Marjatta Ripsaluoma

PSYKOANALYYSIA VAKUUTUSYHTIÖLLE

Olen ollut tekemässä työtä mökillä. Valtavien haapatukkipölkkyjen rahtaaminen juurakoiden yli saunan taakse puuvaraston viereen on kyllä käynyt työstä. Sitten pölkyt on vielä täytynyt halkoa. Metsässä olevat pinot eivät ole näyttäneet pienentyvän, sen sijaan saunantakaisia pinoja ei saa enää sopimaan minnekään. Majavat tekivät alkuperäisen työn: kaatoivat pirulaiset 15 tukkipuuta syksyn ja talven aikana.

Tiedättehän Murphyn lain? Että jos joku voi mennä pieleen niin se menee? Laki tuntuu toimivan lumivyörynomaisesti. Ensin kaasuhella otti ja räjähti silmille - vika oli hellassa eikä minussa. Ellen olisi älynnyt avata ovea ja ikkunoita vähäisen kaasunhajun vuoksi, en istuisi tässä kirjoittamassa tätä valitusvirttä. Samoin majavilta olisi mennyt metsä savuna ilmaan.

Olin hakemassa kirkolta korjattua hellaa, kun tapahtui seuraava katastrofi. Oli kuuma päivä ja näin suoraan edessä hieman varjossa olevan parkkipaikan. Sitä kohti siis. Samalla alkoi tankinkokoinen auto kääntyä vauhdilla suoraan autoni kylkeen - PAM. Sisältä nousi hyvinvoivan näköinen keski-ikäinen helsinkiläismies, joka taputteli kukkaroaan ja pyysi saada sopia asian heti.

Eihän sillä tietenkään ollut tarpeeksi rahaa mukana. Siis vakuutusyhtiölle ilmoitus. Ajattelin että pääsin sentään säikähdyksellä, ei tarvitsisi viettää kauniita hellepäiviä kipsissä.

Auton ohjaus toimi kummallisesti ja renkaan tietämiltä kuului kolinaa ja vinkumista. Tähän on väliin sanottava, että työttömänä en ole viime aikoina voinut taputella kukkaroani ja sen vuoksi pidän autosta erittäin hyvää huolta: se ei saa koskaan kolista ja vinkua, koska minulla ei ole varaa uuteen.

Tuli sitten vakuutusyhtiön autotarkastaja, insinööri tietysti. Se ilmoitti suoraan, että kolina ja vinkuna johtuu kulumisesta, ei kolarista. Pyörää, akseleita, niveleitä tai muita se ei tietenkään katsonut. Sille onnistuu, insinöörismiehelle, vikojen selvittäminen jollakin viidennellä aistilla.

Vakuutustarkastajalle piti sitten soittaa vielä perään, kun en ollut tyytyväinen outoon tuomioon. Herra vakuutustarkastaja narisi kuivasti heti, että autoasiat on ajateltava järjellä eikä tunteella. Hänen mielestään kuulin siis kolinaa jollain tunnekorvalla? Ei, kyse ei suinkaan ollut siitä, vaan siitä että hänen mielestään asiakas voi väittää mitä tahansa. Minä sanoin, että kyllä se on hän joka väittää, koska ei ole edes tutkinut autoa. Siihen tarkastaja totesi että viime viikolla yhtiö korvasi miljoonan markan nosturin. Että oikeudenmukaisuutta on.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä että saadakseni korvauksen päälleajaneen auton yhtiöltä minun pitäisi olla yksityisyrittäjä ja omistaa nostureita. Kuluttajaneuvonta ei osannut sanoa muuta kuin pyytää uusintatarkastusta - samalta konttorilta - ja jos asiat eivät muuttuisi, pitäisi yhtiö vetää oikeuteen. Että siitä siis vain taistelemaan vakuutusyhtiön lakimiespatteristoa vastaan.

Yhtiö vaatii minua todistamaan, että auto oli kunnossa ennen kolaria. Ihmettelen vain miten pystyn varautumaan sellaisilla todistuksilla, kun en tiedä koska rikkaat keski-ikäiset helsinkiläismiehet päättävät ajaa päälleni.

Tulin ajatelleeksi edellisviikolla lukemaani psykoanalyytikko Melanie Kleinin kirjoittamaa kirjaa Kateus ja kiitollisuus. Siinä puhutaan aivan pienten lasten ensimmäisistä kateuden ja kiitollisuuden kokemuksista ja esitetään myös millaisesta kompleksisesta vihan ja kateuden ilmapiiristä kehittyy fallinen persoonallisuus, sellainen, joka kompensoi varhaisia turhautumiaan vallanhimolla ja toisten alistamisella.

Valitettavasti useimmat vallan epäinhimillistämät tapaukset ovat miehiä. Heitä kutsutaan shovinisteiksi. He ovat lohkoneet varhaisimmat kokemuksensa pois persoonallisuudestaan ja kiinnittävät sen jälkeen huomiota vain miehisiin symboleihin, kuten nostureihin. Naiset, köyhät, työttömät ja vanhukset jäävät heidän jalkojensa alle. Vakuutustarkastajat ovat invalideja eivätkä kykene toipumaan ennen kuin pitkän analyysin jälkeen.

Minulla olisi siis asiaa yhtiölle. Yhtiön persoonallisuudessa on jotain pahasti vialla. Se pitäisi hoitaa.