Marjatta Ripsaluoma:

SPITTA EJ PÅ GOLVET!

Muistan kun aivan pienenä kuljin Helsingin raitiovaunuissa, joissa oli vielä rahastajia, tavailin tuota lausetta. Isä kertoi että se on sama kuin tuo tuossa suomeksi: Älä sylje lattialle! Rahastaja huusi kuin hinaaja: Stig framåt!

Ratikka oli täysi.

Pidin myöhemmin kovasti tuosta radioäänestä nimeltä Stig Framåt. Hän oli älykäs ja vitsikäs sellaisella rennolla tavalla, joka ilahdutti nuortakin kuulijaa - silloin kauan kauan ennen rock-radiota.

Nyt lehdessä luki että keuhkotauti on tullut takaisin Suomeen. Eivät siihen sairastuneet ole ainoastaan alkoholisteja, vaan voivat olla ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat saaneet tartunnan antibioottiresistenteiltä bakteerikannoilta.

Pahin mahdollinen vitsaus on siis syljeksiminen. En ole koskaan ymmärtänyt sitä. Isä sanoi että se on sivistymätöntä. En tuntenut ketään joka olisi syljeksinyt kadulle tai lattioille. Isä kysyi vielä että voisinko kuvitella Jean Sibeliuksen, Aaro Hellaakosken tai Aila Meriluodon syljeskelemässä ratikoissa.

Sivistys on mennyttä. Kun kävelen reppu selässä kauppaan, joudun väistelemään sylkiklimppejä ja nuoria poikia ja tyttöjä jotka syljeskelevät sillä tavalla vähän vinosti sivulleen. Kerran sain klöntin takilleni.

Tuberkkelibasillit siis kiehuvat maassa ja lattioilla odotellen seuraavaa uhriaan. Outo juttu. Syynä ei ole mikään muu kuin sivistymättömyys.

Nuoriso ei ole ilmeisesti ikinä kuullutkaan Sibeliuksesta, Hellaakoskesta tai Meriluodosta. Heillä ei ole isiä, jotka olisivat esittäneet tuon kysymyksen. Se selvitti minulle mistä hyvissä tavoissa on kyse.

Olin muutama päivä sitten puolukassa. Aurinko helotti niin kuin se on tehnyt jo kuukausia. Puolukat punersivat kelottuneiden hakkuujätteiden seassa.

Mitä tuhlausta! On kymmeniä, satoja ja tuhansia taloja joissa noita rankoja voitaisiin polttaa. Kerroin ystävättärelleni viereisellä mättäällä mitä meidän pitäisi tehdä: meidän pitäisi kerätä kaikki kaupungin ilkivallantekijät, roskaajat ja syljeskelijät metsään keräämään polttopuuta. Puuta sitten myytäisiin torilla hyvään hintaan.

Nuoriso oppisi sahaamaan ja pilkkomaan puut. Se saisi pitää osan polttopuiden hinnasta.

Kuulostaako tällainen suunnitelma aivan mahdottomalta? Niin olisi tehty 50-luvulla, jolloin keuhkotauti vielä riehui maassa ja Calmette-rokotusten antamista vasta aloiteltiin.

Nuoriso oppisi olemaan syljeksimättä.