Omakuva

Marjatta Ripsaluoma

Elämää ja kirjoituksia

 

 

Kirjat

LOPULLINEN KIELTÄYTYMINEN

Marjatta Ripsaluoma

Ihmisillä on yleensä halu tehdä jotain. Mitääntekemätöntä pidetään sairaana. Semmoinen joka sanoo "ei" kaikkiin ehdotuksiin on olemassaolossaan mennyt miinuksen puolelle: ihmisestä on tullut vegetoiva negaatio.

Silti joku uupumuksessaan semmoista haaveilee. "Kaks ovea mulla, yks uneen, toinen kuolemaan", sanoi joskus Uuno Kailas. Runoilijat ovat joskus hyvin eksistentiaalisia.

Amerikkalainen kirjailija Herman Melville (1819-1891) tunnetaan erityisesti Moby Dickin kirjoittajana. Moby Dick oli valkoinen valas, jonka pyydystämisestä kapteeni Ahabille tuli pakkomielle. Mutta miltei yhtä tunnettu on Melvillen lyhytromaani Bartleby. Siinä gogolmainen kopisti muuttuu säädyllisestä ja hillitystä hiljaisuuteen ja ei-mihinkään, kunnes kuolee.

Bartleby on tavallinen ihminen. Melville ei selitä millään tavoin minkä takia hän yhtäkkiä kieltäytyi kaikesta. Kun juristi toimistossa pyysi häntä kopioimaan jotain, Bartleby rupesi sanomaan että "Mieluiten ei.", englanniksi I prefer not to. Kyseessä on kohtelias kieltäytyminen: kopisti tietää olevansa vain työntekijä. Juristi ei pahastukaan vaan yrittää ruveta auttamaan onnetonta kieltäytyjää. Hän ei voi käsittää miten jostain ihmisestä voi yhtäkkiä tulla ontto ja tuntee syyllisyyttä.

Tässä siis asetelma pannaan herkullisesti päälaelleen: työnantaja ei annakaan potkuja ja käännä selkäänsä, vaan rupeaa hyysäämään työntekijää, toimimaan hänen ehdoillaan.

Bartleby on henkilö jolla ei ole taustaa, ei elämänkertaa. Hän vain asettuu kertomukseen päähenkilöksi ja rupeaa absurdiksi.

Kertomukseen on liitetty ranskalaisen sosiologi/filosofin/lingvistin Gilles Deleuzen essee nimeltä Bartleby ja sanamuoto. Deleuze sanoo esseessä painokkaasti että ei Amerikkaa pidä katsoa alas nenänvarttaan. Amerikka ei ole kansakunta, vaan kaikkien kansojen manner. Hän pitää Melvilleä hyvin merkittävänä amerikkalaisena kirjailijana.

Deleuzen essee on ylitsevuotavaisen innostunut. Siinä käsitellään ranskan ja englannin eroja, siinä puhutaan kirjallisuuden toisista absurdikoista, Kafkasta ennen kaikkea. Gogolia ei jostain syystä mainita.

Lukijalle ongelma on tietysti se, onko täydellinen absurdius humoristista vai ei. Deleuze väittää että on. Minulle tuli mieleen kuinka nopeasti pienet kopistit tänään - tietokoneiden pakkotahdittamina - muuttuvat sisäisesti tyhjiksi ihmisten kuoriksi.

Kirjan on suomeksi julkaissut piskuinen ai-ai, jonka jokaisen julkaistun kirjan kannessa on etana ja sanat "Lue vähemmän". Pienoisromaanin on suomentanut Juhani Lindholm, esseen taas monia ranskalaisia postmoderneja filosofeja suomentanut Pia Sivenius. Erityisen hyvää kieltä, kumpainenkin.

Herman Melville: Bartleby, Gilles Deleuze: Bartleby ja sanamuoto. ai-ai 1999. 113 s.