Merete Mazzarella

KUOLEMAN KUUKAUSI

Marjatta Ripsaluoma

Ihmiset liikkuvat paikasta toiseen. Maanosista toiseen. Meneminen ja tuleminen on helppoa. Lentokoneilla (ellei niitä räjäytetä) pääsee helposti Helsingistä New Yorkiin, suuressa, kaikuvassa asunnossa pääsee epätoivosta unohdus-pillerin avulla näkemään unia vaikka nuoruudesta.

Pillerielämä on normaalia. Niin lukee esimerkiksi tilastoissa, joissa laskeskellaan depressiosta kärsivien kasvavaa määrää tässä entisessä hyvinvointivaltiossa.

Merete Mazzarella on kirjoittanut omaelämänkerrallisia romaaneja ja esseitä, hän kirjoittaa myös kritiikkejä ja kolumneja Hufvudstadsbladetiin ja ruotsalaiseen Dagens Nyheteriin. Diplomaattiperheen tyttärellä, kaikkialla maailmassa kotonaan olevalla riittää tarinoita. Esimerkiksi äidin kuolema on kuvattu hyvin kauniisti kirjassa Juhlista kotiin (uusintapainos 2004). Äiti oli tanskalainen, isä suomalainen, mutta lapset eivät koskaan kotiutuneet oikein hyvin suomen kieleen.

Suomessa Mazzarellasta tuli osa suomenruotsalaisesta sivistyneistöstä. Hän on nykyään pohjoismaisen kirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa.

Ja myös uusimmassa romaanissaan Marraskuu, joka sijoittuu noin kymmenen vuoden päähän, hän osoittaa sen vieraantumisen joka tässäkin maassa vaivaa ihmisiä.

Kirjassa on julkisuudesta hankitun elämän saanut vanheneva nainen, toisten aviomiehiä hyväkseen käyttänyt ystävätär, lentokoneessa ennen räjähdystä rauhan saavuttava liikemies, nuori nainen, joka tekee työtä miesten katseiden kohteena, mutta modernisti, tietokoneen kylmän katseen alla.

Tarinat on nivottu yhteen muutamin haurain langoin.

Enempää ei voikaan olla, koska ihmiset eivät ole enää kiinni missään. Mazzarellan kuvaamat ihmiset eivät ole rahan ja vallan tikkailta alas pudonneita syrjäytettyjä, vaan selviytyjiä.

Siellä korkealla vain tuulee kovaa.

Vöyriläinen nuori tyttö lukee nauhaan: "Hi, I'm Mette from Sweden. I study literature." Amerikkalaiselle tai hongkongilaiselle asiakkaalle on täysin yhdentekevää, että Mette on oikeastaan tanskalainen nimi tai että Vöyri-nimistä paikkakuntaa Pohjanmaalla ei ole suurelle maailmalle olemassakaan.

Tarinat ovat sukua monille tulevaisuusfiktioille. Mieleen tulevat heti Margaret Atwoodin Oryx ja Crake sekä Don deLillon Kosmopolis. Atwood on kanadalainen, deLillo amerikkalainen ja heitä yhdistää uuden uljaan tulevan yhteiskunnan tuhon kuvaus mittakaavana kokonaiset maanosat.

Mazzarella katsoo tuhoutuvia ehkä lähempää kuin uuden mantereen kollegansa. Siinä on kirjan vahvuus myös, hän ei voi yleistää mitään. Hän kirjoittaa muutaman henkilönsä sisältä tyyntä kieltä, jonka on kääntänyt suomeksi hieman ruotsalaisvivahteisesti Raija Viitanen. Kirjassa tuho tulee äänettömästi kuin jää järveen, ensimmäisenä pakkasyönä. Marraskuussa.

Merete Mazzarella: Marraskuu. Tammi 2004. 231 s.