Marjatta Ripsaluoma

FUTUROLOGI JA SEMIOOTIKKO NOSFERATUN JÄLJILLÄ

Pentti Malaska on Rooman klubin jäsen, Helsingin yliopiston professori ja futurologi, Henri Broms puolestaan on semiotiikan dosentti Vaasan yliopistossa ja Islamin ja persiankielen tuntija. En tiedä miten nämä kaksi oppinutta aloittivat kirjan kirjoittamisen, mutta kuvittelen ajatuksen lähteneen siitä että Bosnian sota loppui ja tuli aika katsoa, miten paha oli hävitys.

Nosferatun maa on kirjan nimi. Nosferatu on myyttinen paha, vampyyri ja onneton ihminen, josta Murnau teki mykkäleffan vuonna 1922. Kirjan kannessa on riikinkukon pyrstösulkia, mikä viittaa muinaiseen Persiaan, shaahin riikinkukkoistuimeen. Romaanina kirja onkin aika simppeli hyvän ja pahan välisine taisteluineen rakkauskertomuksineen kaikkineen. Mutta kirjan julkaisemisen clou ei olekaan siinä.

Jostakin syystä hyvät tiedemiehemme eivät ole halunneet tehdä tieteellistä opusta Islamin käsikirjoitusten metsästyksestä, löytymisestä ja tutkimisesta, vaan he ovat halunneet käyttää fiktiota kertomisen muotona. Fiktiolla on etunsa, mutta tässä tapauksessa myös haittansa.

Fiktion varjolla voi sanoa paljon enemmän kuin mitä tiedeyhteisö sallii "oikeissa" julkaisuissa. Fiktiossa voidaan lähteä mitä hurjimpien hypoteesien kehittelyyn. Näin on täysin mahdollista myös päätyä aivan oikeisiin lopputuloksiin. Mutta jos keinot ovat väärät (niin kuin oikean tieteen paradigmataistelussa ne saattavat häviämisen uhatessa olla), niin tulokset jäävät harvojen ihmisten huviksi. Tässä tapauksessa "väärät keinot" tarkoittaa tyylin ja kielen horjuvuutta. Sen lisäksi Broms ja Malaska valitsivat pienen Arator-kustantamon, jolloin tieto romaanista leviää suhteellisen hitaasti.

Euro-Islamia runouden voimin

Ehkä Otavan tai WSOY:n kustantamana kirja olisi herättänyt sensaation. Jotkut tiedemiestoverit olisivat saattaneet romaanimuodosta huolimatta ruveta uumoilemaan, että Broms ja Malaska todella olivat aivan uusien käsikirjoituslöytöjen jäljillä. Uudet käsikirjoitukset asettaisivat koko Islamin kulttuurin uuteen valoon, saattaisivat jopa synnyttää eräänlaisen euro-Islamin entisen euro-kommunismin tapaan, jolloin kaikenkaltainen fundamentalismi, fatwojen jakelu ja Pyhä Sota-liikkeet jäisivät luonnollisesti syrjään, koska niitä ei enää tarvittaisi.

Islam voittaisi rauhanomaisesti kulttuurin keinoin. Bosniasta lähtisi sodan raunioista aivan uudenlainen runous, jollaista ei ole ennen kuultu. Ja islamilainen kulttuuri ei olisikaan enää keskiaikaista, vaan astuisi aivan luontevasti 2000-luvulle yhtä jalkaa kristittyjen naapureidensa kanssa.

Malaskan ja Bromsin kirjassa on  pätevä juonenkehittely, henkilöt ovat eläviä ja selvästi piirrettyjä - vaikka päähenkilö onkin hyvin kaunis nainen ja hänen kanssatoverinsa komea ja rohkea mies, vähän naistenlehtien lukemistojen malliin. Jihad, Pyhä Sota-järjestö, on aivan yhtä irrationaalinen kuin sen voi uskoa olevan lehtien uutisista. Jotakin kuitenkin puuttuu. Juoni ei kehity oikeaksi jännitysromaaniksi, mitä alun murha edellyttäisi. Loppu jää auki eikä nouse kliimaksiin. En tarkoita tässä väittää, että juuri niin kirjojen tulisi aina kulkea, vaan että juuri tämän tarinan suhteen terävämpi juonen kehittely olisi tehnyt romaanista vetävämmän, luettavamman.

Takakannessa Bromsin mainitaan tätä ennen julkaisseen runokäännöksiä persiankielestä, mutta on hän julkaissut myös aivan oman romaanin nimeltä Paikan henki, vuonna 1993. Luin Paikan hengen ensin ja Nosferatun maan sitten. Löysin kyllä kirjoista saman kirjoitustyylin ja samantyyppiset asioiden ja tilanteiden kehittelyt. Paikan henki on näistä kahdesta semioottisempi, siinä henkilöt kirjoittavat pitkiä kirjeitä ja käyvät kilometrin pituisia keskusteluja, jotka tosin ovat kiinnostavia - ehkä vain hiukan kuivia. Yhteistä näille romaaneille on vaaran kuvaus, aivan oikean poliittisen väkivallan vaaran. Nosferatun maassa (joka ei kenties ole paikka vaan mielentila) asialla ovat sekä gangsterit että Jihad, Paikan hengessä taas vaara vaanii Neuvosto-Eestin viimeisinä aikoina järjestelmän luhistuessa ja pyssyjen paukkuessa Bakun öljykaupungissa.

Poliittisissa tapahtumissa on aina kyse vallasta, eikä se ole kaukana myöskään tiedemiesmaailmassa, jossa mittaillaan julkaisuja ja suhteita. On hyvä että ajan hengestä kirjoitetaan. Broms ja Malaska haluavat muistuttaa ihmisille, että tietyistä merkeistä on mahdollista arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sen vuoksi tarvitaan valppautta ja ajattelukykyä.

Henri Broms-Pentti Malaska: Nosferatun maa. Arator 1996. 221 s.