Marjatta Ripsaluoma

VAASASSA HELMIKUUN AURINGOSSA

Vaasa on oikea kaupunki, kaupungin kokoinen. Kauppalan kokoisia taas ovat muut entisen läänin kaupungeiksi kutsutut.

Täällä elää monimuotoinen elämä rintarinnan. Maasillan yli, Kapsäkin vierestä hyvinhoidetun omakotialueen läpi vihdoin kallioille rakennettuun kauppaoppilaitokseen. Tuolle matkalle mahtuu paljon.

Aurinko paistoi häikäisevästi talojen ikkunoihin ja ihmiset tulivat silmiään räpytellen ulos: kevät on tulollaan.

Kissat olivat aivan fantastisia. Kissat ovat fantastisia aina. Katselimme kotikissoja ja arvelimme että omat kissamme olisivat varmasti pärjänneet kilpailussa.

Kissanäyttelyn viehätys ei ole sertifikaateissa, vaan siinä, että voi ihailla todellista eläinkauneutta.

Vaasa on kaupunki senkin vuoksi, että tuommoiseen näyttelyyn oli melkein tungosta.

Takaisin tullessa rupesin miettimään miksi ylipäänsä Asemapuiston läpi tai yli pitäisi rakentaa mitään. Muistelen jonkun sanoneen, että maasilta ei kestä nykyisen liikenteen määrää. Sen vuoksi tarvittaisiin toinen väylä Kokkolantieltä kaupungin keskustaan.

Mieluiten kieltäisin liikenteen kaupungin keskustaan ja tekisin siitä autottoman. Autot voisivat pysäköidä maasillan eteen. Vaikka maan alle, minun puolestani. Sellainen järjestelmä on Münchenin kauniissa barokkikaupungissa. Siellä saattoi viettää kokonaisen päivän vain kuljeksimassa, katsomassa ja puhumassa ihmisten kanssa. Rauhallisesti ja syvään hengittäen.

München sijaitsee Saksan Baijerin osavaltiossa, joka on konservatiivisuudestaan kuuluisa. Siellä halutaankin säilyttää keskusta pakokaasuvapaana alueena.

Edistysmielisessä Vaasassamme ei pakokaasuvapaita alueita haluta sallia.

Se mielessäni keksin toisenkin ratkaisun: maasilta korjattakoon kantavaksi!

Paitsi että tämä on oikea kaupunki, tämä on myös insinöörien ja ekonomien kaupunki. Varmasti löytyy insinöörejä sillanrakentajiksi ja ekonomeja laskemaan kannattavuus.

Minä ehdotan tietullia.

Kun haluan asemalle, liukastelen raiteiden läpi. Ehkä siihen sopisi kävely- ja pyörätie, ihan pieni. Sillä tavalla, että ei yhtäkään puuta kaadeta hengähdyspaikastamme, aseman kauniista puistosta.