Marjatta Ripsaluoma

KAFKAN KYLÄSSÄ

Tätä aluetta kutsutaan joskus Villiksi Pohjolaksi tai Länneksi riippuen siitä onko puhuja Helsingistä vai Savosta. Arto Melleri kutsui tätä Alabamaksi. Tästä alueesta tehdään elokuvia ja kirjoja, koska, kuten Antti Tuuri ilmaisi, sanoi näistä ihmisistä mitä tahansa, se on uskottavaa.

Täällä vallitsee sama kulttuuri kuin muuallakin Suomessa. Se tarkoittaa sitä että urheilukenttään voidaan panna miljoonia, kun taas vanhaa rakennettua ympäristöä ei haluta suojella (lukuunottamatta tietysti kirkkoa, pappilaa tai vanhaa kunnantaloa). Täällä ei osteta taidetta prosenttiperiaatteen mukaan sen enempää kuin muuallakaan Suomessa. Tänne ei erityisesti houkutella pakolaisia tai muita ulkomaalaisia sen paremmin kuin kulttuuriväkeäkään, ei siis ole vastaanottokotia eikä ateljeeasuntoja. Kirjastoa suunniteltiin vuosikymmenet ja aina luottamushenkilöt olivat sitä vastaan.

He ovat todennäköisesti analfabeetteja.

Täällä vallitsee edustuksellinen demokratia, sen poliittisen kulttuurin näkyvin piirre on se, että se ei näy. Niin kuin kaikkialla Suomessa esimerkiksi uutta osayleiskaavaa on metsästettävä kissojen ja koirien kanssa, muuten ei saa ikinä tietää mitä piirustuslaudalla on piirrelty. Ongelma on siis siinä, että pitää ensin tietää että uusia suunnitelmia on olemassa. Eikä sellaista saa tietää ellei sattumalta näe esimerkiksi nuorta arkkitehtityttöä piirtämässä ja valokuvaamassa kotiaan. Ja koska vanhoja rakennuksia ei haluta suojella, ainut tapa säilyttää niitä on omistaa ne.

Täällä on poliittisessa järjestelmässä vain puolueita. Luottamuselimiin valitut puolueiden jäsenet (joita Suomessa on vain pienen pieni vähemmistö) istahtavat tuolilleen vakuuttuneena siitä, että yhteisten asioiden hoito tarkoittaa henkilökohtaista valtaa. Sen vuoksi jäsen ei koskaan jäävää itseään ellei joku toimenpiteen kohde valita. Lainvastainenkin päätös tulee lailliseksi, kun vain kukaan ei valita.

Asiat päätetään jossain muualla kuin näkösällä kokouksissa. Kun muualta tulleita yritetään tappouhkauksin ja hakaristein pelotella tiehensä, luottamushenkilöt ovat sitä mieltä että asia ei missään nimessä kuulu heille. Niin heidän valtakautensa sujuu kivuttomasti vailla huolia ja murheita.

Uudelleen valinnastaan he voivat olla varmoja, koska suurin osa alamaisista ei välitä vähääkään mitä päätöksiä he tekevät tai jättävät tekemättä. Jos joku niistä välittäisikin, hänen on parasta vain huokailla itsekseen, muuten tulee häätö, työttömyys, lisää tappouhkauksia ja konkurssi.

Tällaisen kunnan nimellä ei ole väliä. Se sijaitsee jossain Kafkan Linnan alusmailla.

Jossakin mietittiin kovasti miksi ei luottamushenkilöiksi saada tuoreita ja terveitä voimia. Luultavasti nämä voimat ovat jo nähneet tarpeeksi poliittista kulttuuria tietääkseen, että järjestelmä on jo sisältä mätä.