Marjatta Ripsaluoma

HEIDEGGER JA OLIOIDEN MAAILMA

Olen ollut tietoinen siitä että Martin Heideggerin kirja Taideteoksen alkuperä on julkaistu. Ja että sen on julkaissut Taide OY, se sama joka kustantaa samannimistä kuvataidelehteä, ja että sen on (varmasti runsaasti hikoillen) suomentanut Hannu Sivenius.

Olen jotenkin onnistunut välttelemään kirjaa, koska kaiken järjen mukaan elämä on liian lyhyt Heideggerin tutkimiseen. Sen lisäksi minua piinasi tieto siitä, että Heidegger asui Saksassa Kolmannen valtakunnan ajan. Ehkä hän ajatteli että hänen työnsä on niin abstraktia, että sitä ei voi yhdistää mitenkään maailmanpolitiikkaan tai juutalaisten kansanmurhaan.

Heidegger aloittaa puhumalla olioiden olimaisuudesta. Määritelmäntyngän hän löytää kreikkalaisesta filosofiasta. Eli on olemassa aine (hyle) ja muoto (morfe). Hän on kuitenkin tyytymätön näin vanhaan määritelmään ja kääntää katseensa taideteokseen, tauluun.

Aivan yllättäen Heidegger puhkeaa runolliseksi puhuessaan maalaisnaisen kengistä:

Päällisen nahkaan imeytyy maaperän kosteutta ja mehevyyttä. Pohjien alle työntyy peltotien yksinäisyys painuvassa illassa. Jalkineessa värähtelee maan vaitelias kutsu, sen hiljaa lahjoittama kypsyvä vilja ja sen selittämätön itsensä kieltäminen talvisen autiolla kesantopellolla. Tämän tarvikkeen täyttää valittamaton pelko leivän varmuudesta, sanaton ilo kun on selviydytty jälleen kerran ahdingosta, liikutus syntymän edessä ja vavistus kaikkialta uhkaavan kuoleman vuoksi. Tämä tarvike kuuluu maahan ja sitä suojelee maalaisnaisen maailma. Tästä suojellusta kuuluvuudesta tarvike nousee itse lepäämään itsessään. (s. 32)

Heidegger siirtyy oliosta puhuttuaan tarkastelemaan tarvikkeita. Hän ottaa ikään kuin sattumalta kohteekseen Vincent van Goghin maalauksen Vanhat nauhakengät, ja kutoo kuvan ympärille tarinan kengistä. Tässä hän katsoo parhaimmaksi nimetä kengät maalaisnaisen omaisuudeksi ja siten "tarvikkeeksi". Kengät oikeastaan kuuluvat maalle, josta nainen elää.

Heideggerilta menee todella kauan ennen kuin hän päätyy asiaan mistä oli puhumassa, eli itse teokseen. Eli mikä on taideteos? Onko se lopulta vain olion ja tarvikkeen risteytymä? Mikä osuus on maailman van-gogheilla? Mitä on luova ajattelu?

Tottakai etsimättä tuli mieleen olioiden maailma näiden tietokoneiden sisuksissa. Niitä voi opetella ohjelmoimaan. Microsoftin ikuisesti kehnojen tuotteiden suomalainen maahantuoja suomensi sanan object olioksi. Itse asiassa object on sekä kohde että esine.

On tietysti turha toivoa, että Microsoftin maahantuojat olisivat lukeneet Heideggeria, painineet loputtomassa abstraktioiden suossa päivä toisensa jälkeen. Riittää kun keksii jollekin asialle nimen. Se on ehdottomasti tarpeeksi an sich. Microsoft ja sen juoksevat koirat eivät ole oppineet yhtään mitään.

Martin Heidegger. Taideteoksen alkuperä. Kustannusosakeyhtiö Taide 1996. 103 s.