|
Omakuva Marjatta Ripsaluoma Elämää ja kirjoituksia
|
|
|
Kirjat
RAKKAUS JA KUOLEMA Marjatta Ripsaluoma Keski-ikään tihentyy ihmisen elämässä monta asiaa. Perheessä lapset kasvavat ja lähtevät pois kotoa. Aviopuolisosta tulee entistä tärkeämpi. Omat vanhemmat sairastuvat ja kuolevat. Usein tulee vastaan myös kuolemanvaara omalla kohdalla, tauti joka vielä vuosikymmen, pari sitten olisi ollut kuolemaksi. Monilla ihmisillä tässä vaiheessa tärkeintä on työ. Kirjailijat, taiteilijat, työttömät ja eläkeläiset elävät sellaisessa marginaalissa, jossa työn tekeminenkään ei poista ahdinkoa - se lisää tuskaa ja tuo ulosottomiehen ahdistelemaan oven taakse. Mutta ahdingostakin voi kirjoittaa. Sellaisen kirjan on kirjoittanut Jussi Kylätasku, kirjailija, joka on kenties tunnetuin näytelmästään Runar ja Kyllikki. Kylätaskun edellinen romaani "Killeri tulee" on vuodelta 1996. Kirjan nimi on "Jalmarin toinen tuleminen". Jalmari on Kylätaskun alter hero (se toinen sankari), nimikin on Pussitalo. Ja läpi kirjan kerrotaan teoksista jotka Kylätasku on kirjoittanut. Jalmari ja Jussi sekoitetaan toisiinsa vähän väliä. Kirjaa on luettava tottakai kuin fiktiota vaikka se selvästi kulkee faktan puolella ajoittain. "Jalmarin toinen tuleminen" on kirjoitettu muistelmateoksen muotoon. Kirjoittajahan olisi saattanut kuollakin. Kirjassa käsketään kuitenkin olla sotkematta toisiinsa Jussi Kylätaskun vaimoa Liisa Voimaa ja Pussitalon Jalmarin Klaaraa. Tätä käskyä kai on noudattaminen. Kylätasku ei ole vielä toivoton syöpäläinen, eli ennuste on kuitenkin hyvä. Jalmari on äidin poika. Äidin olo alkaa olla heiveröinen. Äiti on tärkeä myös silviisii että hän on rajantakaisesta Karjalasta. Kirjan maisemat ovat Tampereelta, lapsuudesta ja nuoruudesta, ja Provostasta eli Porvoosta. Kirjan nimisivulle on kirjoitettu nimen alle "romaani", mutta ihmiset älkööt ottako kirjaa käteensä kuin jotakin Tuntematonta sotilasta. On tässäkin alku ja loppu, mutta keskellä loikitaan sinne tänne sen mukaan minne sytostaattien hurjistuttama muisti ja mielikuvitus heittävät. Tässä on keskellä kirjaa jopa pitkä pätkä Tuntematonta, se kohtaus jossa sotilaat päivittelevät, että kaloreja muka on tarpeeksi vaikka vatsa kurnii. Kirjoittaminen on rankkaa työtä. Minusta on hyvä että se kerrotaan tässä myös. Takaliepeessä on kuva palmurannasta, jonne Jalmari Klaaransa kanssa menee jos elää saa. Etusivulla on taas mustanpuhuva kuva ohdakkeista, jotka sopivat kuvaamaan imusolmukesyöpää. Keski-ikäinen mies on sillä tavalla hyvä tapaus, että sen tuntee jo. Se ei ole semmoinen joka ryntää pitkin maailmaa etsimässä sitä ja tätä ja kokee hirveätä elämäntuskaa vain sen vuoksi että tunne on uusi. Keski-ikäinen mies on menossa sinne minne haluaa. Esteitä tulee tielle nyt enemmän kuin nuorena, varsinkin väsymys. Keski-ikäinen mies saattaa kyynistyä, katkeroituakin, muistella kärsimäänsä pahaa. Mutta kumppaniaan kohti se kurottuu kaikesta huolimatta. Sen rakkaus on selvärajainen, siitä tietää että se on luotettava vaikka sen tapaisi pikkugimman kanssa kylvyssä. Semmoisilla detaljeilla ei ole enää merkitystä, kuolema kun istuu sen olkapäillä. Nimisivun jälkeen Kylätasku siteeraa André Bretonia: "Kuolema ei yllätä minua kynä kädessä". Jussi Kylätasku: Jalmarin toinen tuleminen. WSOY 2000. 296 s. |