Omakuva

Marjatta Ripsaluoma

Elämää ja kirjoituksia

 

 

 

                                                Demo.jpg (59639 bytes)

                                                Kuva: Michael O'Brien

 

Joel Andreas: Koukussa sotaan. Miksi USA ei pääse irti militarismista? Kuvitettu potilaskertomus. Suom. Petri Stenman. Like 2006, 76 s.

HELL NO, WE WON'T GO!

Eli sodanvastaista tietoa ja propagandaa

Marjatta Ripsaluoma

Tämä kirja on herättänyt maailmassa jo paljon huomiota, ei ainoastaan USA:ssa, mistä sen kirjoittaja on kotoisin ja missä kirjan jo kolmas painos on julkaistu. Näin rauhanaktivisti levittää sodanvastaisia argumentteja, joita ei totisesti puutu.

Puuttumatta nyt mitenkään profeetta Muhammedin kuviin tai epäkuviin täytyy heti kärkeen sanoa, että USA:ssa toimii kyllä vielä sananvapaus.

On sitten eri asia, saavuttavatko nämä osuvat ja tärkeät sanat juuri oikeat ihmiset. Ensin olisi vaikutettava julkiseen mielipiteeseen, josta mielipide voisi vasta (ehkä) ruveta heijastumaan käytännön tasolle, eli Pentagoniin, CIA:iin, poliittiseen valtaan kokonaisuudessaan ja erityisesti presidenttiin, jolle valtaa on kertynyt.

Andreas on tehnyt sarjiksen. Sarjakuvaa on käytetty muulloinkin USA:ssa sodanvastaiseen työhön, viimeksi Vietnamin sodan aikaan 60-70 -luvuilla. Satuin olemaan vuonna 1970 amerikkalaisessa n.k. undergroundlehdessä töissä ja sarjiksia tuli suunnilleen jokaiseen viikottain osuuskuntamme julkaisemaan lehteen. Kyllä niissä käsiteltiin luonnonmukaisesti viljeltyä ruokaakin, ei ainoastaan sotaa.

Tieto on valtaa

Yllä oleva ei ole ontto hokema. Ei sillä tarkoiteta, että kunhan jokainen pääsee nettiin maailmassa tai edes Suomessa, niin silloin rupeaa valtaa löytymään.

On niin, että voidakseen luoda vapaasti ja pakottamatta mielipiteensä maailmanmenosta, on tiedettävä mitä on tapahtunut, mitä on tapahtunut kauan sitten ja mitä siitä seuraa. On tunnettava historia. On opiskeltava.

Suomi on selvinnyt mainiosti kansainvälisessä PISA-vertailussa miltei kaikilla tietoa mittaavilla alueilla. En tiedä, sanooko tulos enemmän jotain Suomesta vai muusta maailmasta.

Jo Vietnamin sodan aikaan USA:n kansalaiset kävivät ainakin kahdenlaisia kouluja: yksityiskouluissa varakkaat ja yleisissä kouluissa keskiluokka ja sitä köyhemmät. Tapaamieni tavallisten ihmisten tiedot esimerkiksi maantieteestä olivat käsittämättömän alkeellisia. Useimmat ihmiset eivät osanneet puhua muuta kuin englantia. Maassa oli häkellyttävän paljon luku- ja kirjoitustaidottomia ihmisiä, nykyään vielä enemmän kuin silloin.

Maailman rikkain maa

Huonoimmat kouluolot ovat slummeissa, jollaisia Suomessa ei käsittääkseni ole vieläkään. Slummeissa asuu etnisiä vähemmistöjä tai muuten köyhää väkeä. Kolmannen maailman raja kulkee maailman rikkaimman maan läpi. Näkymätön raja: slummeja on kaikkialla.

Andreas on käyttänyt kynäänsä ja piirustustaitoaan tuodakseen tiedon lähelle niitäkin ihmisiä, joilla on vaillinainen lukutaito. Se on hyvä keino. Sarjakuvakirjassa on myös kattava kirjallisuusluettelo lisätietoa tarvitseville.

Kirjailija-piirtäjä käyttää historiaa ja taloustiedettä näyttääkseen millainen yritysten ja poliitikkojen verkko on: se on militaristinen, se makaa hävityskoneiston päällä. Taloudellisesti tilanne on totta kai kestämätön. Jos joka viikko on käytettävä miljardi dollaria Irakin miehityksen jatkamiseksi, tilanne omassa maassa muodostuu sietämättömäksi.

Paitsi niille jotka hyötyvät poliittis-sotilaallista koneistosta. Esimerkiksi Irakin "jälleenrakennuksesta", jota tuskin on edes aloitettu.

Ei voi tapahtua täällä!

Mutta niin on tapahtunut rakkaassa Euroopassamme monenmonta kertaa. Sotaisat kansakunnat ovat ryövänneet jok'ikisen mahdollisen pennin käydäkseen esimerkiksi ensimmäisen ja toisen maailmansodan.

USA ei ole yksin militarisminsa kanssa. Se ei ole yksin edes riistämässä köyhää Kolmatta maailmaa. Minkälainen on esimerkiksi suomalaisten liikeyritysten rooli kehitysyhteistyössä?

Hiljattain Suomen äidinkielen opettajat huolestuivat nuorten kielen hallinnasta. Sellainen, joka ei hallitse kunnolla edes kieltä, on helppo syrjäyttää työelämästä ja lopulta koko yhteiskunnasta.

Siinä mielessä Andreaksen kirjaa voi lukea ihmiskunnan historiana. Ihminen on joukkosielu, joka mieluusti seuraa johtajaa, jonka on syytä olla karismaattinen. Tieto auttaa näkemään mairean hymyn taakse, erottamaan totuuden valheesta.