KUINKA KÄY KIRJAILIJALTA ROCK'N ROLL?

Marjatta Ripsaluoma

Olen lukenut miltei kaikki kirjan jutut jo aiemmin. Ja on mukava virkistää muistiaan, varsinkin kun on kyseessä uuden sukupolven paikkansa vakiinnuttanut kirjailija. Hän, Jari Tervo, Hannu Raittila ja muutama muukin on nimetty Veijo Meren pojiksi. Ehkä peräti Meri sanoi niin.

Nyt puhutaan runoilija ja prosaisti Kari Hotakaisesta. Hotakainen aloitti runoilijana, mutta siirtyi vaivattoman tuntuisesti proosaan. Kuuntelin viime kesänä radiosta Hotakaisen Studia Generalia -luentoa aiheesta Miten kirjani ovat syntyneet. Siinä ilmeni että kuten kaikki humoristit, Hotakainenkin suhtautuu elämäänsä vakavasti. Yleisö senkun nauroi.

Elämä ja muita juttuja on kokoelma Hotakaisen Helsingin Sanomien kulttuurisivujen ja muidenkin juttujen kokoelma. Minulle tulee Hesari, joten siitä muistinvirkistys. Hesarittomille voi kirjaa suositella.

Nopeasti lukaistuna jutut vaikuttavat rock-pitoiselta, lievän kyyniseltä ja kirpeältä nykyelämän arvostelulta. Niissä puhutaan kaikenmaailman ilmiöistä, ne ovat ilmestyneet 1997-2000, mutta paljon on ilmestymisenkin jälkeen tapahtunut. Enää ei esimerkiksi Boris Jeltsin tallustele mikrofonin ääreen epävarmana siitä, missä maassa yleensä on. Toisen suurvallan apulaispresidentti matkusti joskus taannoin Boliviaan ja osoitti tervehdyspuheensa argentiinalaisille. En muista varmasti, olivatko maat juuri Bolivia ja Argentiina.

Juttujen taustalla on kuitenkin vakava elämänasenteen ja maailmankatsomuksen arviointi. Omasta työstään Hotakainen kirjoittaa näin:

Suomeksi, tällä omituisella kielellä, kirjoitetaan paljon. Kolumnisteja on senkin vuoksi, että nähdään kuinka paljon erimielisiä ihmisiä tähän viiden miljoonan kansakuntaan mahtuu. Hotakaisen järjestys on onneksi huojuva ja kyselevä.

Ilman lukijan vastaväitteitä kolumnisti taitaisi olla aika tarpeeton.

Kari Hotakainen: Elämä ja muita juttuja. WSOY 2001. 107 s.