Omakuva

Marjatta Ripsaluoma

Elämää ja kirjoituksia

 

 

Kirjat

OIKEAN ELÄMÄN MALLI

Marjatta Ripsaluoma

Rehellisessä elämässä pitää olla realisti. Rehellisyys tarkoittaa sitä, että on silloin tällöin sukellettava syvälle: jos kimppuun hyökätään, syvyydestä löytyy ratkaisu ahdistukseen. Luolat ovat alitajunnan symboleita. Mutta ne ovat myös tosia. Pinnalla elävät ihmiset eivät tiedä niiden olemassaolosta.

 

Maarit Verronen on kirjoittanut suuren ohuen kirjan. Hän on kyennyt kirjoittamaan 141 sivuun kokonaisen elämän. Tämä elämä ei kyllä ole vanhuksen elämä. Sen sijaan Luolavuodet on kuvaus rohkeudesta ja elämänhalusta. Se on kirja pyrkimyksestä katsoa todellisuutta silmiin, väistämättä.

Luolavuoden on tarina harrastajapaleontologista, joka törmää kivikautiseen luolaan. Samalla hän törmää itseensä, sekä DNA-perimänsä että henkilöhistoriansa kautta. Löydöstä seuraa väistämätön yhteentörmäys myös suvaitsemattoman, pienen maalaispaikkakunnan kanssa. Pinnalla elävät eivät ole koskaan voineet hyväksyä, että joku löytää arkipäivän alta toisen todellisuuden.

Tottakai Luolavuodet on myös tarina erilaisuudesta. Sen hyväksyminen kestää kauan. Erilaiseksi saatetaan syntyä, perhe voi sellaiseksi kasvattaa, ympäristö voi osoittaa sormella. Kaikki tavat tunnetaan ja tiedetään. Ihmisyhteisön jokapäiväinen julmuus erilaisia kohtaan on yhtä pohjaton kuin luolat, joihin tämän kirjan päähenkilö laskeutuu päivästä toiseen, vuosien ajan.

En muista oliko Verrosen kirja Finlandia-ehdokkaana, vai ei. Se olisi taatusti ansainnut sen. Toisaalta ei ole merkitystä sillä, kilpaileeko joku kirja palkinnosta. Hyviä kirjoja ei voi asettaa paremmuusjärjestykseen. Olen lukenut nyt kolme hyvin korkeatasoista kirjaa, Leena Krohnin Pereat Mundus, Pirkko Saision Pienin yhteinen jaettava ja nyt tämä Luolavuodet.

Leena Krohn on kieltäytynyt rupeamasta Finlandia-ehdokkaaksi. Hänen mielestään kirjojen kilpailuttaminen on absurdia.

Kirjahan syntyy lopullisesti lukijan päässä. Siksi toivon että mahdollisimman moni pinnalla-asuja lukee Luolavuodet. Jos Verronen onnistuu kirjallaan satuttamaan, muuttamaan edes pienen hitusen lukijan asennetta poikkeavia, luovia ihmisiä kohtaan, kirja on tehnyt tehtävänsä.

Maarit Verronen: Luolavuodet. Kirjayhtymä 1998. 141 s.