Kirjat

RAKKAUDEN AJAT

Kirjan nimi on kylläkin Eroksen aika. Mutta sen luettuani olisin valmis muuttamaan nimen Rakkauden ajoiksi. Eros on ongelmallinen jumala ainoana epiteettinä, koska olemassa ovat myös Afrodite, Neitsyt Maria ja Magdalan Maria, joka on Jeesuksen toinen puoli. Rakkaudesta puhuminen pitäisi joidenkin mielestä jättää pastorien houreeksi, niin kuin kehoitetaan laulussa "Kenen joukoissa seisot?". Hourivatpa pastorit tai eivät, rakkauden ilmenemismuodoista Raamatulla on ollut myös sanomista. Tässä kirjan kirjoittajien lyhyt alustus aiheesta:

Kristinusko hylkää ajatuksen kollektiivisesta pelastumisesta ja korostaa yksilön tekemää ratkaisua. uuden testamentin mukaan kristitty kuuluu näkymättömään hengelliseen yhteisöön, Kristuksen ruumiiseen, jossa yhteys toteutuu puhtaasti spirituaalisella tasolla. Kuuluminen Kristuksen ruumiiseen nostaa fyysisen ruumiin kuitenkin erityisasemaan pelkoa ja levottomuutta herättävän seksuaalisuuden tyyssijana. Olennnaista ei niinkään ole seksuaaliseen ruumiiseen liitettyjen merkitysten negatiivisuus kuin se, että ruumista luonnehdittiin niin yksinomaisesti seksuaalisin termein.

"Eroksen" vaikutus eri aikakausien ihmisiin on ollut typerryttävän erilainen. Oli esimerkiksi antiikin Kreikan tiukan yhteiskunnallisesti säädelty rakkaus, jossa vapailla miehillä on ollut oikeuksia, muilla juurikaan ei. Antiikin merkittävä anti tämän päivän keskusteluun on ollut suhtautuminen homoseksuaalisuuteen: se oli salliva, mutta myös tiukasti säädelty. Vapaiden miesten ei oletettu käyttäytyvän naisten tavoin myöskään homoseksuaalisessa suhteessa. Aristofaneen Lysistrate (suomeksi esitetty usein nimellä Lemmenlakko) oli satiiri ja äärimmäistä liioittelua: miehet eivät todellakaan tarvinneet vaimoja niin välttämättä, että heidän kieltäytymisensä seksistä olisi lopettanut miesten tarvitseman sodan.

Koska kirjassa ei ole koko Välimeren kulttuurin analyysia, kirjassa ei kerrota näihin päiviin asti säilyneestä positiivisesta suhtautumisesta poikarakkauteen Pohjois-Afrikassa, jossa muinaisen Kreikan eettiset mallit ovat jääneet elämään. 1920-luvulla ranskalainen ja englantilainen yläluokan jäsenet tekivät homoeroottisia retkiä Marokkoon, Tunisiaan ja Algeriaan.

Osakulttuuria

Eroksen aika on suppea kirja. Onneksi siinä on laaja bibliografia, niin että erotiikan historiasta kiinnostuneet voivat jatkaa opintojaan jos haluavat. Kirjan suppeus on hankala asia. Kirjoittajat ovat joutuneet tiivistämään sanottavansa niin, että laajoja alueita jää kokonaan vaille ansaitsemaansa käsittelyä. Muun muassa naisnäkökulmaa ei juuri ole. Tosin useimmiten Euroopan historiassa nainen joudutaan ohittamaan maininnalla "ei itsenäistä asemaa" aivan näihin päiviin asti. Noitavainot mainitaan, oleellistahan niissä oli se, että naisten eroottista voimaa pidettiin niin suurena, että kirkko halusi suojautua siltä.

Sukupuolisuus ja rakkaus ovat kaikissa kulttuureissa, aina, olleet tiukasti säädeltyjä. Syynä on se, että ihmiset ovat aina tienneet rakkauden olevan sellainen mahti, että se polttaa tieltään kaikki esteet, jos sen annetaan riehua valtoimenaan. Perheinsituutio, suku, on sen vuoksi nähty aina yhteiskunnan peruspilariksi ja sen asemasta ja hyvinvoinnista on nähtävissä myös yhteiskunnan kulloinenkin demokratian aste.

Kirjan viimeisissä luvuissa käsitellään tämän vuosisadan kirjallisia vaikuttajia, esimerkiksi Freud, Marx, Reich, Foucault, Lacan, Marcuse jne. Nämä filosofit, sosiologit ja psykoanalyytikot ovat vaikuttaneet käsityksiimme seksuaalisuudesta valtavasti. Nyt on ensimmäistä kertaa Euroopan historiassa omaksuttu se käsitys, että ihminen yksilönä tekee omat ratkaisunsa, joihin yhteiskunnalla ei ole mitään sanomista. Seksuaalinen suuntautuminen on osa yksilön identiteettiä ja yksilö on suvereeni yhteiskunnan jäsen.

Marjatta Ripsaluoma

Markku Kekäläinen, Pertti Jokivuori, Kai Heikkilä: Eroksen aika. Kirjayhtymä 1995. 209 s.