Walter Moers
KUKA RATSASTAA LÄPI YÖN JA TUULEN
Marjatta Ripsaluoma
Moneen kertaan tätä kirjaa lukiessa tuntui kuin taustalla olisi soinut Marian
Andersonin laulama Schubertin Goethen sanoihin säveltämä laulu Erlenkönig
- Haltiakuningas. Andersonilla oli lauluun sopiva dramaattinen ääni. Laulun
suomenkielinen nimi on hölmö: Keijujen kuningas. Eivät keijut ole kohtalokkaita,
haltiat sen sijaan voivat olla. Lauluhan loppuu: "In seinem Armen das Kind war
tot" (Lapsi hänen käsivarsillaan oli kuollut).
Olen monesti kirjoja lukiessani tarkkaillut kirjailijan tapaa muodostaa kuvia. Mitä
enemmän on mahdollista muodostaa mielikuvia, sitä paremmin tarina vetää. Walter
Moers on tehnyt päinvastoin: hänellä olivat kuvat ensin. Ne ovat tunnetun,
1800-luvulla eläneen kuvittajan Gustave Dorén eri kirjojen - myös Raamatun
- kuvituksesta poimittuja.
Ajatus on kerrassaan loistava. Moers otti ja innostui 100 vuotta sitten tehdyistä
kuvista ja rupesi kuvittelemaan tarinaa niiden ympärille. Syntyi Hurja matka halki
yön.
Painajaisia hereillä
Suurin osa meistä muistaa Dorén kuvittaman kuvaraamatun. Aivan pienille lapsille
ei ainakaan meidän perheessämme kuvia näytettykään, koska varsinkin kadotuksen kuvat
olivat harvinaisen verisiä ja väkivaltaisia. Mutta itse muistan kyllä nähneeni kuvista
silti painajaisia joskus 8-vuotiaana.
Vähän myöhemmin katselin kuvia useinkin, koska koulussa opetettiin Raamatun
sisälukua. Kotona saatoin katsoa mitä Doré oli ollut Raamatun tapahtumista mieltä ja
useimmiten tulin torjuneeksi ystävällisen kirkkoherran opetuksen kaunisteluna.
Raamattuhan on tolkuttoman verinen kirja.
Moers valitsi kertomuksensa päähenkilöksi 12-vuotiaan Gustave - pojan, joka
joutui kuoleman kynsiin ja pälkähästä päästäkseen tekemään erinäisiä urotekoja
kaikenlaisten hirviöiden keskellä.
Ajatushan on suorastaan antiikkinen! Tätä kirjaa voi hyvin suositella esimerkiksi
englanninkielen kirjallisuuden ja filologian professori J.R.R. Tolkienin kirjojen
ystäville. Samanlaista antiikkista kilvoittelua kuvaa myös Moers. Tolkienilla ei ollut
kuvitusta mukana useimmissa kirjoissaan (paitsi lyhyissä tarinoissa), sen sijaan
jälkimaailma Disney -yhtiön rahoin katsoi asiakseen tehdä Sormusten herrasta
spektaakkelin. Ne jotka eivät ole nähneet elokuvia vielä, pyydän: älkää katsoko,
lukekaa kirjat mieluummin!
Moersin kirjassa kuvitus ja tarinat kulkevat yhtä jalkaa. Tarinat eivät ole kamalia,
jännittäviä kyllä. Kamalimmatkin hirviöt voivat osoittautua miellyttäviksi
kumppaneiksi. No, iso krokotiili kyllä syö muutaman ritarin ja hevosen, mutta juuri
nämä uhrit rakastavat syödyiksi tulemista. Intohimo sekin.
Käännös on hyväätekevää suomea, Marja Kyrön. Hurjaa matkaa halki yön
voi suositella kaikille yli 10-vuotiaille.
Walter Moyers: Hurja matka halki yön. Kuvitus Gustave Doré. Suom. Marja Kyrö. Otava
2003, 190 s.
