Omakuva

Marjatta Ripsaluoma

Elämää ja kirjoituksia

Kirjat

Marquezin perilliset eli uutta latinokirjallisuutta

Maaginen realismi on harvinainen laji. Se on fantasiaa parhaimmillaan. Sellaiset kirjailijat kuin Gabriel García Márquez , jonka myyttinen kenraali Macondon unohdetussa rämekaupungissa on ylittämätön. Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys puhuu kansan kurjasta asemasta fantasian silmälasien läpi. Samaa tarinaa kertoo esimerkiksi Jorge Amado ja hänen bahialainen maisemansa kirjassa Ilojen paratiisi.

                                    * * *

Löysin juuri kaksi uutta latinokirjailijaa. Etenkin Augusto Monterroson Kootut teokset ja muita kertomuksia saavuttaa tarinankirjoittajien mestareita, mutta myös nuoren Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin olevan Junot Diaz'n Drown on vahva kertoja, joka pitäytyy kahden kulttuurin asukiksi Amerikassa.

Maagisuus on helpointa ajatella sillä tavoin, että näkee kuin lapsi. Kaikki asiat ovat käsinkosketeltavia. Kaikki on uutta. Kun ihminen varttuu niin, että hän säilyttää kykynsä ihmetellä asioita, tarinat ja kertomukset alkavat tuottaa yllätyksellisiä käänteitä aivan itsestään. Maaginen realismi syntyy kyvystä ilmaista maailma juuri sellaisena kuin se on.

Maailman lyhyin novelli

Monterroson käsialaa on maailmankirjallisuuden lyhyin novelli. Se on nimeltään Dinosaurus ja kuuluu näin:

Kun hän heräsi, dinosaurus oli edelleen siinä.

Monterroson maailma on myyttistä Latinalaista Amerikkaa, se voisi olla eurooppalaista, mutta tarinat kietoutuvat niin tiiviisti ytimeensä, että sellaisia ei puheliaassa Euroopassa paljon näe. Latinalaisen Amerikan kirjailija kirjoittaa paikasta joka on niin kaukana, että se voisi aivan hyvin olla vaikka Jonathan Swiftin Lilliputtien maa.

Monterroson tarinat ovat pakottomia oivalluksia ilmiöistä. Siinä missä Márquez vyöryttää satoja sivuja, Monterroso selviää hyvin lyhyillä tarinoilla, joissa todellisuus on aina jossain määrin käänteinen. Uniako ne ovat?

Nueva Jersey

Junot Diaz puolestaan kertoo paikat. Hän aloittaa Dominikaanisen tasavallan kylistä, joissa vallitsee tyypillinen Kolmannen maailman matriarkaatti: perheenpäät muuttavat USA:han. Mutta Nueva Jerseyssä vallitsevat kovemmat viidakon lait kuin Santo Domingossa. Santo Domingon banaaniplantaasien poluilla näkee korkeintaan käärmeen.

Diazin lapset näkevät asiat mielikuvituksen keinoin, he vetäytyvät omaan maailmaansa kun köyhyys kolkuttaa yhä luisemmilla rystysillä oveen. Lapsille Nueva York on satumaa. Isästä tulee joulupukki, vaikka hän ei jouluksi tulekaan eikä lahjoja näy. Lapset kasvavat ja muuttavat isän perässä Amerikan slummeihin.

Köyhyys saattaa kuitenkin tuottaa sisukkuutta, joka purkautuu uuden löytämiseen ja iloon. Diaz'n kertomuksista löytyy lopulta Pandoran lippaan Elpis: toivo. Kaikki slummeissa asuneet eivät niihin jää.

Pienkustantamojen loistavat löydöt!

On pakko kehua väsymättömiä pienkustantajia, jotka etsivät korkeatasoista kirjallisuutta. Diaz'n kirjan on kustantanut Like, joka tuottaa myös suomalaista kaunokirjallisuutta. Sen on englannista suomentanut Henrik Laine, suomennos on tavoittanut lasten ja aikuistenkin maailman kauniisti. Kysyn vain, miksi kirjan nimenä on Drown, eikö sitä olisi voinut suomentaa esimerkiksi nimellä Hukkuminen?

Monterroson kustantaja on aivan piskuinen ai-ai, jonka sinisessä kannessa on kuva etanasta ja teksti: lue vähemmän. Monterrosoa onkin annosteltava varovaisesti, niin tiheätä teksti on. Peter Mickwitz näyttää olevan ai-ain kustantaja, Monterrosoa on ollut hänen ohjelmassaan aiemminkin. Kirjan on espanjasta suomentanut Tarja Roinila.

Marjatta Ripsaluoma

Kirjat:

Junot Diaz: Drown. Like 1999, 169 s.