Marjatta Ripsaluoma

ÄIDIN KIELEN OPETUKSESTA

Leo Suomela esitti, että sanataide poistettaisiin koulujen äidinkielen opetuksesta. Sillä tavoin päästään kirjoittamaan asia-aineita. On myös ehdotettu että ylioppilastutkinnosta äidinkielen osuus poistettaisiin kokonaan, sen sijaan oppilaat joutuisivat kirjoittamaan reaalin. Eli asia-aineita.

Kieli on kotimaa. Me kaikki asumme siinä. Mutta kielen taju ei totisesti synny kielioppia pänttäämällä. Kyllä siihen tarvitaan hyvien kirjojen lukemista ja kirjoittamista. Hyvän puhetaidon oppimisessakaan ei ole mitään vikaa. Näyttämöilmaisu olisi hyvä lisä kehitettäessä kasuavan kansan äidin kieltä.

Äidinkielenopettajat ovat kautta Suomen olleet huolestuneita siitä, että pojat eivät lue. Pojat eivät myöskään kirjoita. No, pojat kyllä lukevat, mutta vähän: sarjakuvia ja tekniikan maailmaa ja mikrobittiä. Pojat osaavat lukea ne pari pakollista lausetta, jotka välkkyvän internetin ruudulla näkyvät.

Tytöt sen sijaan lukevat kirjoja, kirjoittavat kirjeitä - sähköpostissakin. Tytöt oppivat kirjoittamaan sekä asiaa että asian viertä. On olemassa tyttöjä ja poikiakin, jotka kirjoittavat edelleen vanhoja kunnon vapaa-aineita.

Suomela on sitä mieltä että sanataidetta ei pidä tuputtaa joka paikkaan. Mielestäni sanataiteen asema on heikoin taiteen peruskoulutuksessa. Juuri ilmestynyt kirjallisuustoimikunnan mietintö kertoo kyllä puolestaan kaikki tarvittavat tilastot aiheesta. Viesti on yksinkertainen: sanataidetta ei opeteta juuri missään eikä kenellekään.

Olin juuri ollut Jyväskylässä seminaarissa jonka otsikko oli puhutteleva: Sitä ei voi opettaa. Seminaarissa puhuttiin luovan kirjoittamisen opettamisesta ja oppimisesta.

Seminaariväki - satoja kirjallisuuden ja kirjoittamisen opettajia ja opiskelijoita - oli täsmälleen päinvastaista mieltä kuin Suomela. Se että musiikki ja kuvataiteet ovat jo valinnaisia koulussa on aiheuttanut monia ongelmia. Muun muassa päteviä opettajia ei enää tuntien vähyyden vuoksi voi palkata. Että otettaisiin siis vielä yksi valinnainen hanttiaine lisää, sanataide?

Seminaarissa viesti oli tämä: sanataiteen opetus, niin koulussa, opistoissa kuin yliopistoissakin lisäisi ihmisten yleissivistystä, kasvattaisi herkkyyttä ymmärtämään monenlaisia kieliä ja niitä puhuvia ihmisiä. Sanalla sanoen laajentaisi maailmankuvaa.

Mutta on tietysti mahdollista, että äidin kieli on eri asia kuin isän. Miten muuten on mahdollista, että yhtä useammat pojat eivät lue eivätkä kirjoita?