Omakuva

Marjatta Ripsaluoma

Elämää ja kirjoituksia

 

 

Kirjat

KASVIHUONEILMIÖSTÄ VENUS-ILMIÖÖN?

Risto Isomäki on tiedetoimittaja ja tieteiskirjailija. Sellaiset ammatit ruokkivat toisiaan positiivisesti. Tieto auttaa fiktion kirjoittamisessa ja mielikuvitus vie intuitiivisesti tiedon lähteille.

Isomäen viimeisin kirja, Herääminen, on monipolvinen ja karu kertomus siitä, mitä tapahtuu kun kasvihuoneilmiö pääsee karkuun. Kirjan loppuun Isomäki on kirjannut maailmanloppu-skenaarion faktoja.

Metaaniklatraatit ovat olemassa. Isomäki kertoi YLEn Ykkösen Kirjojen jatulintarha -ohjelmassa, että viime vuonna venäläiset sanoivat nähneensä kokonaisia metaanikuplarihmoja Ohotanmerellä. Metaaniklatraatit ovat jäähän sitoutunutta kaasua, joka irtoaa kun ilmasto lämpenee.

Metaania on merenmutaan ja ikiroutaan sitoutuneena niin paljon, että sen irtoaminen ilmakehään tekee kasvihuoneilmiön aivan auttamattoman varmaksi jutuksi sen lisäksi että se muiden kasvihuonekaasujen kanssa kiihdyttää sitä. Ilmiötä ei saa silloin enää pysäytetyksi.

Maailman ehkä kuuluisin fyysikko Stephen Hawking (joka istuu rullatuolissa ja kommunikoi tietokoneen välityksellä) on ennustanut, että maapallosta tulee Venuksen kaltainen kuollut planeetta, ellei ihmiskunta päätä lopettaa kasvihuonekaasujen päästöjä.

Nyt ilmeisesti siihen vielä olisi aikaa.

Suomalainen tieteiskirjallisuus

on laajentunut, saanut oman kirjallisuuspalkintonsa ja lisää lukijakuntaa tasaisesti viimeisen kymmenen vuoden ajan. Eräs syy varmasti on vuosituhannen vaihtuminen. Arthur C. Clarke'n 2001 on kuuluisa myös Stanley Kubrickin elokuvana.

Ilmastontutkijat tekevät tiiviisti yhteistyötä ekologien, biologien ja geologien kanssa, muun muassa. Tärkeätä olisi, että myös politiikantutkijat huomaavat ekologisten kysymysten poliittisuuden. Heräämisessä EU:n politiikkaan kyllästynyt Venäjä aloittaa massiivisen saastuttamisen saadakseen aikaan Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan pikkujääkauden ja siten Euroopan taloudellisen ylivallan pois pelistä. Näin käy joskus tämän uuden vuosituhannen alkuvuosikymmeninä. Jääkautta seuraa entistä nopeampi lämpiäminen, ja Venäjä katuu menneitä päätöksiään.

Herääminen on kirjoitettu niin, että kirjan henkilöiden kautta tulee kerrotuksi maailman tilanne. Väistämättä henkilöt ideoiden ja ideologioiden edustajina ovat vähän yksiulotteisia. On sympaattisia tiedemiehiä, rehellisiä toimittajia ja viattomia ufologeja, jotka tahtovat maapallon säilymistä ja muutosta elintapoihin, mutta pahat voimat, kuten poliitikot ja virkamiehet, vastustavat elämän jatkumista.

Aivan tavallisia ihmisiä ei juuri näy. Heidän osuutensa poliittiseen kulttuuriin on kuitenkin ratkaisevan tärkeä: aikooko suuri enemmistö jatkaa passiivisena kuluttajana vai herääkö se toimimaan tulevaisuuden hyväksi.

Tämä on viihdekirjallisuutta. Mutta samoin kuin dekkareihin, myös tieteiskirjallisuuteen on ilmestynyt vakava pohjavire: yhteiskunnallisia ja ekologisia asioita uskalletaan jo ottaa teksteihin mukaan.

Onneksi Isomäki osaa kirjoittaa. Kieli ei tipahda tapahtumien vauhdista, niin kuin usein käy suomeksi käännetyissä dekkareissa. Positiivista on myös se että naiset ovat miesten rinnalla yhtä lailla sankareita. Yhtään naisroistoa tai juonittelevaa johtajaa ei tosin näy.

Marjatta Ripsaluoma

Risto Isomäki: Herääminen. Tammi 2000. 287 s. ISBN 951-31-1776-6