitää oppia”. Kuulin saman jutun jo viime syksynä amk:ssa.Kuulosta kuin englannin kieli olisi ottanut sijansa suomessa.Sanoa pitää oppia.

 

 

 

12.4-13.4

 

Händelin ”Largosta”  meluisaan kärppäfinaalintunnelmaan ja takaisin. siinä taitaa olla se kaari jota Peran tarina sahaa, entisen kärppäkasvatin törmäys porvaristoon eli parempien perheiden kasvatteihin mikä palasi mieleen kun Suomen pankin johtaja Sinikka Salo lorisee lapsuutensa musiikkikasvatuksesta ja soittotunneista. radiossa….vähän sellainen ristiriitainen olo mutta hyvällä tavalla, olenhan minäkin osani porvaristosta saanut jos näin voi sanoa vaikka se osa monesti olikin vain se minkä moukkamainen nousukas saa.Mutta klassinen musiikki on ylevää, tunnetila jota tässä ajassa on vähän kun kaikki on kohta vain ja ainoastaan kaupan ja Väyrynenkin kannattaa nyt Vanhasta toiselle kaudelle – ja tietysti ilman pyyteitä kuten vain Paavo osaa, sehän antaisi vain vakautta politiikkaan ja uuden porvarihallituksen, joka nyt on korottamassa terveyskeskusmaksuja, päivähoitomaksuja, ruuan hintaa joka nousee jo inflaation takia – minä veikkaan ettei tämäkään hallitus Paavo hyvä pääse loppuun asti…kovin helpolla…menee liian tiukoille liian monella…

                      Ja tietysti Paavolle ministerinsalkun toiseksi kaudeksi – pyytettömästi.

                      Käyn läpi vanhoja matskuja, nuoruudessani abisyksynä kirjoittamaani romaania, anarkistista sepustusta jossa on vauhtia ja vimmaa, polin papereita, muuta ja ihmettelen miten olen järjissäni selvinnyt siitä. sitä nuorena rakastuu niin kiihkeästi ja noissa sanoissa sitten tavoittaa sen tunnon, joka sai täällä Oulussa yhden toimittajan kertomaan että silloinen tyttöystäväni olisi sanonut mun olleen hullu.No pitää se jollain tapaa paikkansa, rankkaa oli, isä ja äiti riiteli oikeudessa, pelaaminen loppu, nuori oli tulla hulluksi kun tunteet vello kivasti mutta selvittiin siitä.Nyt kun niitä papruja lukee tulee jotenkin outo olo, ehkä mä mietin sitäkin että mahtaakohan joku jossain toisella puolen maapalloa lukea näitä rivejä…Mutta jatkan juttua,sunnuntaiaamu, kuuntelen jumalanpalvelusta ykköseltä, eilen yöllä ihmisjoukot melusivat kärppien voittoa…kuulostelin energiaa jossa oli aggressiota suuntaan jos toiseenkin niin kuin pelissä aina..hyvään niin kuin pahaankin…mietin että jos et ole meidän puolellamme olet meitä vastaan..ajatus joka esiintyy jo Markuksen evankeliumissa…joukoissa meillä on tyhmyyden tiivistämää energiaa…viemärinkannet kiinni ja silakan hinnat kuriin niin kuin yksi kärppäfani ja jäälin jätti oluttuvalla aikoinaan huuteli ja esitteli saunan kiukaalla polttamiaan persposkiaan…

Nuo Heinä päässä ja Pieru-jutut oli tarkoitus asukasyhdistyksen lehteen laittaa kun pyydettiin kirjoittamaan otsikolla "Heinäpää - maailman paras paikka".

 

HEINÄ PÄÄSSÄ, PÄÄ HEINÄSSÄ

 

”Keskarin vanhan puurötiskön sininen seinä nostatti mieliin muistikuvan, se kimmelsi silmissä kuin veden pohjalla kiiltelevä kivi, haisevan hikiset vessat, kusirännien huilut helisyttelemässä niukkaa vettä reiistään kuin pihi poika pilliään, löyhkäävä urean haju kuin suoraan navetan takaa, viinapullot, käryävät tupakat, kattoon kihoavan tunnelman kuin parvi kärpäsiä olisi lähtenyt saalistusretkelleen.Hikisen haisevat vessat, hän siellä pikkupoikana hörökorvana äijien munien tasalla kusipaikkaa etsiskelemässä, tunkemassa itseään pipopäineen ahtaaseen baariin, äijää vieri vieressä pienessä puisessa huoneessa kuin ruuhkabussissa, onnikassa onnettomassa, vastakaupunkiin tulleita maalaisukkoja melkein kaikki, oululaisia tuskin kukaan, taustalla kentän kaiuttimista Katri-Helena kailottamassa viattomalla pikkutytön äänellään heleästi kuin kansakoulun laulutunnilla puhelinlangoista ja heinälatoon majoittuvista kulkureista kuin modernista Jeesus-kuvaelmasta miljoonapäiselle reppuselässä muuttoaallon harjalla vaeltavalle kansalle, joka idän ikikorvista kohti lännen lätäköitä oli lähtenyt kulkemaan kuka minkäkin syyn ajamana, mitä siitä sanoisi, ukkoa baari täynnä kuin meren mutaa, tahmeaa sakkia, mustaa joukkoa, höllyvää pintaa joka lainehti sakeassa tupakansavussa, vessassa äijät hetkuttelemassa suonikkaita kyrpiään kourun äärellä, lasettamassa tulemaan vakiovitsiään vauraasta valkoisesta miehestä joka siinä lihaa piteli kädessään vaikka puoli maailmaa jo kuulosti näläkää näkevän ellei nyt sitten sattunut jo oleen puutteesta niin sokia ettei mittään ennää nähänykkään, ja paskaiset naurut päälle, römäkät kumeat naurut jotka iäksi olivat korvaan tarttuneet, niin nauroi miehinen mies, ei sen kintuille tulleet kääpiöt kuseksimaan, ei saatana, eikä kaikenmaailman vinkuintiaanit perkele, ja baari joka oli tupaten täynnä kohmettuneita sormiaan puhaltelevia ukkoja, toisilla pahvinen kahvikuppi kädessään sormien välissä, toisilla rapisevan paperin väliin sinappikääröön survottu tirisevän rasvainen mustanruskea halkeillut kärkkäri kaikilla mausteilla, suu jauhamassa pullein poskin ja puhalteluin tulikuumaa makkaraa, tungosta ja huutoa, hikistä ahtautta mitä sitäkään ei Oulussa juuri muualla kokenut, hän siellä tunkemassa äijien väleistä kuin hämärän haisevan jalkaluolan läpi kohti tiskiä, vantusessa repsottamassa äidin antamat makkararahat, pitkään tinkaamisen ja ruinaamisen tulos, tiukassa hikisen käden puristuksessa ettei vaan pudota, kadota, siellä ryömimässä kuin puitten juurella, äijien päät heilumassa karvalakkilatvuksina jossain etäisyyksissä,suunta kohti tiskiä kohisevassa ihmismeressä ostamaan kärkkäriä, polttamaan suunsa, ahmimaan kuin ei koskaan ja sinapit päälle…”

14.4

 

Mahdankohan mä olla julkkis kun eilen Lentävässä joku teatterilainen vinkkasi mun suuntaan ja selvitti jollekin näyttelijälle että kuka toi, en ollut varma tarkoittiko minua ja jos tarkoitti so what, olihan se juttu Kaltiossa ja hain sinne koulutukseen joten kaipa sana kulkee mutta mitäs siitä, ei mitään.Jankkasin parin kaverin kanssa lätkästä ja Heinäpäästä ja Jalosista aikani ja lähdin kotiin.

                      Hammaslääkärissä hävetti kun nuori kandi sanoi heti mun tultua sisään hoitajalle että laitatko sitä tuuletinta isommalle että ilma vaihtuu, no mullahan oli hiki lentäny puolen tunnin kävelystä ja se hiki yhdessä tupakanhajun kanssa oli havahduttanut jo mutkin odotustiloissa että jeesus ku haisee vaatteet, että pitäsköhän jo vihdoin pestä pyykkiäkin…heh, hävetti niin pirusti mutta selvisin siitä tunnista, lääkäri vähän opasti että turha sitä on valittaa että ei saa aikaa lääkäriin, voi sitä hoitaakin omia hampaitaan niin ettei tartte tulla lääkäriin, sitten hoitaja ja lääkäri porisivat omista lapsistaan ja miten ne aina aamulla ettii vaateittaan ennen tarhaan lähtöä, mikään ei oikein sovi.Palasi muistoja mieleen niistä aamuisistaa taistoista joita lapset aina äitinsä kanssa kävi, se on sitäkin että lapsilla ei oo halua lähteä ja on aina kiire, siitä sai aikaiseksi aina hyvän riidan jos aukaisi suunsa vaimolle…

                      Sanoin sitte lekurille että kyllä mua on eksappikin opettanu terveellisissä elämäntavoissa ja korostin että se oli lääketieteen professori…Se herätti vähän kiinnostusta nuoressa miehessä, mua varmaan riso ne haisevat vaatteet ja tunne että mua pidetään lähinnä spurguna melkeen…on tää..

                      Sitten kävin koululla syömässä ja Linjalla kahvilla, Laurilat istu Elviksen kanssa ja menin siihen lätiseen, kuulin että HFU:n sivuille tullaan paljon mun nimeä googlettamalla ,en tajunnu mitä se tarkottaa mutta kuulin että mun juttujani kaivataan siellä siksikin, meinasin että jos pyytäis jo rahaa, en tiä, Peran juttu etenee ja jollain lailla siinä alkaa painottuun se psyykkinen oireilu joka toisaalta on aika pähkähullua rakastumista vaan mutta joka johtaa siihen että Pera ei paljoo porise asioistaan kellekään, varsinkaan siitä että ramppaa polilla vaivojaan setvimässä..eli tää häpee omasta heikkoudesta nousee enemmän ja enemmän esiin, nuoren ihmisen pelko että kaverit, nämä edistyksellisetkin kaikkoo jos kertoo mitä oikeesti tapahtuu, siis todella niinku saarikoski aikoinaan runoili…

                      Sitten väännettiin taas Hessun kanssa tiukat kolme erää kahden pisteen erolla, tosi rankkaa, viimeistä erää Hessu veteli alussa 8-0 johtoon ku olin aivan sippi, sitten se simahti ja aloin kiriä, näki että Hessulla meni maitohapoille ja tulin tasoihin ja voitin si 21-18 sen erän ja sitä sitten mietittiin että onko mulla palautuminen nopeempaa kun jaksan si repiä vielä vaikka toinen simahtaa.Mutta kiva pelata kun mennään niin tasoihin, ei mua se voittaminen siinä vaan pelaaminen jossa oppii koko ajan uutta.

                      Laurilan Sirpa on varmaan julkkis kun pankissa pankkivirkalija henkkarit nähtyään oli kysynyt että ootko sinä se joka Kalevaan kirjottaa ja sitte kehunu että hyviä juttuja…No hyvä niin.

                      Huomenna lähden reissuun ja palaan pöntölle viikon päästä.

 

 

 

20.4

 

Hyvä loma, enempää en kerro mutta viikonloppuna kelattiin Jokelan juttua ja pisti silmään se että shokissa oleva äiti kertoi poliiseille puhuneensa pojan kanssa edellisiltana ja kertoneensa että pojalla on jääneet kierrätykseen menevät pullot viemättä – no, poika sanoi äidin mukaan ilman riitaa että hän vie pullot huomenna kierrätykseen ja … siinä sivussa tappaa pari koulukaveria…ja tulee kotiin ajoissa syömään..miten lie….veikö ne pullot ensin ja sitten vasta meni koulullle…en tiedä..kauheeta…sanoin että tuon ikäinen poika ei voi jutella äidin kanssa filosofiasta ja hitleristä vaan sen pitää seisoa vessassa vetämässä käteen…ja unohtaa äiti…no isäpä ei olekaan kommentoinut koko asiaa…oi meitä äidin pikku kultsuja…

22.4

 

Oulussa taas, sunnuntaina muutama muki kaljaa, äidin juoruja isäpuolen uusista temmellyksistä naismaailmassa uuden naisystävän seurassa, maanantaina hammaslääkäriin mihin piti psyykata itteensä oikein kunnolla että jaksaa istua tunnin porattavana, asiallinen nopea nuori lääkäri joka muisti kyllä muistuttaa laskusta, se on hitusen outoa että lääkärit on pantu laskujen tarkistajiksi, laskujen kirjoittajaksi, kaikentekijäksi, nuori perheellinen mies – sitä vaan kysyy että kauanko jaksaa kun kaiken tekee, tehokasta varmaan mutta muistan kyllä miten Lopella aikoinaan laman myötä kunnan johto halusi lakkauttaa sossujen kahvitauotkin onnistumatta koska se oli työntekijödien ainoa yhteinen hetki koko päivänä.Mutta kuvastaa hyvin tiettyä asiaa, tehoa lisää, tehoa..tehoa vaan kaikkeen..

                      Alkuviikko menee seurusteluun, Anna soitti ja pidin palaveria kuuntelemalla uusimmaat uutiset ja juorut, sitten tiistaina käytiin Sanin kanssa palaveeraamassa teatteriosuuskunnan kanssa ja mietittiin tulevia vaikka sketsejä yms. tekemistä, saapi nähdä, Heinäpään kellari pitää lähtee tyhjentämään ja Katjan poikaystävän äiti, siis larin piti postissa vanhuksille Leiraksen järjestämää porinapistettä, sielläkin tuli käytyä.Nyt sitten takaisin juttuun kun jaksaa, huomenna sulkista, työvoimaviranomaisten kutsua odotan myös vaikka laitoinkin yhden hakemuksen Iisalmeen, en kyllä jaksa uskoa siitä mitään, kuhan kirjottelen aikani kuluksi.

                      Tosin nyt jutussa on vähän hankalaa kun pitäis ruveta tosissaan karsiin matskua eikä vaan repii lisää..pitäneen ruveta psyykkaan itteensä.Katjakin soitti kun oli kuullut mun tavanneen Larin äidin, poristiin siinä si,Lari on alkanut tekemänä ohjelmasarjaa mustalaismusiikista – kuulosti ihan mukavalta, toivottavasti toimii.

24.4

Tätä mä nyt luen, jotenkin tökkii kun ei jaksa vielä hahmottaa kokonaisuttta ja onko siitä mihkään mutta onhan tässä aikaa…luulisin…viikonloppuna palaveerataan sanin kanssa sketseistä, saapa nähdä miten menee mutta kaikenlaista ilkeetä pitää puuhastella että jaksaa

25.4

 

No jos vaikka onnittelis itteensä nimipäivän johdosta, viikko on nyt mennyt enemmän tai vähemmän sosiaalisten suhteiden hoitamiseen, Annaa tapasin, sitten eilen Larin äitiä jonka kanssa käytiin mukava parituntinen keskustelu, en ole aiemmin näitä liki sukulaisia tavannutkaan, hän piteli porinapistettä postin tiloissa Leiraksen piikkiin ja vanhoja ihmisiä oli kuulemma lappannut aamusta iltaan yksinäisyyttään tuulettamassa, yksi vanhus tuulettaa naapurissa haukkumassa velipoikaa joka äsken soitteli mutta en nyt jaksa ottaa osaa, eilen tuli kuitenkin poristua yhden paikallisen näyttelijän kanssa joka tiesi juoruta Turkan seonneen – no mitähän siihen sanoisi, juoru kuin juoru, kuka mitä sekoilee tässä elämässä.

                      Lueskelen Fossumia taas ja mietin että mitä itse tekis jutun kanssa,Harriet Krohnin kuolema kertoo murhasta tekijän näkökulmasta ja jonkinlaisen murhan kanssa olen itsekin tekemisissä, siis rikoksen tai ainakin sekavan uusperheen joka eilenkin itsestään muistutti kun äitimuori oli käynyt pauhaamassa velipojalla sen dokaamisesta, vanha riita ja kaikki niin kovin sekavaa, tässä alkaa tällaisia ongelmia hyppiin silmille, ei oikein hauskaa kun sitten saa kuunnella humalaisia pullisteluja ja asiatkin pitäis vaan hoitaa, alan olla sillai kypsä koko Suomen kansan dokaamisen, omaankin, se aiheuttaa aina enemmin tai myöhemmin ongelmia, ihmiselle pullosta tulee niin rakas että kaikki muu unohtuu eikä tuu ajatelleeksi muita,ainahan niitä syitä keksii miksi vetää lärvit mutta kun se ei auta eikä poista mitään murheita niin siinä sitä ollaan.Minä en moralisoimaan ala mutta käytännössä on vaikee hoitaa asioita ja jos uusioperhe on levällään kuin meillä että isäpuoli sekoilee omissa uusissa naissuhteissaan, äiti hortoilee hermona siellä täällä, velipuoli kiskoo kaksin käsin kaljaa ja yks miettii kaikkea niin siinä sitä ollaan, jotain inhimillistä toivois kuitenkin olevaksi tässäkin uusioperheessä mutta kylläpä se on hajonnut taivaan tuuliin, ei ole sitä sidettä joka olis pitänyt hommaa kasassa, ymmärrän kyllä että isäpuoli hakee seuraa yksinäisyyttään, siitähän Larin äitikin kertoi kun oli viikon vanhuksia kuunnellut, sitä tämä päivä on ja sen kanssa on elettävä.

                      Peran juttu vituttaa kun ei nyt oikein jaksa keksiä mitään, jotenkin sen nuoren tarina on aika raskas toisinaan kun isä ja äiti riitelee oikeudessa ja nuori pistää elämänsä hyrskyn myrskyn, äiti huutaa ja kaikki vaatii jotakin, mutta antaapa  olla hetken, rupeen vaikka jumppaan että piristyis rosallekin piti soittaa, tunnen itteni nyt lähinnä huonoksi ihmiseksi kun kävin kaljoilla itekin toissa päivänä ja juutuin suustani keskustelemaan noist turkista ja muista teatteritaiteen kiinnostavista kysymyksistä, morkkis jo siitäkin ettei ol varaa…Oulussa kuulemma tarkastetaan pitkäaikaistyöttömien terveyttä, eipä oo mun ovella kolkuteltu, kukahan sitä hoitaa, ei kai vain buldra omina puuhinaan, ikävää jos hommaa ei paremmin saada organisoitua…

                      Ja torstaina Hessu otti 3-1 voiton sulkiksessa vaikka tiukkoja eriä tahkottiin taas, munhan pitää skarpata ny…voi voi..

26.4

 

Onhan nämä valiteltu että se touhutäti pamahtaa sisään ja alkaa mesomisensa, siis äitini, äitimme, tuo rakas häirikkö joka pitäisi kieltää lailla, tänään kaikki isäpuolen naisasiat ja äidin uudet miehet ja koko helvetin soppa missä äiti ilkuu isäpuolen uutta naista joka on hullu ja hoidossa vähän väliä ja nyt kaiken lisäksi jo jättänyt isäpuolen joka taas oli heti sutimassa uutta ilmoitusta lehteen että naista pitää löytyä ja koko tuo helvetin soppa, joka sai mut Miloussa sanomaan että en kaipaa kauniita ja rohkeita ku mulla on nää sukulaiset.Heinäpäässä on kellari täynnä tavaraa mutta se unohtu muuttajalta kokonaan kun se lähti ajeleen jonnekin sukulaisiin, vanno ettei penniäkään tipu perintöä enää, asunnosta pitäisi tehdä papereita mutta ei tietoa miten ja silleen menee tää sotku, täytynee ensi viikolla kävelee oikeusaputoimistoon kysyyn juristin neuvoa, velipuoli tuli viikolla kännissä äniseen jotakin josta ei tajunnut hevon paskaa, siinä sitä ollaan oi ihanan perheen kanssa menossa ja sitten saa kuulla kaikkea sitä mihin kyllästyi jo nuorena eli tämän naisen ihmissuhdesotkuja, mitenhän mä jaksan aina, en mitenkään ,tulee vaan sellainen alakuloinen olo että on tää elämä yhtä paskaa, mitäpä se mulle, räyhätköön minkä ehtii…ei auta itkut markkinoilla eikä feminismi yksinhuoltajaa aina mutta jotenkin aurinko paistaa kuitenkin ja kaikki avohoitopotilaat on tulleet kapakoihin päivystämään tuoppeineen ,tiedossa on kostea kesä Suomessa niille joille se on ja kaikki hormoonihäiriöiset heiluu ku hullut, parempi pysytellä sisätiloissa ja mietiskellä pahin aika ohi, näin on.

                      Kaikki alkoholistit lähtevät siitä että heidän juomiselleen on olemassa hyvä syy, he ovat uhreja,viattomia ja syyttömiä uhreja joita halpamainen maailma on kohdellut väärin, siksi heillä on täysi oikeus ottaa tuoppi murheeseen ja käyttäytyä sikamaisesti, heitähän siinä on huonosti kohdeltu.Tämä on niin vastustamaton logiikka että alan ymmärtää kaikkia niitä ihmisiä jotka ovat joutuneet kärsimään läheisensä juomisesta, sen täytyy olla helvetti, maailmassa ei ole toista niin itsekästä ihmistä kuin se joka tarttuu tuoppiin, pulloon ja päättä kostaa maailmalle omat kärsimyksensä.

                      Vaikka eihän nuo asia mulle kuulu, velipuoli toki kieltäytyy hakemasta autollaan tavaroitani Heinäpäästä, nauraa vaan paskasesti puhelimeen että sun varmaan si tarttee tehdä jotain asialle, jatkaa dokaamistaan, tämä vasemmistoliiton vauras kunnallisvaaliehdokas, mutta so what, hän on uhri, äiti on huutanu hälle, hän kärsii,hänellä on oikeus olla paskamainen, semmosta terapiaa tässä uusioperheessä kun ajatellaan että äiti haukku tän pojan isää 40 vuotta huoripukiksi jota velipuolella ei ollu mitään syytä nähdä niin nyt maksetaan pitkää laskua, pitkää pitkää ja mun on se syytä pitää mielessä ja pysyä syrjässä siitä mikä ei enää mulle kuulu, hoitaa omat asiani niinku hoidan, muistuttaa itseäni siitä tässä maassa missä pääministeri väittää ettei mitään kahtiajakoa ole, eipä niin, saa nähdä miten pitkälle tämä aleksityyminen ihme pääsee teknokraattisella maailmankuvallaan..kun minä taas jatkan ristipäämeisselin etsimistä, kaikki kamat on edelleenkin osittain missä sattuu vuosi sitten tapahtuneen muuton jäljiltä, alan olla aika kypsää kauraa tähän touhuun, äidin muutto heinäpäässä on kesken ja tavarat kellarissa, meisseliä ei löydy ja kun kerron siitä äidille puhelimessa tulee palaute heti, hän tietää millaisia hänen molemmat pojat ovat, kiittelen äitiä kehuista ja pistän puhelun poikki.Sukulaiset, suomalaiset, jatkuva arvostelu ja haukkuminen, paha olo jota ihmiset istuu sitte juomassa pois, ei kansalla menee hyvin sanoo maitopoika vanhanen, voihan jeesuksen perse sitä miestä, menis takas nurmijärvelle rakenteleen linnunpönttöjään..

                      Johonkin pitää purkaa.Vaikka ei kai mun meisselillä oo mitään tekemistä Vanhasen kanssa…heh..

28.4

 

Sanin kanssa palaveerattiin eilen, teatterista ja muustakin, vaihdettiin kuten sanotaan molempia osapuolia kiinnostavia mielipiteitä, kirjoittamaan käy tie tässä taas pikkuhiljaa silläkin osastolla osuuskunnasta riippumatta mutta ei kannattane kuitenkaan julkisesti itseään häpäistä kertomalla ennakkoja liikaa…lonkka taitaa olla tulehtunut kun hädin tuskin pystyn käveleen ,se meni torstaina pelissä ja harmittaa,. huominen matsi menee peruttavaksi todennäköisesti vaikka miten mulla olis ollut nyt revanssin halua sen viimeisen tiukan tappion jäljiltä.Huomenna on palaveri työvoimaviranomaisten kanssa, harjoittelupaikkaa etsitään kun sitä työntekoa pitää taas harjoitella ,on se niin vitun vaikea laji mutta siinähän se aika menee Suomen konkurssia odotellessa mullakin…ei hyvältä silleen näytä…Väyrysen tai jonkun muun politikon arvio että Helsinkiin tarvitaan 20 vuodessa 100 000 maahanmuuttajaa tekemään työt tai jotain tätä suuruusluokkaa.No, kun eilen valittelin noita muuttotouhuja niin se että äkkiä se tekijäpula näkyy tollasessakin asiassa, ei oo ketään joka kuskais, ite en oo ajanu autoo vuosiin joten en osaa eikä mulle autoo annetakaan käyttöön koska erään luotettavan tahon mukaan ”mä vaan särkisin sen”.Jokainen voi arvata kuka näin sanoi.Mutta so what.Ajattelin että kun valtaa kahmii itelleen tyyliin miksi mä joudun tekeen kaiken niin lopulta se joka eniten kahmii joutuu tosiaan tekeen sen kaiken – jos jaksaa.

                      Ja sitten vaan jatketaan harjotuksia ja odotellaan josko osuuskunta ilmottas mitään…

                      Juu ja sitten kävin terveyskeskuksessa joka taas kerran ilmoitti henkilökunnan vuosilomien aiheuttavan työntekijöiden uupeloa, no, kas äitikin tulla pamahti sinne ja sitten kun olin saanut peruttua hammaslääkäriajan – mikä aiheutti jälleen oikosulun koska heti oltiin kysymässä että on laskuja maksamatta, tämä on jo sitä Oulun tulevaa liikelaitosteittua hammashoitoa joka tulee olemaan kova paikka kaikille varattomille ja muille, nykyään se on ensimmäinen asia jonka ajanvaraus sanoo ja katsoo, laskutustilanteen, ei kysellä esim. onko hammas kipee eikä muutakaan yhtä banaalia vaan laskutus, että onko ok, sinne porraa ensimmäisenä hyvän palkankorotuksen saaneen tehyläisen silmä, sinnepä juuri..no kyselin ädiltä että mitä se keskuksessa tekee, ei vastausta, sitten puhuttiin muutosta ja kyselin että mitenkäs ne mun tavarat sieltä kellarista, ei hän tiedä ,hän on sopinut uuden asukkaan kanssa että se kuskaa äidin tavarat asunnosta mutta sillä ei kuulemma ole kellarissa mitään, joten…haukoin happea, teräsmuori joka jaksaa vielä vittuillakin, no siinäpä sitä aamua lonkka kipeenä mentiin taas, tiedä kuka ne mun sinne vuoden takaa keltsuun jääneet tavarat kuskaa kun silloin piti kämppää tyhjentää kiireellä äidin muuton alta, nyt se mietiskeli sitäkin että muuttaa tähän asuntoon missä asun ens kesän jälkeen jne jne…no siinäpähän koettaa, vuosi on asuttu, vuokrasopimus on velipuolen kanssa ja mieli olisi potkia äitimuori helevettiin…Sellaista on sukurakkaus..oi ihanaa…

                      Jostain pitäis löytää auto jolla kuskata tavarat, kaksi autoa on kyllä mutta mahtaako kumpikaan niistä lohjeta mulle hetkeksi että sais tavaroita kuskattua, epäilen…ei äitikään sitä ehdottanut..että silleen…Ja sitten on tietysti se ristipäämeisseli jota ei löydy mistään, valkoinen kaappi jota kukaan ei pura, jota kukaan ei halua, minä ainakaan vaikka äiti sitä on viikon tänne tuputtanut, täällä on jo entisen asukkaan sänky, äidin kaappi, kirjoja ja paperia pitkin asuntoa  enkä minä itse mahdu makuuhuoneeseen jonne kaappia ollaan tuomassa koska ei sitä ”voi sinnekään jättää”, siis uudelle asukkaalle koska se maksoi liikaa. sinnekin se tuli koska äiti vain halusi laitattaaa sellaisen mulle koska mun entinen naulakkoni oli äidin mielestä niin ruma, takitkin vaan repsotti siinä yms..tätä paskaa vuosia, tätä saatanan paskaa vuosia…

                      No lähtihän se keltsu tyhjäksi velipojan kanssa sitten iltapäivällä mutta tuossa viikolla sain etsiskellä äitini puhelinnumeroakin koska hän sen vaihtoi yhdestä salaisesta toiseen eikä antanut minulle enää, velipojalta sitten sain numeron ja kun soitin äidille se kyselemään että mistä mä sen numeron olen saanut..no semmosta…mitä mä sanon lastenlapsille jotka haluu mummun numeron, tätä vekslausta, liekö sitä kuuluisaa tanssia kuoleman kanssa.Pelkkä ajatus siitä että elokuussa pitäis ruveta muuttaan ”jonnekin korpeen” kuten äiti oli velipojalle sanonut tekee hulluksi.Tätä on jatkunut eron jälkeen vuosia, ositusoikeudenkäynnit, kaikki ja sitten se kehtaa tulla pyytelemään mua kirjoittamaan omien oikeusjuttujensa papereita kun häntä nyt taas kerran on loukattu jne jne loputtomiin…että jos tätä lukee joku varomaton oululainen punaisia päin ajeleva kuski niin voin lähettää valokuvan…no…on tää vaan liikaa mulle…vertasin äitiäni aikoinaan valtahulluun ihmiseen, sellaiseen pomoon jonka kans tulee toimeen jos ymmärtää olla hiljaa, mikään muu ei toimi…sellaisia on olemassa ja kun ajattelee että tää muutto jota äiti nyt tekee on toinen vuoden sisällä, parin vuoden sisällä kolmas niin voi kuvitella mihin seuraavaksi ja sitten yhteiskunta vaan kuntouttaa tällaisia perkele…

                      Mihin? Vois kysyä lähinnä.Sellaiset on tunnelmat tänään ku lonkkaa särkee ja tavaraa roudataan, suren isäpuolta jota äiti paiskoi pitkin maakuntaa, nyysi omaisuudet ja jätti sitten yksin Kuusamoon, voi tietty miettiä kaikkea tätä ja sitä miten tämä nainen sitten kuvailee entistä miestään että sillä on suupielet menneet ”näin vinnoon,surkialla raukalla..”.Mutta missä on vastuu, kenen, sitä voi kysyä itseltään kun kuuntelee radiosta uutista isästä joka telkesi tyttärensä kellariin ja käytti seksuaalisesti hyväkseen, teetti lapsia, piti vankinaan.Eikö se jotenkin oudon perversisti muistuta normaaliakin elämää pahimmillaan, keskitysleiriä ja siksi tuntuu niin järkyttävältä, että miten tää on mahdollista.Mutta meille ihmisille on kaikki mahdollista jos niikseen tulee..

                      Mutta sitten lopulta ajattelen että soitan äidille ja kerron että hän on hyvä äiti, ja molemmat pojat rakastavat häntä ja toivovat että äiti saisi kokea sitä rakkautta mitä hän naisena toivoo,sitä rakkautta mitä hän on kokenut liian vähän ja että hän voisi vielä olla onnellinen vaikkapa isäpuolen kanssa..että olisi sitä onnea ja anteeksiantoa ja rakkautta sen verran tässä elämässä…sen minä teen koska sitä me ihmiset kaipaamme…sitä että se sanotaan ääneen…ja sitä minä toivon että kaikkki tekin jotka luette näitä sanoja sanotte sen niille jotka teitä rakastavat, onhan tämä elämä toki aika raskasta paskaa välillä mutta niitä sanoja kaikki kaipaavat siitä huolimatta…

 

 

3.5

 

Vapun mentyä ohi alkoi taas muuttohappening, äidillä kun on jäänyt vanhaan asuntoon, siis siihen jota minä asuin vielä vuosi sitten mutta joka nyt meni kaupaksi ,tosin alehintaan koska asuntojen hinnat ovat alkaneet kuin tulevia ennakoiden kääntyä laskuun pikkuhiljaa vaikka miten olisivat hyvällä alueella Heinäpäässä…no..jo vappupäivänä tuli soittoa jotta ne kaapit ja sänky on saatava asunnosta ulos ja pian koska asunnon uuden ostajan äiti on siellä siivoamassa ja poika tulossa Ruotsista takaisin Suomeen…Sitten soitti pojan isäpuoli ja sovittiin sen kanssa että viikonloppuun mennessä asunto on tyhjä, koetin siinä selittää sitäkin että kun on vappu niin vähän vaikeaa saada kuskeja mutta mies oli uskovainen ja sanoi lopettaneensa itse juomisen kymmenen vuotta sitten saatuaan täysosuman..en kysynyt millä lekalla oli lyöty mutta totesin että hyvä niin…sitten piti mennä Heinäpäähän katsastamaan tilannetta mutta eihän siellä vappupäivänä mitään ollut tehtävissä muuta kuin katsoa kellaria että mitä sinne on jäänyt, sitten kuljeksia vähän aikaa kaupungilla ja kiroilla koko hommaa kun oli tullut kuitenkin Kuusamosta käsky ,että ne tavarat pittää viijä ja pian…Turhaan otin pulttia mutta otin varsinkin kun yhtä kaappia oltiin kuskaamassa mun kämppääni.

                      Perjantaina sitten Eeva lähti kotio ja minä sain velipojalta soiton että pitäis mennä purkaan sitä kaappia kun veli oli sopinut että kuski tulee roudaan tavaroita puoli neljän aikaan, no menin asunnolle, soittelin ovikelloa mutta ketään ei ollut paikalla eikä mulla muuta keinoa kuin mennä sitte omilla avaimilla sisään, katselin kaappia ja lähdin tuvalle kahville miettimään purkamista, join kahvit ja kuuntelin krapulaisia nuoria miehiä aikani ja lähdin takaisin purkamaan kaappia, kannoin kellarista yhden sängyn roskiin ja sain kaapin irti, kiskoin sen lattialle ja sitten menin kahville keilahallille, odottelemaan autoa kun velipoika soitti ja kertoi että kuskin pakettiautosta oli hajonnut kytkin joten…muutto alko venyyn…velipoika oli hermona ja minä sanoin että menen nyt sitten heinäkenkään etsimään sen miehen numeron että se voi soittaa sille ja ilmottaa viivytyksestä vaikka mitäpä sille auttoi soitella kun sen asian päätti kuitenkin pojan äiti ja kun olin kengässä velipoika soitti ja sanoi tämän naisen soitelleen kiinteistövälittäjälle ja uhkailleen poliisilla kun asuntoon oli menty omilla avaimilla…siinä sitä sitten kiroiltiin hetki vanhan junnuaikaisen valmentajan seurassa joka valitteli eroaan.Veli soitteli ja sanoi saaneensa siirrettyä muuttoa lauantaihin joten..porisin sitte valmentajan kanssa Stora enson asioista ja susikoirista, paljastui että se Esson vahtikoira joka puri mua 64 koulumatkalla kun olin 7 vuotias oli ollut myöss näiden Nuottalan jätkien kiusaamisen kohteena koska niistä oli ollut kiva katella kun susikoira esitteli hampaitaan verkkoaidan takaa, no sanoin valmentajalle että minä niihin hampaisiin tutustuin vähän lähempääkin,sain myös infoa muutamasta enson onettomuudesta miten ne oikeastaan oli tapahtuneet ja jatkoin matkaa kotio.

                      Lauantaiaamuna soitti veli kymmenen aikoihin jotta kuski on nyt niin kännissä ettei se saa haettua autoon joltain tehdasalueelta eikä avaimia koska sitä ei humalassa päästetä alueelle, hienoa, vitun hienoa, veli alkoi olla päreinä ja tuskinpa se krapulakaan asiaa helpotti kummallakaan joten…siinä sitä oltiin kunnes velipoika sai hankittua kuskin sunnuntaiksi ja lähdettiin sitten purkamaan kaappia ja siirtämään sitä ja sänkyä kellariin koska uusi asukas, eli tämä jäbä oli jo tullut Ruotsista.Ja siellähän se oli, valitteli krapulaansa ja me kuskattiin sänky kellarin käytävälle ja kaappi käytävään, sinne ne jäi, kiikutiin matot omaan kellariin ja hiki lensi.Nyt on sitten sunnuntai ja johonkin pitää vielä se lastuvanerikaappi saa vietyä tänään illalla, vittu, on siinä muuttoa kun viikko on mennyt yhden sängyn ja kaapin kiikuttamiseen…huomenna pitäis hakea töitä yliopiston kirjastosta ja saada nyt nää palikat koottua, aloin taas lueksella novelleja ja kävin eilen pitkän lenkin joka otti voimille, rankka vapun tienoo…kun tiistailta oli pohjina sulkismatsi..mutta näin mennään…

                      Toivottavasti jo tänään saadaan kämppä tyhjäksi tai kämppähän on tyhjä mutta toivottavasti kukaan ei oo niitä kaappeja kiikuttanu roskiin tms. koska tässä viikon aikana on jo ehtinyt tapahtuun tätä kaikkee…

                      Joo kyllähän se saadaan mutta vasta puoli kymmeneltä illalla että näin, alkaa olla niinku hermot päreinä tän projektin kans mut huomenna työnhakua ja anomuksia, ermala vastasi ja lupasi käyttää kuvaa, teatterista ei ole mitään kuulunut enkä oikein jaksa uskoa että kuuluiskaan mutta sitten pitää katella jotain muuta, lueskelin novelleja ja totesin olevani aika sippi, en jaksa paneutua, parempi ruveta jumppaan ja odotteleen iltaa että pääse kantaan ne kamat.Verkkosivuilla on pitkä juttu työharjoittelukokemuksista, saapa nähdä mitä siitä tulee..

4.5

 

Sunnuntaina sattui silmiin outo näky kun paikallinen lastenvalvoja tiiraili kameran kanssa kohti Valkeanlinnan taloa ja mietin että mitä se siinä osuuspankin kulmilla oikein kuvaa – patiolla istuvia perhepinnareita vai taloa.Pikkaisen outo tilanne, en osaa kuvitella mihin tarkoitukseen lastenvalvoja tarvis kuvia pation istujista, todisteeksiko? Ehkä siinä tehtiin tutkivaa lastensuojelutyötä, en tiedä…mutta juttu kirkkaasta viinasta oli hfu:n sivuilla, harmitti kun yksi pätkä puuttui mutta linjalla sain taas kehuja jutusta, onhan se mukavaa kuulla vaikkei sitten itse tiedäkään,Suvilehdon Eero tuli vastaan ja istuttiin porisemassa, hän oli lähdössä Pietariin tapaamaan jotain paikallista runoilijaa, aforistikkoa, mietti mihin tekisi juttua.

                      Eilinen meni vielä muuttoa tehdessä, on se melko perkeleellinen homma, nyt sitten jo saatiin kuski ja auto ja peräkärrykin paikalle, tosin ei puoli kuudelta kuten aluksi oli sovittu vaan puoli kymmeneltä koska kärryn omistajalla oli soittotreenit ennen sitä,  ja eiköhän tämä emäntä, pojan äiti ollut jo ehättänyt soitella velipojalle avaimesta että pitäis palauttaa.Ihmettelen kyllä moista emäntää, varmaan sitä oululaista älymystöä parhaasta päästä kun oli moittinut sitäkin ettei tavaroita saa jättää käytävään, ei kai saakaan mutta kun ei niitä saanut poiskaan ja milläs sisään mennään kellareihin ellei ole avaimia, soitellaan näille uusille asukkaille että tuutko aukaseen, ootko paikalla sillon ja sillon,voitko oottaa…siinä sitä olis saanu sompailla aikansa kuluksi vielä yhtä mutkaa lisää koko soppaan joka nyt jo oli aivan tarpeeksi kimurantti kun kuskit ja autot oli kännissä kaikki vapun kunniaksi tai muuten vaan ja Lentävässä joku naureskeli että mitähän keikkaa ja hommaa se Elvi seuraavaksi meille keksii, siis äitini jonka muuttotouhu alkaa oleen jo melkoinen hupailun aihe.

Mita mutkaa olis siis tullu lisää jos olis noudattanut tämän emännän ohjeita, tosi outo akka, täytyy sanoa..ja oli tietty soitellu äidille Kuusamoonkin ja kertoillu asiaa, säälin poikaa joka muutti Ruotista äidin hoteisiin, ei olis kannattanu, tollanen äiti on sarjassamme voihan vittu…mutta saatiin lopultakin kamat kyytiin vaikka kuski oli menettää hermonsa kun auton pohja otti Tarkka-ampujankadu pihan routakuoppiin..sanoin että kohta näistä lastuvanerikasoista tulee saatanan kalliita jos vielä autokin hajoo..heh…ja sitten velipoika oli toisin ku päivällä sovittiin tuomassa kaappeja väkisin mun makuuhuoneeseen vaikka olin jo viikon sekä äidille että hänelle tähdetänyt että ne ei mahdu kääntymään eteisessä kun ovat yli 2 metriä pitkiä kaappeja mutta eihän se sellaista usko, siinä ne sitten ähersi aikansa eteisessä eikä saaneet kaappia kääntyyn, katoin päältä ja veli alko inttään että oli sovittu että makuuhuoneeseen ,sanoin että joo joo ja annoin sen hikoilla viikon krapulaansa naama punaisena, se näytti heittävän henkensä pari minuutin äheltämisen jälkeen, on siinä taikajuomaa menny tuoppi jos toinenkin…no sitten se yritti että olohuoneeseen ja mä sanoin että mä asun täällä enkä pidä varastotilaa vaan…ja sitten se vielä urputti että olisin ajoissa sanonu ettei mahu, toisin sanoneeni asian viisikymmentä kertaa mutta ku ei niin ei, joten nyt ne kaapit on tuossa ulko-oven edessä käytävässä, saa nähdä mihin sitte…voi sanoa että tää on jo ollu aika mielenkiintoista tää parin kaapin kuskaaminen…jos suomalaiset yleensä toimii näin niin en ihmettele miksi ollaan kipeitä, kaikki arvostelee koko ajan ja sekin emäntä joka koettaa vaan tehä kaiken vaikeimman jälkeen..mikä lie martyyyrisielu,sanoin velipojalle että tekis mieli jo potkia mokomaa ämmää perseelle perkele…ja sanoo että ottaa sen lusikan perseestä kauniiseen kätöseensä..mutta mitäpä se auttais, huutoa tulis vaan lisää…muistan kun kerran perheen kanssa muutettiin Oulussa ja asunnossa oli vanhat sälekaihtimet, no kun ostaja ei halunnu maksaa kaihtimista niin johan oli asunnon entinen emäntä repimässä kaihtimia pois, hän ei niitä jätä ilmaseksi…siinä sitä sitten ihmeteltiin että mitä ny…niinku nyt näitä kaappeja jotka tällä menolla tulee maksaan aika paljon jos ajattelis että itekin ottais ihan reilusti 50 euroa tunti kuskaamisesta…kyllä siinä omistaja miettis mitä niillä vitun kaapeilla tekee…mutta nythän tää menee niinku talkohommina…

Ja siinä ne nyt on käytävässä, velipoika sanoi päivällä ettei se pysty kantamaan niitä koska olkapää on tulehtunut joten…en tiedä pitäskö jo itkee koko hommaa, miten voikin olla niin surkeeta sakkia, olemattomia miehiä, ei jaksa ajatella, oma kämppä on niin täynnä tavaraa että…niin että alan lukea Fossumin romaania Hullujenhuone, ehkä se rauhottaa tämän kaiken keskellä.

Mutta äidistäni en osaa hyvää sanaa sanoa kovin usein, nyt kun soitin veljelle siitäkin asiasta jotta äitimme on ilmoittanut muuttavansa elokuussa tähän asuntoon missä nyt asun niin veli ei sanonut mitään vaikka asunto onkin muodollisesti hänen nimissään, äidin mielestä asunto on hänen koska hän sen maksoi vaikkei voinutkaan pyörtämisen takia ostaa itselleen että sitä samaa rallia kuin nuoruudessani jolloin isäni ilmoitti oikeudenkäynnissä että asunto missä silloin asuimme oli minun koska se oli nimissäni,tätä rallia äitimme on jatkanut jo viisikymmentä vuotta kohta, mikään ei ole muiden kuin hänen, hän omistaa kaiken vaikka kirjoittaakin papereita milloin kenenkin nimiin.Kun pääsiskin äkkiä vaan pois Oulusta, minä olen sitä hullua tarpeekseni katsonut jo tässä elämässä, näin on, se ajatus aina tulee mieleen kun sitä ihmistä ajattelee.tai kuten sanoin eräälle ihmiselle – se on kyllä äitini mutta ihmisenä en ole siitä koskaan pitänyt, siinä on jotain sairasta ja vastenmielistä,aggresiivista ja paranoidia ja minä en sille mitään voi, sairas ihminen varsinkin tuon lajin paranoidi on sairas ilman että itse sitä tajuaa, hän ulkoistaa kaiken, ei koskaan käsittele omia sisäisiä tunteitaan muuten kuin purkamalla ne raivoisasti muihin, käymällä toisten kimppuun, sellainen joka hakkaa muita purkaakseen omaa pahaa oloaan ja sitä se ämmä tekee, on tehnyt kymmeniä vuosia eikä siihen mitään voi sanoa, täytyy vain katsoa miten täältä pääsee pois,siis Oulusta.

Ja kuten näistä merkinnöistä huomaatte tämän ihmisen ilmaantuminen kaupunkiin keskittää monen huomion häneen, kuten tyypillinen narsisti tekee…elämän on pyörittävä hänen ympärillään tai se ei pyöri ollenkaan…nuorena oli aina tunne hänen seurassaan ettei sua ole olemassakaan, tuli varmaan mieleen tänään siitäkin kun kuuntelin Linjalla kahta äitiä jotka puhuivat lapsistaan, isistä jotka oli poissa, en osaa sanoa, väsyttää mutta Peran stooria ajattelin että onhan se silti kuvaus mielenterveyden järkkymisestä juuri tällaisen äidin seurassa, tällaisen avuttomuuden edessä

 

7.5

Eilen oli tosi tiukat matsit Hessun kanssa, jotenkin olin pelipäällä ja pistelin takaisin sellaisiakin palloja että Hessu alkoi puuskuttaa jotta onpa pisteet tosi tiukassa,muuten mukava peli ja hiki lensi taas oikein urakalla.Yliopistolla tuntuu olevan oikean hallinnonuudistus meneillään, siitä Eerokin puhui ja siitä miten yksityistäminen jatkuu ja koko laitos on sekavassa tilassa, sen huomasi kun soitteli kirjastoihin, siis näihin tiedekuntakirjastoihin jotka eivät enää päätä työllistämisestä vaan minut ohjattiin hallintopäällikölle joka taas oli sairaslomalla jne jne…Yliopiston ihmiset kuulostavat olevan kovin hermostuneita asiasta ja muutoksista joita tuo laitos joutuu kohtaamaan.Kun kuuntelin Eeron puheita tuli vähän hämmentynyt olo, muistelin miten 86 Huuskonen teetätti täällä Oulussa ensimmäistä tekonologiakaupunki Oulu esitettään, silloin värvättiin väkeä kaupunkiin vasta, nyt ollaan tässä.Ajattelen paria professoria, toisella on kirjahyllyssään vain pari oman alansa perusteosta, luonnontieteellistä, toisella pitkä rivi kirjallisuutta, filosofiaa yms perussivistävää materiaalia, molemmat kuitenkin luonnontieteilijöitä.Toinen on Oulussa ja toinen Turussa, voinette arvata kummalla on mimmoinen hylly.

 

Vähän taidetta tähän väliin, tässä on itsensä Wäinö Aaltosen luonnos Aleksis Kiven patsaaseen.Aikoinaan äitini siivosi Wäinön pojan Matti Aaltosen kämppää Oulussa ja poika lahjoitteli meille kirjoja, yksi niistä päätyi minullekin, se oli saksalaisen kuvataideteos jonka etusivulle Wäinö oli luonnostellut siis Kiveä.Mahtoiko olla paperista pulaa vai kiire, en tiedä.

                      Aleksityymikko Vanhanen on tehnyt vastineensa.Voi ja voi.Syyttää Ruusususta rahastamisestakin.Kepun kannatus laskee ja se on hyvä, luulisin että ihmiset vaistomaisestikin vierastavat näin kaunaista eronnutta miestä joka hosuu ja heiluu oman egonsa tahdittamana kuin mikäkin pösilö, myy miljoonakämppäänsä ja syyttää yksinhuoltajaäitiä rahastamisesta.Voinee kysyä onko tällä modernin ajan Albert Speerillä enää oikein kaikki kamarit lämpösinä vai pitäiskö tupailtojen palaveerata seuraavasta kaudesta oikein tosi mielellä.

                      Tuosta äitiasiasta olen taas jauhanut, on ollut sellainen väsy ei ei ja ei –olo aika paljolti mutta jos toisalta ajattelis että siitäpähän muuttaa tähän kämppään, voin jäädä itekin asumaan,samahan se olis vaikka mennä naimisiinkin niin sais tän parisuhteen virallistettua ja tarvis äidinkään silleen olla epävarmalla pohjalla lastensa kanssa, no se tuli vaan mieleen kun muistin mitä yksi 6-vuotias poika kertoili mulle tulevaisuuden suunnitelmistaan, hän jää asumaan kotiinsa, menee äitin kanssa naimisiin ja silleen…ja mikäs siinä, kukas sitä hyviä olojaan vaihtamaan kun äitin kanssa on mukavaa, siis 6-vuotiaana jolloin kaikki pojat on menossa äitin kanssa naimisiin.

                      Ne kaapit on edelleenkin käytävässä, niille ei paikkaa löydy,koko homma leviää ku absurdi komedia, kaksi laiskaa äidinpoikaa miettii mihin laittaa äidin ruumisarkun näköiset eteisen kaapit kun kumpikaan ei niitä halua eikä ne mihinkään edes mahdu, niitä kuskataan kohti pitkin maita ja mantuja ja jos näette tuolla maisemissa kaksi sellaista epätoivoisen näköistä miestä jotka raahaavat perässään kahta pitkää kaappia niin todennäköisesti me siellä velipojan kanssa mennään että mihin perkeleeseen nämä panis…

                      Panis panis…kuulostaa joltain latvialaiselta kolopallon pelaajalta.

                     

   Tämän kuvan mä omistan kaikille niille leipääntyneille työllisyyskurssien vetäjille joita täällä Oulussa olen kohdannut - hyvin menee, hauta häämöttää.

9.5

Tätä hevon vitun humppaa

identiteettijumppaa että joskus töitä sais

jotain nais 

näille luusereille jotain selitän

vähän porukkaa pelitän

et ne pärjäis

toisin ku mä joka jaksa en 

mutta selvinnen

 

Äiti kauppaa kaikkee, isäpuoli vetelee uuttaa muijaansa, veli itekee kadonneen kesäpaikan perään, on isäpuolta, velipuolta, mielipuolta ja monenlaista huolta näin äitienpäivän kunniaksi


 

tulva