Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies. Tammi 2005, 160 s.

 

KATASTROFIN JÄLKEEN

Marjatta Ripsaluoma

Suomessa puolet avioliitoista päättyy eroon. Toinen puoli jatkuu. Eroista puhutaan julkisuudessa eniten. Roskalehdistö vatvoo joidenkin ihmisten avioliittoja ja/tai eroja, yleensä niin, että se saalistaa näkösälle  kolmannen osapuolen, joka "kertoo kaiken", ja lehden irtonumeromyynti kasvaa kohisten.

En tiedä onko missään tilastoja siitä, kuinka usein kolmas pyörä, rakastaja/rakastajatar on syynä avioeroon. Mutta kirkon, kodin ja isänmaan kulta-ajoista on kulunut kauan. Ihmisillä tuskin on kovinkaan paljon moraalisia estoja käyttää hyväkseen avioliiton ulkopuolisia suhteita.

Useimmiten kolmas osapuoli todellisuudessa on lapsi/lapset, tai ainakin lapset eroista eniten kärsivät, jos aikuiset päättävät ruveta riitelemään heidän omistuksestaan. Ikään kuin ketään voisi omistaa.

Jos ei tarvita enää moraalia, niin ihmiset ovat eksyksissä. He hakevat kotiaan ihmissuhteista ja opiskelevat ihmissuhdetaitoja.

Riitta Jalonen kertoo ohuessa ja hienossa romaanissa Kuvittele itsellesi mies sen tavallisen tarinan. Siinä mies jää ulkopuolelle. Keskiöön nousee kaksi naista, petetty aviovaimo ja rakastajatar.

Kirjan luettuani huomasin, että vaikka mies onkin ulkopuolella kahden naisen käydessä läpi asioitaan, hän on kuitenkin vahvasti läsnä. Mutta useimpien (?) miesten tapaan  hän ei kykene käymään asioita läpi. Jalonen ei miehelle monta repliikkiä anna.

Mies ei pysty kuvittelemaan saati sitten puhumaan. Tai mistä sen tietää, ajattelukyvyn.

Keski-iän kriisi

Tällaista kirjallisuutta on paljon. Kriisi näinä ydinperheen aikoina alkaa, kun lapset ovat lähteneet kotoa ja avioliitto on siinä paljaana ja turhana. Taloudellisena pakkona tai vain tottumuksen vuoksi.

Kirjan kansi on paljon puhuva. Siinä on nainen morsiusleningissä, mutta miehestä on vain "leikkaa irti ja liimaa"-silhuetti katkoviivoina. Vertauskuva avioliitosta on kymmenien kasvien täyttämä asunto. Vaimo on ruvennut puutarhuriksi ja tuo työstään mukanaan kasviston. Rakastajattarella puolestaan on vain vanha herbaario, jonka kasvit alkavat muuttua pölyksi.

Se mikä kasvoi ja kukoisti lasten kasvun aikaan yksinkertaisesti loppui. Mullassa ei enää ollut elinvoimaa. Niinpä nainen miehen suhteesta avuliaalta naapurilta kuultuaan ensin rahtaa ulos vuodevaatteet, piilottaa patjat naapurin piharakennukseen ja sitten pakkaa miehen vaatteet mustiin säkkeihin ja heittää ulos. Viimeksi pakkaseen päätyvät kaikki kasvit.

Vaimo oli uskonut, että avioliitto oli tarkoittanut myös juurtumista eikä tajunnut miten osa hänestä tiesi miehen jo lähteneen. Ahdistus kasvoi jo ennen tietoista tietoa petoksesta, terapeuttikin - johon keskiluokkaisen tavan mukaan nainen päätyi - oli ymmällään.

Jalosen kirjan puhuttelevuus liittyy ihmiskuvaukseen. Kirjailija on mestari kuvatessaan niukoin keinoin kolmiodraamaa ja sen kehittymistä:

Hänen mieleensä tuli kertomus naisesta, joka pelkäsi höyheniä. Nainen joutui pysyttelemään koko elämänsä huoneistossaan, koska saattoi ulkona joutua tekemisiin lintujen höyhenien kanssa.

Näin rakastajatar miettii suhdettaan morsiuspukuun, jonka hän osti. Pelko oli estänyt sitoutumisen mieheen, mutta myös halu säilyttää itsenäisyytensä, kykynsä luovaan omaan työhön.

Oli helpompi kulkea lainahöyhenissä.

Ihmiset näyttävät ajautuvan avioliittoihin ja suhteisiin. Kysymys on valinnoista, tietenkin, mutta mikä niitä ohjaa, on toinen juttu. Freud sanoi aikoinaan kryptisesti, että kun mies ja nainen kohtaavat, läsnä on vähintään neljä ihmistä. Entä nykyään, kun suvut ja perheet hajoavat kuka mihinkin, maailman tuuliin?