Istuttiin pitkää ja hämärää iltaa, takatalvi teki tuloaan. Niitä oli muutama ympärillä, nuoria. Miettivät tilannettaan. Yksi suunnittelee lähtevänsä pohjoiseen kaupunkiin, jossa ehkä löytyisi töitä, täällä on heikkoa. Toinen laskee opintorahoja ja miettii voisiko muuttaa pois kotoa lähikaupunkiin, jossa jo opiskelee. Kolmas pitää viikon lomaa opinnoistaan yliopistossa, huokaisee, kun kohta on käsillä kolmas lukukausi, kesä: kannattaa valmistua nopeasti. Neljäs lukee matematiikkaa pääsykokeisiin: jo kolmas vuosi kun on yritettävä, että pääsisi jonnekin opiskelemaan.

Suomen Taiteilijaseuran julkaisemassa Taiteilija -lehdessä monta vuotta sitten Harri Larjosto puhkeaa puhumaan rahasta. Siitä on oltu laman aikaan säädyllisesti vaiti, vaikka kuka tahansa pystyi lukemaan lehtien näyttelyuutisista, että se sama kourallinen taiteilijoita, jotka näyttelyitä pitivät apurahojen tuella 80-luvulla, jatkavat sitä edelleen. Larjoston juttu on otsikoitu "Kuvataiteilijoiden keskinäinen eriarvoisuus kasvaa". Ja kukapa solidaarisuutta olisi odottanutkaan.

Harri Larjosto miettii myös apuraha-onnellisia kolleegoitaan ja heidän töidensä sisältöä. Luin tämän kohdan pariin kertaan enkä löydä siitä katkeruutta, kritiikkiä kylläkin:

Toisaalla saman lehden pääkirjoituksessa Kari Jylhä kirjoittaa, että Suomen taiteilijoista vain 8% saa valtion työskentelyapurahoja apurahoja vuosittain, siis 92% ei. Outoa on, jos juuri ne ja samat 8% saavat niitä aina vain uudelleen. Eniten oudoksuttaa sellainen kulttuuripolitiikka. Sehän tarkoittaa, että joissakin toimikunnissa ja komiteoissa on päätetty pitää suomalaisen taiteilijakunnan toimeentuleva kaarti kapeana, loput joutavat ulos. Jos kapeasta eliitistä joku putoaa pois, vaikka kuolla kupsahtaa, niin siihen jää silloin aukko, koska reservejä esimerkiksi maakunnissa ei enää ole.

Voi olla että Harri Larjosto - yksi Muu ry:n perustajista - on vain hirveän kateellinen. Voisi siis ruveta laskemaan vientinäyttelyiden taiteilijoiden määrää ja siitä sen näkisi.

Kuvataiteilijoiden keskimääräiset ansiot Suomemme maassa ovat noin 4 000 markkaa kuukaudessa. Kaikkien suomalaisten keskiansiot ovat noin 10 000 markkaa kuussa. Työmarkkinatuella olevien nuorten ja varttuneempienkin ansiosidonnaiselta päivärahalta pudonneiden työttömien keskimääräinen kuukausitulo on 2 300 markkaa kuussa. Opintoraha on 1500 markkaa kuukaudessa.

Nuorten kanssa mietittiin, että on outoa, että tämmöisten tuloerojen annetaan muodostua. Sehän ei viime kädessä ole kenenkään etu. Paitsi siis, onhan se. Jos yli 400 000 työtöntä ja kansaneläkeläiset päälle saavat keskimäärin 3 000 markkaa kuussa ja kuitenkin suomalaisten keskitulot ovat yli 10 000 markkaa kuussa, niin silloin joidenkin tulot ovat nousseet todella lujaa.

Johon joku nuorista huokaisi, että niille annetaan joilla jo on.

Marjatta Ripsaluoma