Kirjat

TAVALLISEN NAISEN TARINA

Marjatta Ripsaluoma

En ole koskaan lukenut historiallisia romaaneja. Ellei sellaisiksi lasketa Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläistä tai Turms Kuolematonta. Niistä isä sanoi että ne ovat vertauskuvia ja tarkoittavat ihmiskohtaloita Toisen maailmansodan aikaan.

Oli uskottava koska isä oli historianopettaja ja latinisti.

Luin juuri Raija Paanasen Maria Maattoman elämät. Maria Maaton kuulostaa tutulta nimeltä. Ennenkuin lähden etsimään Grimbergin Kansojen historiasta tuota nimeä, täytyy kertoa aivan lyhyesti aika.

Se on osapuilleen 1680-luku. Maria olisi syntynyt ehkä 1610-20-luvulla. Lapsuuden ajan hän joka tapauksessa joutui väistelemään 30-vuotisen sodan eri rintamia, orpona, joka henkensä pitimiksi lyöttäytyi silmänkääntäjien ja ilveilijöiden matkaan. Keropäiden ja niiden toisten sota raivosi Englannissa. Ranskassa hugenotit metelöivät.

Mutta kauppa kukoisti. Harvalukuinen kauppiaskunta aateliston lisäksi voi hyvin. Muiden kansanosien, enemmistön, parissa taudit raivosivat, ihmisiä tapettiin tuon tuostakin noin vain, leipäpalasta vaikka. Lapset eivät saaneet kasvaa rauhassa, käydä koulua tai ylipäänsä olla lapsia.

Niinhän asianlaita on nykyäänkin suurimmassa osassa maailmaa. YK voi julistaa että lasten tekemä työ on kiellettyä, mutta samalla se sitten kieltää lapsia ja hänen perhettään syömästä.

Grimberg ei tiennyt Maria Maattomasta mitään. Kunnioitettavan paljon Marioita oli kuitenkin listattu, Maria Navarralainenkin mainittiin, kirjailija. Tässä kirjassa Maria Maaton lukee kaimansa kirjoja.

Mutta historia onkin tarinoita. Naisen historiaa ei juuri ole kirjoitettu. Sen vuoksi sitä kirjoitettaessa on lähdettävä fiktiivisistä ihmisistä.

Maria Maattoman toinen nimi on Mad Madonna. Marian mies sulki vaimonsa Bedlamin hirvittävään mielisairaalaan sen vuoksi, että Maria ei halunnut osallistua seuraelämään, vaan halusi opiskella ja lukea. Pahinta tietysti oli että Maria oli kaiken lisäksi äiti.

En aio kertoa kirjan tarinaa, se on tarkoitettu itsekunkin luettavaksi.

Jos ajattelee Suurta Kertomusta niin se on tietysti naisen emansipaatio. Se on ollut Euroopassa hidas tie, eikä sitä ole vielä kuljettu loppuun.

Kirja on kirjoitettu kirjeiden muotoon. Kirjailija on mielestäni erittäin hyvin onnistunut säilyttämään jännitteen kirjeiden välillä ja kuljettaa juonta niin, että lukeminen on palkitsevaa: aiheesta toiseen siirrytään kiehtovien mutkien kautta.

Kirjaa syytettiin muistaakseni liiasta täydellisyydestä, jonka arveltiin johtuvan siitä, että Paananen on Oriveden Opiston kirjoittajakoulun opettaja. Että kirja kävisi esimerkkitapauksesta vaikkapa opiskelijoille.

Minusta Maria Maattoman elämät - joita oli kaikkiaan noin kolme - on korkeatasoinen romaani, josta lukija löytää helposti haluamansa eri tasot. Toisarvoista kai on se mitä kirjailija on elääkseen tehnyt, tärkeintä on itse teos. Ehkä joitakin arvostelijoita häiritsi kirjan lopussa oleva kirjallisuusluettelo. Sellainen antaa kuitenkin osviitan lukijoille mistä lähteä hakemaan lisää tietoa 1600-luvun myllerryksistä.

Ilman historiaa ei ole nykyisyyttä, ilman sen ymmärtämystä ei ole tulevaisuutta.

Raija Paananen: Maria Maattoman elämät. WSOY 1999, 418 s.