MAALLIKON MUSIIKKIMATKA

Täältä talven keskeltä ei tule helposti lähdetyksi, ei ainakaan kauaksi. Mutta jo vuosia oli mieleni tehnyt jälleen käydä Kaustisen kamarimusiikkipäivillä. Muistan vieläkin, kuinka ensimmäistä kertaa siellä käsitin, mitä on impressionismi musiikissa, kun Izumi Tateno soitti flyygelillä Debussyn impressioita. Vaikka minulla kuinka on CD-soitin ja hyvät stereot kotona, ei musiikki lähde niillä muotoutumaan sinne tänne liikkuvina patsaina. Ei riitä tila, äänistä häviää sointuja.

Minunlaiselleni ihmiselle, jolla ei ole kuin yksi huonosti kuuleva korva, mikä tahansa elävä musiikki on elämys. Ainut kuuleva korva resonoi äänimassat kallon pohjalle ja vaikutus on varmasti samankaltainen kuin syvänmerensukellus: ilmakehien paino ympärillä.

Nyt lähdin kamarimusiikkiviikon viimeiseen konserttiin Kaustisen kirkkoon. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri oli äänessä, johtajana Juha Kangas ja solistina Stradivariusta soittava nuori Pekka Kuusisto, Sibelius-viulukilpailun voittaja. Luvassa oli uutta musiikkia, mutta myös vanhempaa, Mozartia, joka jäi iloksi soimaan päähän matkalla kotiin.

Olen tyytyväinen siitä, että olen täysin maallikko musiikin suhteen. Minun ei tarvitse välittää siitä, mitä esimerkiksi kriitikot ovat sanoneet säveltäjistä. Voin toimia pelkkänä reseptorina ja jättää jälkikaiut soimaan. Niitä riittää päiviksi vielä.

Ohjelmassa oli yksi pitkäsoitto, Peteris Vasksin Musica adventus, jonka säveltäjä oli sovittanut jousikvartetosta jousiorkesterille. Vasks teki sovituksen Juha Kankaan 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Ensimmäiset osat, Moderato ja Allegro energico olivat huolestuttavia, Vasks toisti yksinkertaisia teemoja, rytyytti orkesteria eestaas. Ilmeisesti halusin, että musiikista kehittyy tarina.

Silloin minun oli pakko sanoa itselleni, että olen konservatiivi enkä jaksa käsittää nopeita energiapurkauksia, en hyväksyä niitä muuksi kuin johdannoksi. Olin siis onnellinen, kun musiikki jatkui ja jatkui, laajeni laajenemistaan. Johdanto pilkisti esiin aina välillä, mutta ei yhtään asiaankuulumattomasti. Hieno teos. Ja orkesteri soi kuin suunnattoman iso eläin. Mutta edes linnut eivät osaa soida niin kuin jouset.

20-vuotias Pekka Kuusisto luritti lopuksi Mozartia, orkesteri säesti, toisti teemoja ja ilakoi. Mozart on selvästi lainannut kansanmusiikkia ja lauluja tähän sävellykseen. Säveltäjillä on oikeus lainata, eivät ne plagioi.

Keski-Pohjanmaan teitä liukastellessa yritin muistaa, miten Eeva-Liisa Mannerin Mozart -runo meni, se jossa on lopussa zart zart. Täällä kotona minulla on se kirja, Tämä matka. Mozart on Kontrapunkti-runon viimeisessä osassa:

                                zart zart

Marjatta Ripsaluoma