Kirjat

EUROOPPALAINEN MYRSKYYN SILMÄSSÄ

Marjatta Ripsaluoma

Marcel Reich-Ranicki ilmoitti taannoin että ei enää jaksa jatkaa Kirjallisen kvartetin toimittamista televisiossa, koska huonojen kirjojen lukeminen väsyttää. Muistelmakirjassaan Eurooppalainen hän vielä kertoo innostuneesti TV-ohjelmastaan.

Reich-Ranicki on tietenkin kirjallisuusarvostelija. Mutta myös, kuten hän Günther Grassin udellessa sanoi: "Olen puoliksi puolalainen, puoliksi saksalainen ja kokonaan juutalainen.". Juutalaisuus oli menneenä vuosisatana kohtalonkysymys kaikille Euroopan juutalaisille. Se oli sitä erityisesti älymystölle.

Myrskyn silmässä olivat Saksan ja Puolan juutalaiset. Kaikkiaan polttouuneissa hävisi savuna ilmaan 6 miljoonaa juutalaista. Saksalaisille kysymys on edelleen vaikea. Eräs koskettavimmista kohtauksista kirjassa on haastattelu, jonka Reich-Ranicki antoi Züd Deutsche Rundfunkiin. Haastattelija oli selviytymistarinan lopussa kyynelet silmissä. Hän oli Ulrike Meinhof.

Reich-Ranicki pohtii kohtauksesta kertoessaan jälkeenpäin miettineensä, että jos saksalaiset olisivat ajoissa kyenneet käymään läpi traumaattisen Kolmannen valtakunnan ajanjakson, ei sodan jälkeen syntyneistä lapsista ehkä olisi tullut terroristeja. Kirjailija-kriitikko kykenee toteamaan asioita jo tyynesti. Hän oli sodan syttyessä jo ylioppilas.

Reich-Ranicki joutuu kuitenkin myös sanomaan että Meinhof oli ainut, joka uskalsi kysyä asioita suoraan. Ikätoverit, entiset koulutoveritkaan, eivät siihen pystyneet. Luokkakokouksen toverit vaihtoivat aihetta nopeasti, kun tuli kyse juutalaisoppilaiden kohtalosta.

Ainoastaan kirjan alkuosa - tosin tärkeä - kertoo juutalaisten tuhoamisesta Kolmannen valtakunnan aikana.

Kirjan läpi kulkee ajatus eurooppalaisesta kulttuurista ja eritoten saksalaisesta kirjallisuudesta. Reich-Ranicki on paitsi kirjoittanut kirjailijoista, on myös tuntenut kirjailijoita. Itseoppineen kirjallisuuskriitikon halu oppia uutta on ollut pohjaton, koska hän ei fasismin ja sodan vuoksi päässyt yliopistoon.

Reich-Ranickin ura sosialistisen Puolan kirjallisuuskriitikosta (ja hän kirjoitti saksalaisesta kirjallisuudesta jo 50-luvun alussa) Saksan Die Zeitin kokopäiväisen kriitikon aseman kautta Frankfurter Allgemeinen kirjallisuusosaston johtajaksi on merkittävimpiä kulttuurivaikuttajan uria Euroopassa. Hän on Saksan Pekka Tarkka, mutta lukijakunta kohoaa moneen kymmeneen miljoonaan.

Aivan samoin kuin Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikot hämmästelevät väitteitä valta-asemastaan, niin myös Reich-Ranicki. Hän ponnistautui porvarillisen älymystön lähtökohdista sodan katastrofin jälkeen kannustamaan uuden polven lukijoita.

Reich-Ranicki edustaa selvästi valistusaatetta. Hänen mielestään kriitikko on lukijoiden kannustaja ja ohjaaja - ei kirjailijoiden. Hän ei askartele pienten kysymysten kanssa, ei harrasta pikkunokkeluuksia, jotka ovat suosiossa kaikkialla näinä kaupallisuuden aikoina, vaan kirjoittaa mahdollisimman laajoja kirjallisuus- ja kulttuurihistoriallisia kaaria.

Kirjan tärkein anti elämäkerran ohella on Saksan kirjallisuuden lyhyt historia. Rakkaus ja henkiinjääminen natsivainoista ovat tärkeitä, mutta ilman kirjoja Reich-Ranicki ei sittenkään varmaan olisi elossa.

Kirjan on suomentanut Suomen arvostelijain liiton aktiivinen puheenjohtaja Otto Lappalainen. Suomennos tuntuu pätevältä. Kielikorvaani särähti kyllä, että hän käytti toistuvasti intellektuellista puhekielen muotoa "älykkö", joka on käsittääkseni haukkumasana.